Helpot herkut ja askartelut Halloweeniin

Vietimme Halloweenia jo eilen pizzaperjantain merkeissä ja innostuin tekemään muutamia helppoja herkkuja ja askarteluja pöydän koristeeksi. Ajattelin jakaa niihin pikaiset ohjeet, jos joku kaipaa viime hetken vinkkejä Halloween-juhliinsa. Olen todella laiska askartelija (vaikka olenkin luokanopettaja), joten näihin askarteluihin kykenee, vaikka ei olisi kummoinen käsityöihminen. 

En jaksanut alkaa kaivertaa kurpitsaa, joten ostin tilalle kolme oranssia paprikaa. Niistä leikkasin yläosan ja siemenkodan pois, jonka jälkeen muotoilin niille veitsellä suun ja silmät. Kaiverruksen jälkeen täytin ne pikkuporkkanoilla, minipaprikoilla ja kirsikkatomaateilla. Niiden kaveriksi vielä mandariineja, joille piirsin mustalla tussilla naamat. 

Työläin askartelu oli hämähäkinseitti, jonka valmistin kolmesta oksasta, rautalangasta ja valkoisesta narusta. Asettelin oksat ristikkäin toistensa päälle ja kiinnitin ne toisiinsa tiukasti rautalangalla. Sen jälkeen solmin valkoisen narun oksien keskikohtaan ja lähdin pyörittämään sitä oksasta toiseen aluksi tiiviimmin ja lopuksi isommin välein. Seitin kaveriksi askartelin paperista hämähäkin. 

Lepakkokoristeet lamppuun syntyivät valkoisesta pahvista, jonka väritin mustalla tussilla, koska kaapeistani ei löytynyt valmiiksi mustaa pahvia. Limupullot taas muumioituivat ensiapupakkauksen sideharsoilla ja pahvista leikatuilla silmillä. 

Vihreän ällöboolin valmistukseen tarvittiin puoli litraa vaniljajäätelöä ja puolitoista litraa päärynälimua.  Kulhon pohjalle laitoin palloja vaniljajäätelöä, joiden päälle kaadoin limun, jotka muodostivat yhdessä vaahdon boolin pinnalle. Koristeeksi lisäsin vielä syötäviä koristesilmiä.

Katoin pöydän mustalla huivilla, jonka päälle asettelin askartelut, Halloweenin väreihin sopivia herkkuja, led-kynttilöitä ja pöllölyhdyn terassiltamme. Helppoa ja herkullista.

Hauskaa Halloweenia ja hyvää Pyhäinpäivää kaikille! 

Helmikuun parhaat palat

Helmikuu hurahti sellaisella vauhdilla, etten edes kerennyt kirjoitella sen parhaista paloista ennen sen loppua. Töihin paluu hiihtoloman jälkeen otti veronsa ja alkuviikon olin todella uuvuksissa. Nyt alkaa taas pikkuhiljaa tottua arkirytmiin ja kirjoitteluunkin on vihdoin aikaa. Helmikuu oli täynnä ihania hetkiä läheisten ihmisten kanssa ja se mullisti elämääni toden teolla. Helmikuu oli vielä monin kerroin ihanampi kuin tammikuu, joten vähän pelottaa, tuoko maaliskuu mukanaan murheita. Toivottavasti ei.

 

Valo

 

Joka vuosi jaksan hämmästyä siitä, miten nopeasti valon määrä kasvaa talven taittuessa kevääksi. Jossakin vaiheessa sitä vain havahtuu siihen, että kello neljän säkkipimeys onkin vaihtunut upeaan auringonpaisteeseen. Olen myös todella iloinen siitä, että talvi teki jonkinlaisen paluun myös tänne etelään ja helmikuuhun mahtui paljon kauniita talvipäiviä.



 

Ystävät

 

Helmikuussa näin myös paljon tärkeitä ystäviäni. Vietin Viivin kanssa lukuisia hulvattomia hetkiä ja nauroin vedet silmissä. Emily tuli käymään pitkästä aikaa Suomessa Englannista ja kerkesimme onneksi tapaamaan pikaisesti. Kävin myös tervehtimässä erästä ihanaa ystävääni sairaalassa, joka onneksi toipuu hienosti isosta leikkauksestaan. Jos jotakin olen oppinut näiden viimeisimpien vuosien ansiosta, niin sen, miten tärkeitä ystävät ovat. Olen valtavan kiitollinen heistä jokaisesta, vaikka osaa näenkin nykyään vain melko harvoin.

