Snowdonian kansallispuisto, Caernarfonin linna ja vähän Luoteis-Englantia

Tenbysta roadtrippimme jatkui kohti Pohjois-Walesia ja Snowdonian kansallispuistoa. Ajomatka oli 250 kilometriä ja ajattelimme siihen kuluvan noin 3-4 tuntia. Ilmeisesti Walesissa ei kuitenkaan kulje etelä-pohjoissuuntaista isompaa tietä tai sitten meidän navigaattori ei ainakaan neuvonut sille, koska ajoimme tuota väliä lopulta yli kuusi tuntia. Maisemat reitillä olivat kuitenkin hienot, mitä nyt kauhunsekaisilta tunteiltani kerkesin pelkääjän paikalta katsomaan.

Lähestyessämme pohjoista maasto muuttui huomattavasti kumpuilevammaksi ja näkyviin ilmeistyi myös vuoria. Vihdoin uuvuttavan ajomatkan jälkeen saavuimme perille Llanberis-kylään, jossa yövyimme seuraavat kaksi yötä. Illalla emme jaksaneet tehdä muuta kuin hakea ruokaa ja kaatua sänkyyn nukkumaan.

Noin 2000 asukkaan Llanberis sijaitsee Snowdonian kansallispuistossa kahden järven rannalla ja vuorten ympäröimänä. Kylä itsessään ei ole kummoinen, mutta sitä ympäröivät maastot vetävät puoleensa matkailijoita ympäri maailmaa. Kylästä käsin on mahdollista kiivetä mm. Walesin korkeimman vuoren Snowdonin (1085m) huipulle. Koska olimme vielä edellisen päivän ajosta uupuneita ja iltapäivälle oli luvattu sadetta, päätimme valloittaa vuoren sinne kulkevalla junalla.

Tuo rautatie avattiin jo vuonna 1896 ja nykyään se vie vuosittain vuoren huipulle n. 130 000 matkustajaa. Reitin pituus on 7,6 kilometriä ja junalla kestää noin tunti ajaa se suuntaansa. Se ei kulje ollenkaan, jos tuuli on liian kovaa Snowdonin huipulla, mutta me pääsimme onneksi sen kyytiin. Maisemat matkan varrella olivat todella upeat, mutta muuttuivat hyvin sumuisiksi lähestyessämme vuoren huippua.

Niinpä kipitimme vain nopeasti sen huipulle ja palasimme takaisin kylään. Junasta käsin näimme kauniin vesiputouksen ja päätimme lähteä katsastamaan sen lähempää kävellen. Matkalla saimme ihastella Walesin kaunista, syksyistä luontoa.

Itse vesiputous oli yllättävän iso ja siitä lähti mahtava kohina. Ihailtuamme sitä tarpeeksi palasimme takaisin Llanberiksen keskustaan ja teimme vielä lyhyen kävelyn järven rannalla, jonka jälkeen suuntasimme lounaalle. Koko loppu päivän satoi vettä, joten päätimme viettää ansaitun löhöhetken huoneessamme kirjoja lukien ja Netflixiä katsellen.

Seuraavana aamuna lähdimme kohti Caernarfonin linnaa, koska halusimme vierailla edes yhdessä linnassa reissumme aikana. Englannin kuningas Edvard I rakennutti tuon upean linnan valloitettuaan alueen vuonna 1283.

Linna oli todella hyvässä kunnossa ja sisälsi paljon mielenkiintoista nähtävää ja useampia näyttelyitä. Siellä oli myös mukavan vähän ihmisiä ja saimme kiertää linnan aluetta ihan rauhassa. Tuollaisissa paikoissa alkaa aina väkisinkin miettiä, millaista ihmisten elämä on ollut silloin yli 700 vuotta sitten.

Linna sijaitsee kauniilla paikalla meren rannalla ja sitä ympäröi Caernarfonin kylä. Se on nykyään Unescon maailmanperintökohde ja on edelleen merkittävä paikka myös Britannian monarkialle. Muun muassa Prinssi Charles kruunattiin siellä Walesin prinssiksi vuonna 1969.

