Carraran marmorilouhos, Castiglione della Pescaia ja etruskien Tarquinia

Tuli taas suunniteltua pidempi tauko kirjoituksiin, mutta nyt palaan viimeiseen osaan Italian matkastamme ja sen jälkeen siirryn Montenegron puolelle kirjoituksissani. Pistoiasta lähdimme ajelemaan kohti Carraraa ja siellä sijaitsevaa marmorilouhosta. Maisemat olivat taas niin kauniita, että niitä ihastellessa matka eteni nopeasti. Sanoisinkin, että Toscanan alueella kannattaa ehdottomasti liikkua autolla tai bussilla paikasta toiseen, koska pelkästään maisemien katselemiseen voisi kuluttaa kokonaisia päiviä.

Saavuimme louhoksen sisäänkäynnille, jossa puimme päälle kypärät ja huomioliivit. Louhos, jossa vierailimme, on yksi harvoista alueen louhoksista, joka sijaitsee kokonaan vuoren sisällä. Sen takia ajoimme perille louhokseen pitkää ja kapeaa tunnelia pitkin. Yhtäkkiä helteinen kesäpäivä muuttuikin viileäksi louhokseksi, jonka lattia, katto ja seinät olivat maailman kalleinta marmoria.

Louhoksen sisällä opas kertoi meille louhoksen historiasta ja marmorin louhimisprosessista, joka on todella hidasta puuhaa. Koska oli viikonloppu, työntekijät eivät kuitenkaan olleet töissä vierailumme aikana. Työntekijöitä on muutenkin louhoksessa vain muutamia, jotta marmorin hinta pysyy tarpeeksi kalliina.

Carrarasta jatkoimme matkaa Välimeren rannalle Viareggioon, jossa nautimme maittavan lounaan merenelävistä. Sieltä ajoimme viellä etelämpään Castiglione della Pescaiaan, jossa yövyimme viimeisen yömme Hotel Riva del Solessa. Vietimme rennon iltapäivän hotellin uima-altaalla ja rannalla kävellen. Viimeisen illan kunniaksi kävimme myös drinkeillä ja pizzalla, Italian väreissä totta kai!

Viimeisen matkapäivämme aamuna lähdimme ajelemaan kohti Roomaa. Matkalla teimme vielä mielenkiintoisen pysähdyksen Tarquiniassa, joka oli aikanaan yksi etruskien merkittävimmistä kaupungeista. Etruskien hallitsivat Keski-Italiassa noin 900-100 eKr., mutta he roomalaistuivat lähes kokonaan ajanlaskun alkuun mennessä. 

Ensimmäiseksi teimme kierroksen Monterozzin nekropolilla, joka on Unescon maailmanperintökohde. Alueella on noin kuusituhatta etruskien hautaa, joista monet ovat säilyneet hämmästyttävän hyvin. Haudoissa erityistä on se, että niissä ei juurikaan viitata kuolemaan tai suruun, vaan niihin on kuvattu monenlaisia iloisia juhlia ja tapahtumia.

Etruskien haudoilta siirryimme Tarquinian tunnelmalliseen vanhaan kaupunkiin lounalle. Lounaaksi söimme herkullista villisikaa, jota en ollut itse ennen maistanut. Syömisen jälkeen meillä oli vielä vähän aikaa kiertää omaan tahtiin kaupunkia ja vierailla etruskimuseossa.

Museossa oli esillä suuri määrä etruskien aikaista esineistöä ja koristeellisia hauta-arkkuja. Tuollakin olisi varmasti viihtynyt pidempään, mutta viimeisten gelatojen jälkeen oli aika suunnata kohti Rooman lentokenttää ja Suomea.

Matka oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut ja antoi mielenkiintoisen kokonaiskuvan Toscanan alueesta. Ryhmämatkustus ei ole minulle ehkä kaikista ominaisin tapa matkustaa, mutta se täytyy myöntää, että omatoimimatkoilla saa kohteista vain murto-osan irti verrattuna kiertomatkoihin, jotka sisältävät asiantuntevan opastuksen kaikissa paikoissa. Oli myös ihanaa vaihtelua nauttia siitä, että kaikki oli valmiiksi suunniteltu ja järjestetty, eikä tarvinnut itse huolehtia juuri mistään. Kiitos vielä äiti ja Anu mukavasta matkaseurasta, ja Olympialle kiitos erittäin onnistuneen matkaelämyksen tuottamisesta.

