Nautintoja ja kärsimystä Vilnassa

Majoituimme matkamme aikana Vilnan vanhimpaan hotelliin Narutisiin, joka on peräisin vuodelta 1581. Hotellin yleiset tilat olivat todella tunnelmalliset, pidin etenkin aamiaissalista, joka sijaitsi hotellin kellarimaisessa alakerrassa. Hotellissa on säilytetty kivasti vanhan ajan tunnelmaa ylellisyydestä tinkimättä.

Olimme varanneet halvimman mahdollisen huoneen, mutta huoneemme oli silti mukavan tilava ja sisustettu todella hienostuneesti. Myös kylppäri oli ihanan tilava ja sen kaikki yksityiskohdat (vessaharjasta lähtien!) olivat kullattuja. 

Hotellin yhteydessä oli myös pieni spa-osasto, josta löytyi terapia- ja poreallas sekä tavallinen että turkkilainen sauna. Spa oli ilmainen hotellin asukkaille vain aamulla klo 6-9 ja muuten se maksaa 20 euroa (aivan liian kallis!). Jos kuitenkin osti hotellilta hieronnan (30 minuuttia maksoi reilut 40 euroa) sai spa-osastoa käyttää samassa yhteydessä niin kauan kuin halusi. 

Hyvä ruoka on myös ehdottomasti tärkeä osa matkanautintoja. Vilnassa herkuttelimme sekä liettualaisilla että kansainvälisillä herkuilla. Peruna tuntui olevan tyypillinen osa lietualaista ruokaa ja söimme sitä muun muassa keitettynä, täytettynä, paistettuna ja lettuna. Ravintoloissa sai hyvää ja nopeaa palvelua ja hinnat olivat Suomeen verrattuna melko edulliset.

Vilnassa myös shoppailuhulluus pääsi hetkellisesti irti, kun New Yorkerissa oli käynnissä tuntuvat alennusmyynnit. Kahdet farkut, kaksi paitaa, hame, jakku, laukku, bikinit ja useammat alusvaatteet lähtivät matkaan vähän alle 130 eurolla. Sen lisäksi ostin torikojuista kolmet mustat hansikkaat yksien kadonneiden tilalle ja äiti osti minulle lahjaksi ihanat sydänvillikset <3

Vilnan nautintojen lisäksi kävimme tutustumassa Liettuan synkkään historiaan KGB:n vankilamuseossa. Sisäänpääsy museoon maksoi 4 euroa ja valokuvaamisesta veloitettiin 2 euroa. Räntäsade ja flunssa alkoivat tuntua todella pieniltä vastoinkäymisiltä, kun perehdyimme kansanmurhan uhrien koettelemuksiin.

Museo sijaitsee rakennuksessa, joka toimi vuoteen 1991 Neuvostoliiton KGB:n päämajana. Liettuan valtion historia ulottuu aina 1200-luvulle asti ja keskiajalla se kasvoi mahtavaksi ruhtinaskunnaksi. Liettua on sijainniltansa idän ja lännen välissä ja sen valloittivat aikanaan niin saksalaiset kuin venäläisetkin. Toisen maailmansodan aikana Liettuan miehittivät vuoronperään Neuvostoliitton ja Saksan armeijat, jotka molemmat tekivät valtavia tuhoja Liettuan kansalle. Terrorin uhrina menehtyneiden liettualaisten määräksi arvioidaan noin 100 000, joka on noin 5 prosenttia Liettuan silloisesta väestöstä.

Museo koostui kolmesta kerroksesta. Kahdessa ylimmässä oli esillä paljon erilaista aineistoa Saksan ja Neuvostoliiton miehitysten ajalta. Etenkin kuvamateriaalia oli hämmästyttävän paljon. Niiden lisäksi joitakin KGB:n työhuoneita oli säilytetty alkuperäisessä kunnossa.

Rakennuksen kellarista taas löytyi vankilasellit, joissa  noin 44 000 liettualaista kärsi rangaistustaan vuosien 1944-1991 aikana. Tavallisten sellien lisäksi kellarissa oli erillisiä kidutussellejä, joita käyttämällä KGB sai urkittua tietoa vangeilta. Yhdessä niistä vanki joutui seisomaan pienellä sementtikaistaleella ja pysyttelemään hereillä, koska muuten hän tippui jääkylmään veteen. Vierailimme myös vankilan piha-aluella ja erillisessä teloitushuoneessa, jossa oli erityisen ahdistava tunnelma.

