Kuvia maailmanympärimatkalta ja tarinat niiden takaa 2/2

Aika tarkkaan vuosi sitten starttasi meidän huikea seikkailu maailman ympäri. Vuosipäivän kunniaksi sain nyt vihdoin kirjoiteltua toisen osan tarinoista matkakuvien takaa. Aiemmasta postauksesta löytyy kuvia ja tarinoita Kanadasta, USA:sta ja Ranskan Polynesiasta. Tällä kertaa puolestaan keskityn  reissun kolmeen viimeiseen kohteeseen: Uuteen-Seelantiin, Australiaan ja Singaporeen.

Waikawau Bay, Uusi-Seelanti. Vuokrasimme matkailuauton myös Uudessa-Seelannissa ja aloitimme sillä Pohjoissaaren kierroksen Coromandelin niemimaalta. Vietimme ensimmäiset yöt rauhallisella leirintäalueella, jossa ei ollut juurikaan muita ihmisiä meidän lisäksi. Ensimmäisenä iltana teimme kävelyn läheiselle rannalle, jota saimme kävellä rauhassa kahdestaan. Bongasin kävellessä kauniin simpukan, mutta ajattelin vastaan tulevan vielä hienompiakin yksilöitä. Muut rannan simpukat olivat kuitenkin pienempiä tai särkyneitä, joten lopulta päädyin kävelemään jalanjälkiämme pitkin takaisin ja poimin tuon simpukan mukaan matkamuistoksi tuosta ihanasta hetkestä kahdestaan upealla rannalla.

Waikawau Bay, Uusi-Seelanti. Tämä kuva on juuri tuolta ensimmäiseltä leirintäalueelta, jossa vietimme kaksi yötä. Riippumatto tarttui mukaamme Tahitin lentokentältä, kun meidän piti kuluttaa viimeiset käteiset johokin. Ikävä kyllä mukana ei ollut minkäänlaisia kiinnitysnaruja, joten jouduimme käyttämään hieman luovuutta sen kiinnittämisessä. Tämän kuvan ottamisen jälkeen meni noin puoli minuuttia, kun leirintäalueen vahti tuli kieltämään riippumaton kiinnittämisen tuohon oveen, mutta onneksi löysimme lopulta sille toisen kiinnityspaikan ja pääsimme nauttimaan löhöilystä oikein kunnolla.

Tongariro National Park, Uusi-Seelanti. Tongariro Alpine Crossingin maisemat olivat henkeäsalpaavan upeita, mutta välillä luulin myös oikeasti menettäväni henkeni sille reitille. Yksi niistä hetkistä oli juuri ennen tämän kuvan ottamista. Laskeuduimme jyrkkää sorarinnettä ja olin todella uuvuksissa ja nälissäni. Yhtäkkiä silmissäni alkoi sumeta ja en nähnyt kunnolla eteeni. Kompastuin rinteessä ja luisuin sitä pitkin alas vähän matkaa. Minulle ei onneksi käynyt kuinkaan, mutta pelästyin tilannetta niin paljon, että purskahdin itkuun ja sanoin miehelle, etten vain pääse alas. Istuin rauhoittumaan ja ihastelemaan maisemia ja pyysin miestä ottamaan kuvan. Kyyneleistä huolimatta tästä tuli aika onnistunut kuva ja lopulta pääsin rinteen alas asti yhtenä kappaleena.

Abel Tasman Lodge, Uusi-Seelanti. Ensimmäinen yöpymispaikkamme Uuden-Seelannin Eteläsaarella oli Abel Tasman Lodge. Bongasin huoneemme seinältä upean julisteen Uuden-Seelannin linnuista ja ihastuin siihen täysillä. Onneksi kyseistä julistetta oli myynnissä majapaikan vastaanotossa. Niinpä se matkasi kanssamme Suomeen ja ihastuttaa minua joka päivä meidän keittiössä. Tuossa samassa huoneessa koimme muuten myös elämämme ensimmäisen maanjäristyksen, joka oli kyllä todella erikoinen kokemus.