 

 

Hyvä ruoka

 

Helmikuusta piti tulla kuntokuu, mutta siitä tulikin herkkukuu (yllättävää :D). Helmikuussa sain nauttia herkullisesta ruuasta läheisten kanssa, kävin useammankin kerran ulkona syömässä ja innostuin myös itse kokkailemaan entistä enemmän.



Blini-ilta perheen kanssa, nam!

Kallio

Helmikuussa tutustuin myös tarkemmin Helsingin boheemimpaan osaan, Kallioon. Elämänrytmi on siellä kyllä huomattavasti vilkkaampaa kuin täällä Lauttasaaressa, mutta etenkin aamuisin sielläkin saa nauttia rauhallisesta tunnelmasta ja kauniista rakennuksista. Myös Mindi pääsi tutustumaan Kallion kahviloihin, kun kävimme kahvila Berggassa, jonne myös koirat ovat tervetulleita. Sieltä sai myös suussa sulavia suklaabrownieita. Viime sunnuntaina nautin puolestaan ihan mahtavan brunssin Kallion Oivassa, josta sai koko päiväksi järkyttävän ihanan ähkyn. Suosittelen molempia paikkoja lämpimästi, jos sattuu pyörimään Kalliossa päin.

 

Kallion kauneutta

Perhe

Perhe on pahin sanotaan, mutta minusta tuntuu, että pidän omastani vuosi vuodelta enemmän. Helmikuuhun mahtuikin paljon mukavia hetkiä perheen parissa. Minulle merkitsee aivan valtavasti, että voin edelleen viettää aikaa ja matkustaa vanhempieni kanssa. On myös todella mukavaa, että edes toinen veljeni asuu perheineen niin lähellä, että heillä voi piipahtaa melkein koska vaan. Ja toisellekin voi soitella ja päivitellä muun muassa Salkkareiden viimeisimpiä käänteitä.

 

Äiti <3

Loma

Kyllä sitä lomaa osaa arvostaa ihan eri tavalla, kun tekee kokopäivätyötä. Hiihtoloma kului Vilnan reissun jälkeen todella rennoissa merkeissä. Katsoin Dexterin 7. kauden, leivoin pizzaa, join teetä parvekkeella, tein pitkiä lenkkejä Mindin kanssa, herkuttelin, unohdin työhommat kokonaan ja keskityin täysillä relaamiseen.

 

Loma <3

 

Mullistava maanantai

 

Ajattelin ensiksi, etten kirjoita tästä mitään, mutta tuntuisi vähän oudolta, jos en mainitsisi kuukausikatsauksessa sitä isointa ja tärkeintä tapahtumaa, joka keikautti koko elämäni ihanasti sekaisin. Se tapahtui ihan tavallisena maanantaina 8.2. Sinä päivänä mahdottomasta tuli mahdollista, kun minulle lausuttiin sanat, joiden kuulemista olin toivonut jo kuukausia. Sinä päivänä eräs ihminen pyyhki muutamalla lauseella pois kaikki edellisten ihmissuhteiden mustelmat ja arvet. Ja toi sydämeeni sellaisen varmuuden, jollaista en ole tuntenut koskaan aiemmin.

 

Puolitoista vuotta sitten kirjoitin tänne blogiin näin koettuani jälleen yhden pettymyksen rakkaudessa:

 

Ehkä joskus tulee vielä päivä, etten jää kakkoseksi työlle, päihteille, kuntoilulle, kavereille, toiselle naiselle tai millekään muulle. Ehkä joskus joku vielä kohtelee minua hyvin ja tajuan myös arvostaa sitä. Ehkä joku vielä rakastaa minua kaikkine virheineni. Ja ehkä se tunne on molemminpuoleinen. Ehkä joku vielä joskus nauraa kanssani sekä minun että hänen huonoille puolille. Ehkä pystyn taas joku päivä avaamaan sydämeni ja antamaan kaikkeni, jos joku osoittautuu sen arvoiseksi. Ehkä opin rakastamaan oikein, jos löydän sen oikean ihmisen.