Rauhallinen Pistoia ja vilkas Firenze

Viikko on vierähtänyt todella nopeasti ja huomenna suuntaamme jo avomiehen kanssa kohti Kroatiaa ja Montenegroa. Toscanan kierros oli niin täynnä toimintaa, että tämä viikko onkin sitten mennyt hyvin rauhallisissa merkeissä. Kun säätkin ovat olleet niin hyvät, olen mieluummin viihtynyt ulkona kuin koneen ääressä. Nyt kuitenkin ajattelin kirjoitella pikaisesti Italian matkamme keskivaiheista.

Majoituimme rauhallisessa Pistoiassa kolme yötä hotelli Villa Cappugissa. Hotelli sijaitsi omassa rauhassaan hieman keskustan ulkopuolella ja sieltä avautui kauniit näkymät Pistoiaan, joka on tänä vuonna myös Italian kulttuuripääkaupunki. Matkanjohtajamme Raffa on itse kotoisin Pistoiasta, joten saimme kuulla paljon mielenkiintoista tietoa kaupungista ja sen asukkaista päivien aikana.

Ensimmäisenä päivänä teimme kävelykierroksen Pistoian keskusta-alueella. Vierailimme useammassa kirkossa ja kävimme kaupungin keskusaukiolla Piazza Duomolla. Sen laidalla sijaitsi muun muassa tuomiokirkko Cattedrale di San Zeno kastekappeleineen, kaupungintalo, tuomioistuin ja pankki. Vaikka aukio on kaupungin keskus, kertoi Raffa tulleensa lapsena pelaamaan kavereidensa kanssa jalkapalloa tyhjälle aukiolle. Eipä siellä nytkään näkynyt liikaa ihmisiä ja Pistoia tuntui muutenkin mukavan pikkukaupunkimaiselta.

Piazza Duomolta jatkoimme matkaa kohti Pistoian entistä sairaala Ospedale del Ceppoa, joka toimii nykyään museona. Aluksi vierailimme vanhassa ruumiinavaushuoneessa, jossa lääkäriopiskelijoille opetettiin aikanaan lääketiedettä. Sen jälkeen siirryimme maan alle, jossa kulkee 650 metriä pitkä tunneli, joka on ennen toiminut Pistoian katuna. Tunnelissa näimme myös muun muassa vanhan roomalaisen sillan ja keskiaikaisen pesulan.

Tuon kierroksen jälkeen vierailimme vielä Piispojen palatsissa, jossa oli esillä valtavat määrät hyvinsäilynyttä esineistöä useilta aikakausilta. Noiden kierrosten jälkeen meillä olikin jo kiljuva nälkä, mitä lähdimme tyynnyttämään läheiseen ravintolaan.

Lounaan jälkeen kävimme lepäilemässä hotellilla, josta palasimme vielä illansuussa takaisin keskustaan kiertelemään kauppoja ja nauttimaan herkullista pizzaa. Nukkumaan tuli mentyä kuitenkin suht aikaisin, koska tiesimme viettävämme seuraavan päivän kokonaan Firenzen vilinässä.

Seuraavana aamuna otimme junan Pistoiasta Firenzeen. 45 minuutin matka kului mukavasti maisemia katsellen. Rautatieasemalla meitä odotti paikallisopas, jonka seurassa tutustuimme Firenzen kauniisin rakennuksiin ja mielenkiintoiseen historiaan. Santa Maria Novella kirkolta kävelimme vanhaan apteekkiin, joka oli täynnä koristeellisia yksityiskohtia. Nykyään apteekissa myydään lähinnä tuoksuja ja saippuoita, mutta myös joitakin lääkkeitä oli edelleen saatavilla.

Kävelymme jatkui kaupungin läpi virtaavalle Arno-joelle, jossa vierailimme Firenzen kuuluisimmalla sillalla, 1345 rakennetulla Ponte Vecciolla. Silta on siitä erityinen, että se on täynnä kultasepänliikkeitä, joissa myydään uusia ja vanhoja koruja.

Joelta siirryimme ihastelemaan Firenzen tuomiokirkkoa, Santa Maria del Fiorea. Katedraali on yksi Euroopan suurimmista ja sitä rakennettiin 140 vuotta 1300- ja 1400-luvuilla. Sisällä emme kerenneet käydä, mutta jo pelkästään kirkon ulkokuori ja sen valtava kupoli tekivät suuren vaikutuksen.