Queenstown, Uusi-Seelanti. Saapuessamme Queenstowniin aloimme olla jo todella uupuneita reissaamisesta. Sen takia päädyimme lopulta yöpymään kolme yötä mukavasti hotellissa ja keräämään voimia tuleviin koitoksiin. Queenstown oli yksi niistä harvoista Uuden-Seelannin kaupungeista, joista oikeasti pidin. Mahtava sijainti järven rannalla ja vuorien ympäröimänä, viihtyisä kävelykeskusta ja jopa muutamia kauniita rakennuksia. Aivan keskustan kyljessä sijaitsee niemeke, jossa on mm. kaunis puutarha-alue Queenstown Gardens ja niemen ympäri kulkee mukava kävelyreitti kauniissa maisemissa. Ihanassa pienessä The Remarkable Sweet Shopissa myytiin parasta fudgea ikinä ja siitä pysähdyimme nauttimaan tuohon kuvan penkille. 

Milford Sound, Uusi-Seelanti. Milford Soundin luonto ja maisemat ovat häkellyttävän upeita. Yksi matkan hauskimmista muistoista kuitenkin liittyy näihin vekkuleihin vuoristopapukaija keoihin. Keat ovat hyvin kesyjä ja ne yrittivätkin monesti löytää tiensä autojen sisälle ruuan toivossa. Eräällä maisemapaikalla kea oli erään auton katolla samaan tapaan kuin tässä kuvassa. Auto lähti jatkamaan matkaa ja oletimme kean tietysti lähtevän lentoon auton katolta. Sen sijaan kea jatkoi tyytyväisenä seisomista auton katolla ja vauhdin kiihtyessä se vain painautui hieman alaspäin ja jatkoi "surffaustaan" katolla.

Royal Botanic Gardens, Melbourne, Australia. Melbourne oli ensimmäinen stoppimme Australiassa. Teimme pitkähkön kävelyn kauniissa Royal Botanic Gardensissa ja istahdimme viihtyisälle The Terrace -teehuoneelle. Räpsäisin kuvan teehetkemme maisemista, enkä aluksi kiinnittänyt sen enempää huomiota edessämme istuvaa aasialaiseen pariskuntaan. Jonkin ajan kuluttua kuitenkin huomasin, että heillä oli selvästi jonkinlainen yksipuolinen riita käynnissä. Tasaisin väliajoin nainen nimittäin puhkesi puhumaan kiivaasti miehen vaietessa lähes kokonaan. Vaikka en ymmärtänyt heidän puheestaan mitään, jäin silti salaa seuraamaan tilannetta ja sanoin siitä myös miehelleni. Teehetkemme venyikin suunniteltua pidemmäksi, koska halusimme nähdä, miten tilanne loppuisi. Lopulta kuitenkin luovutimme, koska tilanne ei osoittanut minkäänlaisia ratkeamisen merkkejä. Pariskunnan mies kävi ainoastaan pariin otteeseen täyttämässä heidän teekannunsa ja palasi sitten taas kuuliaisesti kuuntelemaan naisensa saarnaa. Toivottavasti he saivat lopulta asiat sovituksi.

Sydney, Australia. Minulta löytyy varmaan valehtelematta sata kuvaa pelkästään Sydneyn oopperatalosta. Tämän kuvan otin risteilylautan kannelta, mikä on erittäin hyvä tapa nauttia merellisestä Sydneysta. Kun palasimme rantaan, saimme kuulla, että juuri ennen risteilyämme kaupungissa oli ollut dust storm, joka oli myös peittänyt oopperatalon alueen. Sitä oli kyllä hyvin vaikea uskoa, kun itse saimme nauttia näkymistä näin kirkkaalla säällä. Tutkimattomia ovat Australian säätilojen tiet.

Airlie Beach, Australia. Saavuimme Airlien Beachille aamupäivästä uuvuttavan pitkän yöbussimatkan jälkeen. Ilma oli jo tuolloin todella kuuma ja olimme aivan läkähdyksissä ja väsyneitä, kun pääsimme majapaikkaamme. Siellä meitä odotti todella iloinen yllätys, kun saimmekin huoneen jo käyttöömme, eikä tarvinnut kuluttaa aikaa iltapäivään asti. Martinique oli aivan ihana majapaikka, jossa olisi viihtynyt pidempäänkin. Se oli myös melko tyhjillään muista vieraista ja saimmekin joka päivä nauttia sen upeasta infinity poolista lähes kahdestaan.

