Springtime is back in town

Ainakin melkein joka päivä, kunnes yhtäkkiä ilma muuttuukin takaisin jäätävän kylmäksi. Suomen kevät on kyllä melko turhauttavaa aikaa. Lämpiminä päivinä sitä innostuu jo kesätunnelmiin ja sitten seuraavana hetkenä sataakin rakeita. No eiköhän se kesä sieltä vielä joskus tule ja kahden viikon päästä suuntana on onneksi Ostrava, jossa kevät on varmasti jo paljon pidemmällä.

 

 

Aurinkoisina päivinä olen nautiskellut pitkistä lenkeistä Mindin kanssa. On ihanaa seurata, kun luonto herää takaisin eloon. Linnut laulaa, meri kimmeltää, puut täyttyvä silmuista ja ruoho alkaa vihertää. Rakastan myös Lauttasaaren rannoilla sijaitsevia pikkuruisia kesämökkejä, jotka nekin heräävät pikkuhiljaa henkiin talviunestansa.

 

Eiks oo söpöjä? :)

Parveke on ollut edelleen kovassa käytössä ja se on ehdottomasti ihanin paikka kodissani. Kiitos lasitusten siellä pärjää jo nyt aurinkoisina päivinä hyvin shortseissa. Päivä tuntuu paljon paremmalta, kun ruokailun tai lukuhetken siirtää parvekkeen puolelle. Alla olevat kuvat eivät kuitenkaan kerro, miten kyseinen parvekepiknikkini päättyi. En ainakaan onnistunut kaatamaan vesilasiani pitkin pöytää, lattiaa ja Mindiä, heittämään herkkuleipiäni lattialle väärinpäin ja siinä samalla melkein hajottamaan kännykkääni. Kun sen osaa, niin sen osaa :D

 

Melkein meni kuin Strömsössä taas!

 

Viime viikolla pakkasin varastoon talvivaatteeni ja siinä samalla laitoin kotiini kevätsisustuksen. Koska asuin ennen kaksiossa on minulla tekstiilejä ja muuta sisustustavaraa kahden huoneen tarpeisiin. En halunnut niiden seisovan tyhjänpanttina varastossa, vaan päätin alkaa vaihtaa kodissani sisustusta noin puolen vuoden välein.

Niinpä talven puna-harmaa sisustus muuttui pinkki-liilaksi, jotka ovat molemmat voimavärejäni. Tosi pienellä vaivalla kotini sai uuden ilmeen, johon on piristävää herätä joka aamu. Samalla, kun tein omille tavaroilleni kevätraivausta, yritin karsia myös Mindin tavaroita. Neiti oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että tarvitsee jokaista karvakaveriaan, joten en sitten raaskinut heittää niitä pois. Toi koira on kyllä ainoa olento maailmassa, joka saa mut mennen tullen pyöritettyä sormensa ympärille!

 

Viime lauantaina käytiin Viivin kanssa pyörähtämässä myös Tivoli Seiterässä ja Lauttasaaren markkinoilla, vaikka ilma ei ollutkaan kovin keväinen. Seiterään pääsy oli lapsena tärkeä osa kevättä ja oli aika nostalgista palata sinne vuosien tauon jälkeen. Ihmeteltiin vaan, mitä vuodet olivat tehneet tivolin henkilökunnalle, koska teiniaikoina siellä oli aina töissä pelkkiä hottiksia ja nyt ne olivat jotain ihan muuta :D

 

Tivolitunnelmaa :)

 

Lauantai-iltana suuntasimme vielä Le Bonkiin katsomaan Kolinaklubin improteatteriesitystä, joka oli ihan älyttömän hyvä. Kuuden euron hinnalla sai nauraa puolioista tuntia vedet silmissä, juoda lasillisen skumppaa ja tanssia läpi yön hyvän musiikin tahdissa. Ei siis yhtään hassumpi ilta, vaikka mini-ihmisiä olikin taas aivan liikaa liikkeellä. Oma pituudentavoitteluni kostautui jo alkuillasta, kun kompuroin tappajakengilläni asfaltille. Huvittavinta oli, että tuo tapahtui täysin selvin päin, mutta loppuillan pysyin niillä kuitenkin pystyssä. No, näytänpähän edes astetta katu-uskottavammalta :D

Yleensä illat alkavat hyvin ja loppuvat huonosti, mutta lauantaina se meni toisinpäin.