Päivän aikana näimme myös muun muassa Firenzen kaupungintalon Palazzo Vecchion, vierailimme torilla, joka oli omistettu villisialle, söimme maittavan pikalounaan ja teimme mukavia ostoslöytöjä kaupungin toreilla ja kaupoissa. Päivä Firenzessä kului niin nopeasti, että jäi vähän sellainen olo, että sinne voisi palata vielä uudemmankin kerran.

Vilkkaan Firenze-päivän jälkeen oli ihanaa palata takaisin Pistoian rauhaan. Illalla ajoimme kaupungin vieressä kohoaville vuorille syömään tunnelmalliseen ravintolaa, josta aukesi kauniit näkymät Pistoiaan ja aina Firenzeen asti. 

Ruoka ei jäänyt maisemille kakkoseksi, vaan se oli oikein hyvää ja sitä oli enemmän kuin tarpeeksi. Yleisesti ottaen kaikki matkan aikana nautitut ruuat olivat todella herkullisia ja koko matkalle osui vain yksi huono ruokakokemus. Noiden herkkujen jälkeen onkin ollut vähän vaikea palata omien pöperöiden ääreen.

Pistoiasta matkamme jatkui Carraran marmorilouhosten kautta Välimeren rannalle ja etruskien jäljille, mutta noihin matkamme viimeisiin paloihin palaan varmaankin vasta heinäkuussa, kun olen kotiutunut Montenegrosta.

En vielä tiedä, pystynkö/jaksanko päivitellä blogia tulevan matkan aikana, niin toivottelen jo nyt kaikille hyvää juhannusta :)

Pienza ja Siena - ensimmäiset palat Toscanasta

Vähänpä muistin edellisistä Olympian matkoistani, kun kuvittelin kirjoittelevani reissukertomuksiani suoraan Italiasta. Kuusi päivää sisälsi vierailut kahdeksassa paikassa ympäri Toscanaa aina maaseudulta kaupunkeihin ja vuoristosta rannikolle. Päivät täyttyivät lukuisista vierailukohteista, historiasta, kulttuurista, herkullisesta ruuasta, viinistä ja ostoksista. Päivät olivat niin sisältörikkaita, että olo on nyt kotona hieman epätodellinen. Sitä miettii vain, että näinkö ja koinko todella sen kaiken vajaassa viikossa. Lähden perkaamaan matkaa pala palalta, vaikka tiedän jo nyt, että en pysty välittämään tuosta matkasta kuin vain murto-osan näiden omien tekstieni kautta.

Matkamme alkoi siis viikko sitten tiistaina, kun lensimme aikaisin aamusta Roomaan äidin ja Anun kanssa. Tapasimme jo kentällä matkanjohtajamme Raffan, joka on italialainen, mutta asunut Suomessa jo yli 15 vuotta. Roomassa kokosimme yhteen ryhmämme (15 henkeä), hyppäsimme bussin kyytiin ja lähdimme ajelemaan kohti Toscanaa.

Pysähdyimme matkan varrella lounaalle Umbrian maakunnassa sijaitsevaan tunnelmalliseen maalaisravintolaan. Siellä nautimme kauniiden maisemien lisäksi maittavasta ruuasta, jota oli enemmän kuin tarpeeksi. Tarjolla oli muun muassa erilaisia leipiä, pastaa, salaatteja, possua ja jälkiruuaksi tiramisua.

Vatsat pullollaan jatkoimme matkaa kohti Toscanassa sijaitsevaa Pienzan pientä kaupunkia, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Majoituimme Relais Il Chiostro -hotelliin, joka on aiemmin toiminut luostarina. 

Teimme lyhyen kävelykierroksen kaupungin tunnelmallisilla kaduilla (minullekin löytyi ihan oma!), jonka jälkeen söimme herkullisen illallisen nauttien upeista maisemista, jotka aukesivat suoraan Val d’Orcian laaksoon. Maalauksellisen kaunis laakso kuuluu myös Unescon maailmanperintökohteisiin. Auringonlasku värjäsi laakson upein värein ja pääskyset esittivät lentonäytöksiään suoraan silmiemme edessä.

