3 asiaa

Kun reissuja ei ole ollut pitkään aikaa, lyö pää vähän tyhjää blogikirjoitusten suhteen. En myöskään ole löytänyt blogille tarpeeksi aikaa, joten on ollut helpompi olla kirjoittamatta mitään. Blogiarkiston syövereistä löysin kuitenkin tämmöisen blogihaasteen, joka on jostain syystä jäänyt aikanaan tekemättä. Se oli sopivan rentoa täytettävää ja kuvitukseksi valkkasin kuvia alkukevään ajalta.

Julkaisin ensimmäisen lastenkirjani tänä keväänä

3 asiaa, joista pidän...

Matkustus

Kirjoittaminen

Ruska

3 asiaa, joista en pidä...

Pakkaaminen

Myöhästely

Olut

Vanhempieni suloinen labbis <3

Paloauto oli suuri hitti!

3 asiaa, joita tein viikonloppuna...

Hoidin vanhempieni labradorinnoutajaa

Vietin railakkaan tyttöjenillan ystäväni kanssa

Kävin perheen kanssa Lauttasaaren kirkon Kevätriehassa

3 asiaa, jotka osaan...

Järjestää matkoja

Unelmoida

Laiskotella

Pääsiäisen vietimme mökillä Porvoossa

3 asiaa, joita en osaa...

Neuloa

Nukkua

Napsutella sormiani

3 asiaa, jotka haluaisin osata...

Osata puhua vieraita kieliä sujuvammin

Olla kärsivällisempi

Soittaa jotakin soitinta

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä...

Tehdä vaateinventaario omista ja lapsen vaatteista

Hakea työpaikkoja

Täydentää veroilmoitus

3 asiaa, joita stressaan...

Uranvaihto ja uuden työpaikan etsiminen

Maailmantilanne

Unettomuus

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan...

Luonnossa kävely 

Sarjojen katselu

Kirjojen lukeminen tai kuunteleminen 

3 asiaa, joista puhun usein...

Lapseni 

Matkustus 

Ihmissuhteet

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälleni...

Verkkarit

Mekon

Kauniit kengät

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia...

Sopivat ja ehjät farkut

Liput johonkin kulttuuritapahtumaan

Aarnille kesävaatteita kirpparilta

3 asiaa, joita pelkään...

Läheisten ihmisten kuolema 

Vakava sairastuminen 

Elämän haaskaaminen 

3 asiaa, joista haaveilen....

Mieleinen työpaikka 

Matkat 

Terveys 

Semmoisia juttuja minusta tällä kertaa. Onneksi kesä lähestyy, vappu on tällä viikolla ja ensimmäinen kevätreissukin jo ihan nurkan takana. 

Nyt on sinun vuoro kertoa 3 asiaa itsestäsi :)

Milloin viimeksi?

Pää on ihan tyhjä alkuvuoden opintospurtin jälkeen, joka tuli vihdoin tällä viikolla päätökseen. Tuntuu ihan epätodelliselta, että kaikki opintosuoritukset on nyt tehty ja olen tutkintotodistusta vaille valmis yhteisöpedagogi. Koska en juuri nyt pysty jäsentelemään yhtään ajatuksiani, päätin pitkästä aikaa tehdä blogihaasteen, jonka yhteydessä on kuvia kevään varrelta. Kunhan saan hetken nautittua kesästä ja ansaitusta lomasta, pystyn varmaan taas tuottamaan tänne blogiin jotain järkevämpääkin sisältöä. Yhdistin kahden eri Milloin viimeksi? -blogihaasteen kysymykset yhdeksi haasteeksi. Sen saa ihan vapaasti kopioida myös omaan blogiinsa.

Ilahduit? 

Eilen kaikista läheisten ihanista muistamisista valmistujaisissani. 

Nauroit? 

Tänään jollekin Aarnin loputtomista säädöistä. 

Itkit? 

Torstaina, kun oli viimeinen päiväni työharjoittelussa. Samana iltana itkin myös katsoessani Friends: The Reunion -jakson. 

Suutuit? 

Tällä viikolla.

Häkellyit? 

Keskiviikkona saamastani positiivisesta palautteessa harjoitteluuni liittyen. 

Kokeilit jotain uutta? 

Maaliskuussa, kun pidin harjoittelussa ensimmäistä kertaa Instagram-liven.

Söit? 

Neljän aikaan söin eilisten juhlien jämiä. 

Herkuttelit? 