 

Nyt en voi lukea tuota pätkää hymyilemättä ja olla ajattelematta, että se oikea ihminen taisi vihdoin osua kohdalleni. Ja mitä yllättävimmällä tavalla. Elämästä ei koskaan tiedä, se yllättää niin hyvässä kuin pahassa. Sen takia on nautittava siitä, mitä meillä on juuri nyt <3

 

Millaisia tapahtumia teidän muiden helmikuuhun mahtui? :)

Nautintoja ja kärsimystä Vilnassa

Majoituimme matkamme aikana Vilnan vanhimpaan hotelliin Narutisiin, joka on peräisin vuodelta 1581. Hotellin yleiset tilat olivat todella tunnelmalliset, pidin etenkin aamiaissalista, joka sijaitsi hotellin kellarimaisessa alakerrassa. Hotellissa on säilytetty kivasti vanhan ajan tunnelmaa ylellisyydestä tinkimättä.

Olimme varanneet halvimman mahdollisen huoneen, mutta huoneemme oli silti mukavan tilava ja sisustettu todella hienostuneesti. Myös kylppäri oli ihanan tilava ja sen kaikki yksityiskohdat (vessaharjasta lähtien!) olivat kullattuja. 

Hotellin yhteydessä oli myös pieni spa-osasto, josta löytyi terapia- ja poreallas sekä tavallinen että turkkilainen sauna. Spa oli ilmainen hotellin asukkaille vain aamulla klo 6-9 ja muuten se maksaa 20 euroa (aivan liian kallis!). Jos kuitenkin osti hotellilta hieronnan (30 minuuttia maksoi reilut 40 euroa) sai spa-osastoa käyttää samassa yhteydessä niin kauan kuin halusi. 

Hyvä ruoka on myös ehdottomasti tärkeä osa matkanautintoja. Vilnassa herkuttelimme sekä liettualaisilla että kansainvälisillä herkuilla. Peruna tuntui olevan tyypillinen osa lietualaista ruokaa ja söimme sitä muun muassa keitettynä, täytettynä, paistettuna ja lettuna. Ravintoloissa sai hyvää ja nopeaa palvelua ja hinnat olivat Suomeen verrattuna melko edulliset.

Vilnassa myös shoppailuhulluus pääsi hetkellisesti irti, kun New Yorkerissa oli käynnissä tuntuvat alennusmyynnit. Kahdet farkut, kaksi paitaa, hame, jakku, laukku, bikinit ja useammat alusvaatteet lähtivät matkaan vähän alle 130 eurolla. Sen lisäksi ostin torikojuista kolmet mustat hansikkaat yksien kadonneiden tilalle ja äiti osti minulle lahjaksi ihanat sydänvillikset <3

Vilnan nautintojen lisäksi kävimme tutustumassa Liettuan synkkään historiaan KGB:n vankilamuseossa. Sisäänpääsy museoon maksoi 4 euroa ja valokuvaamisesta veloitettiin 2 euroa. Räntäsade ja flunssa alkoivat tuntua todella pieniltä vastoinkäymisiltä, kun perehdyimme kansanmurhan uhrien koettelemuksiin.

Museo sijaitsee rakennuksessa, joka toimi vuoteen 1991 Neuvostoliiton KGB:n päämajana. Liettuan valtion historia ulottuu aina 1200-luvulle asti ja keskiajalla se kasvoi mahtavaksi ruhtinaskunnaksi. Liettua on sijainniltansa idän ja lännen välissä ja sen valloittivat aikanaan niin saksalaiset kuin venäläisetkin. Toisen maailmansodan aikana Liettuan miehittivät vuoronperään Neuvostoliitton ja Saksan armeijat, jotka molemmat tekivät valtavia tuhoja Liettuan kansalle. Terrorin uhrina menehtyneiden liettualaisten määräksi arvioidaan noin 100 000, joka on noin 5 prosenttia Liettuan silloisesta väestöstä.

Museo koostui kolmesta kerroksesta. Kahdessa ylimmässä oli esillä paljon erilaista aineistoa Saksan ja Neuvostoliiton miehitysten ajalta. Etenkin kuvamateriaalia oli hämmästyttävän paljon. Niiden lisäksi joitakin KGB:n työhuoneita oli säilytetty alkuperäisessä kunnossa.

Rakennuksen kellarista taas löytyi vankilasellit, joissa  noin 44 000 liettualaista kärsi rangaistustaan vuosien 1944-1991 aikana. Tavallisten sellien lisäksi kellarissa oli erillisiä kidutussellejä, joita käyttämällä KGB sai urkittua tietoa vangeilta. Yhdessä niistä vanki joutui seisomaan pienellä sementtikaistaleella ja pysyttelemään hereillä, koska muuten hän tippui jääkylmään veteen. Vierailimme myös vankilan piha-aluella ja erillisessä teloitushuoneessa, jossa oli erityisen ahdistava tunnelma.

