lauantai 27. helmikuuta 2016

Nautintoja ja kärsimystä Vilnassa

Majoituimme matkamme aikana Vilnan vanhimpaan hotelliin Narutisiin, joka on peräisin vuodelta 1581. Hotellin yleiset tilat olivat todella tunnelmalliset, pidin etenkin aamiaissalista, joka sijaitsi hotellin kellarimaisessa alakerrassa. Hotellissa on säilytetty kivasti vanhan ajan tunnelmaa ylellisyydestä tinkimättä.


Olimme varanneet halvimman mahdollisen huoneen, mutta huoneemme oli silti mukavan tilava ja sisustettu todella hienostuneesti. Myös kylppäri oli ihanan tilava ja sen kaikki yksityiskohdat (vessaharjasta lähtien!) olivat kullattuja. 


Hotellin yhteydessä oli myös pieni spa-osasto, josta löytyi terapia- ja poreallas sekä tavallinen että turkkilainen sauna. Spa oli ilmainen hotellin asukkaille vain aamulla klo 6-9 ja muuten se maksaa 20 euroa (aivan liian kallis!). Jos kuitenkin osti hotellilta hieronnan (30 minuuttia maksoi reilut 40 euroa) sai spa-osastoa käyttää samassa yhteydessä niin kauan kuin halusi. 


Hyvä ruoka on myös ehdottomasti tärkeä osa matkanautintoja. Vilnassa herkuttelimme sekä liettualaisilla että kansainvälisillä herkuilla. Peruna tuntui olevan tyypillinen osa lietualaista ruokaa ja söimme sitä muun muassa keitettynä, täytettynä, paistettuna ja lettuna. Ravintoloissa sai hyvää ja nopeaa palvelua ja hinnat olivat Suomeen verrattuna melko edulliset.


Vilnassa myös shoppailuhulluus pääsi hetkellisesti irti, kun New Yorkerissa oli käynnissä tuntuvat alennusmyynnit. Kahdet farkut, kaksi paitaa, hame, jakku, laukku, bikinit ja useammat alusvaatteet lähtivät matkaan vähän alle 130 eurolla. Sen lisäksi ostin torikojuista kolmet mustat hansikkaat yksien kadonneiden tilalle ja äiti osti minulle lahjaksi ihanat sydänvillikset <3

Vilnan nautintojen lisäksi kävimme tutustumassa Liettuan synkkään historiaan KGB:n vankilamuseossa. Sisäänpääsy museoon maksoi 4 euroa ja valokuvaamisesta veloitettiin 2 euroa. Räntäsade ja flunssa alkoivat tuntua todella pieniltä vastoinkäymisiltä, kun perehdyimme kansanmurhan uhrien koettelemuksiin.


Museo sijaitsee rakennuksessa, joka toimi vuoteen 1991 Neuvostoliiton KGB:n päämajana. Liettuan valtion historia ulottuu aina 1200-luvulle asti ja keskiajalla se kasvoi mahtavaksi ruhtinaskunnaksi. Liettua on sijainniltansa idän ja lännen välissä ja sen valloittivat aikanaan niin saksalaiset kuin venäläisetkin. Toisen maailmansodan aikana Liettuan miehittivät vuoronperään Neuvostoliitton ja Saksan armeijat, jotka molemmat tekivät valtavia tuhoja Liettuan kansalle. Terrorin uhrina menehtyneiden liettualaisten määräksi arvioidaan noin 100 000, joka on noin 5 prosenttia Liettuan silloisesta väestöstä.


Museo koostui kolmesta kerroksesta. Kahdessa ylimmässä oli esillä paljon erilaista aineistoa Saksan ja Neuvostoliiton miehitysten ajalta. Etenkin kuvamateriaalia oli hämmästyttävän paljon. Niiden lisäksi joitakin KGB:n työhuoneita oli säilytetty alkuperäisessä kunnossa.


