Tammikuun parhaat palat

Koska nykyään minulla on entistä vähemmän aikaa bloggaamiselle, ajattelin alkaa koota jokaisen kuun lopussa yhteen kuukauden tärkeimpiä tapahtumia. Kun en enää yritä väkisin kirjoittaa joka välissä kuulumisiani, jää minulla toivottavasti aikaa myös vähän syvällisempienkin postausten tekemiseen. Kuulumisiani olen muutenkin kirjoittanut lähinnä itseäni varten, jotta muistaisin myöhemmin, mitä kaikkea elämässäni on tapahtunut milloinkin. Matkoista tulen kirjoittamaan edelleen erikseen, joten näihin postauksiin kokoan sitä kaikkea muuta, mitä elämässäni on tapahtunut kuukauden aikana. Mutta sitten niihin tammikuun parhaisiin paloihin.

Nuorten leijonien MM-kulta

Reissusta arkeen palaaminen on aina vähän haastavaa. Etenkin, kun joutuu lähtemään maanpäällisestä paratiisista Suomen 25 asteen pakkasiin. Onneksi paluupäivänämme pelattiin nuorten jääkiekon MM-finaali, mikä helpotti kotiinpaluuta huomattavasti. En ole eläissäni nähnyt niin jännittävää lätkämatsia ja miten upeasti se päättyikään Suomen voittoon. Sitä oli tietysti pakko lähteä seuraavana päivänä juhlimaan vielä paukkupakkaseen, ei niitä maailmanmestaruuksia nimittäin turhan usein Suomeen saada.

Viikonloppu Turussa

Tammikuun puolessa välissä kävin pitkästä aikaa viikonloppuvisiitillä Turussa. Majoituimme äidin ja hänen ystävänsä kanssa hotelliin ja kävimme katsomassa Linnateatterissa Rantarouvat. Voin suositella esitystä lämpimästi. Välillä sai nauraa niin, että tuoli hytkyi. Esityksen jälkeen kävimme syömässä Sergiosissa, minne tulivat myös molemmat pääosien esittäjät Sinikka Sokka ja Jaana Saarinen.

Illalla lähdin vielä käymään Naantalissa kummipoikani synttäreillä, jossa näin pitkästä aikaa monia rakkaita ihmisiä. Sen jälkeen kävimme vielä blineillä ja drinkeillä Turun keskustassa. Vaikka viihdyn Lauttasaaressa paremmin kuin hyvin, minuun iskee Turussa aina tietty kaipuun tunne. On ikävää, etten pysty enää käymään siellä niin usein ja näkemään siellä päin asuvia ihmisiä niin usein.

Sunnuntaina kävimme vielä Turun linnassa, joka oli todella kaunis upeana talvipäivänä. Koko kuuden vuoden asumisaikana en saanut vierailtua linnan sisällä, mutta nyt näin vihdoin senkin. Turun linna on kyllä upea ja mielenkiintoinen pala Suomen historiaan, johon kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Salon Design Hillillä, joka on aivan ihana paikka. Myynnissä on paljon erilaisia merkkituotteita hyvin tarjouksin ja paikan kahvilan ruoka- ja juoma-annokset ovat todella näyttäviä ja herkullisia. Ehdottomasti Helsinki-Turku motarin paras pysähdyspaikka.

Synttärit

Tammikuun 23.päivä oli vuorossa minun synttärit (23 tuli täyteen neljättä kertaa!). Samalla vietimme myös Fyllin 2-vuotissynttäreitä. Sain aivan ihania lahjoja, kuten vaatehöyrystimen, Ray-Banin aurinkolasit ja aktiivisuusrannekkeen (jota en ole vielä käynyt ostamassa, olkoot helmikuu vasta kuntokuu :D).

Iltaa vietin Viivin kanssa aluksi Cantina Westissä ja lopuksi Kaarle XII:ssä. Ilta oli taas hulvattoman hauska, vaikka moni ihmettelikin, miten voi olla vain kahden hengen synttärijuhlat. Laatu korvaa määrän, aina <3 Illan mieleenpainuvin tyyppi oli tanssilattian vallannut pyörähtelijä. Muutenkin olimme iloisesti yllättyneitä, miten aikaisin etenkin miehet uskaltautuivat tanssilattialle. Kalleen tulemme varmasti menemään uudemmankin kerran.

Vanhojen harrastusten paluu

Tammikuussa olen tehnyt paluun kahden vanhan harrastukseni pariin. Tänä viikonloppuna kävimme Mindin kanssa monen kuukauden tauon jälkeen ilahduttamassa vanhuksia Kaverikoira-porukalla. Sekä Mindin että minun sairastelut aiheuttivat harrastukseemme paussin, mutta toivottavasti terveydelliset vastoinkäymiset pysyvät kurissa tänä vuonna.

