Mitä Huippuvuorilla voi tehdä?

Huippuvuoret eivät ole lomakohde sieltä tavallisimmasta päästä. Sinne on turha suunnata, jos kaipaa lomaltansa miellyttäviä sääolosuhteita, rentoa rantaelämää, shoppailua tai kulttuurielämyksiä. Vuoret, meri, lumi ja jää ovat lähes ainoita asioita, joita Huippuvuorilta löytää tähän aikaan vuodesta. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö Huippuvuorilla riittäisi tekemistä vaikka pidemmänkin loman ajaksi. Se vaatii vain oikeanlaista varustautumista ja seikkailumieltä.

Huippuvuoret tarjoaa loistavat olosuhteet moneen talviseen urheilulajiin. Huikaisevan kauniista maisemista voi nauttia muun muassa kävellen, hiihtäen, moottorikelkkaillen tai koirareessä istuen. Jos kaipaa vielä lisäseikkalua, voi myös käydä tutustumassa valtaviin jääluoliin, jotka sijaitsevat usean kymmenen metrin syvyydessä jäätiköiden kätköissä.

Lauantaina lähdimme heti aamusta noin 12 kilometrin vaellukselle kohti yhtä tuollaista jääluolaa. Pääsimme liittymään erään serkkuni opiskelutoverin seurueeseen, joilla oli kivääri ja muut tarvittavat välineet mukaan vaellukselle. Kivääri on siis oltava aina mukana, kun liikkuu kylän ulkopuolella. Koska lähdimme kipuamaan vuoren rinteiden välistä solaa ylös, piti meidän pakata mukaan myös tarvittavat välineet lumivyöryjä varten.

Sola oli välillä todella jyrkkä ja eteneminen lumessa oli välillä tuskastuttavan hidasta. Onneksi aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja maisemat olivat hukaisevan kauniita. Pidimme pienen tauon ihmisten tekemässä lumiluolassa, jonka jälkeen jatkoimme taivallusta. Lopulta saavuimme jääluolan suulle, josta alkoi seikkailumme toinen osa.

Laitoimme otsalamput päälle ja laskeuduimme jääluolan pimeyteen. Jääluola oli yllättävän tilava ja siellä kulkeminen oli melko helppoa (mitä nyt vähän kompuroin polvia mustelmille :D). Hankalimpien nousujen ja laskujen kohdalle oli myös laitettu köysiä, joista pitää kiinni. Kuljimme jääluolan sisällä melko pitkän matkan, kunnes kulku kävi niin vaikeaksi, että siihen olisi tarvittu hakkuja ja muita varusteita.

Niinpä käännyimme takaisin ja nousimme pimeydestä takaisin kirkkaaseen päivänvaloon. Yllättäen alaspäin meno sujui paljon reippaammin ja kevyemmin kuin nouseminen. Lopussa saimme vielä loistavan idean hyödyntää mukana raahaamiamme lapioita liukureina. Jyrkkä sola oli mitä mahtavin pulkkamäki!

Myös sunnuntaina suuntasimme kohti toista jääluolaa. Tällä kertaa kulkuvälineenä toimivat moottorikelkat. Toiveissani oli päästä koiravaljakon kyytiin, mutta ne retket olisi pitänyt tajuta varata jo viikkoja etukäteen, joten oli tyydyttävä moottorikelkkoihin. En ollut kelkkaillut kahdeksaan vuoteen, joten kyllä siinäkin riitti jännitystä kerrakseen. Aurinko oli vaihtunut melko sakeaan lumipyryyn ja osan matkasta kelkkojen lisäksi ei näkynyt mitään muuta kuin valkoista.

Saavuimme jääluolalle ja lähdimme laskeutumaan kohti jäätikön syvyyksiä. Jääluola on syntynyt joesta, minkä takia se on joka vuosi erilainen. On uskomatonta, miten monenlaisia pintoja ja muotoja jäälle voikaan syntyä. Kyseisen luolan erityisyys oli se, että yhdestä kohtaa sen seinämää työntyi ulos kiveä, jossa oli lehtifossiileja. Aivan käsittämätöntä, että paikassa, jossa ei nykyään kasva yhtäkään puuta, on joskus aikanaan kasvanut vehreitä lehtipuita. Maailma on kyllä niin ihmeellinen paikka!

Olisi varmasti upea kokemus yöpyä joskus jääluolassa. Sammutimme kävelymme aikana hetkeksi kaikki valon- ja äänenlähteet ja keskityimme nauttimaan korviahuumaavasta hiljaisuudesta ja täydestä säkkipimeydestä. Sen jälkeen nousimme takaisin maanpinnalle ja ajelimme valkoisuuden keskellä takaisin kylään.