Kyseisessä museossa kannattaa ehdottomasti vierailla, jos suuntaa Vilnaan. Kokemus oli lähes yhtä pysäyttävä ja ahdistava kuin viime vuoden vierailu Auschwitziin. On uskomatonta, miten vähän aikaa noista kauheuksista on vasta kulunut.

Sellaisia äärilaitoja koimme muutamassa päivässä Vilnassa. Voin suositella Vilnaa lämpimästi matkakohteena. Pitkä viikonloppu riittää hyvin kaupungin merkittävimpien nähtävyyksien kiertämiseen ja hintataso on sen verran edullinen, että pienemmälläkin budjetilla pystyy nauttimaan ylellisyyksistä. Kesäaikaan Vilna on varmasti vielä paljon kauniimpi ja eloisampi kohde kuin nyt helmikuussa.

Kiitos äiti onnistuneesta matkasta ja mukavasta seurasta! :)

Kymmenien kirkkojen Vilna ja satojen lukkojen Užupis

Niinhän siinä sitten pääsi taas käymään, että tunnollinen opettaja päätti sairastella koko hiihtoloman. Vilnan reissu meni puolikuntoisena niiskuttaessa, minkä takia en jaksanut kirjoitella tänne blogiin mitään paikan päältä. Ilmat eivät myöskään suosineet meitä, eivät sitten yhtään, mutta näistä vaistoinkäymisistä huolimatta saimme vietettyä äidin kanssa mukavan pikaloman Vilnassa.

Jos pitäisi kertoa vain yksi asia Vilnasta, olisi se ehdottomasti sen kirkot. Niitä tuntui olevan ihan jokaisessa kadunkulmassa. Luimmekin jostain, että jokaisesta vanhan kaupungin tienristeyksestä näkyisi vähintään kolme kirkkoa ja se todella tuntui pitävän paikkansa.

Lauantaina aloitimme kirkkokierroksemme aivan hotelliamme vastapäätä sijaitsevasta Vilnan yliopiston kirkosta. Kierroksemme sattui samaan aikaan paikallisten häiden kanssa, joita seurasimme hetken sivusta.

Yliopistolta jatkoimme matkaamme Liettuan tärkeimpään pyhättöön, Vilnan katedraaliin. Se sijaitsee isolla aukiolla ja sen vieressä kohoaa korkea kellotorni. Katedraali oli ulkoa huomattavasti näyttävämpi ja kauniimpi kuin sisältä. 

Tuomiokirkolta kävelimme Vilnan kansallismuseon ohitse, jonka takana kohoavalla rinteellä sijaitsee Gediminasin linnan rauniot ja sen torni, jossa vierailimme maanantaina. Lauantaina jatkoimme matkaamme Neris joen rannalle ja siitä Vilnan oopperatalolle. Ajatuksissamme oli hankkia liput johonkin balettiesitykseen, mutta ikävä kyllä sopivia esityksiä ei ollut matkamme aikana.

Niinpä palasimme pikin Gedemino-katua takaisin hotellillemme pysähdellen välillä tutkimaan kauppojen tarjontaa ja hintatasoa. Hotellimme Narutis sijaitsi Vilnan vanhan kaupungin pääkadulla Pilieksellä, josta oli lyhyt kävelymatka lähes kaikkiin Vilnan merkittävimpiin nähtävyyksiin. Siitä kerron kuitenkin enemmän toisessa postauksessa.

Sunnuntain aloitimme tekemällä käsityöostoksia hotellimme läheisiltä torikojuilta. Sen jälkeen suuntasimme kohti Užupista, joka on julistautunut vuonna 1997 tasavallaksi, jolla on muun muassa oma lippu, presidentti, perustuslaki ja noin 12 henkilön armeija. Vilnia-joki erottaa Užupisin Vilnan vanhasta kaupungista ja nykyään siellä asuu paljon taiteilijoita.

Teimme vain pikaisen visiitin kahdella Užupisiin johtavalla sillalla, jotka ovat täynnä pariskuntien kiinnittämiä rakkauslukkoja. Niiden lisäksi kävimme katsastamassa Užupisin enkelin. Tähän aikaan vuodesta Užupis oli todella hiljainen ja rauhallinen, mutta kesäaikaan se on varmasti mielenkiintoinen ja eläväinen paikka.