Tutustuttuamme linnaan noin kaksi tuntia lähdimme ajamaan kohti Luoteis-Englanin Shropshirea ja pikkuista Ellesmeren kylää, jossa paras ystäväni Viivi asuu nykyään. Suurin osa ajasta kului kuulumisten päivittämiseen, mutta yhtenä päivänä kiersimme vähän enemmän itse kylää ja järveä, jonka mukaan Ellesmere on saanut nimensä. 

Ellesmerestä teimme myös päiväretken Shrewsburyn kaupunkiin, joka on Shropshiren kreivikunnan pääkaupunki. Sen keskustassa on säilynyt suurelta osin keskiaikainen asemakaava ja kaupungissa on lähes 700 suojeltua rakennusta. 

Kaupunki oli oikein viehättävä sateisesta ilmasta huolimatta. Teimme myös lyhyen kävelyn kauniiseen Dingle Gardensiin Severn-joen rannalle. Sen varressa sijaitsee myös Shrewsbury School, jossa mm. Charles Darwin opiskeli 16-vuotiaaksi asti.

Vaikka sää ei enää samalla tavalla suosinut meitä loppureissussa, oli mukavaa päästä tutustumaan myös pikaisesti Luoteis-Englantiin. Ellesmeresta ajoimme vielä takasiin Bristoliin, jonne palautimme vuokra-auton ja josta palasimme lentäen kotiin. Ihan uskomattoman paljon sitä kerkesikin tehdä ja nähdä yhdeksässä päivässä. Itse en odottanut tätä reissua muuten kuin ystävien näkemisen osalta, mutta Britannia yllätti minut todella iloisesti kauniilla luonnollaan ja viehätävillä kylillään ja kaupungeillaan. Noihin maisemiin tulee varmasti palattua vielä tulevaisuudessakin.

Walesin etelärannikkoa ja hurmaava Tenby

Vietettyämme mukavan viikonlopun Bristolissa vuokrasimme auton ja suuntasimme kohti Walesia. Ensimmäinen määränpäämme oli Tenby, mutta halusin ehdottomasti poiketa reitiltä katsastamaan yhden maailman parhaimmista rannoista, Rhossili Bayn. 

Niinpä käännyimme Swansean kohdalta kohti niemimaan kärkeä, jossa tuo kaunis ranta sijaitsee. Siihen asti olimme saaneet ajaa isoja moottoriteitä, joten shokki oli aika valtava, kun siirryimme Walesin maalaisteille. Kun se yhdistettiin ajamiseen väärällä puolella tietä, niin pelkääjän paikka oli todella nimensä veroinen. Ja tietysti niillä älyttömän kapeilla teillä piti tulla vastaan tasaisin väliajoin traktoreita tai muita isoja ajoneuvoja. 

Onneksi maisemat perillä olivat kaiken sen pelkäämisen arvoiset. Tuuli tosin oli todella kovaa, koska hurrikaanin jäänteet olivat saapumaisillaan Walesin rannikolle illaksi. Mutta se ei onneksi haitannut merkittävästi maisemien ihastelua, vaikka jouduimmekin ihastelemaan niitä vähän kauempaa. Ei mikään ihme, että Rhossili Bay on valittu Euroopan parhaaksi rannaksi. Se on kerrassaan upea.

Aluksi kävimme lounaalla The Bay Bistrossa, josta oli kerrassaan mahtavat näkymät suoraan tuolle pitkälle hiekkarannalle, syksyiseen luontoon ja myrskyävälle Atlantille. Ja ruuatkin olivat oikein maukkaita. Lounaan jälkeen uskaltauduimme myös pienelle kävelylle lähemmäs rantaa. Hiekkaosuudelle asti emme kuitenkaan jatkaneet, koska jo metrejä ennen sitä tuuli pöllytti suun ja silmät täyteen hiekkaa. 

Sen jälkeen edessä oli vielä jännittävä ajomatka perille Tenbyyn, josta olimme varanneet majoituksen kahdeksi yöksi. Tenby on noin 5000 asukkaan kylä Pembrokeshiren kreivikunnan rannikolla. Ilta oli jo pimenemässä, kun saavuimme perille ja myrskykin oli yltynyt entisestään. Niinpä kävimme vain pikaisesti syömässä ja päätimme jättää tarkemman tutustumisen seuraavalle päivälle.