Luonto tarjoaa paljon mielenkiintoisia elämyksiä Longyearbyenin lähistöllä. Jos se ei vielä riitä, voi kevät- ja kesäaikaan lähteä laivaretkille, joilla on mahdollista nähdä kaikkea aina linnuista hylkeisiin ja jäävuorista jääkarhuihin. Oma elämyksensä on myös kastautua Jäämeressä, joka jäi kuitenkin tällä reissulla tekemättä.

Suosittelen Huippuvuoria lämpimästi kaikille, jotka kaipaavat vähän erilaista lomaa ja joiden sisällä asuu pieni tai suuri seikkailija. 

5 x Afrikkani

Näin viikko ennen reissuun lähtöä (en vieläkään tajua, että siihen on niin vähän aikaa!) ajattelin muistella niitä viittä edellistä kertaa, kun olen päässyt tutustumaan Afrikan ihmeelliseen maailmaan. Afrikka on todella kiehtova maanosa täynnä erilaisia kansoja ja kulttuureja, huikaisevan kaunista luontoa, järkyttävää historiaa ja nykypäivää sekä kiinnostavia vierailukohteita. Toiset pelkäävät, toiset rakastavat ja toiset inhoavat sitä, mutta ketään Afrikka tuskin jättää kylmäksi.

Omasta mielestäni se on todella mielenkiintoinen matkakohde, joka on jokaisella kerralla näyttänyt minulle aivan erilaisen puolen itsestään. Afrikkaa ei voi sanoa nähneensä käytyään yhdessä sen maassa. Itse olen käynyt viidessä eri Afrikan maassa, enkä vieläkään usko nähneeni kuin pintaraapaisun tuosta maanosasta. Pohjois-Afrikka arabikulttuureineen on aivan eri asia kuin esimerkiksi Itä- tai Länsi-Afrikka, joissa valtioita värittävät erilaiset heimokulttuurit.

Olen tehnyt Afrikkaan viisi erityyppistä matkaa, joiden kautta olen nähnyt sen viisi erilaista puolta. Olen ollut ryhmämatkalla Senegalissa, rantalomalla Marokossa, safarimatkalla Keniassa, golmatkalla Tunisiassa ja sukellusmatkalla Egyptissä. Tuleva matka taas tulee olemaan mielenkiintoinen sekoitus vähän kaikkea, jonka kautta käsitykseni Afrikasta syvenee varmasti entisestään.

Edelliset Afrikan matkani olen tehnyt vuosina 2003-2007. Ikävä kyllä aika on tehnyt tehtävänsä, enkä muista välttämättä kaikkia paikkoja ja kaupunkeja oikein, koska reissuista alkaa olla jo kymmenisen vuotta aikaa. Taas yksi syy, miksi niitä matkapäiväkirjoja kannattaa pitää! 

1. Senegal

Ensikosketukseni Afrikkaan oli sukumme matkatoimisto Olympian järjestämä ryhmämatka Senegaliin vuonna 2003. Matka koostui perinteisestä rantalomailusta ja mielenkiintoisista päiväretkistä. Matkan aikana tutustuimme muun muassa paikallisten elämään, teimme kalastus- ja laivaretken merelle, kävimme hiekkadyyneillä, vaaleanpunaisella Retba-järvellä ja paikallisilla markkinoilla. Ainakaan silloin turismi ei ollut vielä päässyt juurtumaan kovin paljon Senegaliin, vaan siellä sai nauttia aidontuntuisesta afrikkalaistunnelmasta. Tiedä sitten mikä on tilanne nykypäivänä, kun tuosta reissusta on tosiaan jo se reilu kymmenen vuotta.

2. Marokko

2004 suuntasimme vanhempieni kanssa syyslomareissulle Marokon Agadiriin. Kyseessä oli ihan puhtaasti rantaloma, mutta toki kiertelimme jonkin verran myös itse kaupungissa ja vierailimme muun muassa eläintarhassa. Teimme myös päiväretken valtaville Marrakechin markkinoille, joissa pääsi aistimaan todellista arabitunnelmaa väreineen, tuoksuineen ja kauppiaineen. Arabimaat ovat kyllä ihan oma lukunsa, etenkin jos sattuu olemaan vaaleahiuksinen tyttö/nainen. Ties kuinka monta kamelitarjousta tuonkin matkan aikana vanhempani minusta saivat. Yksi kauppias tarjosi sataa kamelia, johon äiti vastasi, ettei tee kameleilla mitään, mutta voisi sen sijaan ottaa 10 nahkalaukkua. Kiitti mutsi! Tiedänpähän ainakin arvoni :D

