Näytetään tekstit, joissa on tunniste koira. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koira. Näytä kaikki tekstit

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Minä muistan sinut

365 päivää ilman sinua ovat olleet elämäni raskaimmat. Vuosi sitten saatoin sinut viimeiselle matkalle eläinlääkärin lattialla ja maailmani synkkeni. Aluksi sydämeni oli vain suuri, musta aukko, joka veti minut sisälle suruun ja tuskaan joka ikinen päivä. Ajan kuluessa alkoi tulla myös päiviä, jolloin tuo musta aukko ei saanut minusta enää ylivaltaa joka päivä. Silti yhä edelleen tulee hetkiä, jolloin ikävä sinua kohtaan kasvaa niin suureksi, että tunnun musertuvani sen alle. Se on välillä niin kovaa, etten saa henkeä ja mieleni tekee vain huutaa kivusta. 


Sinä olit minulle tärkeämpi kuin moni muu tässä maailmassa, eikä elämä vieläkään tunnu löytäneen uomaansa kuolemasi jälkeen. Sinä olit minun piristävä aurinkoni, jota ilman on niin kovin vaikeaa päästä irti ikävistä tunteista. Aika auttaa aina, mutta toisaalta se myös hukuttaa muistoja. Pelkään, että edessä on vielä se päivä, kun en pysty enää muistamaan sinua juuri sellaisena kuin olit. 



Haluan, että muistan aina kuinka...

...jaksoit nuolla loputtomasti kaikkia ja kaikkea. Etenkin vastarasvattuja kehonosia ja hikisiä jalkoja.
...tulit iloisena vastaan eteiseen riipumatta siitä, olinko ollut poissa monta tuntia tai vain muutaman minuutin.
...lähdit joka päivä innoissasi ulos ovesta ja olit aina valmis uuteen seikkailuun kanssani.


...vaivuit heti automatkoilla rauhalliseen uneen.
...kuorsasit joka yö kovempaa kuin aikuinen mies.


...hurmasit kaikki tutut ja tuntemattomat iloisella hännän heiluttelulla ja ihanalla olemuksellasi.
...rakastit syödä ruohoa, keppejä ja käpyjä, vaikka meinasit lähes aina tukehtua niihin.


...suostuit hyvin harvoin noutamaan asioita.
...painit tai "paneskelit" lempilelujesi kanssa.


...et haukkunut juuri koskaan, mutta sinusta pääsi muita ääniä, kuten röhkintää, aivastuksia, ulinaa ja murinaa.
...halusit aina olla siellä, missä ihmisetkin olivat.


...jaoimme aina huulirasvan yhdessä.
...jahtasit lintuja, lentäviä lehtiä ja lumihiutaleita ilmasta.


...etsit sopivaa kakkapaikkaa loputtoman pitkiä aikoja töpötellen.
...kuuntelit tarkkaavaisena, mitä sinulle puhuttiin.


...tottelit hienosti käskyjä, jopa silloin, kun olit jo lähes kuuro.
... turkkisi oli kuin pehmeää samettia  etenkin kun se oli leikattu lyhyemmäksi. 
...nuolit kyyneeleet kasvoiltani ja muutit suruni iloksi.


...saatoit välillä pitää kolmen päivän paastoja ja välillä taas ahmia kolmen päivän edestä.
...pelkäsit hassuja asioita, kuten vappupalloja.
...rakastit seurata maailman menoa parvekkeelta tai ikkunasta.


...pidit lähes ainoastaan muista cavaliereista ja collieista.
...nautit silityksistä, rapsutuksista ja hellyydestä täysillä.
...korvasi kääntyivät usein hassusti lurpalleen.


...kävit tonkimassa omatoimisesti herkku- ja ruokakasseja.
...et pitänyt lääkkeiden ottamisesta, harjaamisesta, kynsien leikkuusta tai suihkusta, mutta alistuit aina  kiltisti kohtaloosi.
...inhosit uimista, mutta rakastit kahlaamista rantavedessä kaislojen ja keppien perässä.


...olit todella taitava kaikissa älypeleissä.
...harrastit mielelläsi uusia juttuja, kuten jäljestystä ja agilitya.
...toimit esimerkillisesti ja aina ystävällisesti kaverikoirana vanhuksille.