Whitsunday Islands, Australia. Auringonpaiste, kristallinkirkas vesi ja hohtavan valkoinen hiekka. Voiko sitä enempää ihminen edes toivoa? Noita kaikkia tarjosivat upeat Whitsunday Islands, jonne teimme päiväretken. Tämä uimaretkemme osui nousuveden aikaan. Vaikka jätimme tavaramme kauas vesirajasta, huomasimme pian tämän kuvan ottamisen jälkeen, että kamamme joutuivat veden varaan ja ryntäsimme niitä pelastamaan. Vuorovesi on kyllä niin jännä ilmiö, jonka ehtii aina unohtamaan täällä Itämeren rannalla asustellessa.

Marina Bay Sands, Singapore. Matkamme kolme viimeistä yötä vietimme Singaporessa luksushotelli Marina Bay Sandsissa. Ihanassa huoneessamme odotti jokaisena päivänä eri pyyhekaveri ja viimeisenä päivänä meille toimitettiin vielä nimillämme kirjaillut pyyhkeet. Niin käsittämättömän turhaa, mutta silti niin ihanaa.

Marina Bay Sands, Singapore. Olimme tosiaan alun perin varanneet edullisimman huoneen, mutta vastaanottotiskillä meille tarjottiin parempaa huonetta, johon kuului myös aamupalat, iltapäiväteet leivoksineen ja iltaisin samppanja sekä muita drinkkejä sekä ihania pieniä suolaisia ja makeita suupaloja. Niinpä päädyimme panostamaan häämatkamme viimeisiin päiviin oikein kunnolla ja nautimmekin niistä koko rahan edestä. Oli kyllä todellista luksusta nauttia noista herkuista noissa maisemissa.

Gardens by the Bay, Singapore. Marina Bay Sandsin vieressä sijaitsee upea Gardens by the Bayn kasvitieteellinen puutarha, jossa teimme kävelyn yhtenä iltana. Puistoalue tuntui aluksi olevan todella ruuhkainen, kun ihmiset olivat tulleet sankoin joukoin ihastelemaan sen jouluvalaistuksia. Jonkin aikaa hortoiltuamme osuimme kuitenkin tähän kuvan kohtaan, josta olivat upeat näkymät hotelliimme. Tuosta lähti myös rauhallinen kävelytie, josta saimme nauttia lähes kahdestaan. Aivan ihana alue, jossa suosittelen ehdottomasti käymään Singaporen visiitin aikana.

Sellaisia kuvia ja tarinoita niiden takaa tällä kertaa. Tuo maailmanympärimatka oli niin kokonaisvaltainen ja uskomaton kokemus, että se on oikeastaan hillinnyt matkakuumettani koko tämän kuluneen vuoden. Olen viettänyt viimeiset yhdeksän kuukautta Suomessa ja se on tuntunut hämmentävän hyvältä. Elämä voi olla todella hyvää ja antoisaa, vaikka ei aina olisikaan seuraavaa reissua tiedossa. Ja Suomessakin on niin valtavasti nähtävää ja koettavaa. 

Huomenna on kuitenkin aika sanoa hetkeksi heipat Suomelle ja suunnata vuoden 2019 ensimmäiselle ulkomaanmatkalle. Monen mutkan kautta kohteeksi valikoitui Rodos ja reissuseuraksi mieheni lisäksi Viivi miehensä kanssa, mistä olen todella innoissani. Viivin ja minun edellinen Kreikan-matka oli sellaista sekoilua, että toivottavasti nuo miehet tuovat edes vähän tolkkua tähän reissuun :D Kesä siis jatkukoot vielä viikon pidempään Rodoksen lämmössä ja vasta sitten alan asettua syystunnelmiin.