3. Tunisia

Päätin lipsua kronologisesta järjestyksestä, koska Tunisia ja Marokko ovat melko samankaltaisia maita ja Tunisian kuvia en löytänyt valokuvakätköistämme. (Lisäilen, jos joskus löydän.) Eipä niitä varmasti paljon olekaan, koska lähes koko reissu kului golfatessa, se kun oli sen päätarkoitus. Vuonna 2006 intoni golfaukseen oli vielä huipussaan ja niinpä lähdimme vanhempien kanssa golfmatkalle Tunisiaan. Viikko koostuikin siis lähes kokonaan golfkierroksista ja -kisoista sekä rannalla loikoilusta. Sen takia kuva Tunisiasta jäi hyvin pintapuoliseksi, mutta ainakin golfkentät tuli todettua hyviksi. (Tosin tuon matkan jälkeen intoni golfiin hiipui lähes kokonaan :D)

4. Kenia

Sitten hypätään takaisin vuoteen 2005, jolloin suuntasimme äitini kanssa jälleen Olympian järjestämälle safarimatkalle Keniaan. Matka alkoi Nairobista, josta lähdimme lähes viikon safarille Kenian luonnonpuistoihin (Amboseli sekä Länsi- ja Itä-Tsavo). Reissun lopuksi nautiskelimme vielä kolme päivää Mombasan upeista hiekkarannoista (ja polttavasta auringosta!). Matkan aikana näimme muun muassa Kenian huikaisevaa eläinkirjoa ja maisemia, Karen Blixenin museon, Maasai-kyliä sekä vierailimme paikallisessa koulussa. Tuo matka ja vierailu kouluun saivat minussa syttymään todellisen palon siitä, että haluan vielä joku päivä palata Afrikkaan vapaaehtoistyön parissa. Uskomatonta, että sen aika vaan koittaakin jo näin pian!

5. Egypti

Tuorein matkakokemukseni Afrikasta on vuodelta 2007, jolloin suuntasimme lähes koko perheen voimin sukellusmatkalle Egyptin Sharm El Sheikhiin. Paikka oli aika perinteinen turistirysä keskellä autiomaata, jossa ei juurikaan ollut mitään nähtävää. Varsinaiset nähtävyydet sijaitsivatkin pinnan alla, Punaisen meren syleilyssä. Teimme matkan aikana useita sukelluksia joiden kautta pääsimme ihastelemaan vedenalaista ihmemaata. Laitesukeltaminen on todella mahtavaa puuhaa ja harmittaakin, että sitä ei ole tullut harrastettua tuon reissun jälkeen. Nyt kynnys on jo noussut niin korkealle, että haluaisin käydä jonkinlaisen "palautuskurssin", jotta uskaltaisin taas suunnata pinnan alle. Matkan aikana teimme myös päiväretken Kairoon ja Gizaan ihmettelmään pyramideja ja Sfinksiä, jotka ovat mielestäni yksiä vaikuttavimpia nähtävyyksiä koko maailmassa.

Sellaisia Afrikkakokemuksia siis minulla. Usein Afrikasta tuodaan esille vain sen huonoja puolia (kuivuus, nälänhätä, sairaudet, huono koulutustaso, sodat yms.) ja unohdetaan kaikki se hyvä ja kaunis, mikä myös on osa tuota maanosaa. Paljon on tehtävä, jotta Afrikkan maat saataisiin nousemaan ylös siitä syvästä kuopasta, jossa niistä suurin osa on lähes aina ollut. Se ei kuitenkaan tapahdu kauhistelemalla, syyllistämällä tai ennakkoluuloisuudella, vaan aidolla välittämisellä ja yhteistyöllä. Vaikka toivon koko sydämestäni, että Afrikan valtioita odottaa parempi huominen, toivon ettei se poista kuitenkaan niitä asioita, jotka ovat jääneet minulle päälimmäisenä mieleen tuosta maanosasta. Aitoutta, elämäniloa ja erilaisuutta.

Vuosiahan noista reissuista on tosiaan vierähtänyt, joten onkin jo korkea aika lähteä uudestaan kohti tuota kiehtovaa maanosaa. Huomenna kasvatan matkafiilistä entisestään, kun menemme katsomaan Viivin synttäreiden kunniaksi Helsingin Kaupunginteatteriin Tarzan-musikaalin. Kiitos Viivin, viime aikoina on päässäni aina reissua ajatellessa alkanut soida Toton Africa. Tässä se teille kaikille muillekin korvamadoksi :D 

Afrikkaa ei voi kuvitella, se pitää kokea.

