Minäkin olen Lenni

Sosiaalisessa mediassa on taas kuohunut viime aikoina, kun 4-vuotiaan Lennin äiti kirjoitti Facebookissa poikansa pukeutumiseen ja ulkonäköön kohdistuneista ikävistä kommenteista, jotka tulivat keltäs muultakaan kuin aikuisilta. Koko tekstin voit lukea tästä. Pääpointti on kuitenkin se, että Lenni tykkää muun muassa pinkistä, kimalluksesta, Hello Kittysta, jääkiekosta ja eläimistä. Hän pukeutuu välillä jalkapallopaitaan ja välillä vaaleanpunaiseen mekkoon ja pitää pitkiä hiuksiaan pinneillä. Tämä on sitten ollut aika monelle aikuiselle liikaa ja ovat nähneet asiaksensa kertoa ajatuksensa ääneen, niin että sekä Lenni että hänen vanhemmat ovat sen joutuneet kuulemaan.

 

Tuollainen vain saa niin raivon valtaan. Lenni on NELJÄ vuotta. Ja silti joidenkin mielestä on väärin, että hän kulkee sellaisissa vaatteissa, joista hän pitää. Ei mikään ihme, että ihmiset ovat niin pirun ahdistuneita, kun kaikki luovuus ja valinnanvapaus yritetään tappaa jo noin nuorena. Ärsyttää tämä maailma, jossa jokaisen on mahduttava johonkin lokeroon. Yhteiskunta kontrolloi jo niin paljon ihmistä, että eikö edes vaatekaapin voisi jättää rauhaan?

 

Osallistuin Lenniä tukevaan Facebook-kampanjaan näillä kuvilla tuhansien muiden ihmisten tavoin.
Mikään ei piristä sadepäivää paremmin kuin pinkki <3

 

Minulle pukeutuminen on tärkeä osa identiteettiäni ja tuntuisi hirveältä, jos joku alkaisi ääneen kyseenalaistaa vaatetustani. On mahtavaa, että voin joka aamu päättää itse, mitä haluan laittaa päälleni. Housut vai hameen, mustaa vai pinkkiä, neutraalia vai kimalletta? Ja se vapaus pitäisi olla myös kaikilla muilla. Jokainen saa ajatella toisten ulkonäöstä tai vaatetuksesta mitä ikinä haluaa, mutta jos se ei ole mitään positiivista, pitäkööt sen omana tietonaan.

 

Myös minä rakastan pinkkiä. Se on voimavärini. Rakastan myös Hello Kittya, kimalletta, jääkiekkoa ja eläimiä. Ihan niin kuin ihana Lenni. Välillä vedän päälleni Suomen pelipaidan (pinkkinä totta kai!) ja välillä mekon. Välillä vaellan rönttövaatteissa ja meikittä metsässä ja välillä tälläydyn huolella ja hukutan itseni koruihin. Jokaisella on oikeus olla sellainen kuin itse haluaa. Jokaisella on oikeus pukea päällensä, mitä haluaa. Jokaisella on oikeus harrastaa niitä asioita, joita itse haluaa. Vika ei ole ikinä kiusatussa vaan kiusaajassa.

Luulisi, että vuonna 2015 voisi jo antaa kaikkien kukkien kukkia.

 

Lenni ja me kaikki muut olemme upeita juuri sellaisina kuin olemme. Annetaanhan siis muidenkin olla? :)

Vilinää ja vilskettä

Mikähän siinä oikein on, että vaikka kuinka yrittäisi pidättäytyä turhista menoista, niin joulukuu on aina tupaten täynnä kaikkea menoa ja meininkiä? Pariin viikkoon on mahtunut itsenäisyyspäivä, tuparit, kahdet synttärit, pikkujoulut ja Viivin valmistujaiset. Niiden päälle sitten vielä erinäinen määrä sijaisuuksia, joululahjojen hankintaa, kaverien ja sukulaisten näkemistä, joulumarkkinat ja vaikka mitä muuta. Huomenna suuntaan vielä Turussa  päin käymään, josta palaan maanantaina. 

Kuluneisiin viikkoihin on siis sisältynyt paljon kivoja tapahtumia ja ihmisiä, mutta liika on vain liikaa. Ei varmaan edes tarvitse sanoa, että olen valmis kaivautumaan päiviksi omiin oloihini peiton alle viettämään joululomaa! Ihan käsittämätöntä, että joulu on oikeasti muutaman päivän päästä. Aattoahdistukseen keksin vihdoin hyvän kompromissin, jonka kautta toivon saavani vähintään yhtä hyvän joulumielen kuin aikaisempinakin vuosina, vaikka perheemme onkin hajallaan. Varmaa on kuitenkin, että uusien kokemusten lisäksi joulu tulee tänäkin vuonna sisältämään löhöilyä, herkuttelua ja rentoutumista hyvässä seurassa.