Toinen harrastus taas on ollut tauolla lähes 10 vuotta. Päätin nimittäin liittyä takaisin partioon. Se oli aikanaan minun pitkäaikaisin harrastukseni, jonka parissa kasvoin 10 vuotta. Kun kuulin Suomessa ensi kesänä järjestettävästä jamboreesta, Roihusta, päätin, että haluaisin kokea partioelämyksiä vielä näin aikuisenakin. Niinpä liityin takaisin lippukuntaani Lauttasaaren Luotsityttöihin ja ilmoittauduin mukaan heinäkuiselle Roihulle. Ainakaan toistaiseksi minulla ei tule olemaan mitään vakituista roolia lippukunnassa, mutta yritän auttaa tapahtumien ja leirien järjestämisessä parhaani mukaan.

Messut

Nyt loppukuusta kävin kahdilla messuilla. Ensin oli vuorossa Matkamessut, jossa kävin moikkailemassa Olympian väkeä ja hakemassa tietoa tämän vuoden matkakohteistani. Nuo messut ovat mukava tapa aloittaa reissuvuoden suunnittelu ja kehittää matkakuumetta entisestään.

Tänä viikonloppuna kävin puolestaan ensimmäistä kertaa opetusalan Educa-messuilla. Messuilla oli paljon mielenkiintoisia esittelijöitä ja osallistuin varmaan kymmeneen arvontaan. Tuomas lähti seurakseni ja messuja tulikin kierrettyä useampi tunti. Messujen ainoa huono puoli on se, että jossakin vaiheessa tulee kauhea infoähky, jota on pakko sulatella metrilakuilla :D

Tinder-tulva

Mikähän siinä on, että miehet tulevat aina aalloissa? On aikoja, kun ketään ei näy mailla eikä halmeilla ja sitten yhtäkkiä niitä tulvii ovista ja ikkunosta. Tinderissä en ollut saanut keneltäkään kuukausiin viestiä ja nyt tammikuussa minulle on viestitellyt ainakin 5 miestä. Myös synttäreinä oli seuraantunkijoita riesaksi asti. Oma reaktioni miestulvaan on yleensä ahdistus, kun haluaisin mieluummin keskittyä yhteen kerrallaan (enkä viiteentoista). Ja tietysti näistä kaikista mahdollisuuksista jumitun siihen ainoaan, jonka kanssa ei ole mitään toivoa edetä mihinkään suuntaan. Jaa, miksi olinkaan sinkku? :D

Talvi

Ihana talvi kävi piipahtamassa tammikuussa, vaikka nyt se onkin vain pelkkä kaunis muisto. Olisin mieluummin kestänyt niitä paukkupakkasia kuin tätä loskaa ja liukkautta, joka on vallannut kadut. Merikin oli hetken aikaa kunnolla jäässä, joten pääsin pitkästä aikaa nauttimaan myös jäällä kävelystä Mindin kanssa.

Rentoutuminen

Tammikuussa olen pyrkinyt suhtautumaan elämään entistä rennommin. Työstressiä olen vähentänyt mm. lukemalla, saunomalla, herkuttelemalla ja telkkaria katsomalla. Myös toista kuukautta jatkuva flunssani on pakottanut ottamaan aiempaa rennommin ja lepäämään enemmän. Toivon todella, että tänä vuonna sairastaisin ja stressaisin huomattavasti vähemmän.

SuomiLOVE

Kuukauden paras TV-löytöni oli YLE:n SuomiLOVE. En tajua, miten minulta on voinut mennä noin ihana ohjelma ohitse. Onneksi toinen kausi löytyy Areenasta, niin pystyin pitämään viikonlopun pituisen itkumaratonin. En ole pystynyt katsomaan vielä yhtäkään jaksoa ilman kyyneleitä, niin koskettavia tarinoita suomalaiset ovat elämästään jakaneet. Ohjelma on ehdottomasti Venlansa ansainnut.

Sellaista kaikkea on mahtunut tammikuuhuni reissaamisen, matkasuunnittelun ja töiden lisäksi. Monien mielestä tammikuu on kuukausien maanantai, mutta minulle se kuvastaa uuden luvun alkua. Lisäksi siihen kuuluu aina paljon iloisia juhlia, joista ei voi tulla muuta kuin hyvälle mielelle. Jos koko vuosi kuluu yhtä hyvin kuin tämän vuoden tammikuu, niin siitä on tulossa hyvin onnistunut ja onnellinen.

Miten teidän muiden tammikuu on sujunut? Mukavaa helmikuun alkua kaikille!:)

Kaikkensa antaneena

Huhhuh, kotona ollaan taas! Lähdimme suoraan Venäjä-pelin jälkeen kentälle ja saavuimme Suomeen noin viiden aikaan yöllä. Muutaman tunnin sain nukuttua, mutta olo on fyysisesti kuin katujyrän alle jääneellä. Kisaflunssa sai viimeisinä päivinä aikamoiset mittasuhteet, mutta sitä lukuun ottamatta olo on mitä parhain, koska saimme sen, mitä lähdimme tavoittelemaan. Neljään voittoon neljästä pelistä ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Nyt pitää enää keskittyä hoitamaan kisat hienosti loppuun täältä kotoa käsin.

