keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

23 Moments in Dubrovnik

Lämpimät terveiset Dubrovnikista! Enpä olisi uskonut, että palaisin tänne jo näin pian takaisin viime kesän jälkeen. Sen takia kaupunki on tuntunut mukavan tutulta näinä parina päivänä, jotka olemme täällä viettäneet. 

Jotain uuttakin tuli tehtyä tällä reissulla, kun kävimme tänään lounaalla läheisellä Srd-vuorella, jonne nousimme köysiradalla. Vuorelta oli henkeäsalpaavan kauniit näkymät kaupunkiin ja merelle. Koska kirjoittelin aiemmin jo viime kesän reissusta ja Dubrovnikista melko kattavasti, ajattelin vain näin pikaisen kuvakoosteen myötä toivottaa hyvää juhannusta kaikille lukijoille! :)

Näkymät majapaikkamme ikkunasta. 























Huomenna maisemat muuttuvatkin sitten tutusta tuntemattomaksi, kun siirrymme Montenegron puolelle. Palaamisiin!

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Rauhallinen Pistoia ja vilkas Firenze

Viikko on vierähtänyt todella nopeasti ja huomenna suuntaamme jo avomiehen kanssa kohti Kroatiaa ja Montenegroa. Toscanan kierros oli niin täynnä toimintaa, että tämä viikko onkin sitten mennyt hyvin rauhallisissa merkeissä. Kun säätkin ovat olleet niin hyvät, olen mieluummin viihtynyt ulkona kuin koneen ääressä. Nyt kuitenkin ajattelin kirjoitella pikaisesti Italian matkamme keskivaiheista.

Majoituimme rauhallisessa Pistoiassa kolme yötä hotelli Villa Cappugissa. Hotelli sijaitsi omassa rauhassaan hieman keskustan ulkopuolella ja sieltä avautui kauniit näkymät Pistoiaan, joka on tänä vuonna myös Italian kulttuuripääkaupunki. Matkanjohtajamme Raffa on itse kotoisin Pistoiasta, joten saimme kuulla paljon mielenkiintoista tietoa kaupungista ja sen asukkaista päivien aikana.


Ensimmäisenä päivänä teimme kävelykierroksen Pistoian keskusta-alueella. Vierailimme useammassa kirkossa ja kävimme kaupungin keskusaukiolla Piazza Duomolla. Sen laidalla sijaitsi muun muassa tuomiokirkko Cattedrale di San Zeno kastekappeleineen, kaupungintalo, tuomioistuin ja pankki. Vaikka aukio on kaupungin keskus, kertoi Raffa tulleensa lapsena pelaamaan kavereidensa kanssa jalkapalloa tyhjälle aukiolle. Eipä siellä nytkään näkynyt liikaa ihmisiä ja Pistoia tuntui muutenkin mukavan pikkukaupunkimaiselta.


Piazza Duomolta jatkoimme matkaa kohti Pistoian entistä sairaala Ospedale del Ceppoa, joka toimii nykyään museona. Aluksi vierailimme vanhassa ruumiinavaushuoneessa, jossa lääkäriopiskelijoille opetettiin aikanaan lääketiedettä. Sen jälkeen siirryimme maan alle, jossa kulkee 650 metriä pitkä tunneli, joka on ennen toiminut Pistoian katuna. Tunnelissa näimme myös muun muassa vanhan roomalaisen sillan ja keskiaikaisen pesulan.


Tuon kierroksen jälkeen vierailimme vielä Piispojen palatsissa, jossa oli esillä valtavat määrät hyvinsäilynyttä esineistöä useilta aikakausilta. Noiden kierrosten jälkeen meillä olikin jo kiljuva nälkä, mitä lähdimme tyynnyttämään läheiseen ravintolaan.


Lounaan jälkeen kävimme lepäilemässä hotellilla, josta palasimme vielä illansuussa takaisin keskustaan kiertelemään kauppoja ja nauttimaan herkullista pizzaa. Nukkumaan tuli mentyä kuitenkin suht aikaisin, koska tiesimme viettävämme seuraavan päivän kokonaan Firenzen vilinässä.


