Kevätkiireitä

Eipä ole pitkään aikaan tullut kirjoiteltua ihan vain kuulumisia tänne blogin puolelle. Talvi on huomaamatta vaihtunut kevääksi, mikä on tuntunut todella hyvältä. Talvi meni tänä vuonna jotenkin erityisen huonoissa fiiliksissä kiitos loputtoman flunssakierteen ja työttömyyden. 

Maaliskuukin oli aikamoista matalapainetta ja siihen mahtui myös katastrofaalinen hautajaismatka Ouluun, joka omalta osalta kului lähinnä sängyssä jatkuvan närästyksen kourissa. Pitkät junamatkat sujuivat kuitenkin lapsen kanssa hämmentävän hyvin, joten ehkä sitä viimeistään kesällä uskaltautuu taas reissuun tällä porukalla. 

Työnhaku oli todella turhauttavaa, koska sopivia paikkoja oli todella vähän haussa ja niistä joita päädyin hakemaan ei oikeastaan koskaan kuulunut mitään. Harkitsin jo luopuvani toistaiseksi haaveistani työllistyä järjestöalalle (ja palaavani opehommiin), kunnes vihdoin onni osui kohdalleni.

Aloin viime syksyllä kirjoitella satunnaisesti juttuja Lauttasaari-lehteen ja yhden marraskuisen kirjoituskeikan jälkeen menin käymään Lauttasaari-Seuran toimistolla. Siellä kertoilin vähän taustastani ja koulutuksesta ja heitin, että jos on jotain hankehommia tarjolla, niin olkaahan yhteydessä. Ja seuraavana päivänä jo sain puhelun, että heillä olisi mahdollisesti tulossa osa-aikainen hankekoordinaattorin paikka auki alkuvuodesta.

No, kuten hankkeissa monesti on tapana, rahoitusta ei saatukaan vielä alkuvuodeksi. Jäin siis odottelemaan epätietoisuuteen työllistymisestäni. Maaliskuussa aloin olla jo niin turhautunut odottamiseen, että aloitin muutamia opintoja ja aktivoidun työnhaun suhteen uudestaan. Kunnes lopulta kuun lopussa sain puhelun, että rahoitus hankkeelle on saatu ja pääsin työhaastatteluun. Minut valittiin tehtävään ja aloitin hommat heti huhtikuun alussa.

Sen jälkeen onkin pitänyt kiirettä, koska hyppäsin hankkeeseen sen ollessa jo käynnissä. On pitänyt opetella paljon uutta lyhyessä ajassa ja saada asioita eteenpäin. Mutta olen kyllä niin iloinen tuosta työpaikasta. Se on monella tapaa juuri sitä, mitä halusinkin. Työtunteja on 20 viikossa, tosin nyt juhannukseen asti teen ylitunteja, jotta saan lomailtua heinäkuussa. Voin tehdä paljon töistä etänä ja toimistohommat saan hoitaa ihanassa miljöössä Lauttasaaren vanhimmassa rakennuksessa, Punaisessa Huvilassa. Työ on mielenkiintoista, vaihtelevaa ja arvojeni mukaista. Tuntuu tärkeältä tehdä töitä ilmasto- ja ympäristöasioiden edistämiseksi.

Uuden työn lisäksi kevääseen on mahtunut paljon kaikenlaista muuta. Olen opiskellut sekä digitaalista fasilitointia että planetaarisen hyvinvoinnin - kursseja. Olen tehnyt vapaaehtoistöitä Emmauksessa aina, kun se on sopinut aikatauluihini. Ollaan nähty säännöllisesti meidän ukrainalaista kummiperhettä, johon tutustuimme tammikuussa. Olemme tavanneet yhteisten lounaiden merkeissä, ulkoilleet sekä käyneet museoissa, Oodissa  ja tapahtumissa yhdessä. 