 

Viimeiset kaksi peliä olivat kyllä sellaisia trillereitä, että sydän tykyttää vieläkin. Katsoessani lätkää telkkarista pelkään aina pahinta, mutta jotenkin tuolla paikan päällä tappio ei vaan tuntunut edes vaihtoehdolta. Mutta kyllä se silti pisti jännittämään. Seuraavaksi edessä on sitten kuolemanpeli Prahassa Tšekkiä vastaan. Kauheasti on spekuloitu sitä, olisiko ollut parempi, jos vastaan olisi tullut Ruotsi eikä kisaisäntä. Omasta mielestä tuollainen ajattelu on ihan turhaa, jokainen joukkue on voitettava, jos haluaa maailmanmestariksi. Ja mikäs sen parempaa kuin hiljentää tuhatpäinen tšekkiyleisö voitolla Prahassa!

Rinteen huikea ennätysilta!

Vaikka kisakunto alkoikin viimeisinä päivinä jo vähän horjua, ei se estänyt railakkaita voitonjuhlia Valko-Venäjä pelin jälkeen. Aluksi kävimme fiilistelemässä voittoa Leijonaluolassa Tikin ja kumppaneiden kanssa ja siitä juhlat jatkuivat Stodolnin baarikadulle. Isi luovutti jo alkuillasta, mutta itse jäin muutaman muun suomalaisen kanssa näyttämään muunmaalaisille, miten voitontanssia tanssitaan. Nautin ihan älyttömästi kisojen vapautuneesta tunnelmasta, täysin erilaista kuin suomalainen sisäänpäin kääntynyt baarikulttuuri.

 

Mitäs me voittajat! ;)

 

Eilinen vierähtikin melkein kokonaan jäähallilla, kun aluksi menimme katsomaan Slovakia-USA peliä, jonka jenkit ikävä kyllä voittivat. Slovakian kannattajat olivat ihan uskomattoman omistautuneita joukkueelleen ja pitivät sellaista meteliä, että koko jäähalli tärisi heidän kannatuksestaan. Harmi, että heidän kisat päättyivät niin lyhyeen.

Hyvästit hotellin ihanalle koiralle, tšekkiläiselle ruualle ja mahtaville slovakkifaneille 

 

Illalla oli sitten vuorossa Venäjä-matsi, joka oli yhtä suurta draamaa. Harmittavinta oli tietysti ala-arvoinen tuomarointi, mikä ei onneksi päässyt vaikuttamaan pelin lopputulokseen. Tuossa pelissä Leijonat alkoivat kuitenkin jo näyttää hampaitansa, eivätkä taipuneet Venäjän painostuksen alla. Pekka Rinne on kannatellut joukkuetta uskomattomalla varmuudella, mutta tulevassa pelissä jokaisen Leijonan on oltava täydessä iskussa, eikä virheisiin ole varaa. Toivottavasti huomisessa matsissa nähdään myös ammattitaitoisempaa tuomarointia. 

 

 

Enpä ole eläissäni juhlinut niin paljon kuin kuluneen viikon aikana, mutta hetkeäkään en kadu, koska lopputulos oli niin hyvä. Kannatti siis muun muassa nukkua vain muutamia tunteja yössä, huutaa äänensä käheäksi katsomossa, potea tälläkin hetkellä järkyttävää flunssaa, nauttia juhlajuomaa ämpäristä sekä tanssia ja laulaa kaduilla, tuoleilla ja pöydillä. What happens in Ostrava, stays in Ostrava! ;)

Kisatunnelmia laidasta laitaan

Pahoittelut, että kisatunnelmia on tullut näin harvakseltaan. En olisi etukäteen uskonut, miten rankka tällainen kisamatka oikein on. Kun juomat ovat puoli-ilmaisia, voittoja tulee ja tunnelma on katossa, on jokainen ilta venähtänyt vähintään kolmeen. Oma kisakuntoni petti tänään viidentenä päivänä eilisten railakkaiden voitontanssien jälkeen ja tällä hetkellä poden jonkinlaista kisaflunssaa.

 

Tänään vietimme myös koko päivän Puolan puolella Auschwitzissa, joten olo on ollut sekä fyysisesti että henkisesti aika huono. Tuosta vierailusta kirjoittelen oman postauksen myöhemmin joko täältä tai Suomesta käsin. En viitsi luvata mitään, koska itseni lisäksi myös netti on reistaillut. Kun netti on ollut toimintakunnossa, minä en ja päinvastoin.

 

Mutta siis pieniä henkilökohtaisia ylilaukauksia ja takapakkeja lukuun ottamatta tiimimme tunnelma on ollut katossa. Kaksi mahtavaa matsia takana ja kaksi vielä edessä. Etenkin Suomen maalivahdit ovat olleet täyttä terästä ja on ollut hienoa seurata nollapelien ennätystä paikan päällä. Toivotaan, että Rinne on huomisessa pelissä taas iskussa ja saa rikottua myös henkilökohtaisen ennätyksen.

