Lähilomailua Jätkäsaaressa

Voihan elämä tätä kevättä! Niin paljon kaikkea, ettei meinaa perässä pysyä. Ja juuri, kun kuvittelin että terveysongelmat olisivat vihdoin ja viimein ohi, niin menetin eilen lähes kokonaan kävelykykyni. Aivan yhtäkkiä en vain pystynytkään nousemaan tai kävelemään, kun alaselkä, pakara ja takareisi huusivat kivusta. Jos tämä ei huomiseen mennessä helpota, on varmaan pakko mennä lääkäriin selvittämään asiaa. Jotenkin tällä hetkellä en oikein uskalla edes ajatella kesälomaa, koska sinne tuntuu olevan vielä ikuisuus, vaikka aika kiitääkin ihan hirveää vauhtia. Keskityn vain selviytymään yhdestä päivästä kerrallaan ja toivon loman koittavan sitten joskus.

Tämä taitaa myös jäädä huhtikuun ainoaksi kirjoitukseksi, koska aikaa ja energiaa ei vain ole nyt yhtään ylimääräistä. Maaliskuun lopussa päätin ihan ex tempore, että nyt pitää saada jotain piristystä kiireisen, stressaavan ja ankeahkon arjen keskelle. Niinpä varasin miehelle yllätyksenä meille huoneen naapurisaaremme Clarion Hotellista. Olimme jo pitkään puhuneet, että pitäisi käydä joku kerta lasillisella sen Sky Roomissa, joten samalla tuli hoidettua sitten sekin homma.

Niinpä siis pakkasimme kamat, siirryimme julkisilla muutaman kilometrin pituisen matkan ja aloitimme lähilomamme Jätkäsaaressa. Vietyämme tavarat huoneeseen siirryimme 16. kerrokseen ihastelemaan Helsingin maisemia kuohuvan äärellä. Sky Roomin näkymissä olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta yhtäkkiä tajusin unohtaneeni uikkarit kotiin. Yleensä teen aina pakkauslistan reissuun lähtiessä, mutta ajattelin tämän olevan niin pikapyrähdys, ettei sitä tarvittaisi. Ja tämähän kostautui sitten heti.

No, onneksi satuimme olemaan lähilomalla, joten kävelin Ruoholahden metroasemalle ihanassa auringonpaisteessa, hyppäsin metroon ja suhasin sillä kotiin ja takaisin hotellille alle tunnissa. Pienen lisälenkin jälkeen sitten pääsimme vihdoin nautimaan hotellin upeista saunatiloista ja kattoaltaasta.

Upeaa Lauttasaaren taakse painuvaa auringonlaskua pystyi seuraamaan suoraan saunan lauteilta ja ulkoallas viilensi sopivasti löylyjen jälkeen. Aivan etuosa altaasta on kokonaan lasia ja sen osan pohjasta näkee suoraan alas kadulle 16. kerroksen korkeuksista.

Rentoutumishetken jälkeen kävimme syömässä hotellin yhteydessä sijaitsevassa Kitchen & Table ravintolassa, jonka ruuat olivat varsin oivallisia. Lähiloman kunniaksi vedin jalkaani ihanat Minna Parikan Raquelit, jotka sain huomenlahjaksi mieheltäni elokuussa <3 Loppuilta kuluikin sitten rennosti hotellihuoneessa makoillen. 

Mies lähti aamusta vielä uudelleen saunomaan ja uimaan. Itse kävin ottamassa parit kuvat altaasta ja siirryin sen jälkeen nauttimaan hotellihuoneeseen lämpöisestä vaahtokylvystä. Rakastan kylpemistä ja lähes aina, jos hotellihuoneessa on amme, on minun päästävä sinne lillumaan. 

Kylpyhetken jälkeen maistui hotellin runsas aamupala, jossa oli kaikkia lemppareitani. Erilaisia leipiä, karjalanpiirakoita, juustoja, munakokkelia, pekonia, lohta, hedelmiä, marjoja, smoothieta, pannukakkuja ja vaikka mitä muuta ihanaa. Vatsat pullollaan siirryimme vielä löhöilemään huoneeseen ja kirjauduimme ulos vasta juuri ennen puoltapäivää. Hotellilta kävelimme Jätkäsaaren Verkkokauppaan, josta olin bongannut Nintendo Classic Mini konsolin. Tuo on siis pienoisversio legendaarisesta NES 1985 konsolista, joka on ainakin minulle se ainoa ja oikea pelikonsoli. Huristimme metrolla takaisin kotiin ja loppupäivän vietimmekin Super Marion ja muiden klassikkopelien parissa.