 

Elämä rullailee tällä hetkellä aika tasaisesti, vaikka  vähän jotain kevätväsymystä on ollut ilmassa. Tuntuu, ettei oikein mihinkään jaksaisi keskittyä kunnolla, epätietoisuus tulevasta on ahdistanut normaalia enemmän, pienet jutut ärsyttävät ihan liian paljon ja herkkuja tekisi mieli mättää kaksin käsin. Onneksi elämässä on myös ihania ihmisiä, kauniita lenkkimaisemia, mahtavia matkasuunnitelmia ja Mindi, jonka voi kaapata kainaloon aina, kun maailma ahdistaa <3

En olisi ikinä uskonut sanovani, että piristyn työnteosta, mutta siltä tällä hetkellä tuntuu. Viime viikolla minulla ei ollut yhtään sijaisuutta ja se tuntui loputtoman pitkältä. Olo oli todella vetämätön, enkä saanut juuri mitään aikaiseksi. Nyt olen ollut koko alkuviikon töissä ja jaksanut tehdä myös paljon muuta. Myös nukkuminen on sujunut paremmin, kun illalla on oikeasti väsynyt kaiken tekemisen jälkeen. Vaikka luokka ei ollut sieltä helpoimmasta päästä, oli hauskaa taas päästä työn makuun. Plus, yksi oppilaista sanoi mun kuulostavan Iina Kuustoselta. En kyllä tiedä, onko se hyvä vai huono asia, mutta otin sen kohteliaisuutena :D

 

Onneksi ensi viikollekin on sovittuna pari sijaisuutta ja sitten onkin jo vappuhulinat ja jääkiekon MM-kisojen aloitus. Kisapaitanikin saapui postissa, joten tämä tyttö alkaa olla enemmän kuin valmis karjumaan Leijonat voittoon sekä täällä Suomessa että Ostravassa!

HYVÄ SUOMI!!!

Myös blogin suhteen on ollut vähän väsähtänyt olo, mutta enköhän taas piristy, kun tiedossa on uusia reissuja. Voi kuitenkin olla, että kesällä tulen hidastamaan postaustahtia ja keskityn enemmän netin ulkopuoliseen maailmaan. Tosin itseni tuntien tuo fiilis kerkeää jo muuttua sata kertaa ennen kesää, että ehkä olisi parempi katsoa tilannetta vasta sitten.

Mitäs teidän muiden kevääseen kuuluu? :)

Joulufiilistelyä ja muutama uudempi rakkaus

Olen jouluihminen henkeen ja vereen. Koko lokakuun joulujutut pyörivät jo mielessä, mutta annan itselleni luvan viralliseen jouluhöperöitymiseen vasta marraskuussa. Miksi sitten oikein rakastan joulua? Oikeastaan voisi kysyä, miksi en rakastaisi joulua. Kaikki siihen liittyvä vaan saa minut yksinkertaisesti todella hyvälle tuulelle (paitsi lahjastressi!). Ja kun katsoo ulos ikkunasta jatkuvaan pimeyteen ja sateeseen tai tuskailee päivästä toiseen gradun parissa, tuntuu aika mukavalta keskittyä välillä johonkin asiaan, joka saa suun hymyyn. Siksipä päätin tänä vuonna aloittaa joulun jo ehkä aikaisemmin kuin koskaan ennen.