Pattayan valoisia ja varjoisia puolia osa 2/2

Aika rientää taas vaihteeksi hurjaa vauhtia. Uskomatonta, että Pattayalta lähdöstä on jo lähes kuusi viikkoa eli saman verran kuin siellä aikaani vietin. Suomeen paluustakin on jo yli kolme viikkoa, vaikka kotiutumisprosessi onkin edennyt "hieman" hitaasti. Eilen päädyin taas jotenkin kummasti selailemaan lentoja ympäri maailmaa, addikti mikä addikti! :D  Nyt olisi vuorossa kuitenkin loput plussat ja miinukset Pattayalla vietetystä kuudesta viikosta. 

YMPÄRISTÖ

Ympäristönä Pattaya ei ollut minulle kovinkaan mieleinen. Viihdyn paremmin paikoissa, joissa pääsee enemmän kosketuksiin luonnon kanssa. Pattayalla luonto rajoittui rantoihin ja mereen, jotka olivatkin ne harvat positiiviset puolet siellä. Tosin nekin, kuten joka paikka, oli pilattu lähes täysin roskaamisella. En voi käsittää paikallisten ja turistien välinpitämättömyyttä roskaamisen suhteen. Jos samanlainen meno jatkuu, koko Pattaya tulee vielä hukkumaan kaikkeen roskaansa.

Pattayan parempia puolia

Tuntui järjettömältä, että esimerkiksi juuri Pratamnakin alueella rakennetiin koko ajan toinen toistaan hienompia rakennuksia, mutta yleisestä viihtyisyydestä kukaan ei välittänyt ollenkaan. Itse en ainakaan koskaan sijoittaisi asuntoon, joka sijaitsisi lähinnä keskellä kaatopaikkaa, vaikka itse asunto olisi kuinka hieno tahansa. Toinen asia, mikä pisti tietysti myös silmään, oli ero turistien ja paikallisten asumusten välillä. Samassa korttelissa saattoi hyvin olla hulppeita asuintaloja ja paikallisten peltipaloista kyhäämiä majoja. Elämän eriarvoisuuteen ei vaan totu koskaan.

Pattayan pahempia puolia

Rannoilta saattoi roskien lisäksi tehdä myös muita mielenkiintoisia löytöjä, joita kuvaa hyvin H:n ja minun keskustelu eräänä iltana, kun lähdimme kulkemaan pitkin vesirajaa hämärän aikaan. Keskustelu meni suurin piirtein näin:

H: "Miks me ei kävellä useemmin rantaa pitkin?"
E: "No niinpä, tää on just ihanaa!"
Muutama askel eteenpäin
H: "HYIIII!!! Kuollut lintu!!!"
E: "NO HYI!!!"
Muutama askel eteenpäin
E: "YÄÄÄK! Kuollut kala!!!
H: HYIII!!! Eiku elääks se??!!
E: No HYI, nyt kyl mennään takas kadulle!
H: Joo, eiköhän tää rantakävely taas riittänyt!

AURINKO JA LÄMPÖ

Toisin kuin monet muut, en varsinaisesti lähtenyt Pattayalle auringon ja lämmön takia, koska en ole kumpaakaan niistä koskaan kovin hyvin sietänyt. Mutta täytyy myöntää, että kyllähän niistä silti tuli nautittua. Varsinkin tuon Suomen pitkän, märän, kylmä ja ankean syys-talven jälkeen oli ihanaa tuntea aurinko ja lämpö taas iholla.

Mutta sitten päästäänkin siihen varjopuoleen eli palamiseen. En ole koskaan viettänyt noin pitkää aikaa missään lämpöisessä maassa, joten ajattelin että palaisin vain aluksi ja sen jälkeen alkaisin jo ruskettua. No, eipä taas kaikki mennyt niin kuin Strömsössä, vaan polttelin vuoronperään eri ruumiinosiani ja siitä huolimatta päivetyin vain hyvin hennosti :D Kai se on vaan pakko pikku hiljaa tyytyä joko ravun tai maitovalaan osaan.