Clarion tarjosi mahtavat puitteet meidän ihanalle ja rentouttavalle lähilomalle ja olo oli sen jälkeen todella virkistynyt, vaikka etäisyyttä kodista tuli alle viisi kilometriä. Täytyisi ehdottomasti suosia lähilomailua enemmänkin. Ei ainoastaan sen ekologisuuden, mutta myös sen mukavuuden takia. Lomafiiliksen voi todellakin kokea myös lähes kotiovella.

Oletko sinä tehnyt lähilomia? 

Ihanaa tulevaa viikkoa ja hauskaa vappua kaikille! :)

Greetings from Malta!

Pikainen tervehdys Maltalta, jonka lämmöstä olen nauttinut tämän viikon. Tarkemmat postaukset kirjoittelen vasta kotona, koska nyt haluan vain nauttia tästä matkasta ja seurasta.

Tämä reissu on ollut juuri sitä, mitä tarvitsin hektisen työrupeaman jälkeen. Sen avulla olen päässyt jo lähes kokonaan irtautumaan työasioista.



Ilmeisesti se osui myös säiden puolesta täydelliseen aikaan, kun Suomeen vaikuttaa iskeneen jonkinasteinen takatalvi. Täällä lämpötila on ollut juuri sopiva, noin 27 astetta lämmintä ja aurinko on paistanut (ja polttanut!) joka päivä.



 

Rennon allaselämän lisäksi olemme kierrelleet läheisellä Bugibban alueella, sukeltaneet Välimeressä, tutustuneet Maltan pääkaupunkiin Vallettaan sekä Gozon saareen. Päivät ovat kuluneet niin vauhdilla, etten ole kerennyt edes shoppailla. Toivottavasti tänään löytyisi aikaa myös ostoksille.

 



 



Malta on mielenkiintoinen yhdistelmä luontoa ja historiaa. Kun siitä saa vielä nauttia hyvässä säässä ja seurassa, niin en olisi voinut toivoa parempaa loman aloitusta. Onneksi matkaa on vielä pari päivää jäljellä ja loma on vasta alussa.

 

Mukavaa viikonloppua kaikille! Yritän tuoda lämmön ja auringon mukanani Suomeen :)

Nautintoja ja kärsimystä Vilnassa

Majoituimme matkamme aikana Vilnan vanhimpaan hotelliin Narutisiin, joka on peräisin vuodelta 1581. Hotellin yleiset tilat olivat todella tunnelmalliset, pidin etenkin aamiaissalista, joka sijaitsi hotellin kellarimaisessa alakerrassa. Hotellissa on säilytetty kivasti vanhan ajan tunnelmaa ylellisyydestä tinkimättä.

Olimme varanneet halvimman mahdollisen huoneen, mutta huoneemme oli silti mukavan tilava ja sisustettu todella hienostuneesti. Myös kylppäri oli ihanan tilava ja sen kaikki yksityiskohdat (vessaharjasta lähtien!) olivat kullattuja. 

Hotellin yhteydessä oli myös pieni spa-osasto, josta löytyi terapia- ja poreallas sekä tavallinen että turkkilainen sauna. Spa oli ilmainen hotellin asukkaille vain aamulla klo 6-9 ja muuten se maksaa 20 euroa (aivan liian kallis!). Jos kuitenkin osti hotellilta hieronnan (30 minuuttia maksoi reilut 40 euroa) sai spa-osastoa käyttää samassa yhteydessä niin kauan kuin halusi. 

Hyvä ruoka on myös ehdottomasti tärkeä osa matkanautintoja. Vilnassa herkuttelimme sekä liettualaisilla että kansainvälisillä herkuilla. Peruna tuntui olevan tyypillinen osa lietualaista ruokaa ja söimme sitä muun muassa keitettynä, täytettynä, paistettuna ja lettuna. Ravintoloissa sai hyvää ja nopeaa palvelua ja hinnat olivat Suomeen verrattuna melko edulliset.

