Snowdonian kansallispuisto, Caernarfonin linna ja vähän Luoteis-Englantia

Tenbysta roadtrippimme jatkui kohti Pohjois-Walesia ja Snowdonian kansallispuistoa. Ajomatka oli 250 kilometriä ja ajattelimme siihen kuluvan noin 3-4 tuntia. Ilmeisesti Walesissa ei kuitenkaan kulje etelä-pohjoissuuntaista isompaa tietä tai sitten meidän navigaattori ei ainakaan neuvonut sille, koska ajoimme tuota väliä lopulta yli kuusi tuntia. Maisemat reitillä olivat kuitenkin hienot, mitä nyt kauhunsekaisilta tunteiltani kerkesin pelkääjän paikalta katsomaan.

Lähestyessämme pohjoista maasto muuttui huomattavasti kumpuilevammaksi ja näkyviin ilmeistyi myös vuoria. Vihdoin uuvuttavan ajomatkan jälkeen saavuimme perille Llanberis-kylään, jossa yövyimme seuraavat kaksi yötä. Illalla emme jaksaneet tehdä muuta kuin hakea ruokaa ja kaatua sänkyyn nukkumaan.

Noin 2000 asukkaan Llanberis sijaitsee Snowdonian kansallispuistossa kahden järven rannalla ja vuorten ympäröimänä. Kylä itsessään ei ole kummoinen, mutta sitä ympäröivät maastot vetävät puoleensa matkailijoita ympäri maailmaa. Kylästä käsin on mahdollista kiivetä mm. Walesin korkeimman vuoren Snowdonin (1085m) huipulle. Koska olimme vielä edellisen päivän ajosta uupuneita ja iltapäivälle oli luvattu sadetta, päätimme valloittaa vuoren sinne kulkevalla junalla.

Tuo rautatie avattiin jo vuonna 1896 ja nykyään se vie vuosittain vuoren huipulle n. 130 000 matkustajaa. Reitin pituus on 7,6 kilometriä ja junalla kestää noin tunti ajaa se suuntaansa. Se ei kulje ollenkaan, jos tuuli on liian kovaa Snowdonin huipulla, mutta me pääsimme onneksi sen kyytiin. Maisemat matkan varrella olivat todella upeat, mutta muuttuivat hyvin sumuisiksi lähestyessämme vuoren huippua.

Niinpä kipitimme vain nopeasti sen huipulle ja palasimme takaisin kylään. Junasta käsin näimme kauniin vesiputouksen ja päätimme lähteä katsastamaan sen lähempää kävellen. Matkalla saimme ihastella Walesin kaunista, syksyistä luontoa.

Itse vesiputous oli yllättävän iso ja siitä lähti mahtava kohina. Ihailtuamme sitä tarpeeksi palasimme takaisin Llanberiksen keskustaan ja teimme vielä lyhyen kävelyn järven rannalla, jonka jälkeen suuntasimme lounaalle. Koko loppu päivän satoi vettä, joten päätimme viettää ansaitun löhöhetken huoneessamme kirjoja lukien ja Netflixiä katsellen.

Seuraavana aamuna lähdimme kohti Caernarfonin linnaa, koska halusimme vierailla edes yhdessä linnassa reissumme aikana. Englannin kuningas Edvard I rakennutti tuon upean linnan valloitettuaan alueen vuonna 1283.

Linna oli todella hyvässä kunnossa ja sisälsi paljon mielenkiintoista nähtävää ja useampia näyttelyitä. Siellä oli myös mukavan vähän ihmisiä ja saimme kiertää linnan aluetta ihan rauhassa. Tuollaisissa paikoissa alkaa aina väkisinkin miettiä, millaista ihmisten elämä on ollut silloin yli 700 vuotta sitten.

Linna sijaitsee kauniilla paikalla meren rannalla ja sitä ympäröi Caernarfonin kylä. Se on nykyään Unescon maailmanperintökohde ja on edelleen merkittävä paikka myös Britannian monarkialle. Muun muassa Prinssi Charles kruunattiin siellä Walesin prinssiksi vuonna 1969.