Lapsen kanssa ollaan käyty Valohallissa pelaamassa, ihasteltu pienoisrautatienäyttelyä, käyty Haltialan kotieläintilalla, kevätriehoissa ja vietetty paljon aikaa serkkujen kanssa. Kevääseen on tietysti kuulunut myös pääsiäisen ja vapun juhlintaa.  Tänä viikonloppuna jännätään sitten MM-lätkää ja Euroviisuja (Hyvä Suomi!)

Kaiken tämän päälle meillä on alkamassa kodin alakerrassa iso remontti, kun uima-altaamme poistetaan lopullisesti käytöstä ja sen päälle rakennetaan lattia, jotta saamme tilan huonekäyttöön. Samalla uudistamme myös meidän kodinhoitotilaa. Tämän kaiken keskellä meillä on ollut käynnissä myös todella stressaava tilanne auton kanssa, kun eräs autokorjaamo hajotti sen yrittäessään vaihtaa siihen jakopäähihnan ja nyt auto on ollut yli kuukauden toisella korjaamolla odottamassa varaosia, jotta se saataisiin vihdoin kuntoon. Kevät on siis ollut monella tavalla myös raskas ja kuluttava.

Sellaista kaikkea on mahtunut tähän kevääseen ja varmasti paljon vielä unohtuikin. Tänään päästiin veneilemään ensimmäistä kertaa, kun kävimme isäni veneellä Espoon Isossa Vasikkasaaressa. Oli ihanaa olla merellä pitkän tauon jälkeen ja nauttia aurinkoisesta kevätpäivästä. Mahtavaa, kun vihdoin on lämmintä ja luontokin on puhjennut kukkaan. Yritän tehdä tuosta retkestä oman postauksen jossakin vaiheessa.

Nyt sitten kannustamaan Leijonia ja Käärijää, toivottavasti saadaan juhlia tänä viikonloppuna muutakin kuin äitejä!

Mitä sinun kevääseesi kuuluu? 😊

Toivotus hyvän joulun

Jouluviikko alkoi lahjapaniikilla, mutta tiistaina pystyin jo nautiskelemaan Helsingin jouluvaloista ja Juuren herkullisista ruuista.

Valkoinen joulu jäi vain haaveksi, mutta aurinko on paistanut ihanasti jouluviikolla ja nyt taivaalla paistaa upea täysikuu.

Pääsin tänäkin vuonna hankkimaan joulumieltä toimimalla Hurstin vähävaraisten joulujuhlassa vapaaehtoisena.

Ja lopulta pääsin nauttimaan mökkimme ihanasta joulutunnelmasta, herkullisesta ruuasta ja mahtavista lahjoista tärkeiden ihmisten seurassa.

Näiden jouluviikon kuvien ja tunnelmien myötä haluan toivottaa kaikille lukijoille onnellista ja rauhallista joulua. Pidetäänhän toisistamme huolta <3

Hyvä kiertoon: SAVE & Winter Hope

Ihan niin kuin ennustin, toukokuussa tuli tehtyä runsaasti ostoksia kiitos edullisten reissukohteiden. Siksi halusin valita kuukauden hyväntekeväisyyskohteeksi jonkin minulle erityisen tärkeän asian. En keksinyt mitään tärkeämpää kohdetta kuin suloiset lapset, joiden kanssa sain työskennellä syys-lokakuussa Kapkaupungissa. Silloin käynnissä oli kevätkausi, mutta päivät olivat silloinkin välillä hyytävän kylmiä. Nyt, kun me alamme nauttia kesän lämmöstä (tai siis 15 asteesta ja sateesta :D), on Etelä-Afrikassa talvi alkamaisillaan. Kapkaupungin alueella tämä tarkoittaa noin +10-15 astetta, sadetta ja tuulta.