 

Torstaisessa Suomi-Slovenia matsissa enemmistö katsojista oli suomalaisia ja tunnelma se mukainen. On se kyllä vaan mahtavaa kuulla, kun koko halli raikaa Suomen kannustushuutoja. Tuossa pelissä istuimme lähes ensimmäisillä riveillä, joten pelin tiimellyksen ja rytinän pääsi aistimaan ihan lähietäisyydeltä. Lopputuloshan oli vallan mainio, joten voiton jälkeen suuntasimme juhlimaan Leijonaluolaan.

 

 

Pelien välissä juhlien jälkeistä heikohkoa vointia on hoidettu monella tavalla. Aamiaisen syömisestä olemme pitäneet kiinni joka aamu ja olleet vielä yleensä ensimmäisten joukossa, vaikka olemmekin kotiutuneet viimeisten joukossa. Aamiaisen hyväksi jatkeeksi keksin huoneemme porealtaasta nautiskelun, johon ihme kyllä sain jopa kuumaa vettä toisin kuin suihkustamme.



 

Perjantaina puolestaan pääsin kokeilemaan itselleni ihan täysin uutta juttua, ampumista. Hotellissamme siis sijaitsee ampumarata, jossa kuka vaan voi ampua vaikka minkälaisella aseella. Meidän ryhmä päätyi valitsemaan revolverin, kiväärin ja kaksi erilaista pistoolia, joista toinen oli Suomen poliisin ja toinen James Bondin käytössä oleva ase.

 

Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, miten paniikissa olin, koska en ole eläessäni edes pitänyt oikeaa asetta kädessäni saati ampunut sillä. Säpsähdin jokaista viereisten ratojen laukausta ja olin ihan varma, että onnistun vahingossa jotenkin ampumaan itseäni tai jotakuta toista. Käsien järkyttävästä tärinästä huolimatta onnistuin ampumaan kaikilla aseilla ja loppua kohden jopa osuin maalitauluun. Tulipahan taas tehtyä jotakin sellaista, mitä en olisi ikinä eläissäni uskonut tekeväni ja jälkikäteen se tuntui kyllä ihan älyttömän hyvältä. Hintaahan tuolle lystille tuli noin 5 euroa per nuppi, mikä oli ihan naurettavan halpa hinta tuollaisesta kokemuksesta.



Eilen vuorossa oli puolestaan Slovakia-Suomi peli, jossa suomalaiset olivat vähemmistössä, mutta se ei onneksi latistanut tunnelmaa. Ostravahan sijaitsee ihan Slovakian rajan läheisyydessä, joten nämä ovat heille melkein kuin kotikisat. He ovat kuitenkin tosi rentoa porukkaa, joiden kanssa tuli juteltua, laulettua ja tanssittua sekä ennen että jälkeen pelin. Ylipäätänsä kaikilla tuntuu olevan näissä kisoissa hyvä yhteishenki kansallisuudesta riippumatta. Onkin ollut hauska tutustua suomalaisten lisäksi jääkiekkofaneihin ympäri maailmaa.

 

Slovakia peliä saikin jännittää ihan huolella, kun maaleja ei meinannut millään tulla. Onneksi lopulta häkki heilui ja siitä alkoi suomalaisten hurmos. Oli aika mahtavaa kuulla, miten koko pelin kovaäänisesti laulanut ja tanssinut slovakkiyleisö hiljeni täysin Suomen toisen maalin kohdalla. Jääkiekko on kyllä uskomattoman hieno peli, etenkin silloin, kun oikea joukkue voittaa!

 

 

Nyt yritän kerätä voimia ja ääntäni takaisin reissumme loppurutistusta varten. Se on kyllä varma, että tämä tyttö tulee olemaan niin kuollut, kun pääsen kotiin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, mutta on tämä kyllä ollut ehdottomasti sen arvoista. Muistakaahan pitää tunnelma katossa myös kotikatsomoissa, jotta saadaan Suomi tänäkin vuonna finaaliin. Tämän hetkisen pelaamisen ja tunnelman takia uskon täysin, että kisojen viimeisenkin pelin päätteeksi kuulemme Maamme-laulun.

 

Niin ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille, etenkin omalleni, joka huolehtii tälläkin hetkellä karvaisesta lapsestani. Olet äideistä parhain <3

Ostravan erikoisuuksia

Terveisiä Ostravasta! Saavuimme kaupunkiin eilen puolenpäivän aikoihin ja siitä asti on pitänyt aikamoista kiirettä. Pian lähdemme seuraamaan ensimmäistä matsia, mutta halusin kirjoitella ennen sitä tunnelmia Ostravasta. Täytyy heti alkuun sanoa, että kaupunki on ollut tähän asti positiivinen yllätys, vaikka ensivaikutelma eilen ei ollutkaan kovin hyvä sateisesta ilmasta johtuen. Tänään on onneksi ollut aurinkoisempi päivä ja pääsimme tutustumaan muihinkin kuin hotellimme ja Leijonaluolan maisemiin.



