Kappale minusta ja musiikin piristävä voima

Olen täällä blogissa ja oikeassa elämässä yrittänyt monet kerrat selittää, millainen ihminen oikeastaan pohjimmiltani olen. Ja joka kerta se on ollut yhtä vaikea tehtävä. Sitten törmäsin viime viikolla kappaleeseen, joka pysäytti heti ensikuulemalta. Ei siksi, että se olisi musiikillinen mestariteos, vaan siksi, että se kappale on kirjoitettu minusta.

 

Mä oon aina ollut tällainen, jotenkin ulkopuolinen
Raivaan omat polkuni ryteikköön, valmista tietä huoli en
Ja mut on helppo väärin ymmärtää jos ei kuoren alle nää
Herkän ja kiihkeän sydämen tää haarniska sisältää

Olen kaatunut ja noussut, olen juossut eksyksiin
Jos on valmis harhaan astumaan voi osua ihmeisiin
Tahdon muurin taakse kurkistaa, tahdon haukata maailmaa
Painaa kaasupolkimen lattiaan, kiitää kohti unelmaa

 

Tää on parasta aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Päivissä on taikaa
Ne eivät palaa milloinkaan
Tää on parasta aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Kuume minua vaivaa
Ja sitä ei saa parantaa

 

Olen uinut vastavirtaan, olen painunut upoksiin
Mut on joskus lyöty köysiin, vaan ei koskaan tainnoksiin
Mul on paksu nahka arpineen ja tie on pitkä kuoppineen
Mutta renkaat ulvoen luisussa syöksyn mutkaan jokaiseen

Kulta pieni puhalla kipinään, se helposti hiipuu
Monta haurasta pientä unelmaa arjen ristille nauliintuu
Kukaan ei vanhana muistele hetkiä jolloin tiskas tai imuroi
Siis jätä astiat altaaseen silloin kun sielussa salamoi

 

Tää on parasta aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Päivissä on taikaa
Ne eivät palaa milloinkaan
Tää on parasta aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Kuume minua vaivaa
Ja sitä ei saa parantaa

(Anssi Kela - Parasta aikaa)

 

Olen täysin mykistynyt siitä, miten tähän kappaleeseen on tiivistetty kaikki olennainen minusta. Luonteenpiirteet, kokemukset, kolhut, unelmat ja elämänfilosofiat. Kaikki yhdessä biisissä.

 

 

Musiikilla on aina ollut tärkeä rooli elämässäni. Se korostuu etenkin silloin, kun elämä näyttää niitä kurjempia puoliaan. Musiikki piristää, lohduttaa ja tsemppaa minua vaikeina hetkinä. Auttaa purkamaan tunteita ja oivaltamaan asioita uudelta kantilta. Kuljettaa hetkeksi muihin maailmoihin.

 

Erityisen piristävää sen vaikutus on silloin, kun sitä pääsee kuuntelemaan livenä. Siksi olen alkanut käydä yhä useammin erilaisilla keikoilla ja festareilla. Kaikki murheet unohtuu siinä hetkessä, kun pääsee laulamaan ja tanssimaan täysillä mahtavien artistien ja bändien mukana.

 



 

Kuvissa hetkiä kahdelta keikalta, jossa olen ollut viimeisen kuukauden aikana. Frederik saapui Larun paikalliseen Bar52:een ja meidän oli vaan pakko mennä katsomaan sitä Viivin kanssa. Viime lauantaina olin puolestaan Hartwall Arenalla katsomassa Kaija K:ta vanhempieni kanssa. Meillä oli aitio käytössä, jossa mahtui tanssahtelemaan kunnolla. Frederik ei niin sytyttänyt esiintyjänä, mutta viihdeanti oli kohdillaan (tosin poistuimme äkkiä, kun hän sanoi tulevansa keikan jälkeen valkkailemaan yleisöstä naisia porealtaaseensa :D). Kaija K taas on ihan mahtava laulaja ja persoona, joka villitsi koko loppuunmyydyn Arenan.