Tuo ei tietenkään ole mikään ongelma, jos omistaa lämpimiä ja sateenkestäviä vaatteita ja asuu hyvin lämmitetyssä talossa. Mutta jos vaatteita ei ole ja joutuu asumaan alumiinista ja pahvista kyhätyssä hökkelissä, jonka katto vuotaa, on tilanne aivan toinen. Sen takia SAVE, jonka kautta olin vapaaehtoistöissä, järjestää Winter Hope keräyksen ennen talvea. Rahoilla hankitaan lämpimät ja sateenkestävät takit ja kengät noin 200 äärimmäisessä köyhyydessä elävälle lapselle. Lisäksi SAVE käyttää lahjoituksia muiden lämpimien vaatteiden hankkimiseen sekä perheiden talojen kunnostamiseen, jotta niistä saataisiin sateenkestäviä.

Sitten niihin kuukauden ostoksiin. Täysin tarkkaa kirjanpitoa minulla ei reissuostoksista ole, koska en ole maksanut niitä euroissa. Arvioksi tuli vähän alle 200 euroa, johon sisältyy matkaostosten lisäksi Philipsin Ladyshaver, jonka jouduin hankkimaan hajonneen tilalle. Ostosten määrään nähden summa on yllättävän pieni. Niihin sisältyvät muun muassa paita, kaksi jakkua, kaksi mekkoa, yökkäri, urheiluliivit, huivi, laukku, kassi, paljon koruja ja pientä tilpehööriä. Eiköhän näillä ole tyydytetty shoppaushimo aina Kreikan matkaan asti.

Ylhäällä Ostravan ostokset

Ostosten myötä lahjoitin SAVEN keräykseen 600 randia (noin 45 euroa), joiden avulla kaksi suloista lasta saa lämmintä yllensä talven viimoja vastaan. Tulipahan taas ihan hirveä ikävä kaikkia niitä pikkuisia kultahippuja <3 Onneksi SAVE päivittää paljon kuvia projekteistaan Facebookin kautta, niin pääsen seuraamaan lasten elämää, vaikka olenkin täällä kaukana.

 

Lontoon löytöjä

Kun on itse päässyt näkemään, miten paljon hyvää SAVE on saanut aikaan ja millaisella rakkaudella sen työntekijät suhtautuvat lapsiin, oli helppo lahjoittaa rahaa tähän projektiin. Tiedän, että rahat menevät juuri sinne minne pitääkin, eikä mihinkään muualle. Nikki, joka on perustanut Skandaal Kampin, jossa itsekin työskentelin, suhtautuu projektiinsa valtavalla omistautumisella, jollaista harvemmin näkee. Hän kirjoitti vähän aikaan sitten blogissaan loistavan kirjoituksen siitä, millaista on lapsen elämä köyhyydessä. Teksti on pitkä ja englanniksi, mutta se kannattaa ehdottomasti lukea. Tekstiin pääset tästä. Jos taas haluat lahjoittaa Winter Hope keräykseen, voit tehdä sen tämän sivun kautta. 300 randilla (noin 23 euroa) saadaan hankittua vedenkestävä takki, jalkineet ja sukat yhdelle lapselle.

Mukavaa kesäkuun alkua kaikille. Toivottavasti se tästä vielä lämpenee :)

Aurinkoisia juttuja

Onneksi tämän viikon upea auringonpaiste on hälventänyt edellisen viikonlopun pelon ja pettymyksen ja tuonut valoa elämääni. Ikäviin asioihin jumiutuminen on niin kamalan helppoa, mutta aion tehdä kaikkeni, että tämä kevät sujuisi paljon paremmissa merkeissä kuin edellinen. Kaikki asiat eivät ole käsissäni, mutta niistä on turha murehtia etukäteen.

 

 

Olen ottanut kaiken ilon irti tästä aikaisesta kevätviikosta ja ulkoillut Lauttasaaren eri puolilla kävellen ja pyöräillen. Myös parvekkeeni on ollut kovassa käytössä tällä viikolla. On aikamoista arjen luksusta istahtaa työpäivän jälkeen ihastelemaan upeaa merimaisemaa ja auringonlaskuja suoraan omalta parvekkeelta. Myös Mindi on löytänyt itselleen sopivan kyyläyspaikan, jossa tiirailla rantatiellä kulkevia ihmisiä (Itsehän en moista harrasta! :D).