Seuraavana aamuna otimme junan Pistoiasta Firenzeen. 45 minuutin matka kului mukavasti maisemia katsellen. Rautatieasemalla meitä odotti paikallisopas, jonka seurassa tutustuimme Firenzen kauniisin rakennuksiin ja mielenkiintoiseen historiaan. Santa Maria Novella kirkolta kävelimme vanhaan apteekkiin, joka oli täynnä koristeellisia yksityiskohtia. Nykyään apteekissa myydään lähinnä tuoksuja ja saippuoita, mutta myös joitakin lääkkeitä oli edelleen saatavilla.


Kävelymme jatkui kaupungin läpi virtaavalle Arno-joelle, jossa vierailimme Firenzen kuuluisimmalla sillalla, 1345 rakennetulla Ponte Vecciolla. Silta on siitä erityinen, että se on täynnä kultasepänliikkeitä, joissa myydään uusia ja vanhoja koruja.


Joelta siirryimme ihastelemaan Firenzen tuomiokirkkoa, Santa Maria del Fiorea. Katedraali on yksi Euroopan suurimmista ja sitä rakennettiin 140 vuotta 1300- ja 1400-luvuilla. Sisällä emme kerenneet käydä, mutta jo pelkästään kirkon ulkokuori ja sen valtava kupoli tekivät suuren vaikutuksen.


Päivän aikana näimme myös muun muassa Firenzen kaupungintalon Palazzo Vecchion, vierailimme torilla, joka oli omistettu villisialle, söimme maittavan pikalounaan ja teimme mukavia ostoslöytöjä kaupungin toreilla ja kaupoissa. Päivä Firenzessä kului niin nopeasti, että jäi vähän sellainen olo, että sinne voisi palata vielä uudemmankin kerran.


Vilkkaan Firenze-päivän jälkeen oli ihanaa palata takaisin Pistoian rauhaan. Illalla ajoimme kaupungin vieressä kohoaville vuorille syömään tunnelmalliseen ravintolaa, josta aukesi kauniit näkymät Pistoiaan ja aina Firenzeen asti. 


Ruoka ei jäänyt maisemille kakkoseksi, vaan se oli oikein hyvää ja sitä oli enemmän kuin tarpeeksi. Yleisesti ottaen kaikki matkan aikana nautitut ruuat olivat todella herkullisia ja koko matkalle osui vain yksi huono ruokakokemus. Noiden herkkujen jälkeen onkin ollut vähän vaikea palata omien pöperöiden ääreen.


Pistoiasta matkamme jatkui Carraran marmorilouhosten kautta Välimeren rannalle ja etruskien jäljille, mutta noihin matkamme viimeisiin paloihin palaan varmaankin vasta heinäkuussa, kun olen kotiutunut Montenegrosta.

En vielä tiedä, pystynkö/jaksanko päivitellä blogia tulevan matkan aikana, niin toivottelen jo nyt kaikille hyvää juhannusta :)

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Pienza ja Siena - ensimmäiset palat Toscanasta

Vähänpä muistin edellisistä Olympian matkoistani, kun kuvittelin kirjoittelevani reissukertomuksiani suoraan Italiasta. Kuusi päivää sisälsi vierailut kahdeksassa paikassa ympäri Toscanaa aina maaseudulta kaupunkeihin ja vuoristosta rannikolle. Päivät täyttyivät lukuisista vierailukohteista, historiasta, kulttuurista, herkullisesta ruuasta, viinistä ja ostoksista. Päivät olivat niin sisältörikkaita, että olo on nyt kotona hieman epätodellinen. Sitä miettii vain, että näinkö ja koinko todella sen kaiken vajaassa viikossa. Lähden perkaamaan matkaa pala palalta, vaikka tiedän jo nyt, että en pysty välittämään tuosta matkasta kuin vain murto-osan näiden omien tekstieni kautta.

Matkamme alkoi siis viikko sitten tiistaina, kun lensimme aikaisin aamusta Roomaan äidin ja Anun kanssa. Tapasimme jo kentällä matkanjohtajamme Raffan, joka on italialainen, mutta asunut Suomessa jo yli 15 vuotta. Roomassa kokosimme yhteen ryhmämme (15 henkeä), hyppäsimme bussin kyytiin ja lähdimme ajelemaan kohti Toscanaa.


Pysähdyimme matkan varrella lounaalle Umbrian maakunnassa sijaitsevaan tunnelmalliseen maalaisravintolaan. Siellä nautimme kauniiden maisemien lisäksi maittavasta ruuasta, jota oli enemmän kuin tarpeeksi. Tarjolla oli muun muassa erilaisia leipiä, pastaa, salaatteja, possua ja jälkiruuaksi tiramisua.