Helsingin joululoistetta

Melkein kuukauden onnistuin välttelemään Helsingin keskustaa täällä saarella, mutta kuluneen viikon aikana olen sitten ravannut siellä senkin edestä. Ihmismäärät, tungos ja kuumuus sisätiloissa ovat aika ahdistavia juttuja, mutta jouluvalaistukset- ja koristelut tekevät tunnelmasta onneksi edes vähän siedettävämmän. En ole vuosiin kerennyt ihastelemaan Helsingin jouluvaloja tai Stokkan ikkunaa, joka on ikuisen lapsen must see-juttu. Olenkin tuntenut itseni ihan turistiksi kierrellessäni keskustassa kuvailemassa paikkoja.

Joulutunnelmaa kävin imemässä itseeni oikein kunnolla viime sunnuntaina Tuomaan markkinoilta, jotka järjestetään tänä vuonna Senaatintorilla. Yllätyin positiivisesti markkinoiden toteutuksesta ja samaan aikaan sattui vielä olemaan Tuomiokirkossa Kauneimmat joululaulut-tilaisuus, joka kantautui kaiuttimista torille. Tuli edes hetkeksi semmoinen olo, että kyllä se joulu sieltä taas tulee pimeydestä ja sateesta huolimatta.

Tuomaan markkinat

On ollut ihanaa päästä myös käyttämään taas koko vaatekaappia ja pukeutua vähän juhlavammin. Samalla olen kyllä myös huomannut, miten paljon ylimääräisiä vaatteita kaappeihini mahtuu. Täytynee taas tehdä jonkinlainen uuden vuoden raivaus. Joulunaikaan tyyliini kuuluvat ehdottomasti näyttävät korut, mekot ja (ainakin yhtenä iltana) leopardikuosi.

Olympian pikkujouluja vietettiin tänä vuonna matkateemalla, joten päätin sitten pukeutua siksi ainoaksi Big 5:sta, joka minulta jäi omalla reissullani bongaamatta. Tanssilattia oli kyllä näkemisen arvoinen, kun siellä pyörähteli itseni lisäksi mm. sheikkejä, geisha, intialaisia, musliminaisia huntuineen, maasaisoturi, aboriginaali, perulainen mummo ja monta muuta hahmoa. Vaikka inhoankin lähtökohtaisesti naamiaisia, olivat nämä juhlat todella onnistuneet, seura hulvatonta ja ruoka herkullista.

Joulukuun asuja

Vilinän ja vilskeen tasapainoksi olen tietysti kuluttanut aikaa myös kodin lämmössä. Huonoissa ilmoissa on ainakin yksi hyvä puoli. Sillä verukkeella voi hyvällä omallatunnolla vetää fleecehaalarin päälle, kotitossut jalkaan  ja kuluttaa aikaa Mindin kanssa löhöillen, herkutellen, hyviä kirjoja lukien, telkkaria tuijotellen ja kynttilöitä poltellen. Pari kertaa olen harhautunut myös kuntoilemaan, mutta muuten joulukilojen kartuttaminen on jo hyvällä mallilla :D

Koti <3

Ilmat on ollut kyllä niin masentavia, että ilman Mindiä en varmasti jaksaisi raahautua joka päivä lenkille. Pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä, jotta jouluksi saataisin valkoinen lumipeite tänne eteläänkin. En yksinkertaisesti suostu kahteen peräkkäiseen mustaan jouluun!

Alkuvuodelle varmistui yhteensä 7 viikon sijaisuus eskarissa, joten voin ryhtyä lomailemaan melko rentoutuneissa tunnelmissa, kun töitä on luvassa ainakin taas kolmelle kuukaudelle. Tällä hetkellä en edes vaivaudu tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia, vaan annan asioiden mennä omalla painollaan. Tämä vuosi on ollut niin stressintäyteinen, että yritän viettää edes sen rippeet mahdollisimman rennoissa tunnelmissa vain tästä hetkestä nauttien. Elämä on seikkailu, eikä siitä koskaan tiedä, mihin se seuraavaksi kuljettaa. Nyt minulla on kuitenkin hyvä olla ja aion nauttia siitä.

