Kuvia maailmanympärimatkalta ja tarinat niiden takaa 2/2

Aika tarkkaan vuosi sitten starttasi meidän huikea seikkailu maailman ympäri. Vuosipäivän kunniaksi sain nyt vihdoin kirjoiteltua toisen osan tarinoista matkakuvien takaa. Aiemmasta postauksesta löytyy kuvia ja tarinoita Kanadasta, USA:sta ja Ranskan Polynesiasta. Tällä kertaa puolestaan keskityn  reissun kolmeen viimeiseen kohteeseen: Uuteen-Seelantiin, Australiaan ja Singaporeen.

Waikawau Bay, Uusi-Seelanti. Vuokrasimme matkailuauton myös Uudessa-Seelannissa ja aloitimme sillä Pohjoissaaren kierroksen Coromandelin niemimaalta. Vietimme ensimmäiset yöt rauhallisella leirintäalueella, jossa ei ollut juurikaan muita ihmisiä meidän lisäksi. Ensimmäisenä iltana teimme kävelyn läheiselle rannalle, jota saimme kävellä rauhassa kahdestaan. Bongasin kävellessä kauniin simpukan, mutta ajattelin vastaan tulevan vielä hienompiakin yksilöitä. Muut rannan simpukat olivat kuitenkin pienempiä tai särkyneitä, joten lopulta päädyin kävelemään jalanjälkiämme pitkin takaisin ja poimin tuon simpukan mukaan matkamuistoksi tuosta ihanasta hetkestä kahdestaan upealla rannalla.

Waikawau Bay, Uusi-Seelanti. Tämä kuva on juuri tuolta ensimmäiseltä leirintäalueelta, jossa vietimme kaksi yötä. Riippumatto tarttui mukaamme Tahitin lentokentältä, kun meidän piti kuluttaa viimeiset käteiset johokin. Ikävä kyllä mukana ei ollut minkäänlaisia kiinnitysnaruja, joten jouduimme käyttämään hieman luovuutta sen kiinnittämisessä. Tämän kuvan ottamisen jälkeen meni noin puoli minuuttia, kun leirintäalueen vahti tuli kieltämään riippumaton kiinnittämisen tuohon oveen, mutta onneksi löysimme lopulta sille toisen kiinnityspaikan ja pääsimme nauttimaan löhöilystä oikein kunnolla.

Tongariro National Park, Uusi-Seelanti. Tongariro Alpine Crossingin maisemat olivat henkeäsalpaavan upeita, mutta välillä luulin myös oikeasti menettäväni henkeni sille reitille. Yksi niistä hetkistä oli juuri ennen tämän kuvan ottamista. Laskeuduimme jyrkkää sorarinnettä ja olin todella uuvuksissa ja nälissäni. Yhtäkkiä silmissäni alkoi sumeta ja en nähnyt kunnolla eteeni. Kompastuin rinteessä ja luisuin sitä pitkin alas vähän matkaa. Minulle ei onneksi käynyt kuinkaan, mutta pelästyin tilannetta niin paljon, että purskahdin itkuun ja sanoin miehelle, etten vain pääse alas. Istuin rauhoittumaan ja ihastelemaan maisemia ja pyysin miestä ottamaan kuvan. Kyyneleistä huolimatta tästä tuli aika onnistunut kuva ja lopulta pääsin rinteen alas asti yhtenä kappaleena.

Abel Tasman Lodge, Uusi-Seelanti. Ensimmäinen yöpymispaikkamme Uuden-Seelannin Eteläsaarella oli Abel Tasman Lodge. Bongasin huoneemme seinältä upean julisteen Uuden-Seelannin linnuista ja ihastuin siihen täysillä. Onneksi kyseistä julistetta oli myynnissä majapaikan vastaanotossa. Niinpä se matkasi kanssamme Suomeen ja ihastuttaa minua joka päivä meidän keittiössä. Tuossa samassa huoneessa koimme muuten myös elämämme ensimmäisen maanjäristyksen, joka oli kyllä todella erikoinen kokemus.

Queenstown, Uusi-Seelanti. Saapuessamme Queenstowniin aloimme olla jo todella uupuneita reissaamisesta. Sen takia päädyimme lopulta yöpymään kolme yötä mukavasti hotellissa ja keräämään voimia tuleviin koitoksiin. Queenstown oli yksi niistä harvoista Uuden-Seelannin kaupungeista, joista oikeasti pidin. Mahtava sijainti järven rannalla ja vuorien ympäröimänä, viihtyisä kävelykeskusta ja jopa muutamia kauniita rakennuksia. Aivan keskustan kyljessä sijaitsee niemeke, jossa on mm. kaunis puutarha-alue Queenstown Gardens ja niemen ympäri kulkee mukava kävelyreitti kauniissa maisemissa. Ihanassa pienessä The Remarkable Sweet Shopissa myytiin parasta fudgea ikinä ja siitä pysähdyimme nauttimaan tuohon kuvan penkille. 

