En enää lupaa mitään

Uusi vuosi ja uudet lupaukset, niinhän se aina tuntuu olevan. Tai vähintään pitkä lista tavoitteita, jotka saavuttaa vuoden aikana. Kun lupaukset tai tavoitteet eivät sitten toteudu, seuraa siitä aina jonkinlainen pettymys. Siksi tänä vuonna aion tehdä toisin. En enää lupaa mitään. Etenkään itselleni. Annan tänä vuonna elämän vain viedä ja kuljettaa.

En lupaa muuttaa elämäntapojani terveellisiksi ja pudottaa painoa. Aion antaa vihdoin armoa itselleni.

En lupaa kirjoittaa yhtäkään blogitekstiä. Kirjoitan vain, jos se tuntuu hyvältä. 

En suunnittele lukuisia reissuja. Mutta iloitsen jos niitä mahtuu tähän vuoteen edes yksi.

En lupaa viedä kymmeniä projekteja loppuun, hankkia uutta työpaikkaa tai opiskella. Pidän silti mielen ja ovet avoinna. 

En lupaa lopettaa lentämistä, ryhtyä vegaaniksi tai aloittaa ostolakkoa. Aion kuitenkin suhtautua kriittisemmin kulutustottumuuksiini ja tehdä arjessa kestävämpiä valintoja.

En lupaa siivota vaatehuonettani, varata kirpputoripöytää tai konmarittaa kotiamme. Yritän ainoastaan minimoida uuden tavaran määrän. Todennäköisesti sekään ei onnistu. 

En lupaa aloittaa uusia harrastuksia, enkä jatkaa vanhoja.

En lupaa lukea yhtäkään kirjaa, käydä yhdessäkään näyttelyssä, konsertissa tai katsoa yhtäkään elokuvaa. Nautin silti niistä jokaisesta, joita tämä vuosi tuo tullessaan.

En lupaa olevani parempi äiti, vaimo, tytär, sisko tai ystävä. Olen vain minä, kaikkine vahvuuksineni ja heikkouksineni.

Sellaisin ajatuksin vuoteen 2022. Olkoon tämä vuosi tyhjä taulu, johon elämä saa piirtää värinsä. Yritän olla pakottamatta sitä mihinkään suuntaan, katson vain mitä kaikkea se tuokaan tullessaan. Toivottavasti enemmän hyvää kuin pahaa. 

Millä mielin sinä lähdet uuteen vuoteen? :)

Millä mielin uuteen vuoteen?

Uusi vuosi merkitsee itselleni aina jonkinlaista uutta alkua. Vaikka asiat eivät varsinaisesti muutukaan vuodenvaihteessa, niin se tarjoaa hyvän hetken tarkastella omaa elämäänsä. Miettiä, missä on onnistunut edellisenä vuotena, mistä haluaisi päästää irti ja mitä kohti haluaisi tavoitella. Varsinaisia uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt aikoihin, mutta jonkinlaisia tavoitteita on mukavaa asettaa uudelle vuodelle. 

Lumi saapui uuden vuoden myötä vihdoin myös tänne etelään.

Menneinä vuosina olen asettanut itselleni monenlaisia tavoitteita. On ollut uusien asioiden kokeilua, hyväntekeväisyyttä, itsensä kehittämistä, ympäristöystävällisemmän elämän tavoittelua, kulttuuriin liittyviä tavoitteita ja paljon muuta.

Kunpa lumi tulisi jäädäkseen. Se tuo niin paljon valoa ja iloa.

Pitkään mietin, mitä tavoitteita haluaisin asettaa tälle vuodelle. Ja sitten päätin, että tästä tulee minun vuoteni 2021. Viimeiset vuodet olen elänyt pitkälti vain muita, etenkin lastani varten. On ollut raskautta ja vauvavuotta, joiden keskellä oman itsensä on hukannut vähän kuin huomaamatta. Tänä vuonna haluan keskittyä enemmän itseeni ja omaan hyvinvointiini. Sen kautta uskon myös pystyväni olemaan parempi ihminen läheisilleni.

Hyvästit vuodelle 2020!

Ensinnäkin haluan voida fyysisesti paremmin. Haluan päästä takaisin normaalipainoon, nukkua enemmän, syödä terveellisemmin, kohentaa kuntoani ja löytää liikkumisen ilon. Haluan tehdä nuo muutokset niin, että niistä tulee minulle uusi normaali. Koska yhdenkään laihdutuskuurin tulokset eivät ole olleet minulle koskaan pysyviä. Siksi haluan löytää tapoja jotka pystyn ottamaan pysyvästi osaksi elämääni ja arkeani. 

Toivottavasti vuoden päästä kameraan katsoo virkeämpi ja hyvinvoivempi minä.

Toiseksi haluan vihdoin suorittaa yhteisöpedagogiopintoni valmiiksi. Monta mutkaa on mahtunut matkaan, mutta toivon niiden vihdoin saavuttavan pätöksensä tänä vuonna. Korona yrittää heittää vielä viimeisiä kapuloita rattaisiin, mutta uskon löytäväni jonkin keinon valmistua keväällä, ihan viimeistään syksyllä. 

Työharjoitteluni pitäisi alkaa ensi viikolla ja se tulee viemään suuren osan ajastani aina huhtikuun loppupuolelle asti. Sen takia blogissa on varmaankin melko hiljaista nyt alkuvuonna, koska ajankäyttöä on vain pakko priorisoida. Kaiken opinnoilta liikenevän ajan haluan nimittäin käyttää poikani ja mieheni kanssa. Olemme olleet niin pitkään todella tiivis kolmikko, että vähän kyllä pelottaa, miten uusi arki löytää uomansa. Mutta onneksi asioilla on aina tapana järjestyä ja varmasti totumme taas uuteen rytmiin.

Aarni ihmettelemässä ensilunta <3

Haluan myös löytää aikaa oman hyvinvointini edistämiseen. Haluan ehtiä tehdä niitä asioita, joista nautin. Viettää aikaa ihmisten kanssa, joiden seurassa viihdyn. Hemmotella itseäni säännöllisesti. Lomailla ja matkustaa, toivottavasti jossain vaiheessa myös ulkomaille. 

Meidän upea vihkipaikka toimii voimapaikkanani. Siellä käyn usein kasaamassa ajatuksiani luonnon rauhassa.

Alkuvuoden suunnitelmat ovat jo aika selvät, mutta se mitä loppuvuodesta tapahtuu, on vielä täysi kysymysmerkki. Vuosi 2020 aiheutti minussa sen, etten oikein uskalla suunnitella asioita samalla tavalla kuin ennen. Toivon vain, että vuosi pitäisi sisällään paljon valoa, iloa, onnea ja terveyttä. 