Auringon valoisia ja punaisia puolia :D

Ja sitten oli vielä se hikoileminenkin! Sille ei vaan tullut loppua. Ei, vaikka ilmastointia piti täysillä ja yritti kulkea mahdollisimman kevyissä vaatteissa. Jääkylmän suihkun jälkeen raikkaudesta sai nauttia ehkä 3 minuuttia, kunnes tuskanhiki nihkeili jo iholla. Hiukseni eivä nähneet pesuista huolimatta puhdasta päivää, niin rankasti päänahkani hikosi, ei auttanut kuivashamppoot tai muut. Aamuisin, kun oli juuri saanut meikattua ja laitettua itsensä jotenkin ihmisen näköiseksi, ei tarvinnut ottaa kuin viisi askelta, niin meikit olivat pitkin poskia, vaatteet täynnä hikiläikkiä ja hiukset liimautuneena päähän. +35 lämpötila oli vain yksinkertaisesti liikaa tällaiselle valmiiksi jo ylikuumaveriselle ihmiselle.

AKTIVITEETIT JA NÄHTÄVYYDET

Varinaisia nähtävyyksiä Pattayalla ei juurikaan ollut lukuunottamatta sitten erilaisia buddhia ja temppeleitä, jotka olivat kyllä ihan mielenkiintoisia vierailukohteita. Itsehän kävin ihastelemassa Big Buddhaa, yhtä keskustan temppelialuetta ja Totuuden temppeliä. Noista kolmesta vaikuttavin oli ehdottomasti Totuuden temppeli, joka kannattaa käydä katsomassa, jos Pattayalla päin liikkuu.

Ylhäältä alas: Big Buddha, Temppelialue, jonka nimeä en vieläkään tiedä (:D) ja Totuuden Temppeli

Aktiviteettimahdollisuuksia taas Pattayalla riitti vaikka kuinka paljon. Shoppailuun, syömiseen ja yleiseen kiertelyyn sai tietysti kulutettua aikaa jo ihan kiitettävästi, mutta tuli siellä välillä jotain muutakin tehtyä. Kolmiulotteinen taidemuseo Art in Paradise oli yksi ehdottomista lemppareistani. Myös leffassa käynti oli mieleenpainuva kokemus kaiken säädön jälkeen. Synttäreinäni tekemä laskeutuminen Pattaya Towerista oli sekin unohtumaton kokemus. Tekemistähän olisi riittänyt vielä vaikka kuinka paljon, koska Pattayalta löytyi muun muassa vesipuisto, golf-, keila- ja mikroautoratoja, akvaario, eläinpuistoja, kelluvat markkinat, erilaisia museoita, kabareeta, thainyrkkeilyä ja loputon määrä vesiaktiviteetteja.

Vasemmalta oikealle: Art in Paradise, elokuvateatteri ja Pattaya Tower

Jos Pattayan aktiviteetit eivät vielä riittäneet, löytyy sen lähistöltä vielä lisää vaihtoehtoja. Näistä kävin itse kokeilemassa Flight of the Gibbon viidakkovaijerirataa, mikä oli yksi koko reissun ikimuistoisimmista kokemuksista. Samalla kävin myös tutustumassa Khao Kheow Open Zoon ihastuttaviin eläimiin. Nuo aktiviteetit löytyivät siis tunnin matkan päästä Pattayasta. Lisäksi olisin kovasti halunnut päästä käymään aivan Pattayan edustalla sijaitsevalla Koh Larnin saarella, joka olisi myös varmasti ollut näkemisen arvoinen. Ikävä kyllä sairastelu vei aina voiton, joten se jäi kokematta.

Yksi parhaimmista kokemuksista ikinä, venäläisturisteista huolimatta!

Vaikka Larnin saari jäikin näkemättä, pääsin Pattayan viikkojen aikana tekemään sentään yhden pidemmänkin reissun sen ulkopuolelle. Pattayan yhdeksi hyväksi puoleksi voikin laskea sen hyvät yhteydet vähän kauempana sijaitseville saarille, kuten Koh Sametille ja Koh Changille, joista jäkimmäisestä pääsin nauttimaan viideksi päiväksi H:n kanssa.  Reissun parasta antia olivat useat mielenkiintoiset aktiviteetit, kuten melonta, snorklaus, elefanttisafari ja itsenäinen hortoilu keskellä viidakkoa. Noiden lisäksi saarella pystyi nauttimaan puhtaista ja rauhallisista rannoista, hyvästä ruuasta ja rennosta tunnelmasta. Suosittelenkin lämpimästi yhdistämään edes jonkinlaisen saarivisiitin Pattayan reissuun, jos se vain on mahdollista. Saaret kun ovat edelleenkin mielestäni se paras osa Thaimaata.