Niinpä otin joulukoristeeni ja -kuuseni mukaan Helsingin reissullani ja koristelin niillä viikonlopun aikana asuntoni joulukuntoon. Eilen isä auttoi vielä laittamaan jouluvalot ikkunaan, joka kruunasi joulukotini. Värit ja koristeet eivät ehkä sovi ihan täysin nykyiseen sisustukseeni, mutta ei kaiken aina tarvitsekaan olla sävy sävyyn. Tärkeintä on, että olen taas saanut ihanaiset muumipallot, posliinipöllöt, tontut ja enkelit luokseni piristämään mieltäni.

Eilen vietimme myös isänpäivää jo etukäteen. Koska isä on samanlainen joulutorttufani kuin minä, sain loistavan tekosyyn myös aloittaa glögi- ja torttukauden tämän vuoden osalta. Harvat asiat maistuvat niin hyvältä kuin vuoden ensimmäinen glögi ja joulutorttu! Kun vanhemmat olivat jo lähteneet kaivoin esille vielä lemppari joululevyni Michael Bublén Christmasin ja nautiskelin viimeisestä joulutortusta tähtivalojen sädehtiessä ikkunassa.

Joulukoristeet, -valot, -kuusi, -musiikki, -lahjat, -perinteet ja -ruoka ovat tietysti olennaisesti niitä asioita, joita rakastan joulussa. Lisäksi joululla on kuitenkin myös paljon tärkeämpi merkitys minulle. Se on yksi niistä harvoista hetkistä vuodessa, kun yleensä koko perheemme kokoontuu yhteen mökillemme ja kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Lisäksi luonamme vierailee monia muita rakkaita sukulaisia, joita tulee muuten nähtyä aivan liian harvoin. Joulunvietto mökillämme on ollut perinne koko elämäni ajan, enkä osaa kuvitella saavani oikeaa joulutunnelmaa missään muualla. Jotenkin on ihanaa, että vaikka monet asiat maailmassa muuttuvat kovalla vauhdilla, niin edes jotkut asiat pysyvät samanlaisina ja hyvinä vuodesta toiseen.

Joulu on ollut rakkauteni jo vuosikaudet, mutta nyt samalla ajattelin esitellä muutaman uuden rakkauteni. Niistä ensimmäiselle olen menettänyt sydämeni jo täysin. Itse ainakin tiedän, jonkin hankinnan olleen hyvä, kun minulle tulee heti sen saatuani ajatus siitä, miten olen voinut aikaisemmin elää ilman sitä. Näin kävi pari viikkoa sitten, kun Surface saapui luokseni. Olin jo pidemmän aikaa harkinnut tabletin ostamista, mutta sopivaa ei vain tuntunut löytyvän. Mutta niin kuin yleensä, kun jotain lakkaa etsimästä, se suorastaan tipahtaa syliin. Niinpä kohtalo saattoi meidät yhteen tiedemessuilla, joilla Emilyn poikaystävä oli esittelemässä kyseistä tablettia. Kun se oli vielä opiskelija-alennuksessa, oli kohtalomme sinetöity.

Nyt suhteemme on kestänyt pari viikkoa, eikä loppua näy :D Pelkäsin, etten oppisi käyttämään Windows 8.1:stä, mutta siihen tottuminen vei vain hetken. Kaikista parasta Surfacessa on tuo helposti irrotettava Touch Cover, joka toimii näppiksenä ja samalla tabletin suojana. Pidän myös sen hyvistä liitäntämahdollisuuksista (mm. USB ja muistikorttipaikka) ja siitä, että siinä oli valmiiksi asennetuna Office-paketti, joten sitä voi todella käyttää myös muuhunkin kuin netissä surffailuun. Kosketusnäytön ja näppis toimivat loistavasti erikseen ja yhtäaikaan ja akku kestää todella hyvin. Kun kustomoin itse vielä tylsääkin tylsemmän harmaan kannen, niin Surfacesta tuli täydellinen juuri minulle.

Toinen ja ehkä kaikista yllättävin rakkauteni on suomalaiset elokuvat. Olen aina suhtautunut lähtökohtaisesti melko skeptisesti suomifilmejä kohtaan, koska ne usein toistavat aina samoja teemoja ja herättävät lähinnä myötähäpeää muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Tänä vuonna olen kuitenkin nähnyt jo niin monta onnistunutta suomalaista elokuvaa, että olen joutunut kääntämään kelkkani niiden suhteen.

