5 vinkkiä Prahaan

Koska Prahapostaukset ovat kautta aikojen blogini luetuimpia, ajattelin koota vielä pikaisen vinkkilistan, mitä Prahassa kannattaa ainakin kokea. Itse olen ollut Prahassa vain kesäaikaan, mutta voisin kuvitella, että se on todella tunnelmallinen kaupunki myös syksymmällä. Ainakin Norwegian lentää Prahaan edullisesti ympäri vuoden, mutta myös muilta yhtiöiltä saattaa löytää hyviä tarjouksia. Pienemmälle budjetille voin ehdottomasi suositella majoitusvaihtoehdoksi ihanaa Florentina Boatia, jonka sijainti on mitä parhain.

 

1. Vanhan kaupungin keskusaukio

 

Aukio on täynnä turisteja, mutta se kannattaa silti käydä katsastamassa. Sen laidoilla on useita kauniita rakennuksia ja kirkkoja. Kuuluisin niistä on raatihuone, jonka astronomista kelloa turistit parveilevat katsomaan tasatunnein. Silloin (puiset?) 12 apostolia kävelevät ulos luukusta, luuranko soittaa kelloja ja kukko räpyttelee ja kiekaisee esityksen lopuksi.

Aukiolla kannattaa käydä myös ilta-aikaan, jolloin kauniisti valaistut rakennukset näyttäytyvät ihan uudessa valossa. Aukiolla sijaitsee myös useita ylihinnoiteltuja ravintoloita, joihin voi istahtaa levähtämään. Kun keskusaukion hälinä alkaa kyllästyttää, kannattaa poiketa pienemmille sivukaduille, joista löytyy myös kauniita rakennuksia, kiinnostavia putiikkeja ja tunnelmallisia kuppiloita. Vanhasta kaupungista on myös kävelymatka modernin keskustan aukiolle, josta löytyy valtava määrä kauppoja ja ravintoloita.

 

2. Vltava-joki

 

Valtava Vltava-joki kulkee halki Prahan keskustan ja tuo sinne omanlaisen tunnelman. Vaikka et yöpyisikään laivassa sen varrella, kannattaa joki käydä ehdottomasti katsastamassa. Joen kuuluisin nähtävyys on Kaarlensilta, joka on täynnä pyhimysten patsaita. Joella kulkee myös paljon erilaisia laivoja, joille voi ostaa päivä- tai iltaristeilyjä. 

 

3. Prahan linna

Prahan linna on siitä ihmeellinen, ettei sitä oikein edes tajua linnaksi, koska se koostuu niin monesta osasta. Linnoituksen pinta-ala on yli seitsemän hehtaaria, jonne mahtuu monenlaista mielenkiintoista rakennusta. Sen alueella sijaitsee myös upea Pyhän Vituksen (naurattaa aina :D) katedraali, jota kannattaa käydä ihastelemassa myös sisältä. Linnalta aukea hienot maisemat yli punakattoisen Prahan.

 

Jos haluaa kuntoilua lomaansa, kannattaa ehdottomasti kävellä vanhasta kaupungista linnalle ja takaisin. Matkan varrella on paljon kauniita taloja ja upea Wallensteinin palatsi, joka on nykyään Tšekin senaatin käytössä. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei onnistu hukkaamaan maailman suurinta muinaislinnoitusta näkyvistään, kuten me onnistuimme tekemään :D

 

4. Petrinin kukkula

 

Jos kaipaa lomallensa lisää liikuntaa, upeita maisemia ja vähemmän väentungosta, kannattaa suunnata kohti Petrinin kukkulaa. Kukkulan huipulle pääsee myös edullisella hissillä, joten käveleminenkään ei ole pakollista. Me menimme kukkulalle hissillä ja kävelimme alas sen mutkittelevia teitä pitkin.

 

Petrinin kukkulalla on paljon kauniita rakennuksia ja istutuksia ja sieltä löytyy myös mini-Eiffel. Kukkulalta näkee laajasti Prahaa ja vehreät puut varjostavat teitä ihanasti hellekeleillä. Välillä voi levähtää kahviloissa tai kukkulan suurilla nurmikkoalueilla.

 

5. Edulliset hinnat

 

Prahassa melkein kaikki on huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa ja siitä kannattaa ehdottomasti nauttia matkan aikana. Keskusta-alue on täynnä kauppoja aina ketjuliikkeistä pieniin putiikkeihin ja torikojuihin. Itse olen ostanut reissultani paljon vaatteita, kenkiä, käsitöitä yms.

 

Myös syöminen ja juominen on Prahassa naurettavan halpaa, etenkin jos malttaa poiketa vähän sivummalle turistivilinästä. Tšekkiläiset ruuat ovat hyviä ja täyttäviä ja jokaiseen makuun löytyy varmasti jotakin. Myös olut kuuluu oleellisena osana tšekkiläisyyteen, vaikka itse en sitä harrastakaan.

 

+1 vinkki Prahan ulkopuolella

Kutná Horan luukirkko

 

Jos aikaa on enemmän, kannattaa tehdä päivämatka Kutná Horaan, jossa sijaitsee pieni, mutta sitäkin mielenkiintoisempi Sedlecin luukirkko. Junamatka kestää vajaan tunnin ja samalla pääsee näkemään vähän Tšekin maaseutua. Juna-asemalta on noin kilometrin kävelymatka kirkolle. 