Mukavaa joulunodotusta kaikille! :)

Pakkausvinkkejä pidemmälle reissulle

Pakkaus, tuo matkaa edeltävä pakollinen piina, jonka aloittaminen tuntuu aina yhtä ylitsepääsemättömän vaikealta. Yleensä se jää minulla ihan viime tippaan, mutta tällä kertaa on pitänyt olla ajoissa liikkeellä, kiitos muuttohässäkän. Olen joutunut miettimään jo hyvissä ajoin, mitä pakkaan mukaan 7 viikon reissulleni, koska mikään niistä tavaroista ei ole vahingossakaan saanut päätyä muuttolaatikoihin. Ajattelin nyt kirjoitella vähän ylös hyväksi kokemiani pakkauskikkoja, jotta muistaisin ne taas joskus, kun uuden pakkaamisen aika tulee. Toivottavasti näistä olisi hyötyä myös jollekin muulle.

Vaikka elänkin keskellä kaaosta, pakkaamisen olen pyrkinyt suorittamaan mahdollisimman organisoidusti. Kaikki lähtee operaatiossani aina listasta, johon pyrin kirjaamaan mahdollisimman tarkasti kaikki matkalle otettavat tavarat lukumäärineen. Listasta on sitten helppo merkata pakatut tavarat sitä mukaan, kun ne on saanut tungettua laukkuun ja tarkistaa, onko kaikki tullut mukaan. Arvoin pitkään matkalaukun ja rinkan välillä, mutta päädyin lopulta rinkkaan, koska ajattelin sen oleva näppärämpi tulevassa reissussa. Sen takia on kuitenkin pitänyt miettiä erityisen tarkkaan, mitä otan mukaan, mitä jätän kotiin ja mitä ostan paikan päältä. Tarkasti suunnitellulla ja toteutetulla pakkaamisella sain kuitenkin yllättävän paljon tavaraa mahdutettua tuohon 60 litran Haltiini, joilla pitäisi sitten pärjätä 7 viikkoa reissussa.

Ehdottomasti eniten tilaa rinkastani vievät vaatteet ja asusteet. Toisethan pystyvät lähtemään reissuun mukanaan vain pari paitaa ja housut, mutta itse kaipaan vaihtelua pukeutumiseeni myös reissussa. Lisäksi olen siinä käsityksessä, että Etelä-Afrikassa saattaa ilmat vaihdella jonkin verran tähän vuodenaikaan, joten vaatetta oli varattava vähän keliä kuin keliä varten. Pääasiassa pakkasin mukaan kuitenkin melko kesäisiä vaatteita, koska lämpötilojen pitäisi ainakin päivisin vastata Suomen kesäkelejä.

Vaikka yleensä lämpimiin maihin suositellaan otettavaksi vaaleita vaatteita, itse olen todennut tummat ja maanläheiset värit toivimimmiksi, koska niissä ei näy lika niin helposti. Reissuvaatteissa suosin mukavuutta, monikäyttöisyyttä ja rypistymättömyyttä. Tälle matkalle pyrin valkkaamaan mahdollisimman paljon vaatteita, jotka ovat helposti yhdisteltävissä toisiinsa. Kaikki yläosat valitisin niin, että ne on yhdisteltävissä vähintään 3 alaosan kanssa, suurin osa kaikkien neljän kanssa. Muutama mekko siihen päälle, niin omien laskujen mukaan näistä vaatteista saa tehtyä lähes jokaiselle matkapäivälle oman asukokonaisuutensa.

Edellisten lisäksi pakkasin mukaan neljät kengät, parit bikinit, kolme laukkua, kaksi yökkäriä, alusvaatteita ja sukkia. Korkkarit jätin tällä kertaa suosiolla kotiin, koska tulevalla reissulla niille tuskin tulisi käyttöä. Myös korut jätin kotiin, koska unohdan melkein aina matkoilla käyttää niitä. Lisäksi on ainakin hyvä tekosyy ostaa paikan päältä vähän täydennystä koruvarastoon. Mukaan otan myös retkipyyhkeen, Haltin pieneen tilaan mahtuvan repun sekä Thaimaasta hankkimani vesitiiviin pussukan, joka on osoittautunut todella käytännölliseksi vesiaktiviteeteissa.

