sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Kyliä ja rantoja Rodoksen itärannikolla

Ehdinpäs sittenkin istahtaa hetkeksi blogin ääreen ennen vuodenvaihdetta ja päätin kirjoitella vielä vähän meidän syyskuisesta Rodoksen matkasta. Tuntuu hassulta katsoa näitä reissukuvia, jossa olen vielä raskaana, aika menee niin nopeaan. Nyt tuo pikkuinen on jo tuhissut reilun kuukauden täällä kotosalla <3



Majapaikkamme Alia Luxury Suites sijaitsi pienessä Harakin kylässä, Rodoksen itärannikolla. Kylä oli juuri sopivan kokoinen viikon lomareissulle. Todella rauhallinen, mutta siellä oli kuitenkin kaikki tarvittavat palvelut (kaupat, ravintolat ym.). Lähes kaikki päivät nautimme hotellimme ihanasta uima-altaasta, mutta yhden päivän vietimme myös Harakin rannalla, josta vuokrasimme aurinkotuolit.



Kylän reunalla, korkealla mäen päällä sijaitsivat Feraklos Castlen rauniot, jotka valaistiin upeasti aina iltaisin. Se toi kylään aivan erityistä tunnelmaa. Viikon aikana ehdimme syödä lähes kaikissa kylän ravintoloissa ja emme kokeneet yhtäkään pettymystä. Kreikkalainen ruoka on vain käsittämättömän hyvää ja pakko oli välillä sortua rikkomaan raskaudenaikaisia ruokasuosituksia fetan ja tsatskin muodossa.



Yhtenä päivänä lähdimme vuokra-autolla tutustumaan myös itärannikon muihin rantoihin. Ensin ajoimme Anthony Quinn Bayhin, joka oli erittäin kaunis kirkkaan turkoosine vesineen. Ranta oli kuitenkin niin täynnä, että päädyimme jatkamaan matkaamme muutaman valokuvan jälkeen. 



Loppupäiväksi asettauduimme Tsambika Beachille, joka oli huomattavasti isompi hiekkaranta. Parkkipaikalla meitä odottivat vuohet, joita tuntui olevan Rodoksella kaikkialla. Vuokrasimme aurinkotuolit ja nautimme auringosta ja uimisesta pitkälle iltapäivään.



Toisena päivänä teimme retken läheiseen Lindoksen kylään, jota pidetään yhtenä Rodoksen kauneimmista. Kylä koostuu hurmaavista valkoisista taloista ja sen yläpuolelle kohoaa komea akropolis. Kylä oli ikävä kyllä vielä syyskuussakin todellinen turistihelvetti, josta jäi hieman ristiriitainen olo.


Jo pelkästään parkkipaikan löytäminen oli hyvin tuskastuttava operaatio, mutta vihdoin saimme jätettyä auton parkkiin ja lähdimme kävelemään alas kohti kylää. Lindoksen kujat ovat pääosin hyvin kapeita ja ahtaita, ja kun siihen yhdistää vielä tukalan kuumuuden ja valtavat turistimassat, niin ahdistus oli varmaa. 



Meinasin jo luovuttaa lähes alkumetreillä, mutta jatkoimme päättäväisesti kulkua pois ihmismassasta. Lopulta pääsimmekin avarammille ja väljemmille kulkuväylille, josta aukesivat idylliset maisemat Lindoksen rannalle. Istuimme drinkeille pieneen kuppilaan ja totesimme yksimielisesti, että tämä riittäisi meille Lindoksesta ja päätimme palata takaisin Harakin rauhaan.




Kuvittelin Harakissa sijatsevan Feraklos Castlen raunioiden olevan niin korkealla, etten jaksaisi kiivetä niille enää raskauden viimeisellä kolmanneksella. Miehet kuitenkin kävivät kipuamassa raunioille eräänä iltapäivänä ja totesivat nousemisen yllättävän kevyeksi. Niinpä mekin Viivin kanssa rohkaistuimme ja lähdimme kaikki nelistää kipuamaan kohti Feraklosta auringonlaskun aikaan.