 

Näin joulun aikaan tulee tietysti kuunneltua myös paljon joululauluja, joista suurimmassa kulutuksessa on edelleen Michael Bublén Christmas-levyn kappaleet. En voi uskoa, miten vähän aikaa jouluun enää on. Kunhan saan tämän työkaaoksen pakettiin ensi viikkoon mennessä, voin alkaa kunnolla keskittyä vuoden lempijuhlaani. Enää 8 työpäivää ennen lomaa, ihanaa!

 

Olisi kiva kuulla, mitä musiikki merkitsee teille lukijoille. Onko joku muukin törmännyt joskus kappaleeseen, joka on kirjoitettu kuin sinusta? :)

Päätin keskittyä elämään

Elossa ollaan ja ihan hyvässä voinnissa, vaikka luvattuja postauksia ei olekaan tullut. Viime kuukaudet olen ollut todella turhautunut itseeni. En vaan saa töiden lisäksi hoidettua juurikaan muita asioita. Ei ole aikaa tai ei ole energiaa. Ahdistaa, kun ideoita tänne blogiinkin olisi paljon, mutta en saa niitä käytännössä toteutettua. Totuin niin monta vuotta siihen, että vapaa-aikaa on paljon, etten ole oikein vieläkään tottunut tähän nykyiseen elämänrytmiini.

 

 

Sen takia koko syysloma kului pitkälti rästihommia hoitaen ja tuntui, etten edes kerennyt oikein lomailemaan, kun koko ajan piti olla jossakin tai tehdä jotakin. Oli hajonnutta kännykkää (taas vaihteeksi), Mindin lääkäriä (taas vaihteeksi), hammaslääkäriä, järjestelyä, siivoamista ja muuta "mukavaa" lomapuuhaa. Olisin halunnut edes yhden kokonaisen päivän, jonka olisin viettänyt sängyn pohjalla maaten, mutta sitä täytyy nyt ehkä jaksaa odottaa joululomaan asti. 

 

 

Kun vapaa-aikaa on vähemmän kuin aikaisemmin, elämän muut osa-alueet ovat nousseet tärkeämpään asemaan kuin ennen. Enää en halua käyttää vapaapäivääni blogin kirjoittamiseen, jos voin viettää sen rakkaiden ystävien seurassa elämästä nauttien. Ja tänä viikonloppua unohdin kaikki suorituspaineet ja todella nautin siitä.

 

Ihana H tuli pitkästä aikaa luokseni ja vietimme mahtavan viikonlopun yhdessä. Sen kruunasi eilinen Haloo Helsingin kiertueen päätöskonsertti Hartwall Arenalla. Odotukseni olivat korkealla, mutta keikka ylitti kaikki odotukseni. Reilu kaksi tuntia kului yhdessä hujauksessa yhteen biisejä ja huikeaa show'ta fiilistellessä. Aivan järjetön onnen tunne täytti minut koko konsertin ajaksi ja kantoi vielä pitkälle sen jälkeen.

 

 

Jos olin elokuussa ällistynyt Siltsun konsertista, eilisestä olin mykistynyt. Esitys oli todella näyttävä, täynnä yllätyksiä ja upeasti toteutettu. Biisit kuulostivat paremmilta kuin koskaan ja koko Arena söi HH!:n kädestä. Parasta Haloo Helsingissä on kuitenkin se aitous ja vilpittömyys, jolla he suhtautuvat yleisöönsä. Elli on aivan käsittämättömän ihana persoona, joka koskettaa aidosti ihmisiä. Tällä bändillä menestys ei ole noussut hattuun (toisin kuin Samu Haberilla, joka istui takanamme analysoimassa keikkaa kovaan ääneen, rasittavan oloinen ihminen!).

 

 

Haloo Helsinki! soitti illan aikana monia niistä kappaleista, joita olinkin aina toivonut kuulevani vielä joskus livenä. Kylmät väreet valtasivat koko kehon ja kyyneliä sai pyyhkiä silmäkulmista useamman kappaleen aikana. Elli piti myös äärettömän koskettavan puheen meille kaikille. Ihana, ihana, ihana ilta aivan mahtavassa seurassa. Kiitos HH! ja rakkain H <3

 

Minua on ahdistanut se, etten saa päivitettyä blogia enää niin usein kuin ennen ja toisaalta olen miettinyt sitä, ketä edes kiinnostaa lukea juttujani. Nyt olenkin alkanut muistuttaa itseäni siitä, että perustin blogin alun perin itseäni, en muita, varten. Mutta minä olenkin juuri se, joka asettaa itselleni ne suurimmat paineet tämän blogin suhteen. Ainakaan en aio enää tehdä täällä tyhjiä lupauksia. Kirjoitan sitten, kun siihen on aikaa ja halua. Ehkä ensi viikolla, ehkä ensi kuussa, ehkä ensi vuonna.