Myrskyn jälkeinen aamu aukesi kauniin aurinkoisena ja lämpimänä. Tuhdin englantilaisen aamupalan jälkeen lähdimme kävelylle rannoille, jotka tekevät Tenbystä suositun vierailukohteen, etenkin kesäaikaan. Lokakuussa ihmisiä oli mukavan vähän ja rantoja pitkin pystyi kävelemään hyvin laskuveden aikaan. 

Laskuveden aikaan on mahdollista myös vierailla Tenbyn edustalla sijaitsevalla St. Catherinen saarella ja linnakkeella. Linnake valmistui vuonna 1870 ja sen oli tarkoitus suojata Britanniaa Ranskan hyökkäyksiä vastaan. Noita hyökkäyksiä ei kuitenkaan koskaan tullut, joten linnoitus tykkeineen jäi käyttämättä. 1900-luvun alkupuolella se myytiin yksityiskäyttöön. Maailmansotien aikana linnoitus oli armeijan käytössä, jonka jälkeen se palautui jälleen yksityisomistajille. 1968-1979 linnoituksessa toimi eläintarha, jonka sulkeuduttua se oli pitkään tyhjillään. Siinä ajassa sen sisätilat pääsivät huonoon kuntoon. Linnakkeen tulevaisuus on vielä auki, mutta tällä hetkellä sitä kunnostetaan ja sinne tehdään opastettuja kierroksia.

Rannoilta siirryimme kiertelemään Tenbyn keskustaa ja ihastelemaan sen hurmaavia, värikkäitä taloja. Tenby oli muutenkin todella idyllinen kylä, jossa olisi viihtynyt pidempäänkin kuin vain kaksi yötä. Etenkin kun sieltä käsin on mahdollista tutustua laajemminkin Pembrokeshiren alueeseen.

Ostimme retkievästä Tenbystä ja lähdimme ajelemaan autolla tarkoituksenamme ajaa pidempikin pätkä Walesin etelärannikkoa. Hortoiltuamme ikuisuuden pikkuisia maalaisteitä jouduimme ikäväksemme toteamaan, ettei rantatielle ollut asiaa sinä päivänä. Armeija piti nimittäin omia panssarivaunuharjoituksiaan alueella. Niinpä jouduimme syömään eväät pellon laidassa kaukaista tulitusta kuunnellen.

Toivuttuamme pettymyksestä päätimme ajaa Pembroken linnalle, että saisimme edes jotakin nähtyä päivän aikana. Huono tuuri seurasi meitä kuitenkin sinnekin, koska linna oli pian sulkeutumassa ja tyydyimme kiertämään sen ainoastaan ulkopuolelta.

Emme suostuneet luovuttamaan, vaan käänsimme nokan vielä yhtä kohdetta ennen pimeän tuloa. Olimme saaneet ystävälliseltä majatajonpitäjältä vinkkejä lähialueen nähtävyyksistä ja yksi niistä oli Barafundle Beach. Pienen haahuilun jälkeen löysimme onneksi paikan, josta pystyi kävelemään rannalle. Jo matkalla maisemat olivat todella jylhät ja jyrkkien kallioiden päältä oli suora pudotus tyrskyävään mereen.

Myös itse Barafundle Beach oli kaunis ja lievitti vähän pettymystämme siitä, ettemme päässeet ajelemaan rantatietä pitkin aiemmin päivällä. Koska halusimme pois pikkuteiltä ennen pimeää, lähdimme kuitenkin melko nopeasti takaisin kohti Tenbya. Matkalla oli tosin pakko pysähtyä kuvailemaan lehmiä ja upeaa auringonlaskua pellonreunaan.

Näitä kuvia katsellessa en voi oikein vieläkään uskoa, että meillä oli niin hyvä tuuri ilmojen suhteen matkana aikana. Britannian lokakuu todella näytti meille parhaita puoliaan ja päivät olivat välilllä lähes kesäisen lämpimiä.