Alkuvuodesta näkemäni 21 tapaa pilata avioliitto oli ensimmäinen oikeasti hauska ja onnistunut suomalainen romanttinen komedia, jonka olen koskaan nähnyt. Vähän aikaa sitten katsomani Tumman veden päällä taas oli hienosti toteutettu ja oikeasti koskettava elokuva. Lauantaina kävin vielä katsomassa Leijonasydän-elokuvan, johon suhtauduin jälleen melko skeptisesti, mutta jouduin taas pyörtämään pääni. Se oli yksi parhaimmista elokuvista, jonka olen viime aikoina nähnyt. Jos elokuva onnistuu olemaan koskettava, ajatuksiaherättävä, hauska, viihdyttävä ja sykähdyttävä, niin silloin ollaan lähellä täydellisyyttä.

Joko mieleni on viimein avautunut ymmärtämään myös suomalaisia elokuvia tai sitten Suomessa on oikeasti alettu tehdä onnistuneita, laadukkaita, koskettavia ja viihdyttäviä elokuvia. Niin tai näin, olen iloinen ja positiivisesti yllättynyt tästä rakkaudestani. Ainakin olen taas oppinut, että ennakkoluuloilleen ei kannata antaa valtaa tai voi missata jotain todella hyvää. Seuraavan suomileffan aionkin mennä katsomaan avoimin ja kiinnostunein mielin.

Viimeisimmän rakkauteni löysin eilen illalla ehkä siitä suurimmasta pakkomielteestäni, televisiosta. Jos seuraa jo noin viittätoista ohjelmaa lähes säännöllisesti + kaikkea muuta epäsäännöllisesti, luulisi ettei enää kovin helposti löytäisi uusia tulokkaita viikko-ohjelmaansa, mutta niinpä vain kävi! Odotellessani Silta-ohjelman alkua eksyin AVA:lle, josta tuli ohjelma Suoraa puhetta: Naistähdet kertovat (The Conversation with Amanda de Cadenet). Jäin katsomaan ohjelmaa, koska ensimmäisenä siinä oli keskustelemassa Lady Gaga, jota pidän todella kiehtovana persoonana. Ja sitten huomasinkin jo olevani koukussa ohjelmaan.

En ole yleensä pitänyt mistään talk show -ohjelmista, mutta tämä tarjosi jotain erilaista. Haastattelija ja haastateltava olivat täysin tasavertaisia ja luontevia ja keskustelut tuntuivat kotoisilta, intiimeiltä ja aidoilta. Lisäksi keskustelujen aiheet olivat mielenkiintoisia, ajankohtaisia ja tärkeitä. Mielenkiinnolla odottelenkin jo seuraavaa jaksoa, jotta näen, oliko kyse vain onnistuneesta jaksosta vai oikeasti laadukkaasta ohjelmasta ja uudesta tosirakkaudestani. Seuraavassa jaksossa sunnuntaina klo 22 mukana on mm. Eva Longoria ja Alicia Keys, joten kannattaa kurkata, jos ei ole muutakaan tekemistä.

Mukavaa marraskuun alkua kaikille :)

Aina ei kaikki mene niin kuin Strömsössä

Eli otsikko kertoo tällä kertaa kaiken oleellisen. Jos joku ei ole vielä tähän hurmaavaan suomenruotsalaisohjelmaan törmännyt, niin ideahan tuossa on lyhykäisyydessään se, että mukavat ihmiset näpertelevät kauniita asioita ja onnistuvat niissä aina täydellisesti, ja niitä sitten ihastellaan sankoin suomenruotsalaisjoukoin.