 

 

Upeiden ilmojen lisäksi tämä viikko on sisältänyt paljon positiivisia asioita. Flunssa helpotti juuri sopivasti, kun oli aika palata eskariin töihin. Nyt käynnissä on viimeinen kolmen viikon pätkä siellä ja sen jälkeen saa nähdä, missä sitä tulee huideltua loppukevät. Toivottavasti sijaisuuksia riittäisi ihan toukokuun loppupuolelle asti. Vaikka työpäivät ovat välillä todella rankkojakin, tuovat ne sopivaa rytmiä elämää ja vähentävät yleistä passiivisuuttani. Ja tietysti "säännölliset" tulotkin ovat enemmän kuin tervetulleita nyt, kun kaksi matkasuunnitelmaa on jo viety käytännön tasolle.

 

Tällä viikolla saimme vihdoin Emilyn kanssa lyötyä lukkoon Lontoon reissumme ajankohdan, mistä olen todella innoissani. Menemme sinne toukokuun viimeisellä viikolla, joten matka toimii hyvänä kesäloman aloituksena. Mahtavaa päästä vihdoin tutustumaan tuohon kiehtovaan metropoliin kunnolla ja vielä mitä parhaimmassa seurassa. Emilylläkin on ollut niin huikea mullistusten ja reissujen vuosi, että on ihanaa päästä vaihtamaan kuulumisia oikein kunnolla viimeistään tuolloin.

 

 

Muutenkin kesän suunnitelmat ovat alkaneet hahmottua tällä viikolla. Menen tänäkin kesänä noin kuukaudeksi mansikanmyyntihommiin Porvoon torille, missä viihdyin hyvin viime vuonna. Siinä tulee samalla taas mökkeiltyä oikein kunnolla, mistä nautin myös suunnattomasti. Työviikkoja on sekä kesä- että heinäkuussa ja muuten kesä kuluu varmaankin rennosti lomaillen.

 

Heinäkuun alkupuolella suuntaamme Viivin kanssa sitten reiluksi viikoksi Kreikkaan. Kauhean säädön jälkeen saimme vihdoin koottua itsellemme sopivan matkarungon. Lennämme aluksi Ateenaan, jossa yövymme kolme yötä. Sieltä jatkamme lautalla kohti Kreetan Haniaa, jossa vietämme loppulomamme. Lauttalippuja emme ole vielä hankkineet ja olisikin kiva kuulla, jos jollakin on kokemuksia niiden ostamisesta. Eniten mietityttää, kannattaako ne ostaa etukäteen netin kautta vai vasta paikanpäällä? Tiedossa on varmasti joka tapauksessa ikimuistoinen ja nauruntäyteinen reissu ja toivottavasti mukaan mahtuu myös niitä kreikkalaisia pyllyjä :D

 



 

Onnistuneen viikon kruunasi vielä lauantai, kun menimme Mindin kanssa ensimmäistä kertaa Kaverikoirakäynnille Pohjois-Haagan vanhainkoteihin. Mindi oli hommassa todellinen luonnonlahjakkuus, mitä osasin kyllä odottaakin. Puolitoista tuntia meni ihan hujauksessa vanhusten kanssa jutellessa samalla, kun Mindi hurmasi heistä jokaisen. On mahtavaa löytää harrastus, joka tuottaa iloa meille molemmille ja myös todella monelle muulle ihmiselle. Seuraava työkeikka on jo ensi lauantaina Ruoholahden Mustissa ja Mirrissä, joten jos olet lähistöllä, niin tule moikkaamaan ja rapsuttelemaan :)

 

Illasta lähdimme vielä Viivin kanssa istumaan iltaa keskustaan. Aluksi kävimme drinkeillä Liberty or Deathissa, joka oli kyllä pienoinen pettymys. Sen takia vaihdoimmekin melko nopeasti läheiseen El Jefeen, jossa oli koko illan todella hyvä tunnelma, täysi tanssilattia ja jopa miellyttäviä tanssittajia. Niinpä ilta venähtikin aina pilkkuun asti ja aika paljon siitä ylikin. Onnistuneen illan jälkeen ei voi herätä muuta kuin väsyneenä mutta onnellisena.