Tilaa säästääkseni rullasin vaatteet ja pakkasin ne isoihin minigrippusseihin, joista saa puristettua ylimääräisen ilman pois. Samalla vaatteet säästyvät myös kuivina, jos sade pääsee yllättämään. Painavimmat vaatteet ja kengät kannattaa pukea lennolle päälle ja mukaan kannattaa pakata mahdollisimman paljon tavaraa, vaatteita ja kenkiä, jotka voi heittää pois matkan lopussa. Näin laukkuun saa edes vähän tilaa myös mahdollisille ostoksille ja tuliaisille.

Viime viikolla kävin tyhjentämässä apteekin matkaa varten. Pidemmälle matkalle ja etenkin vähän eksoottisempaan maahan lähtiessäni otan yleensä melko kattavan lääkevaraston, ettei tarvitse jokaisesta pikkuvaivasta marssia heti lääkärille. Särky-, flunssa-, ripuli- ja pahoinvointilääkkeet sekä käsidesi ja hydrokortisonivoide kuuluvat lähes jokaisen matkani varastoon.

Tälle matkalle lähtee lisäksi mukaan maitohappobakteerit, antibiootteja, antibiootinen voide ja malarialääkkeet safariosuutta varten. Tietysti mukaan lähtee myös erilaisia laastareita sekä antiseptisiä puhdistusliinoja. Tuntuu, että tuota lääkekamaa on ihan älyttömästi, mutta näissä asioissa on parempi pelata vähän varman päälle. Etelä-Afrikka on kuitenkin siitä helppo matkakohde, ettei sinne tarvitse perus- ja hepatiittirokotusten lisäksi mitään lisärokotteita ja malariaakin esiintyy vain pienellä alueella.

Kuvausta varten lääkkeet paketeissaan, mutta matkaan ne lähtevät ilman paketteja, jotka vievät ihan turhaa tilaa. Kuvasta puuttuu vielä osa lääkkeistä, mutta kyllä tälläkin määrällä voisin jo perustaa oman vastaanottoni :D

Matkaan lähtee tietysti myös kattava määrä erilaisia kosmetiikka- ja aurinkotuotteita, jotka pyrin lähes kaikki käyttämään loppuun reissun aikana. Vapaa-ajan viihdykkeeksi mukaan lähtee rakas Surfaceni, jolla pääsen toivottavasti jakamaan matkakokemuksiani mahdollisimman usein paikan päältä. Lisäksi ostin pari Miki-kirjaa, jotka ovat keveytensä ja pienen kokonsa takia oivallista matkalukemista. Kalenteri pitää ajantasalla ja sinne on koottuna myös tärkeimmät osoitteet ja numerot. Lompakon virkaa matkalla saa toimittaa suloinen pussukka ja valoa pimeisiin iltoihin tuo käsinladattava possufikkarini.

Eiköhän noilla taas luulisi pärjäävän lähes kaksi kuukautta. Ja sitä mitä ei ole, voi yleensä ostaa periltä. Kunhan olennaisimmat, eli passi, liput ja rahat ovat mukana, niin päästään jo aika pitkälle. Tärkein matkatavara ei kuitenkaan paina mitään, eikä vie laukusta yhtään tilaa. Se on oikea asenne, sillä pärjää aina.

Kesähaaste 19/23: Päivän asu

Yksi matkalaukkuelämän ehdottomista huonoista puolista on se, että pukeutumisvaihtoehdot ovat hyvin rajalliset. Kassiin mahtuu vain tietty määrä tavaraa ja sen takia mukaan tuleekin yleensä pakattua vain niitä luottovaatteita. Mikä taas tarkoittaa sitä, että olen kulkenut viime aikoina aivan liikaa samoissa vaatteissa, kengissä, laukuissa ja koruissa. Sen takia onkin taas ihanaa olla kotona, jossa koko vaatevarastoni on kädenulottuvilla. Suosin arkipukeutumisessa käytännöllisyyttä, mutta välillä on kiva pukeutua arkenakin vähän juhlavammin. Kuten tänään, kun pääsin pitkästä aikaan taas leikittelemään vaatteilla ja asusteilla.