Koh Changin aktiviteettimahdollisuuksia

PROSTITUUTIO

Sitten päästään asiaan, joka tulee lähes kaikilla ensimmäisenä mieleen Pattayasta, nimittäin prostituutioon. Vaikka kuinka yritin jo etukäteen valmistautua siihen, löi todellisuus minua rumasti päin kasvoja. Pattayalla oli oikeastaan mahdotonta lähteä ulos ovesta törmäämättä johonkin prostituution muotoon. Joko vastaan käveli "hieman" epäsuhtaisia pariskuntia (nuori ja kaunis thainainen + järkyttävän ruma ja lihava länkkärimies) tai sitten prostituoidut yrittivätt hankkia seuraa itselleen baareissa tai kadunvarsilla. Kaiken tuon kuvottavuuden keskittymä oli sitten keskustassa sijaitseva Walking Street, joka täyttyi iltaisin ällöttävistä miehistä, toinen toistaan vähemmissä vaatteissa esiintyvistä naisista ja ladyboysta sekä sisäänheittäjistä, jotka tyrkyttivät milloin mitäkin pingpong-show'ta kaikille vastaantuleville ihmisille. Ja siltikin siellä jotkut vanhemmat kävelyttivät pieniä lapsiaan!

Mysteeriksi jäi, mitä naapurin Husband Day Care Centerissä oikein tehtiin, mutta Walking Streetin kuviot tulivat sitäkin selvemmiksi.

Kaikista hirveintä oli kuitenkin se, miten siihen kaikkeen tottui. Aluksi kyyläsin jokaista vastaantulevaa "pariskuntaa" havaitakseni edes jotakin merkkejä siitä, että kyseessä saattaisi olla oikeasti rakastuneet ihmiset. Järkytyin jokaisesta huorasta, ladyboysta tai sisäänheittäjän ehdottamista esityksistä. Loppuaikana noihinkaan asioihin ei enää jaksanut juurikaan kiinnittää huomiota, sitä vain kulki jonkinlaiset lasit silmillä ja yritti unohtaa karun todellisuuden. Kun sitten Camilla tuli pariksi päiväksi Pattayalle ja järkyttyi syvästi kaikesta näkemästään, tajusin miten "normaaliksi" asiaksi prostituutio oli minulle käynyt. Vastustan prostituutiota kaikissa muodoissa ja olikin pelottavaa, miten nopeasti siihen kuitenkin alkoi tottua. Se kuuluu ehdottomasti yksiin Pattayan huonoimmista puolista. 

ARKIELÄMÄN TOIMIVUUS

Yllättävän nopeasti sitä onnistui muodostamaan Pattayallakin "arkirutiinit", vaikka elämä erosikin melko paljon Suomen kuvioista. Eniten ehkä yllätti ja samalla ärsytti asumisen kallius ja sen ihanan netin toimimattomuus. Asuntonihan oli 19 neliön kokoinen kalustettu yksiö, joka oli ihan siisti, mutta hintaansa nähden hyvinkin pelkistetty. Lähes kaikki piti hankkia asuntoon itse ja myös petivaatteista piti maksaa erikseen vuokraa. Siihen päälle vielä vesi- ja sähkömaksut, niin yhteensä asumiskuluihin minulla meni 6 viikossa noin 500 euroa. Suomessa maksan 46 neliöisestä pihallisesta kaksiosta sähköineen, vesineen ja toimivine netteineen vähän päälle 500 euroa kuussa, joten siihen verrattuna asuminen Thaimaassa oli älyttömän kallista. Varmasti olisi saattanut löytyä halvempiakin vaihtoehtoja, jos asiaan olisi paneutunut enemmän. Koska aloitin kuitenkin asunnon etsinnän suhteellisen myöhässä ja halusin vuokrata sen suomalaisen kiinteistövälitystoimiston kautta, olivat vaihtoehdot todella suppeat.

Kotitalo vasemmalla ja monikäyttöinen keittiö oikealla :D

Asunto itsessään vielä menetteli (paitsi se NETTI!), mutta koko asuinrakennus oli itsessään aika ankea. Muut saman rakennuttajan talot olivat melko hulppeita ja niissä kaikissa oli viihtyisä oleskelualue uima-altaineen, jota olisin kovasti kaivannut myös tuonne rakennukseen. Rakennuksen alakerrassa sijaitsi myös se Spicies-ravintola, jonka läpi meidän asukkaiden oli aina kuljettava, jos halusimme kämpillemme. Aivan älytön ratkaisu sekä meidän asukkaiden että ravintolan asiakkaiden puolesta! Vai nauttisitko sinä, jos kesken ravintolakäynnin joku tuntematon ihminen puskisi pöytäsi ohi lenkistä hikisenä tai suoraan rannalta hiekkaa ja vettä valuen? :D

Monia hyvinkin arkisia asioita oppi arvostamaan, kun ne menetti. Kuten pyykkikonetta. Suurimmat pyykit vein alakerran pesulaan, mutta sen ollessa melko kallista päädyin pyykkäämään pienemmät vaatekappaleet omin käsin. Todella rasittavaa puuhaa ja niiden kuivaminen kesti ikuisuuden, kiitos ilmankosteuden, joten jokaisessa ovessa tai kaapinkahvassa roikkui lähes koko ajan vaatteita tuoden persoonallisuutta sisustukseeni :D Pykkikone, kuinka rakastankaan sinua!