 



 

Elämä ei ole täällä bittiavaruudessa, vaan jossain ihan muualla. Se on puiden upeassa väriloistossa, kauniissa joutsenparvessa, auringonlaskussa, haukassa, joka istahti ikkunani eteen, rakkaiden ystävien kanssa jaetuissa nauruissa, onnenkyynelissä, koskettavissa kappaleissa, riehakkaassa tanssimisessa, tuntemattoman käteen tarttumisessa ja niin monessa muussa asiassa. Ja ne asiat pysyvät yhtä tärkeinä, kerkesin niistä tänne blogiin raportoimaan tai en.

 

Aurinkoa kaikille tulevaan viikkoon! :)

SILTSU!!!

En ole koskaan ollut iskelmä- tai tangomusiikin erityinen ystävä. Siksi tuntuu oudolta sanoa, että koin eilen yhden elämäni parhaimmista konserttielämyksistä iskelmätaivaan kirkkaimman tähden Jari Sillanpään juhlakonsertissa. Mutta niin siinä vain kävi, että Siltsu vei mennessään tornadon lailla ja pisti pystyyn sellaiset synttäribileet, etten ole vastaavaa nähnyt koskaan.

Olemme Viivin kanssa "fanittaneet" Siltsua ihmisenä jo vuosia (kiitos erään lukemamme jouluhaastattelun!), mutta musiikillista kiinnostusta Siltsu on alkanut herättää vasta viime vuosien aikana. Minulle käännekohta oli Tähdet, tähdet-ohjelma, jossa Jari loisti monipuolisuudellaan ja uskomattomalla karismallaan. Kun sitten tieto Siltsun Stadionkonsertista kiiri korviimme, päätimme vihdoin lähteä katsastamaan Siltsun ensimmäistä kertaa myös livenä. Emmekä joutuneet pettymään.

Ennen konserttia Jari tarjosi kaikille lähes 40 000 katsojalle kakkukahvit, josta tunnelma lähti mukavasti nousuun. Meillä oli kenttäpaikat konserttiin, jotka osoittautuivat todella hyviksi. H-hetkeä odottelimme istuskellen rennosti maassa Jarin orkesterin esittäessä sankarin suosikkibiisejä. Yhtäkkiä kesken erään kappaleen mukaan ilmestyi toinenkin ääni. Hetken ihmeteltyämme tajusimme, että Siltsu oli kävellyt pokkana lavalle vähän alkulämmittelemään ennen varsinaista show'ta. Hän vetäisi rennosti pari biisiä ja huikkasi lähtiessään: "Nähdään kohta!"

Stadionin täyttyessä tunnelma alkoi tiivistyä ja pohdimme, miten sankari saapuisi lavalle. Sitten lavalle ilmestyi valtava synttärikakku lukuisien tanssijoiden kera. Luulen, että koko Stadion odotti Siltsun pomppaavan kakusta, mutta hän huijasikin kaikkia ja ilmestyi kuviin bajamajojen luota. Sieltä hän lähti rennosti läppää heittäen kiertämään Stadionia esittäen samalla hittibiisejään.

Kunniakierroksen jälkeen Siltsu nousi vihdoin lavalle ja esitti muutaman rauhallisemman kappaleen. Siinä vaiheessa kieltämättä pelästyin, jos koko konsertti tulisi olemaan samanlaista. Mutta sitten tuli räjähtävä Liekeissä, joka sytytti koko Stadionin tuleen. 

Välillä Siltsu nousi esiintymään keskelle Stadionia nousevalle lavalle, jossa hän villitsi Gangnam Stylella ja herkisti Sinä ansaitset kultaa kappaleellaan. Huikeiden laulusuoritusten lisäksi Siltsu häikäisi jatkuvasti vaihtuvilla vaatteillaan, aidoilla jutuillaan ja heittäytymiskyvyllään.

