Kaikkensa antaneena

Huhhuh, kotona ollaan taas! Lähdimme suoraan Venäjä-pelin jälkeen kentälle ja saavuimme Suomeen noin viiden aikaan yöllä. Muutaman tunnin sain nukuttua, mutta olo on fyysisesti kuin katujyrän alle jääneellä. Kisaflunssa sai viimeisinä päivinä aikamoiset mittasuhteet, mutta sitä lukuun ottamatta olo on mitä parhain, koska saimme sen, mitä lähdimme tavoittelemaan. Neljään voittoon neljästä pelistä ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Nyt pitää enää keskittyä hoitamaan kisat hienosti loppuun täältä kotoa käsin.

 

Viimeiset kaksi peliä olivat kyllä sellaisia trillereitä, että sydän tykyttää vieläkin. Katsoessani lätkää telkkarista pelkään aina pahinta, mutta jotenkin tuolla paikan päällä tappio ei vaan tuntunut edes vaihtoehdolta. Mutta kyllä se silti pisti jännittämään. Seuraavaksi edessä on sitten kuolemanpeli Prahassa Tšekkiä vastaan. Kauheasti on spekuloitu sitä, olisiko ollut parempi, jos vastaan olisi tullut Ruotsi eikä kisaisäntä. Omasta mielestä tuollainen ajattelu on ihan turhaa, jokainen joukkue on voitettava, jos haluaa maailmanmestariksi. Ja mikäs sen parempaa kuin hiljentää tuhatpäinen tšekkiyleisö voitolla Prahassa!

Rinteen huikea ennätysilta!

Vaikka kisakunto alkoikin viimeisinä päivinä jo vähän horjua, ei se estänyt railakkaita voitonjuhlia Valko-Venäjä pelin jälkeen. Aluksi kävimme fiilistelemässä voittoa Leijonaluolassa Tikin ja kumppaneiden kanssa ja siitä juhlat jatkuivat Stodolnin baarikadulle. Isi luovutti jo alkuillasta, mutta itse jäin muutaman muun suomalaisen kanssa näyttämään muunmaalaisille, miten voitontanssia tanssitaan. Nautin ihan älyttömästi kisojen vapautuneesta tunnelmasta, täysin erilaista kuin suomalainen sisäänpäin kääntynyt baarikulttuuri.

 

Mitäs me voittajat! ;)

 

Eilinen vierähtikin melkein kokonaan jäähallilla, kun aluksi menimme katsomaan Slovakia-USA peliä, jonka jenkit ikävä kyllä voittivat. Slovakian kannattajat olivat ihan uskomattoman omistautuneita joukkueelleen ja pitivät sellaista meteliä, että koko jäähalli tärisi heidän kannatuksestaan. Harmi, että heidän kisat päättyivät niin lyhyeen.

Hyvästit hotellin ihanalle koiralle, tšekkiläiselle ruualle ja mahtaville slovakkifaneille 

 

Illalla oli sitten vuorossa Venäjä-matsi, joka oli yhtä suurta draamaa. Harmittavinta oli tietysti ala-arvoinen tuomarointi, mikä ei onneksi päässyt vaikuttamaan pelin lopputulokseen. Tuossa pelissä Leijonat alkoivat kuitenkin jo näyttää hampaitansa, eivätkä taipuneet Venäjän painostuksen alla. Pekka Rinne on kannatellut joukkuetta uskomattomalla varmuudella, mutta tulevassa pelissä jokaisen Leijonan on oltava täydessä iskussa, eikä virheisiin ole varaa. Toivottavasti huomisessa matsissa nähdään myös ammattitaitoisempaa tuomarointia. 

 

 

Enpä ole eläissäni juhlinut niin paljon kuin kuluneen viikon aikana, mutta hetkeäkään en kadu, koska lopputulos oli niin hyvä. Kannatti siis muun muassa nukkua vain muutamia tunteja yössä, huutaa äänensä käheäksi katsomossa, potea tälläkin hetkellä järkyttävää flunssaa, nauttia juhlajuomaa ämpäristä sekä tanssia ja laulaa kaduilla, tuoleilla ja pöydillä. What happens in Ostrava, stays in Ostrava! ;)

Kisatunnelmia laidasta laitaan

Pahoittelut, että kisatunnelmia on tullut näin harvakseltaan. En olisi etukäteen uskonut, miten rankka tällainen kisamatka oikein on. Kun juomat ovat puoli-ilmaisia, voittoja tulee ja tunnelma on katossa, on jokainen ilta venähtänyt vähintään kolmeen. Oma kisakuntoni petti tänään viidentenä päivänä eilisten railakkaiden voitontanssien jälkeen ja tällä hetkellä poden jonkinlaista kisaflunssaa.

