Veneilykauden avaus: Iso Vasikkasaari

Veneily on ollut minulle aina rakasta kesäpuuhaa ja olen ollut vauvasta lähtien mukana perheemme veneretkillä. Meri ja saaristo ovat minulle yhä todella tärkeitä elementtejä. Isälläni on edelleen vene ja sillä olemme päässeet lähes joka kesä jonkinlaiselle ajelulle. Viime kesänä veneily jäi kuitenkin kokonaan välistä, joten tänä vuonna halusin olla hyvissä ajoin liikkeellä. Niinpä soitin isin venetaksille heti, kun toukokuulle luvattiin parinkympin lämpötiloja. 

Vähän jännitti etukäteen, miten 3-vuotiaan kanssa sujuisi veneily, kun hän ei muistanut edellisistä kerroista mitään. Hän odotti retkeä innokkaasti ja suostui pukemaan pelastusliivit ilman uhmailuja. Muutenkin hän käyttäytyi veneessä esimerkillisen rauhallisesti ja noudatti tarkasti ohjeita. Pitäisi selvästi käydä useamminkin veneilemässä. 

Otimme retkemme kohteeksi Espoon Ison Vasikkasaaren, jonka katsoin olevan sopivan lyhyen venematkan päässä Lauttasaaresta ja tarjoavan monipuolista tekemistä lapsen kanssa. Aurinko paistoi matkalla ihanasti ja merituuli pöllytti hiukset sekaisin. Merellä ollessa arjen kiireet unohtuvat ja olen aina täydellisen onnellinen. 

Kiersimme veneellä katsomassa saaren yhden erikoisuuden, Poseidonin temppelin. On kyllä hämmentävä näky, kun antiikin Kreikka yhdistyy suomalaiseen saaristomaisemaan. Sen jälkeen rantauduimme Ison Vasikkasaaren pohjoiseen vierasvenesatamaan, jonne pääsee kesäkaudella myös yhteysveneellä eri puolilta Espoota. 

Kesäisin saarella riittää varmasti kävijöitä, mutta toukokuisena perjantaina saimme lähes koko saaren omaan käyttöömme. Lähdimme tutkimaan saarta rantaa pitkin mutkittelevaa kävelyreittiä pitkin. Lapselle olimme ottaneet mukaan potkupyörän, jolla hän jaksoi hyvin potkutella polkuja pitkin. 

Ihailimme kauniita merimaisemia ja lopulta suuntasimme keskemmälle saarta etsimään näköalatornia metsän siimeksestä. Hetkeksi meinasi iskeä epätoivo, kun tornia ei näkynyt missään, mutta lopulta se putkahti esiin puiden lomasta. Pitihän sinne toki myös kiivetä, vaikka kovin paljon sieltä ei merta näkynytkään. Pidimme myös evästauon tornin juurella. 

Sitten teimme retken ainoan virhearvion, kun päätimme oikoa lyhintä reittiä pitkin peli- ja leikkikenttää kohti. Metsä oli todella tiheää ja jyrkkää, joten hermo paloi yhdellä jos toisellakin meistä. Lopulta kuitenkin pääsimme ryteikön läpi valtavalle nurmikentälle, jossa ei ollut ketään muita ihmisiä. 

Ison Vasikkasaaren palvelut ovat todella monipuoliset. Kesällä saarelta löytyy kahvila ja ravintola. Lisäksi on useita uimarantoja, pelikenttiä, leikkitelineitä, ulkokuntosali, grillipaikkoja ja vesivessat. Emmekä ehtineet nähdä saaresta kuin vasta pienen osan. 

Viihdyimme pitkään nurmikentällä loikoillen, keinuen ja kiipeillen. Aurinko lämmitti ihanasti ja tuntui jo ihan kesältä. Lopulta oli aika pakata tavarat takaisin veneeseen, että ehdimme kotiin ennen Suomen jääkiekko-ottelua. 

Myös paluumatka sujui hyvin ja venekausi saatiin avattua mallikkaasti. Toivottavasti tämä veneretki ei jäänyt tämän kesän viimeiseksi. Suosittelen lämpimästi Isoa Vasikkasaarta retkikohteena, menemme varmasti toistekin. 

Pidätkö sinä veneilystä? 

Turistina Helsingissä: Kuninkaansaari & Vallisaari

Heinäkuussa pääsimme pitkästä aikaa merelle isäni veneellä. Kyseessä oli myös Aarnin ihka ensimmäinen veneretki. Retkikohteeksi valikoitui Vallisaari, mutta pääasiassa vietimme aikaa Kuninkaansaaren puolella. Vallisaaressa vierailimme jo kesällä 2016, kun se oli juuri avautunut yleisölle. Sitten muistin, etten koskaan varsinaisesti kirjoittanut siitä retkestä blogiin, joten päätin nyt esitellä nuo molemmat saaret tässä postauksessa. 