Jarin syntymäpäiviä oli saapunut juhlistamaan myös monet hänen läheiset sekä useat artisti. Lavalle nousivat muun muassa Marita Taavitsainen, Laura Voutilainen ja upeaääninen Waltteri Torikka. Kun hän esitti Siltsun kanssa You raise me up kappaleen, tuntui, että koko stadion olisi voinut nousta ilmaan.

Välissä hengähdettiin tauolla, jonka jälkeen show jatkui entistä näyttävämpänä Helsingin pimenevässä kesäillassa. Siltsu esitti kappaleita uskomattoman laajalla skaalalla. Lavalla kuultiin muun muassa iskelmää, tangoa, poppia, rockia, Disney-musikaaleja ja balladeja. Esityskielinä olivat ainakin suomi, ruotsi, englanti, espanja ja korea. Myöskään valoja, säihkettä, tulta ja raketteja ei säästelty. Välillä yleisön päälle lensi serpentiinia, lumihiutaleita tai valtavia ilmapalloja. Lavalla nähtiin myös toinen toistaan upeampia tanssiesiyksiä.

Konsertti oli myös täynnä liikutuksen hetkiä, joista koskettavin oli Jarin ja hänen siskonsa esittämä duetto. Nelituntiseksi venyneen konsertin kruunasi Satulinna kappale, jonka koko Stadion lauloi yhdessä. Konsertin loputtua olimme aivan myytyjä. En tiedä, oliko siihen syynä upea show, mukaansatempaava musiikki vai Siltsun valloittava persoona. Todennäköisesti ne kaikki.

Muutenkin viikonloppu oli ihanan rentouttava ja vei ajatukset pois työstressistä. Vietimme aluksi mukavaa aikaa Emilyn kanssa Lauttasaaressa ja lauantaina teimme retken Vanhaan Porvooseen Emilyn englantilaisen poikaystävän ja Camillan kanssa. Viikonlopun kruunasi sitten vielä Siltsu. Kunpa jokainen viikonloppu päättyisi yhtä mahtavasti.

Mukavaa viikon alkua kaikille! :)

Lomapossun kuulumiset



Niin se vaan meinaa jo kesäkuukin lähestyä loppuaan. Se on ollut "virallinen" lomakuukauteni paria toripäivää lukuun ottamatta. Jotkut aina ihmettelee, miten saan aikani kulumaan itsekseni tekemättä melkein mitään, enkä osaa oikein itsekään vastata siihen. Kai se on vaan se erakkosieluus, joka auttaa jaksamaan oman naamansa katselemista päivittäin.



Kuka nyt ei tätä naamaa jaksaisi katsoa? :D

Tällä viikolla olen kyllä ollut ihan ylisosiaalinen, kun ensin oli juhannus, maanantaina mummin synttärit sukulaisineen, tiistaina grillattiin isin, Tuomaksen ja Fyllin kanssa ja keskiviikkona kävin kummieni ja ystäväni luona Vantaalla. Illasta kävin vielä Viivillä, jolle totesinkin, että pakko pitää torstaina välipäivä ihmisistä tai aivot räjähtää. Edessä on kuitenkin vielä suuret koettelemukset, kun seuraavat 5 viikkoa kuluvat lähes kokonaan muiden ihmisten seurassa. Saa nähdä, missä vaiheessa alkaa savu nousta korvista.

 

Vaikka välillä on tuntunut, ettei kesäkuuhun ole mahtunut yhtään kauniita ilmoja, niin kuvista löytyy todistusaineistoa myös niistä paremmista säistä. Kesäaikaan Lauttasaari on parhaimmillaan ja sitä onkin tullut kierreltyä paljon kävellen ja pyörän selässä. Rakastan niitä pieniä hetkiä, kun voi ihastella kaikessa rauhassa luontoa ja merta. Katsoa purjeveneiden kulkua ja haistaa kesän tuoksun ilmassa. Ainoa huono puoli on järjetön tuuli, joka on lähes päivittäistä. En edes muistanut, että jossain voi tuulla näin paljon. No, onpahan ainakin tekosyy olla laittamatta hiuksia mitenkään, kun rantakävelyn jälkeen ne näyttävät aina harakanpesältä :D 