Aluksi kuljimme linnoituksen alapuolella olevien luolien läpi ja sitten lähdimme kipuamaan kohti korkeuksia. Askelten kanssa sai olla aika tarkkana, mutta muuten 85 metrin nousu raunioille oli yllättävän kevyt ja helppo. Ja maisemat ylhäältä olivat todellakin vaivannäön arvoiset.



Parasta tuossa oli se, että saimme nauttia noista näkymistä lähes keskenämme. Raunioilla oli vain muutamia muita ihmisiä lisäksemme. Kiipeäminen kannattaa ehdottomasti ajoittaa myöhäiseen iltapäivään, jolloin päivän paahtavin helle on jo hiipumaan päin ja ylhäällä pääsee nauttimaan upeasta auringonlaskusta.



Rodos oli kokonaisuudessaan positiivinen yllätys ja saarella olisi varmasti riittänyt tarjottavaa pidemmäksikin aikaa. Saimme nauttia rentouttavasta lomasta aikuisten kesken ja pitkittää kesää vielä viikolla. Ihania muistoja, jotka lämmittävät mukavasti näin talven keskellä.


Leppoisaa vuoden viimeistä sunnuntaita kaikille! :)

maanantai 23. joulukuuta 2019

Joulutervehdys

Halusin vain pikaisesti toivottaa hyvää joulua kaikille täällä blogin puolella. Elämä pikkuisen pojan kanssa on  näinä ensimmäisinä viikkoina ollut sen verran intensiivistä, että olen suosiolla jättänyt blogin hiljaisuuteen. 

Meillä on kuitenkin kaikki hyvin, vaikka univelka painaa silmäluomia, kun pikkuinen on potenut aika paljon mahakipuja lähiaikoina. Voi olla, että loppuvuodelle suunnittelemani kirjoitukset siirtyvät uuden vuoden puolelle, koska priorisoin vauvan ja oman jaksamisen nyt kaiken muun edelle. 



Huomenna lähdemme jouluksi mökillemme Porvooseen, jonne kokoonnumme perinteisesti koko meidän perheen voimin. Luvassa on toivottavasti ikimuistoinen ensimmäinen joulu oman lapsen kanssa rakkaiden ympäröimänä <3

Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille! <3 

perjantai 29. marraskuuta 2019

Hän on täällä

27.11 klo 13.18 perheeseemme syntyi 3565 g ja 50 cm rakkautta <3 Täyden kympin poika saapui maailman parhaaksi joululahjaksi jo hyvissä ajoin ja mullisti maailmamme. Uusi elämänmittainen matka on alkanut perheessämme <3



Kiitollinen. Siunattu. Onnellinen. 

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Päiväretki Rodoksen vanhaankaupunkiin

Matkakertomukset ovat jääneet kirjoittamatta, kun elämä on painanut päälle taas oikein kunnolla. Fyysinen ja henkinen jaksaminen alkavat muutenkin olla aika kovilla näin loppuraskaudesta ja sen lisäksi lokakuuhun on mahtunut paljon huolta ja murhetta läheisiin ihmisiin liittyen. On toki ollut kivojakin juttuja, mutta yleisvire on ollut aika matalalla koko kuukauden. Nyt kuitenkin hetkeksi paluu Rodoksen lämpöiseen syyskuuhun.




Vuokrasimme matkallamme auton kolmeksi päiväksi, jotta pääsimme kiertelemään saarta vähän laajemminkin. Ensimmäisenä päivänä suuntasimme kohti Rodoksen keskusta ja sen vanhaakaupunkia. Ajomatka oli noin 45 minuuttia ja sen aikana saimme kyllä moneen kertaan nostatettua verenpainettamme kreikkalaiseen liikennekulttuuriin totuttelemalla. Onneksi liikennettä oli melko vähän, koska ne vähäisetkin autot ja skootterit aiheuttivat aikamoisia tilanteita tien päällä. Niiden lisäksi tielle poikkesivat myös tasaisesti vuohet, joita oli todella paljon Rodoksella.