 

Tosiaan reissumme järjestäjänä toimii Aikamatkat, josta kumpikaan meistä ei ollut kuullut aikaisemmin. Kaikki on kuitenkin ainakin tähän asti sujunut hyvin ja matkanjohtajista suurin osa on aika nuorta ja rentoa porukkaa. Ostrava on ihanan helposti käsitettävä kaupunki, jonka keskusta-alue on sen verran pieni, että siinä ei voi kovin kauaksi eksyä. Hotel Corrado, jossa majoitumme, sijaitsee kävelymatkan päässä ydinkeskustasta ja Stodolni baarikadusta, jonka varrella on jatkuvasti elämää.

 

Hotellimme on erikoisin, missä olen ikinä ollut. Sen pitäisi jo itsessään olla yksi kaupungin nähtävyyksistä, vaikka se on kaukana huippuluokan hotellista. Se sijaitsee valtavassa rakennuksessa, mutta huoneita siinä on vain alle kymmenen, joissa asuu tällä hetkellä lähes pelkästään suomalaisia. Piha-alueella on luonnollisesti oma tankki ja sisätilat vasta huikeat ovatkin. Huoneemme on täynnä käsittämättömiä yksityiskohtia ja sen kruunaa keskellä huonetta sijaitseva poreallas.

 

Hotellin yleiset tilat ovat täynnä toinen toistaan erikoisempia tavaroita, seinillä on muun muassa työkaluja, virveleitä ja täytettyjä eläimiä ja totta kai täällä on myös oma ampumarata. Niin ja villisika flyygelin päällä :D Hotellissa on myös oma ravintola, jonka pihvit ovat parhaimpia, mitä olen ehkä koskaan maistanut. Ei edes hirveästi haitannut, vaikka ruokaa joutui odottamaan reilusti yli tunnin eilen.

 

 

Hämmästeltyämme hotelliamme tarpeeksi lähdimme eilen illasta kohti Leijonaluolaa, joka on suomalaisten oma baari kisojen ajan. Tunnelma oli jo eilen tosi hyvä, vaikka välipäivää vietettiinkin, joten uskon tunnelman olevan tänään katossa. Yksi ostravalainen erikoisuus on sen oma olut, joka on kaljaksi yllättävän hyvää. Kisojen kunniaksi innostuin juomaan elämäni ensimmäisen kokonaisen kaljan, eikä edes tehnyt kovin tiukkaa. Tuskin musta kuitenkaan mitään kaljankittaajaa tämänkään reissun aikana tulee, kyllä se karpalovodka on vaan paljon parempaa!

 

 

On ollut hauska nähdä, miten jääkiekko yhdistää mitä erilaisimpia ihmisiä yhteen ja ihmisiin on täällä tosi helppo tutustua. Ja kerrankin naisten vessoihin on lyhyemmät jonot! Vinkki muuten kaikille sinkkunaisille, että näillä kisamatkoilla miesten huomio on taattu, niin hyvässä kuin pahassa :D

 

Vaikka tunnelma oli hyvä koko illan ajan ja juomat halpoja, suuntasimme nukkumaan jo puolenyön jälkeen. Se oli ihan järkevä ratkaisu, koska tänään jaksoimme hyvän aamiaisen jälkeen lähteä reippaina tutkimaan Ostravaa tarkemmin.

 

Odotin entiseltä teollisuuskaupungilta paljon ankeampaa yleisilmettä, mutta Ostravan keskusta-alue on yllättävän viihtyisä ja kaunis. Tietysti väliin mahtuu myös rumia rakennuksia, mutta ainakin tämän päiväisen lenkkimme maisemat olivat todella ihanat. Paljon vanhoja rakennuksia, kevätvehreyttä hehkuvia puistoja ja tunnelmallinen jokivarsi.

 

Kävimme myös näköalatornissa sijaitsevassa turisti-infossa, josta käsin pääsimme katselemaan laajemmin Ostravan maisemia.

 

 

Itse kaupunkialue on tosiaan melko pieni ja näimmekin sen lähes kokonaan kävelymme aikana. Kaupungin laitamilla siten sijaitsee vanhoja kaivosalueita ja tehtaita, joista osa on Unescon suojelukohteita.

 

Mitä pidemmälle matkamme jatkui, sitä enemmän aloin pitää tästä kaupungista. Ihmiset ovat olleet tosi ystävällisiä, vaikka eivät hirveästi puhukaan englantia. Esimerkiksi, kun menin ihastellen ottamaan kuvia jäätelöistä, niin seuraavaksi myyjä jo lykkäsi käteeni ilmaisen maistiaisen.

 

Tunnelmallisilta pikkukaduilta kävelimme kohti kaupungin modernia ostoskeskusta Nová Karolinaa, joka vaikutti todella isolta ja monipuoliselta ostoskeitaalta. Sinne suuntaan varmasti vielä uudestaan tuhlailemaan, tänään kun kävimme vasta alkulämmittelemässä.