 

Mindi meinasi lähteä lentoon tuulen mukana :)

 

Olen taas onnistunut hankkimaan itselleni jonkinasteisen sokeriaddiktion, joka päivä on vaan saatava jotain makeaa. Karkki, pulla, jätski, kakku, kaikki käy! Onneksi kesällä tulee muuten syötyä vähän kevyemmin (niin varmaan!) ja kohta pystyn tyydyttämään makeanhimoani marjoilla työsuhde-etujen kautta. Vähän hirvittää vetää jo ensi viikolla Kreikassa bikinit päälle, kun on tämmöinen lomapossuolo, mutta so what! Jos siellä edes onnistuisi vaihtamaan värinsä maidonvalkoisesta kirkkaanpunaiseen :D

 

Kesäherkkuja, nam!

Mitäs muuta tähän kesäkuuhun on vielä mahtunut, mistä en ole muistanut kertoilla? Ainakin se, että työsopimus tuli postissa ja löysin nimeni tulevan työpaikkani nettisivuilta muiden opettajien joukosta. Tuli aika virallinen olo, kun näki mustana valkoisella, että minulla on ihan oikeasti elokuusta lähtien oma 3. luokka. Jännittää jo nyt niin pirusti, mutta yritän keskittää pahimman panikoimisen elokuun puolelle!

 

Käväisin nauttimassa kirppistunnelmasta Hietsussa ja testasin uuden pyöränkelloni :)

 

Ainiin, kävihän kummipoikanikin perheineen moikkaamassa meitä kesäkuun alussa. 4-vuotias poitsu alkaa olla tosi reippaassa iässä ja osaa ottaa Mindinkin jo tosi nätisti huomioon. Toivottavasti kerettäisiin vielä nähdä elokuussa Turun päässä, ennen kuin syksyn kiireet vievät mennessään. Saatiin myös ihania kukkia, jotka ovat ihme kyllä vielä hengissä samoin kuin ennen vappua ostamani orvokit. Mähän olen aika pro kukkien tappamisessa, joten tämä saattaa olla jo uusi ennätys!

 

 

Kesäkuussa saavutin myös yhden henkisen virstanpylvään. Kaksi ja puoli vuotta siihen meni, mutta vihdoin vuodatin viimeiset kyyneleet exäni takia. Kaiken järjen mukaan ne olisi pitänyt vuodattaa jo aikoja sitten, mutta tunneasiat eivät yleensä tottele järkeä. Sitähän sanotaan, että suhteesta toipumiseen menee puolet sen kestosta ja näköjään se piti paikkansa, vaikka itse eron hyväksyin jo aikoja sitten. Vaikka tähän väliin on mahtunut paljon uusia ja vanhoja ihastuksia, treffejä, säätöjä, uusi seurustelukumppani ja vaikka mitä muuta, jollain tasolla tuo ihminen on kulkenut mielessäni ja onnistunut satuttamaan teoillansa vielä pitkään suhteemme loppumisen jälkeen.

 

  

En enää edes tiedä, kumpi on satuttanut enemmän vuosien aikana, meidän suhde vai sen jälkeinen aika, mutta vihdoin se kaikki on ohi. Vihdoin olen saanut sen viimeisenkin puukon rintaani ja hyväksynyt sen, etten ehkä tuntenut yhtään sitä ihmistä, jonka kanssa jaoin elämäni lähes 5 vuotta. Rakkaus, ystävyys, ikävä, suru, viha ja katkeruus, koko tunnekirjo on käyty läpi ja vihdoin olen täysin vapaa. Ja vihdoin pystyin kuuntelemaan tämän kappaleen, joka kertoo sanasta sanaan meidän erosta, ilman yhtäkään kyyneltä.