Kirjoittelen vielä jossakin vaiheessa loput tuosta reissusta, mutta nyt lähden valmistautumaan iltaa varten. Viivi on käymässä Suomessa ja lähdemme pian syömään ja sen jälkeen Ultra Bran keikalle <3

Kodikas Bristol ja suloinen Cheddar

Matkamme alkoi ja päättyi Bristoliin, jossa Emily on asunut jo reilut kaksi vuotta. Bristol on reilu 400 000 asukkaan vanha satamakaupunki Lounais-Englannissa lähellä Walesin rajaa. Vaikka Bristol on Englannin kuudenneksi suurin kaupunki, se oli minusta ihanan kodikas ja kompaktin kokoinen. 

Aloitimme Bristoliin  tutustumisen kaupungin maamerkiltä,  Clifton Suspension Bridgelta. Kyseessä on suuri riippusilta, joka ylittää Avon-joen. Sillan ympäristössä oli laajoja puistoalueita ja siellä on varmasti kesäaikaan ihana viettää piknikkiä.

Sillalta siirryimme Bristolin keskustaan. Aluksi nousimme 32 metriä korkeaan Cabot Toweriin, mikä olikin aika jännittävä kokemus, koska portaikko huipulle oli todella kapea ja pimeä. Koska torni sijaitsee suuren mäen päällä, sieltä aukesi hienot maisemat Bristoliin ja sieltä sai hyvän kokonaiskäsityksen kaupungista. Torniin kiipeäminen on ilmaista, joten suosittelen käymään siellä, jos et ole pahasti klaustrofobinen.

Tornilta jatkoimme lounaalle ydinkeskustaan, joka oli täynnä upeita, vanhoja rakennuksia. Yksi upeimmista rakennuksista oli Bristolin yliopisto, joka muistutti kovasti Tylypahkaa. Ihan uskomatonta, että jotkut saavat oikeasti opiskella niin upeissa  puitteissa!

Bristolissa on mielestäni jaettu keskusta-alue kivasti selkeisiin osiin. Vanhat rakennukset muodostavat oman alueensa, satama omansa ja modernimpi ostosalue omansa. Kaikki nuo alueet ovat kuitenkin kävelyetäisyydellä toisistaan. Bristolin satama toi vahvasti mieleeni Aura-joen kotoisan tunnelman. Ei siis ihme, että Emilykin tuntuu viihtyvän kaupungissa niin hyvin. Rakennukset ja kadut olivat täynnä ihania yksityiskohtia ja yleinen tunnelma kaupungissa miellyttävän rento. Jäi ehdottomasti sellainen olo, että olisi mukavaa käydä joskus uudestaankin.

Vajaan tunnin ajomatkan päässä Bristolista sijaitsee pieni ja suloinen Cheddar, joka on tuon maailmankuulun juuston kotikylä. Ajoimme aluksi kylän läpi sen jälkeen alkavaa upeaa rotkoaluetta Cheddar Gorgea. Kapea ja mutkitteleva tie kulki jylhinä kohoavien kallioseinämien välissä. Alueella on paljon kävelyreittejä ja kallioseinämät näyttivät olevan kiipeilijöiden suosiossa.

Teimme noin tunnin kävelyn näköalapaikalle, josta aukesivat mitä upeimmat maisemat ympäri Englannin maaseutua ja rotkoaluetta. Alueella sijaitsee paljon luolia, mutta niiden tutkiminen sai jäädä seuraavaan kertaan. Myös alueella viihtyvät vuohet jäivät näkemättä eli tuonnekin on monta syytä palata vielä joku päivä.

Kävelyn jälkeen menimme kylään lounaalle ja ostoksille. Juustokaupassa maistoimme niin vahvaa Cheddaria, että se poltti suumme ja kurkkumme. Onneksi valikoimista löytyi myös hieman kevyempiä versioita. Ostimme mukaan herkullisia fudgeja ja minä löysin maailman suloisimman teekannukylän erään teehuoneen ikkunasta. Onneksi poikkesimme sisälle, koska osa kannuista oli myytävänä ja ostin yhden niistä vähän päälle kymmenellä eurolla. Suomessa tuo sama olisi varmasti maksanut lähemmäs kolmekymmentä euroa.