Omaa tyyliä on vaikea kuvailla, mutta sanoisin sen ehkä olevan naisellinen/tyttömäinen rockvivahteilla. Rakastan mekkoja, mutta kesäpukeutumisesta en muuten niinkään välitä. Etenkin viimeaikaiset helteet ovat tuoneet haasteensa pukeutumiseen ja siksi onkin ihanaa, että ilmat ovat alkaneet jo vähän viiletä. Syksy on pukeutumisen suhteen ihaninta aikaa ja odotankin sitä jo innolla. Monet suosikkivärini ovatkin syksyn sävyisiä, kuten khakinvihreä, viininpunainen, liila, farkku ja musta. Viime aikoina valkoinen ja kulta ovat tulleet "uutuuksina" pukeutumiseeni, vaikka ennen ne kuuluivat "eivät sovi minulle"-osastoon. Parasta pukeutumisessa onkin juuri se, kun uskaltaa kokeilla jotakin uuttaa ja huomaakin sen olevan oma juttunsa. Mutta tässä siis tämän päiväisen asuni osaset. 

Toppi ja vyö - In & Out (Amsterdam)

Caprit - Seppälä

Laukku - Thaimaa (Pattaya)

Kengät - H&M

Korvikset - New York

Kynsilakka - Lumene

Ostan yleensä melko edullisia vaatteita, koska tykkään vaihtaa tyyliä useasti. Ostelen myös paljon vaatteita ja asusteita aina reissuiltani. Vaikka yritänkin kierrättää vaatteitani mahdollisimman paljon kyllästyttyäni niihin, on niitä silti aivan liikaa. Niinpä taitaa taas olla aika käydä tässä lähiaikoina kaapit läpi ja laittaa tavaraa kiertoon. Ostan ja myyn paljon vaatteita huuto.netissä ja silloin tällöin teen löytöjä myös perinteisiltä kirppareilta. Vaatteen ei tarvitse olla uusi tai kallis, jotta se voisi olla täydellinen.

Asuni on melko simppeli, mutta asusteet ja pienet yksityiskohdat tuovat siihen särmää. Pidän valkoisen ja viininpunaisen yhdistelmästä, jotenkin se muistuttaa sekä kesästä että syksystä. Kultaiset asusteet taas tuovat asuun juhlavuutta. Korkkarit puolestaan tekevät asusta kuin asusta ryhdikkäämmän ja niitä pitäisi käyttää paljon useammin. 

Tänään minulla oli syytäkin pukeutua vähän juhlavammin, muutenkin kuin tätä haastetta varten. Kävin nimittäin hakemassa kasvatustieteen maisterin paperit ja sanomassa hyvästit Turun yliopiston OKL:lle, laitokselle jossa olen viettänyt enemmän tai vähemmän viimeiset viisi vuotta elämästäni. Educarium on pysynyt lähes samanlaisena kaikki nämä vuodet, mutta minä kävelin tänään sen ovista ulos toisena ihmisenä kuin viisi vuotta sitten. Enpä ensimmäistä kertaa rakennuksen ovea avatessani vielä tiennyt, miten paljon elämäni ja etenkin minä itse tulisin muuttumaan. Paljon hyvää ja huonoa, iloa ja surua, naurua ja ärsytystä on tuo rakennus ja sen ihmiset tuoneet elämääni. Ja olen kiitollinen siitä kaikesta.

Vaikka katse onkin jo suunnattuna eteenpäin, täytyy myöntää, että jättäessäni tuon rakennuksen taakseni, ehkä viimeistä kertaa, syvä haikeus täytti mieleni. Elämäni ei enää koskaan tule olemaan niin kuin opiskellessani tuossa rakennuksessa, minä en enää koskaan tule olemaan niin kuin silloin. Muutoksen hetkellä kaikki tuntuu niin lopulliselta, vaikka harvat asiat sitä todellisuudessa ovat. 

Siinä se paperi nyt vihdoin on!!! :)))

Koska meinasin  Edun parkkikselta lähdettyäni sortua todelliseen sentimentaalisuuteen ja alkaa vetistellä, oli pakko suunnata Skanssiin, jotta sain jotain muuta ajateltavaa. Menin päättömästi pyörimään H&M:ään ja en voi vieläkään uskoa, mitä tapahtui. Löysin nimittäin vihdoinkin mustan perusjakun, jota olen yrittänyt etsiä reilusti yli vuoden lähes jokaikisestä kaupasta. H&M:kin olen kiertänyt monet kerrat, mutta sopivasti istuvaa yksilöä ei ole löytynyt. Siinä se nyt kuitenkin roikkui alerekissä ja vain 15 euron hintaan. Niinpä tuo ihanuus lähti mukaani ryhdittämään syksyäni. Siihen tarkoitukseen hommasin myös uuden kalenterin, koska nyt saa loppua lorvailu. On aika etsiä elämälle suunta.

Siinä kaikki tällä kertaa, mukavaa keskiviikon jatkoa kaikille :)