Sama kuin edellinen. Söin ihanan lähileipomon minttu-suklaakakkua ja nutellapullaa. 

Ostit? 

Nuo yllämainitut herkut. 

Tapasit? 

Eilen lähisukua, kun juhlistimme valmistumistani yhteisöpedagogiksi. 

Luit? 

Tänään kuuntelin pitkän tauon jälkeen äänikirjaa. Muuten on tullut luettua vaan oppariin liittyvää kirjallisuutta tänä keväänä. Ja tietysti Aarnille on tullut luettua lastenkirjoja päivittäin.

Päätit? 

Huhtikuussa ainakin tein yhden ison päätöksen, kun päätin valmistua yhteisöpedagogiksi jo tänä keväänä. 

Inspiroiduit? 

Tällä viikolla, kun kävimme monta mielenkiintoista keskustelua työharjoittelun lomassa muiden harjoittelijoiden kanssa. 

Karjuit?

Tästä on jo vähän aikaa, mutta aivan varmasti kuitenkin tämän vuoden puolella. 

Ajoit autoa?

Keskiviikkona, kun ajoin viimeistä kertaa työharjoittelupaikastani kotiin. 

Halasit ei perheenjäsentä, ajattelematta onko se turvallista? 

Varmaan viime vuoden maaliskuussa. Olen kyllä halannut ystäviä tässä välissäkin, mutta kyllä sitä aina tulee mietittyä, onko se turvallista. 

Urheilit?

Riippuu siitä, mikä lasketaan urheiluksi. Lenkkeilen kävellen monta kertaa viikossa. Pyöräilin viime viikonloppuna ja satunnaisesti olen tehnyt kotijumppaa nyt keväällä. Salilla olin viimeksi syksyllä 2019.

Olit pelokas? 

Kun kuulin eräällä läheiselläni olevan vakavia terveysongelmia. 

Söit vain herkkuja lounaaksi?

En muista, koska en oikeastaan koskaan skippaa lounasta. Päivällisen olen kyllä monesti korvannut herkuilla. 

Sheivasit?

Kainalot pari päivää sitten ja sääret ehkä kolmisen viikkoa sitten. Talvikaudella en sheivaa pitkiin aikoihin muuta kuin kainaloita. Kesäkaudella yritän sheivata aktiivisemmin. 

Olit kateellinen jollekin toiselle? 

Koen tällä hetkellä olevani niin etuoikeutettu, että harvoin koen kateutta muita kohtaan. Välillä kuitenki saatan katsoa pienellä kateudella niitä, jotka voivat rakentaa arkensa täysin omilla ehdoillaan. Onneksi osasin nauttia siitä ajasta täysillä, kun nyt elämä rullaa todella paljon muiden (etenkin lapsen) ehdoilla. 

Olet sijoittanut rahaa osakkeisiin tai rahastoon?

Tässä kuussa. Minulla menee säännöllisesti rahaa kolmeen eri rahastoon. Osakkeita ostin viimeksi maaliskuussa, kun Orthex listautui pörssiin. 

Olit yksin kotona? 

Taisi olla noin puolitoista viikkoa sitten, kun Aarni oli vanhemmillani ja mies jossain asioilla. 

Sait olla yksin? 

Lähes joka päivä jonkin aikaa. Vuorotellaan Aarnin hoitoa niin, että molemmat saavat omaa aikaa. 

Nauroit niin, että meinasi tulla pissat housuun?

Työharjoittelussa tällä viikolla. Huono huumori oli voima, jonka avulla selvisimme tästä haastavasta korona-ajasta. Eniten tällä viikolla nauratti tämä video

Valvonut aamulla kello neljään?

Siitä on aikaa, koska nykyään yleensä herään neljältä. Olisikohan ollut vuonna 2016. Viikko sitten valvoin pitkästä aikaa kahteen, kun innostuin katsomaan Euroviisuja.

Olet bailannut aamuun saakka?

Yleensä olen kyllä lähtenyt viimeistään pilkun aikaan kotiin, mutta joskus on tullut lähdettyä jatkoille, joissa on venähtänyt. Viimeksi varmaan vuonna 2015.

Teit jotain mitä et ikinä uskonut tekeväsi? 

Ainakin vuonna 2016, kun ihastuin mieheeni, vaikka hän oli huomattavasti minua vanhempi ja varattu kollegani.

Rukoilit? 

Eilen illalla, luen iltarukouksen jokaisen päivän lopuksi. 