Kierrettyämme kylän poikkesimme vielä teelle ja skonsseille, kunnes lähdimme ajamaan takaisin kohti Bristolia. Cheddar oli aivan ihana kylä ja suosittelen sielä käymistä, jos liikkuu lähialueilla. Sen ainoa huono puoli oli oikeastaan kylän läpi kulkeva autotie, jossa oli vilkas liikenne päristelevine moottoripyörineen.

Seuraavana aamuna jätimme hyvästit Bristolille, vuokrasimme auton ja käänsimme nokan kohti Walesia. Noista seikkailuista kerron lisää  seuraavassa postauksessa. Lämpimät kiitokset vielä Emilylle ja hänen miehelleen, että pitivät meistä niin hyvää huolta koko viikonlopun ja toimivat loistavina paikallisoppaina meille. Enpä usko, että koskaan olisin tutustunut noihin kahteen ihanaan paikkaan, jos Emily ei olisi aikanaan muuttanut Bristoliin. Jotain hyvää siis siinäkin :)

Syysterveiset Britanniasta!

Kotiuduimme viime yönä syyslomaltamme, jonka aikana kiersimme auton kanssa ympäri Englantia ja Walesia. Päivät olivat sen verran täynnä ohjelmaa, että kerkesin laitella kuvia vain Instagramin puolella. Kirjoittelen sitten tulevien viikkojen aikana tarkempia matkakertomuksia paikoista, joissa kävimme matkan aikana. 

Itse lähdin matkalle vain sillä ajatuksella, että tärkeintä on päästä näkemään rakkaimpia ystäviäni Viiviä ja Emilyä pitkästä aikaa, kun nuo molemmat ryökäleet ovat karanneet Englantiin asumaan. Avomies suunnitteli matkareittimme lähes täysin, ja Emily ja Viivi toivat omat kohteensa mukaan matkasuunnitelmaamme. 

Koska suuria odotuksia matkan suhteen ei ollut, sain yllättyä todella positiivisesti jälleen kerran.  Matkan ainoa huono asia tapahtui vasta kotimatkalla, kun matkalaukkumme jäi jonnekin välille Bristol-Amsterdam-Helsinki. Mutta eiköhän sekin sieltä jostain vielä kotiin löydä. Kokonaisuudessaan loma oli todella onnistunut ja näimme sen aikana ihania kyliä, kaupunkeja ja maisemia. Jopa sää oli meidän puolellamme ja saimme nauttia monista lämpöisistä syyspäivistä Britanniassa. Ja tietysti niistä ihanista ystävistä, jotka ovat tärkeintä maailmassa <3

Tulevina viikkoina tiedossa tarinoita muun muassa Bristolista, Cheddarista, Tenbystä, Snowdoniasta, Ellesmeresta ja Shrewsburysta. Jossain välissä yritän saada myös loput kertomukset Venäjältä kirjoiteltua.

Mukavaa viikkoa kaikille! :)

Last Call from London

Tässä tulisi vielä loput palat meidän Lontoon reissusta. Ennen siirtymistämme Harry Potter studioille kuluttelimme perjantaista sadepäivää Lontoon kauppoja kierrellen. Shoppailukierroksemme aloituspaikka oli Piccadilly Circus, josta kävelimme Covent Gardenin alueelle. Mukaan tarttui vain pieniä ostoksia, koska niitä piti kantaa mukana koko päivä. Markkinakojusta löysin muun muassa ihanan pöllöhuivin lämmittämään kaulaani viileänä päivänä.



 

Oli myös pakko pysähtyä ottamaan puhelinkoppikuvia, kun seurassani oli pitkästä aikaa hovikuvaajani. Näistä tuli kyllä yllättävän onnistuneita, toisin kuin monista Aasian reissumme kuvista :D Lounastimme Lontoon vanhimmassa intialaisessa ravintolassa Punjabissa, jonka asiakaspalvelu oli melko kehnoa, mutta onneksi ruuat olivat herkullisia. Vatsat täynnä suuntasimme kohti British Museumia, jonne on ilmainen sisäänpääsy.