Australian aaltojen alla - snorklausta ja sukellusta Isolla valliriutalla

Vielä hetkeksi pulahdetaan Australian aaltojen alle ennen kuin siirryn matkakertomuksissa meidän viimeiseen kohteeseen Singaporeen. Veden alla olen kokenut monet upeimmat luontoelämykset ja jotenkin aika tuntuu aivan kuin pysähtyvän, kun pään laittaa pinnan alle. Olemme molemmat miehen kanssa vesi-ihmisiä ja meille oli selvää, että Iso Valliriutta olisi Australiassa koettava tavalla tai toisella. Lopulta päädyimme sekä snorklaamaan että sukeltamaan tuolla maailman suurimmalla koralliriutalla.

Kun riutalla on pituutta noin 2300 kilometriä, on vaikea valita, mitä osaa siitä lähtisi tutkailemaan. Ikävä kyllä jopa puolet Ison valliriutan koralleista arvellaan jo kuolleen ja loputkin ovat vaarassa tuhoutua ilmastonlämpenemisen myötä. Tämä on todella surullista, koska koralliriutat ovat kerrassaan upeita ekosysteemejä, joissa elää uskomaton lajikirjo. Monet paikalliset kertoivat meille, että riutta on paremmassa kunnossa, mitä pohjoisemmaksi on mahdollista mennä. Meidän pohjoisin kohde Australiassa oli Cairns ja siellä sitten vietimme sukeltamassa kokonaisen päivän eri osissa Isoa Valliriuttaa. Snorklaamaan taas päädyimme Airlie Beachilta käsin, kun teimme veneretken Whitsundayn saarille. 

Korallit olivat selkeästi paremmassa kunnossa Cairnsin alueella kuin Airlie Beachin lähistöllä. Snorklausretkeen kuului pysähdys alueella, jossa viihtyi paljon isoja kaloja. Tosin syykin selvisi aika pian, kun oppaat alkoivat heitellä kalanruokaa veteen. Olihan se ihan hauska kokemus uida kymmenien kalojen viuhuessa ihan silmien edessä, mutta itse arvostan enemmän aidompia luontoelämyksiä, joita ei voi etukäteen suunnitella.

Cairnsin sukellusretkeen sisältyi varusteet, kolme sukellusta ja oikein hyvä lounas ja se maksoi noin 170 euroa per nuppi. Australiassa sukeltaminen on kallista ja siksi teimmekin sitä vain yhden päiväretken verran. En kyllä olisi enempää jaksanutkaan, koska voimat alkoivat olla aika lopussa tuossa vaiheessa reissua. Kun olimme Moorealla nähneet ja kokeneet jo niin upeita elämyksiä veden alla, niin sukellukset ja snorklaukset Isolla valliriutalla olivat hienoisia pettymyksiä. Näimme kyllä paljon erilaisia koralleja, kaloja ja muita pieniä vesieläimiä. Mutta esimerkiksi kilpikonnia emme nähneet yhtään ja riuttahainkin vain vilaukselta. Ehkä odotin liikaa tai sitten satuimme vain vääriin paikkoihin väärään aikaan. Sitä, kun ei koskaan voi tietää, mitä pinnan alla odottaa sinne hypätessä. Se on sukeltamisen kiehtova, mutta välillä turhauttava puoli.

 

Joka tapauksessa olen tyytyväinen, että pääsin nyt vihdoin ja viimein sukeltamaan Isolla valliriutalla. 2006 vuonna kun se jäi kokematta, koska olin flunssan kourissa. Nyt se on ainakin tehty, koska mitään takeita ei ikävä kyllä siitä ole, että Iso valliriutta säilyisi myös tulevina vuosikymmeninä elossa. Suuri osa sen koralleista on jo kuollut ja loputkin ovat haalistuneet merkittävästi. Toivon todella, että tuo hämmästyttävän suuri ekosysteemi säilyisi hengissä vielä tulevillekin sukupolville. 