Kävit Alkossa? 

Noin kuukausi sitten. 

Kävit ulkomailla? 

Viime vuoden heinäkuussa Virossa. 

Söit ulkona ravintolassa? 

Huhtikuussa lähiravintolan terassilla. Kahvilassa kävin Porvoossa toukokuun alkupuolella.

Maistoit itsellesi uutta ruokaa? 

Tiistaina maistoin ensimmäistä kertaa okraa ja se oli todella hyvää. 

Kiroilit? 

Tänään. Kiroilen joka päivä. 

Turhauduit? 

Tänään, turhaudun todella helposti sekä itseeni että muihin. 

Juoksit Cooperin testin? 

Lukiossa. 

Nukuit yön yli? 

Viime yönä. Ilmeisesti stressitaso vihdoin laski sen verran, että nukuin koko yön yhteen putkeen. Sitä edellinen kerta oli joskus alkuvuodesta. 

Mietit omia arvojasi? 

Lähes viikottain.

Teit hutiostoksen? 

En muista, varmaan jokin kirpparivaate Aarnille. Itselleni en ole ostanut pitkään aikaan mitään turhaa.

Puhuit englantia? 

Olisiko ollut maaliskuussa Me-talolla asiakkaan kanssa. 

Olit rohkea? 

Viimeisimpänä isompana juttuna tulee mieleen synnytys ilman lääkkeellistä kivunlievitystä marraskuussa 2019.

Sanoit minä rakastan sinua? 

Tänään. Sanon sen joka päivä Aarnille ja miehelleni. 

Maksoit laskun? 

Tällä viikolla. 

Lahjoitit hyväntekeväisyyteen? 

Tässä kuussa. Olen Punaisen Ristin kuukausilahjoittaja. Lisäksi olen löytänyt mahtavan Facebook-ryhmän Autetaan kun voidaan, jonka kautta olen lähettänyt tavaraa ja lahjakortteja apua tarvitseville täällä Suomessa. 

Koit olevasi hyvä äiti?

Tänään, kun vietin pitkästä aikaa lähes koko päivän keskittyen Aarniin. 

Ajattelit onnistuneesi? 

Eilen, kun juhlistimme valmistumistani yhteisöpedagogiksi. 

Ostit itsellesi jotain ihanaa? 

Marraskuussa, kun Minna Parikka ilmoitti lopettavansa, tilasin kolmet ihanat kengät. 

Häpesit jotain sellaista, jota joutuu oikeasti käsittelemään? 

Nyt alkuvuodesta olen kokenut erityisen paljon häpeää kehostani ja siinä asiassa riittää vielä paljon työstämistä.

On tullut verta nenästä? 

Olisiko ollut vuonna 2019. Yleensä nenäni vuotaa verta nuhan yhteydessä ja viimeksi olen sairastanut pari vuotta sitten. 

Myönsit olleesi väärässä? 

Tällä viikolla.

Annoit positiivista palautetta tuotteesta/palvelusta? 

Eilen, kun hain leivonnaiset Olipa kerran konditoriasta.

Pyysit apua ystävältä? 

En muista, siitä on kyllä aikaa. Keskusteluapua kyllä, mutta konkreettista apua varmaan vuonna 2018 häihimme liittyen. Enemmän pyydän apua perheenjäseniltäni.

Pyysit anteeksi? 

Eilen pyysin anteeksi mieheltäni huonoa käytöstäni koko alkuvuoden aikana, kun olen purkanut stressiä ja ahdistusta häneen. 

Nolasit itsesi? 

Tänään, kun olin menossa leikkipuistoon Aarnin kanssa, enkä osannut avata portin lukkoa ja eräs mies joutui tulemaan avaamaan sen minulle. 

Yllätyitkö jostain vastauksesta?

Ihanaa kesän alkua kaikille! :)

Travelisan tarina ja vinkkejä bloggaamiseen

Sain jo ajat sitten Idalta blogihaasteen, jossa muistaakseeni pyydettiin kertomaan tarina oman blogin aloittamisesta ja antamaan vinkkejä aloitteleville bloggaajille. Näin Travelisan 4-vuotissynttäreiden lähestyessä, päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa tuon postauksen.