Pääsimme onneksi ehjin nahoin perille ja saimme jätettyä auton ilmaiseen parkkiin melko lähelle vanhaakaupunkia, johon lähdimme tutustumaan jalkaisin. Rodoksen vanhakaupunki on yksi Välimeren alueen parhaimmin säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista ja se on ollut Unescon maailmanperintöluettelossa vuodesta 1988. Kaupunkia kiertää neljän kilometrin mittainen linnoitusmuuri, joka kätkee sisäänsä lukuisia Johanniittain ritarikunnan aikaisia rakennuksia ja kortteleita, joista vanhimmat ovat peräisin 1300-luvulta. Nykyään vanhakaupunki on luonnollisesti myös melkoinen turistirysä, jonka kadut ovat täynnä pieniä kauppoja, kahviloita ja ravintoloita.




Päätimme aluksi vierailla upeassa Suurmestarin palatsissa, joka rakennettiin alun perin 1300-luvulla. Palatsi perustettiin Johanniittain ritarikunnan hallinnolliseksi keskukseksi, mutta vuosien varrella sitä ovat hallinneet niin ottomaanit kuin italialaisetkin. Sen nykyinen ulkomuoto on peräisin vuodelta 1937, jolloin se korjattiin italialaisten toimesta.




Palatsin lukuisat huoneet pitävät sisällään eri aikakausien huonekaluja, mosaiikkeja, patsaita, tauluja ja muuta esineistöä. Vietimme palatsissa noin tunnin, mutta aikaa olisi helposti saanut kulutettua pidempäänkin. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, joka kannattaa sisällyttää vanhankaupungin kierrokseen.




Suurmestarin palatsilta lähtee alaspäin Ritarien katu (Odós Ippotón), joka on yksi parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaduista. Itse katua pitkin kulki jatkuvasti suuria turistiryhmiä, mutta poikkeamalla hiljaisemmille sivukujille löysimme ihanan vilpoisan ja viihtyisän lounaspaikan pienen hotellin sisäpihalta.





Lounaan lisäksi meitä viihdyttivät hotellin suloiset kissat ja koira. Ruuan jälkeen jatkoimme taivallustamme helteisessä kaupungissa kohti vanhankaupungin ulkoreunaa ja merenrantaa. Rodoksen satama-alue on laaja ja me kävelimme ainoastaan katsastamaan St. Nicholaksen linnakkeen, jonne kulki reitti vanhojen tuulimyllyjen ohi. Itse linnakkeeseen emme päässeet sisälle, mutta sen vieressä parveili lisää suloisia kissoja, joita jäimme ihastelemaan ennen paluuta vanhaankaupunkiin.




Vanhassakaupungissa kävelimme vielä jonkin aikaa päämäärättömästi, pysähdyimme nauttimaan viilentävät juomat varjoisalle terassille ja Viivin kanssa kiersimme muutamia kauppoja ja kojuja tekemättä kuitenkaan mitään ostoksia. Jalat väsyneinä päivän kävelystä palasimme lopulta autollemme ja huristelimme hotellillemme viettämään rentoa iltaa. Rodoksen vanhakaupunki teki kyllä vaikutuksen turisteista ja krääsämyymälöistä huolimatta. Retki oli myös mukavaa vaihtelua muuten melko lokoisalle lomallemme.

Palaan Rodoksen retkiimme vielä ainakin toisen postauksen muodossa, kunhan taas ehdin ja jaksan. Mukavaa viikon jatkoa kaikille ja hyvää Halloweenia!

tiistai 24. syyskuuta 2019

Babymoon Rodoksella

Palasimme jo reilu viikko sitten Rodoksen lämmöstä, mutta elämässä on ollut taas niin paljon kaikenlaista, etten ole aiemmin ehtinyt kirjoitella tänne blogin puolelle tuosta matkasta mitään. Yksi syy, miksi blogi on pysytellyt tänä vuonna vähän hiljaisempana, on se, että meille syntyy mitä todennäköisimmin vauva nyt loppuvuodesta. Suuret elämänmuutokset vaativat aina veronsa, niin henkisesti kuin fyysisesti, enkä ole niitä halunnut täällä blogissa vielä jakaa, vaikka ihanasta ja onnellisesta asiasta onkin kyse  <3

Nyt käynnissä on jo raskauden viimeinen kolmannes, minkä takia uskallan suhtautua asiaan jo vähän varmemmin mielin ja voi olla, että jossain vaiheessa kirjoittelen tänne enemmänkin ajatuksia ja kokemuksia odotusajastani.