Seuraavana aamuna starttasimme jo aikaisin kohti Sienan keskiaikaista kaupunkia. Siellä meitä odotti eloisa italialaisnainen, joka kierrätti meitä ympäri kaupunkia kertoen mielenkiintoisia ja hauskoja tarinoita kaupunkiin liittyen. Kierroksen aikana näimme muun muassa maailman ensimmäisen pankin, Sienan tuomiokirkon, kaupungin keskusaukion Piazza del Campon ja sen laidalla sijaitsevan kaupungintalon Palazzo Publicon.

Sienan mustavalkoinen tuomiokirkko Cattedrale di Santa Maria Assunta on todella koristeellinen ulkoa ja sisältä. Sen rakentaminen aloitettiin jo 1200-luvulla ja siitä piti tulla maailman suurin kirkko. Ikävä kyllä rahat loppuivat kesken ja tuosta suuresta suunnitelmasta on nähtävillä vain kirkon irrallinen päätyseinä. Katedraalin valmistukseen on käytetty paljon valkoista ja mustaa marmoria. Kirkko on sisältä lähes kokonaan raidallinen, mikä tekee siitä hyvin persoonallisen. Kirkon kuuluisin osa on sen upea yli 50 koristepaneelista muodostuva lattia, joita lähes kaikki sen ajan kuuluisat taiteilijat olivat suunnittelemassa. 

Siena on jaettu 17 kaupunginosaan, jotka merkitsevät todella paljon paikallisille. Esimerkiksi lapset kastetaan usein vielä erikseen oman kaupunginosansa jäseniksi jo pienenä. Kaupunginosat kisaavat toisiaan vastaan kaksi kertaa vuodessa suuressa laukkakilpailussa, joka järjestetään kaupungin keskusaukiolla. Hevoset laukkaavat ratsastajineen kolme kertaa aukion ympäri ja voittajahevonen tuo valtavasti mainetta, kunniaa ja ylpeyttä kaupunginosalleen. Ihmisiä kokoontuu valtavasti seuraamaan kilpailua, vaikka koko kisa onkin ohi 75 sekunnissa.

Sienasta jatkoimme matkaamme kohti Pistoiaa. Matkalla pysähdyimme vielä lyhyelle vierailulle San Gimignanon pieneen kaupunkiin, jossa kiertelimme putiikeissa ja nautimme ensimmäiset herkulliset gelatot. Illansuussa saavuimme perille Pistoiaan, jossa yövyimme seuraavat kolme yötä. Noista päivistä kerron tarkemmin sitten seuraavassa postauksessani.

Mukavaa tiistaita kaikille! :)

Muutoksia matkasuunnitelmiin

Kun elämässä on ilon aiheet melko vähissä, on välillä vain pakotettava itsensä ulos siitä synkkyyden kuplasta ja keskityttävä niihin hyviin puoliin elämässä. Olin asennoitunut tähän matkustusvuoteen niin, että reissut tulisivat suuntautumaan vain Suomen rajojen sisäpuolelle, koska halusin asettaa Mindin hyvinvoinnin kaiken muun edelle. Niin rakas Mindi minulle oli, että olisin ollut valmis luopumaan pitkäksi aikaa suurimmasta intohimostanikin, jos olisin saanut pitää pikkuisen vielä hetken pidempään luonani. Niin ei kuitenkaan suureksi surukseni käynyt.

Melko pian Mindin kuoleman jälkeen äitini ehdotti, että lähtisin hänen ja Anun kanssa kesäkuun alussa Italiaan, jonne hän oli varannut matkat sukumme matkatoimisto Olympialta. Hetken mietittyäni asiaa suostuin tuohon ehdotukseen. Niinpä lähdemme kolmen naisen poppoolla kohti Toscanaa kesäkuun 6. päivä. En ole vuosiin ollut Olympian matkalla, joten on myös mahtavaa päästä kokemaan se pitkästä aikaa. Matkan aikana tutustumme muun muassa Pienzaan, Sienaan, Pistoiaan, Firenzeen ja moneen muuhun paikkaan. Mielenkiintoisten kohteiden lisäksi Italian aurinko tulee todella tarpeeseen tämän räntäsateisen kevään jälkeen.