 

Tänään vietimme myös koko päivän Puolan puolella Auschwitzissa, joten olo on ollut sekä fyysisesti että henkisesti aika huono. Tuosta vierailusta kirjoittelen oman postauksen myöhemmin joko täältä tai Suomesta käsin. En viitsi luvata mitään, koska itseni lisäksi myös netti on reistaillut. Kun netti on ollut toimintakunnossa, minä en ja päinvastoin.

 

Mutta siis pieniä henkilökohtaisia ylilaukauksia ja takapakkeja lukuun ottamatta tiimimme tunnelma on ollut katossa. Kaksi mahtavaa matsia takana ja kaksi vielä edessä. Etenkin Suomen maalivahdit ovat olleet täyttä terästä ja on ollut hienoa seurata nollapelien ennätystä paikan päällä. Toivotaan, että Rinne on huomisessa pelissä taas iskussa ja saa rikottua myös henkilökohtaisen ennätyksen.

 

Torstaisessa Suomi-Slovenia matsissa enemmistö katsojista oli suomalaisia ja tunnelma se mukainen. On se kyllä vaan mahtavaa kuulla, kun koko halli raikaa Suomen kannustushuutoja. Tuossa pelissä istuimme lähes ensimmäisillä riveillä, joten pelin tiimellyksen ja rytinän pääsi aistimaan ihan lähietäisyydeltä. Lopputuloshan oli vallan mainio, joten voiton jälkeen suuntasimme juhlimaan Leijonaluolaan.

 

 

Pelien välissä juhlien jälkeistä heikohkoa vointia on hoidettu monella tavalla. Aamiaisen syömisestä olemme pitäneet kiinni joka aamu ja olleet vielä yleensä ensimmäisten joukossa, vaikka olemmekin kotiutuneet viimeisten joukossa. Aamiaisen hyväksi jatkeeksi keksin huoneemme porealtaasta nautiskelun, johon ihme kyllä sain jopa kuumaa vettä toisin kuin suihkustamme.



 

Perjantaina puolestaan pääsin kokeilemaan itselleni ihan täysin uutta juttua, ampumista. Hotellissamme siis sijaitsee ampumarata, jossa kuka vaan voi ampua vaikka minkälaisella aseella. Meidän ryhmä päätyi valitsemaan revolverin, kiväärin ja kaksi erilaista pistoolia, joista toinen oli Suomen poliisin ja toinen James Bondin käytössä oleva ase.

 

Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, miten paniikissa olin, koska en ole eläessäni edes pitänyt oikeaa asetta kädessäni saati ampunut sillä. Säpsähdin jokaista viereisten ratojen laukausta ja olin ihan varma, että onnistun vahingossa jotenkin ampumaan itseäni tai jotakuta toista. Käsien järkyttävästä tärinästä huolimatta onnistuin ampumaan kaikilla aseilla ja loppua kohden jopa osuin maalitauluun. Tulipahan taas tehtyä jotakin sellaista, mitä en olisi ikinä eläissäni uskonut tekeväni ja jälkikäteen se tuntui kyllä ihan älyttömän hyvältä. Hintaahan tuolle lystille tuli noin 5 euroa per nuppi, mikä oli ihan naurettavan halpa hinta tuollaisesta kokemuksesta.



Eilen vuorossa oli puolestaan Slovakia-Suomi peli, jossa suomalaiset olivat vähemmistössä, mutta se ei onneksi latistanut tunnelmaa. Ostravahan sijaitsee ihan Slovakian rajan läheisyydessä, joten nämä ovat heille melkein kuin kotikisat. He ovat kuitenkin tosi rentoa porukkaa, joiden kanssa tuli juteltua, laulettua ja tanssittua sekä ennen että jälkeen pelin. Ylipäätänsä kaikilla tuntuu olevan näissä kisoissa hyvä yhteishenki kansallisuudesta riippumatta. Onkin ollut hauska tutustua suomalaisten lisäksi jääkiekkofaneihin ympäri maailmaa.