Lähikauppani oli seiskaleiska alias 7 eleven, jonka valikoimat eivät olleet kummoiset, mutta eipä siellä kauheasti mitään kaivannutkaan, kun tuli aina syötyä ravintoloissa. Ainoastaan myslit yms. piti hakea kauempaa olevasta Foodmartista ja tuoreet hedelmät joko toreilta tai kiertävistä mopokojuista. Seiskan edessä oli myös pankkiautomaatti, joka tosin veloitti jokaisesta nostosta melkein 4 euroa, joten siitä kannatti nostaa aina kerralla enemmän. Vettä pystyi kaupan lisäksi ostamaan automaateista, joita oli lähes joka kadunkulmassa hintaan 1 baht(noin 2 senttiä)/1 litra. Edullisuuden lisäksi vältin samalla myös turhan muovijätteen, jota riitti Pattayalla ihan tarpeeksi muutenkin!

Itse kävelin lähes joka paikkaan, ainoastaan isommille markkinoille ja välillä keskustaan piti napata 10-taxi alleen. Ruuhkat keskustaan tosin olivat välillä niin kovat, että kävellen oli melkein nopeammin perillä. Arvostan Suomen rauhallista ja hyvin toimivaa liikennettä, mutta olihan siinä lavataksin perässä roikkumisessa, iloisessa tööttäilyssä ja hallitussa liikennekaaoksessa omat puolensa. Suomi tuntuu niin älyttömän hiljaiselta ja kuolleelta, kun kerkesin jo hetken tottua siihen, että kaikki elämä on kaduilla, ei neljän seinän sisällä. 

Arjen välttämättömyyksiä Pattayalla: 10-taxit, lähikauppa ja vesiautomaatti

Pattayasta riittäisi varmasti loputtomasti kerrottavaa, mutta lopetan jaaritteluni ainakin tällä erää tähän. Jos jotakuta kiinnostaa tietää vielä jotain enemmän, vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin :)

Mikä sitten on lopullinen tuomioni? Pattaya oli minulle likainen, monipuolinen, kiinnostava ja opettavainen kaupunki, jossa sain kokea uskomattoman määrän ikimuistoisia kokemuksia, niin hyvässä kuin pahassa. Hyviä ja huonoja puolia löytyi lähes yhtä paljon, mutta suurin osa hyvistä puolista on koettavissa koko Thaimaassa. Sen takia en usko, että itse tulen koskaan enää palaamaan Pattayalle. Thaimaassa kun on niin paljon hienompiakin paikkoja.

6 viikkoa Pattayalla opetti minulle todella paljon itsestäni ja opetusharjoittelu Pattayan suomalaisessa koulussa kehitti opettajuuttani monella tavalla. En kadu hetkeäkään päätöstäni lähteä Pattayalle ja olen kiitollinen kaikille niille, jotka tekivät matkastani mahdollisen ja niille, jotka tekivät matkastani unohtumattoman. Pattaya tulee pysymään aina sydämessäni ja muistuttaa, ettei kaikki ole välttämättä vain sitä, miltä näyttää.

Lempiaktiviteettini matkoilla

Matkustamiseen kuuluu paljon muutakin ohjelmaa kuin nähtävyyksien kiertäminen. Matkakohde määrittää paljon aktiviteettien määrää ja laatua, mutta jokaisesta kohteesta löytyy aina jotakin kokeilemisen arvoista tekemistä. Joskus niiden etsimiseen ja toteuttamiseen voi kulua paljonkin aikaa, vaivaa ja rahaa, mutta yleensä ne ovat sen arvoisia. Rauhallinen kävely ympäri matkakohdetta tai rannalla löhöily voivat riittää toisille, mutta itse tarvitsen onnistuneeseen matkaan myös erilaisia ja mielenkiintoisia aktiviteetteja. Tässä ovat minun lempparini matka-aktiviteeteista.