Tutustuttuamme linnaan noin kaksi tuntia lähdimme ajamaan kohti Luoteis-Englanin Shropshirea ja pikkuista Ellesmeren kylää, jossa paras ystäväni Viivi asuu nykyään. Suurin osa ajasta kului kuulumisten päivittämiseen, mutta yhtenä päivänä kiersimme vähän enemmän itse kylää ja järveä, jonka mukaan Ellesmere on saanut nimensä. 

Ellesmerestä teimme myös päiväretken Shrewsburyn kaupunkiin, joka on Shropshiren kreivikunnan pääkaupunki. Sen keskustassa on säilynyt suurelta osin keskiaikainen asemakaava ja kaupungissa on lähes 700 suojeltua rakennusta. 

Kaupunki oli oikein viehättävä sateisesta ilmasta huolimatta. Teimme myös lyhyen kävelyn kauniiseen Dingle Gardensiin Severn-joen rannalle. Sen varressa sijaitsee myös Shrewsbury School, jossa mm. Charles Darwin opiskeli 16-vuotiaaksi asti.

Vaikka sää ei enää samalla tavalla suosinut meitä loppureissussa, oli mukavaa päästä tutustumaan myös pikaisesti Luoteis-Englantiin. Ellesmeresta ajoimme vielä takasiin Bristoliin, jonne palautimme vuokra-auton ja josta palasimme lentäen kotiin. Ihan uskomattoman paljon sitä kerkesikin tehdä ja nähdä yhdeksässä päivässä. Itse en odottanut tätä reissua muuten kuin ystävien näkemisen osalta, mutta Britannia yllätti minut todella iloisesti kauniilla luonnollaan ja viehätävillä kylillään ja kaupungeillaan. Noihin maisemiin tulee varmasti palattua vielä tulevaisuudessakin.

Walesin etelärannikkoa ja hurmaava Tenby

Vietettyämme mukavan viikonlopun Bristolissa vuokrasimme auton ja suuntasimme kohti Walesia. Ensimmäinen määränpäämme oli Tenby, mutta halusin ehdottomasti poiketa reitiltä katsastamaan yhden maailman parhaimmista rannoista, Rhossili Bayn. 

Niinpä käännyimme Swansean kohdalta kohti niemimaan kärkeä, jossa tuo kaunis ranta sijaitsee. Siihen asti olimme saaneet ajaa isoja moottoriteitä, joten shokki oli aika valtava, kun siirryimme Walesin maalaisteille. Kun se yhdistettiin ajamiseen väärällä puolella tietä, niin pelkääjän paikka oli todella nimensä veroinen. Ja tietysti niillä älyttömän kapeilla teillä piti tulla vastaan tasaisin väliajoin traktoreita tai muita isoja ajoneuvoja. 

Onneksi maisemat perillä olivat kaiken sen pelkäämisen arvoiset. Tuuli tosin oli todella kovaa, koska hurrikaanin jäänteet olivat saapumaisillaan Walesin rannikolle illaksi. Mutta se ei onneksi haitannut merkittävästi maisemien ihastelua, vaikka jouduimmekin ihastelemaan niitä vähän kauempaa. Ei mikään ihme, että Rhossili Bay on valittu Euroopan parhaaksi rannaksi. Se on kerrassaan upea.

Aluksi kävimme lounaalla The Bay Bistrossa, josta oli kerrassaan mahtavat näkymät suoraan tuolle pitkälle hiekkarannalle, syksyiseen luontoon ja myrskyävälle Atlantille. Ja ruuatkin olivat oikein maukkaita. Lounaan jälkeen uskaltauduimme myös pienelle kävelylle lähemmäs rantaa. Hiekkaosuudelle asti emme kuitenkaan jatkaneet, koska jo metrejä ennen sitä tuuli pöllytti suun ja silmät täyteen hiekkaa. 

Sen jälkeen edessä oli vielä jännittävä ajomatka perille Tenbyyn, josta olimme varanneet majoituksen kahdeksi yöksi. Tenby on noin 5000 asukkaan kylä Pembrokeshiren kreivikunnan rannikolla. Ilta oli jo pimenemässä, kun saavuimme perille ja myrskykin oli yltynyt entisestään. Niinpä kävimme vain pikaisesti syömässä ja päätimme jättää tarkemman tutustumisen seuraavalle päivälle.