 

 

Kirkossa säilytettään 40 000 ihmisen luita, jotka Frantisek Rint järjesteli nykyiseen malliinsa 1800-luvun loppupuolella. Hän rakensi niistä muun muassa kattokruunun, vaakunan, kastemaljoja ja muuta koristusta kappeliin. Vierailu kappelissa on mielenkiintoinen ja vähän karmivakin kokemus.

 

Sellaisia vinkkejä ihanaan Prahaan. Nyt täytyy lähteä valmistautumaan suureen koitokseen,  kun sain äkillisen kutsun RunFest tapahtumaan. Joudun vuosien tauon jälkeen lenkkipolulle juoksemaan 4,2 kilometriä. Saa nähdä, tulenko maaliin yhtenä vai kymmenenä kappaleena :D

 

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Kaikkensa antaneena

Huhhuh, kotona ollaan taas! Lähdimme suoraan Venäjä-pelin jälkeen kentälle ja saavuimme Suomeen noin viiden aikaan yöllä. Muutaman tunnin sain nukuttua, mutta olo on fyysisesti kuin katujyrän alle jääneellä. Kisaflunssa sai viimeisinä päivinä aikamoiset mittasuhteet, mutta sitä lukuun ottamatta olo on mitä parhain, koska saimme sen, mitä lähdimme tavoittelemaan. Neljään voittoon neljästä pelistä ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Nyt pitää enää keskittyä hoitamaan kisat hienosti loppuun täältä kotoa käsin.

 

Viimeiset kaksi peliä olivat kyllä sellaisia trillereitä, että sydän tykyttää vieläkin. Katsoessani lätkää telkkarista pelkään aina pahinta, mutta jotenkin tuolla paikan päällä tappio ei vaan tuntunut edes vaihtoehdolta. Mutta kyllä se silti pisti jännittämään. Seuraavaksi edessä on sitten kuolemanpeli Prahassa Tšekkiä vastaan. Kauheasti on spekuloitu sitä, olisiko ollut parempi, jos vastaan olisi tullut Ruotsi eikä kisaisäntä. Omasta mielestä tuollainen ajattelu on ihan turhaa, jokainen joukkue on voitettava, jos haluaa maailmanmestariksi. Ja mikäs sen parempaa kuin hiljentää tuhatpäinen tšekkiyleisö voitolla Prahassa!

Rinteen huikea ennätysilta!

Vaikka kisakunto alkoikin viimeisinä päivinä jo vähän horjua, ei se estänyt railakkaita voitonjuhlia Valko-Venäjä pelin jälkeen. Aluksi kävimme fiilistelemässä voittoa Leijonaluolassa Tikin ja kumppaneiden kanssa ja siitä juhlat jatkuivat Stodolnin baarikadulle. Isi luovutti jo alkuillasta, mutta itse jäin muutaman muun suomalaisen kanssa näyttämään muunmaalaisille, miten voitontanssia tanssitaan. Nautin ihan älyttömästi kisojen vapautuneesta tunnelmasta, täysin erilaista kuin suomalainen sisäänpäin kääntynyt baarikulttuuri.

 

Mitäs me voittajat! ;)

 

Eilinen vierähtikin melkein kokonaan jäähallilla, kun aluksi menimme katsomaan Slovakia-USA peliä, jonka jenkit ikävä kyllä voittivat. Slovakian kannattajat olivat ihan uskomattoman omistautuneita joukkueelleen ja pitivät sellaista meteliä, että koko jäähalli tärisi heidän kannatuksestaan. Harmi, että heidän kisat päättyivät niin lyhyeen.

Hyvästit hotellin ihanalle koiralle, tšekkiläiselle ruualle ja mahtaville slovakkifaneille 

 

Illalla oli sitten vuorossa Venäjä-matsi, joka oli yhtä suurta draamaa. Harmittavinta oli tietysti ala-arvoinen tuomarointi, mikä ei onneksi päässyt vaikuttamaan pelin lopputulokseen. Tuossa pelissä Leijonat alkoivat kuitenkin jo näyttää hampaitansa, eivätkä taipuneet Venäjän painostuksen alla. Pekka Rinne on kannatellut joukkuetta uskomattomalla varmuudella, mutta tulevassa pelissä jokaisen Leijonan on oltava täydessä iskussa, eikä virheisiin ole varaa. Toivottavasti huomisessa matsissa nähdään myös ammattitaitoisempaa tuomarointia. 

 

 

Enpä ole eläissäni juhlinut niin paljon kuin kuluneen viikon aikana, mutta hetkeäkään en kadu, koska lopputulos oli niin hyvä. Kannatti siis muun muassa nukkua vain muutamia tunteja yössä, huutaa äänensä käheäksi katsomossa, potea tälläkin hetkellä järkyttävää flunssaa, nauttia juhlajuomaa ämpäristä sekä tanssia ja laulaa kaduilla, tuoleilla ja pöydillä. What happens in Ostrava, stays in Ostrava! ;)

Kisatunnelmia laidasta laitaan

Pahoittelut, että kisatunnelmia on tullut näin harvakseltaan. En olisi etukäteen uskonut, miten rankka tällainen kisamatka oikein on. Kun juomat ovat puoli-ilmaisia, voittoja tulee ja tunnelma on katossa, on jokainen ilta venähtänyt vähintään kolmeen. Oma kisakuntoni petti tänään viidentenä päivänä eilisten railakkaiden voitontanssien jälkeen ja tällä hetkellä poden jonkinlaista kisaflunssaa.