Millä mielin sinä lähdet vuoteen 2021? :)

Kirjoitusprojekteja ja lukuiloa

Kirjan ja ruusun päivän merkeissä ajattelin vähän kirjoitella siitä, millä mallilla tämän vuoden kirjoitus- ja lukuprojektini oikein ovat. Alkuvuodesta julistin vuoden 2020 kulttuurivuodekseni ja muiden kulttuurielämysten olessa tauolla koronan takia, olen keskittynyt niihin, joita on ollut mahdollista toteuttaa myös näissä poikkeusoloissa. Eli lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Aloitetaan siitä selkeimmästä projektista eli blogista. Asetin tavoitteekseni julkaista tänä vuonna vähintään kaksi postausta joka kuukausi. Tuossa tavoitteessa olen pysynyt. Tammikuussa sain julkaistua jopa neljä kirjoitusta ja muina kuukausina olen pysynyt kahden postauksen tahdissa. Toiveena olisi, että blogille jäisi taas enemmän aikaa kesällä miehen jäädessä lomille. Aiheita on välillä vähän vaikea löytää, kun elämässä ei ihan kauheasti tapahdu mitään, mutta on minulla onneksi joitain ideoita muhimassa luonnoksissa.

Blogin lisäksi olen jatkanut toisen kirjoitusprojektini parissa, aina kun siihen vain on löytynyt aikaa. Toiveenani olisi saada ennen Aarnin ensimmäistä syntymäpäivää kirjoitettua ja julkaistua (todennäköisesti omakustanteena) lastenkirja. Kirjan kirjoittaminen on jo pitkään ollut jonkinlainen salainen unelmani. Kirjaprojekti on vain tuntunut niin massiiviselta ja pitkältä, joten sen toteuttaminen on aina siirtynyt tulevaisuuteen. Raskauden aikana ajattelin lastenkirjan olevan tarpeeksi nopea ja matalan kynnyksen tapa aloittaa kirjoittaminen. 

Starttasin projektin odottaessani Aarnia ja nyt kirja alkaa olla jo melko hyvällä mallilla. Kerron kirjasta enemmän, jos ja toivottavasti, kun se valmistuu tämän vuoden aikana. Päähenkilönä on pikkuinen siili ja kirjan tapahtumat sijoittuvat minulle niin rakkaaseen Afrikan luontoo. Ainoa isompi haaste oli se, että lastenkirjassa kuvitus on suuressa roolissa. Minuahan ei ole siunattu yhtään piirustustaidolla. Olisi aivan liian kallista palkata ammattilainen kuvittamaan todennäköisesti omakustanteena julkaistava kirja. Onneksi mieheni siskontyttö on todella taiteellisesti lahjakas neitonen. Olen alustavasti sopinut hänen kanssaan, että hän tekisi kirjaan kuvituksen korvausta vastaan kesälomansa aikana. Koska kirja tulee lahjaksi Aarnille, on mielestäni erityisen ihanaa, että sen kuvittajana toimii hänen serkkunsa. 

Sellaista siis kuuluu kirjaprojektille ja palaan siihen varmasti vielä uudemman kerran tämän vuoden aikana myös täällä blogin puolella. Näiden juttujen lisäksi olen suorittanut yhtä kurssia Humakille ja jos aikaa ja energiaa riittää, suoritan ehkä vielä jonkun kurssin kesän aikana. Opinnäytetyötä en ole vielä aloittanutkaan, sen aika on vasta syksyllä. Ideoita olen kyllä pyöritellyt jonkin verran mielessäni. 

Toinen iso tavoitteeni tälle vuodelle oli lisätä lukemisen määrää kuuntelemalla tai lukemalla vähintään kaksi kirjaa kuussa. Myös tämä tavoite on edennyt mukavasti, vaikka edelleen tuntuu hankalalta muistaa ottaa itselleen lyhyitä lukuhetkiä, kun on tottunut tuntien maratonlukemiseen. Tämmöisiä kirjoja olen lukenut/kuunnellut alkuvuoden aikana:

Tammikuu: 

Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa Bebe

Minna Passi ja Susanna Reinboth: Keisari Aarnio (äänikirja)

Helmikuu: 

Kolmannella lähteellä: hyvinvointipalveluja kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön aloilta (opintoja varten)

Minna Lindgren: Vihainen Leski (äänikirja)

Maaliskuu:

Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen (äänikirja)

Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan – Nurinkurinen opas hyvään elämään

Huhtikuu:

Michelle Obama: Minun tarinani (äänikirja, kesken)

Heather Morris: Cilkan tarina (äänikirja, kesken)

On tuntunut ihanalta saada taas kirjat ja lukeminen säännölliseksi osaksi arkea. Lukeminen on niin hyvää viihdettä ja antaa myös valtavasti ajateltavaa. Äänikirjat ovat oivallisia etenkin pitkillä vaunulenkeillä ja niitä olenkin kuunnellut useampia tämän vuoden aikana. Mutta kyllä silti sydämeni sykkii enemmän paperisille kirjoille, niissä on vain sitä jotakin.

Loppuun löysin vielä tällaisen kirjoihin liittyvän haastetehtävän Lue kirja! -sivulta.

Kerro itsestäsi kirjahyllysi avulla. Vastaa kysymyksiin omistamiesi kirjojen nimillä.

1. Mikä/kuka olet? Pikku naisia

2. Kuvaile itseäsi. Fanni ja rento laiskiainen

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Kasvu

4. Kuinka voit? Vauvahorkka

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Huvilasaaresta kaupunginosaksi, kuvia Lauttasaaresta 1940-1969

6. Mihin haluaisit matkustaa? Olympian Latinalainen Amerikka

7. Kuvaile parasta ystävääsi. Nainen paikallaan

8. Lempivärisi? Tumman veden päällä

9. Millainen sää on nyt? Tuhat loistavaa aurinkoa

10. Paras vuorokauden aika? Alku

11. Jos olisit tv-sarja, niin minkä niminen? Sopivasti sekaisin

12. Millainen on parisuhteesi? Rakkaus on ihana tauti

13. Mitä pelkäät? Äideistä paskin

14. Mitä toivot? Hyvän mielen vuosi

15. Päivän mietelause. Sydämenlyönneissä ikuisuus

16. Miten haluaisit kuolla? Sinä päivänä

17. Minkä neuvon haluaisit antaa? Elä rohkeasti

Olisi kiva kuulla teistä lukijoista myös näiden kysymysten avulla. Mitä kaikkea olet jo lukenut tämän vuoden aikana? Onko kirjasuosituksia?