 

 

Ei voi olla muuta kuin kiitollinen siitä kaikesta, mitä tämä viikko on minulle antanut. Ei haittaisi yhtään, jos nämä aurinkoiset päivät jatkuisivat vähän pidempäänkin, niin paljon iloa ne ovat minulle tuoneet. Yritän säilöä tämän tunteen talteen, jotta voin ammentaa siitä positiivista energiaa elämääni myös silloin, kun harmaat sadepilvet taas peittävät taivaan.

 

Toivottavasti myös te muut olette nauttineet näistä upeista päivistä! :)

Hiihtolomailua

Kuluneen viikon olen viettänyt opettajan työn ehdottoman plussapuolen eli hiihtoloman merkeissä. Tosin nyt se on vielä palkatonta, mutta mukavaa se on ollut joka tapauksessa. Tunnolliselle työntekijälle tyypillisesti onnistuin tietysti myös hankkimaan lomaflunssan itselleni, jota potiessa on kulunut loppuviikko. Kun ilmatkin muuttuivat taas ankean harmaiksi ja sateisiksi, on yleisfiilis ollut vähän vetämätön. Siksi palaankin kuvien kautta ihanan aurinkoiseen alkulomaan, jonka vietin pääasiassa mökillämme Porvoossa.

 

 

Hiihtoloman suurin saavutus oli se, kun vetäisin kuuden vuoden tauon jälkeen laskettelusukset jalkaani ja suuntasin Kokonniemeen laskettelemaan isin kanssa. Ekan laskun jälkeen jalat oli ihan spagettia, mutta kyllä siihen sitten alkoi onneksi taas tottua. Haaveilen matkasta Alpeille laskettelemaan, joten kai se on ihan hyvä edes jotenkin ylläpitää tuotakin taitoa. Enkä edes kaatunut kertaakaan :)

 



 

Tavoitteenani oli myös mennä hiihtämään, mutta se suunnitelma kaatui sopivien monojen puutteeseen. Onneksi tiistaina oli vielä ihanan aurinkoinen pakkaspäivä ja hankikanto, joten suuntasimme Mindin kanssa lenkille lähipelloille. Koska hiihtäminen ei onnistunut, keksin meille vaihtoehtoisen kulkuvälineen, potkukelkan. Mökkimme pihatie oli juuri sopivan jäinen tuohon puuhaan ja Mindikin innostui mukaan :D

 

 

Kai se pitää pikkuhiljaa uskoa, ettei sitä kunnon talvea taida tänä vuonna tulla ollenkaan tänne etelään. Tälläkin viikolla oli jo niin keväisiä päiviä, ettei meinannut uskoa, että nyt eletään vasta helmikuuta. Lauttasaaressa lunta on jäljellä vain paikka paikoin ja meri ei ole jäätyynyt kunnolla koko talven aikana. Itse tykkään niin paljon kunnollisista talvikeleistä, että on sääli, jos sellaisia ei enää täällä etelässä pääse kokemaan.

 

Kaikista ankeimpia on harmaat päivät, jolloin taivaalta tulee vettä tai räntää ja tuuli käy hyytävän kylmänä. Niitä en ole edes kameralle halunnut tallentaa, vaikka varmasti pitäisi, koska suurin osa päivistä on juuri tuollaisia. Onneksi harmauden ja flunssailun lisäksi päiviin on mahtunut myös paljon kivoja juttuja.