1. Vesiaktiviteetit

 

Kaikki toiminta, mikä tapahtuu vedessä on aina minun mieleeni. Se voi olla lillumista uima- ja porealtaissa tai kuumissa lähteissä, snorklausta koralliriutoilla, sukellusta Punaisessa meressä, veneilyä, koskenlaskua tai montaa muuta. Kaikki käy, kunhan toimintaan liittyy jotenkin vesi. Vesi on minulle rentouttava elementti ja vedenalainen maailma on uskomattoman mielenkiintoinen. Joku päivä haluaisin päästä ainakin vielä kokeilemaan surffausta, vaikka olen lähes täysin vakuuttunut omasta surkeudestani siinä jo etukäteen. Kaikkea pitää kuitenkin uskaltaa kokeilla edes kerran!

2. Maa- ja ilma-aktiviteetit

En keksinyt parempaa yläkäsittettä, koska tämä kattaa niin monenlaista toimintaa. Tällä tarkoitan kaikkia maanpinnalla tai ilmassa tapahtuvia toimintoja, joissa olen itse ainakin melko aktiivisena osana toimintaa. Tähän kuuluvat mm. vaellus, luolaretket, dyynilautailu ja -ajelu, harrikka-ajelu, minigolf, seinäkiipeily, siltakiipeily, liitovarjoilu ja useat muut mielenkiintoiset aktiviteetit. Jos vain mahdollista, yritän aina sisällyttää matkaan jonkin erilaisen aktiviteetin, koska niistä jää uskomattoman hienoja kokemuksia.

3. Luonnonpuistot, teemapuistot, eläintarhat ja akvaariot

Lähes jokaisessa matkakohteessa on erilaisia teemapuistoja, eläintarhoja tms. Nämä ovat mielestäni aina hauskoja ja mielenkiintoisia vierailukohteita. Eläinkirjo on maailman aidoissa luonnonpuistoissa, eläintarhoissa ja akvaarioissa aina paljon suurempi kuin Suomessa, huvipuistoissa on vaikka mitä hurjia kieputtimia ja tekemistä ja katsottavaa riittäisi yleensä useaksi päiväksi. Eläimet ja luonto ovat aina lähellä sydäntäni ja sen takia yritänkin mahdollisimman usein sisällyttää ne jotenkin osaksi matkojani.

4. Syöminen

Vaikka rakastan syömistä tällä kotiolosuhteissakin todella paljon, rakastan sitä matkustaessa, jos mahdollista, vieläkin enemmän. Ikävä kyllä ruokailu on yleensä se ensimmäinen asia, josta alan tinkiä matkabudjetissani, minkä takia kaikki ruokailukokemukset eivät aina ole olleet hyviä. Ulkomailla uskaltaudun kuitenkin usein maistamaan jotain aivan uusiakin juttuja, kuten krokotiilia tai kengurua ja muutenkin syöminen on loistava tapa tutustua paikalliseen elämään. Mutta jokaisella matkalla tulee myöskin välillä sietämätön kiire, jolloin pelastuksen tarjoaa lähes aina tuttu ja turvallinen McDonald's ;D

5. Shoppailu

Shoppailu on lähes aina osana matkojani. Haluan ostaa vähintään yhden muiston jokaiselta reissulta, mutta yleensä niitä tulee hamstrattua aika paljon enemmän! Ulkomailla tekee kaupoista lähes aina mielekiintoisia ja ihania löytöjä, joita ei todellakaan tule vastaan Suomen putiikeissa. Erilaiset markkinat ja torit ovat myös mielenkiintoisia vierailukohteita ja niissä pääsee aistimaan hyvin paikallista tunnelmaa. Joulunaikaan monet Euroopan kaupunkien tavaratalot ovat nähtävyyksiä jo itsessään kaikkine upeine joulukoristeluineen. Tavarat säilyvät vielä pitkään matkan jälkeenkin ja niiden kautta on kiva palauttaa mieleen muistoja onnistuneista reissuista.

6. Museot ja kulttuuriesitykset

Museoita löytyy lähes paikasta kuin paikasta. Niissä kiertely antaa matkalle aivan uudenlaista näkökulmaa. Toiset museot ovat maailmankuuluja teoksistaan, mutta myös vähemmän tunnetuista paikoista löytää usein paljon mielenkiintoista katseltavaa. Myös ulkoilmamuseot, kuten Pompeiji, ovat erittäin kiinnostavia vierailukohteita. Jos vain mahdollista, suosittelen myös yhdistämään jonkin kulttuuriesityksen osaksi matkaa. Se voi olla esimerkiksi musikaali, tanssiesitys tai sirkus, jotka ovat kaikki unohtumattomia elämyksiä.

Jokainen matkakohde tarjoaa paljon erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia, joista jokainen varmasti löytää omat suosikkinsa.

Tässä olivat minun suosikkini. Mitkä ovat sinun? :)