Rakennuksen kellarista taas löytyi vankilasellit, joissa  noin 44 000 liettualaista kärsi rangaistustaan vuosien 1944-1991 aikana. Tavallisten sellien lisäksi kellarissa oli erillisiä kidutussellejä, joita käyttämällä KGB sai urkittua tietoa vangeilta. Yhdessä niistä vanki joutui seisomaan pienellä sementtikaistaleella ja pysyttelemään hereillä, koska muuten hän tippui jääkylmään veteen. Vierailimme myös vankilan piha-aluella ja erillisessä teloitushuoneessa, jossa oli erityisen ahdistava tunnelma.


Kyseisessä museossa kannattaa ehdottomasti vierailla, jos suuntaa Vilnaan. Kokemus oli lähes yhtä pysäyttävä ja ahdistava kuin viime vuoden vierailu Auschwitziin. On uskomatonta, miten vähän aikaa noista kauheuksista on vasta kulunut.

Sellaisia äärilaitoja koimme muutamassa päivässä Vilnassa. Voin suositella Vilnaa lämpimästi matkakohteena. Pitkä viikonloppu riittää hyvin kaupungin merkittävimpien nähtävyyksien kiertämiseen ja hintataso on sen verran edullinen, että pienemmälläkin budjetilla pystyy nauttimaan ylellisyyksistä. Kesäaikaan Vilna on varmasti vielä paljon kauniimpi ja eloisampi kohde kuin nyt helmikuussa.

Kiitos äiti onnistuneesta matkasta ja mukavasta seurasta! :)

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Kymmenien kirkkojen Vilna ja satojen lukkojen Užupis

Niinhän siinä sitten pääsi taas käymään, että tunnollinen opettaja päätti sairastella koko hiihtoloman. Vilnan reissu meni puolikuntoisena niiskuttaessa, minkä takia en jaksanut kirjoitella tänne blogiin mitään paikan päältä. Ilmat eivät myöskään suosineet meitä, eivät sitten yhtään, mutta näistä vaistoinkäymisistä huolimatta saimme vietettyä äidin kanssa mukavan pikaloman Vilnassa.


Jos pitäisi kertoa vain yksi asia Vilnasta, olisi se ehdottomasti sen kirkot. Niitä tuntui olevan ihan jokaisessa kadunkulmassa. Luimmekin jostain, että jokaisesta vanhan kaupungin tienristeyksestä näkyisi vähintään kolme kirkkoa ja se todella tuntui pitävän paikkansa.

Lauantaina aloitimme kirkkokierroksemme aivan hotelliamme vastapäätä sijaitsevasta Vilnan yliopiston kirkosta. Kierroksemme sattui samaan aikaan paikallisten häiden kanssa, joita seurasimme hetken sivusta.


Yliopistolta jatkoimme matkaamme Liettuan tärkeimpään pyhättöön, Vilnan katedraaliin. Se sijaitsee isolla aukiolla ja sen vieressä kohoaa korkea kellotorni. Katedraali oli ulkoa huomattavasti näyttävämpi ja kauniimpi kuin sisältä. 


Tuomiokirkolta kävelimme Vilnan kansallismuseon ohitse, jonka takana kohoavalla rinteellä sijaitsee Gediminasin linnan rauniot ja sen torni, jossa vierailimme maanantaina. Lauantaina jatkoimme matkaamme Neris joen rannalle ja siitä Vilnan oopperatalolle. Ajatuksissamme oli hankkia liput johonkin balettiesitykseen, mutta ikävä kyllä sopivia esityksiä ei ollut matkamme aikana.


Niinpä palasimme pikin Gedemino-katua takaisin hotellillemme pysähdellen välillä tutkimaan kauppojen tarjontaa ja hintatasoa. Hotellimme Narutis sijaitsi Vilnan vanhan kaupungin pääkadulla Pilieksellä, josta oli lyhyt kävelymatka lähes kaikkiin Vilnan merkittävimpiin nähtävyyksiin. Siitä kerron kuitenkin enemmän toisessa postauksessa.