 

Slovakia peliä saikin jännittää ihan huolella, kun maaleja ei meinannut millään tulla. Onneksi lopulta häkki heilui ja siitä alkoi suomalaisten hurmos. Oli aika mahtavaa kuulla, miten koko pelin kovaäänisesti laulanut ja tanssinut slovakkiyleisö hiljeni täysin Suomen toisen maalin kohdalla. Jääkiekko on kyllä uskomattoman hieno peli, etenkin silloin, kun oikea joukkue voittaa!

 

 

Nyt yritän kerätä voimia ja ääntäni takaisin reissumme loppurutistusta varten. Se on kyllä varma, että tämä tyttö tulee olemaan niin kuollut, kun pääsen kotiin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, mutta on tämä kyllä ollut ehdottomasti sen arvoista. Muistakaahan pitää tunnelma katossa myös kotikatsomoissa, jotta saadaan Suomi tänäkin vuonna finaaliin. Tämän hetkisen pelaamisen ja tunnelman takia uskon täysin, että kisojen viimeisenkin pelin päätteeksi kuulemme Maamme-laulun.

 

Niin ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille, etenkin omalleni, joka huolehtii tälläkin hetkellä karvaisesta lapsestani. Olet äideistä parhain <3

Ostravan erikoisuuksia

Terveisiä Ostravasta! Saavuimme kaupunkiin eilen puolenpäivän aikoihin ja siitä asti on pitänyt aikamoista kiirettä. Pian lähdemme seuraamaan ensimmäistä matsia, mutta halusin kirjoitella ennen sitä tunnelmia Ostravasta. Täytyy heti alkuun sanoa, että kaupunki on ollut tähän asti positiivinen yllätys, vaikka ensivaikutelma eilen ei ollutkaan kovin hyvä sateisesta ilmasta johtuen. Tänään on onneksi ollut aurinkoisempi päivä ja pääsimme tutustumaan muihinkin kuin hotellimme ja Leijonaluolan maisemiin.



 

Tosiaan reissumme järjestäjänä toimii Aikamatkat, josta kumpikaan meistä ei ollut kuullut aikaisemmin. Kaikki on kuitenkin ainakin tähän asti sujunut hyvin ja matkanjohtajista suurin osa on aika nuorta ja rentoa porukkaa. Ostrava on ihanan helposti käsitettävä kaupunki, jonka keskusta-alue on sen verran pieni, että siinä ei voi kovin kauaksi eksyä. Hotel Corrado, jossa majoitumme, sijaitsee kävelymatkan päässä ydinkeskustasta ja Stodolni baarikadusta, jonka varrella on jatkuvasti elämää.

 

Hotellimme on erikoisin, missä olen ikinä ollut. Sen pitäisi jo itsessään olla yksi kaupungin nähtävyyksistä, vaikka se on kaukana huippuluokan hotellista. Se sijaitsee valtavassa rakennuksessa, mutta huoneita siinä on vain alle kymmenen, joissa asuu tällä hetkellä lähes pelkästään suomalaisia. Piha-alueella on luonnollisesti oma tankki ja sisätilat vasta huikeat ovatkin. Huoneemme on täynnä käsittämättömiä yksityiskohtia ja sen kruunaa keskellä huonetta sijaitseva poreallas.

 

Hotellin yleiset tilat ovat täynnä toinen toistaan erikoisempia tavaroita, seinillä on muun muassa työkaluja, virveleitä ja täytettyjä eläimiä ja totta kai täällä on myös oma ampumarata. Niin ja villisika flyygelin päällä :D Hotellissa on myös oma ravintola, jonka pihvit ovat parhaimpia, mitä olen ehkä koskaan maistanut. Ei edes hirveästi haitannut, vaikka ruokaa joutui odottamaan reilusti yli tunnin eilen.