Löytyykö lukijoista muita, joiden sydän sykkii vedenalaiselle maailmalle? :)

Viihtyisä Townsville ja kiehtova Magnetic Island

Matkustus on ollut tänä viikonloppuna taas vahvasti läsnä elämässäni. Perjantaina kävin Matkamessuilla imemässä uusia ideoita ja innostusta reissaamiseen. Viime vuonna olin töissä messuilla Olympian pisteellä, mutta tänä vuonna ehdin taas rauhassa kiertää messuilla. Mitään matkaa ei kuitenkaan tullut varattua, ainakaan vielä. Lauantaina puolestaan harrastin aikamatkustusta, kun näin pitkästä aikaa kahta lapsuudenystävääni, joiden kanssa meillä oli hyvin kiinteä trio etenkin ala-asteella. Oli kyllä niin hauskaa ja sai nauraa kyyneleet silmissä koko päivän. On ihan mielettömän hienoa, että elämässä on säilynyt edes muutamia ystäviä lapsuudesta asti, joiden kanssa juttu jatkuu luontevasti, vaikka ei nähtäisi pitkiin aikoihin. Tänään taas harrastin kotimaan matkailua, kun ajelin käymään kummipojan perheen luokse Naantaliin upeassa talvisäässä. Tämä reissupainotteinen viikonloppu onkin hyvä päättä vielä matkapostaukseen, joka sijoittuu edelleen Australian paahtavan auringon alle.

Yövyimme Airlie Beachilla kolme yötä ja jatkoimme sen jälkeen matkaa Townsvilleen, joka päätyi pysähdyspaikaksemme täysin sattumanvaraisesti. En ollut kuullut tai lukenut Townsvillesta ennestään mitään muuta kuin sen, että sen edustalla sijaitsee Magnetic Island, jossa saattaa nähdä koaloja luonnossa. Lisäksi se sijaitsi sopivasti Airlie Beachin ja Cairnsin puolivälissä. Kun sitten saavuimme perille Townsvilleen, saimme yllättyä iloisesti. Kuvittelin paikan mielessäni pikkukyläksi, jonka ainoa näkemisen arvoinen asia olisi sen edustalla sijaitseva saari. Vasta perillä minulle selvisi, että kyseessä on Pohjois-Australian suurin kaupunki, jossa asuu yli 160 000 asukasta. 

Kaupunki on perustettu jo vuonna 1864, mikä näkyi ilahduttavasti myös Townsvillen arkkitehtuurissa. Kauniita vanhoja rakennuksia oli yllättävän paljon ja muutenkin kaupunki oli todella viihtyisän oloinen. Se oli kuitenkin ainakin vierailumme aikaan myös todella hiljainen ja rauhallinen, mikä oli mukavaa vaihtelua suurempien kaupunkien jälkeen. Lämpötilan keikkuessa lähempänä neljääkymmentä astetta jäi meidän kaupunkikierros aika lyhyeen ja siirryimme ilmastoituihin sisätiloihin. Townsvillessa oli myös paljon hyviä kahviloita ja ravintoloita.

Tosiaan kaupungin edustalla sijaitsee Magnetic Island, jonne pääsee vajaassa puolessa tunnissa lautalla, joka kulkee aamusta myöhäiseen iltaan. Alunperin olimme suunnitelleet tutustuvamme saareen kävellen ja bussilla, mutta totesimme pian, että auton vuokraamalla ehtisimme nähdä paljon enemmän. Ajoimme lauttarannasta aluksi saaren toiselle puolelle Horseshoe Bayhin, jossa makoilimme lähes tyhjällä rannalla ja söimme retkievästä. Sen jälkeen ajoimme pienemmälle rannalle Alma Bayhin, jossa viihdyimme pidemmän aikaa uiden ja rantaelämästä nauttien. Keskipäivän pahimman paahteen loppuessa lähdimme kävelemään saarella sijaitseville ensimmäisen maailmansodan aikaisille linnoituksille.

Linnoitukset sijaitsevat alueella, jossa myös suurin osa saaren koalapopulaatiosta asustelee, joten tuijotimme niskat väärinä puiden latvuksiin toiveissamme nähdä edes pieni vilaus koalasta. Kävelimme ja kävelimme ja mitään ei näkynyt tai kuulunut. Kunnes yhtäkkiä aivan jalkojemme juuresta kuului ääntä. Käänsimme katseen puiden latvoista maahan ja siellä hän istui. Suloinen koala aivan vieressämme tapittaen suoraan meitä. Tuossa hetkessä oli jotain todella ainutlaatuista ja muistan sen varmasti aina. Aina ei siis kannata tuijotella pelkästään latvuksiin koaloja bongatessa.