Milford Sound, Uusi-Seelanti. Milford Soundin luonto ja maisemat ovat häkellyttävän upeita. Yksi matkan hauskimmista muistoista kuitenkin liittyy näihin vekkuleihin vuoristopapukaija keoihin. Keat ovat hyvin kesyjä ja ne yrittivätkin monesti löytää tiensä autojen sisälle ruuan toivossa. Eräällä maisemapaikalla kea oli erään auton katolla samaan tapaan kuin tässä kuvassa. Auto lähti jatkamaan matkaa ja oletimme kean tietysti lähtevän lentoon auton katolta. Sen sijaan kea jatkoi tyytyväisenä seisomista auton katolla ja vauhdin kiihtyessä se vain painautui hieman alaspäin ja jatkoi "surffaustaan" katolla.

Royal Botanic Gardens, Melbourne, Australia. Melbourne oli ensimmäinen stoppimme Australiassa. Teimme pitkähkön kävelyn kauniissa Royal Botanic Gardensissa ja istahdimme viihtyisälle The Terrace -teehuoneelle. Räpsäisin kuvan teehetkemme maisemista, enkä aluksi kiinnittänyt sen enempää huomiota edessämme istuvaa aasialaiseen pariskuntaan. Jonkin ajan kuluttua kuitenkin huomasin, että heillä oli selvästi jonkinlainen yksipuolinen riita käynnissä. Tasaisin väliajoin nainen nimittäin puhkesi puhumaan kiivaasti miehen vaietessa lähes kokonaan. Vaikka en ymmärtänyt heidän puheestaan mitään, jäin silti salaa seuraamaan tilannetta ja sanoin siitä myös miehelleni. Teehetkemme venyikin suunniteltua pidemmäksi, koska halusimme nähdä, miten tilanne loppuisi. Lopulta kuitenkin luovutimme, koska tilanne ei osoittanut minkäänlaisia ratkeamisen merkkejä. Pariskunnan mies kävi ainoastaan pariin otteeseen täyttämässä heidän teekannunsa ja palasi sitten taas kuuliaisesti kuuntelemaan naisensa saarnaa. Toivottavasti he saivat lopulta asiat sovituksi.

Sydney, Australia. Minulta löytyy varmaan valehtelematta sata kuvaa pelkästään Sydneyn oopperatalosta. Tämän kuvan otin risteilylautan kannelta, mikä on erittäin hyvä tapa nauttia merellisestä Sydneysta. Kun palasimme rantaan, saimme kuulla, että juuri ennen risteilyämme kaupungissa oli ollut dust storm, joka oli myös peittänyt oopperatalon alueen. Sitä oli kyllä hyvin vaikea uskoa, kun itse saimme nauttia näkymistä näin kirkkaalla säällä. Tutkimattomia ovat Australian säätilojen tiet.

Airlie Beach, Australia. Saavuimme Airlien Beachille aamupäivästä uuvuttavan pitkän yöbussimatkan jälkeen. Ilma oli jo tuolloin todella kuuma ja olimme aivan läkähdyksissä ja väsyneitä, kun pääsimme majapaikkaamme. Siellä meitä odotti todella iloinen yllätys, kun saimmekin huoneen jo käyttöömme, eikä tarvinnut kuluttaa aikaa iltapäivään asti. Martinique oli aivan ihana majapaikka, jossa olisi viihtynyt pidempäänkin. Se oli myös melko tyhjillään muista vieraista ja saimmekin joka päivä nauttia sen upeasta infinity poolista lähes kahdestaan.

Whitsunday Islands, Australia. Auringonpaiste, kristallinkirkas vesi ja hohtavan valkoinen hiekka. Voiko sitä enempää ihminen edes toivoa? Noita kaikkia tarjosivat upeat Whitsunday Islands, jonne teimme päiväretken. Tämä uimaretkemme osui nousuveden aikaan. Vaikka jätimme tavaramme kauas vesirajasta, huomasimme pian tämän kuvan ottamisen jälkeen, että kamamme joutuivat veden varaan ja ryntäsimme niitä pelastamaan. Vuorovesi on kyllä niin jännä ilmiö, jonka ehtii aina unohtamaan täällä Itämeren rannalla asustellessa.