Jatkoimme kävelyämme kauniille Pyhän Annan kirkolle, jossa oli käynnissä sunnuntaimessu. Sieltä matkamme jatkui kohti KGB:n vankilamuseota, josta kirjoitan enemmän toisessa postauksessa. Museon jälkeen shoppailimme lempparikaupassani New Yorkerissa ja illan vietimme rentoutuen hotellin Spassa.

Maanantai oli ainoa päivä koko matkamme aikana, jolloin taivaalta ei tullut jatkuvasti lunta, räntää tai vettä. Sen takia lähdimme heti aamiaisen jälkeen kiipeämään kohti Gediminasin linnakkeen raunioita ja ihastelemaan sen tornista aukeavia maisemia. Linnake on rakennettu 1300-luvulla, mutta enää siitä on jäljellä tornin lisäksi vain murto-osa. 

Sisäänpääsy torniin maksoi 4 euroa. Tornissa oli näytillä haarniskoja ja muuta historiallista esineistöä. Yksi kerros oli omistettu kokonaan vuoden 1989 Baltian ihmisketjulle, jolloin 2 miljoonaa Baltian maiden asukasta muodostivat ketjun Vilnasta Riian kautta Tallinnaan ja osoittivat tällä tavalla mieltä itsenäistymisensä puolesta.

Tornin laelta aukesi hienot maisemat ympäri koko Vilnan, vaikka aurinko pysyttelikin edelleen visusti piilossa. Sieltä näkyi myös kolmen ristin kukkula, jonka ristit on pystytetty fransiskaanimunkkien muistolle.

Seuraavassa postauksessa paneudun tarkemmin erilaisiin nautintoihin ja kärsimyksiin, joita Vilna tarjosi meille muutaman päivän aikana. 

Kohti hiihtolomaa ja Vilnaa!

Pikamoikkaus vielä täällä blogin puolella ennen seuraavaa reissua. Uskomatonta, että huomenna on viimeinen työpäivä ennen hiihtolomaa ja lauantaina olemme jo äidin kanssa Vilnassa. Helmikuu on ollut tähän asti aikamoista myllerrystä, joten ihan mukavaa saada pieni hengähdystauko, jonka aikana kerkeää sulattelemaan kaikkea tapahtunutta. 

Tietysti on myös ihan mahtavaa päästä reissaamaan aivan uuteen maahan ja kaupunkiin. Säätiedotuksen mukaan ilmat ovat melko huonot visiittimme aikana, mutta emme anna sen haitata lomaamme. Ainakin on hyvä tekosyy syödä enemmän ravintoloissa, shoppailla kaupoissa ja nauttia hotellin spa-osastosta.

Kuvat: Wikipedia

On myös ihanaa, että paluumme jälkeen lomaa on jäljellä vielä yli puolet. Kaikki tähänastiset suunnitelmani loppuloman ajaksi ovat kariutuneet, mutta toisaalta muutama täydellinen löhöpäivä kotonakin tuntuu tällä hetkellä enemmän kuin tervetulleelta (terveisin nimimerkki "vietin tänään 4 tuntia oppilaiden kanssa hiihtäen ja ulkoillen raesateessa" :D).

Toivottavasti Vilna saa myös palautettua kirjoitusintoni blogia kohtaan. Tällä hetkellä kun reaalielämä voittaa tämän nettimaailman 1000-0. Saa nähdä, kirjoittelenko jo jotakin suoraan Vilnasta vai kaiken vasta kotoa käsin. 

Nyt täytyy palata "lempiurakkani" eli pakkaamisen pariin. Mitäs teidän muiden helmikuuhun kuuluu? :) 

Matkasuunnitelmia vuodelle 2016

Tuntuu, että tämä matkariippuvuuteni vain pahenee vuosi vuodelta. Ehkä sitä aiemmin hillitsi edes vähän se, että tuloja ei opintotuen lisäksi ollut juuri ollenkaan, vaan kaikki matkarahat piti nipistää säästöistä. Nyt kun olen jo melkein puoli vuotta saanut säännöllistä kuukausipalkkaa, tuntuisi hölmöltä, etten tekisi ansaitsemillani rahoilla sitä, mitä eniten rakastan.