 

Kaiken kaikkiaan matka on lähtenyt käyntiin todella hyvin, emmekä ole ainakaan vielä saaneet riitoja aikaiseksi. Aika monta kertaa ollaan kyllä jo jouduttu selittelemään, että en ole isin vaimo vaan tytär, mutta se nyt oli aika odotettavissa :D

 

Nyt lopettelen tältä erää, koska täytyy alkaa valmistautua iltaan. Halkean innosta, koska tänään päästään vihdoin itse asiaan eli kannustamaan Suomea voittoon Sloveniasta ja sen jälkeen toivottavasti viettämään railakkaita voitonjuhlia. Ihanaa Leijonat, Ihanaa!!!

Kisakuume nousussa

Ihan epätodellista, että ylihuomenna olen jo Ostravassa keskellä jääkiekkokarkeloita! Sekä matka- että kisakuume alkaa lähennellä huippuaan ja enää on edessä aina yhtä ahdistava pakkausoperaatio. Helpoimmalla tietysti pääsisin, jos päättäisin hillua koko viikon pelkästään Suomi-paidassa, mutta eikähön sitä tule jotain muutakin pakattua mukaan. Jotakin omistautumisestani näille kisoille kertoo jo se, että innostuin kaventamaan pelipaitaani sopivammaksi omin pikku kätösin. Minä, joka inhoan kaikkea käsityötä!

Vaikka kisat starttasivat Leijonien osalta aika kankeasti, oli eilisessä pelissä jo ihan erilainen asenne. Siksi odotukset ovat korkealla ja uskon vakaasti siihen, että Suomi nähdään mitalipeleissä. Me ainakin teemme kaikkemme, että Suomi voittaa jokaisen niistä neljästä pelistä, joita menemme katsomaan. Kisarekvisiitat on testattu ja ääni avattu, joten kaikki alkaa olla valmiina kisoja varten.

Harmi, että Mindi jää kotijoukkoihin, kun se oli niin kovin "innoissaan" kisarekvisiitasta :D

Jännää päästä näkemään ja kokemaan kisatunnelmia ulkomaille ensimmäistä kertaa. Olen saanut sen käsityksen, että suomalaisia on paikalla todella paljon ja tunnelma kohdillaan. Yleensähän kartan reissussa kaikkea suomimeininkiä, mutta tähän matkaan se kuuluu olennaisena osana. Jännityksellä myös odotan, mitä kaikkea isi keksii reissun aikana. Se kun on ihan ylisosiaalinen ja aina kutsumassa kaikkia tuntemattomia jatkoille yms. Saa nähdä, tullaanko takaisin edes samalla koneella, kun kuulemma edellisellä kerralla isi oli jäänyt pois paluulennolta :D

Tämä taitaa muuten olla ensimmäinen yhteinen reissumme ihan kahdestaan ilman muita sukulaisia tai tuttuja, joten toivottavasti yhteispeli sujuu hyvin. Uskon, että tiedossa on unohtumaton ja hauska reissu, josta yritän raportoida tänne blogiin jo paikan päältä. Kaikki on kuitenkin taas netistä kiinni, joten saa nähdä, kuinka sen kanssa käy. Seuraavat kuulumiset tulevat joka tapauksessa tavalla tai toisella tänne blogiin Ostravan kisahumusta.

Pitäkäähän kisatunnelma korkealla myös täällä koti-Suomessa :)
SUOMI VOITTOON!!!

Springtime is back in town

Ainakin melkein joka päivä, kunnes yhtäkkiä ilma muuttuukin takaisin jäätävän kylmäksi. Suomen kevät on kyllä melko turhauttavaa aikaa. Lämpiminä päivinä sitä innostuu jo kesätunnelmiin ja sitten seuraavana hetkenä sataakin rakeita. No eiköhän se kesä sieltä vielä joskus tule ja kahden viikon päästä suuntana on onneksi Ostrava, jossa kevät on varmasti jo paljon pidemmällä.

 

 

Aurinkoisina päivinä olen nautiskellut pitkistä lenkeistä Mindin kanssa. On ihanaa seurata, kun luonto herää takaisin eloon. Linnut laulaa, meri kimmeltää, puut täyttyvä silmuista ja ruoho alkaa vihertää. Rakastan myös Lauttasaaren rannoilla sijaitsevia pikkuruisia kesämökkejä, jotka nekin heräävät pikkuhiljaa henkiin talviunestansa.

 

Eiks oo söpöjä? :)

Parveke on ollut edelleen kovassa käytössä ja se on ehdottomasti ihanin paikka kodissani. Kiitos lasitusten siellä pärjää jo nyt aurinkoisina päivinä hyvin shortseissa. Päivä tuntuu paljon paremmalta, kun ruokailun tai lukuhetken siirtää parvekkeen puolelle. Alla olevat kuvat eivät kuitenkaan kerro, miten kyseinen parvekepiknikkini päättyi. En ainakaan onnistunut kaatamaan vesilasiani pitkin pöytää, lattiaa ja Mindiä, heittämään herkkuleipiäni lattialle väärinpäin ja siinä samalla melkein hajottamaan kännykkääni. Kun sen osaa, niin sen osaa :D

 

Melkein meni kuin Strömsössä taas!