Marina Bay Sands, Singapore. Matkamme kolme viimeistä yötä vietimme Singaporessa luksushotelli Marina Bay Sandsissa. Ihanassa huoneessamme odotti jokaisena päivänä eri pyyhekaveri ja viimeisenä päivänä meille toimitettiin vielä nimillämme kirjaillut pyyhkeet. Niin käsittämättömän turhaa, mutta silti niin ihanaa.

Marina Bay Sands, Singapore. Olimme tosiaan alun perin varanneet edullisimman huoneen, mutta vastaanottotiskillä meille tarjottiin parempaa huonetta, johon kuului myös aamupalat, iltapäiväteet leivoksineen ja iltaisin samppanja sekä muita drinkkejä sekä ihania pieniä suolaisia ja makeita suupaloja. Niinpä päädyimme panostamaan häämatkamme viimeisiin päiviin oikein kunnolla ja nautimmekin niistä koko rahan edestä. Oli kyllä todellista luksusta nauttia noista herkuista noissa maisemissa.

Gardens by the Bay, Singapore. Marina Bay Sandsin vieressä sijaitsee upea Gardens by the Bayn kasvitieteellinen puutarha, jossa teimme kävelyn yhtenä iltana. Puistoalue tuntui aluksi olevan todella ruuhkainen, kun ihmiset olivat tulleet sankoin joukoin ihastelemaan sen jouluvalaistuksia. Jonkin aikaa hortoiltuamme osuimme kuitenkin tähän kuvan kohtaan, josta olivat upeat näkymät hotelliimme. Tuosta lähti myös rauhallinen kävelytie, josta saimme nauttia lähes kahdestaan. Aivan ihana alue, jossa suosittelen ehdottomasti käymään Singaporen visiitin aikana.

Sellaisia kuvia ja tarinoita niiden takaa tällä kertaa. Tuo maailmanympärimatka oli niin kokonaisvaltainen ja uskomaton kokemus, että se on oikeastaan hillinnyt matkakuumettani koko tämän kuluneen vuoden. Olen viettänyt viimeiset yhdeksän kuukautta Suomessa ja se on tuntunut hämmentävän hyvältä. Elämä voi olla todella hyvää ja antoisaa, vaikka ei aina olisikaan seuraavaa reissua tiedossa. Ja Suomessakin on niin valtavasti nähtävää ja koettavaa. 

Huomenna on kuitenkin aika sanoa hetkeksi heipat Suomelle ja suunnata vuoden 2019 ensimmäiselle ulkomaanmatkalle. Monen mutkan kautta kohteeksi valikoitui Rodos ja reissuseuraksi mieheni lisäksi Viivi miehensä kanssa, mistä olen todella innoissani. Viivin ja minun edellinen Kreikan-matka oli sellaista sekoilua, että toivottavasti nuo miehet tuovat edes vähän tolkkua tähän reissuun :D Kesä siis jatkukoot vielä viikon pidempään Rodoksen lämmössä ja vasta sitten alan asettua syystunnelmiin.

Uuden-Seelannin viimeiset kaupunki- ja luontoelämykset

Me ollaan kotona! Tuntuu edelleen ihan uskomattomalta, että tuo yli kolmen kuukauden matka maailman ympäri on nyt todella ohi ja sitä pitää taas opetella elämään täällä kotosalla. Huomenna mulla on jo opiskeluja, saas nähdä, mitä siitä tulee. Olen nimittäin edelleen ihan sekaisin aikaeroista ja heräilen kolmelta yöllä ihan pirteänä. Tulimme takaisin Suomeen aikaisin maanantaina ja alkuviikon olen vain touhottanut joulujuttuja. Siihenkin on enää niin vähän aikaa, ihan hullua. Tosiaan kännykkä sanoi ihan kunnolla sopimuksensa irti loppumatkasta, joten päätin suosiolla jättää blogin kirjoittelun tänne Suomeen. Tarkoitus olisi saada suurin osa matkakertomuksista kirjoiteltua jo ennen joulua, mutta saa nähdä, jääkö se vain tavoitteeksi, kun tässä pitäisi ehtiä aika paljon muutakin. Varmasti sitten uuden vuoden puolella teen useamman koosteen ja yhteenvedon tuosta upeasta matkasta.