Vilnassa myös shoppailuhulluus pääsi hetkellisesti irti, kun New Yorkerissa oli käynnissä tuntuvat alennusmyynnit. Kahdet farkut, kaksi paitaa, hame, jakku, laukku, bikinit ja useammat alusvaatteet lähtivät matkaan vähän alle 130 eurolla. Sen lisäksi ostin torikojuista kolmet mustat hansikkaat yksien kadonneiden tilalle ja äiti osti minulle lahjaksi ihanat sydänvillikset <3

Vilnan nautintojen lisäksi kävimme tutustumassa Liettuan synkkään historiaan KGB:n vankilamuseossa. Sisäänpääsy museoon maksoi 4 euroa ja valokuvaamisesta veloitettiin 2 euroa. Räntäsade ja flunssa alkoivat tuntua todella pieniltä vastoinkäymisiltä, kun perehdyimme kansanmurhan uhrien koettelemuksiin.

Museo sijaitsee rakennuksessa, joka toimi vuoteen 1991 Neuvostoliiton KGB:n päämajana. Liettuan valtion historia ulottuu aina 1200-luvulle asti ja keskiajalla se kasvoi mahtavaksi ruhtinaskunnaksi. Liettua on sijainniltansa idän ja lännen välissä ja sen valloittivat aikanaan niin saksalaiset kuin venäläisetkin. Toisen maailmansodan aikana Liettuan miehittivät vuoronperään Neuvostoliitton ja Saksan armeijat, jotka molemmat tekivät valtavia tuhoja Liettuan kansalle. Terrorin uhrina menehtyneiden liettualaisten määräksi arvioidaan noin 100 000, joka on noin 5 prosenttia Liettuan silloisesta väestöstä.

Museo koostui kolmesta kerroksesta. Kahdessa ylimmässä oli esillä paljon erilaista aineistoa Saksan ja Neuvostoliiton miehitysten ajalta. Etenkin kuvamateriaalia oli hämmästyttävän paljon. Niiden lisäksi joitakin KGB:n työhuoneita oli säilytetty alkuperäisessä kunnossa.

Rakennuksen kellarista taas löytyi vankilasellit, joissa  noin 44 000 liettualaista kärsi rangaistustaan vuosien 1944-1991 aikana. Tavallisten sellien lisäksi kellarissa oli erillisiä kidutussellejä, joita käyttämällä KGB sai urkittua tietoa vangeilta. Yhdessä niistä vanki joutui seisomaan pienellä sementtikaistaleella ja pysyttelemään hereillä, koska muuten hän tippui jääkylmään veteen. Vierailimme myös vankilan piha-aluella ja erillisessä teloitushuoneessa, jossa oli erityisen ahdistava tunnelma.

Kyseisessä museossa kannattaa ehdottomasti vierailla, jos suuntaa Vilnaan. Kokemus oli lähes yhtä pysäyttävä ja ahdistava kuin viime vuoden vierailu Auschwitziin. On uskomatonta, miten vähän aikaa noista kauheuksista on vasta kulunut.

Sellaisia äärilaitoja koimme muutamassa päivässä Vilnassa. Voin suositella Vilnaa lämpimästi matkakohteena. Pitkä viikonloppu riittää hyvin kaupungin merkittävimpien nähtävyyksien kiertämiseen ja hintataso on sen verran edullinen, että pienemmälläkin budjetilla pystyy nauttimaan ylellisyyksistä. Kesäaikaan Vilna on varmasti vielä paljon kauniimpi ja eloisampi kohde kuin nyt helmikuussa.

Kiitos äiti onnistuneesta matkasta ja mukavasta seurasta! :)

KesäHesa

Lauantaina Suomen kesä näytti hetken parempia puoliaan ja sen kunniaksi poistuimme Viivin kanssa jopa rakkaalta Saareltamme. Suunnitelmissamme oli mennä Suomenlinnaan, mutta kärsivällisyytemme ei riittänyt lauttajonossa seisoskeluun.

 

Niinpä päätimme siirtyä Kauppatorin ihmis- ja lokkivilinästä kohti viime vuonna avautunutta Finnair Skywheelia, jossa kumpikaan meistä ei ollut vielä käynyt kertaakaan. Toisin kuin London Eyehin, tähän maailmanpyörän ei ollut minkäänlaista jonoa. Lippu maksaa aikuiselta 12 euroa ja opiskelijalta 10 euroa.