Kyseisessä museossa kannattaa ehdottomasti vierailla, jos suuntaa Vilnaan. Kokemus oli lähes yhtä pysäyttävä ja ahdistava kuin viime vuoden vierailu Auschwitziin. On uskomatonta, miten vähän aikaa noista kauheuksista on vasta kulunut.

Sellaisia äärilaitoja koimme muutamassa päivässä Vilnassa. Voin suositella Vilnaa lämpimästi matkakohteena. Pitkä viikonloppu riittää hyvin kaupungin merkittävimpien nähtävyyksien kiertämiseen ja hintataso on sen verran edullinen, että pienemmälläkin budjetilla pystyy nauttimaan ylellisyyksistä. Kesäaikaan Vilna on varmasti vielä paljon kauniimpi ja eloisampi kohde kuin nyt helmikuussa.

Kiitos äiti onnistuneesta matkasta ja mukavasta seurasta! :)

Luksuslomailua Malediiveilla

Sitten olisi aika startata vuosi 2016 myös täällä blogin puolella. Tänään palasin takaisin kotiin yhdeltä elämäni upeimmalta reissulta, jota en varmasti unohda koskaan. Blogia pidempään lukeneet tietävät, että matkoillani tärkeimmässä osassa eivät yleensä ole majoituksen taso ja muut luksuspuitteet. Olen kokenut sykähdyttäviä matkoja asuen muun muassa hostelleissa, teltoissa ja kimppakämpissä. Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö nauttisi luksuksesta täysillä silloin, kun sellainen onni kohdalleni sattuu. Mutta en villeimmissä unelmissakaan osannut kuvitella, millaiseen luksusparatiisin isin kanssa päätyisimme.

Täydellinen paratiisi <3<3<3

Lensimme Malediiveille Turkish Airlinesilla Istanbulin kautta. Olin muistaakseni ensimmäistä kertaa kyseisen lentoyhtiön kyydissä, mutten toivottavasti viimeistä. Palvelu oli todella hyvää, ruuat (kerrankin) syötäviä ja koneet oikein siistejä. Istanbulissa meitä odotti jymy-yllätys, kun lentoyhtiön johtaja (jonka isäni tuntee matkailualan kautta) oli siirtänyt meidän paikat businessluokkaan. En ole koskaan pitänyt mitenkään erityisesti lentämisestä, mutta tuo lentomatka oli aivan taivaallinen. Ruuat ja juomat olivat niin herkullisia, palvelu ensiluokkaista ja tuolit aivan täydelliset. Kerrassaan unohtumaton kokemus, josta olen tähän asti vain tyytynyt unelmoimaan. Ja parempaa oli vain luvassa.

Ensimmäistä kertaa nauttimassa businessluokan ylellisyyksistä :)

Rentouttavan lentomatkan jälkeen savuimme Malediivien lentokentälle, joka ilmestyi keskeltä turkoosia merta. Hotellin henkilökunta oli meitä vastassa kentällä, josta jatkoimme pikaveneellä noin 20 minuuttia kohti hotelliamme Centara Ras Fushi Resort & Spa Maldivesia. Se sijaitsee pienellä saarella North Malé atollilla ja se on tarkoitettu erityisesti aikuisille lomailijoille (alle 12-vuotiailta pääsy kielletty). Arvoimme majoituksen varausvaiheessa edullisemman rantamajoituksen ja kalliimman water villan välillä, mutta isi päätyi (onneksi) kalliimpaan vaihtoehtoon. Kyseiseen hotelliin päädyimme muun muassa siksi, että se oli yksi harvoista, josta löytyi kyseisiä villoja kahdella erillisellä sängyllä.

Tervetuloa paratiisiin!

Meidän ihana koti <3<3<3

Voin suositella kyseistä hotellia lämpimästi kaikille, se oli kuin pieni paratiisi maan päällä. Majoituksen lisäksi saarelta löytyy muun muassa neljä ravintolaa, kaksi baaria, vesiurheilu- ja sukelluskeskus sekä spa-osasto. Saimme viettää unohtumattomat neljä päivää ylellisessä water villassa, jonka takapihana toimi kirkkaan turkoosi Intian valtameri. Päivät kuluivat aivan liian nopeasti, enkä oikein vieläkään pysty uskomaan, että olimme todella tuolla uskomattomassa paikassa.