Kun kerta matkustustili oli taas avattu, päädyin varaamaan myös avomiehen kanssa reissun kesäkuun loppupuolelle. Silloin suuntana on puolestaan Montenegro, jonne matkustamme viime kesänä tutuksi tulleen Dubrovnikin kautta. Yövymme pari yötä Kroatian puolella ja reilun viikon vietämme Montenegrossa Kotorin alueella. Alustavissa suunnitelmissa on kierrellä kauniita, vanhoja kaupunkeja, tehdä pieniä vaelluksia Montenegron puolella sekä nauttia auringosta ja merestä.

Ensi viikolla kutsuu puolestaan Ahvenanmaa, jonne lähdemme työporukan kanssa juuri pahimpien arviointikiireiden keskellä. Tuolloin samalla pääsen myös pikavisiitille rakkaaseen Turkuun, jossa en ole käynyt niin pitkään aikaan. On myös mielenkiintoista tutustua minulle ihan tuntemattomaan osaan Suomea Maarianhaminassa.

Kaikki kuvat Wikipedia/Wikimedia

Sellaisia uusia suunnitelmia on siis matkustusrintamalla. Niiden kautta pääsin edes hetkeksi irti surusta, ahdistuksesta ja stressistä, jotka ovat nykyään jokapäiväisiä kavereitani. Tällä hetkellä elämä on pelkkää selvitymistä päivästä toiseen. Todella toivon, että pysyn kasassa edes jotenkuten kesälomaan asti.

Onko teillä muilla jo suunnitelmia kesälle? :)

MatkaMuistoja: Välimeren risteily

Huh, juuri sain viimeiset arvioinnit kirjattua Wilmaan! Pahin työurakka on siis takana ja nyt voin alkaa keskittyä jouluun. Sitä ennen palaan matkamuistoissa kuitenkin kesään 2012, jolloin lähdimme koko perheen voimin viettämään isin kuusikymppisiä Välimeren risteilylle. Matkareittimme oli seuraavanlainen: Barcelona-Toulon-(Livorvo)Pisa/Firenze-(Civitavecchia) Rooma-Napoli-Barcelona. Tukikohtanamme toimi Suomessa rakennettu Royal Caribbeanin loistoristeilijä Liberty of the Seas.

339 metriä täynnä nautintoja

Ryhmärämämme koostui siis koko meidän viisihenkisestä perheestä sekä Anusta ja exästäni. Matkustaminen kyseisellä kokoonpanolla oli hauska kokemus, vaikka välillä se koetteli hermojakin. Onneksi laivalla oli paljon tilaa ja aktiviteettimahdollisuuksia, niin ei tarvinnut viettää joka sekuntia koko porukan kesken. Retket maihin teimme kuitenkin pääasiassa yhdessä.

Aina yhtä edustava perheemme :D

Tuomasta ja Anua lukuunottamatta lensimme Barcelonaan jo pari päivää ennen risteilyn alkamista. Niiden päivien aikana tutustuimme kaupungin nähtävyyksiin, herkulliseen ruokaan ja edullisiin kauppoihin.

Jos Barcelonasta pitäisi mainita vain yksi asia, se olisi Gaudí. Barcelona suosituimmat nähtävyydet ovat tuon omaperäisen arkkitehdin luomuksia. Niistä kävimme katsomassa ensimmäisenä Parc Güellin, joka on täynnä Gaudín luomuksia. Puisto sijaitsee korkean kukkulan päällä ja kesäisin aurinko porottaa pahtaavasti, joten vettä kannattaa olla mukana riittävästi.

Jatkoimme matkaamme kohti Gaudín kuuluisinta hanketta, Sagrada Família. Kirkon rakennustyöt ovat kestäneet jo yli 130 vuotta ja edelleen se on hyvin keskeneräinen. Siitä huolimatta se on Barcelonan tunnusmerkki ja täynnä turisteja. Kiireisen aikataulumme vuoksi tyydyimme ihastelemaan Sagrada Famíliaa vain ulkoapäin.

Kun loputkin ryhmästämme saapuivat Barcelonaan, oli aika siirtyä kelluvaan majapaikkaamme. Vaikka olin ollut kerran aikaisemminkin Royal Caribbeanin risteilyllä, tekivät laivan hulppeat puitteet vaikutuksen tälläkin kertaa. 