 

Viime viikolla pakkasin varastoon talvivaatteeni ja siinä samalla laitoin kotiini kevätsisustuksen. Koska asuin ennen kaksiossa on minulla tekstiilejä ja muuta sisustustavaraa kahden huoneen tarpeisiin. En halunnut niiden seisovan tyhjänpanttina varastossa, vaan päätin alkaa vaihtaa kodissani sisustusta noin puolen vuoden välein.

Niinpä talven puna-harmaa sisustus muuttui pinkki-liilaksi, jotka ovat molemmat voimavärejäni. Tosi pienellä vaivalla kotini sai uuden ilmeen, johon on piristävää herätä joka aamu. Samalla, kun tein omille tavaroilleni kevätraivausta, yritin karsia myös Mindin tavaroita. Neiti oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että tarvitsee jokaista karvakaveriaan, joten en sitten raaskinut heittää niitä pois. Toi koira on kyllä ainoa olento maailmassa, joka saa mut mennen tullen pyöritettyä sormensa ympärille!

 

Viime lauantaina käytiin Viivin kanssa pyörähtämässä myös Tivoli Seiterässä ja Lauttasaaren markkinoilla, vaikka ilma ei ollutkaan kovin keväinen. Seiterään pääsy oli lapsena tärkeä osa kevättä ja oli aika nostalgista palata sinne vuosien tauon jälkeen. Ihmeteltiin vaan, mitä vuodet olivat tehneet tivolin henkilökunnalle, koska teiniaikoina siellä oli aina töissä pelkkiä hottiksia ja nyt ne olivat jotain ihan muuta :D

 

Tivolitunnelmaa :)

 

Lauantai-iltana suuntasimme vielä Le Bonkiin katsomaan Kolinaklubin improteatteriesitystä, joka oli ihan älyttömän hyvä. Kuuden euron hinnalla sai nauraa puolioista tuntia vedet silmissä, juoda lasillisen skumppaa ja tanssia läpi yön hyvän musiikin tahdissa. Ei siis yhtään hassumpi ilta, vaikka mini-ihmisiä olikin taas aivan liikaa liikkeellä. Oma pituudentavoitteluni kostautui jo alkuillasta, kun kompuroin tappajakengilläni asfaltille. Huvittavinta oli, että tuo tapahtui täysin selvin päin, mutta loppuillan pysyin niillä kuitenkin pystyssä. No, näytänpähän edes astetta katu-uskottavammalta :D

Yleensä illat alkavat hyvin ja loppuvat huonosti, mutta lauantaina se meni toisinpäin.

 

Elämä rullailee tällä hetkellä aika tasaisesti, vaikka  vähän jotain kevätväsymystä on ollut ilmassa. Tuntuu, ettei oikein mihinkään jaksaisi keskittyä kunnolla, epätietoisuus tulevasta on ahdistanut normaalia enemmän, pienet jutut ärsyttävät ihan liian paljon ja herkkuja tekisi mieli mättää kaksin käsin. Onneksi elämässä on myös ihania ihmisiä, kauniita lenkkimaisemia, mahtavia matkasuunnitelmia ja Mindi, jonka voi kaapata kainaloon aina, kun maailma ahdistaa <3

En olisi ikinä uskonut sanovani, että piristyn työnteosta, mutta siltä tällä hetkellä tuntuu. Viime viikolla minulla ei ollut yhtään sijaisuutta ja se tuntui loputtoman pitkältä. Olo oli todella vetämätön, enkä saanut juuri mitään aikaiseksi. Nyt olen ollut koko alkuviikon töissä ja jaksanut tehdä myös paljon muuta. Myös nukkuminen on sujunut paremmin, kun illalla on oikeasti väsynyt kaiken tekemisen jälkeen. Vaikka luokka ei ollut sieltä helpoimmasta päästä, oli hauskaa taas päästä työn makuun. Plus, yksi oppilaista sanoi mun kuulostavan Iina Kuustoselta. En kyllä tiedä, onko se hyvä vai huono asia, mutta otin sen kohteliaisuutena :D

 

Onneksi ensi viikollekin on sovittuna pari sijaisuutta ja sitten onkin jo vappuhulinat ja jääkiekon MM-kisojen aloitus. Kisapaitanikin saapui postissa, joten tämä tyttö alkaa olla enemmän kuin valmis karjumaan Leijonat voittoon sekä täällä Suomessa että Ostravassa!

HYVÄ SUOMI!!!

Myös blogin suhteen on ollut vähän väsähtänyt olo, mutta enköhän taas piristy, kun tiedossa on uusia reissuja. Voi kuitenkin olla, että kesällä tulen hidastamaan postaustahtia ja keskityn enemmän netin ulkopuoliseen maailmaan. Tosin itseni tuntien tuo fiilis kerkeää jo muuttua sata kertaa ennen kesää, että ehkä olisi parempi katsoa tilannetta vasta sitten.