Vatsat pullollaan jatkoimme matkaa kohti Toscanassa sijaitsevaa Pienzan pientä kaupunkia, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Majoituimme Relais Il Chiostro -hotelliin, joka on aiemmin toiminut luostarina. 


Teimme lyhyen kävelykierroksen kaupungin tunnelmallisilla kaduilla (minullekin löytyi ihan oma!), jonka jälkeen söimme herkullisen illallisen nauttien upeista maisemista, jotka aukesivat suoraan Val d’Orcian laaksoon. Maalauksellisen kaunis laakso kuuluu myös Unescon maailmanperintökohteisiin. Auringonlasku värjäsi laakson upein värein ja pääskyset esittivät lentonäytöksiään suoraan silmiemme edessä.



Seuraavana aamuna starttasimme jo aikaisin kohti Sienan keskiaikaista kaupunkia. Siellä meitä odotti eloisa italialaisnainen, joka kierrätti meitä ympäri kaupunkia kertoen mielenkiintoisia ja hauskoja tarinoita kaupunkiin liittyen. Kierroksen aikana näimme muun muassa maailman ensimmäisen pankin, Sienan tuomiokirkon, kaupungin keskusaukion Piazza del Campon ja sen laidalla sijaitsevan kaupungintalon Palazzo Publicon.



Sienan mustavalkoinen tuomiokirkko Cattedrale di Santa Maria Assunta on todella koristeellinen ulkoa ja sisältä. Sen rakentaminen aloitettiin jo 1200-luvulla ja siitä piti tulla maailman suurin kirkko. Ikävä kyllä rahat loppuivat kesken ja tuosta suuresta suunnitelmasta on nähtävillä vain kirkon irrallinen päätyseinä. Katedraalin valmistukseen on käytetty paljon valkoista ja mustaa marmoria. Kirkko on sisältä lähes kokonaan raidallinen, mikä tekee siitä hyvin persoonallisen. Kirkon kuuluisin osa on sen upea yli 50 koristepaneelista muodostuva lattia, joita lähes kaikki sen ajan kuuluisat taiteilijat olivat suunnittelemassa. 



Siena on jaettu 17 kaupunginosaan, jotka merkitsevät todella paljon paikallisille. Esimerkiksi lapset kastetaan usein vielä erikseen oman kaupunginosansa jäseniksi jo pienenä. Kaupunginosat kisaavat toisiaan vastaan kaksi kertaa vuodessa suuressa laukkakilpailussa, joka järjestetään kaupungin keskusaukiolla. Hevoset laukkaavat ratsastajineen kolme kertaa aukion ympäri ja voittajahevonen tuo valtavasti mainetta, kunniaa ja ylpeyttä kaupunginosalleen. Ihmisiä kokoontuu valtavasti seuraamaan kilpailua, vaikka koko kisa onkin ohi 75 sekunnissa.



Sienasta jatkoimme matkaamme kohti Pistoiaa. Matkalla pysähdyimme vielä lyhyelle vierailulle San Gimignanon pieneen kaupunkiin, jossa kiertelimme putiikeissa ja nautimme ensimmäiset herkulliset gelatot. Illansuussa saavuimme perille Pistoiaan, jossa yövyimme seuraavat kolme yötä. Noista päivistä kerron tarkemmin sitten seuraavassa postauksessani.



Mukavaa tiistaita kaikille! :)

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Luopumisen kevät

Koko kulunut vuosi on ollut yksi elämäni raskaimpia, ehkä jopa se kaikista raskain. On sellainen olo, että ihan kaikki on revitty minusta ulos ja nyt jäljellä on tyhjyys. Tämä kevät on ollut täynnä tunteita ja luopumisia. Isoimpana tietysti Mindistä luopuminen, jonka käsittelemiseen menee varmasti vielä paljon aikaa. 

Toukokuussa posti toi Mindille mitalin ja kunniakirjan meidän tekemästä kaverikoiratyöstä.

Eilen jätin puolestaan itkuiset hyvästit luokalleni, jonka kanssa kuljin kahden vuoden matkan ylä- ja alamäkineen. Tuohon aikaan mahtui lukematon määrä tunteita, naurua ja kyyneliä, onnistumisia ja epäonnistumisia. He olivat minun ensimmäinen oma luokkani ja heillä tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni.


