Koska meillä on joulu, juhla armas lapsien

Halusin vielä pikaisesti toivottaa hyvää joulua täällä bloginkin puolella. Me vietämme sitä jälleen perinteisesti maaseudun rauhassa. Tosin rauhasta nyt ei ole tietoakaan tällä porukalla, mutta jouluun nyt vaan kuuluu tietty määrä kaaosta, melua, sekoilua ja tunteita laidasta laitaan.

Tästä joulusta erityisen tekee se, että se on meidän vauvan ensimmäinen joulu. Vaikka hän ei mitään tulekaan muistamaan, niin silti tässä joulussa on omanlaista taikaa. 5-vuotias esikoinen on jo täysi jouluttaja ja olemmekin koko kuukauden puuhailleet yhdessä monenlaisia joulujuttuja.

Minulle joulu on vuoden juhlista se tärkein ja rakkain. Täällä mökillä olen viettänyt lähes jokaisen jouluni ja nyt on ihanaa nähdä omien lapsien ilo ja riemu. Joulu on ehdottomasti lasten juhla, mutta kyllä siitä nauttii paljon myös näin aikuisena. Toki joulu on täynnä muitakin tunteita. On kiukkua, väsymystä, surua ja ikävää. Mutta kuitenkin kaiken ympärillä sellainen jouluinen mieli. 

Valkea joulu jäi tänä vuonna haaveeksi, joten päivät kuluvat pitkälti sisäpuuhissa. Välillä on kuitenkin pakko vähän tuulettaa päätä ja kroppaa pihalla ennen seuraava ähkyä. Hyvää ruokaa, läheisiä ihmisiä, saunomista, lautapelailua, terveyttä ja lepoa. Ne ovat joulutoiveeni vuodesta toiseen. Aina eivät kaikki niistä täyty, mutta useimmiten kuitenkin tarpeeksi moni. Siitä olen enemmän kuin kiitollinen.

Hyvää joulua kaikille lukijoille, missä ikinä sitä vietättekin! ❤️

Vauvakupla

En ole täällä blogin puolella vielä ehtinyt kirjoitella, että meidän perheeseen syntyi uusi jäsen nyt kesäkuussa ❤️

Pikkuveli on hurmannut meidät ja päivät ovat kuluneet vauvakuplassa. Olemme viettäneet aikaa paljon kotosalla ja totutelleet perheen uuteen järjestykseen. Läheiset ovat myös käyneet ahkerasti ihastelemassa vauvaa. Juhannuskin kului rauhallisesti kotona grillaillen ja ihanista kesäkeleistä nautiskellen. 

Semmoista kuuluu siis tänne. Jossakin vaiheessa ehdin varmaan taas bloginkin äärelle, mutta nyt keskityn hetken tuoksuttelemaan tätä vastasyntyneen ihanuutta 😍

Mummi

Lokakuussa suru tuli luoksemme, kun mummini nukkui pois 92 vuoden iässä. Vaikka kuolemaa osasi odottaa ja mummin vointi oli yhä heikompi, tuli lähtö silti yllättäen. Mummille oli juuri myönnetty pitkäaikaishoitopaikka ja vielä reilu viikko ennen hänen kuolemaa äitini otti hänet muutamaksi päiväksi kotiin sairaalasta ja kokoonnuimme mummin luokse isommalla porukalla, kuten monta kertaa aiemminkin. 

Olen onnellinen, että viimeinen muistikuvani mummista on tuolta päivältä, koska minun oli tosi vaikea käydä katsomassa mummia sairaalassa. Hän eli pitkän elämän ja sai viettää sen viimeistä neljää kuukautta lukuun ottamatta kotonaan asuen.

Suru-uutinen tuli kesken työpäivän ja siirsin sen työtuntien ajaksi sivuun, jotta en romahtaisi. Koko ilta menikin sitten itkiessä ja pidimme perheen kesken pienen muistohetken mummille. Vaikka sitä oli myös helpottunut, ettei mummin tarvitse enää kestää kipuja ja muuta ikävää, ei se poista surua ja kaipausta.

Mummi on aina ollut elämässäni ja tuntuu tyhjältä, kun häntä ei enää olekaan. Vaikka muistisairaus oli jo vuosia kutistanut keskustelut muutamaan samaan kysymykseen, oli mummi ihan loppuun asti kiinnostunut meidän elämästä ja siitä, että meillä on kaikki hyvin. Ja onneksi hän myös tunnisti meidät ihan loppuun asti.

Mummi oli etenkin lapsuudessani ja nuoruudessani kiinteä osa meidän perhettä ja välillä tuntui, että näin häntä enemmän kuin omia vanhempiani. Tämä aiheutti usein myös ristiriitoja välillemme. Suhteeseemme liittyi paljon kipukohtia, mutta muuttoni Turkuun toi siihen tarvittavan etäisyyden. Kun vuonna 2014 sitten palasin Helsinkiin, päätin yrittää unohtaa menneisyyden kiistat ja keskittyä luomaan mummin kanssa uusia, parempia muistoja. Kävin melko säännöllisesti katsomassa mummia ja etenkin lapsen syntymän jälkeen kyläilimme säännöllisesti mummin luona. Mummi ehti saada yhdeksän lapsenlapsenlasta, jotka toivat kovasti iloa mummin viimeisiin vuosiin.