Monen mutkan kautta päädyimme tosiaan viettämään Kreikan Rodokselle "babymoonia" eli matkaa aikuisten kesken ennen vauvan syntymää. Alun perin olimme lähdössä kiertämään Italiaan, mutta totesin sen suunnitelman fyysisesti liian raskaaksi. Sitten päätimme lähteä Välimeren risteilylle, kunnes selvisi, ettei risteilyalukselle ole asiaa enää 24. raskausviikon jälkeen. Niinpä päädyimme lopulta varaamaan lennot ja hotellin Rodoksen Harakista. Reissuseuraksi saimme vielä Viivin ja hänen miehensä, mikä oli ihan parasta, koska näemme nykyään sen verran harvoin, kun asumme eri maissa. 





Tuo reissu oli kyllä juuri sitä, mitä kaipasimmekin. Lämpöä ja aurinkoa, kauniita maisemia ja mielenkiintoisia retkikohteita, rentoutumista ja uimista, aivan ihana hotelli, mahtavaa seuraa ja herkullista ruokaa. Juuri sopiva irtiotto ennen syksyyn laskeutumista ja uuteen elämänvaiheeseen sopeutumista. Raskaus ei onneksi aiheuttanut matkalle mitään suurempia haasteita, mitä nyt piti käydä yskityisellä puolella järkyttävän kalliissa lääkärintarkistuksessa lentoja varten. Kuumuus otti välillä koville, mutta sitä se tekee aina. Yllättävän hyvin kuitenkin jaksoin pysyä muun porukan perässä. Ainoa harmituksen aihe oli jatkuva ruokien ja juomien kyttääminen ja miettiminen, voinko nyt syödä sitä tai tätä. Ruoka on minulle niin suuri nautinto, että sen syynääminen on ollut minulle  ehdottomasti yksi raskauden ärsyttävimmistä puolista.






Yritän saada jossain vaiheessa kirjoiteltua pari postausta tänne blogiin retkikohteistamme Rodoksen vanhastakaupungista, Lindoksesta, Anthony Quinn Baysta ja Tsampika Beachista sekä Harakista, jossa majoituimme koko viikon. Rodoksella olisi ollut nähtävää ja tehtävää vaikka kuinka paljon ja siellä olisi varmasti saanut kulumaan helposti useammankin viikon.




Lopuksi on vielä kehuttava meidän hotellia, joka oli ihan nappivalinta. Meillä oli suuri huone Alia Luxury Suites Hotellissa, joka sijaitsee muutaman sadan metrin päästä Harakin rannasta. Huoneesta oli suora pääsy uima-altaaseen ja muutenkin hotellin alue oli todella viihtyisä. Hotellia on laajennettu ja remontoitu ihan lähivuosina ja se oli todella hyvässä kunnossa. Huoneita oli ihanan vähän, joten altailla oli aina hyvin väljää ja rauhallista. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja aamupala sekä muut ruokailut hinta-laatusuhteeltaan oikein hyviä. En voi muuta kuin suositella lämpimästi tuota hotellia.




Sellaista kaikkea tiedossa siis blogin puolella vielä syksyn aikana. Jos olotilani sen sallii, niin lähdemme miehen kanssa Tallinnaan vielä pariksi yöksi lokakuun puolivälissä. Tuo onkin sitten varmasti viimeinen matka ulkomaille ennen vauvan syntymää. Saa nähdä, koska sitä sitten uskaltautuu ensimmäistä kertaa reissuun vauvan kanssa. Matkustaminen lapsen kanssa on varmasti ihan oma juttunsa, joten totutellaan nyt rauhassa ensin ihan siihen arkeen uuden perheenjäsenemme kanssa, ennen sen suurempia matkasuunnitelmia. 

Mitä teidän muiden syksyyn kuuluu? :)