Ihanaa kirjan ja ruusun päivää kaikille! :)

2020 olkoon kulttuurin vuosi

Jossain määrin minulle on muodostunut jo tavaksi asettaa jonkinlaisia tavoitteita itselleni näin uuden vuoden alussa. Viime vuonna halusin tehdä parempia valintoja ilmaston puolesta ja onnistuinkin monessa tavoitteessani. Lensin ainoastaan kaksi lentoa koko viime vuonna, kompensoin lentopäästöjäni, matkustin kotimaassa enemmän junalla kuin aiemmin, lisäsin kasvisruokien määrää ruokavaliossani, ostin vähemmän tavaraa, kierrätin enemmän ja vähensin veden- ja sähkönkulutusta. Edelleen elintavoissa on paljon parannettavaa ja hiilijalanjälkeni liian suuri, mutta suunta on ainakin oikea.

Kuvituksena joitakin viime vuoden kulttuurielämyksistä.

Kävimme vihdoin Amos Rexissä, joka on kerrassaan upea.

Noiden tavoitteiden lisäksi halusin asettaa tälle vuodelle myös jotain uusia tavoitteita. Kulttuuri on aina ollut asia, joka on antanut minulle todella paljon. Viime vuosina monet sen osa-alueista ovat kuitenkin jääneet paitsioon elämässäni. Sen takia julistan vuoden 2020 kulttuurin vuodeksi ja asetan itselleni muutamia tavoitteita siihen liittyen.

Hääpäivänämme vierailimme kauniissa Wiurilan kartanossa.

Kartanon rakennuksissa oli useampia taidenäyttelyitä.

Ensimmäinen tavoitteeni on käydä vähintään kaksi kertaa kuussa museossa tai näyttelyssä. Tämän tavoitteen edesauttamiseksi hankin huomenna museokortin ja aloitan museovuoteni Ateneumin Schjerfbeck -näyttelystä ( Ateneumiin oli niin järjetön jono, että päädyimme katsastamaan sen sijaan Hakasalmen huvilan Mieliala - Helsinki 1939-1945 näyttelyn, joka oli mielenkiintoinen kuvaus sota-ajan Helsingistä). Vauva viihtyy niin hyvin vaunuissa, että pystyn helposti kiertämään ainakin pääkaupunkiseudun museotarjontaa. Toivottavasti vuoden aikana tulisi käytyä myös muualla Suomessa museoimassa.

Valokuvataidetta Tallinnan Fotografiskassa.

Le Chat Doré -kahvila Amos Rexissä.

Toinen tavoitteeni on käydä vähintään kuusi kertaa vuoden aikana teatterissa, konsertissa tai jossain muussa esityksessä. Aina, kun saan itseni johonkin esitykseen, mietin sen jälkeen, miksi en tee sitä useammin, kun se tuottaa niin paljon mielihyvää. Tänä vuonna aion hankkia kulttuurista nautintoa itselleni ainakin kuusi kertaa, toivottavasti vielä paljon enemmän.

HKT:n Pieni Merenneito oli lumoavan ihana <3

Starttasin äitiysvapaani päätymällä yllättäen Vesalan keikalle Hartwall Arenalle.

Kolmas tavoitteeni liittyy lukemiseen, joka on ollut aivan liian pitkään paitsiossa elämässäni. Rakastan lukemista ja sitä, miten sen myötä voin uppoutua muihin maailmoihin. Olen aina ollut lukijatyypiltäni ahmija eli saatan lukea tuntitolkulla kirjan kannesta kanteen. Sanomattakin on selvää, ettei tuollainen lukeminen ole tällä hetkellä mahdollista elämässäni kuin hyvin harvoin ja siksi tuntuu, ettei lukemiselle vain ole aikaa. Minulla on myös pidempään ollut BookBeat -sovellus, josta olen kuunnellut äänikirjoja, mutta vauvan syntymän jälkeen sekin on jäänyt kokonaan. Tänä vuonna aion kuitenkin tuoda kirjat taas takaisin elämääni. Tavoitteenani on lukea tai kuunnella vähintään kaksi kirjaa kuukaudessa. Se vaatii uudenlaista suhtautumista lukemiseen ja opettelua siihen, että sitä voi tehdä myös lyhyemmissä pätkissä.

Turun apteekkimuseo on täynnä ihanaa menneen ajan tunnelmaa.

Suurmestarin palatsin upeaa esineistöä ja yksityiskohtia Rodoksella. 

Viimeinen tavoitteeni on ehkä se kaikista haastavin. Haluan tuoda kirjoittamisen vahvemmin takaisin elämääni. Tavoitteena on aktivoitua blogin suhteen paljon aiempaa enemmän. Toivon pystyväni kirjoittamaan noin 2-4 postausta joka kuukausi. Haaveenani olisi myös kirjoittaa lastenkirja lahjaksi pojalleni ja julkaista se joko omakustanteena tai parhaimmassa tapauksessa kustannusyhtiön kautta. Tänä vuonna minulla on myös tavoitteena vähintään aloittaa opinnäytetyön kirjoittaminen ja ehkä saada se jopa valmiiksi tämän vuoden puolella. 

Sellaisia tavoitteita vuodelle 2020. Onko teillä muilla tapana tehdä uudenvuodenlupauksia tai asettaa tavoitteita itsellenne näin vuoden alkajaisiksi?

2019 - Kohti parempia valintoja

Uudenvuodenlupaukset eivät ole oikein koskaan olleet minun juttuni. Kuitenkin minusta on hauskaa ja mielenkiintoista aina vuoden alussa pohtia, millaisia asioita tuleva vuosi saattaa tuoda elämääni ja asettaa itselleni edes jonkinlaisia tavoitteita. Viime vuosi oli siitä ainutlaatuinen, että se piti sisällään monia suuria elämäntapahtumia, kuten muuton, opiskelupaikan saamisen, häät ja maailmanympärimatkan. Lähes nuo kaikki tapahtumat olivat jo vuoden alussa tiedossani. 

Nyt vuoden 2019 alussa minulla ei ole hajuakaan, mitä kaikkea tämä vuosi tulee sisältämään. Ennustan kuitenkin, että se tulee olemaan tavallista kiireisempi, kun aloitan taas päätoimisen opiskelun ja yritän työskennellä siinä sivussa. Tavoitteenani on suorittaa suurin osa yhteisöpedagogin opinnoista tämän vuoden aikana, mikä on varmasti helpommin sanottu kuin tehty. Toivon myös, että yleinen vire pysyisi tänäkin vuonna positiivisena ja vuosi toisi tullessaan paljon mielenkiintoisia asioita ja onnellisia hetkiä.