Eilen oltiin ensimmäistä kertaa koko poppoo yhden pöydän ääressä, kun Jaakko tuli perheineen tänne päin. Vanhempien ruokapöytä alkaa jo käydä pieneksi, etenkin kun molempien veljien puolisoiden vatsoissa kasvaa taas uusia jäseniä meidän perheeseen. Tuntuu, että siitä on vasta hetki, kun meitä oli vain viisi, nyt meitä on jo kymmenen ja kesällä sitten 12.

 

Olen jo pitkään halunnut ottaa vapaaehtoistyön säännölliseksi osaksi elämääni, mutta en ole halunnut sen vähentävän Mindin kanssa viettämääni aikaa. Tänään oltiin sitten tutustumassa yhdessä Kaverikoira-toimintaan ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, aloitamme yhteisen vapaaehtoistyöharrastuksen jo maaliskuussa. Kirjoittelen toiminnasta varmasti vielä tarkemmin, kunhan kaikki on täysin varmaa.

Huomaa, että kevättä kohti mennään, kun kiinnostukseni ulkomaailmaa kohtaa on nousussa. Kyllä se vaan tuo aurinko ja lisääntynyt valo herättää tämmöisen mörrimöykynkin kolostaan.  Se ikävä kyllä tuntuu verottavan intoani blogia kohtaan, mutta yritän tännekin saada aina jotakin rustailtua. Nyt kuitenkin nautin pesästäni vielä hetkisen flunssan verukkeella ja selvitän, onko Gone girl elokuvana yhtä hyvä kuin kirjana.

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille! :)

Flunssahuuruisia taivoitteita uudelle vuodelle

2015 on lähtenyt kaikkea muuta kuin lupaavasti käyntiin. Hauskat uuden vuoden juhlat päättyivät ambulanssin ja poliisin paikalle saapumiseen. Kumpikaan ei sentään onneksi liittynyt minuun, mutta latisti yleistä tunnelmaa aika pahasti. Lisäksi koko joulun ajan kytenyt flunssa päätti pamahtaa päälle oikein kunnolla uuden vuoden kunniaksi. Joten niiskutan vällyjen välissä sateen ja tuulen piiskatessa ulkona (kauan sitä talvea taas kestikin!) ja yritän keksiä jotain järkeviä tavoitteita tälle vuodelle.

En lähde lupauksien tekoon, mutta elämässä on kai ihan hyvä asettaa jonkinlaisia tavoitteita, ettei sitä tule jäätyä koko vuodeksi peiton alle mutustamaan suklaata. Vaikka tällä hetkellä tekisikin mieli nukkua vuoden ohi, niin eiköhän tällekin vuodelle ole luvassa jos jonkinlaista seikkailua. Ensimmäiseksi pitäisi alkaa totutella siihen ajatukseen, että neljännesvuosisadan ikä lähestyy pelottavalla vauhdilla (oisko kriisin paikka? :D)

Nojoo, höpinät sikseen ja tavoitteisiin. Aluksi pari sellaista, jotka olen todennut toimiviksi jo useampana vuotena. Ensinnäkin pyrin edelleen kokeilemaan mahdollisimman paljon uusia asioita vuonna 2015. Päänsisäisiä rajoja on ollut riemastuttavaa rikkoa kahtena edellisenäkin vuonna, joten aion ehdottomasti jatkaa uusien kokemusten haalimista edelleen.

Muun muassa laskuvarjohyppy, mäkiautoilu, pitkä vaellus Lapissa ja Flowparkkailu on jo koettu. Mitähän kokemuksia sitä tälle vuodelle keksis?

Toinen tavoitteeni koskee aina yhtä ihania terveellisiä elämäntapoja. Tavoitteena olisi saada kroppa taas jonkinlaisen tasapainoon ja monipuolinen liikunta säännölliseksi osaksi elämää. Paino ja sentit eivät ole pääasia, vaan se että tuntisin oloni hyväksi omassa kropassani. Siihen alan keskittyä kunnolla kunhan pääsen tästä räkätaudista eroon. Nyt keskityn pääasiassa OREOSUKLAASEEN (äiti on oikea taikuri, se löysi Helsingistä yhden ainoan kaupan, joka myy tuota herkkua <3)!

