Elämää pitkän matkan jälkeen

Hui, miten nopeasti viikot vaan vilahtavat ohitse. Ihan uskomatonta, että olemme kohta jo olleet reilun kolmen kuukauden maailmanympärimatkan jälkeen lähes saman ajan kotosalla. Monesti olen kokenut reissujen jälkeen arkiahdistusta, mutta tällä kertaa sopeutuminen tavalliseen elämään on sujunut yllättävän kevyesti. Jotenkin tuo irtiotto oli niin pitkä, että sen aikana alkoi jo vähän kaivata sitä perusarkea. Toki olen kokenut reissun jälkeen paljon väsymystä, stressiäkin ja välillä kaivannut sitä lomaakin. Mutta pääasiassa olen pystynyt suhtautumaan opiskeluihin ja töihin yllättävän positiivisesti. Ja toisaalta kuitenkin tiedän, että kesä tulee ihan älyttömän nopeasti ja sitten saa taas lomailla. 

Yhteisöpedagogin opintojen suhteen on pitänyt todella kiirettä, koska nyt keväällä minun on pitänyt suorittaa opintoja tuon syksynkin edestä. Olen osallistunut opetukseen Haagassa, kirjoittanut esseitä ja muita tehtäviä, käynyt yritysinfossa, seurannut lukuisia webinaareja, osallistunut skype-kokouksiin, tehnyt haastatteluja ja hankkinut harjoittelupaikan Punaiselta Ristiltä. Opiskelujen rinnalla olen sijaistanut eri kouluissa ja helmikuun alussa aloin tehdä sisällöntuotantoa Olympialle. Huhtikuun alussa tähän komboon lisätään vielä se työharjoittelu kolmena päivänä viikossa. Että tekemisestä ei ainakaan ole puutetta.

Näihin matkan jälkeiseen vajaaseen kolmeen kuukauteen on mahtunut myös monenlaista tapahtumaa, iloista yllätystä ja juhlaa. Joulu- ja tammikuu olivat oikeastaan yhtä juhlaa juhlan perään. Ensin tuli joulu, sen jälkeen järjestin Viiville yllätyspolttarit, sitten vietettiin miehen pyöreitä synttäreitä ja uutta vuotta. Tammikuuhun mahtui vielä vanhimman kummipoikani, minun omat ja Tuomaksen tytön synttärit. Helmikuussa vietimme vielä miehen kanssa meidän kolmatta vuosipäivää. Juhlien lisäksi on ollut myös paljon muuta mukavaa ohjelmaa.

Joulu-tammikuun vaihteessa Viivi oli käymässä ja yhtenä viikonloppuna näin kahta lapsuudenystävääni pitkästä aikaa. Olen riehunut HopLopissa, nähnyt sukulaisia ja kavereita, leikannut 20 senttiä hiuksistani, vieraillut Oodissa ja Kansalliskirjastossa, käynyt elokuvissa ja ravintoloissa, ulkoillut paljon, sisustanut kotia, ihastellut Disney on Ice-jääshow´ta, ja aloitellut salilla käyntiä pitkän tauon jälkeen. Olen myös ehtinyt käydä Turussa, Naantalissa, Porvoossa ja Oulussa. Viime viikonloppuna Emily ja Camilla olivat yökylässä ja kävimme vielä brunssilla sunnuntaina. Aivan ihania juttuja kaikki, mutta ne yhdistettynä arjen kiireisiin on tehnyt vähän tiukkaa. Etenkin, kun olin lähes koko tammikuun ja vielä vähän helmikuussakin järkyttävän sitkeän flunssan kourissa. Ja nukkunut siihen päälle ihan todella huonosti.

Sen takia en ole potenut kauheasti huonoa omaatuntoa, vaikka blogille ei juuri olekaan ollut aikaa. Toivon, että saan jossain vaiheessa kirjoiteltua myös tänne jotain järkevää sisältöä, mutta en ota siitä mitään stressiä. Koska oikea elämä menee tärkeysjärjestyksessäni aina blogimaailman edelle. Instagramia olen yrittänyt päivitellä melko säännöllisesti, joten sieltä voi seurailla reaaliaikaisempia kuulumisia. Se on huomenna sitten maaliskuu ja kevättä on ollut viime aikoina jo kovasti ilmassa, ihanaa! <3

Mitä teidän talvi on sujunut? :)

Maailmanympärimatkan säkenöivä lopetus Singaporessa

Elämä on tällä hetkellä melko hektistä, mikä näkyy tietysti heti myös täällä blogin puolella. Kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta rauhallisia hetkiä sitä varten aivan liian vähän. Nyt päätin kuitenkin saattaa vihdoinkin loppuun meidän maailmanympärimatkan reissukertomukset. Tuohon matkaan palaan varmasti vielä monelta kantilta tämän vuoden aikana, mutta varsinaiset matkakertomukset tulevat päätökseensä nyt. 