Minäkin ajattelin aloittaa syksyni niin kuin Strömsössä, mutta unohdin vain muutaman asian. Ensinnäkin sen, etten sukunimestäni huolimatta ole suomenruotsalainen, ja sen etten oikeastaan ole järin mukavakaan, saati että osaisin tehdä kauniita asioita, jotka onnistuvat täydellisesti. No, tässä joka tapauksessa versioni ohjelmasta, olkaa hyvä!

Ohjelmassahan tehdään aina herkullisia ja näyttäviä ruokia, joten päätin aloittaa siitä. Sain kuin sainkin aikaiseksi tuoreista maaltapoimituista omenoista onnistuneen piirakan, jonka päälle kaadoin tuollaisen tekotaiteellisen vaniljakastikeraidan (ja täydellisen palan leikkaaminenhan sujui tietysti ilman ongelmia, ensimmäisestä ei jäänyt pohja kiinni vuokaan, toisesta ei tippunut puolet lattialle jne ;D) 

No, lopputulos oli mielestäni kuitenkin lähes Strömsötasoa pientä juttua lukuunottamatta. Epäsosiaalisena ihmisenä, en tietenkään saanut upeaa suomenruotsalaisseuruetta maistelemaan piirakkaa kanssani (enkä kyllä sen enempää supisuomalaisiakaan), joten päädyin syömään koko piirakan itse. Ja ei, siihen ei kulunut viikkoa, niin kuin voisi olettaa, eikä edes kolmea päivää, mikä olisi vielä ihan siedettävissä rajoissa. Aikaa piirakan tuohamiseen kului tasan 23 tuntia, joista nukuin kymmenen. Ai, miten niin olen muka matkalla kohti 150 kg:tä?

Joo, siirrytään seuraavaan osioon. Ohjelmassahan myös kunnostettaan ja tuunataan vanhoista tavaroista uutta. No, minullapa on tuotakin parempi taito takataskussa. Saan nimittäin uudesta tavarasta tehtyä vanhaa erittäin nopealla aikataululla. Tallentavan digiboksin ostin helmikuussa ja jo heinäkuussa se hajosi. Kun sain sen vihdoin tällä viikolla takaisin korjauksesta, niin seuraavana päivänä alkoi sitten kenkkuilla alle vuoden vanha läppäri. Menetin siis kaikki koneella oleet kuvat, tiedostot ja ohjelmat. Tämän jälkeen kone viitsi vielä ilmoittaa, että on havainnut ongelmia kovalevyssä ja, että kannattaa ottaa varmuuskopiot kaikesta koneella olevasta, koska ne voivat hävitä ja toimittaa kone mahdollisimman pian huoltoon. Harmi, että tuo ilmoitus tuli vain vähän liian myöhään (***kele***tana ja muuta jupinaa), Elisa The Tekniikkaterminaattori on täällä taas!

Kyllästyneenä uusin/vanhoihin laitteisiin, päätin jatkaa Strömsöäni aivan uunituorella kodinkoneella. Tarkoituksenani oli hankkia sauvasekoitin, mutta kun siinä vieressä myytiin PINKKEJÄ blendereitä hintaan 39,90, niin ei ole varmaan vaikeaa arvata, minkä kanssa lähdin kaupasta kotiin. Uutukaisestani ihastuneena päätin heti kokeilla tehdä sillä pirtelöä.

Aluksi kaikki olikin hyvin, muistin laittaa kannen blenderin päälle sekoittaessani, ainekset sekoittuivat nopsasti ja taputtelinkin itseäni jo tyytyväisenä olalle. MUTTA. Kun pirtelö oli valmista, yritin irroittaa kannuosaa moottorista. No, eipä se sitten lähtenytkään irti. Aikani pähkittyä, koitin sitten ruuvata kannua irti alustasta, jolloin pirtelöt alkoivat valua pitkin konetta. PANIIKKI!!! Käyttöohjeissahan juuri luki, että moottoriosa ei saa missään tapauksessa kostua. Ruuvasin äkkiä kannun takaisin ja kaivoin nöyrästi käyttöohjeet jälleen esille. Niistä ei kuitenkaan löytynyt apua dilemmaan, jolloin epätoivoissani yritin vielä kerran nostaa kannua, ja TADAA, se irtosi tosta noin vaan. Enkä tuntenut itseäni yhtään blondiksi tämän jälkeen!