Idea omasta blogista sai alkunsa vuoden 2013 alussa. Olin eronnut pitäaikaisesta suhteestaani, muuttanut omilleni ja hain uutta suuntaa elämälleni. Opiskelukaverini Camilla oli edellisen vuoden puolella alkanut pitää omaa blogiaan, ja sitä kautta olin alkanut tutustua jonkin verran blogimaailmaan. Ajatus oman blogin perustamisesta tuntui houkuttelevalta, mutta pitkään kuitenkin ajattelin, etten uskaltaisia alkaa pitää blogia omalla naamalla ja nimellä. 

Ilman suurta rakkauttani matkustukseen tuskin olisinkaan koskaan perustanut blogiani. Olin jo useamman vuoden harmitellut sitä, etten ollut jaksanut pitää matkoistani minkäänlaista matkapäiväkirjaa ja monet reissumuistot alkoivat jo unohtua. Ajattelin, että blogi olisi mahtava keino varmistaa se, etteivät tulevat reissut pääsisi painumaan unholaan. Sinne olisi helppo koota ajatuksia ja kuvia reissuistani. 

Blogini ihka ensimmäinen kuva

Aluksi ajattelin, että perustaisin blogin pelkästään itselleni. Sitten aloin kuitenkin miettiä, että ehkä joku toinenkin voisi saada hyötyä tai innostusta matkustamiseen kirjoitusteni avulla. Camillan rohkaisemana päädyin lopulta aloittamaan Travelisan maaliskuussa 2013. Julkisesti omalla nimellä ja kuvalla kirjoittaminen oli aluksi hyvin jännittävää, mutta siihen tottui yllättävän nopeasti. Heti alusta asti kirjoitin Travelisaan myös arjestani, läheisistäni ja elämästäni matkojen ulkopuolella. Siitä muodostui nopeasti matkapäiväkirjan lisäksi myös eräänlainen suodatettu henkilökohtainen päiväkirja, jonka kirjoittaminen toi minulle suurta iloa.

Ensimmäiset kolme vuotta päivitin blogiani vähintään kerran viikossa, monesti paljon useamminkin. Nyt neljännen blogivuoden aikana postaustahtini on hiipunut todella paljon, mutta toivon sen palautuvan vielä joskus entiselleen. Noista vuosista blogiin on tallentunut muun muassa matkat kahteenkymmeneen eri maahan, vähintään saman verran matkamuisteluita blogia edeltäneistä matkakohteistani, paljon merkittäviä elämäntapahtumia, ajatuksia ja tunteita. 

Vaikka avoimuus pelotti minua aluksi todella paljon, olen tyytyväinen, että uskaltauduin rohkeasti kuvaamaan sanoin ja kuvin elämäni huippuja, pohjia ja tasaista taivallusta. Rakastan selailla vanhoja tekstejäni ja palata niiden myötä erilaisiin tunnelmiin, joita olen näiden vuosien kuluessa kokenut. Olen ylpeä siitä, että blogini ei ole vain kaunista pintaa, täydellistä elämää ja upeita matkoja, vaan se on aito osa minua. 

Lähes neljään vuoteen on mahtunut matkat 20 maahan, neljälle mantereelle. Ne ovat tarjonneet kaupunkeja ja luontoa, rikkautta ja köyhyyttä sekä suuria tunteita.

Vuosien varrella Travelisasta on tullut minulle todella tärkeä keino ilmaista itseäni ja toivon sen pysyvän osana elämääni vielä pitkään. Enää en ota stressiä hitaasta postaustahdistani, vaan olen itselleni armollinen. Kirjoitan silloin, kun aikaa ja haluja on. Ja se riittää.

En ehkä ole paras ihminen antamaan vinkkejä aloitteleville bloggaajille, koska Travelisa ei ole menestynyt tai suosittu blogi. Olen kirjoittanut sitä aina omista lähtökohdistani ja täysin ilmaiseksi. Blogissani ei ole mainoksia, enkä tee blogiyhteistyötä minkään yrityksen kanssa. Se takaa ainakin sen, että kaikki blogissani olevat suositukset ovat aitoja, niin hyvässä kuin pahassa.

Olen iloinen, että Travelisalle on kuitenkin muodostunut oma lukijakuntansa, joka on viimeisimpinä vuosina rohkaistunut myös kommentoimaan. Siitä on ollut minulle paljon iloa. On ollut myös mahtavaa päästä jakamaan matkustukseen liittyviä kokemuksia ja vinkkejä teidän lukijoiden kanssa. Olen tyytyväinen blogini kävijämääriin ja lähinnä järkyttyisin, jos Travelisa pomppaisi joskus suosituksi blogiksi. Näin on oikein hyvä.