...olit mukana luokkaretkillä ja kaikki oppilaat fanittivat sinua.
...asetuit mielelläsi ihan lähelle nukkumaan, välillä jopa vatsan päälle tai samalle tyynylle.


...söit salaa korvatulppia yöpöydältä
...jäit rauhallisesti syömään kanakierrettä, kun lähdin kotoa, paitsi jos olin mielestäsi ollut liikaa poissa, silloin tuijotit minua syyllistävästi.


...inhosit, jos naamasi puhalsi ja yritit tukahduttaa ilmavirran asettumalla naamani päälle makaamaan.
...pyysit lupaa päästä sänkyyn tai sohvalle.
...sinulla oli lukuisia ilmeitä aina iloisesta surulliseen ja häpeävästä ylpeään.


...kävit hakemassa maistiasiraksun kupistasi matolle ennen kuin ryhdyit syömään ruokaasi kunnolla.
...suostuit syömään tiettyjä herkkuja vain tiettyyn aikaan päivästä.
...paljon sinua rakastin. Ja rakastan edelleen.


Toivottavasti sinulla on hyvä olla, missä ikinä oletkin. Ja että vielä joskus koittaa se päivä, kun saamme olla aina yhdessä ilman surua ja kipua. Minulla on niin valtava ikävä sinua, mamman rakkain Mindi-kulta <3

tiistai 13. helmikuuta 2018

Koti, jonka Sinä täytit

Minun piti julkaista nämä kuvat jo lähes vuosi sitten. Muutama päivä näiden kuvien ottamisen jälkeen jouduin kuitenkin yllättäen luopumaan sinusta ja ajattelin, etten koskaan julkaise näitä kuvia. Kuolemastasi on kulunut jo kymmenen kuukautta ja ensi kuussa jätämme hyvästit tälle asunnolle ja muutamme uuteen kotiin. Siksi päätin julkaista nämä kuvat, jotta muistaisin tämän kodin juuri sellaisena kuin haluan sen muistaa. Kun sinä vielä täytit sen.


Ennen sinä tulit minua aina ovelle vastaan häntä heiluen. Se oli parhaita hetkiä päivästäni ja sai minut aina hymyilemään. 


Nyt avaan oven ja vastassa on vain pimeys. Naapuri avaa kotiovensa samaan aikaan ja huudahtaa iloisen tervehdyksen koirallensa juuri sillä iloisella äänenpainolla, jolla minäkin aina tervehdin sinua. Suljen oven ja valahdan lattialle kyynelten vuotaessa.

Pyysit aina kohteliaasti lupaa sänkyyn nousemiseen. Nukuit kaikki yöt välissämme sängyssä. Halusit olla ihan lähellä ja välillä nukuit jopa pää tyynylläni. Herätessäni öisin silitin sinun silkkistä turkkia ja vaivuin uudestaan uneen.


Nyt välissämme on pehmoinen petisi täyttämässä sinun jättämää aukkoa. Joskus öisin kosketan sitä puoliunessa ja hetken aikaa luulen koskettavani pehmoista turkkiasi, kuten ennen. Kunnes taas muistan, etten enää koskaan pääse koskettamaan sinua. Yöpöydälläni on ystävän tekemä maalaus sinusta, jotta näen sinut viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla, kuten niin monta vuotta ennenkin.


Ennen rouskutit ruokaasi tyytyväisenä keittiön nurkassa. Otit aluksi yhden raksun maistiaiseksi olohuoneen matolle ja vasta todettuasi sen hyväksi ryhdyit syömään omalla paikallasi. Silloin tällöin annoin sinulle keittiön kaapista pieniä herkkupaloja, jotka saivat sinut erityisen tyytyväiseksi.


Nyt ruokapaikallasi on pieni pöytä, jonka alla on edelleen tarvikekassisi, jossa on cavalierien kuvia. Monta kertaa olen suunnitellut käyväni sen läpi ja yhtä monta kertaa olen jättänyt sen tekemättä.

Rakastit makoilla olohuoneen isolla matolla ja sohvalla kanssamme. Sohvalta katselit myös kadulla kulkevia ihmisiä suurella kiinnostuksella. Kun kuulosi heikkeni otit vakiopaikaksesi pienen sivupöydän alustan, josta näit sekä eteiseen, olohuoneeseen ja keittiöön, jotta pystyit tarkkailemaan liikkumistamme mahdollisimman hyvin.


