Ristiriitaisissa tunnelmissa kohti Kreikkaa

Yleensä pakkaaminen on minulle se hankalin osuus ennen matkalle lähtöä. Tällä kertaa se on kuitenkin ollut pulmista pienin, kun on jatkuvasti saanut jännittää, mikä on seuraava käänne Kreikan sekavassa tilanteessa. Vaikka yleisesti olen vähän pessimismiin taipuvainen, niin matkustuksen suhteen olen kuitenkin ikuinen optimisti. Uskon viimeiseen asti matkustaessa siihen, että asiat järjestyvät parhain päin ja hankalistakin tilanteista selviää maalaisjärjellä. Siksi uskon, että meillä on Viivin kanssa tiedossa hauska ja unohtumaton matka, tavalla tai toisella.

 

 

Tietysti Kreikan epävakaa tilanne täytyy huomioida monella tapaa ennen matkaa ja sen aikana, mutta matkalle ei koskaan kannata lähteä miettien, mikä kaikki voi mennä pieleen. Silloin voi suosiolla jäädä kotiin hallitsemaan omaa pientä maailmaansa. Jokainen matka sisältää pienempiä tai suurempia muutoksia, joihin sitten reagoidaan parhaalla mahdollisella tavalla. Huvittaa kyllä vähäsen se, että vedänkö minä puoleeni kriisejä vai kriisit minua, koska tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun suuntaan keskelle tapahtumien keskipistettä. Viime vuonna suuntasin Bangkokiin kesken mellakoiden ja 2005 olin puolestaan Lontoossa pommi-iskujen aikaan. Nyt mennään sitten katsomaan Ateenaan aitiopaikolle, mitä Kreikassa todella tapahtuu vai tapahtuuko mitään.

 

Olen tippunut jo ajat sitten kärryiltä tuon Kreikan tilanteen suhteen ja tuntuu, etteivät kreikkalaiset oikein itsekään enää tiedä, mikä olisi heille parasta. Itse olen alusta asti ollut sitä mieltä, ettei Kreikalle olisi pitänyt antaa lainoja. Uskon, että sillä saatiin Kreikan tilanne vain entistä huonompaan jamaan. Jokaisen on kannettava jossakin vaiheessa vastuu virheistään ja nyt alkaa olla Kreikan aika. Ja todennäköisesti myös Suomen, koska itse en usko, että lainarahoja tullaan koskaan saamaan takaisin kotimaahamme.   

 

On mahdotonta sanoa, mitä sunnuntaisessa äänestyksessä tulee tapahtumaan ja mitkä ovat sen vaikutukset Kreikkaan. Me olemme menossa Ateenaan kuitenkin lomalle, emme ratkomaan taloudellista ja poliittista kriisiä. Meidän suunnitelmissa on käydä ihastelemassa Akropolista ja muita Antiikin ihmeitä, nauttia kreikkalaista ruokaa ja viiniä, tehdä ostoksia ja lillua hotellin altaassa. Tiistaina tarkoituksenamme on ottaa lautta Kreetalle ja nauttia siellä rentouttavasta rantalomasta loppuviikko. Varmuutta suunnitelmien toteutumisesta ei ole, mutta sitten täytyy vain soveltaa ja keksiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Ja tietysti nauraa, koska se kuuluu olennaisena osana jokaiseen matkaamme.

 

Raporttia reissusta tulee jo paikan päältä, jos vain netti suostuu yhteistyöhön. Nyt pitäisi vielä selvittää tuo pakkausongelma, jotta pääsisi huomenna kohti Ateenan hulinoita. Kreikkalaiset pyllyt, täältä tullaan! :D

LONDON BABY!

Elämä on ollut yhtä ihanaa hullunmyllyä viime päivinä ja tänään kutsuu Lontoo. Olen taas hyvässä aikataulussa, kun en ole edes vielä aloittanut pakkausta ja lento lähtee viiden aikaan! Eilen ajeltiin Lappeenrantaan katsomaan suloista kummipoikaani, joka on varsinainen peikkopoika tummine ja tuuheine hiuksineen :) <3

 

Maanantai puolestaan sisälsi todellisen jymy-yllätyksen. Kävin työhaastattelussa eräässä koulussa neljän aikaan ja jo kuuden jälkeen sain puhelun, että lukuvuoden kestoinen sijaisuus on minun, jos haluan ottaa sen vastaan. Ja tietysti halusin! Vielä ei ole varmuutta, mille luokka-asteelle sijoitun, mutta on siis todella todennäköistä, että elokuussa aloitan opettajan työt ihka oman luokan kanssa :) Elämä on kyllä kummallista. Joka kerta, kun olen vain heivannut tulevaisuusstressin nurkkaan, asiat ovat jotenkin järjestyneet parhain päin.