 

Museo on valtava, mutta kiertelimme siellä vain noin tunnin ajan. Kokoelmat koostuivat lähinnä eri kulttuurien ja aikakausien esineistöstä. Egyptin osasto oli ehdottomasti kiehtovin muumioineen. Kaipasimme molemmat maalaustaidetta, johon ainakin itse jaksan keskittyä edes vähän paremmin kuin erilaisiin kippoihin ja kuppeihin. Useat Lontoon museot ovat tosiaan ilmaisia, joten ne ovat loistava tapa kuluttaa sadepäivää. Seuraavalla kerralla haluaisin ainakin itse vierailla Luonnonhistoriallisessa museossa.

 

 

Toinen loistava tapa kuluttaa aikaa missä päin maailmaa tahansa on tietysti syöminen. Koska meillä molemmilla oli aika pieni matkabudjetti, söimme reissun aikana melko edullisissa ravintoloissa, joissa annokset maksoivat noin 8-15 puntaa.



Ruokalistallemme mahtui muun muassa italialaisia, meksikolaisia ja intialaisia makuja. Eikä herkkujakaan tietenkään unohdettu. Hävettää vähän myöntää, että lopulta koko reissun aikana ei tullut syötyä mitään tyypillistä englantilaista ruokaa. Fish & chipsit olivat joka päivä listallamme, mutta aina tuli jokin mutka matkaan ja päädyimme muualle syömään. Lopulta ajattelin syödä ne rautatieasemalla ennen lähtöäni, mutta ainoa niitä tarjoava ravintola pulitti niistä 18 puntaa, joten päädyin sitten mäkkäriin :D

 

 

Museot, syöminen ja shoppailu olivat siis Lontoossa melko edullisia, toisin kuin metrolla kulkeminen. Yhdensuuntainen matka keskusta-alueella maksoi melkein 5 puntaa ja koko päivän metrokortti 12 puntaa. Alkoivat Helsinginkin julkiset tuntua ihan älyttömän edullisilta noihin verrattuna. Lauantaille ostin sitten tuon päivälipun, kun suuntasimme Oxford Streetille shoppailemaan. Myöhemmin illasta suhasin vielä itsekseni ihastelemaan uudestaan Thamesia, London Eyetä ja Big Beniä. Kävin myös Westminster Abbeylla, joka oli ikävä kyllä julkisivuremontissa.

 

Meillä oli tarkoituksena suunnata viimeisen illan kunniaksi Lontoon yöelämään, mutta toisin kävi. Kolme täyttä turistipäivää verottivat voimia sen verran, että olimme molemmat ihan uuvuksissa. Niinpä suuntasimme vain syömään hyväksi todettuun ravintolaan ja sen jälkeen sänky veti puoleensa houkuttelevasti. Siitä kyllä tietää mummoutuvansa kovaa vauhtia, kun Moulin Rougen katsominen yökkäreissä tuntuu paljon houkuttavammalta vaihtoehdolta kuin cocktail Lontoon kattojen yllä :D

 

 

Sunnuntaina oli taas sadepäivä ja kun Emilykin lähti jo aamulla kohti kotiaan, en asettanut päivälle kovin suuria tavoitteita. Kirjoittelin blogia ja kortteja hotellilla, jonka jälkeen siirryin kuluttamaan aikaa Victorian rautatieaseman kauppoihin. Sieltä siirryin hyvissä ajoin junalla Gatwickin lentokentälle, jossa tein vielä viime hetken tuliaisostoksia. Sitten olikin aika ahtautua täyteen Norwegianin koneeseen ja suunnata kohti kotia. Norwegianista on kyllä tullut ihan lemppari lentoyhtiöni. Halvat hinnat, hyvä palvelu ja Wi-Fi lennolla vain muutamia syitä mainitakseni.

 

Mun selfiekaveri oli vähän liian pitkä :D

Suomen sääkin yllätti pitkästä aikaa ja pääsin ihastelemaan kaunista auringonlaskua koneen ikkunasta. Onneksi sentään maanantai oli perinteinen harmaa sadepäivä. Eihän sitä muuten tietäisi tulleensa takaisin kotiin :D Sellainen ihana pikaloma meillä. Kiitos vielä Emily mahtavasta reissuseurasta, otetaanhan pian uusiksi :)