Hotellialuetta

Päivät vietimme pitkälti veden alla (josta teen kokonaan oman postauksen) ja iltaisin nautiskelimme hotellin illallisbuffetin herkullisista tarjoiluista. Jokaisena iltana oli eri ruokateema ja kaikki niistä veivät kielen mennessään. Meillä oli hotellissa puolihoito, joten aamiaiset ja illalliset kuuluivat juomineen huoneen hintaan. 

Uudenvuodenaaton tunnelmia

Uudenvuodenaattona järjestettiin suuri rantajuhla kaikille hotellin asukkaille. Lähes koko päivän myrskysi oikein kunnolla, joten jouduimme jännittämään, pystyttäisiinkö juhla pitämään rannalla. Onneksi sade loppui illaksi ja juhlat saatiin järjestettyä ulkona. Tarjolla oli kymmeniä, ehkä jopa satoja ruokalajeja, joista oli mahdotonta valita mieleisensä. Rannalla oli myös useita esityksiä ja ilta päättyi rentoon jammailuun puuterihiekassa. Aika täydellinen tapa aloittaa uusi vuosi, jos minulta kysytään.

Hyvästit vanhalle ja juhlat uudelle vuodelle!

Säät olivat lomamme aikana tosiaan melko vaihtelevat. Välillä aurinko paistoi täysillä ja lämpötila kipusi 30 asteeseen, välillä taas tuuli ja satoi kaatamalla, mutta ilma oli silti todella lämmin. Sää vaihteli melko nopeasti, joten melkein kaikkiin päiviin sisältyi hyviä ja huonoja hetkiä. Onneksi sade ei haitannut pinnan alla ja tuulikaan ei onneksi hankaloittanut liikaa snorklaamista. 

Viimeiset auringonlaskudrinkit

Sää olikin ainoa asia, mikä ei ollut täydellistä lomallamme. Onnistuin jopa pitkästä aikaa olemaan polttamatta itseäni, mikä on suoranainen ihme. Isi sitten onnistui kärähtämään minunkin edestä :D Lähtöpäivä paratiisistamme tuli aivan liian pian ja todella toivon, että vielä joskus palaan tuohon upeaan maahan. Lähtöseremoniatkin olivat melko massiiviset, kun todella suuri joukko hotellin ihania työntekijöitä tuli saattelemaan meitä laiturille. Sen takia en pystynyt piiloutumaan minnekään, vaan oli pakko jättää tuo paratiisi ja suunnata kohti Dubaita. Se olikin aikamoisen säädön takana, mutta siihen palaan erikseen myöhemmin. 

Toivottavasti teidän muidenkin vuosi on startannut mukavissa merkeissä :) Nyt alan henkisesti valmistautua pikkuleijonien MM-finaaliin. Toivotaan, että Venäjä kaatuu tänään!!!

Hyvästit Ateenalle ja ylistys kreikkalaiselle ruualle

Olipahan ihana ja rentouttava loma. Sen avulla olen jaksanut edes vähän paremmin myös näitä Suomen "kesäkelejä", kun edellisen viikon sain tankata aurinkoa ja lämpöä itseeni ihan urakalla. Nyt jatketaan matkajutuissa siitä, mihin viimeksi jäätiin. Eli äänestyksen jälkeisestä Ateenasta.

Sunnuntai-iltana seurasimme tosiaan äänestystä ja sen aikaisia OXI-juhlia telkkarin välityksellä. Maanantaina sitten lähdimme uteliain mielin kohti Ateenan keskustaa pohtien, miten äänestystulos näkyisi katukuvassa hiljaiseen viikonloppun jälkeen. Juhlat olivat kuitenkin ohi Syntagman aukiolla (yksittäisiä huutelijoita lukuun ottamatta) ja arki näytti palanneen Ateenaan. Ihmisiä oli liikkeellä melko paljon ja kaupat olivat taas avanneet ovensa.