Cairnsista lensimme matkamme viimeiseen etappiin Singaporeen, joka tuli minulle tutuksi jo vuonna 2014. Maahan saapuminen sisälsi hieman yllättävän käänteen, kun huomasin lentokentällä lähelläni istuvan nuoren naisen, joka itki aivan hysteerisena. Kyselin hänen vointiaan ja ymmärsin itkun seasta, että hänelle oli iskenyt paniikkikohtaus. Rauhoittelin naista ja kyselin vähän, mistä hän oli tulossa ja minne menossa. Kun selvisi, että hän oli majoittumassa Singaporeen muutamaksi päiväksi ennen kotiinpaluuta Australiaan, ehdotin että hän tulisi samaan taksiin kanssamme, jotta hänen ei tarvitsisi mennä bussilla. Hän ilahtui tästä kovasti ja alkoi pikkuhiljaa myös rauhoittua. Niinpä hyppäsimme taksiin ja tiputimme naisen hänen majapaikaan ennen kuin jatkoimme matkaa hotelliimme. Tuosta ei koitunut meille kauheasti lisäkuluja, koska taksilla matkustaminen on melko edullista Singaporessa, mutta tuli niin hyvä mieli, kun pystyi auttamaan ihmistä hädän hetkellä. 

Pienen mutkan kautta siis pääsimme perille majapaikkaamme Marina Bay Sandsiin. 2014 vietimme yhden ikimuistoisen illan tyttöjen kanssa tuossa luksushotellissa upeasta sviitistä nauttien. Siitä jäi niin hyvät muistot, että jossakin vaiheessa reissun väsyttämänä päätin, että satsaamme matkan viimeiseen majoitukseen oikein kunnolla. Ja tuo satsaus tuli niin tarpeeseen. Meillä molemmilla oli tuossa vaiheessa todella kova reissuväsymys ja mielessä alkoi jo odottaa kotiinpaluuta. Nuo fiilikset kaikkosivat kuitenkin kokonaan, kun astuimme sisään hotellin aulaan ja saimme jäätelöt käteemme odottelun ajaksi. 

Huoneemme sijaitsi 41. kerroksessa, josta aukesivat upeat näkymät kaupunkiin ja Marina Bayhyn. Suoraan ikkunastamme pystyimme myös ihailemaan mahtavaa suihkulähde-esitystä joka ilta. Otimme sellaisen huonepaketin, johon kuuluivat aamupalat hotellin useissa buffet-ravintoloissa (kaikki ihan mielettömän hyviä), iltapäiväteet (johon sisältyi aina pientä makeaa ja suolaista) ja illalla tarjoiltavat canapeet (lukuisia erilaisia suolaisia ja maikeita suupaloja), joita sai nautiskella alkoholijuomien kanssa. Ja siis kaikkea noita sai syödä ja juoda niin paljon kuin ikinä halusi. Tuo oli mielestäni erittäin hyvä diili, koska meidän ei tarvinnut juuri syödä ja juoda missään muualla koko kolmen päivän vierailumme aikana. 55. kerroksen klubitilasta, jossa tarjoiltiin sekä iltapäivätee sekä illan canapeet, aukesi mahtavat maisemat niin merelle kuin kaupunkiinkin. Kolmen kuukauden reissaamisen jälkeen samppanjan juonti noissa maisemissa oli juuri sitä, mitä tarvitsimme.

Marina Bay Sands on kuuluisa erityisestä arkkitehtuuristaan ja etenkin 57. kerroksessa sijaitsevasta infinity poolista, josta aukeaa uskomattomat näkymät Singaporen keskustaan. Hotellin asukkaina pääsimme nauttimaan myös tuosta ihmeestä ja lilluimmekin altaassa sekä päivisin että iltaisin. Yllättäen allaas houkuttaa ihmisiä ottamaan loputtoman määrän kuvia itsestään ja siihen meinasi ajoittain mennä hermo. Onnistuimme kuitenkin välillä pääsemään altaalle myös sellaisiin aikoihin, ettei muista ihmisistä ollut suurta häiriötä. Onhan tuo nyt vaan kerraassaan upea allas, ei siitä pääse mihinkään.

Joulun aikaan Marina Bay Sands oli erityisen upea näyttävine koristeineen, josta minä suurena jouluhulluna olin aivan innoissani. Hotellista pystyi kulkemaan suoraan upeaan Gardens by the Bayhin, joka on kyllä yksi upeimmista ja ihmeellisimmistä puutarhoista, joissa olen koskaan käynyt. 