Sunnuntain aloitimme tekemällä käsityöostoksia hotellimme läheisiltä torikojuilta. Sen jälkeen suuntasimme kohti Užupista, joka on julistautunut vuonna 1997 tasavallaksi, jolla on muun muassa oma lippu, presidentti, perustuslaki ja noin 12 henkilön armeija. Vilnia-joki erottaa Užupisin Vilnan vanhasta kaupungista ja nykyään siellä asuu paljon taiteilijoita.


Teimme vain pikaisen visiitin kahdella Užupisiin johtavalla sillalla, jotka ovat täynnä pariskuntien kiinnittämiä rakkauslukkoja. Niiden lisäksi kävimme katsastamassa Užupisin enkelin. Tähän aikaan vuodesta Užupis oli todella hiljainen ja rauhallinen, mutta kesäaikaan se on varmasti mielenkiintoinen ja eläväinen paikka.


Jatkoimme kävelyämme kauniille Pyhän Annan kirkolle, jossa oli käynnissä sunnuntaimessu. Sieltä matkamme jatkui kohti KGB:n vankilamuseota, josta kirjoitan enemmän toisessa postauksessa. Museon jälkeen shoppailimme lempparikaupassani New Yorkerissa ja illan vietimme rentoutuen hotellin Spassa.


Maanantai oli ainoa päivä koko matkamme aikana, jolloin taivaalta ei tullut jatkuvasti lunta, räntää tai vettä. Sen takia lähdimme heti aamiaisen jälkeen kiipeämään kohti Gediminasin linnakkeen raunioita ja ihastelemaan sen tornista aukeavia maisemia. Linnake on rakennettu 1300-luvulla, mutta enää siitä on jäljellä tornin lisäksi vain murto-osa. 


Sisäänpääsy torniin maksoi 4 euroa. Tornissa oli näytillä haarniskoja ja muuta historiallista esineistöä. Yksi kerros oli omistettu kokonaan vuoden 1989 Baltian ihmisketjulle, jolloin 2 miljoonaa Baltian maiden asukasta muodostivat ketjun Vilnasta Riian kautta Tallinnaan ja osoittivat tällä tavalla mieltä itsenäistymisensä puolesta.


Tornin laelta aukesi hienot maisemat ympäri koko Vilnan, vaikka aurinko pysyttelikin edelleen visusti piilossa. Sieltä näkyi myös kolmen ristin kukkula, jonka ristit on pystytetty fransiskaanimunkkien muistolle.


Seuraavassa postauksessa paneudun tarkemmin erilaisiin nautintoihin ja kärsimyksiin, joita Vilna tarjosi meille muutaman päivän aikana. 

torstai 18. helmikuuta 2016

Kohti hiihtolomaa ja Vilnaa!

Pikamoikkaus vielä täällä blogin puolella ennen seuraavaa reissua. Uskomatonta, että huomenna on viimeinen työpäivä ennen hiihtolomaa ja lauantaina olemme jo äidin kanssa Vilnassa. Helmikuu on ollut tähän asti aikamoista myllerrystä, joten ihan mukavaa saada pieni hengähdystauko, jonka aikana kerkeää sulattelemaan kaikkea tapahtunutta. 

Tietysti on myös ihan mahtavaa päästä reissaamaan aivan uuteen maahan ja kaupunkiin. Säätiedotuksen mukaan ilmat ovat melko huonot visiittimme aikana, mutta emme anna sen haitata lomaamme. Ainakin on hyvä tekosyy syödä enemmän ravintoloissa, shoppailla kaupoissa ja nauttia hotellin spa-osastosta.

Kuvat: Wikipedia

On myös ihanaa, että paluumme jälkeen lomaa on jäljellä vielä yli puolet. Kaikki tähänastiset suunnitelmani loppuloman ajaksi ovat kariutuneet, mutta toisaalta muutama täydellinen löhöpäivä kotonakin tuntuu tällä hetkellä enemmän kuin tervetulleelta (terveisin nimimerkki "vietin tänään 4 tuntia oppilaiden kanssa hiihtäen ja ulkoillen raesateessa" :D).

