Strömforsin ruukki ja häätunnelmaa

Takatalvista huolimatta kesä lähestyy vauhdilla. Sen takia palailenkin hetkeksi vielä viime kesän tunnelmiin täällä blogin puolella. Strömforsin ruukki on ihastuttava kesäkohde Loviisassa ja juhlistimme siellä ystäviemme häitä viime elokuussa. 

Majoituimme Strömfors Bed & Bistro majatalossa. Huone oli viihtyisä, mutta siinä ei ollut omaa vessaa tai kylpyhuonetta, mikä hankaloitti hieman majoittumista. Majatalo on ihan ruukkikylän sydämessä ja kaikki alueen ihanat putiikit ja rakennukset heti ulko-ovella. 

Hääpäivänä ilma oli koleahko ja sateen uhka roikkui ilmassa. Tunnelma oli kuitenkin lämmin, eikä sadekaan lopulta kastellut meitä. Vihkiminen oli Ruotsinpyhtään vanhassa puukirkossa, joka on kaunis sisältä ja ulkoa. Upeana yksityiskohtana on Helene Schjerfbeckin alttarimaalaus vuodelta 1898. Seremonia oli koskettava, enkä selvinnyt siitä kuivin silmin. 

Kirkolta siirryimme juhlapaikalle Petjärven vanhalle navetalle, joka oli koristeltu ihanan tunnelmalliseksi. Ilta kului hyvän ruuan, seuran, mukavan ohjelman ja musiikin tahdissa joutuisasti. 

Ihanat häät, joista saimme nauttia kahdestaan miehen kanssa, kun lapsi oli hoidossa isovanhemmilla. Meidän yliopistoaikainen blondikkokin oli taas pitkästä aikaa koossa. On onni, että meidän ystävyys on kestänyt kaikki nämä vuodet, vaikka näemmekin nykyään ihan liian harvoin. 

Yö meni melko katkonaisesti ja nousimme jo suht aikaisin aamupalalle. Tarjonta oli ihan hyvä, mutta melko suppeahko. Olimme ensimmäiset asiakkaat aamupalalla, mutta vähitellen muukin hääseurue alkoi saapua pöytien ääreen. 

Ennen kotiinlähtöä kiertelimme vielä Strömforsin ruukin alueella aurinkoisessa säässä. Kävimme museoissa, putiikeissa ja kirpputoreilla. Ruukkialue on todella kaunis ja tunnelmallinen. Joku kerta olisi ihanaa lähteä vaikka melomaan ruukin läpi virtaavaa Kymijokea pitkin. 

Tämä oli toinen kertamme Strömforsin ruukilla ja tuskin viimeinen. Sinne voi tehdä myös päiväretken Helsingistä käsin. Suosittelen kuitenkin jäämään pidemmäksikin aikaa, jos siihen on mahdollisuus. 

Oletko sinä käynyt Strömforsissa? 

Ystävyyttä, huutokauppoja ja Verlan tehdasmuseo

Nyt marraskuun harmauden keskellä päätin vihdoin kirjoitella kesän viimeisestä reissusta. Lähdimme elokuussa parhaan ystäväni Viivin kanssa kahden yön mittaiselle road tripille, joka kuljetti meidät neljän maakunnan halki eteläisessä Suomessa.

Ensimmäisenä päivänä ajoimme Äänekoskelle, jossa majoituimme Hotelli Hirveen. Hotelli valikoitui sijainnin perusteella, joka oli lähellä Huutokauppa Palsanmäkeä, joka oli reissumme pääkohde. Hotelli Hirvi oli perussiisti majapaikka, jonka aamupala oli suht monipuolinen. Ainoa miinus oli se, että henkilökuntaa oli paikalla hotellissa hyvin rajatusti. 

Ehdimme levähtää jonkin aikaa hotellilla, mikä tuli tarpeeseen, koska loppuilta kuluikin sitten hikoillessa huutokaupassa. Huutokauppakeisarista on tullut meidän kahden sisäpiirijuttu (joka lähti vähän käsistä), joten pakkohan sitä oli edes kerran päästä livenä mukaan Palsanmäen huutokauppaan. Tänä kesänä huutokaupalla ei kuvattu tv-ohjelmaa, joten emme onneksi päätyneet mihinkään jaksoon mukaan.