 

Tänään vietimme myös koko päivän Puolan puolella Auschwitzissa, joten olo on ollut sekä fyysisesti että henkisesti aika huono. Tuosta vierailusta kirjoittelen oman postauksen myöhemmin joko täältä tai Suomesta käsin. En viitsi luvata mitään, koska itseni lisäksi myös netti on reistaillut. Kun netti on ollut toimintakunnossa, minä en ja päinvastoin.

 

Mutta siis pieniä henkilökohtaisia ylilaukauksia ja takapakkeja lukuun ottamatta tiimimme tunnelma on ollut katossa. Kaksi mahtavaa matsia takana ja kaksi vielä edessä. Etenkin Suomen maalivahdit ovat olleet täyttä terästä ja on ollut hienoa seurata nollapelien ennätystä paikan päällä. Toivotaan, että Rinne on huomisessa pelissä taas iskussa ja saa rikottua myös henkilökohtaisen ennätyksen.

 

Torstaisessa Suomi-Slovenia matsissa enemmistö katsojista oli suomalaisia ja tunnelma se mukainen. On se kyllä vaan mahtavaa kuulla, kun koko halli raikaa Suomen kannustushuutoja. Tuossa pelissä istuimme lähes ensimmäisillä riveillä, joten pelin tiimellyksen ja rytinän pääsi aistimaan ihan lähietäisyydeltä. Lopputuloshan oli vallan mainio, joten voiton jälkeen suuntasimme juhlimaan Leijonaluolaan.

 

 

Pelien välissä juhlien jälkeistä heikohkoa vointia on hoidettu monella tavalla. Aamiaisen syömisestä olemme pitäneet kiinni joka aamu ja olleet vielä yleensä ensimmäisten joukossa, vaikka olemmekin kotiutuneet viimeisten joukossa. Aamiaisen hyväksi jatkeeksi keksin huoneemme porealtaasta nautiskelun, johon ihme kyllä sain jopa kuumaa vettä toisin kuin suihkustamme.



 

Perjantaina puolestaan pääsin kokeilemaan itselleni ihan täysin uutta juttua, ampumista. Hotellissamme siis sijaitsee ampumarata, jossa kuka vaan voi ampua vaikka minkälaisella aseella. Meidän ryhmä päätyi valitsemaan revolverin, kiväärin ja kaksi erilaista pistoolia, joista toinen oli Suomen poliisin ja toinen James Bondin käytössä oleva ase.

 

Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, miten paniikissa olin, koska en ole eläessäni edes pitänyt oikeaa asetta kädessäni saati ampunut sillä. Säpsähdin jokaista viereisten ratojen laukausta ja olin ihan varma, että onnistun vahingossa jotenkin ampumaan itseäni tai jotakuta toista. Käsien järkyttävästä tärinästä huolimatta onnistuin ampumaan kaikilla aseilla ja loppua kohden jopa osuin maalitauluun. Tulipahan taas tehtyä jotakin sellaista, mitä en olisi ikinä eläissäni uskonut tekeväni ja jälkikäteen se tuntui kyllä ihan älyttömän hyvältä. Hintaahan tuolle lystille tuli noin 5 euroa per nuppi, mikä oli ihan naurettavan halpa hinta tuollaisesta kokemuksesta.



Eilen vuorossa oli puolestaan Slovakia-Suomi peli, jossa suomalaiset olivat vähemmistössä, mutta se ei onneksi latistanut tunnelmaa. Ostravahan sijaitsee ihan Slovakian rajan läheisyydessä, joten nämä ovat heille melkein kuin kotikisat. He ovat kuitenkin tosi rentoa porukkaa, joiden kanssa tuli juteltua, laulettua ja tanssittua sekä ennen että jälkeen pelin. Ylipäätänsä kaikilla tuntuu olevan näissä kisoissa hyvä yhteishenki kansallisuudesta riippumatta. Onkin ollut hauska tutustua suomalaisten lisäksi jääkiekkofaneihin ympäri maailmaa.

 

Slovakia peliä saikin jännittää ihan huolella, kun maaleja ei meinannut millään tulla. Onneksi lopulta häkki heilui ja siitä alkoi suomalaisten hurmos. Oli aika mahtavaa kuulla, miten koko pelin kovaäänisesti laulanut ja tanssinut slovakkiyleisö hiljeni täysin Suomen toisen maalin kohdalla. Jääkiekko on kyllä uskomattoman hieno peli, etenkin silloin, kun oikea joukkue voittaa!

 

 

Nyt yritän kerätä voimia ja ääntäni takaisin reissumme loppurutistusta varten. Se on kyllä varma, että tämä tyttö tulee olemaan niin kuollut, kun pääsen kotiin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, mutta on tämä kyllä ollut ehdottomasti sen arvoista. Muistakaahan pitää tunnelma katossa myös kotikatsomoissa, jotta saadaan Suomi tänäkin vuonna finaaliin. Tämän hetkisen pelaamisen ja tunnelman takia uskon täysin, että kisojen viimeisenkin pelin päätteeksi kuulemme Maamme-laulun.