Toivottavasti Vilna saa myös palautettua kirjoitusintoni blogia kohtaan. Tällä hetkellä kun reaalielämä voittaa tämän nettimaailman 1000-0. Saa nähdä, kirjoittelenko jo jotakin suoraan Vilnasta vai kaiken vasta kotoa käsin. 

Nyt täytyy palata "lempiurakkani" eli pakkaamisen pariin. Mitäs teidän muiden helmikuuhun kuuluu? :) 

perjantai 12. helmikuuta 2016

Säästämällä kohti unelmia 2/2

Huh, elämäni on heittänyt tällä viikolla kymmenen volttia ja mennyt ihanalla tavalla sekaisin. En vieläkään oikein usko tätä kaikkea todeksi, joten en kirjoita siitä nyt tämän enempää. Sen sijaan ajattelin vihdoin kirjoitella säästöpostauksen toisen puoliskon (eihän tässä välissä vierähtänytkään taas kuin reilut kolme kuukautta :D).

Asumiskulujen lisäksi minulla menee elämiseen noin 600 euroa kuussa. Välillä vähemmän, välillä enemmän. Sillä saan kustannettua ostokseni, syömiseni, juomiseni, harrastukseni, kauneudenhoitoni, illanviettoni, puhelimen, netin, bensat, vakuutukset, lääkkeet, Mindin tarvikkeet yms. En koe, että jäisin paitsi mistään oleellisesta ja minulla jää joka kuukausi säästöön useita satoja euroja, jotka siirrän matkakassaani, ASP-tililleni tai sijoitan osakkeisiin. Ja tuloni aloittelevana luokanopettajana eivät ole mitkään mielettömän suuret (nettotulot noin 2000 euroa/kk).


Säästämisen heikoin kohtani on tällä hetkellä varmaankin matkustaminen, koska se on ainoa asia, johon saatan käyttää satoja (tai tuhansia) euroja silmääni räpäyttämättä. Matkojani hankkiessa pyrin kuitenkin löytämään taloudellisesti järkevimmän vaihtoehdon. Se ei kuitenkaan aina tarkoita halvinta vaihtoehtoa, vaan hinta-laatusuhteeltaan parasta vaihtoehtoa. Jos lentoja varatessa pitää valita matkustusajan ja hinnan välillä, valitsen yleensä aina lyhyemmän lentoajan. Iän myötä olen alkanut myös suosia astetta siistimpiä hotelleja, vaikka edelleen olen sitä mieltä, ettei majoitus ole todellakaan matkan tärkein osa.

Paitsi Malediiveilla kyllä oli!

Ennen heikoin kohtani oli matkojen lisäksi vaatteet, kengät, korut ja laukut. Edellisen vuoden ostosdieettini kuitenkin hävitti nuo himoni melkein kokonaan. Huomasin, etten enää kaivannut uutta materiaa ympärilleni, vaan pistän rahani mieluummin elämyksiin ja kokemuksiin, jotka voin jakaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Elämä voi olla todella hyvää, vaikka ei antaisikaan periksi jokaiselle mieliteolleen. Se voi olla jopa parempaa, koska sitä kautta pystyy säästämään isoja rahasummia, joiden avulla voi toteuttaa niitä villeimpiäkin unelmiaan. Itse pidän aina mielessäni sen, että jokainen valinta voi viedä minua joko lähemmäksi tai kauemmaksi unelmastani

Ensimmäisessä postauksessa jaoin 5 säästövinkkiäni ja tässä tulisivat toiset viisi:

1. Harrasta ilmaiseksi

En ole aikoihin enää harrastanut mitään, mistä koituisi minulle viikottaisia tai edes kuukausittaisia kuluja. Silti en koe jääväni paitsi mistään merkittävästä. Nautin lenkkeilemisestä luonnossa, teen kuntopiirejä kotona, luen, kirjoitan, valokuvaan, katson elokuvia, olen mukana Kaverikoiratoiminnassa jne. Oikeastaan tällä hetkellä elämäni on niin Mindin ympärille rytmittynyttä, etten oikein pystyisikään harrastamaan mitään sellaista, joka veisi minut kodin ulkopuolelle useamman kerran viikossa. Välillä kaipaan vesijumppaa, uintia tai laulutunteja, mutta pystyn hyvin elämään myös ilman niitä.

Eipä näissä maisemissa kauheasti kaipaa kuntosalien tunkkaisuutta. 

2. Vähennä asuinneliöitäsi

Etenkin  pääkaupunkiseudulla asuinneliöissä pihistäminen säästää sievoisen summan kuussa. Asuin kuusi vuotta kaksioissa ja ajattelin, etten koskaan "suostuisi" elämään yksiössä. No, toisin kävi. Nykyisen kotini piti olla vain väliaikainen ratkaisu, mutta nyt täällä onkin jo vierähtänyt reilu vuosi. Aluksi ahdistuin siitä, ettei säilytystilaa ollut tarpeeksi, enkä saanut tänne mahtumaan kaikkia huonekalujani. Jotenkin niihinkin asioihin on nyt tottunut ja pärjään hyvin näinkin.



3. Käytä käteistä

Välillä tuntuu, että olen maailmankaikkeuden viimeisiä ihmisiä, joka vielä käyttää käteistä. Se on kuitenkin mielestäni hyvä tapa pysyä perillä siitä, miten paljon rahaa erilaisiin ostoksiin kuluu. Käteistä käyttäessä rahan kuluminen jotenkin konkretisoituu ihan eri tavalla kuin korttia vinguttaessa. Usein saatan myös asettaa itselleni haasteita rahan käyttöön liittyen. Nostan esimerkiksi tietyn määrän käteistä ja päätän, että sen pitää riittää ostoksiini tietyn ajan verran. Suosittelen kokeilemaan käteisen nostamista, minulla se ainakin vähentää rahankäyttöä.



4. Hyödynnä tarjoukset

Etenkin nyt, kun kaupan alallakin menee huonommin, saattaa niistä tehdä hyviä löytöjä, kun vain vähän jaksaa kierrellä ja selvitellä hintoja. Suosin tarjouksia niin ruuan kuin tavarankin ostamisessa. Ruokaa ostan kerralla enemmän ja vaateostokset pyrin sijoittamaan alennusmyynteihin. Käytän myös jonkin verran nettikauppoja, josta löytyy myös hyviä tarjouksia. Tarjousten ja alennusten kanssa on tärkeintä kuitenkin muistaa se, onko ostokselle todella tarvetta. Jos ei nimittäin ole, se on turha ostos, oli se sitten kuinka edullinen tahansa.


5. Kierrätä tavaroita

Jokaisen nurkista löytyy varmasti paljon tarpeetonta tavaraa, joka vie vain tilaa ja aiheuttaa ärsytystä. Nuo turhat tavarat saattavat kuitenkin olla toiselle aarre. Nykyään kierrättämiseen on paljon erilaisia vaihtoehtoja, joista jokainen varmasti löytää itselleen sopivan. Itse olen kokenut mielekkäimmäksi tavaksi myydä tavaroita ja vaatteita huuto.netin kautta. Haaveilen myös pitkästä aikaa ihan perinteisestä kirpparipöydästä. Kierrättämisen ainoa ongelma on se, että se vaatii melko paljon aikaa, jota minulla tuntuu nykyään olevan liian vähän. Sen takia nurkkiin kertyy erilaisia nyssäköitä täynnä epämääräistä, myyntiä odottavaa tavaraa. Noista nyssäköistä eroon pääseminen onkin seuraava tavoitteeni.