Päivä kuluikin pitkälti shoppaillen ja molemmat tekivät ihania löytöjä. Omani esittelen sitten taas kuun lopussa, kun on aika pistää hyvä kiertoon. Jouduin lopulta sanomaan Viiville, että hänen pitää estää minua ostamasta enää yhtään mekkoa lisää, vaikka sanoisin mitä. Mekot, nuo suuri heikkouteni <3

Viimeistä iltaa päätimme viettää rennosti hotellillamme iltaa istuen. Söimme hyvin ja nautimme viiniä auringon laskiessa. On muuten käsittämätöntä, miten nopeasti sitä tottui paikalliseen ruokarytmiin. Kotona syön illallista viimeistään seitsemältä, mutta Kreikassa syöminen venähti helposti yhdeksään-kymmeneen. Itse menin nukkumaan suht aikaisin Viivin jatkaessa vielä iltaa paikallisen Yanniksen kanssa. Kreikkalaiset miehet, nuo Viivin suuri heikkous :D

Aamulla koimme shokkiherätyksen, kun ilmeisesti siivooja yritti tunkeutua huoneeseemme jo ennen kahdeksaa. Saimme onneksi pitää huonetta kuitenkin kahteen asti, joten kerkesimme ottaa vielä päikkärit ennen uloskirjautumista. Sitten vuorossa olikin päivän kuluttamista ennen satamaan lähtöä. Kuljimme pitkin lähialueita, ihastelimme kissoja ja söimme ihan tajuttoman hyvää kanagyrosta, joka on kreikkalainen versio kebabista. 

Lopulta oli aika suunnata metrolla kohti Pireuksen satamaa, josta laivamme kohti Haniaa lähti kello kymmenen illalla. Kävimme vain pikaisesti syömässä laivan tyhjässä ravintolassa ja koitimme saada unta kansipaikoilla. Aika pian totesimme, ettei nukkumisesta tulisi mitään ja menimme kysymään, sattuisiko laivalla olemaan vielä vapaita hyttejä. Onneksemme niitä oli jäljellä vielä yksi, josta maksoimme mielellämme lisähintaa, jotta pääsimme nukkumaan edes vähäsen.

Uni tulikin enemmän kuin tarpeeseen, kun ottaa huomioon sen, mitä tapahtui meidän saavuttuamme Haniaan kello 6.30. Hanialaisesta 50 metristä kerron kuitenkin enemmän seuraavassa postauksessa. Nyt lopuksi haluan vielä ylistää kreikkalaista ruokaa.

Odotukseni kreikkalaisen ruuan suhteen olivat korkealla, mutta ne ylittyivät moninkertaisesti. Kana monissa eri muodoissaan, mezet, mousaka, merenelävät ja salaatit. Siinä vain muutamia herkkuja, jotka veivät kielen mennessään. Söimme lähes koko reissun edullisissa ravintoloissa, joissa annosten hinnat olivat noin 5-10 euroa ja silti emme joutuneet pettymään kertaakaan. Lisäksi monissa ravintoloissa saimme vielä ilmaisen jälkiruuan ja snapsit aterian päälle.

Voin lämpimästi suositella Kreikkaa matkakohteena kaikille hyvän ruuan ystäville, en usko että joudutte pettymään. Voi nam, tulee nälkä vain näitä kuvia katsoessa. Onneksi aletaan kohta grillata, jos ei vaan taas alkaisi sataa!

Yritän saada loputkin reissukertomukset kirjoiteltua tämän viikon aikana alta pois, kun muistot ovat vielä suht kirkkaina mielessä. Tiedossa siis ainakin Hanian kauniita katuja ja maisemia, aurinkoa ja rantoja sekä kulkukoiria ja -kissoja. Ja niiden jälkeen totuus siitä, mitä oikeasti tapahtui Kreikan matkalla :D

Palaamisiin!

Akropolis ja Ateenan autiot kadut ennen H-hetkeä

Sunnuntaina lähdimme siis kohti Ateenan tunnetuinta nähtävyyttä Akropoliksen linnavuorta. Jonot olivat sinnekin onneksi melko lyhyet. EU:n opiskelijat pääsevät Akropolikselle ilmaiseksi ja muille se maksaa 12 euroa.

 

Kulkureitti kukkulalle oli melko epätasainen, joten liikuntarajoitteisilla on tuonne tuskin asiaa. Lisäksi marmorikivetykset olivat paikoittain todella liukkaita. Vaikka kukkulalla on korkeutta vain noin 150 metriä, kannattaa mukaan varata vettä, koska reitti kulkee täydessä auringon paahteessa.