 

 

Teille kaikille, jotka olette juuri kohdanneet viimeisen aamun haluan sanoa, että elämä tulee vielä hymyilemään. Se tulee olemaan vielä paljon parempaa kuin uskottekaan. Tulee vielä aamu, kun vierität viimeisen kyyneleen sen ihmisen takia. Tulee muita, joiden takia vuodattaa kyyneliä. Tulee uusia ihastumisia ja rakastumisia. Tulee maailman huonoimpia ja aika ihania treffejä. Tulee iloa, naurua ja onnea. Tulee kyllästymistä, ärsytystä ja epätoivoisuutta. Tulee huikeita seikkailuja ja paljon oppeja itsestä. Tulee mitä vaan ja kaikkea, kunhan uskallat ottaa sen vastaan. Ja annat itsellesi aikaa toipua. Ero ei ole maailmanloppu. Se on uuden luvun alku.

 

Sellaista sekalaista settiä kuuluu tämän lomapossun elämään. Ensi viikolla sitten taas torille ja lauantaina kohti Kreikkaa. Tänään menen ihastelemaan tuoreinta veljenpoikaani ja vietän lisää laatuaikaa itseni kanssa suuntaamalla elokuviin katsomaan Jurassic Worldia. Saa nähdä, mihin kesäilta sen jälkeen kuljettaa. Ehkä tanssimaan kuin Pulp Fictionissa. "Tää elämä on levoton, mutta olkoon." (Haloo Helsinki!)

 

 

Miten teidän muiden kesä on startannut? :) 

Makoisa maanantai

Se tunne, kun herää aamulla vaistomaisesti melko aikaisin ja voikin vain kääntää kylkeä. Se rauha, kun voi kävellä Mindin kanssa pidemmän aamulenkin ilman jatkuvaa kellonkyttäämistä. Se riemu, kun tajuaa päivän ainoiden "töiden" olevan pyykinpesu ja kaupassakäynti. Se rentous, kun voi käydä ruokaostoksilla silloin, kun kaupassa on vielä rauhallista. Se ihanuus, kun voi istua parvekkeella lumisateen ympäröimänä. Se autuus, kun jääkaapissa on äidin tekemiä lihapullia ja perunamuusia.  

 

Maanantaivapaissa on ihan oma tunnelmansa verrattuna muihin vapaapäiviin. Silloin viikon ankein päivä muuttuu viikon ihanimmaksi päiväksi. Tänään minulla on vapaa maanantai ja olen ottanut siitä ilon irti. Loppupäivän aion kuluttaa vähintään yhtä rennosti Mindin kanssa löhöillen, lenkkeillen ja Fazerin popcorn suklaata mutustaen. Vaikka vapaapäivät onkin ihania, täytyy myöntää, että jollain oudolla tavalla on jo vähän ikävä eskarin kauhukakaroita. No, huomenna koittaa taas paluu siihen ihanankamalaan kaaokseen.

 

 

 

Maanantain piristykseksi tajusin myös, että nykyään kaikki kännykällä ottamani kuvat tallentuvat OneDriven verkkokansioon, eivätkä poistu sieltä, vaikka poistaisin ne kännykästä. Niitä selaillessa löysin taas niin huikean kuvasarjan itsestäni, että enpä voinut muuta kuin julkaista sen, jotta muutkin saisivat piristystä maanantaihin. Elämää ja etenkään itseään ei kannata ottaa liian vakavasti :D

 

Miten niin vietän liikaa aikaa itseni kanssa? :D

 

Ainiin, unohdin melkein hehkuttaa asiaa, minkä takia olen ollut viime päivät ihan älyttömän hyvällä tuulella. En ole koskaan ollut kauheasti onnettaren suosiossa ja sen takia muistan tarkasti ne edelliset kerrat, kun tuurini on kääntynyt. Ensimmäisellä kerralla voitin 5 kiloa sipsejä, toisella kerralla lahjakortin Linnanmäelle ja viime viikolla arpaonni suosi minua kolmannen kerran elämässäni. Ei, minusta ei tullut lottomiljonääriä, mutta tästä voitosta olen lähes yhtä onnellinen.