Myrskyn jälkeinen aamu aukesi kauniin aurinkoisena ja lämpimänä. Tuhdin englantilaisen aamupalan jälkeen lähdimme kävelylle rannoille, jotka tekevät Tenbystä suositun vierailukohteen, etenkin kesäaikaan. Lokakuussa ihmisiä oli mukavan vähän ja rantoja pitkin pystyi kävelemään hyvin laskuveden aikaan. 

Laskuveden aikaan on mahdollista myös vierailla Tenbyn edustalla sijaitsevalla St. Catherinen saarella ja linnakkeella. Linnake valmistui vuonna 1870 ja sen oli tarkoitus suojata Britanniaa Ranskan hyökkäyksiä vastaan. Noita hyökkäyksiä ei kuitenkaan koskaan tullut, joten linnoitus tykkeineen jäi käyttämättä. 1900-luvun alkupuolella se myytiin yksityiskäyttöön. Maailmansotien aikana linnoitus oli armeijan käytössä, jonka jälkeen se palautui jälleen yksityisomistajille. 1968-1979 linnoituksessa toimi eläintarha, jonka sulkeuduttua se oli pitkään tyhjillään. Siinä ajassa sen sisätilat pääsivät huonoon kuntoon. Linnakkeen tulevaisuus on vielä auki, mutta tällä hetkellä sitä kunnostetaan ja sinne tehdään opastettuja kierroksia.

Rannoilta siirryimme kiertelemään Tenbyn keskustaa ja ihastelemaan sen hurmaavia, värikkäitä taloja. Tenby oli muutenkin todella idyllinen kylä, jossa olisi viihtynyt pidempäänkin kuin vain kaksi yötä. Etenkin kun sieltä käsin on mahdollista tutustua laajemminkin Pembrokeshiren alueeseen.

Ostimme retkievästä Tenbystä ja lähdimme ajelemaan autolla tarkoituksenamme ajaa pidempikin pätkä Walesin etelärannikkoa. Hortoiltuamme ikuisuuden pikkuisia maalaisteitä jouduimme ikäväksemme toteamaan, ettei rantatielle ollut asiaa sinä päivänä. Armeija piti nimittäin omia panssarivaunuharjoituksiaan alueella. Niinpä jouduimme syömään eväät pellon laidassa kaukaista tulitusta kuunnellen.

Toivuttuamme pettymyksestä päätimme ajaa Pembroken linnalle, että saisimme edes jotakin nähtyä päivän aikana. Huono tuuri seurasi meitä kuitenkin sinnekin, koska linna oli pian sulkeutumassa ja tyydyimme kiertämään sen ainoastaan ulkopuolelta.

Emme suostuneet luovuttamaan, vaan käänsimme nokan vielä yhtä kohdetta ennen pimeän tuloa. Olimme saaneet ystävälliseltä majatajonpitäjältä vinkkejä lähialueen nähtävyyksistä ja yksi niistä oli Barafundle Beach. Pienen haahuilun jälkeen löysimme onneksi paikan, josta pystyi kävelemään rannalle. Jo matkalla maisemat olivat todella jylhät ja jyrkkien kallioiden päältä oli suora pudotus tyrskyävään mereen.

Myös itse Barafundle Beach oli kaunis ja lievitti vähän pettymystämme siitä, ettemme päässeet ajelemaan rantatietä pitkin aiemmin päivällä. Koska halusimme pois pikkuteiltä ennen pimeää, lähdimme kuitenkin melko nopeasti takaisin kohti Tenbya. Matkalla oli tosin pakko pysähtyä kuvailemaan lehmiä ja upeaa auringonlaskua pellonreunaan.

Näitä kuvia katsellessa en voi oikein vieläkään uskoa, että meillä oli niin hyvä tuuri ilmojen suhteen matkana aikana. Britannian lokakuu todella näytti meille parhaita puoliaan ja päivät olivat välilllä lähes kesäisen lämpimiä.

Kirjoittelen vielä jossakin vaiheessa loput tuosta reissusta, mutta nyt lähden valmistautumaan iltaa varten. Viivi on käymässä Suomessa ja lähdemme pian syömään ja sen jälkeen Ultra Bran keikalle <3

Syysterveiset Britanniasta!