Itse linnoitukset ja tykkiasemat eivät minua niinkään kiinnostaneet (toisin kuin miestä), mutta maisemat rakennuksista olivat kerrassaan upeat ympäri saarta ja merta. Auringon alkaessa lähestyä laskuaan lähdimme kävelemään takaisin autolle ilman ollen edelleen hiostavan kuuma. Pituutta kävelyllä on nelisen kilometriä ja siihen kannattaa varata aikaa 1,5-2 tuntia. Itse en tekisi kävelyä keskipäivällä, mutta suurin osa näytti niin tekevän. En kyllä tiedä miten, koska vielä neljänkin jälkeen hiki virtasi ja vettä kului todella paljon.

Auringonlaskua ajoimme ihailemaan Armand Waylle, josta oli hienot näkymät merelle ja Geoffrey Bayhin. Syy, miksi valitsimme katselupaikaksi juuri tuon, oli tien päässä sijaitsevat suuret kiviröykkiöt. Niissä nimittäin asustelee rock wallabien yhteisö, jotka uskaltautuvat ulos piiloistaan aina auringonlaskun aikaan. Nuo ovat siis vähän kuin minikenguruita ja ihan ylisöpöjä. Ikävä kyllä niistä oli myös erittäin vaikea saada kuvaa hämärässä, koska ne eivät tulleet kovin lähelle ihmistä.

Auringon laskettua palautimme auton vuokraamoon ja lähdimme lautalla takaisin Townsvilleen. Sekä Townsville että Magnetic Island yllättivät todella positiivisesti ja harmitti, ettei meillä ollut enemmän aikaa tutustua niihin. Kauniita rakennuksia, upeaa luontoa, rauhallisia rantoja, ihania eläimiä, auringonpaistetta ja hyvää ruokaa. Eli kaikkea, mitä ainakin minä haluan matkoiltani.

Rentoa rantaelämää Noosa Headsissa ja Whitsunday Islandilla

Tällä viikolla arki on oikein kunnolla lävähtänyt kasvoille superpitkän loman jälkeen. Olen aloitellut yhteisöpedagogin opintojani Humanistiseen ammattikorkeakouluun, joita pitäisi kevään aikana saada suoritettua 55 opintopistettä. En vaan yhtään tiedä miten. Ja tietysti onnistuin myös heti kättelyssä saamaan itselleni ihan kunnon flunssan kuumeineen ja yskäkohtauksineen, joka tietysti auttaa opiskeluintoa entisestään. Koska todellisuus ahdistaa tällä hetkellä ehkä hieman, ajattelin paeta sitä vielä hetkeksi Australian auringon lämpöön matkamuistelujen muodossa.

Sydneystä lensimme Queenslandiin Sunshine Coastille, koska muuten olisimme viettäneet lähes koko kolme viikkoa bussissa istuen. Australiassa välimatkat ovat käsittämättömän pitkiä ja moni kartalla lyhyeltä näyttävä matka saattaa olla lähemmäs tuhat kilometriä. Sen takia päädyimme ostamaan myös yhden maan sisäisen lennon. Emme yöpyneet Sunshine Coastilla, vaan jatkoimme siitä matkaa pienempään Noosa Headsiin, jossa meitä odotti viihtyisä Airbnb-asunto.

Meillä ei ollut suuria suunnitelmia näille päiville, koska tarkoituksena oli vähän hidastaa tahtia hektisten suurkaupunkien jälkeen. Nautimme auringosta, lämmöstä ja uimisesta ihanan virkistävässä meressä ja Noosa Riverissa, jonka rannalla oli toinen toistaan isompia taloja. Noosa Heads oli sopivan pieni paikka, josta löytyi kuitenkin kaikki tarvittavat palvelut (kuten meksikolainen ravintola, josta sai jättimäisiä mansikkamargaritoja :D)