Mummi oli viimeinen elossa oleva isovanhempani ja myös ainoa, jonka kanssa minulla oli läheinen suhde. Olen kiitollinen siitä, että mummi oli jakamassa niin monta elämäni tärkeää päivää ja arkista hetkeä. Muistan hänet ikuisesti postikorteista, tuulihatuista, saksan kielestä, puhelinsoitoista, kananmunaleivistä, kukista, lihapiirakoista, kalentereista, joulusta, berliininmunkeista, kesästä ja jääkiekosta. Ne olivat meidän yhteisiä asioita ❤️

Mummi eli uskomattoman pitkän elämän ja tuntuu käsittämättömältä, mitä kaikkia historian tapahtumia hänen elämänsä varrelle mahtui. Hän oli myös se viimeinen linkkini sota-aikaan ja tuntuu surulliselta, ettei maailma tunnu sen suhteen oppineen mitään tähän päivään mennessä. Ihmiset, jotka joutuvat elämään sodassa, kantavat sitä sydämessään koko loppuelämänsä. Niin teki mummikin.

Nyt kun mummia ei enää ole, on vain syvä kiitollisuus, että hän oli elämässämme niin pitkään. Että oma lapsenikin sai vielä tutustua häneen ja heillä ehti olla ihanat omat juttunsa. Ja kiitollisuus siitä valtavasta rakkaudesta, jonka mummi meille antoi ❤️

Lepää rauhassa rakkain Mummi. Odotathan ja suojelethan meitä siellä korkeuksissa, kunnes jälleen tapaamme ❤️

Staycation Scandic Grand Central Helsingissä

Tämä tammikuu on tuntunut vähintään yhtä pitkältä kuin marraskuu, mutta onneksi tänään ollaan jo sen viimeisessä päivässä. Nyt palaan hetkeksi marraskuuhun, jolloin vietimme miehen kanssa rentouttavan staycation aivan Helsingin ytimessä. Olin jo pidempään halunnut testata Scandic Grand Central Helsinkiä ja kun saatiin vielä Aulangon majoitusfarssista hyvityksenä oikein hyvä tarjoushinta huoneesta, niin valinta hotellin suhteen oli helppo. 

Ennen hotelliin majoittumista käytiin katsastamassa Amos Rexissä oleva Hans Op de Beeckin The Quiet Parade, joka oli todella vaikuttava. Näyttelytila oli täynnä toinen toistaan yksityiskohtaisempia teoksia ja salissa oli mystisen pysähtynyt tunnelma. 

Näyttelyn keskiössä oli täysikokoinen karuselli luurankoineen, mutta myös moni pienempi teos sai pysähtymään pitkäksi aikaa. Ihmisteokset olivat samaan aikaan niin todellisia ja epätodellisia ja aika tuntui pysähtyneen. Upea kokonaisuus, jota suosittelen lämpimästi. 

Scandic Grand Central Helsinki on osa rautatieaseman rakennuksia ja se on remontoitu todella tyylikkäästi ja vanhaa kunnioittaen. Mukavasta huoneestamme oli suorat näkymät rautatientorille ja kaupungin vilinää oli kiva seurata omasta kuplasta käsin. Huoneesta jäi etenkin mieleen muhkean mukava sänky ja kylpyamme, jota olin erikseen toivonut. 

Aluksi ajattelimme, että olisimme käyneet elokuvissa, mutta lopulta laiskuus vei voiton. Nautimme hyvän kolmen ruokalajin illallisen hotellin yhteydessä olevassa Brasserie Grand ravintolassa kaikessa rauhassa. Oli ihanaa käydä pitkiä ja polveilevia keskusteluja, joille ei oikein ikinä arjessa jää aikaa. Myös ruoka oli oikein maukasta. 

Ruuan jälkeen mies lähti saunomaan ja minä jäin rentoutumaan huoneemme kylpyammeeseen. Loppuillan kului erittäin rennosti Stronger-elokuvaa sängystä katsellen. Kerrankin telkkaristakin tuli sattumalta hyvä elokuva, joka minun oli pakko sinnitellä loppuun, vaikka mies kävikin aiemmin nukkumaan.

Aamun otimme myös hyvin rennosti ja ohjelmaan kuului ainoastaan aamupalan nauttiminen. Kattaus oli kiitettävän monipuolinen, mutta ruuhkaa oli aika paljon. Lopulta löysimme vapaat paikat sisäpihan lasitetulta terassilta. Kiertelimme aamiaisen jälkeen vielä ihastelemassa hotellin kauniita yksityiskohtia ja loppuajan vietimme huoneessa rentoutuen. 

Lopulta tuli aika puhkaista kuplamme ja palata takaisin kotiin lapsen luokse. Tämmöiset pienet irtiotot kantavat yllättävän pitkälle arjessa, kun muistaa taas, että kaiken vanhemmuuden takana olemme edelleen me kaksi ❤️