Vaikka en osaakaan kertoa, miten perustaa menestynyt blogi, tässä joitakin vinkkejä ylipäätänsä blogiharrastuksen aloittamiseksi.

1. Valitse blogillesi hyvä nimi.

Hyvästä blogin nimestä käy mielestäni selville blogin pääaihe eli se, mistä blogissa eniten kirjoitetaan. Siinä voi olla mukana myös oma nimesi, etenkin jos blogin pääpaino on sinussa itsessäsi. Itse pidän yleensä selkeistä ja melko ytimekkäistä nimistä.

Travelisa nimen keksi aikamoisen pohdinnan jälkeen. Kun se pulpahti ensimmäistä kertaa mieleeni, tiesin löytäneeni blogilleni täydellisen nimen. Se on lyhyt ja kertoo kaiken oleellisen (matkustamisen ja nimeni) yhdellä sanalla.

2. Mieti tarkasti, mistä haluat kirjoittaa.

Blogille on hyvä valita yksi selkeä pääaihe. Sen kannattaa olla sellainen, josta sinulla on paljon kerrottavaa ja johon suhtaudut intohimoisesti. Sen rinnalle voi myös nostaa muita asioita, mutta blogin pääaiheen olisi hyvä näkyä suurimmassa osassa kirjoituksia.

Matkailuhullu jo pienestä pitäen :)

Minulle aiheen valinta oli itsestäänselvä, koska en suhtaudu mihinkään asiaan yhtä suurella innostuksella ja palolla kuin matkustukseen. 

3. Julkaise vain sellaista, mitä kehtaisit näyttää vanhemmillesi tai pomollesi.

Tämä on erityisen tärkeää, etenkin silloin, jos kirjoitat blogia omalla nimelläsi tai kuvallasi. Netin ihmeellinen maailma ei unohda hetken mielenhäiriössä tai kännissä tehtyjä julkaisuja, herutuskuvia tai haukkumisia. 

Minulle tämä on ollut välillä vaikeaa, koska mitä enemmän blogia kirjoittaa, sitä helpompi on avautua siellä asioistaan. Myös joidenkin kuvien julkaisua olisin voinut miettiä kahdesti :D Onneksi blogistani ei ole kuitenkaan koskaan seurannut mitään negatiivista henkilökohtaiseen elämääni.

4. Ole aito.

Vaikka juuri sanoinkin, ettei kaikkea mieleen tulevaa kannata julkaista blogissa, on mielestäni kuitenkin erittäin tärkeää pyrkiä tiettyyn aitouteen. Jokainen meistä tietää, ettei kenenkään elämä ole täydellistä. On siis turha yrittää pyrkiä luomaan kuvaa täydellisestä elämästä blogin kautta.

Itse luen aina mieluummin niitä blogeja, joista välittyy aito ihminen ja tunteet tekstien takana. Siihen olen pyrkinyt myös omassa blogissani.

5. Käytä kuvia.

Tämä riippuu tietysti paljon myös blogin aiheesta, mutta pääsääntöisesti koen, että kuvat rikastuttavat postauksia ja tuovat niihin uusia ulottuvuuksia. Itse en vaadi kuvilta täydellisyyttä, vaan tunnelma on tärkeämpi.

Blogissani ei taida ollaa yhtään postausta ilman kuvia. Ne rytmittävät mielestäni mukavasti tekstiä ja kertovat monesti enemmän kuin tuhat sanaa.

6. Pyri kirjoittamaan hyvää kieltä.

Minulle blogeissa on tärkeää hyvä kieli ja sen sujuvuus. Jos blogi on täynnä jatkuvia kirjoitus- ja yhdyssanavirheitä, en usein jaksa lukea blogia kovin pitkälle. On myös tärkeää miettiä, millaisia sanavalintoja blogissaan käyttää.

Omakin blogini on täynnä kirjoitusvirheitä, mutta niistä suurin osa menee yleensä kiireen ja huolimattomuuden piikkiin. Pyrin kuitenkin aina kirjoittamaan hyvää kieltä blogissani.

7. Kunnioita muiden yksityisyyttä blogissasi.

Vaikka teetkin päätöksen kertoa itsestäsi ja elämästäsi julkisesti blogissa, älä oleta, että läheisesi haluavat sitä samaa. Kaikista ihmisistä saa kirjoittaa blogiin yleisellä tasolla, mutta niin, että he eivät ole tunnistettavissa. Jos haluat kirjoittaa ihmisistä elämässäsi tarkemmin, täytyy siihen aina pyytää lupa. Osa ei halua ollaa millään tavalla blogissa, osa taas ei halua kuviaan tai nimeään esille. Näitä toiveita on myös kunnioitettava ja kirjoitettava niiden rajoissa.