 

Niin ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille, etenkin omalleni, joka huolehtii tälläkin hetkellä karvaisesta lapsestani. Olet äideistä parhain <3

Ostravan erikoisuuksia

Terveisiä Ostravasta! Saavuimme kaupunkiin eilen puolenpäivän aikoihin ja siitä asti on pitänyt aikamoista kiirettä. Pian lähdemme seuraamaan ensimmäistä matsia, mutta halusin kirjoitella ennen sitä tunnelmia Ostravasta. Täytyy heti alkuun sanoa, että kaupunki on ollut tähän asti positiivinen yllätys, vaikka ensivaikutelma eilen ei ollutkaan kovin hyvä sateisesta ilmasta johtuen. Tänään on onneksi ollut aurinkoisempi päivä ja pääsimme tutustumaan muihinkin kuin hotellimme ja Leijonaluolan maisemiin.



 

Tosiaan reissumme järjestäjänä toimii Aikamatkat, josta kumpikaan meistä ei ollut kuullut aikaisemmin. Kaikki on kuitenkin ainakin tähän asti sujunut hyvin ja matkanjohtajista suurin osa on aika nuorta ja rentoa porukkaa. Ostrava on ihanan helposti käsitettävä kaupunki, jonka keskusta-alue on sen verran pieni, että siinä ei voi kovin kauaksi eksyä. Hotel Corrado, jossa majoitumme, sijaitsee kävelymatkan päässä ydinkeskustasta ja Stodolni baarikadusta, jonka varrella on jatkuvasti elämää.

 

Hotellimme on erikoisin, missä olen ikinä ollut. Sen pitäisi jo itsessään olla yksi kaupungin nähtävyyksistä, vaikka se on kaukana huippuluokan hotellista. Se sijaitsee valtavassa rakennuksessa, mutta huoneita siinä on vain alle kymmenen, joissa asuu tällä hetkellä lähes pelkästään suomalaisia. Piha-alueella on luonnollisesti oma tankki ja sisätilat vasta huikeat ovatkin. Huoneemme on täynnä käsittämättömiä yksityiskohtia ja sen kruunaa keskellä huonetta sijaitseva poreallas.

 

Hotellin yleiset tilat ovat täynnä toinen toistaan erikoisempia tavaroita, seinillä on muun muassa työkaluja, virveleitä ja täytettyjä eläimiä ja totta kai täällä on myös oma ampumarata. Niin ja villisika flyygelin päällä :D Hotellissa on myös oma ravintola, jonka pihvit ovat parhaimpia, mitä olen ehkä koskaan maistanut. Ei edes hirveästi haitannut, vaikka ruokaa joutui odottamaan reilusti yli tunnin eilen.

 

 

Hämmästeltyämme hotelliamme tarpeeksi lähdimme eilen illasta kohti Leijonaluolaa, joka on suomalaisten oma baari kisojen ajan. Tunnelma oli jo eilen tosi hyvä, vaikka välipäivää vietettiinkin, joten uskon tunnelman olevan tänään katossa. Yksi ostravalainen erikoisuus on sen oma olut, joka on kaljaksi yllättävän hyvää. Kisojen kunniaksi innostuin juomaan elämäni ensimmäisen kokonaisen kaljan, eikä edes tehnyt kovin tiukkaa. Tuskin musta kuitenkaan mitään kaljankittaajaa tämänkään reissun aikana tulee, kyllä se karpalovodka on vaan paljon parempaa!

 

 

On ollut hauska nähdä, miten jääkiekko yhdistää mitä erilaisimpia ihmisiä yhteen ja ihmisiin on täällä tosi helppo tutustua. Ja kerrankin naisten vessoihin on lyhyemmät jonot! Vinkki muuten kaikille sinkkunaisille, että näillä kisamatkoilla miesten huomio on taattu, niin hyvässä kuin pahassa :D

 

Vaikka tunnelma oli hyvä koko illan ajan ja juomat halpoja, suuntasimme nukkumaan jo puolenyön jälkeen. Se oli ihan järkevä ratkaisu, koska tänään jaksoimme hyvän aamiaisen jälkeen lähteä reippaina tutkimaan Ostravaa tarkemmin.

 

Odotin entiseltä teollisuuskaupungilta paljon ankeampaa yleisilmettä, mutta Ostravan keskusta-alue on yllättävän viihtyisä ja kaunis. Tietysti väliin mahtuu myös rumia rakennuksia, mutta ainakin tämän päiväisen lenkkimme maisemat olivat todella ihanat. Paljon vanhoja rakennuksia, kevätvehreyttä hehkuvia puistoja ja tunnelmallinen jokivarsi.

 

Kävimme myös näköalatornissa sijaitsevassa turisti-infossa, josta käsin pääsimme katselemaan laajemmin Ostravan maisemia.

 

 

Itse kaupunkialue on tosiaan melko pieni ja näimmekin sen lähes kokonaan kävelymme aikana. Kaupungin laitamilla siten sijaitsee vanhoja kaivosalueita ja tehtaita, joista osa on Unescon suojelukohteita.

 

Mitä pidemmälle matkamme jatkui, sitä enemmän aloin pitää tästä kaupungista. Ihmiset ovat olleet tosi ystävällisiä, vaikka eivät hirveästi puhukaan englantia. Esimerkiksi, kun menin ihastellen ottamaan kuvia jäätelöistä, niin seuraavaksi myyjä jo lykkäsi käteeni ilmaisen maistiaisen.