Kiertäessäni maapalloa loppuvuodesta minulla oli aikaa pysähtyä miettimään elämääni oikein kunnolla. Mitä enemmän sitä mietin, sitä enemmän myös ahdistuin. Ahdistuin, koska ymmärsin, että ne asiat, joista nautin eniten, ovat myös niitä, jotka kuormittavat maapalloamme eniten. Ja tuon ahdistuksen myötä pintaan nousi ajatus siitä, mistä asioista olisin valmis luopumaan upean kotiplaneettamme hyvinvoinnin lisäämiseksi. 

Syntilistani on pitkä ja en edes odota, että pystyisin muuttamaan kaikkia tottumuksiani paremmiksi silmänräpäyksessä. Joka tapauksessa haluan omistaa vuoden 2019 paremmille valinnoille ja elämäntavoille. Valitsin tälle vuodelle neljä suurempaa kokonaisuutta, joissa minulla on selkeästi parantamisen varaa. Niistä monet on myös listattu WWF:n suomalaisten vaikuttavimmiksi ilmastoteoiksi. Mitä kaikkea tämä sitten käytännössä tarkoittaa?

Matkustus

Ennen blogin aloittamista matkustin 1-3 kertaa vuodessa, josta kertyi maksimissaan kuusi lentoa vuoteen. Laskin kaikki blogin aikaiset lentoni yhteen lähes kuuden vuoden ajalta ja järkytyin niiden määrästä. Viimeisen kuuden vuoden aikana olen lentänyt keskimäärin 11 lentoa vuodessa. Se on tuplasti enemmän kuin ennen blogia. Niiden lentojen ansioista olen saanut kokea monia elämäni hienoimmista hetkistä, oppinut uskomattoman  paljon maailmasta ja itsestäni, mutta myös aiheuttanut järkyttävät määrät hiilidioksidipäästöjä. Koen ehkä myös, että matkoilla olen täyttänyt jonkinlaista tyhjiötä elämässäni. Sinkkuaikoina matkat olivat yksi iso osa itsetunnon nostatusta ja muistuttivat siitä, miten upeita asioita elämässä voi kokea myös ilman kumppania. Viimeisen kahden vuoden aikana taas olen viettänyt paljon aikaa maailmalla, koska koti on tuntunut niin tyhjältä ja jopa ahdistavalta paikalta Mindin kuoleman jälkeen. Nyt vasta koti alkaa tuntua taas sellaiselta paikalta, jossa haluan todella viettää aikaa.

Tavoitteeni on tästä vuodesta lähtien palata matkustustahtiin ennen blogia eli lentää ihan maksimissaan kuusi lentoa vuodessa. Lisäksi aloitin lentopäästöjeni kompensoimisen hyvittämällä kaikkien viime vuoden lentojeni aiheuttamia päästöjä YK:n Climate Neutral Now palvelun kautta. Ja tätä aion jatkaa myös kaikkien tulevien lentojen kohdalla. Kotimaan lentämisen pyrin lopettamaan kokonaan ja lisäämään junamatkustusta. Myös autoilua pyrin vähentämään entisestään, etenkin lyhyillä matkoilla. Kävelyä ja pyöräilyä haluan lisätä huomattavasti. Kotimaan matkailua haluan ehdottomasti suosia enemmän. Minulla ei ole tälle vuodelle tiedossa vielä yhtäkään matkaa, mikä on minulle epätyypillistä, mutta toisaalta ihan mukavaa vaihtelua. Nyt on aika keskittyä täysillä arkeen pitkän loman jälkeen. Ja yleensä niitä reissujakin aina jostain ilmaantuu.

Ruoka

Tiedän varmasti, että minusta ei olisi vegaaniksi. Siksi en siihen myöskään pyri. Tavoitteenani on kuitenkin tämän vuoden aikana lisätä kasvisruuan määrä arjessani huomattavasti. Minulle se tarkoittaa sitä, että vähintään kaksi päivää viikossa ovat täysin lihattomia. Pyrin myös vähentämään ja korvaamaan ainakin osan maitotuotteista kasvipohjaisilla tuotteilla. Punaisen lihan syömisen haluan saada minimiin ja lisätä kotimaisten kalojen syöntiä. Lisäksi haluan suosia luomu- ja lähituotteita sekä vähentää hävikkiruuan määrää.

Tavaroiden ja vaatteiden kulutus

Kun katson ympärilleni, näen kodin täynnä tavaraa. Suurin osa minulle tärkeitä ja rakkaita asioita, mutta myös paljon sellaista, mille ei enää ole tarvetta. Tämän vuoden aikana haluan päästä lähemmäksi tilannetta, jossa kaikki omistamani tavarat olisivat minulle hyödyllisiä tai tuottaisivat iloa. Sen lisäksi haluan välttää heräteostoksia ja tehdä hankintoja ainoastaan tarpeeseen. Haluan tavaran sijaan panostaa elämyksiin, kokemuksiin, palveluihin ja ravintolaruokaan.

Etenkin vaatteiden suhteen aion suorittaa isomman inventaarion. Haastan itseni elämään vuoden ajan kapselivaatekaapilla, joka koostuu 23:sta vaatteesta. Saan vaihtaa vaatekaapin sisällön jokaisen vuodenajan lopussa (kolmen kuukauden välein) ja valita uudet 23 vaatetta vaatevarastostani. Täten toivon löytäväni ne vaatteet, joita todella käytän ja tarvitsen ja pystyväni luopumaan niistä, jotka vuodesta toiseen ainostaan täyttävät vaatehuoneeni hyllyjä. 

Sähkö, lämmitys ja vesi

Olen aina ollut valopoliisi, mutta mieheni taas ei. Etenkin tässä nykyisessä isommassa kodissa koen tärkeäksi, etteivät valot pala tyhjässä huoneessa. Niinpä kuljen jatkuvasti miehen perässä sammuttamassa valoja. Sähkösopimuksen halusin ottaa nykyiseen kotiimme Vihreän Älyenergian kautta, joka tuottaa fossiilivapata energiaa, missä ei käytetä ollenkaan fossiilisia polttoaineita. Energia tuotetaan vesi-, tuuli-, aurinko- ja ydinvoimalla, jolloin hiilidioksidipäästöjä on minimimäärä. Sisälämpötila on meillä aina noin 21 astetta, välillä pitää laittaa villasukkaa jalkaan, mutta se on vaan mukavaa näin talviaikaa. Jos mieheni pitää valojen sytyttelystä, niin minä taas rakastan pitkiä ja kuumia suihkuja. Tänä vuonna haluan kuitenkin vähentää myös niitä ja muutenkin turhaa vedenkulutusta. Muutaman pitkän suihkuhetken haluan kuitenkin edelleen sallia itselleni kuukausittain.