 

Voitin nimittäin kaksi lippu Radio Aallon järjestämälle eturivinkeikalle, jonka esiintyjänä on Haloo Helsinki! En ole koskaan hurahtanut sen suuremmin mihinkään artistiin tai bändiin (paitsi Spice Girls :D), mutta Haloo Helsinki! on tehnyt minuun suuren vaikutuksen viime vuosina. Jouluna sain lahjaksi yhtyeen pari vanhempaa levyä, joita olen kuunnellut puhki koko alkuvuoden. Ainakaan noihin kahteen levyyn ei ole mahtunut juuri yhtäkään huonoa biisiä ja monet kappaleista ovat koskettaneet todella syvältä. Myös viimeisimmän levyn kaikki sinkut ovat ainakin osuneet ja uponneet minuun täysin, joten varmasti sekin tulee jossain vaiheessa hankittua.

 

 

 

Sen lisäksi, että Haloo Helsinki! tekee loistavaa musiikkia ja koskettavia sanoituksia, olen myös saanut sen käsityksen, että he ovat todella hyviä live-esiintyjiä. Sen takia odotankin tuota 13.2 Casino Helsingissä järjestettävää keikkaa suurella innolla. Näköjään välillä kannattaa unohtaa skeptisyytensä kaikkia arvontoja kohtaan ja kokeilla onneaan. Nythän noita lippuja samaiselle keikalle voi voittaa joko yhtyeen biisejä Aallolta bongaten tai sitten netin kautta, josta itse lippuni voitin. Linkki sivuille tässä. Ja tässä osa niistä biiseistä, jotka ovat osuneet todella syvälle sisimpääni.

 

 

 

 

Mukavaa maanantaita kaikille! :)



Kesähaaste 2/23: 9 tärkeintä kappaletta tällä hetkellä

Musiikilla on ollut minulle aina suuri merkitys. Sen avulla pystyn käsittelemään koko tunteideni kirjon aina aallon pohjista vuoren huippuihin asti. Olen todella kaikkiruokainen musiikin suhteen ja kuuntelen vaihtelevasti musiikkia tunteideni mukaan. Hyvä kappale laulattaa, tansittaa tai koskettaa. Parhaimmat tekevät niitä kaikkia. Kuuntelen tarkasti kappaleiden sanoja ja koskettavimmat biisit ovatkin yleensä niitä, jotka tuntuvat olevan kuin suoraan omasta elämästäni ja ajatuksistani. 

Aluksi ajattelin toteuttaa tämän haasteen niin, että kertoisin tarkasti jokaisen kappaleen kohdalla, miksi juuri se on ollut minulle viime aikoina niin tärkeä. Lopulta päädyin kuitenkin pitämään kiinni yksityisyydestäni, minkä takia biisien herättämät tunteet ja ajatukset jäävät tällä kertaa vain omaksi tiedokseni. Suurpiirteisesti voin kuitenkin paljastaa, että osa kappaleista kuvastaa lähes täysin ajatuksiani ja tunteitani, osa muistuttaa joistakin konkreettisista hetkistä ja osa taas on melko puhtaasti vain hyvän mielen biittejä. Rivien (biisien) välistä on kuitenkin luettavissa, millaiset tunteet ovat vahvimmillaan tällä hetkellä elämässäni.

Elämässäni on tällä hetkellä käynnissä aikamoinen pyörremyrsky niin tunteiden kuin suunnitelmienkin osalta. Tänään olin haastattelussa erityisopettajan opintoihin, josta jäi vähän ristiriitainen tunne. Ryhmäkeskustelu meni mielestäni rennosti ja hyvin ja sain tuotua esille (ainakin omasta mielestäni!) melko paljon hyviä pointteja. Yksilöhaastattelussa taas jotenkin jäädyin aika pahasti, eikä siitä jäänyt kovin hyvä fiilis. Tällä hetkellä tuntuu enemmän siltä, etten pääse opintoihin, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Olo on siitä huolimatta melko seesteinen ja jotenkin vain tiedän, että miten tahansa valinnassa käykään, sen on tarkoituskin mennä niin. Vielä ei siis ole hajuakaan, mitä syksyllä tapahtuu, mutta fiilis elämän suhteen on nyt niin kohdillaan, että tuskin sitä ihan päin mäntyä mennään. Ja jos mennään, niin sitä suuremmalla syyllä ajattelin nauttia elämästä juuri tässä ja nyt.

Mutta tässä siis vähän tunne- ja ajatuskirjoani lähiajoilta musiikin muodossa :)