 

Tunnelmallisilta pikkukaduilta kävelimme kohti kaupungin modernia ostoskeskusta Nová Karolinaa, joka vaikutti todella isolta ja monipuoliselta ostoskeitaalta. Sinne suuntaan varmasti vielä uudestaan tuhlailemaan, tänään kun kävimme vasta alkulämmittelemässä.

 

Kaiken kaikkiaan matka on lähtenyt käyntiin todella hyvin, emmekä ole ainakaan vielä saaneet riitoja aikaiseksi. Aika monta kertaa ollaan kyllä jo jouduttu selittelemään, että en ole isin vaimo vaan tytär, mutta se nyt oli aika odotettavissa :D

 

Nyt lopettelen tältä erää, koska täytyy alkaa valmistautua iltaan. Halkean innosta, koska tänään päästään vihdoin itse asiaan eli kannustamaan Suomea voittoon Sloveniasta ja sen jälkeen toivottavasti viettämään railakkaita voitonjuhlia. Ihanaa Leijonat, Ihanaa!!!

Matka-addiktin uusin sortuminen

Veikkaan, että lähes jokaisella ihmisellä on jonkin sortin addiktio. Yhdelle se on alkoholi, toiselle tupakka, kolmannelle kahvi, neljännelle netti, viidennelle läheiset, kuudennelle uhkapelit jne. Olen kaikin keinoin pyrkinyt välttämään riippuvuuksia läpi elämäni, koska koen ahdistavaksi, jos jokin ulkopuolinen asia määrää elämääni.

Yksi riippuvuus minulla kuitenkin on ja se tuskin tulee kenellekään yllätyksenä. Matkustaminen on aina ollut minulle elämän paras huume, josta en vain saa kyllikseni. Monta kertaa olen miettinyt, mitä minulle tapahtuisi, jos en syystä tai toisesta voisi enää matkustaa. Todennäköisimmät vaihtoehdot olisivat hulluus tai totaalinen elämänhalun menettäminen. Niin suuri vaikutus reissaamisella on elämänlaatuuni.

Ennen matkojeni väliin saattoi mahtua kokonaisia vuosiakin, mutta nykyään puoli vuottakin pelkästään Suomen rajojen sisäpuolella on minulle suuremman luokan saavutus. Toukokuussa tulee kuluneeksi puoli vuotta siitä, kun palasin Etelä-Afrikasta. Siitä alkavan puolen vuoden aikana sitten reissaankin myös näiden Suomessa vietettyjen kuukausien edestä.

Nyt täytyy kyllä rehellisesti myöntää, että homma lähti PIKKASEN käsistä. Ensin piti olla vain reissu Lontooseen Emilyä katsomaan. Sitten tuli ajatus lähteä kesällä Kreikkaan Viivin kanssa. Ja sen jälkeen tuli tieto äidin synttärimatkasta Slovakiaan syyskuussa. Ja tällä viikolla tuohon kasaan lisättiin vielä yksi matka.

Vanhempani alkoivat nimittäin muistutella, että minulla on vielä aika paljon valmistujaisrahaa käyttämättä, kun kustansin vain puolet Etelä-Afrikan matkastani sillä. Yritin keksiä jotain järkevää hankittavaa, mutta en vain tällä hetkellä tarvitse elämääni yhtään tavaraa lisää. Elämiseenkään en sitä rahaa tarvitse, kun töitä on riittänyt sen verran hyvin. Noooo, mikäköhän ajatus nousi seuraavana mieleeni? No tietysti se, että kyllähän nyt elämään aina yksi matka lisää mahtuu!

Ja niin alkoivat matkakuumeiset aivoni jälleen raksuttaa mahdollisia reissuvaihtoehtoja. Eipä siihen taas kauan mennyt, kun keksin yhden matkatyypin, jota en ole vielä koskaan kokenut. Kun sain vielä houkuteltua isin matkaseuraksi, oli asia nopeasti päätetty. Niinpä suuntaamme isin kanssa 6.-12.5 kannustamaan Leijonia jääkiekon MM-kisoihin Ostravaan, Tšekkeihin.

Leijonafani jo pienestä pitäen :D

Jääkiekko on aina ollut suosikkilajini penkkiurheilun puolella ja MM-kisat tulee seurattua tiiviisti joka vuosi. Kotikisoja olen ollut katsomassa paikanpäällä vuosina 1997 ja 2003, mutta ulkomailla en ole koskaan ollut seuraamassa mitään urheilukilpailuja. Tulevalla matkalla onkin toivottavasti luvassa mahtavaa kisatunnelmaa ja jännittäviä, mutta Suomelle menestyksekkäitä, pelejä Sloveniaa, Valko-Venäjää, Slovakiaa ja Venäjää vastaan.

Ostrava (kuvat Wikimedia)

Kisatunnelma ei kuitenkaan ole ainoa syy intooni, vaan on myös mielenkiintoista päästä tutustumaan Tšekkeihin paremmin. Praha on yksi suosikkikaupungeista, joten saa nähdä, tekeekö myös Ostrava minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ostrava on entinen kaivoskaupunki, jossa riittää varmasti kierreltävää viikon ajaksi. Yhtenä päivänä teemme myös päiväretken Puolan puolelle Auschwitziin, jossa olen halunnut vierailla jo pitkän aikaa. Luvassa on varmasti myös tšekkiläisestä ruuasta nauttimista ja sortumisia älyttömän halpoihin ostoksiin. Ja toivottavasti lukuisia aurinkoisia ja lämpimiä kevätpäiviä.