Mitäs teidän muiden kevääseen kuuluu? :)

Matka-addiktin uusin sortuminen

Veikkaan, että lähes jokaisella ihmisellä on jonkin sortin addiktio. Yhdelle se on alkoholi, toiselle tupakka, kolmannelle kahvi, neljännelle netti, viidennelle läheiset, kuudennelle uhkapelit jne. Olen kaikin keinoin pyrkinyt välttämään riippuvuuksia läpi elämäni, koska koen ahdistavaksi, jos jokin ulkopuolinen asia määrää elämääni.

Yksi riippuvuus minulla kuitenkin on ja se tuskin tulee kenellekään yllätyksenä. Matkustaminen on aina ollut minulle elämän paras huume, josta en vain saa kyllikseni. Monta kertaa olen miettinyt, mitä minulle tapahtuisi, jos en syystä tai toisesta voisi enää matkustaa. Todennäköisimmät vaihtoehdot olisivat hulluus tai totaalinen elämänhalun menettäminen. Niin suuri vaikutus reissaamisella on elämänlaatuuni.

Ennen matkojeni väliin saattoi mahtua kokonaisia vuosiakin, mutta nykyään puoli vuottakin pelkästään Suomen rajojen sisäpuolella on minulle suuremman luokan saavutus. Toukokuussa tulee kuluneeksi puoli vuotta siitä, kun palasin Etelä-Afrikasta. Siitä alkavan puolen vuoden aikana sitten reissaankin myös näiden Suomessa vietettyjen kuukausien edestä.

Nyt täytyy kyllä rehellisesti myöntää, että homma lähti PIKKASEN käsistä. Ensin piti olla vain reissu Lontooseen Emilyä katsomaan. Sitten tuli ajatus lähteä kesällä Kreikkaan Viivin kanssa. Ja sen jälkeen tuli tieto äidin synttärimatkasta Slovakiaan syyskuussa. Ja tällä viikolla tuohon kasaan lisättiin vielä yksi matka.

Vanhempani alkoivat nimittäin muistutella, että minulla on vielä aika paljon valmistujaisrahaa käyttämättä, kun kustansin vain puolet Etelä-Afrikan matkastani sillä. Yritin keksiä jotain järkevää hankittavaa, mutta en vain tällä hetkellä tarvitse elämääni yhtään tavaraa lisää. Elämiseenkään en sitä rahaa tarvitse, kun töitä on riittänyt sen verran hyvin. Noooo, mikäköhän ajatus nousi seuraavana mieleeni? No tietysti se, että kyllähän nyt elämään aina yksi matka lisää mahtuu!

Ja niin alkoivat matkakuumeiset aivoni jälleen raksuttaa mahdollisia reissuvaihtoehtoja. Eipä siihen taas kauan mennyt, kun keksin yhden matkatyypin, jota en ole vielä koskaan kokenut. Kun sain vielä houkuteltua isin matkaseuraksi, oli asia nopeasti päätetty. Niinpä suuntaamme isin kanssa 6.-12.5 kannustamaan Leijonia jääkiekon MM-kisoihin Ostravaan, Tšekkeihin.

Leijonafani jo pienestä pitäen :D

Jääkiekko on aina ollut suosikkilajini penkkiurheilun puolella ja MM-kisat tulee seurattua tiiviisti joka vuosi. Kotikisoja olen ollut katsomassa paikanpäällä vuosina 1997 ja 2003, mutta ulkomailla en ole koskaan ollut seuraamassa mitään urheilukilpailuja. Tulevalla matkalla onkin toivottavasti luvassa mahtavaa kisatunnelmaa ja jännittäviä, mutta Suomelle menestyksekkäitä, pelejä Sloveniaa, Valko-Venäjää, Slovakiaa ja Venäjää vastaan.

Ostrava (kuvat Wikimedia)

Kisatunnelma ei kuitenkaan ole ainoa syy intooni, vaan on myös mielenkiintoista päästä tutustumaan Tšekkeihin paremmin. Praha on yksi suosikkikaupungeista, joten saa nähdä, tekeekö myös Ostrava minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ostrava on entinen kaivoskaupunki, jossa riittää varmasti kierreltävää viikon ajaksi. Yhtenä päivänä teemme myös päiväretken Puolan puolelle Auschwitziin, jossa olen halunnut vierailla jo pitkän aikaa. Luvassa on varmasti myös tšekkiläisestä ruuasta nauttimista ja sortumisia älyttömän halpoihin ostoksiin. Ja toivottavasti lukuisia aurinkoisia ja lämpimiä kevätpäiviä.

Auschwitz (kuvat Wikimedia)

Tämä matka-addikti ei meinaa taas pysyä housuissaan, kun on niin paljon mahtavia matkoja edessä! Jos sitä nyt kuitenkin yrittäisi edes jotenkin pitää itsensä kasassa ja vetäytyä hetkeksi pääsiäisen viettoon maaseudun rauhaan.

Ihanaa ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille! :)