Nyt tuolla paikalla on pieni hyllykkö, jonka alle et mahtuisi makaamaan. Oli pakko hankkia siihen jotain muuta, koska hain jatkuvasti katseellani sinua tuon pöydän alta, vaikka tiesin, ettet ole enää siellä.


Ennen ärsytti imuroida karvojasi ja siivota kuraisia tassunjälkiäsi kodistamme. Nyt vaalin jokaista karvaasi, jonka vielä kodistamme löydän. Kuvittelen sinun olevan vielä jollakin tavalla läsnä niin pitkään kuin vain löydän karvojasi nurkista, sängyn alta, lakanoista tai vaatteista.


Ilman sinua tämä koti on niin kovin tyhjä, täynnä sinun kokoisia aukkoja. Nyt ikkunalaudalla on uurnasi, mitali Kaverikoira-työstäsi ja digikehys, jossa vaihtuvat lukuisat kuvasi. Joka ilta silitän uurnaasi ja kuvaasi toivottaen hyvää yötä mamman rakkaimmalle Mindille. Kuten aina ennenkin.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joulun kanssas jaan

Hulinaa, kadut täynnä valoja vaan
Valoja väreissä taivaan ja maan
Joku piiloutuu lahjavuorten taa
Joku kadulle pulloja soittelemaan

Juoskoon tää kansa sen kiireensä kii
Jota varten tänne muka synnyttiin
Mulla ei oo kiire minnekään
Aion sulle kynttilän nyt sytyttää


Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa
Tahtoisin päästä sua halaamaan
Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan


Joka päivä yritän sen ymmärtää
Kuinka tää kaikki joskus häviää
Ja se rikkaus joka kuuluu elämään
Sitä silmillä pysty mä en näkemään

Särkyköön suruni hetkeksi pois
Eikä viha mun sisällä vaikeroi
Tahdon vain hetkisen hengähtää
Aion sulle kynttilän nyt sytyttää


Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa
Tahtoisin päästä sua halaamaan
Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan


Tuol on nimettyjen kivien maa
Vielä hetken kanssas olla mä saan

Kerran tänne tullaan,
 kerran täältä lähdetään



Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa
Tahtoisin päästä sua halaamaan
Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan

Tuol on nimettyjen kivien maa
(Haloo Helsinki! Joulun kanssas jaan)

Hyvää joulua Mindi-rakas sinne Sateenkaarisillalle, olet mielessä ja sydämessä mukana tänäkin jouluna <3
Ja rauhallista joulua kaikille lukijoille! 


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Jos sua ei ois ollut



Jos sua ei ois ollut,
niin olisin keksinyt sut.
Ois susta samanlainen tullut,
mitään en ois muuttanut.



Ohikulkijat luulee,
minun seinille puhuvan.
Tyhjyyteen he sanovat mun kuulee,
sua aina rakastan.


Tahdon susta kiinni pitää,
vaikken sua oikeesti enää nää.

En tahdo irtikään päästää,
taas ilmestyt vierellein.
On pakko itseään säästää,
sen velkaa sulle jäin.


Olet jokaikinen yön ääni,
kukkamerestä poimin sut.
Hyvä ajatus sisällä mun pääni,
kun elämä on suuttunut.



Oot valona mun tiellä,
silloin kun on vaikeaa.
Hullummaksi oisin tullut vielä,
jos sua ei ois ollutkaan.



Jos sua ei ois ollut,
niin olisin keksinyt sut.
Vuoteeseeni kuvitellut,
sulle kadulla puhunut.



Hiljaisuutena öissä,
ääriviivoissa pihakoivun.
Ilman sua oon kuin vöissä,
ilman sua lakastun.


Saanhan susta kiinni pitää,
vaikken sua oikeesti enää nää.

En tahdo irtikään päästää,
siis ilmesty vierellein.
On pakko itseään säästää,
sen velkaa sulle jäin.



Olet jokaikinen yön ääni,
kukkamerestä poimin sut.
Hyvä ajatus sisällä mun pääni,
kun elämä on suuttunut



Oot valona mun tiellä,
silloin kun on vaikeaa.
Hullummaksi oisin tullut vielä,
jos sua ei ois ollutkaan.