Auschwitz (kuvat Wikimedia)

Tämä matka-addikti ei meinaa taas pysyä housuissaan, kun on niin paljon mahtavia matkoja edessä! Jos sitä nyt kuitenkin yrittäisi edes jotenkin pitää itsensä kasassa ja vetäytyä hetkeksi pääsiäisen viettoon maaseudun rauhaan.

Ihanaa ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille! :)

Loput palat Prahasta + Kutná Horan luukirkko

Tässä tulisi sitten loputkin Viivin ja minun Prahan matkasta. Vaikka on mukavaa olla taas pitkästä aikaa ihan vaan kotosalla, niin kuvia katsellessa tulee kauhea hinku takaisin tuonne upeaan kaupunkiin parhaimmassa seurassa. Viidessä päivässä kerkesi taas tottua siihen, että Viivi on koko ajan kädenulottuvilla ja nyt huomaan vaan puhuvani itsekseni seinille, peilille ja koiralle :D No, onneksi olemassa on sentään häröpuhelut ja -tekstarit ja perjantaina taas näemmekin Helsingin päässä. No joo, sitten itse asiaan.

Maanantai 5.8.2013 "Päivä, jolloin sekosimme shoppailusta, maisemista ja ruusuista"

 

Maanantaina päätimme pitää virallisen shoppauspäivän. Aluksi suuntasimme markkinakojuille tutkailemaan turistikrääsiä ja siitä jatkoimme suoraan taivaaseemme, jota myös NewYorkeriksi kutsutaan. Sieltä mukaani tarttui kolme paitaa ja kaksi alusasusettiä. Nuo kaikki irtosi alle 50 eurolla.

Sen jälkeen pysähdyimme mäkkäriin, jossa sain tutustua tsekkiläisten käsitykseen BigMac-ateriasta. Tilasin BigMac mealin ja en ollut uskoa silmiäni, kun kassa alkoi latoa kamaa tarjottimelleni. Ensin tuli hampurilainen, sitten jättiranskikset, valtava kokis, vesipullo, friteerattuja katkaravunpyrstöjä ja lopuksi vielä kokislasi. Olin niin hämmentynyt tilanteesta, että otin kiltisti koko lastin vastaan ja siirryin ihmettelemään sitä pöytään. Tsekissä näköjään mikään ei ole pientä, etenkään BigMac-ateria ;D

Ruuan jälkeen siirryimme kenkäkauppaan, jonka olimme bonganneet jo aikaisemmin. Kauppa oli täynnä toinen toistaan ihanampia kenkiä edullisilla hinnoilla, joten olisin mielelläni ottanut koko kaupan sisällön omakseni. Kenkiä sovitellessa kirosin moneen kertaan käsimatkatavaroilla matkustamisen alimpaan helvettiin ja teimme sopimuksen, että jos vielä tulemme Prahaan, niin otamme mukaan mahdollisimman isot matkalaukut. No, kaksi paria tuosta ihanasta kaupasta oli kuitenkin saatava mukaan vaikka väkisin + kiiltäväpintainen musta minilaukku, jonka meinasin epähuomiossani varastaa kaupasta. Sandaalit maksoivat noin 10 euroa, korkkarit noin 20 euroa ja laukku 5 euroa eli eipä taas hinnat päätä huimannut. 

Shoppailupäivän iloa!

Sitten olikin aika jälleen suunnata hotellille ottamaan välikuolema, jotta jaksaisimme illemmasta lähteä hortoilemaan kohti Petrinin kukkulaa.

Tarpeeksi lepäiltyämme kiskoimme itsemme taas liikkeelle ja suuntasimme kohti Petrinin kukkulalle nousevaa köysiratajunaa. Matkan varrella saimme jälleen ihastella toinen toistaan kauniimpia rakennuksia. Lippu köysiratajunaan maksoi noin euron ja sillä pääsi kätevästi kukkulan huipulle asti. Matkalla huipulle saimme myös nauttia saksalaisnaisen takapuolenheilutteluesityksestä, joten saimme viihdettä koko rahan edestä ;D

Kohti Petrinin kukkulan huippua, kiitos!

Huipulle päästyämme saimme ihastella muun muassa kaunista ruusutarhaa, upeaa kirkkoa, pikku-Eiffeliä ja muita hienoja rakennuksia.

Petrinin kukkulan ihania ruusuja ja rakennuksia

Kukkulalta aukesi todella kauniit maisemat yli Prahan kaupungin, joista nautiskelimme kävellessämme alas mutkittelevaa tietä. Petrinin kukkula on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja ihanan rauhallinen verrattuna vanhan kaupungin ihmisvilinään. Valtavat puut suojaavat katuja, joten ilmakin on paljon viileämpää ja siedettävämpää. Kiitos Anulle loistavasta vinkistä!

Upeita näkymiä kukkulalta yli kaupungin

Päästyämme alas Petrinin kukkulalta päätimme suunnata Kaarlensillan kautta syömään. Kamerastani loppui tuolloin akku, joten loput kuvat oli otettava kännykällä. Matkalla sillalle bongasimme Suomen suurlähetystön, joka olikin varmaan ainoa hetki matkalla, kun intoilimme Suomesta. Muuten minulla/meillä on matkustaessa jotenkin älyttömän suuret antipatiat suomalaisia kohtaan. Itse en ainakaan lähde koskaan ulkomaille tavatakseni suomalaisia, saan heistä jo kyllikseni kotona ollessani. Sen takia jälleen kerran koko matkan toimimme Viivin kanssa tuttuun tyyliimme eli, jos kuulimme lähellämme suomea, loimme toisiimme merkitsevän katseen ja vaivuimme syvään hiljaisuuteen, kunnes tilanne oli ohi ;D Ja noita tilanteita tuli kyllä aivan liikaa!