Viivin ja minun Kroatian matka parhaat palat odottavat vielä julkaisemistaan. Tässä hieman esimakua :D

Pyysin heti aluksi luvan perheenjäseniltäni ja läheisimmiltä ystäviltäni kirjoittaa ja julkaista kuvia heistä blogissa. Muista sukulaisistani en ole kirjoittanut koskaan nimellä tai kuvilla blogiini. Kunnioitan esimerkiksi veljieni toiveita, ettei heidän lapsistaan julkaista kuvia tai nimiä ollenkaan blogissani. Ystävistäni ainoastaan Viivi, Emily ja Camilla ovat esiintyneet blogissa etunimillä ja kuvilla. H taas halusi esiintyä blogissani nimimerkillä, mutta antoi luvan kuvien julkaisuun. Avomieheni ei halua kuvaansa tai nimeään blogiini ja kunnioitan sitä, vaikka se välillä hankaloittaakin kirjoittamistani.

8. Älä stressaa.

Blogia pitäessä muodostuu helposti tiettyjä rutiineja. Tottuu esimerkiksi julkaisemaan kirjoitukset tiettyinä päivinä yms. Kun tuo rutiini sitten jostain syystä rikkoontuu, on helppo soimata itseään laiskuudesta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että elämää ei voi suunnitella ja välillä tulee yllättäviä muutoksia. Aina ei ole aikaa. Ja vaikka sitä olisikin, ei aina tarvitse jaksaa.

Minun oli todella vaikeaa hyväksyä se fakta, että työelämään siirryttyäni blogilleni ei ollutkaan enää aikaa samalla tavalla kuin opiskellessa. Se aiheutti ylimääräsitä stressiä ja sai koko bloggaamisen tuntumaan pakkopullalta. Onneksi tajusin hellittää ja nyt bloggaaminen tuntuu taas mielekkäältä.

9. Vastaa aina kommentteihin.

Jos saat blogiisi kommentin, vastaa siihen aina. Osoitat sillä, että lukijasi ja heidän ajatuksensa ovat sinulle tärkeitä. Tämä on erityisen tärkeää silloin, jos toivot saavasi laajemmankin lukijakunnan. Vastaa kommentteihin asiallisesti ja ystävällisesti, äläkä lähde mukaan negatiiviseen vastakommentointiin.

Muistan vieläkin sen tunteen, kun sain blogiini ensimmäisen kommentin tuntemattomalta lukijalta. Se tuntui niiiiin hyvältä! Minulle jokainen kommentti on ollut tärkeä ja vastaan niihin aina mielelläni. Jaksan vieläkin ihmetellä ja ihastella sitä, että joku minulle täysin tuntematon ihminen haluaa lukea kirjoituksiani ja jakaa ajatuksiaan kanssani. Kommenttien kautta voi myös löytää uusia, mielenkiintoisia blogeja luettavakseen.

10. Ole ylpeä blogistasi

Blogin pitäminen vaatii aina aikaa ja vaivaa. Yhden postauksen tekemiseen saattaa helposti vierähtää useampikin tunti. On helppo löytää itsestään ja blogistaan virheitä ja puutteita. Aina voisi parantaa ja kehittyä. On kuitenkin myös todella tärkeää kokea puhdasta ylpeyttä tekemästään työstä.

Kippis, Travelisa!

Itse olen aina vähätellyt blogiani ja minun on edelleen hankalaa suhtautua kehuihin siihen liittyen. Vähitellen olen kuitenkin oppinut olemaan myös ylpeä siitä. Olen käyttänyt sen tekemiseen lukemattoman määrän työtunteja ja energiaa. Vaikka se ei ole täydellinen, saan silti kokea ylpeyttä siitä. Kannattaa myös muistaa, että oman blogin pitäminen voi olla hyvä valttikortti monessa työssä ja itsekin mainitsin blogiharrastukseni työhaastattelussani luokanopettajaksi.

Sellaisia ajatuksia bloggaamiseen liittyen. Toivottavasti niistä on apua jollekin, joka vielä miettii oman bloginsa aloittamista. Rohkeasti vain hommiin! Kiitos Idalle haasteesta ja mukavaa tiistaita kaikille :)