Ei sua minusta voi erottaa,
jäät osaksi mieleni maisemaa.

Kiitos, kun olit totta hetken.
Nyt mun täytyy tästä jatkaa.
Vierelläni teet loppuretken,
vaikka se ois kuvitelmaa.



Olet jokaikinen yön ääni,
osa lempeää valonkajoa.
Kesäsateena saavut elämääni,
en kuivuuteen hajoa.



Oot valona mun tiellä,
silloin kun on vaikeaa.
Hullumaksi oisin tullut vielä,
jos sua ei ois ollutkaan.

(Kaija Koo: Jos sua ei ois ollut)

Hyvää syntymäpäivää rakkain Mindini <3
Ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille, etenkin omalleni <3

torstai 4. toukokuuta 2017

Joskus pienimmät asiat ottavat suurimman paikan sydämessäsi

Olo on todella sekava. Tuntuu, että elän jotakin hämmentävää kaksoiselämää tällä hetkellä. Toinen osa minusta suorittaa arkea, hoitaa työtehtävät, jutustelee ihmisten kanssa ja nauraakin välillä. Toinen puoli taas on se itkuinen ihmisraunio, jonka elämä pysähtyi 13.4 siihen hetkeen, kun Mindi nukahti syliini viimeisen kerran. Nuo kaksi persoonaa vuorottelevat minussa jokaisena päivänä. Vaikka tiedän, että aika auttaa kaikkeen suruun ja tuskaan, vielä nyt en osaa kuvitella sellaista päivää, ettei sydämeeni sattuisi ja ikävä itkettäisi.


Mindi oli minulle niin paljon enemmän kuin pelkkä koira. Hän oli perheenjäsen, läheinen ystävä ja jollakin tavalla myös lapsi. Mindi oli niin kiinteä osa kaikkia elämäni osa-alueita, että lähes jokainen paikka ja asia muistuttaa jollakin tavalla hänestä. Päiväni rytmi ja rutiinit muodostuivat kokonaan Mindin ympärille. Nyt sen kaiken tilalla on vain valtava, tyhjä aukko.


Mindi oli ainoa tyyppi elämässäni, joka sai minut aina varmasti hyvälle mielelle. Mindin seurassa oli vain mahdotonta olla pitkiä aikoja surullinen, vihainen tai muuten huonotuulinen. Nyt, kun Mindi on poissa, tuntuu niin vaikealta päästä irti ikävistä tunteista. Ajan ei tarvitse koskaan kullata muistoja Mindistä, koska hän oli oikeasti vain niin täydellisen ihana, kultainen ja sydämellinen koira. Kaikki ikävät muistot liittyvät ainoastaan Mindin sairauksiin ja lääkityksiin. Onneksi ne olivat kuitenkin vain murto-osa verrattuna siihen kaikkeen iloon, onneen ja rakkauteen, joita sain Mindin kanssa jakaa.


Mindin vielä eläessäkin mietin monesti, että hän oli jotain aivan liian hyvää, kilttiä ja kaunista tähän maailmaan. Kuin enkeli, joka oli minulla hetken lainassa jostakin paremmasta maailmasta. Ja Mindi todella antoi itsestään kaiken sinä lyhyenä aikana, jonka hän vietti maailmassamme. Sen takia en voi luovuttaa ja antaa periksi, vaikka suru yrittää musertaa alleen. Koska silloin se kaikki hyvä, mitä Mindi toi elämääni valuisi vain hukkaan.


Kiitos Mindi-rakas, että olit totta hetken. Kiitos rakkaudesta, hellyydestä, läheisyydestä ja ystävyydestä, jotka sain kanssasi jakaa. Kiitos ilosta, onnesta, hymyistä ja nauruista, joita toit elämääni. Kiitos voimasta, tuesta ja turvasta, jotka pitivät minua kasassa vaikeina aikoina. Kiitos kaikista ihanista muistoista, joita kannan sydämessäni ikuisesti. Mamman rakkain, maailman rakkain <3


maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pimeys

Ei tullut suurta ihmettä, vaan viimeiset valonpilkahdukset ennen lopullista pimeyttä. Kiirastorstaina 13.4 jouduin tekemään elämäni vaikeimman päätöksen ja saattamaan rakkaimman ja ihanimman Mindini viimeiselle matkalle kohti Sateenkaarisiltaa. Suru ja ikävä ovat suunnattomia ja elämä tuntuu niin synkältä, kun aurinkoni on poissa. Tälle tuskalle ja kivulle ei ole sanoja. Ainoa lohtu on se, että tiedän, ettei pikkuisella ole enää kipuja. Rakastan sinua aina Mindi-kulta <3



maanantai 3. huhtikuuta 2017

Maaliskuun kuulumisia

Aika tuntuu lentävän siivillä, kun on mielekästä tekemistä. Maaliskuu hurahti vauhdilla ja opintovapaatani on enää parisen viikkoa jäljellä. Olen nauttinut valtavasti tästä rennommasta arjesta, jonka olen saanut aikatauluttaa itse. On ollut ihanaa aloittaa aamut rauhallisesti, olla omissa oloissa ja viettää paljon enemmän aikaa Mindin kanssa.


Opinnot eivät ole edenneet täysin suunnittelemaani vauhtia, mutta tämän vapaan tarkoitus olikin irrottaa minut kaikista suorituspaineista. Olen kokenut suorittamani kurssit mielenkiintoisiksi ja ensimmäisestä kurssisuorituksestani sain kaikkien aikojen parhaan palautteen koko opiskeluhistoriani aikana. Se antoi rohkaisua siihen, että olen tekemässä oikeaa ratkaisua, oikeaan aikaan. 

Miksei yliopistossa saanut koskaan tällaista palautetta?

Ajatus töihin palaamisesta ei tunnu edelleenkää kovin mielekkäältä. Olen käynyt vapaani aikana muutamaan otteeseen koululla ja tunteet ovat olleet ristiriitaiset. Toisaalta on ollut mukavaa nähdä työkavereita ja oppilaita, toisaalta kurkkuun on noussut tuttu ahdistus. Olen kuitenkin päättänyt, että hoidan tuon pestin loppuun, vaikka päälläni seisten.

Takatalvikin pääsi yllättämään


Mindin vointi on ollut suureksi ilokseni hyvä vapaani ajan. Se ontui pari viikkoa, mutta ilmeisesti kyseessä oli jokin venähdys, koska nyt se kirmailee taas innoissaan nauttien kevään tuoksuista. Olemme myös käyneet nauttimassa herkkuja läheisessä Olipa kerran- kahvilassa, johon koiratkin ovat tervetulleita. Suosittelen tuota paikkaa lämpimästi, ihania herkkuja, kohtuulliseen hintaan ja mukava tunnelma. Pari viikkoa sitten Mindi sai myös uuden, lyhyen kevätturkin, jonka kanssa se näyttää taas ihan pennulta <3 Huomenna Mindillä onkin sitten sydänultra, jossa selviää kasvaimen tilanne. Jännittää ihan hirveästi, mutta ei voi toivoa muuta kuin parasta.


Opintojen lisäksi olen muun muassa rentoutunut, nähnyt perhettä ja ystäviä, nauttinut ravintolalounaista (ei ole ikävä kouluruokaa!), ulkoillut, tyhjentänyt vaatekaappeja, käynyt katsomassa elokuvissa Tom of Finlandin ja Toivon tuolla puolen (suosittelen molempia), ollut useammissa juhlissa, käynyt toistamiseen Dannyn keikalla Bar 52:ssa (nyt myös Erika oli mukana!) ja katsomassa stand up-esitystä. Maaliskuussa sain myös pitkästä aikaa tuotettua blogiinkin kivasti materiaalia. Voi kuitenkin olla, että tuohon tulee taas muutos, kun työt vievät mennessään.


Viikot ovat kuluneet kauhealla vauhdilla ja tuntuu, että puolet asioista on vielä tekemättä. Seuraavat pari viikkoa tulevat olemaan aika täysiä, mutta pääsiäisen aionkin sitten pyhittää pelkälle lepäilylle, jotta olen valmis loppukevään työrupeamaan. Kesäkin siintää jo jossakin kaukaisissa haaveissa, toivotaan että se tulee mahdollisimman nopeasti.


Mukavaa kevään jatkoa kaikille! :)