Suomijee ja muuta fiilistelyä!

Suuntasimme syömään tsekkiläiseen olutravintolaan, koska halusimme saada käsityksen paikallisesta ruuasta. Olutta emme kumpikaan juo, joten vähän kyllä nolotti tilata vettä oluttuoppien keskellä, mutta minkäs sitä makuaistilleen voi. Minä söin possua friteeratun perunaletun sisällä sekä kaalisalaattia ja Viivi otti itselleen gulassia, joka tarjoiltiin leivän sisällä. Molemmat annokset veivät kielen mennessään, joten suosittelen lämpimästi tsekkiläiseen keittiöön tutustumista. 

Illan kruunasi ihana tarjoilija, joka antoi meille ruusut ennen lähtöämme. Vinkki miehille: jos haluatte saada naiset helpolla sekaisin, iloiseksi ja tärähtäneiksi, niin antakaa heille ruusu. Tosin tämä saattaa toimia vain naisiin, jotka ovat kipeästi romantiikan tarpeessa (eli kaikkiin ;D). Loppu ilta kuluikin iloisissa tunnelmissa tärähtäneitä ruusukuvia ottaen. Miten vaikeaa on ottaa kaunista ja herkkää kuvaa kahdesta tytöstä ja kahdesta ruususta? Vastaus: MAHDOTONTA!!!

Yritimme ihan tosissamme ottaa kauniita kuvia, mutta lopputulos oli aina tota luokkaa! Syytämme huonoa kameraa, huonoa valaistusta, hikistä päivää, rasvaisia hiuksia ja vaikka mitä muuta, paitsi itseämme ;D

Tiistai 6.8.2013 " Päivä, jolloin muutuimme herrantertuista horoiksi junamatkan aikana"

Viimeisen kokonaisen matkapäivämme päätimme viettää Prahan ulkopuolella. Olin etukäteen ottanut selvää noin tunnin junamatkan päässä olevasta Kutná Horan kaupungista, jossa sijaitsi kuuluisa Sedlecin luukirkko. Koska pääsisimme samalla fiilistelemään reilitunnelmia junaan, oli lopullinen päätöksenteko helppoa.

Matkamme rautatieasemalle kulki muun muassa Venceslauksen aukion ja kansallismuseon ohitse, kunnes vihdoin pääsimme perille. Totesimme taas, että molempien muistikuvat reilistä olivat todella hatarat, koska kumpikaan ei muistanut rautatieasemaa. Se oli paljon isompi kuin muistimme ja täynnä kauppoja, lähes kuin ostoskeskus siis.

Venceslauksen aukio, kansallismuseo, oopperatalo ja rautatieasema

Lippujen osto ja laiturin löytäminen sujuvat yllättävän hyvin (ammattilaiset kun oli liikkeellä ;P). Pääsimme oikeaan junaan ja löysimme jopa istumapaikat itsellemme. Ja tietysti suomalaisten vierestä!!! Reilasimme kuukauden, jonka aikana törmäsimme vain yhteen suomalaiseen junassa ja hänkin oli asunut Italiassa jo vaikka kuinka kauan eikä puhunut enää hyvin suomea. Mutta tottakai päädyimme nyt heti istumaan suomalaisten viereen, mitä kohtalon ivaa! Onneksi nuoripari oli yhtä shokissa meistä kuin me heistä ja tajusivat hyvin pian siirtyä muualle, rauha oli taas maassa.

Junassa on tunnelmaa!

Junamatka meni rattoisasti tsekkiläisistä maalaismaisemista nauttien, junafiilistellen, jutellen, nauraen ja hikoillen. Ihmettelimme taas, miten olemme selvinneet kuukauden rinkkojen kanssa tuollaisessa paahteessa ja kuumuudessa ja vielä paljon paksummilla vaatteilla. 

Kun pääsimme perille Kutná Horaan oli tietysti jälleen otettava kaikki ilo irti surkeasta huumoristamme, joten päädyimme ottamaan horokuvia juna-aseman eteen ;D

Prahan herrantertut muuttuivat junamatkalla Kutná Horan horoiksi ;D

No, onneksi päästiin sitten vihdoin siihen ihan oikeaan asiaan, kun pienen kävelyn jälkeen saavuimme Sedlecin luukirkolle. Kirkko itsessään oli melko pieni ja sympaattisen oloinen ulkopuolelta ja sitä ympäröi kaunis hautausmaa. Se, mikä tekee kirkosta kuuluisan löytyi vasta sisältä kirkon kappelista. Alun perin kappeli rakennettiin vanhoista haudoista kaivettujen 40 000 ihmisen luiden säilytyspaikaksi, mutta 1800-luvun loppupuolella Frantisek Rint järjesti luut nykyiseen malliinsa ja rakensi niistä muun muassa kattokruunun, vaakunan, kastemaljoja ja muuta koristusta kappeliin.