Sellaisia tavoitteita tähän vuoteen. Olisi kiva kuulla, millaisia tavoitteita tai lupauksia te muut olette tehneet vuodelle 2019? :)

99 Things To Do Before You Die

Kaiken työ- ja joulukiireen keskellä halusin hetkeksi pysähtyä tärkeiden asioiden ääreen. Elämä etenee niin kovalla vauhdilla, että se on helppo kuluttaa toteuttamatta lähes yhtäkään unelmaansa. Koskaan ei voi tietää, milloin on sen viimeisen päivän aika, ja on jo liian myöhäistä. Siksi olen itse kokenut tärkeäksi, että pyrin toteuttamaan unelmiani nyt, enkä vasta vuosien päästä. Olen 26-vuotisen elämäni aikana saanut jo toteuttaa monta minulle tärkeää unelmaa, joista olen ikuisesti kiitollinen. 

Silti niitä unelmia, suunnitelmia ja tavoitteita tulevaisuutta varten on vielä taskut pullollaan. Siksi päätin koostaa niistä listan itselleni, jotta ne pysyisivät kirkkaina mielessäni. Halusin jakaa sen myös blogini lukijoille, jotta joku muukin voisi saada innostusta oman listansa tekemiseen. Ainoa kriteeri listalleni oli, että kaikkien sen kohtien piti koostua sellaisista asioista, joita en ole osittain tai kokonaan jo jossakin vaiheessa tähän astista elämääni tehnyt. Hirveän pinnistelyn jälkeen sain puristettua itsestäni irti 99 asiaa, jotka haluaisin tehdä ennen kuolemaa. Ajatuksenani olisi  myös vuosittain tehdä postaus siitä, mitkä listan kohdista olen sen vuoden aikana toteuttanut.

Matkustus:

1. Tee useamman kuukauden kestävä matka maailman ympäri

2. Käy kaikissa Euroopan maissa

3. Näe kaikki maailman 7 uutta ihmettä

4. Käy Iguassun putouksilla

5. Pelaa kasinolla Las Vegasissa

6. Vieraile Uudessa-Seelannissa

7. Kellu Kuolleessa meressä

8. Asu vähintään puoli vuotta ulkomailla

9. Koe Rion sambakarnevaalit

10. Matkusta Etelämantereelle

11. Laskettele Alpeilla

12. Näe big five yhden päivän aikana

13. Vaella Mount Everestin juurella

14. Juo olut Octoberfesteillä

15. Tee maailman pisin junamatka Trans-Siperia rautatiellä

16. Matkusta Rovos Rail-junalla

17. Mene lentokentälle ja osta lippu seuraavalle vapaalle lennolle

18. Tee road trip

19. Näe Kalliovuoret

20. Tee ruskavaellus Lapissa

21. Vieraile Oulussa

22. Näe Taj Mahal

23. Käy Grönlannissa

Elämykset:

24. Hyppää benjihyppy

25. Lennä kuumailmapallolla

26. Näe tulivuorenpurkaus

27. Yövy iglussa

28. Matkusta limusiinilla

29. Valloita jokin vuori

30. Vaella jäätiköllä

31. Ratsasta kamelilla autiomaassa

32. Tanssi lavatansseissa

33. Aja maailman korkeimmalla, nopeimmalla, jyrkimmällä tai pisimmällä vuoristoradalla

34. Katso kokonainen ooppera

35. Kävele tai pyöräile päämäärättömästi vähintään viikko

36. Nuku tähtitaivaan alla

37. Hyppää veteen 10 metristä

38. Lennä helikopterilla

39. Käy jonkun kansainvälisen megatähden konsertissa

40. Ui delfiinien ja/tai valaiden kanssa

41. Katso 24 tuntia elokuvia yökkäreissä

42. Katso NHL-ottelu livenä

43. Osallistu mielenosoitukseen

44. Koe olympialaiset paikanpäällä

45. Kokeile painotonta tilaa

46. Aja autolla ulkomailla

47. Sukella kaikissa valtamerissä

48. Nolaa itsesi kunnolla

Taidot:

49. Kirjoita kirja tai edes novelli

50. Opettele kokkaamaan suvun perinneruokia

51. Kokeile lumilautailua

52. Kalasta vähintään 5 kiloinen kala

53. Opettele soittamaan jotakin soitinta

54. Opettele uimaan kunnolla kroolia

55. Opettele hakkaamaan halkoja

56. Valmista 3 ruokalajin illallinen

57. Opettele sekoittamaan drinkki

58. Rakenna yksin 1000 palan palapeli

59. Juokse yli 5 kilometriä

60. Aja mopolla, skootterilla tai moottoripyörällä

61. Opeta lukutaidoton lukemaan

62. Opettele suunnistamaan kompassin kanssa (kunnolla)

63. Opiskele vähintään yksi uusi ammatti

64. Kokeile roller derbya

65. Opettele piirtämään tai maalaamaan

66. Kudo villasukat, kaulahuivi tai pipo

67. Saa mitali jostakin kilpailusta

68. Opettele jokin uusi kieli ja käytä sitä

69. Kokeile surffausta

70. Lue vähintään yksi tiiliskiviklassikko

71. Opettele seisomaan päällä tai käsillä

72. Leivo karjalanpiirakoita

73. Opettele veneilemään kunnolla

74. Kokeile mindfulnessia

75. Opettele spagaatti

76. Opettele jonglööraamaan

77. Opettele jokin kamppailulaji


Ihmissuhteet:

78. Rakastu samaan kumppaniin yhä uudestaan ja uudestaan

79. Suunnittele häät (itselle tai jollekin toiselle)

80. Kasvata lapsi

81. Toteuta jonkun tuntemattoman toive tai haave

82. Ota yhteyttä ihmiseen, jonka kanssa et ole puhunut yli 10 vuoteen

83. Tarjoa tuntemattomalle lounas tai illallinen

84. Järjestä läheiselle yllätysjuhlat

85. Opettele olemaan epäitsekkäämpi

86.  Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet

Muut:

Kaikki kuvat Wikipedia tai Pixabay

87. Kirjoita pullopostia

89. Osta aivan liian kallis merkkilaukku tai -kengät

90. Heitä lautanen suutuksissa seinään

91. Elä kokonainen päivä pelkällä karkilla

92. Muuta hiuksia radikaalisti

93. Istuta puu

94. Omista asunto

95. Työskentele tai perusta hyväntekeväisyysjärjestö

96. Osta pala Suomen luontoa

97. Saa kutsu Linnan juhliin

98. Säästä niin paljon, että voit jäädä ainakin osa-aikaeläkkeelle ennen kuin täytät 60 vuotta

99. Tee testamentti

Sellaiselta näyttää minun bucket list. Mitä asioita löytyy omaltasi? :)

Tavoitteita vuodelle 2016

Vuosi 2016 on hurahtanut käyntiin niin vauhdilla, etten ole edes kerennyt miettiä, millaisia tavoitteita asettaisin tälle vuodelle. Nyt ajattelin kuitenkin koota ajatuksiani vähän yhteen ja jakaa siinä sivussa muutamia talvisia kuvia, joita olen räpsinyt tässä viime aikoina.