 

 

Niinpä nousimme lähes tyhjään maailmanpyörän ihastelemaan Helsingin maisemia. Olin kyllä pettynyt siihen, miten vähän sieltä oikeastaan näki Helsinkiä. Maisemat rajoittuivat pelkkään keskusta-alueeseen ja merinäkymään. Jopa Lauttasaaren lintutornista näkee laajemmin Helsinkiä.

 



Olihan tuo ihan kiva päästä kokemaan, mutta en kyllä ihan heti menisi toiste, jos ei pääsisi ilmaiseksi. Jotenkin muuten hassua kulkea Helsingissä, kun tunnen itseni ihan turistiksi täällä, vaikka tämä onkin kotikaupunkini. Turkuvuodet tekivät selvästi tehtävänsä :D

 

Maailmanpyörästä suuntasimme Kauppahallin kautta kohti Kaivaria nauttimaan aurinkoisesta kesäpäivästä piknikin merkeissä. Ihmisiä oli yllättävän vähän liikkeellä, mikä ei haitannut meitä ollenkaan.

 

Päivä kului ihoa kärtsäten,  hölmöistä ja vakavista asioista jutellen, vammakuvia ottaen ja muun muassa lakritsipopcornilla herkutellen. Tuollaisista pienistä asioita koostuvat mielestäni täydelliset päivät. Nyt kun olemme nähneet Viivin kanssa paljon useammin kuin ennen, en osaa enää edes kuvitella, että asuisimme eri kaupungeissa. Paras ystävä on jotain mittaamattoman arvokasta <3

 

Päivän kääntyessä iltaan kävelimme rannan kautta takaisin kohti keskustaa, koska minun oli pakko saada maailman parasta jäätelöä. Suussa sulavan hyvää vanhanaikaista vaniljapuikkoa myydään ainoastaan Helsingin jäätelötehtaan kioskilla. Voi nam, miten hyvältä se taas maistuikaan!

 

 

Ilta jatkui omalta osaltani vielä hyvin myöhään (tai aikaiseen :D) Saarella kavereiden kanssa iltaa istuen. Loma on kyllä ihanaa, kun voi valvoa ja nukkua milloin vain haluaa. Tällä viikolla kutsuvat sitten jo torihommat parina päivänä ennen juhannusta. Juhannussuunnitelmat ovat taas ihan auki, toivon että saisimme koottua jonkinlaisen porukan meidän mökille Porvooseen, mutta saa nyt nähdä kuinka siinä käy.

 

Ainiin, jos jotakin kiinnostaa, mitä perjantaiselle Helsinki-päivän konsertille kävi, niin se näkyy ylläolevasta kuvasta. Porukkaa oli ihan älyttömästi ja konserttialueelle pääsemisestä ei tullut yhtään mitään. Koko alue oli peitetty niin, että sen ulkopuolelta ei oikeastaan nähnyt yhtään lavalle. Se oli mielestäni ihan älytöntä, koska kyseessä oli ILMAISKONSERTTI. Olen viimeksi ollut paikalla silloin, kun konsertti järjestettiin vielä Kaivarissa ja silloin lavalle kyllä näki, vaikka ei ollutkaan varsinaisella konserttialueella. Luulisi, että sen tarkoituksena olisi, että mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan konsertista, mutta ilmeisesti ei.

 

Niinpä kuuntelin vain Haloo Helsingin ja Elastisen keikat, joiden jälkeen lähdin sukumme matkatoimisto Olympian kesäjuhliin. Tarkoituksenani oli palata konserttiin vielä illemmasta, mutta sangria ja herkulliset tapakset veivät voiton surkeasti organisoidulta konsertilta.

 

Nyt on sitten ollut todistetusti kaksi kunnollista kesäpäivää, saa nähdä koska on seuraavien vuoro. Tällä hetkellä on taas aikamoinen ärsytys Suomen kesää kohtaan. Tätäkö tässä taas odotettiin koko vuosi kuin kuuta nousevaa? 15 astetta, tuulta ja sadetta. No, onneksi sadepäivieni riemuna on Tinder ja sen outoakin oudommat miehet :D

 

Mukavaa viikon jatkoa kaikille! :)

Kisatunnelmia laidasta laitaan

Pahoittelut, että kisatunnelmia on tullut näin harvakseltaan. En olisi etukäteen uskonut, miten rankka tällainen kisamatka oikein on. Kun juomat ovat puoli-ilmaisia, voittoja tulee ja tunnelma on katossa, on jokainen ilta venähtänyt vähintään kolmeen. Oma kisakuntoni petti tänään viidentenä päivänä eilisten railakkaiden voitontanssien jälkeen ja tällä hetkellä poden jonkinlaista kisaflunssaa.