Saaret sijaitsevat Suomenlinnan ja Santahaminan välissä. Sekä Vallisaari että Kuninkaansaari oli aiemmin puolustusvoimien käytössä. Keväällä 2016 ne otettiin virkistyskäyttöön ja saarille kulkee yhteysalus Kauppatorilta. Vallisaaren satamaan on myös mahdollista tulla omalla veneellä, kuten me teimme molemmilla kerroilla. Vallisaaresta pääsee kulkemaan maapengertä pitkin Kuninkaansaareen ja takaisin.

Saaria kiertää hyväkuntoiset kävelyreitit, joiden varsilla on paljon ihmeteltävää. Molempien saarien parasta antia ovat upea luonto, kauniit merimaisemat ja vanhat rakennukset, jotka maastoutuvat hienosti vehreään ympäristöönsä. Osaan rakennuksista pääsee myös sisälle tutkimusretkeilemään. 

Ainakin Kuninkaansaaressa oli myös viihtyisän näköinen hiekkaranta, joka oli täysin tyhjä upeasta kesäsäästä huolimatta. Kuninkaansaaressa sijaitsee myös tilaussauna ja majoituspalvelu, josta on varmasti upeat merimaisemat.

Kuninkaansaaren kierroksen jälkeen palasimme takaisin Vallisaaren puolelle nauttimaan muurinpohjaletuista. Heti Vallisaaren satamassa on isompi kahvila-ravintola, mutta me jatkoimme matkaa hieman eteenpäin jäätelökahvila Pajaan, jonka pihassa oli myös minigolfrata. Kahvilan paikalla tapahtui vuonna 1937 tuhoisa ammusvaraston räjähdys, jossa menehtyi 12 ihmistä. Onnettomuuden jäljiltä ympäristössä on edelleen räjähteitä, minkä takia siellä saa liikkua ainoastaan merkityillä reiteillä.

Tosiaan Vallisaaren puolelle emme tänä vuonna ehtineet kuin pikaisesti ja se on saattanut muuttuakin jonkin verran vuoden 2016 jälkeen. Yksi Vallisaaren keskeisimmistä paikoista on Aleksanterin patteri, jonka näköalatasanteelta aukeavat huikaisevat maisemat merelle.

Vallisaari kuuluu valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön ja Suomenlinnan Unescon maailmanperintökohteen suojavyöhykkeeseen. Luonto saarilla on aivan uskomattoman vehreää, monimuotoista ja tiheää. Vallisaaressa lähiympäristöineen onkin tavattu kymmeniä uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja ja siellä sijaitsee myös suojeltu tervaleppäkorpi.

Vallisaaressa on myös pieni lampi, jonka rannalla saimme kuulla vuonna 2016, että pääsisimme miehen kanssa muuttamaan yhteiseen vuokra-asuntoon Lauttasaareen. Tämä kuva on muistona siitä ja tyyli ei ainakaan ole kauheasti vuosien varrella muuttunut, kun molemmilla kerroilla päällä on ollut punaiset housut ja musta yläosa :D

 

Kyllä meri ja saaret vain ovat ne lempparijuttuni täällä Helsingissä. On aivan mahtavaa, että viime vuosina saaria on avautunut enemmänkin virkistyskäyttöön. Etenkin nyt, kun ulkomaille ei juuri pääse, on saarihyppelyn jälkeen sellainen olo kuin olisi ollut ihan jossakin toisessa maassa. 

Oletko sinä vieraillut Helsingin saaristossa? :)

Veneilyä ja Vanhan Porvoon jokimaisemia

Tänään otan suunnan kohti Porvoota ja lähden viettämään kesän viimeistä mökkiviikonloppua. Edellisellä kerralla kävimme isin ja avomieheni kanssa veneretkellä Porvoonjoella. Kerkesin ottaa kuvia kauniista vanhasta Porvoosta juuri ennen kuin päällemme iski valtava ukkonen rankkasateineen ja salamoineen. 

Porvoo on yksi lempikaupungeistani Suomessa ja vanha Porvoo on todella tunnelmallinen ja upea paikka täynnä ihania kahviloita, ravintoloita ja putiikkeja unohtamatta tietenkään Brunbergin herkullisia karkkilaareja.

Liityin muuten vihdoin myös Instagramiin, joten elämänmittaista matkaani voi seurata nyt myös sitä kautta. Mukavaa viikonloppua kaikille! :)