 

 

Hämmästeltyämme hotelliamme tarpeeksi lähdimme eilen illasta kohti Leijonaluolaa, joka on suomalaisten oma baari kisojen ajan. Tunnelma oli jo eilen tosi hyvä, vaikka välipäivää vietettiinkin, joten uskon tunnelman olevan tänään katossa. Yksi ostravalainen erikoisuus on sen oma olut, joka on kaljaksi yllättävän hyvää. Kisojen kunniaksi innostuin juomaan elämäni ensimmäisen kokonaisen kaljan, eikä edes tehnyt kovin tiukkaa. Tuskin musta kuitenkaan mitään kaljankittaajaa tämänkään reissun aikana tulee, kyllä se karpalovodka on vaan paljon parempaa!

 

 

On ollut hauska nähdä, miten jääkiekko yhdistää mitä erilaisimpia ihmisiä yhteen ja ihmisiin on täällä tosi helppo tutustua. Ja kerrankin naisten vessoihin on lyhyemmät jonot! Vinkki muuten kaikille sinkkunaisille, että näillä kisamatkoilla miesten huomio on taattu, niin hyvässä kuin pahassa :D

 

Vaikka tunnelma oli hyvä koko illan ajan ja juomat halpoja, suuntasimme nukkumaan jo puolenyön jälkeen. Se oli ihan järkevä ratkaisu, koska tänään jaksoimme hyvän aamiaisen jälkeen lähteä reippaina tutkimaan Ostravaa tarkemmin.

 

Odotin entiseltä teollisuuskaupungilta paljon ankeampaa yleisilmettä, mutta Ostravan keskusta-alue on yllättävän viihtyisä ja kaunis. Tietysti väliin mahtuu myös rumia rakennuksia, mutta ainakin tämän päiväisen lenkkimme maisemat olivat todella ihanat. Paljon vanhoja rakennuksia, kevätvehreyttä hehkuvia puistoja ja tunnelmallinen jokivarsi.

 

Kävimme myös näköalatornissa sijaitsevassa turisti-infossa, josta käsin pääsimme katselemaan laajemmin Ostravan maisemia.

 

 

Itse kaupunkialue on tosiaan melko pieni ja näimmekin sen lähes kokonaan kävelymme aikana. Kaupungin laitamilla siten sijaitsee vanhoja kaivosalueita ja tehtaita, joista osa on Unescon suojelukohteita.

 

Mitä pidemmälle matkamme jatkui, sitä enemmän aloin pitää tästä kaupungista. Ihmiset ovat olleet tosi ystävällisiä, vaikka eivät hirveästi puhukaan englantia. Esimerkiksi, kun menin ihastellen ottamaan kuvia jäätelöistä, niin seuraavaksi myyjä jo lykkäsi käteeni ilmaisen maistiaisen.

 

Tunnelmallisilta pikkukaduilta kävelimme kohti kaupungin modernia ostoskeskusta Nová Karolinaa, joka vaikutti todella isolta ja monipuoliselta ostoskeitaalta. Sinne suuntaan varmasti vielä uudestaan tuhlailemaan, tänään kun kävimme vasta alkulämmittelemässä.

 

Kaiken kaikkiaan matka on lähtenyt käyntiin todella hyvin, emmekä ole ainakaan vielä saaneet riitoja aikaiseksi. Aika monta kertaa ollaan kyllä jo jouduttu selittelemään, että en ole isin vaimo vaan tytär, mutta se nyt oli aika odotettavissa :D

 

Nyt lopettelen tältä erää, koska täytyy alkaa valmistautua iltaan. Halkean innosta, koska tänään päästään vihdoin itse asiaan eli kannustamaan Suomea voittoon Sloveniasta ja sen jälkeen toivottavasti viettämään railakkaita voitonjuhlia. Ihanaa Leijonat, Ihanaa!!!

Matka-addiktin uusin sortuminen

Veikkaan, että lähes jokaisella ihmisellä on jonkin sortin addiktio. Yhdelle se on alkoholi, toiselle tupakka, kolmannelle kahvi, neljännelle netti, viidennelle läheiset, kuudennelle uhkapelit jne. Olen kaikin keinoin pyrkinyt välttämään riippuvuuksia läpi elämäni, koska koen ahdistavaksi, jos jokin ulkopuolinen asia määrää elämääni.