Nyt palataan vielä hetkeksi Uuteen-Seelantiin, jossa vietimme viimeisen viikon kierrellen Eteläsaaren itärannikkoa. Alkuperäinen suunnitelmamme oli ajaa ihan Eteläsaaren eteläisimpään kärkeen, mutta matkaväsymys alkoi painaa tuossa vaiheessa sen verra paljon, että päädyimme jättämään sen välistä ja ajoimme Te Anausta suoraan Dunediniin, joka on Eteläsaaren toiseksi suurin kaupunki heti Christchurchin jälkeen. Dunedin on perustettu vuonna 1848 ja kaupungissa näkyy vahvasti siirtolaisten tuomat skottivaikutteet.

Kiertelimme ympäri kaupunkia bongaten vanhoja rakennuksia ja kävimme ilmaisessa Toitū Otago Settlers Museumissa, jonne oli koottu valtavat määrät tietoa ja esineistöä Otagon alueen uudisasukkaiden historiasta. Samaan aikaan Dunedinissa oli myös Olympian ryhmä, jonka matkanjohtajan mukana äiti oli lähettänyt meille kassillisen salmiakkia. Voi että, miten hyvältä ne maistuivatkaan ja niiden voimalla jaksoimme taas jatkaa ajoittain uuvuttavaa matkaamme.

Dunedinista lähdimme ajamaan kohti pohjoista ja teimme välipysähdyksen Oamarussa, jossa oli myös kaunis vanha kaupunki viktoriaanisine rakennuksineen. Alueella oli käynnissä markkinat ja siellä oli myös kivoja putiikkeja ja kahviloita. Myös steampunk oli vahvasti edustettuna Oamarussa, siellä oli esimerkiksi lasten leikkipuisto, joka koostui todella mielenkiintoisista elementeistä. Illaksi ajoimme vielä Timaruun, jossa emme tahneet muuta kuin kävimme illalla katsomassa kaupungin rannassa suloisia sinipingviinejä.

Meidän oli tarkoitus suunnata vielä Mount Cook National Parkiin, mutta sinne luvattiin sadetta, minkä takia päädyimme muuttamaan suunnitelmiamme. Niinpä ajoimme Christchurchin itäpuolella sijaitsevalle Banksin niemimaalle pieneen Akaroan kylään. Alueen maasto on vanhan tulivuoren kraatteri, minkä takia maisemat olivat hyvin kumpuilevia ja vehreitä. Tälle alueelle saapui vuonna 1838 ranskalaisia uudisasukkaita ja heidän vaikutus näkyy yhä edelleen viihtyisässä kylässä. Uudesta-Seelannista on tosiaan moneksi, yhtenä päivänä sitä saa kulkea Skotlannissa ja toisena taas Ranskassa.

Akaroassa saimme nauttia ihanan aurinkoisista päivistä. Toisen päivän kiertelimme itse kylässä ja toisena päivänä lähdimme tekemään vielä viimeisen lyhyehkön vaelluksen Uuden-Seelannin upeissa maisemissa. Lähdimme kulkemaan Hinewai Reserven alueella, josta avautuivat hienot näkymät aina merelle asti. Saimme nauttia tuosta kaikesta omassa rauhassa, koska koko vaelluksen aikana vastaan tuli vain kaksi ihmistä. Uudessa-Seelannissa parasta oli juuri se, miten helposti sieltä löyty upeita luontopaikkoja, joissa sai kulkea ihanassa hiljaisuudessa ilman valtavia turistilaumoja.

Akaroasta ajoimme Christchurchiin, jossa yövyimme viimeisen yömme ennen lentoa Australiaan. Meidän ei ollut tarkoitus mennä ollenkaan käymään kaupungissa, mutta koska meillä oli ylimääräistä aikaa, kävimme lounaalla ja pienellä kävelyllä Christchurchin keskustassa. Suuri osa kaupungin vanhoista rakennuksista tuhoutui vuosien 2010 ja 2011 voimakkaissa maanjäristyksissä ja jälleenrakennus oli edelleen pahasti kesken. Toivottavasti kaupunki saataisiin tulevaisuudessa jälleenrakennettua siten, että se kestäisi myös mahdolliset tulevat maanjäristykset.

Kuukausi Uudessa-Seelannissa kului todella nopeasti ja siellä olisi helposti viihtynyt useammankin kuukauden. Vaikka ehdimme kuukaudessa näkemään ja kokemaan valtavan paljon, jäi edelleen hinku nähdä vielä enemmän. Uusi-Seelanti oli minulle matkustusunelma numero yksi, eikä se todellakaan tuottanut pettymystä. Niin käsittämättömän upea ja monipuolinen maa. Olen niin kiitollinen ja onnellinen, että sain kokea sen ainakin kerran elämässäni. 