Ensimmäistä iltaa vietimme mahtavan illallisen parissa, joka tarjoiltiin juhlavassa ruokasalissa. Koko risteilyn ajan meillä oli samat tarjoilijat, jotka tekivät kaikkensa viihtyvyytemme eteen. Risteilijöillä kaikki ruoka on ilmaista (joitakin erikoisravintoloita lukuunottamatta) ja ainoastaan juomista laskutetaan erikseen. Sen takia siellä tulikin syötyä varmaan kuukauden edestä :D Ruokaa lähdimme sulattelemaan laivan kannelle, joka on pullollaan erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia. Päädyimme lopulta pelaamaan minigolfia ja maistelemaan drinkkejä tähtien ja kuun loisteessa.

Seuraavana aamuna saavuimme ensimmäiseen satamaan, Touloniin. Koska kaupunki vaikutti olevan tunnettu vain sotalaivoistaan, päätimme käydä vain pikaisesti maissa ja nauttia loppupäivän uima-allasalueesta. Illalla oli vuorossa juhlava kapteeninillallinen, jonka jälkeen lähdimme testaamaan laivasta löytyvää luistinrataa. 

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Nizza, josta teimme myös lyhyen visiitin Monacon puolelle. Rivieran maisemat ihastuttivat kauneudellaan, mutta päivästä jäi huono maku Monacon eksymisepisodin ja isin lompakon varastamisen takia. Ainakin taas opimme, että taskuvaras voi iskeä missä vaan, jopa yhdessä maailman rikkaimmista maista.

Seuraavana päivänä joukkomme jakautuivat kahtia. Äiti ja Anu lähtivät tutustumaan Firenzeen ja me muut suuntasimme Pisaan ihmettelemään sen kaltevaa tornia. Kyseessähän on siis kellotorni, joka on kallellaan 3,97 astetta. Se kuulostaa pieneltä, mutta näyttää luonnossa todella suurelta kallistumalta. Torni on myös todella kaunis ja yksi Pisan merkittävimmistä nähtävyyksistä, joten toivottavasti se pysyisi pystyssä vielä pitkään.

Matkamme jatkui Italian rannikkoa pitkin ja seuraavaksi päiväksi isi oli järjestänyt meille yksityisen tutustumisretken Roomaan suomalaisen oppaan kanssa. Rooma on valtava kaupunki täynnä uskomattoman kauniita rakennuksia, joten siellä saisi helposti kulutettua kokonaisen viikon. Saimme päivän aikana kuitenkin nähtyä monia sen parhaista paloista asiantuntevan oppaan johdatuksella.

Viimeinen pysähdypaikkamme oli Napoli, josta siirryimme Pompejiin. Se on yksi parhaiten säilyneistä antiikin ajan kaupungeista, joka hautautui Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79. Itseäni on aina kiehtonut historia, minkä takia Pompeji oli todella mielenkiintoinen vierailukohde. Se kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos matkustaa Napoliin päin.

Viimeisen kokonaisen meripäivän kulutimme laivan herkuista ja aktiviiteeteista nauttien. Vesi tulee vieläkin kielelle, kun katselee näitä kuvia. Joku nainenhan oli muuttanut pysyvästi asumaan huippuristeilijälle, enkä yhtään ihmettele miksi. Ehkä minäkin sitten joskus eläkepäivillä :D

Joukkomme miesjäsenet osallistuivat ahkerasti laivalla järjestettyihin kisoihin. Heistä parhaiten suoriutui isi, joka sijoittui kolmanneksi huikeassa mahaplätsikisassa. Viikon aikana nautimme myös risteilijän lukuisista ilmaisesityksistä, kuten ilma-akrobatiasta, musiikkiesityksistä, jääshow´sta ja karnevaaleista. Uima-allasalue oli kovassa käytössä ja yhden illan vietimme porealtaissa lilluen. Minigolfin lisäksi seurueemme kokeili muun muassa seinäkiipeilyä, korista, zumbaa, surffausta ja karaokekoppia risteilyn aikana.

Risteilijällä itsessään olisi saanut helposti kulutettua kokonaisen viikon, minkä takia paljon jäi vielä tekemättä ja kokematta. Se onkin mielestäni noiden risteilyiden ainoa huono puoli. Välimeren ristely on loistava tapa saada luksusta elämäänsä melko edullisesti ja nähdä useita mielenkiintoisia kaupunkeja yhden viikon aikana. Itse toivon pääseväni huippuristeilijän kyytiin vielä monen monta kertaa.

Olisi mukava kuulla, millaisia kokemuksia teillä muilla on risteilymatkustamisesta :)