Heinäkuuhun asti minulla alkaa olla jo reissukuviot melko selkeät. Kolme matkoista on jo varmistunut ja kaksi on vielä suunnitteluasteella. Jos ne kaikki tulevat toteutumaan, tulee huhtikuu olemaan ainoa kuukausi, jolloin en ole matkoilla seuraavan puolen vuoden aikana. Ai miten niin lähti homma taas vähän käsistä? :D

Vilna

Ensimmäinen matkoista odottaa jo muutaman viikon päässä. Lähdemme äidin kanssa piipahtamaan Vilnassa kolmeksi päiväksi. Liettua on lähin maa (ja ainoa Balttian maista), jossa en ole vielä käynyt, joten se sopii hyvin myös tämän vuoden matkatavoitteeseeni. Ilmat tuskin tulevat olemaan mitkään ihmeelliset helmikuun loppupuolella, mutta eiköhän kaupungista tekemistä löydy. Varattiin myös hienon näköinen hotelli, josta löytyy ihana spa-osasto huonojen ilmojen varalle. Mukavaa päästä taas reissuun äidin kanssa, kun syksyinen Slovakian matka jäi minulta töiden takia välistä.

Longyearbyen, Huippuvuoret

Hieman yllättävä käänne reissusuunnitelmiini tuli jouluna, kun sain kuulla, että serkkuni opiskelee koko kevään Huippuvuorilla. Siitä sain idean, että voisin käydä moikkaamassa häntä jossakin vaiheessa kevään aikana. Ainoa mahdollinen ajankohta minulle olisi pääsiäisloma, mutta serkku ei ollut vielä varma, tuleeko hän juuri silloin käymään Suomessa. Lopullinen päätös tuon reissun suhteen tulee siis lähiaikoina. Huippuvuorilla olen käynyt aikanani Olympian matkalla yli kymmenen vuotta sitten, mutta mielelläni lähtisin uudestaankin tuohon arktiseen ihmemaahan. Serkku oli kuulemma jo käynyt selviytymiskurssin, joten hän voisi sitten suojella minua jääkarhuilta ja lumivyöryiltä :D

Tallinna

Vilnan lisäksi tulen kevään aikana vierailemaan myös etelänaapurissamme Virossa. Lähdemme työporukalla toukokuussa viikonlopuksi Tallinnaan, mistä tulee varmasti hauska kokemus. Edellisestä Viron visiitistäkin on kulunut useampi vuosi, joten on kiva päästä taas Tallinnan tunnelmallisille kaduille ja kujille. Tosin luulen, että tiedossa on aika vauhdikas reissu, ainakin, jos meno on lähelläkään pikkujouluja :D

Malta

Kolmas varmistunut matka tälle vuodelle on vuorossa heti sen jälkeen, kun olen saanut annettua kevättodistukset oppilaiden kouraan. Lähden nimittäin kevätjuhlan jälkeisenä päivänä Maltalle reiluksi viikoksi. Kyseessä on omaloma eli lähden reissuun itsekseni. Tarkoituksena on rentoutua kevään työrupeaman jälkeen ja mahdollisesti kehittää sukellustaitoja Maltan upeissa vesissä. Malta vaikuttaa todella mielenkiintoiselta paikalta, jossa riittää varmasti tekemistä ja näkemistä pidemmäksikin aikaa. 

Kroatia

Kesän toinen reissu tulee todennäköisesti olemaan heinäkuussa. Viivin kanssa aiomme nimittäin lähteä juhlistamaan 20 vuotta(!) kestänyttä ystävyyttämme Kroatiaan. Jotain meidän pelottavan yhtenäisestä ajatuksenjuoksusta kertoo se, että olin ajatellut, että haluaisin lähteä Kroatiaan, mutta en ollut puhunut siitä Viiville vielä mitään. Synttäreinäni sitten kysyin, mihin Viivi haluaisi lähteä ja hän vastasi ajatelleensa Kroatiaa! Matkakohde on siis päätetty yhdessä tuumin, mutta kaikki muu on vielä avoinna. Hyviä matkavinkkejä Kroatiaan liittyen otetaan siis lämmöllä vastaan :)

Tämmöistä kaikkea siis tiedossa seuraavan puolen vuoden aikana matkustusrintamalla. Ja sitten on vielä se toinenkin puolikas jäljellä. Mitähän sitä vielä oikein ehtiikään keksiä? Jos kaikki suunnitelmat toteutuvat, tulee Kroatia olemaan 50. maa, jossa olen käynyt, mikä olisi ihan mahtavaa. Mielenkiintoinen reissuvuosi taas edessä, joten blogiinkin luulisi riittävän kirjoitettavaa. Tuskin maltan odottaa!

Minkälaisia reissuja teillä muilla on tiedossa tänä vuonna? :)

(Kaikki kuvat: Wikimedia/Wikipedia)