 

Tänään vietimme myös koko päivän Puolan puolella Auschwitzissa, joten olo on ollut sekä fyysisesti että henkisesti aika huono. Tuosta vierailusta kirjoittelen oman postauksen myöhemmin joko täältä tai Suomesta käsin. En viitsi luvata mitään, koska itseni lisäksi myös netti on reistaillut. Kun netti on ollut toimintakunnossa, minä en ja päinvastoin.

 

Mutta siis pieniä henkilökohtaisia ylilaukauksia ja takapakkeja lukuun ottamatta tiimimme tunnelma on ollut katossa. Kaksi mahtavaa matsia takana ja kaksi vielä edessä. Etenkin Suomen maalivahdit ovat olleet täyttä terästä ja on ollut hienoa seurata nollapelien ennätystä paikan päällä. Toivotaan, että Rinne on huomisessa pelissä taas iskussa ja saa rikottua myös henkilökohtaisen ennätyksen.

 

Torstaisessa Suomi-Slovenia matsissa enemmistö katsojista oli suomalaisia ja tunnelma se mukainen. On se kyllä vaan mahtavaa kuulla, kun koko halli raikaa Suomen kannustushuutoja. Tuossa pelissä istuimme lähes ensimmäisillä riveillä, joten pelin tiimellyksen ja rytinän pääsi aistimaan ihan lähietäisyydeltä. Lopputuloshan oli vallan mainio, joten voiton jälkeen suuntasimme juhlimaan Leijonaluolaan.

 

 

Pelien välissä juhlien jälkeistä heikohkoa vointia on hoidettu monella tavalla. Aamiaisen syömisestä olemme pitäneet kiinni joka aamu ja olleet vielä yleensä ensimmäisten joukossa, vaikka olemmekin kotiutuneet viimeisten joukossa. Aamiaisen hyväksi jatkeeksi keksin huoneemme porealtaasta nautiskelun, johon ihme kyllä sain jopa kuumaa vettä toisin kuin suihkustamme.



 

Perjantaina puolestaan pääsin kokeilemaan itselleni ihan täysin uutta juttua, ampumista. Hotellissamme siis sijaitsee ampumarata, jossa kuka vaan voi ampua vaikka minkälaisella aseella. Meidän ryhmä päätyi valitsemaan revolverin, kiväärin ja kaksi erilaista pistoolia, joista toinen oli Suomen poliisin ja toinen James Bondin käytössä oleva ase.

 

Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, miten paniikissa olin, koska en ole eläessäni edes pitänyt oikeaa asetta kädessäni saati ampunut sillä. Säpsähdin jokaista viereisten ratojen laukausta ja olin ihan varma, että onnistun vahingossa jotenkin ampumaan itseäni tai jotakuta toista. Käsien järkyttävästä tärinästä huolimatta onnistuin ampumaan kaikilla aseilla ja loppua kohden jopa osuin maalitauluun. Tulipahan taas tehtyä jotakin sellaista, mitä en olisi ikinä eläissäni uskonut tekeväni ja jälkikäteen se tuntui kyllä ihan älyttömän hyvältä. Hintaahan tuolle lystille tuli noin 5 euroa per nuppi, mikä oli ihan naurettavan halpa hinta tuollaisesta kokemuksesta.



Eilen vuorossa oli puolestaan Slovakia-Suomi peli, jossa suomalaiset olivat vähemmistössä, mutta se ei onneksi latistanut tunnelmaa. Ostravahan sijaitsee ihan Slovakian rajan läheisyydessä, joten nämä ovat heille melkein kuin kotikisat. He ovat kuitenkin tosi rentoa porukkaa, joiden kanssa tuli juteltua, laulettua ja tanssittua sekä ennen että jälkeen pelin. Ylipäätänsä kaikilla tuntuu olevan näissä kisoissa hyvä yhteishenki kansallisuudesta riippumatta. Onkin ollut hauska tutustua suomalaisten lisäksi jääkiekkofaneihin ympäri maailmaa.