Viimeisenä päivänä vuokrasimme auton ja kiertelimme sillä lähialueita. Sää oli poikkeuksellisen pilvinen, mikä mahdollisti myös muun kuin vesiliikunnan. Niinpä teimme pienen vaelluksen Noosa National Parkissa. Rantaa pitkin kulkeva reitti kulki välillä upeissa metsämaisemissa ja välillä siltä taas avautuivat kauniit maisemat lähes autioille rannoille. Kävelimme Fairy Poolseille asti, josta olin nähnyt upeita Instagram-kuvia ja tarkoituksenamme oli pulahtaa niissä. Todellisuus olikin aivan toinen, kun paikalla oli vain yksi "allas", johon aallot tyrskysivät täysillä ja joka oli täynnä turisteja. Niinpä palasimme takaisin ja siirsimme uimaretkemme toiseen paikkaan.

Noosa Headsista matkamme jatkui 15 tunnin bussimatkalla Airlie Beachille, mikä oli taas aikamoista tuskaa. Lohtua toi se, että tiesin loppujen bussimatkojen olevan huomattavasti lyhyempiä. Saavuimme Airlie Beachille kymmenen aikaan aamulla ja ihanaksi yllätykseksi meidän majoitus odotti jo valmiina, kun saavuimme Martinique Whitsundayhin. Meillä oli todella iso ja viihtyisä huoneisto, jossa oli parveke merinäköalalla. Parasta oli kuitenkin upea infinity pool, josta oli hienot näkymät yli Airlie Beachin, kiitos majapaikan korkean sijainnin. Tämä kuitenkin aiheutti myös hieman tuskan hikeä, kun oli aika lähteä ostoksille alas mäeltä ja kivuta se ylös lähes 40 asteen lämmössä. Sen takia vietimmekin lähes kaiken ajan nauttien majoituksestamme ja etenkin sen uima-ja porealtaasta, joissa saimme lillua lähes aina kahdestaan.

Airlie Beachilla kävin jo vuonna 2006 kielikurssin aikana, joten se oli minulle paikkana ennestään tuttu. Sen takia tiesin myös, että itse Airlie Beach ei ole kummoinen paikka, mutta se toimii porttina upeille luonto- ja rantaelämyksille. Sen takia varasimme yhdelle päivälle veneretken, jossa yhdistyi snorklaus, hienot maisemat ja upeat rannat. Snorklauksesta kertoilen enemmän omassa postauksessaan ja nyt keskityn vain upeisiin Whitsundayn saariin.

Vaikka ilma oli sumea (todennäköisesti läheisistä maastopaloista johtuen) mykistivät saaren rannat kauneudellaan. Vesi oli uskomattoman kirkasta ja hiekka valkoisinta, jota olen koskaan nähnyt. Oli ihanaa vain lillua matalassa vedessä ja nauttia siitä kaikesta kauneudesta. Etenkin, kun tiesi, että vaihtoehtona olisi "nauttia" marraskuusta Suomessa. Koko tuo paikka tuntui jotenkin aivan epätodelliselta. Välillä tosin oli noustava vedestä pelastamaan tavaroitamme, jotka olivat kerta toisensa jälkeen jäämässä vuoroveden alle. 

Vaikka saarille tehdään paljon turistiretkiä, oli rannalla sopivan väljää ja omaa tilaa oli ihan tarpeeksi. Saarille tehdään myös useamman päivän kestäviä purjehduksia, mitkä ovat varmasti myös ihania elämyksiä. Meidän aikatauluun (ja budjettiin) sopi kuitenkin paremmin tällainen päiväretki, jossa kerkesi nähdä ja kokea sopivan paljon. Retki maksoi noin sata euroa per henki ja sisälsi snorklausvälineiden lisäksi monipuolisen buffetlounaan ja kuljetukset majapaikasta satamaan ja takaisin (joiden aikana meitä viihdytti hieman maanisesti vitsiä heittävä, mutta juuri siksi niin hauska kuski). Jos oikein muistan, niin kyseinen firma taisi olla nimeltään Red Cat Adventures.

Kyllä kelpaisi pulahtaa noihin vesiin tälläkin hetkellä. Sauna ja suklaa toimikoot tänään noiden paratiisirantojen korvikkeena. Mukavaa viikonloppua kaikille! :)