Kotiuduimme viime yönä syyslomaltamme, jonka aikana kiersimme auton kanssa ympäri Englantia ja Walesia. Päivät olivat sen verran täynnä ohjelmaa, että kerkesin laitella kuvia vain Instagramin puolella. Kirjoittelen sitten tulevien viikkojen aikana tarkempia matkakertomuksia paikoista, joissa kävimme matkan aikana. 

Itse lähdin matkalle vain sillä ajatuksella, että tärkeintä on päästä näkemään rakkaimpia ystäviäni Viiviä ja Emilyä pitkästä aikaa, kun nuo molemmat ryökäleet ovat karanneet Englantiin asumaan. Avomies suunnitteli matkareittimme lähes täysin, ja Emily ja Viivi toivat omat kohteensa mukaan matkasuunnitelmaamme. 

Koska suuria odotuksia matkan suhteen ei ollut, sain yllättyä todella positiivisesti jälleen kerran.  Matkan ainoa huono asia tapahtui vasta kotimatkalla, kun matkalaukkumme jäi jonnekin välille Bristol-Amsterdam-Helsinki. Mutta eiköhän sekin sieltä jostain vielä kotiin löydä. Kokonaisuudessaan loma oli todella onnistunut ja näimme sen aikana ihania kyliä, kaupunkeja ja maisemia. Jopa sää oli meidän puolellamme ja saimme nauttia monista lämpöisistä syyspäivistä Britanniassa. Ja tietysti niistä ihanista ystävistä, jotka ovat tärkeintä maailmassa <3

Tulevina viikkoina tiedossa tarinoita muun muassa Bristolista, Cheddarista, Tenbystä, Snowdoniasta, Ellesmeresta ja Shrewsburysta. Jossain välissä yritän saada myös loput kertomukset Venäjältä kirjoiteltua.

Mukavaa viikkoa kaikille! :)

Siperia opettaa ja muita syksyn matkasuunnitelmia

Nyt ajattelin kirjoitella vähän tarkemmin syksyn matkoista, jotka ovat kaikki omalla tavallaan todella kiinnostavia. Tuntuu vieläkin oudolta, että vuosi, jonka aikana minun oli tarkoitus matkustaa ainoastaan Suomen rajojen sisäpuolella, on yhtäkkiä muuttunut todella matkustuksen täyteiseksi vuodeksi. Koskahan sen oppisi, että elämää on turha yrittää kauheasti suunnitella, kun se kulkee kuitenkin ihan omia raiteitaan.

Ja niin kuljen minäkin, kun syksyn ensimmäinen reissu alkaa jo ensi viikon lopussa. Silloin lähden avustavaksi matkanjohtajaksi Olympian järjestämälle tilausjunamatkalle Siperian halki. Ainoa kokemukseni Venäjästä rajoittuu pikavisiittiin Pietarissa, joten on todella jännittävää ja mielenkiintoista päästä tutustumaan Venäjään pintaa syvemmältä.

Kuvat Pixabay ja Wikipedia

Minun matkani alkaa Irkutskista, josta jatkan ryhmän kanssa junalla Novosibirskin, Jekaterinburgin ja Kazanin kautta Moskovaan. Tuon matkan aikana minun on tarkoitus perehtyä vielä tarkemmin matkanjohtajan vaativaan työhön, jotta pystyn myöhemmin johtamaan matkoja itsenäisesti. Niinhän sitä sanotaan, että Siperia opettaa. Toivottavasti olen siis rutkasti viisaampi tuolta matkalta palatessani!

Siperiasta tulen takaisin lokakuun alussa ja heti kuun puolivälissä odottaa jo seuraava reissu. Silloin suuntaamme avomiehen kanssa Englantiin ja Walesiin syysloman viettoon. Lennämme Bristoliin, jossa rakas ystäväni Emily on asustellut miehensä kanssa jo useamman vuoden. Vietämme viikonlopun Bristolissa ja alkuviikosta lähdemme ajelemaan ympäri Walesia vuokra-autolla. Mitään tarkkaa suunnitelmaa tuolle ajalle ei vielä ole, emmekä todennäköisesti edes varaile mitään majapaikkoja etukäteen, jotta voimme yöpyä siellä, missä milloinkin huvittaa. Toisen viikonlopun vietämme taas Englannin puolella pienessä, maalaiskylässä Ellesmeressä, jossa paras ystäväni Viivi asuu tällä hetkellä.