No, loppu hyvin, kaikki hyvin, sain lopulta herkkupirtelöni ja blenderi koki todellisen tulikasteen heti luonani (Jos, blenderit puhuisivat, niin se varmaan kirkuisi päästä takaisin kauppaan, mutta onneksi ne eivät ole vielä tasa-arvoisia kanssamme, joten tuo ihanuus jää minulle ja toivottavasti suostuu toimimaan vielä tulevaisuudessakin.)

No, ohjelmassahan myös annetaan ihania sisustusvinkkejä, joten laitoin kaiken toivoni tähän osioon, koska koti on minulle niin rakas paikka. Kolmen kuukauden siivoustauon jälkeen, päätin puunata koko asunnon lattiasta kattoon. Järjestelin tavarat paikoilleen, vein matot ulos, lakaisin lattiat, imuroin lattia, pesin lattiat, kirosin lattiat, pyyhin pölyt ja kirosin pakomielteeni kerätä pikkutilpehööriä jokaiselle hylly- ja pöytätasolle. Kaiken tuon jälkeen olin pölyinen, likainen, väsynyt ja hikinen.

Jos joku on ihmetellyt, miksi en siivoa usein, niin vasemmalla on yksi syy siihen (laiskuuden lisäksi siis). Ihana pinkki rikkaimurini, jonka kanssa saan kontata imuroimassa kaksioni lattioita, koska en oikeaa imuria omista. Ja ei, tämä ei ollut vinkki, että voisitte ostaa sen oikean imurin minulle joululahjaksi, käytän sen viemän tilan mielummin kenkien, laukkujen ja vaatteiden säilytykseen. Ja lisäksi minulla on hyvä tekosyy olla siivoamatta! Huomatkaa myös, miten iloisia imurini ja blenderini ovat löydettyään toisensa :D

Mutta kyllä kannatti rehkiä! Sain kuin sainkin kotini taas edustuskuntoon ja napsittua siitä kauniita kuvia, unohtamatta myöskään pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät kodista persoonallisen. Joten nauttikaa ja ihastelkaa kaunista kotiani.

Toivottavasti nautitte, koska Strömsöosuus loppuu taas tähän, eikä se ollut läheskään koko totuus. Edellisten ihanuuksien lisäksi kodistani löytyy myös muun muassa tiskivuoren täyttämä keittiö, liian täyteen tungettu eteinen oranssilla ovella, petaamaton sänky, likavaatekori, josta vaatteet alkavat kävellä itsekseen ulos ja tietysti ihana vaatehuoneeni, joka on niin täynnä, ettei sieltä koskaan löydä sitä, mitä etsii. Monipuolinen koti, vaikka itse sanonkin ;D

Kiitos mielenkiinnostanne Strömsö med Elisa erikoisjaksoa kohtaan. Palaamme taas asiaan, kun uutta ihasteltavaa löytyy. Tack och ädjö!

P.S En ole Strömsössä törmännyt kuntoiluosioon, mutta minun ohjelmaani kuuluu toki myös sellainen. Päätin aloittaa syksyn kuntoilut makkarikuvissakin vilahtavalla fitballilla. Kerkesin pomppia sillä noin kymmenen kertaa, ennen kuin rämähdin suoraan persaukselleni lattialle. Se siitä fitnessbeibeilystä sitten taas ;D

P.P.S Vein koneeni tänään huoltoon ja arvioivat sen kestoksi 3 päivää-3 viikkoa, joten jos minusta ei kuulu, niin se johtuu siitä, etten ole jaksanut käyttää yliopiston koneita pakollista käyttöä enempää. Toivo elää, että saisin koneeni takaisin jo muutamassa päivässä, mutta yleensä mulla on ollut aika huono tuuri tällaisissa asioissa, joten we'll see :)