 

Suurin osa Akropoliksen rakennuksista ja temppeleistä on rakennettu vuosien 467 eaa. ja 406 eaa. välillä. Alempana oli useita pienempien rakennelmien jäänteitä. Matkan varrella sijaitsi myös osittain uudelleenrakennettu Herodes Atticuksen odeion, joka oli täynnä omituisia jätesäkkirakennelmia. Siitä jatkoimme kohti kukkulan valtavaa pääporttia Propylaiaa muun turistivirran mukana.

 

Kukkulan huipulla sijaitsee useita eri temppeleiden raunioita, joista suurin on Parthenonin eli Neitsyt Athenen temppeli. Se on melkein 70 metriä pitkä ja yli 30 metriä leveä. Muita Akropoliksen hyvin säilyneitä temppeleitä ovat Athene Poliaksen temppeli ja Erekhtheion.

 

Akropolikselta aukeaa upeat näkymät ympäri Ateenan kaupunkia, jota ympäröi usea eri vuoristo ja lounaassa Saroninlahti. Akropoliksen lähistöllä näytti myös sijaitsevat yhdet kaupungin harvoista valmiista asuinrakennuksista punaisine kattoineen. Kaupunki kun on muuten täynnä taloja, joiden rakennukset ovat vielä "kesken", jotta kiinteistöveroa ei joutuisi maksamaan. Jaa, miksiköhän maa on keskellä talouskriisiä? :D

 

Akropoliksen turistivilinästä laskeuduimme takaisin Ateenan autioille kaduille ja poikkesimme turistikauppaan, jota piti oikein mukava nainen. Hänen kanssaan keskustelimme paljon Kreikan tilanteesta ja käynnissä olevasta äänestyksestä. Kävellessä tuntui tulevan vastaan enemmän kissoja kuin ihmisiä, mutta sehän ei meitä haitannut.

 

Päätimme kävelyn metroaseman läheiselle ravintolakadulle, jossa oli sentään vähän elämää. Päädyimme God's Restaurant nimiseen ravintolaan, jonka tarjoilija päätyi tilamaan ruuat meidän puolesta. Niinpä emme olleet ihan varmoja, mitä kaikkea pääsisimme syömään. Pöytään ilmestyi lopulta simpukoita, mustekalaa, lohta ja vesimelonia jälkkäriksi. Kaikki ruuat olivat oikein hyviä, mutta loppulasku olikin sitten yli 60 euroa. No, onneksi rahaa on! :D Viihdyimme lounaalla pitkään ja päädyimme juttelemaan myös tovin naapuripöydässä istuvan amerikankreikkalaisen kanssa.

 

 

Häneltä kuulimme myös, että Syntagman aukiolle olisi turvallista mennä, joten lounaan jälkeen siirryimme metrolla paikalle, johon koko Euroopan katseet ovat suuntautuneet viime aikoina. Kuten Ateenan kadut myös Syntagman aukio oli todella autio, vain muutamaa tuntia ennen äänestyksen loppumista. Illalla se sitten täyttyikin taas ihmisistä, mutta sitä juhlaa seurasimme hotellihuoneen telkkarin kautta.

 

Syntagmalta jatkoimme päämäärätöntä haahuiluamme pitkin Ateenaan hiljaisia katuja. Jotenkin huvittavaa, miten kaikki pelkäsivät, kuinka meidän käy ja totuus olikin se, että Ateena on ollut hiljaisin ja rauhallisin suurkaupunki, jossa olen koskaan vieraillut. Taidettiin osua paikalle juuri oikeaan aikaan.

 

Kauniiden rakennusten rinnalla on tosiaan valtavat määrät graffiteja ja myös monia kirkkoja on töhritty. Se tekee kaupungin yleiskuvasta melko ikävän. Lopulta koko päivä paahteessa vei voimani täysin ja palasimme hotellille lepäämään. Taisin saada lievän auringonpistoksen, minkä takia koko ilta kului sängyssä. Onneksi tuli syötyä niin tuhti lounas, että sillä selvisi aina aamuun asti, jolloin olokin oli taas parempi.

 

Maanantaina kaupunki näytti sitten hieman erilaisen puolen viikonlopun hiljaisuuden jälkeen, mutta siihen palailen joku toinen kerta. Kohta lähdemme kohti Pireuksen satamaa, josta lähdemme laivalla kohti Kreetan Haniaa. Mielenkiintoinen yö tiedossa, kun meillä ei ole hyttiä ja laiva on perillä 6.30. Saa nähdä, mikä on Hanian netin laita, kuuluuko minusta sieltä vai vasta Suomesta käsin. Kunhan nyt selvitään eka sinne asti! 