 

Viime vuoden tavoitteet pystyin saavuttamaan lähes kaikki. Koin paljon uusia asioita ensimmäistä kertaa. Kirjoitin menneistä matkoistani MatkaMuistoja-postaussarjan (tosin jouluinen Pariisi jäi vielä arkistoon odottamaan julkaisuaan). Lahjoitin kuukausittain rahaa hyväntekeväisyyteen ja vähensin turhia ostoksiani. Aloitin mielekkään vapaaehtoistyön kaverikoiratoiminnassa Mindin kanssa. Terveellisemmät elämäntavat nyt ei onnistunut kovin täydellisesti, mutta pääsin vihdoin eroon vaa'an päivittäisestä kyttäämisestä ja koen hyväksyväni itseni ja ulkomuotoni paremmin kuin ennen. Ja miestenkin kanssa sujui kohtalaisesti.

Pidempiaikaisemmasta työpaikasta en osannut edes haaveilla 2015 vuoden alussa, mutta niin vaan tällä viikolla tuli täyteen 100 työpäivää samassa paikassa. Tulevaisuus kesän jälkeen on vielä ihan auki, mutta toivon, että saisin jatkaa mahtavan luokkani kanssa vielä seuraavankin vuoden. Olen ollut todella yllättynyt, miten hyvin olen viihtynyt työssäni, kun ennakko-odotukseni olivat täysin päinvastaiset. Ainakin sain taas muistutuksen, että niitä ei niin mieluisiakin asioita kannattaa lähteä rohkeasti kokeilemaan. Silloin voi vahingossa jopa yllättyä positiivisesti.

Millaisia tavoitteita sitten haluan asettaa vuodelle 2016? 

* Haluan jatkaa uusien kokemusten haalimista, koska se on vain niin hauskaa puuhaa. 

* Haluan myös jatkaa vapaaehtoistyötä, hyväntekeväisyyttä ja ostaa edelleen vain tarpeellisia asiota sekä päästä eroon tarpeettomista tavaroista. Näistä tavoitteista en kuitenkaan enää raportoi tänne blogiin mitenkään säännöllisesti. 

* Matkustuksen saralla toivon tänä vuonna saavuttavani 50. maan, jossa olen vieraillut. Nyt mennään numerossa 47, joten tavoite vaatisi 3 reissua maihin, joissa en ole aiemmin käynyt. 

* Olen jo pidemmän aikaa ajatellut, että haluaisin tehdä oman bucket listin, johon kokoaisin vähintään sata asiaa, jotka haluan tehdä ennen kuolemaani. Ja niiden pitäisi kaikkien olla sellaisia, joita en ole vielä tehnyt. Jos saan listan tehtyä, julkaisen sen varmasti myös täällä blogissa.

* Blogin suhteen toivon, että jaksaisin pitää sen aktiivisena työkiireistä huolimatta. Haluaisin myös, että saisin joka kuukausi kirjoitettua tänne jotakin matkustukseen liittyvää (sitä varten kun tavallaan perustin tämän!).

Pitäisi myös varmaan kirjoittaa enemmän miehistä, kun edellinen postaukseni heihin liittyen oli varsin suosittu :D Sen verran voin paljastaa, että nyt on Tinderissä käynnissä pitkästä aikaa astetta mielenkiintoisempi keskustelu erään herran kanssa. Mies muun muassa kirjoitti minulle juonitiivistelmän elokuvasta, jonka pääosissa olisimme (ei pornoelokuva!!! :D). Synttäritkin olisi viikonloppuna, joten saa nähdä, mitä kaksilahkeisia se tuo tullessaan.

* Päästä eroon tai ainakin vähentää sokerihimoani. Matka-addiktioni olen jo myöntänyt julkisesti, mutta viime aikoina olen taas joutunut myöntämään itselleni, että minulla on myös jonkinasteinen riippuvuussuhde sokeriin. Kun saisin sen kuriin, uskon että painokin alkaisi taas pikästä aikaa kutosella.

* Nauttia täysillä elämäni ensimmäisestä palkallisesta kesälomasta riippumatta siitä, miltä syksyn työtilanne näyttää. Haaveissa on useampia matkoja, roadtrip Suomessa, mökillä laiskottelua, mansikoiden ostamista (ei myymistä!), veneilyä, festareita, lavatanssit ja vaikka mitä muuta.

* Ylipäätänsä relata ja nauttia enemmän elämästä. Ja viettää Mindin kanssa mahdollisimman paljon aikaa.

* Hankkia Viivin kanssa yhtenevät tatuoinnit 20 vuotta(!) kestäneen ystävyytemme kunniaksi.

* Kehittää itseäni ammatillisesti joko opettajana tai aloittaa opiskelut toiseen ammattiin (jos opetustyöt eivät jatku).

* Miesten suhteen en ehkä uskalla enää tavoitella mitään, odotan vain mielenkiinnolla, mitä uusi vuosi tarjoaa sillä rintamalla. Mutta minimiehet on edelleen ehdoton EI! Ja yritän olla ihastumatta varattuihin miehiin. Kai niitä hyviäkin täytyy vielä olla vapaana? Missä lie vaan luuraavat?

Ylipäätänsä haluaisin viettää positiivisesti virittyneen vuoden. Yleensä parittomat vuodet ovat olleet minulle suopeampia ja parilliset taas täynnä myllerryksiä. Toivottavasti vuoden 2016 myllerrykset olisivat ainoastaan hyviä.

Minkälaisia tavoitteita tai lupauksia te muut olette tehneet tälle vuodelle? :)

Miesvuosi 2015 - Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Kun vuosi lähenee vauhdilla loppuaan, on aika suunnata ajatukset kuluneen vuoden tavoitteisiin ja tapahtumiin. Kokonaiskatsauksen vuoteen 2015 teen vielä myöhemmin, mutta nyt ajattelin kertoilla vähän siitä aiheesta, josta kirjoittelen melko harvoin blogissani, nimittäin miehistä. Vuoden alussa asetin itselleni flunssahuuruisena juhlavia ohjenuoria miehiin liittyen ja nyt ajattelin käydä niiden onnistumisen läpi flunssahuuruisena (kuinkas muutenkaan!).

 



1. Älä tuhlaa aikaa toivottomiin tapauksiin.

Aikaa en ole tuhlannut, mutta ajatuksia vähän turhan paljon.

2. Älä tyydy toiseen sijaan.