Vaikka vapaaehtoistyö Etelä-Afrikassa olikin tunnepuolella täysin ainutlaatuinen kokemus, haluan löytää mielekkäitä vapaaehtoistyön muotoja myös täällä Suomessa. Lisäksi haluan ottaa hyväntekeväisyyden säännölliseksi osaksi elämääni ja vähentää sen avulla turhia ostoksiani. Valitsen jokaiselle kuukaudelle hyväntekeväisyysjärjestön, jonka ajaman asian koen itselleni tärkeäksi. Lahjoitan vähintään 25 euroa (tulevan ikäni verran) kyseiselle järjestölle kuun lopussa. Summa kasvaa kuitenkin, jos sorrun tekemään muita kuin päivittäistavaraostoksia.

Eli jokaisesta itselleni ostamasta konkreettisesta tavarasta, kuten vaatteesta, kengistä, laukusta, korusta, sisustustavarasta, kirjasta, DVD:stä, CD:stä, elektroniikasta yms. lahjoitan järjestölle 10%:a ostoksen hinnasta. Jotta en lipsuisi tavoitteestani, jokaisen kuun lopussa teen postauksen, jossa esittelen kyseisen kuun järjestön ja todistusaineistoa kuukauden ostoksista. Lisäksi haluan myydä ja lahjoittaa turhia tavaroitani eteenpäin.

Tämä on muuten siitä harvinaislaatuinen vuoden aloitus, että minulla ei ole vielä yhtäkään matkaa suunnitelmissa. Matkustus ei kuitenkaan lopu, se on varmaa. Koska en voi vielä kirjoitella tulevista matkoista, ajattelin alkaa kirjoitella menneistä matkoista. Otan tavoitteekseni tehdä joka kuukausi ainakin yhden postauksen matkoista, joita olen tehnyt ennen blogin aloittamista vuosina 2005-2012. Noista matkoista löytyy digikuvamateriaalia, joka helpottaa postausten tekoa huomattavasti. Yhteensä reissuja on yli 15, mutta ihan kaikista en välttämättä kirjoittele. Luvassa onkin siis monenlaista matkakertomusta muun muassa Walesista, Australiasta, Interrailista, Välimeren risteilystä, Islannista, Pariisista, Riikasta, Madridista ja monesta muusta.

Jos jollekin on jäänyt vielä epäselväksi, niin vuosi 2014 ei ollut minulle se onnistunein miesten suhteen. Siksi olen arponut kahden vaihtoehdon välillä. Joko vietän tyytyväisen sinkkuvuoden lähes kokonaan itsekseni, kuten vuonna 2013 (joka oli yksi elämäni onnellisimmista vuosista) tai laadin selkeät tavoitteet miesten suhteen vuodelle 2015. Koska elämä ilman miehiä on onnellista, mutta aika tylsää, päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Tässäpä siis ohjenuorani miehiin liittyen vuodelle 2015:

1. Älä tuhlaa aikaa toivottomiin tapauksiin.

2. Älä tyydy toiseen sijaan.

3. Unohda menneisyyden miehet ja suuntaa katse eteenpäin.

4. Älä sorru minimiehiin.

5. Älä ota kaikkea niin henkilökohtaisesti.

6. Vähennä turhaa skitsoilua ja märinää miesten takia.

7. Ole mieluummin yksin kuin "ihan kiva"-miehen kanssa.

8. Anna Tinderille, sokkotreffeille, speed datingille ym. mahdollisuus.

9. Anna ylipäätänsä miehille mahdollisuus.

10. Hajota skeptinen kuori ja usko taas, että maailmassa on olemassa mies, joka voisi rakastaa sinua myös räkäisinä flunssapäivinä suklaatahroilla höystettynä. Ja jota sinä olisit valmis rakastamaan samassa jamassa.