Kuvat: Pixabay ja Wikipedia

Mitään suurempia odotuksia tuolle reissulle ei ole, koska ilmatkin ovat todennäköisesti melko sateiset. Pääasia onkin se, että näen molemmat rakkaat ystäväni samalla reissulla. Uskon myös, että Walesissa saamme ihastella kaunista luontoa, upeita linnoituksia ja sympaattisia kyliä. En ole käynyt missään noista paikoissa aikaisemmin, joten odotan innolla esimerkiksi Bristoliin tutustumista meidän loistavien paikallisoppaiden johdatuksella.

Syksyn viimeinen reissu varmistui ihan äskettäin, kun sain ilmoituksen, että minulle on varattu ensimmäinen, oma matka, jossa toimin matkanjohtajana. Tuon reissun ajankohta on marras-joulukuun vaihteessa ja olen sen kohteesta ihan superinnoissani. Tuo maa nimittäin varasti sydämestäni erittäin suuren paikan silloin edellisellä kerralla, ja mullisti elämääni ja ajatusmaailmaani todella merkittävästi.

Pidempään blogia seuranneet ehkä arvasivatkin jo kohteen, se on nimittäin ETELÄ-AFRIKKA! Vaikka matkanjohtajan työt jännittävät aivan hulluna, olen niin onnellinen, että pääsen palaamaan tuohon rakkaaseen maahan kolmen vuoden tauon jälkeen. Matka alkaa useamman päivän safarilla Pilanesbergin kansallispuistossa, jatkuu vierailulla Sowetossa ja päätyy ihanaan Kapkaupunkiin.

Muistan niin elävästi sen tunteen, kun jätin hyvästit Kapkaupungille, jossa olin asunut ja työskennellyt vapaaehtoisena syksyllä 2014. Katsoin taksin ikkunasta jylhää Pöytävuorta, jonka rinnettä pitkin pilvet laskeutuivat majesteettisesti, ja ajettelin vielä joskus palaavani tuohon upeaan kaupunkiin. Ja tällä kertaa pääsen toivottavasti myös Pöytävuoren huipulle, koska sehän jäi silloin edellisellä kerralla tekemättä.

Paljon mielenkiintoista on siis tiedossa matkustuksen saralla loppuvuoden aikana. En koskaan ajatellut päätyväni matkanjohtajaksi, mutta eikö se niin ole, että lähes kaikkea on hyvä kokeilla edes kerran elämässä. Niinpä suuntaan jännityksellä (ja kauhunsekaisin tuntein) tähän tulevaan syksyyn. Se on varmaa, että jouluna olen taas monen monta kokemusta rikkaampi.

Millaisia reissusuunnitelmia teillä muilla on loppuvuodelle? :)

MatkaMuistoja: Wales

Nyt saa loppua tämä flunssa-ankeilu ja on aika alkaa toteuttaa yhtä tavoitetta uudelle vuodelle eli aloittaa blogissa uusi postaussarja: MatkaMuistoja. Tässä sarjassa kirjoittelen vuosien 2005-2012 aikana tekemistäni reissuista enemmän tai vähemmän kronologisessa järjestyksessä. Ensimmäinen matka, josta minulla on digikuvamateriaalia on vuoden 2005 Kenian reissu. Sitä matkaa olen kuitenkin jo käsitellyt kahdesti aikaisemmin blogissani, joten en ajatellut enää kolmatta kertaa siihen pureutua, vaikka unohtumaton matka onkin kyseessä. Jos Kenia safareineen kiinnostaa, niin lisää voit lueskella tästä ja tästä.

Niinpä ajattelin kirjoitella toisesta matkasta, jonka tein myös kesällä 2005. Silloin suuntasin Viivin kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan ulkomaille, Iso-Britanniaan. Aloitimme reissumme Walesin pääkaupungista, Cardiffista ja päätimme sen Lontooseen. Matkamme aikana Lontoossa oli käynnissä pommiuhka, minkä takia koko keskusta-alue jäi näkemättä. Sen takia keskitynkin vain Walesiin, josta minulta löytyy kuvamateriaalia. 