 

Tässä kai onnistuin osittain. En tyytynyt toiseen sijaan, mutta en päässyt myöskään kenenkään ensimmäiselle sijalle.

 

3. Unohda menneisyyden miehet ja suuntaa katse eteenpäin.

 

Tässä olisi ollut vielä parantamisen varaa. Voitoiksi voidaan kuitenkin lukea parin menneisyyden miehen come back yritysten torjunta ja se, että pääsin vihdoin yli useammasta exästä.

 

4. Älä sorru minimiehiin.

 

JES!!! Edes yhdessä tavoitteessa suoriuduin täydellisesti. Kaikki tapailemani miehet ovat olleet minua selvästi pidempiä ja tanssilattiallakin olen hätistellyt hobitit kauemmas. Lisäksi kehitimme tänä vuonna Viivin kanssa lähes pettämättömän taktiikan houkutella pitkät miehet luoksemme baarissa :D

 

 



5. Älä ota kaikkea niin henkilökohtaisesti.

 

Tässä on menty vuoden aikana paljon parempaan suuntaan.

 

6. Vähennä turhaa skitsoilua ja märinää miesten takia.

 

Skitsoilu on vähentynyt, märinä ei. Mistä sitä sitten puhuisi ystävien kanssa, jos ei miehistä? :D

 

7. Ole mieluummin yksin kuin "ihan kiva"-miehen kanssa.

 

Tässä onnistuin myös mallikkaasti. "Ihan kiva"-miehiä on ollut tarjolla, mutta olen mieluummin valinnut yksinolon.

 

8. Anna Tinderille, sokkotreffeille, speed datingille ym. mahdollisuus.

 

Kaikki muut paitsi speed dating on testattu, joten aika hyvin suoriuduin tästäkin. Tinder on ollut enemmän tai vähemmän käytössä koko vuoden ja matcheja on aikamoinen määrä. Muutamat tylsät treffit olen kokenut sitä kautta, enpä juuri muuta. Sokkotreffeillä kävin erään sinkkublogia kirjoittavan miehen kanssa, mutta sekin tyrehtyi heti alkuunsa. Loppuvuodesta liityin myös hetkeksi Happy Pancake-deittisivustolle, jossa sain alle viikossa yli 200 yhteydenottoa (joista ahdistuin :D), ja tapasinkin pari ihan mukavaa miestä, joista ei kuitenkaan kehittynyt mitään sen suurempaa rakkaustarinaa. Joten alan vahvasti taas uskoa siihen, ettei Se oikea mies ainakaan etsimällä löydy.

 

9. Anna ylipäätänsä miehille mahdollisuus.

 

Olen antanut, ehkä vähän liikaakin. Ja aika monta mahaplätsiä olen sen takia saanut kokea. Taidan palata taas luottamaan intuitiooni. Jos mies vaikuttaa yhtään tylsältä tai urpolta, se myös lähes aina on sitä. Tämän vuoden pohjanoteeraus taisi olla treffit, joilla 36-vuotias yh-isä ehdotti minulle pornoelokuvan tekemistä. Yllättäen kieltäydyin kunniasta :D

 

 

10. Hajota skeptinen kuori ja usko taas, että maailmassa on olemassa mies, joka voisi rakastaa sinua myös räkäisinä flunssapäivinä suklaatahroilla höystettynä. Ja jota sinä olisit valmis rakastamaan samassa jamassa.

 

Tässä olen onnistunut vaihdellen. Nyt, kun (seitsemännen kerran tänä vuonna) niiskutan yksin peiton alla, nousee skeptisyys väkisinkin pintaan. 99% ajasta olen tyytyväinen elämääni. Välillä päälle napsahtaa kuitenkin se 1%, jonka aikana mietin, miksi Sen oikean tyypin löytäminen on niin pirun vaikeaa. Kun kaikilla muilla se onnistuu niin helposti. Vaikka tiedän, ettei se ole totuus ja että muillakin on helvetin hankalaa, mutta silti. Voi syvä huokaus :D

   

+ 1 Oscar Wilde: "Never love anyone who treats you like you're ordinary."

 

Tässä voin kai kokea onnistuneeni, kun en ole tänä vuonna rakastanut ketään uutta ihmistä, vaan ainoastaan heitä, joille tiedän olevani erityinen.

 

En nyt oikein osaa sanoa, onko miesvuosi 2015 ollut onnistunut, vaikka onnistuinkin monissa tavoitteissani. Ainakin voin sanoa (tuhansien suomalaisurheilijoiden tapaan) yrittäneeni parhaani. Tänä vuonna olen treffaillut miehiä enemmän kuin ikinä ja ainakin tiedän taas paremmin, mitä en halua. Kulunut vuosi on myös osoittanut todeksi taas sen, että minulla on jonkinlainen taipumus ihastua herkemmin "vääriin" tai hankaliin miehiin. Sitten taas ne, jotka ilmoittavat suoraan olevansa kiinnostuneita minusta eivät voisi vähempää kiinnostaa.

 



 

Olen myös havahtunut siihen, miten tottunut olen elämään omassa hallitussa kaaoksessani. Tuntuu oudolta ajatukselta, että tänne nurkkiin ilmestyisi joku toinenkin hillumaan (Mindin lisäksi). Tai että pitäisi jaksaa siivota ja tiskata jonkun muun takia. Tai ajella karvoja useamman kerran viikossa :D Yksinelossa hienointa on se, ettei tarvitse miellyttää muita kuin itseään. Kun elämä on tosi hyvää yksin, niin sen on oltava SUPER hyvää mahdollisen miehen kanssa tai muuten pysyn mieluummin itsekseni. Joku voisi sanoa sitä nirsoudeksi, minä taas kutsun sitä itsensä arvostamiseksi.

 

Saa nähdä, mitä loppuvuosi ja uusi vuosi tuovat tullessaan. Toivottavasti ainakin lisää auringonpaistetta :)

 

 

Tein jonkun netistä löytyneen sinkkutestin, jonka tulos oli kovin osuva: Olet sinkku, koska pariutumista enemmän sinua kiinnostavat Pihlajakadun tapahtumat ja popcornin mättäminen. Viihdyt kotona vähän tiiviisti ja ajatus lauantai-illan lihatiskistä ahdistaa sinua.

 

Ja kas, sehän on jo Salkkarien aika! :D

Unelmista todeksi

Unelmat ja niiden toteuttaminen ovat minulle todella tärkeitä asioita. Niiden tavoittelu innostaa, motivoi ja saa elämäni tuntumaan merkityksellisemmältä. Toiset unelmat ovat helpommin saavutettavissa ja toisien toteutuminen taas saattaa kestää vuosia. Mutta se tunne, kun jokin unelma vihdoin toteutuu, on uskomattoman hyvä. Ja sitä jää janoamaan lisää. Toteutuneiden unelmien tilalle syntyy onneksi aina uusia unelmia, joista haaveilla.

