Kymmenien kirkkojen Vilna ja satojen lukkojen Užupis

Niinhän siinä sitten pääsi taas käymään, että tunnollinen opettaja päätti sairastella koko hiihtoloman. Vilnan reissu meni puolikuntoisena niiskuttaessa, minkä takia en jaksanut kirjoitella tänne blogiin mitään paikan päältä. Ilmat eivät myöskään suosineet meitä, eivät sitten yhtään, mutta näistä vaistoinkäymisistä huolimatta saimme vietettyä äidin kanssa mukavan pikaloman Vilnassa.

Jos pitäisi kertoa vain yksi asia Vilnasta, olisi se ehdottomasti sen kirkot. Niitä tuntui olevan ihan jokaisessa kadunkulmassa. Luimmekin jostain, että jokaisesta vanhan kaupungin tienristeyksestä näkyisi vähintään kolme kirkkoa ja se todella tuntui pitävän paikkansa.

Lauantaina aloitimme kirkkokierroksemme aivan hotelliamme vastapäätä sijaitsevasta Vilnan yliopiston kirkosta. Kierroksemme sattui samaan aikaan paikallisten häiden kanssa, joita seurasimme hetken sivusta.

Yliopistolta jatkoimme matkaamme Liettuan tärkeimpään pyhättöön, Vilnan katedraaliin. Se sijaitsee isolla aukiolla ja sen vieressä kohoaa korkea kellotorni. Katedraali oli ulkoa huomattavasti näyttävämpi ja kauniimpi kuin sisältä. 

Tuomiokirkolta kävelimme Vilnan kansallismuseon ohitse, jonka takana kohoavalla rinteellä sijaitsee Gediminasin linnan rauniot ja sen torni, jossa vierailimme maanantaina. Lauantaina jatkoimme matkaamme Neris joen rannalle ja siitä Vilnan oopperatalolle. Ajatuksissamme oli hankkia liput johonkin balettiesitykseen, mutta ikävä kyllä sopivia esityksiä ei ollut matkamme aikana.

Niinpä palasimme pikin Gedemino-katua takaisin hotellillemme pysähdellen välillä tutkimaan kauppojen tarjontaa ja hintatasoa. Hotellimme Narutis sijaitsi Vilnan vanhan kaupungin pääkadulla Pilieksellä, josta oli lyhyt kävelymatka lähes kaikkiin Vilnan merkittävimpiin nähtävyyksiin. Siitä kerron kuitenkin enemmän toisessa postauksessa.

Sunnuntain aloitimme tekemällä käsityöostoksia hotellimme läheisiltä torikojuilta. Sen jälkeen suuntasimme kohti Užupista, joka on julistautunut vuonna 1997 tasavallaksi, jolla on muun muassa oma lippu, presidentti, perustuslaki ja noin 12 henkilön armeija. Vilnia-joki erottaa Užupisin Vilnan vanhasta kaupungista ja nykyään siellä asuu paljon taiteilijoita.

Teimme vain pikaisen visiitin kahdella Užupisiin johtavalla sillalla, jotka ovat täynnä pariskuntien kiinnittämiä rakkauslukkoja. Niiden lisäksi kävimme katsastamassa Užupisin enkelin. Tähän aikaan vuodesta Užupis oli todella hiljainen ja rauhallinen, mutta kesäaikaan se on varmasti mielenkiintoinen ja eläväinen paikka.

Jatkoimme kävelyämme kauniille Pyhän Annan kirkolle, jossa oli käynnissä sunnuntaimessu. Sieltä matkamme jatkui kohti KGB:n vankilamuseota, josta kirjoitan enemmän toisessa postauksessa. Museon jälkeen shoppailimme lempparikaupassani New Yorkerissa ja illan vietimme rentoutuen hotellin Spassa.

Maanantai oli ainoa päivä koko matkamme aikana, jolloin taivaalta ei tullut jatkuvasti lunta, räntää tai vettä. Sen takia lähdimme heti aamiaisen jälkeen kiipeämään kohti Gediminasin linnakkeen raunioita ja ihastelemaan sen tornista aukeavia maisemia. Linnake on rakennettu 1300-luvulla, mutta enää siitä on jäljellä tornin lisäksi vain murto-osa. 

Sisäänpääsy torniin maksoi 4 euroa. Tornissa oli näytillä haarniskoja ja muuta historiallista esineistöä. Yksi kerros oli omistettu kokonaan vuoden 1989 Baltian ihmisketjulle, jolloin 2 miljoonaa Baltian maiden asukasta muodostivat ketjun Vilnasta Riian kautta Tallinnaan ja osoittivat tällä tavalla mieltä itsenäistymisensä puolesta.

Tornin laelta aukesi hienot maisemat ympäri koko Vilnan, vaikka aurinko pysyttelikin edelleen visusti piilossa. Sieltä näkyi myös kolmen ristin kukkula, jonka ristit on pystytetty fransiskaanimunkkien muistolle.

Seuraavassa postauksessa paneudun tarkemmin erilaisiin nautintoihin ja kärsimyksiin, joita Vilna tarjosi meille muutaman päivän aikana.