Toisille Britteinsaaret on ehdoton suosikkikohde, mutta itselläni ei ole koskaan ollut suurempaa hinkua sitä kohtaan. Ehkä se on jotenkin niin helppo ja itsestäänselvä matkakohde, että olen aina ohittanut sen matkasuunnitelmia tehdessäni. Lontoon haluan kuitenkin vielä nähdä joku päivä kunnolla ja lisäksi Skontlanti karuine maisemineen on aina kiehtonut jollain tasolla. Onneksi Emily muuttaa Englantiin, joten tulevaisuudessa on hyvä tekosyy vierailla Briteissä vähän useamminkin.

Mutta sitten takaisin Walesiin, jonka pääkaupungin Cardiffin ympäristöön pääsimme tutustumaan Viivin perhetuttujen hellässä huomassa. Päällimmäinen muistikuvani Walesista on kumpuilevien peltomaisemien yhdistyminen jylhiin, merenpiiskaamiin kallioseinämiin. Idyllisyys on mielestäni myös osuva sana kuvaamaan tuota paikkaa. Paljon kauniita omakotitaloja ja maatiloja lukuisine lampaineen. Ja sitten on tietenkin se ihmeellinen kieli, josta ei ota mitään selvää.

Cardiff on Walesin pääkaupunki, jonka asukasluku on reilut 300 000. Emme kuitenkaan juurikaan tutustuneet sen keskustaan, koska majoituimme maaseudulle Viivi perhetuttujen luoksen. Päivämme kuluivat pitkälti lähiympäristön kauniissa maisemissa kierrellen ja paikalliseen kulttuuriin tutustuen. Yhtenä päivänä poikkesimme myös paikalliseen huvipuistoon kieppumaan. 

Kymmenen vuoden aikana melkein kaikki paikannimet ovat häipyneet muistista. Siksi en edes yritä esittää, että muistaisin yllä olevan kirkon nimeä, johon kävimme tutustumassa erään päiväreissumme aikana. Yhtenä päivänä teimme myös veneretken jonkinlaiselle lintukalliolle. Uskomattoman turkoosi vesi yhdistettynä rosoisiin kallioihin oli todella upea näky.

Wales on täynnä suloisia kyläyhteisöjä, joissa aika tuntuu pysähtyneen. Paikallista tunnelmaa pääsee parhaiten kokemaan pubeissa, jotka toimivat lupsakoiden walesilaisten toisina olohuoneina. Ruokaa niistä saa kuitenkin vain tiettyinä aikoina, jonka saimme ikäväksemme todeta kurnivine vatsoinemme erään päiväretken aikana.

Viimeisenä päivänämme Walesissa teimme vielä "suuren" vaelluksen läheiselle kukkulalle. Matkaseuraksi saimme lukuisia suloisia lampaita. Rauhallisten Walespäivien jälkeen siirryimme junalla kohti Lontoon hulinoita, jotka ikävä kyllä rajoittuivat pitkälti vain Greenwichin alueelle, jossa majoituimme puolestaan Viivin serkun luokse. Jostain mystisestä syystä koko Lontoon osiosta minulla ei ole yhtään kuvaa. Lontoo saattaa kuitenkin olla yhtenä matkakohteenani tänä vuonna, jolloin saan toivottavasti paljon kuvamateriaalia tuosta mielenkiintoisesta metropolista.

Wales tarjoaa matkailijalle rauhallista elämänmenoa, kauniita maisemia ja mukavia ihmisiä. Se ei varmasti ole monenkaan ykkösmatkakohde, mutta jos sinne menemiseen tarjoutuu tilaisuus, niin suosittelen ehdottomasti hyödyntämään sen.

Minulle tuon matkan tärkein anti oli kuitenkin jotain ihan muuta. Sen matkan aikana minulle selvisi, miten tärkeä ja mahtava ystävä Viivi minulle oikein on. Yhdessä matkustaminen on minkä tahansa ihmissuhteen koetinkivi ja me selvisimme siitä loistavasti. Silloin tajusin, miten paljon tulisimme vielä kokemaan yhdessä sekä maailmalla että Suomessa. Ja siitä hetkestä lähtien minulla on ollut sydänystävä <3