Uudesta-Seelannista matkamme jatkui Melbourneen, mutta siitä kirjoittelen enemmän taas joku toinen päivä. Mukavaa viikon jatkoa kaikille :)

Vuonoristeily utuisella Milford Soundilla

Reissua on enää jäljellä reilu viikko, mikä tuntuu ihan uskomattomalta. Blogi on hiljentynyt merkittävästi, koska minulla meni lopullisesti hermo tähän kännykällä bloggaamiseen. Kaksi kuukautta jaksoin, mutta nyt olen halunnut vain keskittyä nauttimaan loppumatkasta ilman paineita blogin päivittämisestä. Kyllä sitä ehtii sitten kotonakin kirjoitella, pelkkä ajatus tietokoneesta tuntuu tällä hetkellä luksukselta. Mutta nyt palataan taas hetki ajassa taaksepäin, Uuden-Seelannin Eteläsaarelle ja mystisen kauniille Milford Soudille, joka oli ehdottomasti yksi Eteläsaaren upeimmista paikoista. 

Jo pelkkä ajomatka vuonolle oli todellinen elämys halki jylhien vuoristomaisemien. Kun pysähdyimme kuvaamaan maisemia, saimme myös tehdä tuttavuutta vuoristopapukaija keojen kanssa, jotka olivat kyllä ehkä hulluimpia lintuja ikinä. Keat olivat todella kesyjä ja yrittivät jatkuvasti tunkea autoihin, varastaa ruokaa ja yksi niistä jopa kulki liikkuvan auton katolla pitkän matkaa. Hassuja tapauksia. 

Olimme ostaneet etukäteen liput vuonoristeilylle, joka lähti kolmen aikaan. Paketti sisälsi parin tunnin opastetun risteilyn, kierroksen vedenalaisessa observatoriossa ja retkilounaan. Tuollainen retki maksoi 80 Uuden-Seelannin dollaria eli noin viisikymmentä euroa. Risteilyitä löytyy paljon eri hintaisia ja sellaiselle kannattaa ehdottomasti lähteä, muuten tuosta upeasta vuonosta näkee vain murto-osan.

Milford Soundilla on vuodessa lähes kaksisataa sadepäivää, joten voimme laskea itsemme onnekkaiksi, kun saimme nauttia koko risteilyn ajan sateettomuudesta. Ilma oli mystisen utuinen ja melko tuulinen. Mukaan kannattaa siis ehdottomasti ottaa paljon tuulen ja sateen pitävää vaatetta.

Kuvat eivät tee oikeutta tuolle paikalle, se on oikeasti vielä paljon upeampi. Vesiputousten ystävälle se on todellinen paratiisi, kun lukuisat putoukset virtaavat vehreitä vuorenseinämiä pitkin vuonon syvyyksiin. Hyvällä tuurilla risteilyllä voi myös bongata hylkeitä ja suloisia sinipingviinejä.

Oli myös mielenkiintoista päästä kurkistamaan pinnan alle vedenalaisessa observatoriossa, jossa näimme mm. harvinaista mustaa korallia (joka on oikeasti valkoista ), paljon erilaisia kaloja ja muita mereneläviä.  

Lopulta oli aika palata takaisin rantaan ja siirtyä yöpymään retkeilyalueelle automme takakonttiin. Seuraavana päivänä saimme sitten kokea sitä Milford Soundin sadetta, kun lähdimme ajamaan takaisin kohti Te Anauta. Vuorien rinteet olivat täynnä vesiputouksia ja näky oli ihan uskomaton. Milford Sound on kyllä todellakin upea kohde, millä tahansa säällä, kunhan on varustautunut tarpeeksi hyvin. 

Teimme pikaisen kävelyn pauhaavalle  Chasmin vesiputoukselle, jonka jälkeen jatkoimme matkaa Te Anauhun, jossa vietimme seuraavat kaksi yötä. Sää oli ikävä kyllä vierailumme aikana hyvin sateinen, joten päivät kuluivat pitkälti auton takakontissa sarjoja katsellen. Teimme yhden lyhyen kävelyn ja vierailimme Te Anaun lintutarhassa, jossa oli paljon Uuden-Seelannin alkuperäislintuja. Ja minä pääsin myös vihdoin silittämään suloisia karitsoja, joita olin ihastellut kymmeniä kertoja auton ikkunasta <3 

Mutta tosiaan, jos jäi vielä kaiken hehkutuksen jälkeen epäselväksi, niin ehdottomasti suosittelen risteilyä Milford Soundilla, kerrassaan mykistävän kaunis paikka.