 

Niinpä siis suuntaan iloisin ja helpottunein mielin kohti kesää ja Englantia. Ihan uskomatonta, että olen jo illalla Lontoossa ja näen Emilyn. Yritän jälleen raportoida tunnelmia jo paikan päältä, toivottavasti netti on yhteistyöhaluinen. Tässä fiilistelyksi pätkä yhdestä lempisarjastani, Frendeistä. Luulen kyllä, että meistä tuskin kumpikaan tulee olemaan Westminster Crabby :D  

 

Kisakuume nousussa

Ihan epätodellista, että ylihuomenna olen jo Ostravassa keskellä jääkiekkokarkeloita! Sekä matka- että kisakuume alkaa lähennellä huippuaan ja enää on edessä aina yhtä ahdistava pakkausoperaatio. Helpoimmalla tietysti pääsisin, jos päättäisin hillua koko viikon pelkästään Suomi-paidassa, mutta eikähön sitä tule jotain muutakin pakattua mukaan. Jotakin omistautumisestani näille kisoille kertoo jo se, että innostuin kaventamaan pelipaitaani sopivammaksi omin pikku kätösin. Minä, joka inhoan kaikkea käsityötä!

Vaikka kisat starttasivat Leijonien osalta aika kankeasti, oli eilisessä pelissä jo ihan erilainen asenne. Siksi odotukset ovat korkealla ja uskon vakaasti siihen, että Suomi nähdään mitalipeleissä. Me ainakin teemme kaikkemme, että Suomi voittaa jokaisen niistä neljästä pelistä, joita menemme katsomaan. Kisarekvisiitat on testattu ja ääni avattu, joten kaikki alkaa olla valmiina kisoja varten.

Harmi, että Mindi jää kotijoukkoihin, kun se oli niin kovin "innoissaan" kisarekvisiitasta :D

Jännää päästä näkemään ja kokemaan kisatunnelmia ulkomaille ensimmäistä kertaa. Olen saanut sen käsityksen, että suomalaisia on paikalla todella paljon ja tunnelma kohdillaan. Yleensähän kartan reissussa kaikkea suomimeininkiä, mutta tähän matkaan se kuuluu olennaisena osana. Jännityksellä myös odotan, mitä kaikkea isi keksii reissun aikana. Se kun on ihan ylisosiaalinen ja aina kutsumassa kaikkia tuntemattomia jatkoille yms. Saa nähdä, tullaanko takaisin edes samalla koneella, kun kuulemma edellisellä kerralla isi oli jäänyt pois paluulennolta :D

Tämä taitaa muuten olla ensimmäinen yhteinen reissumme ihan kahdestaan ilman muita sukulaisia tai tuttuja, joten toivottavasti yhteispeli sujuu hyvin. Uskon, että tiedossa on unohtumaton ja hauska reissu, josta yritän raportoida tänne blogiin jo paikan päältä. Kaikki on kuitenkin taas netistä kiinni, joten saa nähdä, kuinka sen kanssa käy. Seuraavat kuulumiset tulevat joka tapauksessa tavalla tai toisella tänne blogiin Ostravan kisahumusta.

Pitäkäähän kisatunnelma korkealla myös täällä koti-Suomessa :)
SUOMI VOITTOON!!!

Hetki, jota odotin 485 päivää

Hetki, jota aloin odottaa 485 päivää sitten, on vihdoinkin koittanut ja odottaminen on ohi. Väliin on mahtunut muun muassa kaksi vuodenvaihdetta ja joulua, ero, muutto, 3 ulkomaanmatkaa, vaellus, päälle 100 opintopistettä, uusia kokemuksia, vanhoja ja uusia tuttavuuksia, blogin perustaminen ja tuhat muuta asiaa. Luulin, että tämä päivä ei koittaisi koskaan, mutta nyt vain ihmettelen, miten aika kului niin äkkiä! En tiedä, pitäisikö itkeä, nauraa, kiljua riemusta vai oksentaa. Tuntuu, että voisin tehdä niitä kaikkia yhtä aikaa :D

Sijaintini on tuttuakin tutumpi Helsinki-Vantaan lentokenttä, mutta vain harvoin olen ollut täällä näin yksin (ja silloinkin märänpää on ollut kotimaassa, eikä toisella puolella maapalloa!). Täytyy kyllä myöntää, että vuosien matkustuskokemuksesta huolimatta, tällä hetkellä jännittää enemmän kuin suostun edes itselleni myöntämään. Pelkään suistuvani paniikkiin, jos alan tarkemmin miettiä sitä valtavaa myllerrystä, joka päässäni pyörii tällä hetkellä. Niinpä ajattelin, että on paras keskittyä vain kettuilemaan teille kaikille, jotka jäätte kärvistelemään Suomen ankeisiin keleihin. Minua taas odottaa alle 12 tunnin päästä elämä ravun punisena hikoilevana porsaana, joten teidän sietääkin olla kateellisia :D Alustavan paniikin rinnalla on tietysti myös suunnaton riemu siitä, että pääsen jälleen kerran kohti uusia seikkailuja.

 

Olisi niin paljon sanottavaa, mutta pää lyö tyhjää. Olette rakkaita, tulee niin kova ikävä, pitäkää huolta itsestänne. Sitä minäkin yritän parhaani mukaan. Yritän myös, että minusta kuuluisi täällä blogin puolella mahdollisimman paljon, mutta kaikki selviää tarkemmin vasta perillä. Thaimaa here I come!

 

P.S Eiks joku tämmönen biisi kuulu aina laittaa, jotta kaikkia ärsyttäisi vielä enemmän se, että olen pian tasaisessa 30 asteen lämmössä :D Okei, nyt pitäis ehkä mennä koneeseenkin, etten jää tänne kentälle ruikuttaa. Kuulemisiin!