Siinä joitakin ajatuksiani säästämiseen ja kulutukseen liityen. Uskon, että kuka tahansa, jolla on jonkinlaiset palkkatulot, kykenee säästämään halutessaan isojakin summia unelmien toteuttamiseen. Se vaatii kuitenkin järjestelmällisyyttä, päättäväisyyttä ja itsehillintää. Sen takia unelmat kannattaa pitää kirkkaina mielessään, jottei unohda, minkä takia tekee pieniä uhrauksia arjessaan.

lauantai 6. helmikuuta 2016

10 matkakuvaa

Etsiessäni uusia tapoja käsitellä matkojani täällä blogissa törmäsin useammassakin blogissa hauskoihin matkakuvahaasteisiin. Niiden innoittamana päätin itsekin osallistua 10 matkakuvan haasteeseen, joka on alun perin lähtöisin Journey Diary- matkablogista. Haasteen tarkoituksena on siis koota 10 eri teemaan sopivaa matkakuvaa ja kertoa niistä halutessaan jotakin.

Yritin valkkailla kuvia mahdollisimman monesta maasta ja eri vuosilta. Koitin myös mahduttaa mukaan sellaisia kuvia, joita en ole julkaissut aiemmin blogissani. Se olikin jo astetta haastavampi tehtävä, sen verran paljon tänne on tullut kuvia laitettua vuosien varrella.

1. Kuva lentokoneen siivestä


Skydiving, Kapkaupunki, Etelä-Afrikka (2014)
Vähän ehkä huijausta, koska kuvassa näkyy koneen molemmat siivet :D Yksi elämäni hurjimmista kokemuksista! 

2. Paras vahingossa onnistunut otos



Päiväkävelyllä Pariisissa, Ranska (2012)
Emily onnistui vahingossa räpsäsemään Camillasta ja minusta tämän kuvan, jossa on mielestäni ihana tunnelma.

3. Matkakuva, joka saa hyvälle tuulelle


Team panamahatut, Pompeiji, Italia (2012)
Tämä kuva tuo mieleeni kaikki hauskat hetket, jotka koimme reissatessamme pitkästä aikaa koko perheen voimin Välimerellä.

4. Luontokuva


Gullfoss, Islanti (2011)
Islanti on edelleen yksi luonnoltansa upeimista paikoista, joissa olen käynyt.


5. Kuva yläilmoista


Dubai, Yhdistyneet arabiemiirikunnat (2016)
Maisemia maailman korkeimman rakennuksen, Burj Khalifan, näköalatasanteelta.

6. Postikorttimaisema


Lemmenjoki, Suomi (2013)
Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan löytääkseen upeita postikorttimaisemia.


7. Kuva matkaseurasta


Nizza, Ranska (2008)
Rakas matkaseuralaiseni Viivi Rivieralla.


8. Fiilistelykuva palmun alla


Koh Chang, Thaimaa (2014)
Ikävä Thaimaan upeita auringonlaskuja ja H:ta, jonka kanssa sain nuo maisemat jakaa.

9. Hyvää huomenta -kuva


Hania, Kreikka (2015)
Tässä vaiheessa aamu oli vielä hyvä, kun emme tienneet millaisen matkan joutuisimme raahaamaan matkatavaroitamme pitkin Hanian katuja :D

10. Lempikaupunkini 


Sydney, Australia (2006)
Kaikkien näiden vuosien ja reissujen jälkeen Sydney on edelleen yksi lempikaupungeistani.

Sellaisia kuvia arkistojen kätköistä. Tästä haasteesta on olemassa toinenkin versio, johon otan osaa varmasti joku toinen kerta. Haasteeseen saa osallistua kaikki vapaasti, kunhan muistaa mainita alkuperäisen lähteen. Tänä vuonna onkin tiedossa paljon uusia reissukuvia. Tänään varmistui myös se, että vietän pääsiäisen Huippuvuorilla, jännää!

Mukavaa viikonloppua! :)