Aki, Heli ja Markku olivat juuri niin aitoja ja rempseitä kuin telkkarissa ja porukkaa oli paikalla todella paljon. Aluksi kiertelimme katsastamassa huudettavia tavaroita ja ostimme muutaman fanituotteen. Löysimme paikat sisältä ja vihdoin klo 18 huutokauppa pääsi alkamaan. Hinnat kohosivat monissa huutokohteissa heti niin korkeiksi, ettei tullut mieleenkään niitä huutaa. Loppua kohden alkoi iskeä jo pieni paniikki, tulisiko sitä lähdettyä tyhjin käsin kotiin.

Viivi innostui huutamaan lopulta oikein kunnolla ja itsekin sain meidän mökille huudettua vanhan sirpin, vasaran ja höylän. Huutokauppa oli yllättävän hauska ja mielenkiintoinen kokemus ja varmasti tulisi käytyä useammin, jos vain asuisi lähempänä. 

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa kohti Verlaa, jossa olin halunnut käydä jo pitkään. Kesä antoi sään puolesta kuumintaan ja ajomatka oli melko hikinen, kun auton ilmastointikin jotenkin ylikuumeni ja lakkasi toimimasta hetkellisesti. Lopulta pääsimme perille yhteen Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta, Verlan puuhiomolle ja pahvitehtaalle.

Verlan puuhiomo perustettiin vuonna 1872 ja pahvitehdas 1882. Tutustuimme opastetulla kierroksella tehtaan eri työtiloihin ja sen toimintaan. Tehtaalla valmistettiin sekä vaaleaa puupahvia että puuhioketta. Tehdastuotanto päättyi Verlassa 1964 ja vuonna 1972 siitä tuli Suomen ensimmäinen tehdasmuseo. Tehdasalueen rakennukset ovat todella kauniita ja muodostavat hienon kokonaisuuden kosken äärellä. Alueella on myös viihtyisä ravintola ja muutamia käsityöputiikkeja.

Verlasta ajoimme toiseen majapaikkaamme Radalla Resortiin, joka sijaitsi Iitissä Urajärven rannalla. Paikka oli todella kaunis ja sen ravintolarakennuksessa vietettiinkin juuri häitä, kun saavuimme paikalle. Me vietimme rentoa iltaa syöden ja jutellen niitä näitä. Resortissa oli myös rantasauna, mutta emme ehtineet tällä kertaa sen löylyihin.

Radalla Resortissa oli todella laadukas ja monipuolinen aamupala. Sitä sulatellessa teimme pienen kävelyn rantaa pitkin. Sitten tulikin aika pakata kassit ja suunnata kotimatkalle. Matkalla teimme vielä pysähdyksen parilla kirpputorilla, kunnes käänsimme nokan kohti Helsinkiä.

Täysin ex tempore päädyimme vielä pysähtymään Tuusulassa, kun se osui reittimme varrelle. Jälleen innoituksena toimi sisäpiirijuttumme, joka syntyi jo yläasteella. Niinpä siis vihdoin kaikkien vuosien jälkeen kävimme Aleksis Kiven kuolinmökissä. Samalla vierailimme läheisessä taiteilijakoti Erkkolassa, jossa oli esillä Martta Wendelinin teoksia.

Sellaista kaikkea mahtui kahden päivän mittaiseen autoreissuun pitkin Etelä-Suomea. Matkaseura oli mitä parhainta ja matkan aikana tuli taas naurettua useampi vuosi lisää ikää. Vaikka näemme nykyään arjessa säännöllisesti Viivin kanssa, on tärkeää omistaa edes kerran vuodessa meidän ystävyydelle oma viikonloppunsa. Miten kiitollinen sitä onkaan, että on saanut todellisen sydänystävän rinnalleen <3

Oliko reissumme kohteet sinulle tuttuja vai tuntemattomia?