Yksi riippuvuus minulla kuitenkin on ja se tuskin tulee kenellekään yllätyksenä. Matkustaminen on aina ollut minulle elämän paras huume, josta en vain saa kyllikseni. Monta kertaa olen miettinyt, mitä minulle tapahtuisi, jos en syystä tai toisesta voisi enää matkustaa. Todennäköisimmät vaihtoehdot olisivat hulluus tai totaalinen elämänhalun menettäminen. Niin suuri vaikutus reissaamisella on elämänlaatuuni.

Ennen matkojeni väliin saattoi mahtua kokonaisia vuosiakin, mutta nykyään puoli vuottakin pelkästään Suomen rajojen sisäpuolella on minulle suuremman luokan saavutus. Toukokuussa tulee kuluneeksi puoli vuotta siitä, kun palasin Etelä-Afrikasta. Siitä alkavan puolen vuoden aikana sitten reissaankin myös näiden Suomessa vietettyjen kuukausien edestä.

Nyt täytyy kyllä rehellisesti myöntää, että homma lähti PIKKASEN käsistä. Ensin piti olla vain reissu Lontooseen Emilyä katsomaan. Sitten tuli ajatus lähteä kesällä Kreikkaan Viivin kanssa. Ja sen jälkeen tuli tieto äidin synttärimatkasta Slovakiaan syyskuussa. Ja tällä viikolla tuohon kasaan lisättiin vielä yksi matka.

Vanhempani alkoivat nimittäin muistutella, että minulla on vielä aika paljon valmistujaisrahaa käyttämättä, kun kustansin vain puolet Etelä-Afrikan matkastani sillä. Yritin keksiä jotain järkevää hankittavaa, mutta en vain tällä hetkellä tarvitse elämääni yhtään tavaraa lisää. Elämiseenkään en sitä rahaa tarvitse, kun töitä on riittänyt sen verran hyvin. Noooo, mikäköhän ajatus nousi seuraavana mieleeni? No tietysti se, että kyllähän nyt elämään aina yksi matka lisää mahtuu!

Ja niin alkoivat matkakuumeiset aivoni jälleen raksuttaa mahdollisia reissuvaihtoehtoja. Eipä siihen taas kauan mennyt, kun keksin yhden matkatyypin, jota en ole vielä koskaan kokenut. Kun sain vielä houkuteltua isin matkaseuraksi, oli asia nopeasti päätetty. Niinpä suuntaamme isin kanssa 6.-12.5 kannustamaan Leijonia jääkiekon MM-kisoihin Ostravaan, Tšekkeihin.

Leijonafani jo pienestä pitäen :D

Jääkiekko on aina ollut suosikkilajini penkkiurheilun puolella ja MM-kisat tulee seurattua tiiviisti joka vuosi. Kotikisoja olen ollut katsomassa paikanpäällä vuosina 1997 ja 2003, mutta ulkomailla en ole koskaan ollut seuraamassa mitään urheilukilpailuja. Tulevalla matkalla onkin toivottavasti luvassa mahtavaa kisatunnelmaa ja jännittäviä, mutta Suomelle menestyksekkäitä, pelejä Sloveniaa, Valko-Venäjää, Slovakiaa ja Venäjää vastaan.

Ostrava (kuvat Wikimedia)

Kisatunnelma ei kuitenkaan ole ainoa syy intooni, vaan on myös mielenkiintoista päästä tutustumaan Tšekkeihin paremmin. Praha on yksi suosikkikaupungeista, joten saa nähdä, tekeekö myös Ostrava minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ostrava on entinen kaivoskaupunki, jossa riittää varmasti kierreltävää viikon ajaksi. Yhtenä päivänä teemme myös päiväretken Puolan puolelle Auschwitziin, jossa olen halunnut vierailla jo pitkän aikaa. Luvassa on varmasti myös tšekkiläisestä ruuasta nauttimista ja sortumisia älyttömän halpoihin ostoksiin. Ja toivottavasti lukuisia aurinkoisia ja lämpimiä kevätpäiviä.

Auschwitz (kuvat Wikimedia)

Tämä matka-addikti ei meinaa taas pysyä housuissaan, kun on niin paljon mahtavia matkoja edessä! Jos sitä nyt kuitenkin yrittäisi edes jotenkin pitää itsensä kasassa ja vetäytyä hetkeksi pääsiäisen viettoon maaseudun rauhaan.

Ihanaa ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille! :)