+ 1 Oscar Wilde: "Never love anyone who treats you like you're ordinary."

Kauhea määrä tavoitteita tälle vuodelle, vähemmästäkin väsähtää! Nähtäväksi jää, kuinka monta tavoitetta pystyn toteuttamaan. Tärkeintä on kuitenkin uskaltaa heittäytyä elämän virtaan ja nauttia sen pyörteistä. Ja nauraa enemmän kuin koskaan. Jos nyt kuitenkin ottaisin vielä palan suklaata, jotta olisi tarpeeksi energiaa tavoitteiden toteuttamiseen :D

Parhaimmat joululahjat

Joulupukki muisti minua tänäkin vuonna monilla toivotuilla ja ihanilla lahjoilla. Vuoden parhaimmat lahjat eivät kuitekaan olleet tänä vuonna saatuja vaan annettuja. Viimeisenä päivänä ennen lähtöäni vapaaehtoistöistä pääsin käymään maailman parhaimmilla joululahjaostoksilla. Vanhempieni ja omien lahjoitusteni avulla sain hankittua joululahjat yhteensä 14 townshipin lapselle, joista jokainen muutti elämääni.

Parhaimmat joululahjaostokset ikinä!

SAVE mahdollistaa vuosittain joulun noin tuhannelle lapselle ja minä sain tänä vuonna kunnian ostaa vuoden ensimmäiset joululahjat. Jokainen lapsi saa paketissa vaatteita, lelun ja hygieniatarvikkeita. Voin vain kuvitella, millaisia hymynaamoja Skandaalissa on näkynyt nyt joulunaikaan. 

Liyema, Maseme ja Alulo <3<3<3

Ehdottomasti vaikeinta oli valita vain 14 kaikista Skandaalin suloisista lapsista, mutta onneksi tiesin kaikkien lapisen saavan kuitenkin lahjat tavalla tai toisella. Tasa-arvon nimissä päädyin sitten valitsemaan 7 tyttö ja 7 poikaa, jotka jättivät pysyvän merkin sydämeeni.

Mandla, Lathitha, Sibonele ja Santie <3<3<3<3

Miryam, Adrian, Israel, Travano <3<3<3<3

Toivottavasti saisin myöhemmin SAVE:lta kuvia joulujuhlista, jotta pääsisin näkemään edes osan näiden lapsien jouluriemusta. He ja muut Skandaalin lapset ovat edelleen päivittäin ajatuksissani ja toivon koko sydämestäni, että heillä on ollut mitä parhain joulu tänä vuonna. He antoivat minulle niin paljon iloa elämään, että oli ihanaa päästä antamaan edes osalle heistä konkreettisesti jotain takaisin.

Nana, Amila ja Yibanathi <3<3<3

Näiden lahjojen lisäksi iloa jouluuni toi valkea lumipeite, joka peitti maan juuri sopivasti ennen joulua. Mökkimme ympäristö muuttui ihanaksi talven ihmemaaksi, josta menen nautiskelemaan vielä pariksi päiväksi lisää.

Eilen tulimme nimittäin äidin kanssa pikaiselle Helsingin visiitille nauttimaan yhteisestä joululahjastamme Vain elämää-konsertista Hartwall Areenalle. Fiilis oli ihan mieletön alusta loppuun asti ja kaikki esitykset juuri niin upeita kuin itse ohjelmassakin. Lavalla oli niin huikea määrä ammattitaitoa ja karismaa, että ihme ettei hallin katto noussut ilmaan! 

Mahtava lopetus joululle ja pikku hiljaa onkin aika suunnata jo ajatuksia uuteen vuoteen. Sitä ennen vetäydyn kuitenkin vielä nautiskelemaan ihanasta joutenolosta maaseudun rauhaan. Toivottavasti muillakin on ollut onnistunut joulu! :)