Itse olen saanut toteutettua jo monia unelmiani, mutta monta on vielä saavuttamatta. On tärkeää, että unelmat pitää kirkkaana mielessään, jotta ne eivät jää pelkästään haaveilun tasolle. Jotkut käyttävät siihen tarkoitukseen esimerkiksi erilaisia haavekarttoja, jotta unelmat pysyvät konkreettisesti näkyvillä. Monet unelmista saattavat kulkea mukanamme pitkän matkaa ja pysytellä taka-alalla, kunnes niiden toteutumiselle tulee otollinen hetki. Tuo hetki saattaa kuitenkin mennä nopeasti ohitse, jos sitä ei osaa nähdä.

Minulle tuollainen hetki koitti edellisen kerran viime kesänä, kun pähkin opiskelujen jälkeistä tulevaisuuttani. Elin keskellä henkistä kaaosta, enkä tuntunut millään löytävän paikkaani. Kaikki vaihtoehdot tuntuivat umpikujilta ja nostivat ahdistuksen pintaan. Siihen päälle oli vielä huoli Mindin terveydestä ja pieleen mennyt parisuhde. Tuo tilanne tuntui kaikkea muulta kuin otolliselta unelmien toteuttamiselle, mutta sitä se kuitenkin oli. Se olisi kuitenkin saattanut mennä ohitseni, jos en olisi muistuttanut itseäni unelmistani.

Blogia jo pidempään seuranneet tietävät, mitä sitten tapahtui. Ostin matkalipun, irtisanoin asuntoni, muutin tavarani Turusta Helsinkiin ja lähdin toteuttamaan unelmaani vapaaehtoistöistä Etelä-Afrikkaan. Tuolla reissulla toteutui aikamoinen määrä muitakin haaveita, enkä unohda sitä ikinä. Päätökset piti silloin tehdä nopeasti ja välillä mietin, missä olisin nyt, jos en olisi uskaltanut tehdä noita ratkaisuja ja lähtenyt toteuttamaan unelmiani. Ja miten monia uskomattomia kokemuksia olisin toisenlaisella päätöksellä ohittanut.

Maailmanympärimatka, opiskelupaikka, kuumailmapallolento, unelmatyö, asunto, onnellinen parisuhde, vapaaehtoistyö ulkomailla, lapsi, oma yritys, merkkilaukku, kirjan kirjoittaminen, auto, kuuluisuus jne. Unelmia on lukemattomia erilaisia, aineellisia ja aineettomia. Tärkeintä onkin selvittää itsellensä, mitkä ovat juuri niitä minun unelmia. Välillä olen ainakin itse tavoitellut joitakin asioita vain sen takia, että niin "kuuluu" tehdä. Sitten jossain vaiheessa olen havahtunut siihen, että eihän tämä ole yhtään sitä, mistä minä haaveilen. 

Ympäristön asettamat paineet tai turhat pelot saattavat tappaa unelmat. Meillä kaikilla on kuitenkin vain yksi, oma elämä. Siksi jokaisen pitäisi ottaa siitä kaikki irti ja suunnata aina kohti unelmiaan. Itse en ainakaan halua päätyä katkeraksi vanhukseksi, joka harmittelee sitä, ettei tullut toteutettua unelmiaan, kun siihen oli mahdollisuus.

Monien unelmat jäävät myös toteuttamatta, koska ei ole ketään, kenen kanssa toteuttaa ne. Se on kuitenkin vain yksi tekosyy muiden joukossa. Tietysti on upeaa, jos pystyy toteuttamaan jonkun unelmansa tärkeän ihmisen kanssa, mutta kenenkään ei pitäisi olettaa, että läheiset ihmiset haaveilisivat samoista asioista. Unelmien saavuttaminen vaatii aina rohkeutta ja niitä pitää pystyä toteuttamaan myös ilman muiden ihmisten tukea.

Unelmat harvemmin toteutuvat pelkästään toivomalla, vaan niiden eteen on oltava valmis tekemään myös töitä. Sen takia kannattaakin tehdä konkreettinen suunnitelma siitä, miten aikoo saavuttaa unelmansa. Joskus on hyvä asettaa itselleen matkan varrelle myös välitavoitteita ja palkita itsensä niiden saavuttamisesta, jotta motivaatio unelman toteuttamiseen pysyy korkealla.



Omat unelmani ovat aina liittyneet vahvasti matkustamiseen. Se on asia, jossa riittää unelmoitavaa koko loppu elämäksi. Matkojen lisäksi haaveilen monista erilaisista kokemuksista, joista jää elinikäisiä muistoja. Ennen haaveilin myös paljon enemmän erilaisista tavaroista, mutta tällä hetkellä en juurikaan kaipaa materiaa (paitsi ehkä vähän Minna Parikan kenkiä :D). Yksi unelmani on oma asunto, jota varten olen kerryttänyt jo vuosia säästöjä ASP-tililleni. Sen unelman toteuttaminen saa kuitenkin odottaa sitä, että elämäni vähän vakiintuu.

Jollain tasolla haaveilen myös hyvästä parisuhteesta, häistä ja lapsista, mutta niiden ranking on viime aikoina tippunut aika alas unelmalistallani. Viihdyn niin hyvin itseni (ja Mindin) kanssa, että miehen täytyy olla todella erityinen, että edes harkitsisin sen ottamista osaksi elämääni. Ja mitä lapsiin tulee, niin työ huutavien kakaroiden parissa on karkottanut aika tehokkaasti lapsihaaveet :D Palataan asiaan sitten kolmenkympin kriisin aikaan!

Yksi unelma, jonka kanssa olen tällä hetkellä aika hukassa on motivoiva työpaikka. Yritän jatkuvasti miettiä, mikä olisi paras suunnitelma sen saavuttamiseksi. Suurin ongelma on se, etten suoraan sanottuna tiedä, mitä haluan. Välillä kyllä iskee pieni kateus niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat löytäneet unelma-ammattinsa.

Vaihtoehtojani ovat tällä hetkellä joko se, että saisin pitkäaikaisemman luokanopettajan sijaisuuden tai se, että jatkaisin pätkätöitä ja alkaisin opiskella siinä samalla toista ammattia. Ja tietysti olemassa on myös aina se kolmas vaihtoehto, totaalinen irtiotto jonnekin ihan muualle. Saa nähdä, mihin tie tällä kertaa vie. Varmasti kohti unelmia, mutta mitä niistä?

Olisi kiva myös kuulla, mistä te muut haaveilette. Unelmientäyteistä loppuviikkoa kaikille :)