Syyskuun alku on ollut niin lämmin, ettei kesän loppumista ole vielä edes huomannut. Kesä meni tänäkin vuonna hurjaa vauhtia, vaikka olimme enemmän kotona kuin pitkiin aikoihin. Silti tämä kesä oli täynnä elämää, kaikessa ihanuudessa ja kamaluudessa. Niin paljon tunteita ja kivoja hetkiä mahtui kolmeen kuukauteen, että haluan niistä edes osan säilöä tänne blogin puolelle, jotta muistaisin tämän ensimmäisen kesämme nelihenkisenä perheenä.
Kesäkuun alku meni vauvan syntymää odotellessa. Olo oli erittäin tuskainen, enkä oikeastaan tehnyt muuta kuin makasin tuulettimen edessä. Onneksi kuun puolivälissä oli viileämpi jakso juuri vauvan syntymän aikoihin. Jännitystä ja mielen myllerrystä aiheutti loppumetreillä tehty sektiopäätös, mutta onneksi kaikki meni synnytyksessä hyvin.
Siitä alkoikin vauvakupla, jota väritti ensimmäisten viikkojen ajat aikamoiset sektiokivut. Kun toimintakyky alkoi vähitellen palailla, itkin melkein ilosta, kun pitkän tauon jälkeen jaksoin taas kävellä lempipaikoilleni meren rantaan. Esikoinen oli juhannukseen asti päiväkodissa, mikä antoi meille onneksi viikon aikaa sopeutua uuteen elämään vauvan kanssa. Juhannusta vietimme kotosalla. Aattona grillasimme ystävien kanssa terassillamme ja päivänä miehen sisko lapsineen tuli kylään.
Siitä alkoikin sitten kuuden viikon lomaputki, johon mahtui paljon kesäpuuhia kotosalla, lähiretkiä, mökkeilyä ja minireissu Hyvinkäälle. Lomailu vauvan ja 4-vuotiaan kanssa ei ollut helpoimmasta päästä, kun esikoinen kaipasi paljon aktivointia ja vauvan kanssa ei aluksi jaksanut kauheasti liikkua. Onneksi myös mies oli lomalla koko kesän, niin pystyimme retkeilemään erilaisilla kokoonpanoilla.
Heinäkuussa kävin peräti neljässä museossa. Suomen Ilmailumuseossa Vantaalla kävimme koko perheenä. Se oli tosi kiva kohde, missä riitti näkemistä ja tekemistä pidemmäksikin aikaa. Suuriin halleihin oli säilötty valtava määrä suomalaista ilmailuhistoriaa ja lapset oli huomioitu hyvin toiminnallisilla tehtävillä.
Esikoisen kanssa kävimme kahdestaan Tapiolassa Museo Leikissä. Museo on melko pieni, mutta siellä riitti sopivasti puuhaa ja ihmeteltävää meille. 4-vuotias lumoutui etenkin pienoisrautatiestä ja vanhasta kassakoneesta. Itse taas ihastelin Hello Kitty -näyttelyä.
Lohjalle teimme koko perheenä retken, jonka aloitimme esikoisen kanssa 100 metriä maanpinnan alapuolelta Tytyrin elämyskaivoksesta. Oli ihanaa painella kesähelteestä +8 asteen viileyteen tutkailemaan kalkkikivikaivosta. Lapset oli huomioitu hyvin tässäkin kohteessa ja 4-vuotiasta kiinnosti etenkin isot työkoneet, porat ja Peikkoluola, jonne uskalsimme mennä, vaikka vähän jännittikin. Muistoiksi saimme ottaa jalokivet peikon aarrekammiosta ja palan kalkkikiveä.
Loppupäivän vietimme sitten koko perheenä aurinkoisella Aurlahden uimarannalla Lohjanjärvellä. Rannalla oli mahtavasti leikkitelineitä lapsille, hyvät fasiliteetit ja sopivan matala pohja. Vesi oli sen verran lämmintä, että uskaltauduttiin kaikki uimaan (paitsi vauva). Neljäs museokäynti heinäkuussa oli Rautatiemuseo Hyvinkäällä, jossa vietimme kolmen yön miniloman. Siitä teen kuitenkin oman postauksensa jossakin vaiheessa, joten ei siitä sen enempää tällä kertaa.
Heinäkuussa vietimme myös puolitoista viikkoa vanhempieni kesäpaikassa Porvoossa. Toinen veljeni perheineen oli siellä meidän kanssa ja myös vanhempani olivat mukana menossa osan aikaa. Oli ihanaa, kun esikoinen sai leikkiä aamusta iltaan serkkujensa kanssa ja vauvalle riitti innokkaita hoitajia.
Ei tehty mitään ihmeellistä, mikä oli ihan parasta. Käytiin uimassa, paikallisella kesätorilla (jossa lapset pääsivät paloauton kyytiin), kirppiksillä, ahmittiin mustikoita, järjestettiin mökkiolympialaiset, saunottiin ja lilluttiin paljussa. Yhtenä päivänä teimme retken Kungsbackan kotieläintilalle, joka oli ihanan perinteinen maatila. Eri eläimiä oli aika paljon ja tilalla oli myös muuta kivaa tekemistä lapsille. Monia eläimistä sai silittää ja ruokkia, ja yksi kili ei millään malttanut pysyä aitauksessaan.
Muuten sitten oltiinkin ihan kotosalla. Nautittiin kesäkeleistä omalla terassilla, leikkipuistoissa ja rannoilla. Juhlistettiin perhepiirissä useampia synttäreitä. Syötiin loputtoman paljon jätskiä, grillattiin, pyöräiltiin ja totuteltiin elämään nelihenkisenä perheenä.
Elokuussa oli vuorossa paluu "arkeen", kun esikoinen palasi päiväkotiin ja minä hanketyöhöni (tosin hyvin vähillä tunneilla). Kävin myös koulutuksen uuteen työhön liittyen ja aloitin pilateksen miehen jäädessä vanhempainvapaalle vauvan kanssa. Esikoinen halusi myös aloittaa kaksi harrastusta, joten arki tuntuu melko kiireiseltä tällä hetkellä.
Elokuussa juhlistimme vauvan ristiäisiä ja kuudetta hääpäiväämme. Oli ihanaa saada kaikki läheiset mukaan perheemme tärkeään päivään. Kasteen toimitti tuttu perhepappimme, joka otti ihanasti mukaan myös esikoisen. Vanhempieni ja leipomoiden avustuksella saimme ihanat herkut pöytään, joista nautittiin vielä monta päivää juhlien jälkeen. Vauva sai nimeksi Lenni Ilmari ja viisi mahtavaa kummia läheisistämme.
Englannissa asuvat ystävämme jäivät vielä pariksi päiväksi ristiäisten jälkeen meille lomailemaan. Kävimme Linnanmäellä huvittelemassa ilmaislaitteissa ja saimme opiskeluaikaisen blondikkomme kasaan vuoden tauon jälkeen. Tosin nykyään tuo kolmen hengen porukka on aika paljon isompi, kun meillä kaikilla on miehet ja kaksi lasta.
Sellaista kaikkea mahtui meidän kesään 2024. Univajeesta huolimatta toivon muistavani tämän kesän. Se on ollut elämänmakuinen, tunteikas ja aurinkoinen. Vaikka tunteet ovat vaihdelleet, on päällimmäisenä sydämessä aivan valtava onni ja kiitollisuus tästä kaikesta ❤️
Miten sinun kesäsi sujui?