Paikka oli kyllä näkemisen arvoinen ja todella mielenkiintoinen, erikoinen ja vähän karmivakin. Jotakin, mitä en  ole itse ainakaan koskaan aikaisemmin nähnyt. Joten, jos Prahassa viettää pidemmän aikaa suosittelen päivävisiittiä kirkolle ehdottomasti. Itse emme jaksaneet helteestä johtuen kävellä kaupungin keskustaan, vaan söimme lounasta ja suuntasimme junalla takaisin kohti Prahaa. 

Sedlecin luukirkon kalloilua

Koska olimme takaisin hotellilla vasta viiden aikoihin, päätimme levähtää hetken ja nauttia viimeisestä ilasta hotellillamme. Olimme kuvitelleet, että hotellissamme syöminen olisi kallista, mutta onneksi huomasin kyltin, jossa mainostettiin kolmen ruokalajin illallista 175 korunalla eli 7 eurolla!!! Joten pakkohan se oli mennä kokeilemaan. Emmekä joutuneet pettymään. Itse söin kukkakaalikeittoa, pasta carbonaran ja jäätelöpallon kermavaahdolla ja jokainen ruoka oli erittäin makoisa.

Ihana hotelli, ihana seura, ihana ruoka, ihana juoma, ihana ilma, ihanat maisemat, ihana tunnelma. Tuollaisina iltoina elämä on vain yksinkertaisesti täydellistä! <3

Ruuan jälkeen päätimme siirtyä aurinkokannelle nauttimaan vielä maisemista, lämpimästä illasta ja vetää överikännit (eli yhdet drinkit ;D). Mojito oli makoisaa ja ilta oli erittäin onnistunut ja rentouttava. Päätimme siirtyä huoneeseen juuri oikeaan aikaan, koska pian sen jälkeen ukkosmyrsky raivosi taas ulkona. Loppuilta kuluikin naureskellen huoneessa ja keskareita heilutellen ohi lipuville laivoille ja yöllä nautiskelimme Massimo-tyynyistä viimeistä kertaa ;D

Ilta pimeni yöksi drinkkiemme aikana. Kaiholla muistelen noita maisemia, kun tuijotan taas koti-ikkunasta toisen talon seinää :/

Keskiviikko 7.8.2013 "Päivä, jolloin oli aika jättää haikeat jäähyväiset Prahalle"

Aivan liian nopeasti koitti matkamme viimeinen aamu. Kirjauduimme hotellista ulos jo yhdeltätoista, mutta lentomme lähtöaika oli vasta puoli kymmeneltä illalla, joten meillä oli vielä koko päivä aikaa kierrellä Prahassa. Kulutimme aikaa muun muassa viimeisiä ostoksia tehden, syöden ja hotellin aulassa padikuosaillen. Päätimme myös tehdä vielä uuden kävelyretken Kaarlensillalle, jotta saisin kunnollisia kuvia siitä kamerallani.

Kaarlensilta, Prahan linna ja jokinäkymiä Vltavalle

Kaarlensillalla

Päivä tuntui loputtoman pitkältä, koska ei ollut enää huonetta, johon mennä tekemään välikuolemaa. Lopulta puoli seitsemän aikoihin päätimme suunnata kohti lentokenttää. Tällä kertaa emme tosiaan meinanneet kuluttaa rahojamme taksiin, vaan hyppäsimme metroon ja sen jälkeen bussiin, jolla pääsimme lentokentälle. Hintaa matkalle tuli vähän päälle euro, joten jos tavaraa ei ole mukana älyttömästi ja julkiset kulkevat, kannattaa ehdottomasti hyödyntää siirtymiseen tämä vaihtoehto.

Lentokentällä söimme ylihintaisessa ravintolassa, jossa oli yliylpeä tarjoilija, ostimme lopuilla korunoillamme mässättävää ja totuttelimme henkisesti Suomeen paluuseen, kun joka puolella oli suomalaisia, eikä kommentteja ihmisistä, asioista ja fiiliksistä voinutkaan enää heitellä yhtä huolettomasti kuin matkan aikana. 

Lopulta pääsimme koneeseen, jossa jouduimme jälleen etsimään ikuisuuden laukuillemme tilaa matkatavarahyllyiltä (miksi ihmiset ei vaan opi!). Haikein mielin jätimme hyvästit tuolle kauniille ja ihanalle kaupungille. Ei voi muuta kuin toivoa, että Praha pysyy tulevaisuudessakin yhtä upeana ja että sinne pääsee vielä uudelleen. Lento sujui aika väsyneissä tunnelmissa ja olimme perillä Helsingissä vasta puoli yhden aikaan yöllä. Onneksi isi jaksoi tulla vastaan ja pääsimme mahdollisimman nopeasti nukkumaan.

Praha oli juuri niin upea kuin muistimmekin, hinnat olivat edelleen lähes kaikessa edullisia ja ihmiset ystävällisiä. Matkaseuraa taas ei riitä kuvaamaan edes tuhat sanaa! Kiitos Viivi unohtumattomasta matkasta ja vuoden nauruista. En voi ymmärtää, miksi ikinä menimme pitämään yhdessä matkustamisessa viiden vuoden tauon, kun se on silkkaa parhautta. Seuraavaa matkaa emme kyllä odota noin kauan!

Koska olemme luonnonkauneuden puolestapuhujia, lopuksi vielä mörrimöykkykauneutta heti aamutuimaan. Tehokaksikko kiittää, kuittaa ja esittää pahoittelut kaikille niille joita saatoimme häiritä tai loukata (NOT!)