 

Slovakia peliä saikin jännittää ihan huolella, kun maaleja ei meinannut millään tulla. Onneksi lopulta häkki heilui ja siitä alkoi suomalaisten hurmos. Oli aika mahtavaa kuulla, miten koko pelin kovaäänisesti laulanut ja tanssinut slovakkiyleisö hiljeni täysin Suomen toisen maalin kohdalla. Jääkiekko on kyllä uskomattoman hieno peli, etenkin silloin, kun oikea joukkue voittaa!

 

 

Nyt yritän kerätä voimia ja ääntäni takaisin reissumme loppurutistusta varten. Se on kyllä varma, että tämä tyttö tulee olemaan niin kuollut, kun pääsen kotiin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, mutta on tämä kyllä ollut ehdottomasti sen arvoista. Muistakaahan pitää tunnelma katossa myös kotikatsomoissa, jotta saadaan Suomi tänäkin vuonna finaaliin. Tämän hetkisen pelaamisen ja tunnelman takia uskon täysin, että kisojen viimeisenkin pelin päätteeksi kuulemme Maamme-laulun.

 

Niin ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille, etenkin omalleni, joka huolehtii tälläkin hetkellä karvaisesta lapsestani. Olet äideistä parhain <3

Pattaya, syntisten kaupunki?

 

Kun kerroin tutuilleni lähteväni Thaimaaseen tekemään opetusharjoittelua, olivat kaikki todella innoissaan puolestani. Kun kerroin meneväni Pattayalle, lähes kaikkien naamat venähtivät ja reaktiot eivät enää olleetkaan niin innokkaita. Pattaya on kaupunki, jolla on huono maine syntisenä ja likaisena kaupunkina, mutta se ei ole läheskään koko totuus. 

 

Ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Kaikki seitsemän kuolemansyntiä ovat kyllä vahvasti edustettuina myös täällä Pattayalla. Kaiken tuon syntisen elämän rinnalla on kuitenkin myös hyvyyttä, kauneutta ja pyhyyttä. Ehkä juuri tuo kontrasti tekeekin Pattayasta mielenkiintoisemman paikan kuin aluksi ajattelin. Venäläisten turistien ylimielisyys kohtaa paikallisten sydämellisyyden. Upean temppelialueen viereisessä korttelissa sijaitsee pahamaineinen ilotyttökatu Walking Street. Buddhapatsaat kiiltelevät kultaloistossaan, ihmisten asuessa keskellä roskakasaa. Rauhallisen asuinalueen turvallisuudentunteen rikkoo raaka kolmoismurha. Aidot tunteet sekoittuvat maksettuun rakkauteen ja himoon. Pattayasta voi olla montaa mieltä, mutta tylsä se ei ainakaan ole! 

 

Maanantaina pääsin tutustumaan Pattayan pyhiin ja syntisiin puoliin, kun suuntasimme H:n kanssa päämäärättömälle kävelylenkille kohti Pattayan keskustaa. Päädyimme aluksi upealle temppelialueelle, joka sijaitsi keskellä kaupungin vilinää. Alueella vallitsi kuitenkin rauhallinen tunnelma ja aika tuntui pysähtyvän. Oransseissa kaavuissa kulkevat munkit vaeltelivat kauniiden temppelirakennusten välissä ja omankin mielen valtasi jonkinlainen rauha. 

 



 

Temppelialueelta kuljimme noin korttelin verran eteenpäin, jolloin päädyimme koko Pattayan pahamaineisimmalle kadulle, Walking Streetille. Päiväsaikaan tuokin syntisten katu vaikutti melko tavalliselta kadulta, mutta pystyin kyllä hyvin kuvitteleman, millaiseksi se muuttuu ilta- ja yöaikaan. Se kokemus sai kuitenkin vielä jäädä johonkin toiseen iltaan, kun suuntasimme syömään jälleen intialaiseen ravintolaan.