Jätin oppilaille hyvästi itsekirjoittamallani runolla:

Nyt on aika yhteinen matka päättää,
Haikeat hyvästit toisillemme jättää.
Meillä on ollut hieno ryhmä tämä,
Muistahan aina oppini nämä.
Sinulla on käytössäsi monen monta vahvuutta,
Niiden avulla unelmiisi kurkota.
Kiitos, että olet oma, mahtava itsesi,
Pidä siitä kiinni, se on sinun voimasi.
Kiitos kaikista yhteisistä hetkistä,
Oppimisen innosta ja hauskoista retkistä.
Opittiin yhdessä paljon uusia taitoja,
Tunteet meillä oli aina ihan aitoja.
Väsyttiin, kiukuteltiin ja suututtiin,
Välillä taas nauruun tikahduttiin.
Hieno, yhteinen matka on nyt loppu,
Kesälomalle kaikilla kiire ja hoppu.
Naura, nauti, lepää ja kasva.
Pikkuvarpaasi järvessä kasta.
Olet aina tärkeä minulle,
Toivon kaikkea hyvää sinulle.

Lämpimin halauksin,
Elisa-ope

Viimeinen kuva omassa luokassa.

Olo on todella epätodellinen. Koko kevään olen kulkenut läpi sillä ajatuksella, että tämä täytyy nyt vain jaksaa. Nyt edessä on tuleva, josta en tiedä vielä kovin varmasti mitään. Minulla oli tällä viikolla pääsykokeet yhteisöpedagogin opintoihin, joiden tulosten pitäisi selvitä 30.6 mennessä. Hyvin todennäköisesti tulen myös jatkamaan töitä nykyisessä koulussani resurssiopettajana, mutta mikään ei ole vielä täysin varmaa.

Tämä kevät on ollut ihan hullu säidenkin puolesta. Vielä 29.4 maa oli valkoisena ja raekuuroja tuli vielä tälläkin viikolla. On sekaan mahtunut onneksi myös aurinkoisiakin päiviä. Alakuvassa mahdollisia tulevia opiskelumaisemiani Kiljavalla.

On kevääsen mahtunut kyynelten lisäksi myös kivoja hetkiä. Kävin muun muassa ihanan veljentyttöni kanssa teatterissa katsomassa Peppi Pitkätossua, vietin vappua mukavassa seurassa, juhlistin äitienpäivää isommalla porukalla, ulkoilin (silloin kun ei ole satanut lunta!), tein luokan kanssa hauskan retken Vihdin Puuhaparkiin, kävin Turussa ja Ahvenanmaalla (tuosta reissusta teen oman postuksen vielä joskus) ja näin Emilyä piiiiitkästä aikaa <3

Nyt edessä on kesä ja loma. Se tuntuu helpottavalta, mutta myös vähän pelottavalta. Miten mieleni tulee sopeutumaan tyhjyyteen kaiken kiireen ja tohinan jälkeen? Uskon, että pintaan nousee paljon sellaisia tunteita, joita en ole pystynyt vielä käsittelemään.

Niiden lisäksi edessä siintää yksi luopuminen lisää kesäkuun aikana. Rakkain ja läheisin ystäväni Viivi muuttaa Englantiin, mikä jättää suuren aukon elämääni. Olemme viettäneet viime vuodet niin tiiviisti yhdessä, etten oikein edes osaa vielä kuvitella sitä, etten voikaan nähdä Viiviä viikottain.

Tulee ihan hirveä ikävä tuota rakasta hulleroa <3

Luopuminen ja irti päästäminen ovat elämän vaikeimpia asioita. Paljon on siis pienellä mielellä työstettävää tänä kesänä. Yritän pysyä toiveikkaana ja ajatella, että ovien sulkeminen antaa mahdollisuuden jollekin täysin uudelle elämässä. Uusia tuulia odotellessa aion kuitenkin myös nauttia ansaitusta lomastani rankan vuoden jälkeen.

Tiistaina otan suunnan kohti Italian aurinkoa ja karistan murheet hetkeksi hartioiltani. Tarkoituksena on myös kesän aikana aktivoitua blogin suhteen. Toivottavasti onnistun siinä tällä kertaa. Miten teidän muiden kevät on sujunut?

Hyvää kesän alkua kaikille! :)