Helsinki-Oulu ajomatka on aivan liian pitkä. Kun siihen yhdistää vielä taaperon, joka viihtyy autossa noin 20 minuuttia kerrallaan, oli matka pakko jakaa kahteen osaan. Valitsimme välistopiksi Jyväskylän, koska se on sijaintinsa puolesta sopivasti melkein puolivälissä matkaa. En myöskään koskaan ollut käynyt Jyväskylässä, joten samalla tuli taas katsastettua uusi kaupunki Suomen kartalla.
Matka perille tuntui todella pitkältä siinä vaiheessa, kun olimme istuneet vartin autossa ja lapsi huusi suoraa huutoa ja minä siinä aika nopeasti perässä. Pidimme tauon Heinolassa, jonka jälkeen Aarni onneksi nukahti ja nukkui poikkeuksellisen pitkään lähes Jyväskylään asti. Olimme varanneet huoneen Green Star Hotelista, joka on Suomen ensimmäinen hiilineutraali hotelliketju. Totesimme kyseisen ketjun hinta-laatusuhteeltaan hyväksi jo Joensuussa vuonna 2019. Huone oli simppeli, mutta tilava. Siinä oli iso kylppäri, kolme sänkyä ja oma keittiö. Huone maksoi tuolloin elokuun alkupuolella hieman alle 90 euroa.
Lähdimme kävellen tutustumaan hotellin lähialueisiin. Aluksi kävimme Lutakon puolella ihastelemassa upeaa Schaumannin linnaa. Ikävä kyllä kaunis rakennus on yksityisessä omistuksessa eli sitä ei päässyt katsomaan lähempää. Niinpä käännyimme ympäri ja lähdimme kohti Tourujoen rantaa. Päästyämme yli vilkkaasta risteyksestä edessä aukesi vehreä jokivarsi, jota lähdimme kulkemaan eteenpäin.
Maisemat muuttuivat yhä kauniimmiksi, kun pääsimme Tourujoen luontopolulle. Onneksi Aarni oli jälleen kantorinkassa, koska rattailla tuolla ei olisi päässyt kulkemaan. Tuntui kuin olisimme olleet aivan jossain toisessa maailmassa, vaikka olimme todella lähellä kaupungin vilinää. Vain muutamia ihmisiä tuli vastaan polulla ja saimme nauttia mahtavasta luonnonrauhasta.
Takaisin päin päätimme kävellä Jyväskylän vanhan hautausmaan läpi, joka oli sekin hyvin kaunis. Olimme kävelleet lähes koko hautausmaan läpi, kun yhtäkkiä tajusin, että Matti Nykänen on varmasti haudattu myös tuonne. Tietysti hänen hautansa oli aivan toisella puolella, joten saimme vähän lisäkilometrejä askelmittariin, kun koukkasimme sitä katsomaan.
Pakollisen leikkipuistoilun jälkeen jalat olivat sen verran väsyksissä, että päätimme lähteä autolla katsastamaan Jyväskylän keskustan. Keskusta ei tehnyt lyhyellä visiitillä suurta vaikutusta. Todella paljon vilkkaita liikenneväyliä, rumia rakennuksia ja silmiinpistävän paljon juoppoja keskellä viikkoa. Kyllä sieltä löytyi onneksi myös muutamia kauniita taloja ja Jyväskylän kaupunginkirkko oli hieno kokonaisuus.
Pienen kävelyn jälkeen kävimme hakemassa ruokaa mukaan ja palasimme takaisin hotellille. Vaikka välillä kuvittelee suomalaisten kaupunkien olevan aika samanlaisia, niin nyt kun niitä on tullut kierettyä aika paljon, niin on niissä yllättävän paljon eroja. Olin ihmeissäni siitä, että Jyväskylän keskusta oli niin kolkko, eikä sitä ole rakennettu selkeästi Jyväsjärven äärelle. Seuraavana aamuna ajoimme pikaisesti sataman kautta, joka vaikutti kuitenkin todella mukavalta alueelta. Ehkä siis annan vielä joskus kaupungille uuden mahdollisuuden, vaikka en siihen ensinäkemältä ihastunutkaan.
Söimme aamupalan hotellilla ennen lähtöä, joka maksettiin erikseen (9 euroa/aikuinen). Se oli hyvä ja melko monipuolinen. Saatiin sopivasti vielä pöytä leikkinurkan vierestä, niin Aarnin viihdytyski kävi helposti. Ainoa ärsytyksen aihe olivat muut asiakkaat, joista todella harva käytti maskia tai hanskoja, vaikka niitä oli runsaasti tarjolla hotellin toimesta.
Sitten oli taas vuorossa loputtomalta tuntuva ajomatka kohti Oulua. Pysähdyimme lounaalle Pihtiputaan Takkatuvalla, jossa on todella monipuolinen lounasbuffet ja kiva leikkinurkaa lapsille. Lopulta pääsimme miljoonalta tunnilta tuntuneen automatkan jälkeen perille Oulun Nallikariin, josta miehen vanhemmat olivat varanneet meille mökin neljäksi yöksi. Mökki sijaitsi ihan lähellä Nallikarin hiekkarantaa ja säätkin olivat vielä alkuun kesäisen lämpöiset.
Alkuun vietimmekin vain aikaa rannalla ja alueen leikkipuistoissa. Iltaisin kävelin vielä ihastelemaan auringonlaskuja rantaan. Nallikarin ranta on ihan älyttömän matala, minkä takia uimisesta ei oikein tullut mitään. Matalassa vedessä oli kuitenkin helppoa polskutella taaperonkin kanssa ja tehdä hiekkakakkuja. Kävimme myös yhtenä iltana syömässä ravintola Nallikarissa, jonka ruoka oli hyvää, mutta palvelu todella hidasta. Rantaloman voi näköjään todellakin kokea myös Oulussa.
Reissumme ajoitettiin elokuuhun, koska mieheni mummu täytti silloin 100 vuotta. Tuntuu ihan uskomattomalta, että joku on elänyt niin pitkän elämän, johon on mahtunut vaikka ja mitä. Juhlia vietettiin hoitokodin tiloissa lähisuvun kesken. Samalla tuli myös pitkästä aikaa käytyä pikaisesti Ainolan puistossa, joka on ehdottomasti yksi Oulun kauneimmista paikoista.
Kävimme oikeastaan vain yhtenä päivänä kunnolla Oulun keskustassa. Toripolliisia oli aivan pakko käydä moikkaamassa ja samalla haimme mökille mukaan Pannukakkutalon ihania herkkuja. Vaikka Oulu ei mikään suurin suosikkini Suomen kaupungeista olekaan, on siinä omat kivat puolensa. Olemme käyneet siellä viime vuodet niin tiiviisti, että siihen on väkisinkin muodostunut melko läheinen suhde. Miehen vanhemmat suunnittelevat muuttoa etelään ensi vuonna, minkä jälkeen tuskin tulemme käymään Oulussa enää entiseen malliin. Tavallaan haikeata, mutta toisaalta se antaa etenkin kesäisin aikaa moneen muuhun. Ja noita ajomatkoja en kyllä tule kaipaamaan hetkeäkään.