 

 

 

Päätimme tehdä intialaisesta ruuasta maanantaisyntimme, jotta olisi jokin hyvä syy odottaa tuota viikonpäivistä ankeinta. Tällä kertaa löysimme vielä paremman ravintolan kuin edellisellä kerralla. Vähän alle 6 eurolla saimme runsaan ja monipuolisen intialaisbuffetin, johon sisältyi kolme eri pääruokaa, riisi, naanleipää, raita ja muita mausteseoksia. Ruoka oli järjettömän hyvää ja huokailimmekin varmaan koko syömisen ajan, miten taivaallista kaikki oli :D

 

Ylhäällä Som Tam ja alhaalla taivaallinen intialaisbuffet <3

 

Omista kuolemansynneistäni juuri ylensyönti on korostunut täällä hyvin paljon! Hyvä ruoka on aina tuonut minulle suurta nautintoa ja täällä kun sitä on tarjolla mielettömät määrät naurettavan halvalla, on syntisyyteni korostunut entisestään. Herkullisten intialaisten ruokien lisäksi kieleni ovat vieneet tietysti myös ihanat paikalliset ruuat, kuten tulinen papayasalaatti Som Tam, kana cashewpähkinöillä, Massaman Curry ja mausteinen katkarapukeitto Tom Yam Kung.

 







Ylhäällä kanaa cashewpähkinöillä, alhaalla vasemmalla Massaman Curry ja oikealla Tom Yam Kung

 

No, okei nyt kun alettiin paljastaa näitä nautintoa tuottavia syntejä, niin olen saattanut sortua tällä viikolla myös sitruunashakeen ja Swensensin järjettömän hyvään jäätelöannokseen. Myös toinen paheeni, shoppailu, on jatkunut edelleen. Tein muun muassa pari ihanaa löytöä paikallisesta Citymarketista Tesco Lotuksesta. Ai niin, ja viime postauksessa unohdin vielä hehkuttaa yhtä syntisen ihanaa nautintoa, nimittäin hierontaa! Kävin läheisellä hierojalla koko vartalon öljyhieronnassa, joka oli todella rentouttava. Hintaahan tuolle tunnin nautinnolle tuli taas "hurjat" 10 euroa. Tähän syntisen ihanaan elämään on pelottavan helppo tottua :P

 



 

 

Yksi ehdoton syntini on myös laiskuus, josta en ole päässyt eroon edes täällä toisella puolella maapalloa. Suuri tavoitteeni oli pitää asuntoni yhtä siistinä kuin se oli tulopäivänäni, mutta yllättäen toisin kävi! Kotoinen sekasorto on vallannut myös tämän kotini ja aamukiireessä saan etsiä milloin mitäkin tavarakasoistani. Mikähän siinä on, että ne tavarat on niin vaikea laittaa takaisin oikeille paikoilleen? :D

 



Vasemmalla puolella lähtötilanne kämpän siisteystilan suhteen. Oikeapuoli paljastaa, että tavoitteessa ei ole ihan pysytty :P

Siivoamisen lisäksi myös tiskaamista välttelen täällä vähintään yhtä tehokkaasti kuin Suomessa. Onneksi syön ateriat aina ulkona, niin tiskiä ei kerry sentään yhtä paljon. Noiden inhottavien kotitöiden lisäksi uudeksi riesakseni on myös muodostunut pyykin peseminen käsin. Lähipesuloiden hinnat ovat suhteellisen korkeat, joten olen pessyt pienempiä vaatteita itse ja vienyt vain isommat pesulaan. Ainakin olen alkanut arvostaa pyykkikonetta ihan uudella tavalla tässä viime aikoina!

 

Tämän viikon työpäivätkin ovat jo ohi (jei!) ja hyvä niin, koska yleisvireeni on ollut aika nuutunut huonosti nukuttujen öiden takia. Etenkin maanantaina silmät eivät millään meinanneet pysyä auki, tukka oli järjettömän likainen ja olo oli kaikkea muuta kuin pirteä. Onneksi oppilailla riitti virtaa minunkin edestä, kun saimme käyttöön pienen hiekkakaistaleen, jossa pystyimme pelaamaan pihaleikkejä. Totta kai juuri maanantaina oppilaat halusivat ottaa kuvan minusta koulun blogiin, joten edustan nyt sitten väsyneenä zombina siellä :D Jos kiinnostaa lueskella koulunkäynnistä oppilaiden näkövinkkelistä, niin kurkkikaahan tänne.  



Lasten intoa ja open koomailua :D

Uudet harjoittelijatkin ovat päässeet ihan mukavasti kiinni koulun arkiseen härdelliin ja tänään tuli vielä kaksi uutta harjoittelijaa lisää. Hauska nähdä, millainen sekametelisoppa koulussa odottaa, kun sinne taas ensi viikon keskiviikkona palaan. Huomenna suuntana on tosiaan heti aamusta Koh Chang vehreine viidakkoineen ja kirkkaine vesineen, loma alkakoot! :)