Päiväsaikaan puutarhassa voi keskittyä sen monipuoliseen kasviloistoon, kun taas illan pimetessä puutarhan upeat supetreet loistavat lukuisissa väreissä ja valoissa. Joulun alla puutarhaan oli tuotu vielä lisäloistoa erilaisilla jouluvalasituksilla ja musiikilla. Vaikka alkuun tuntui, että ihmisiä oli puutarhassa ihan hirveästi, oli loppuen lopuksi aika helppoa löytää monia polkuja, joissa saimme kulkea aivan omassa rauhassa, Puutarhassa on myös kaksi suurta kasvihuonetta, joissa emme kuitenkaan tällä kertaa vierailleet. 

Päällimmäinen kuva Singaporesta on moderni lukuisine pilvenpiirtäjineen, mutta kaupungista löytyy paljon muutakin. Yhtenä päivänä lähdimme ostoksille valtavaan Mustafa Centreen, jossa on myynnissä ihan kaikkea päivittäistavaroista kultakoruihin ja teknisistä vempaimista matkalaukkuihin. Paikan hintataso oli melko edullinen ja teimmekin sieltä muutamia hyviä löytöjä. Mustafa Centre sijaitsee Little Indiassa Kallangin alueella, jossa suurin osa rakennuksista on matalia ja vanhoja kauniine puukoristeisine julkisivuineen. Ikävä kyllä emme ehtineet kiertää aluetta kovin laajasti, koska meidät pääsi yllättämään aikamoinen kaatosade, joka pakotti meidät nopeasti sisätiloihin. 

Toisena päivänä taas lähdimme suoraan hotelliltamme kävelemän Marina Bayn ympäri ja poikkesimme ihastelemaan muutamia kauniita rakennuksia matkan varrella. Reitillemme osuivat mm. upeat National Gallery, Victoria Theatre ja The Fullerton Hotel. Ohitimme myös Singaporen maskotiksi nouseen vettä syöksevän Merlionin, jolla on kalan ruumis ja leijonan pää.

Singaporen arkkitehtuuri on mielenkiintoista, kokeilevaa ja monipuolista. Marina Bay Sandsista on nopeasti noussut tärkeä symboli Singaporelle, mikä ei ole ihme. Myös sen edessä sijaitseva ArtScience Museum on erittäin kiehtovan näköinen rakennus. Sinne emme ehtineet sisälle tällä kertaa, mutta täytyyhän jotain jättää seuraaviinkin kertoihin. 

Hotellin yhteydessä on myös valtava ostoskeskus The Shoppes at Marina Bay Sands, jonka valikoima koostuu pitkälti luksusliikkeistä. Tämän takia emme juurikaan tehneet ostoksia siellä, mutta ostoskeskus itsessään on näkemisen arvoinen. Löytyyhän sieltä mm. Venetsian kanaaleja jäljittelevä alue gondooliveneineen ja paljon muuta hämmästyttävää.

Singaporessa viivyimme kolme yötä, joka oli meille juuri sopivasti. Koenkin Singaporen olevan parhaimmillaan osana jotain pidempää matkaa. Singapore on ehdottomasti yksi suosikkini Aasian suurkaupungeista. Se on siisti, toimiva, mielenkiintoinen ja moderni yhdistelmä uutta ja vanhaa. Meille se tarjosi täydellisen luksushetken ennen kotiinpaluuta pitkän matkan päätteeksi. Kun viimeisenä aamuna meille kiikutettiin vielä nimikoidut käsipyyhkeet, oli vaikeaa jättää hyvästit luksuselämälle. Onneksi seuraava kohde oli koti, joka veti jo vahvasti puoleensa tuossa vaiheessa. Toivon, että tämä ei ollut viimeinen vierailuni Singaporessa. Eihän sitä tiedä, jos vaikka juhlistamme 10. hääpäiväämme siemaillen jälleen samppanjaa Marina Bay Sandsin korkeuksissa. 

Sellainen oli matkamme maailman ympäri reilussa kolmessa kuukaudessa. Kuusi maata, yhdeksän lentoa, tuhansia ajokilometrejä, lukemattomia ihania kokemuksia ja elämyksiä, valtavaa tunnekirjoa ja niin paljon muuta. Olen niin onnellinen, että uskalsimme lähteä ja toteuttaa unelmamme. En nimittäin usko, että tämäntyyppistä matkaa tulee enää koskaan elämässä tehtyä. Mutta vannomatta paras, elämällä kun on aina tapana yllättää.

Oletko sinä tehnyt maailmanympärimatkan tai haaveiletko sellaisesta? :)