Kukkuu Ateenasta!

Kaksi päivää olemme ihmetelleet kaupungin autioita katuja ja tänään lähdemme ottamaan selvää, miten eilinen äänestystulos näkyy kaduilla. Tähän asti lomamme on sujunut rauhallisesti ja kriisi on vaikuttanut siihen pelkästään positiivisesti. Julkiset ovat olleet ilmaisia, ihmiset todella ystävällisiä ja kaduilla on ollut hiljaista ja rauhallista.

  



Majoitumme Oscar Hotellissa, joka sijaitsee aivan Larissis metro-/juna-aseman vieressä. Hotelli on viihtyisä ja sen ainoa huono puoli on ollut vaihtelevalla menestyksellä toimiva netti. Huoneemme sijaitsee ylimmässä kerroksessa ja siihen kuuluu iso parveke, josta aukeaa näkymät ympäri Ateenaa.

 

Hotellista löytyy myös oma ravintola, jonka kreikkalaisen salaatin kävimme testaamassa jo heti lauantaina. Katolta sijaitsee pieni uima-allas, josta aukeaa kivat näkymät aina Akropolikselle asti. Kolme yötä maksaa kahdelta hengeltä 150 euroa, joten kohtuuhintainen hotelli kyseessä.

  

Lounaan jälkeen suuntasimme ostamaan lauttalippuja Kreetalle ja samalla kiertelimme hotellimme lähialuetta kävellen. Ihmisiä ei näkynyt juuri ollenkaan ja autojakin oli liikenteessä yllättävän vähän. Ajattelimme sen johtuvan alueen hieman syrjäisestä sijainnista, mutta saman näyn kohtasimme sunnuntaina myös Ateenan keskustassa. Monet kaupoista olivat suljettuina ja kaduilla näkyi paljon tyhjiä liiketiloja.

 

Poikkesimme myös erääseen puistoon, joka näytti toimivan pääasiassa kodittomien asuinalueena. Kaupunki on melko epäsiisti ja monet rakennukset ja patsaat ovat täynnä graffiteja ja töherryksiä. Etenkin keskusta-alueelta löytyy kuitenkin myös kauniita rakennuksia, joita esittelen enemmän toisessa postauksessa.

 

Haahuiltuamme aikamme löysimme sattumalta National Archaeological Museumin, jonka sisältöä lähdimme tutkimaan tarkemmin. EU:n opiskelijat pääsevät sisään ilmaiseksi ja muille sisäänpääsy taisi olla 7 euroa. Museossa on esillä valtava määrä veistostaidetta ja ruukkuja yms. eri aikakausilta.

 

Museokierroksen jälkeen pysähdyimme ihastelemaan kadunvarsien appelsiinipuita. Oma "välipalamme" koostui kuitenkin kaikesta muusta kuin hedelmistä, kun kävimme tyhjentämässä hotelliamme vastapäätä sijaitsevan supermarketin. Herkkuöverit <3 

 

Herkutteluhetken jälkeisen välikuoleman jälkeen ihastelimme auringonlaskua parvekkeellamme, jonka jälkeen lähdimme etsimään ravintolaa. Tehtävä oli helpommin sanottu kuin tehty, mutta lopulta löysimme tunnelmallisen ravintolan eräältä sivukujalta.

 

Ruoka oli herkullista ja iltaa ilahdutti myös suloinen kissakaveri, jota Viivi syötti salaa pöydästä. Kahden hengen illallinen alkupaloineen ja juomineen maksoi 25 euroa, joten tuonne suuntaamme varmasti vielä uudestaankin.

Elämän riemua! :D

 

Naurua on riittänyt loputtomat määrät ja juttujen hölmöydellä ei ole taas ollut mitään rajaa, kun tämä tehokaksikko on päässyt irti. Ensimmäisen kerran töppäsimme jo lentokentällä ja siitä asti noloja tilanteita ja valokuvia on riittänyt. Yritän palata asiaan taas huomenna ja kertoilla meidän eilisestä vierailusta Akropolikselle ja Syntagman aukiolle.

 

Nyt kuitenkin toivottelen mukavaa maanantaita kaikille, me lähdetään aamu-uinnille, koska me ollaan LOMALLA!!!