Rotkojen ja siltojen Ronda

Sitten olisi aika palata Espanjaan, kun pahimmasta matkaväsymyksestä on selvitty. Vietettyämme pari viikkoa Fuengirolassa jätimme hetkelliset hyvästit rannikolle ja lähdimme autolla kohti sisämaata ja vuoristoa. Ensimmäinen kohteemme oli Ronda, jonne oli noin puolentoista tunnin ajomatka Fuengirolasta. Ronda on rakennettu korkealle vuoristoon ja kaupungin halkaisee 120 metriä syvä El Tajo -rotko, jonka yli kulkeva, 1700-luvulla rakennettu, Puente Nuevo -silta on yksi kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä. 

Majoituimme Airbnb-asunnossa, joka sijaitsi aivan El Tajo -rotkon reunalla. Asunnossa oli kaksi makuuhuonetta, keittiö/olohuone, pieni kylpyhuone ja terassi, josta maisemat olivat henkeäsalpaavan upeat. Terassilta oli suora näkymä Puente Nuevolle ja suora pudotus 120 metriä rotkon pohjalle. Taaperon kanssa sai olla tarkkana, ettei hän vahingossa päässyt heittämään mitään tavaroita rotkoon. Ainoa huono puoli asunnossa oli siihen johtavat pitkät ja kapeat portaat, jotka aiheuttivat hankaluuksia isojen matkalaukkujemme kanssa. Asunto myös sijaitsi kapealla kadulla, joten auto piti viedä parkkiin etäämmälle parkkihalliin. 

Rondassa etäisyydet ovat onneksi sen verran lyhyitä, että jaksoimme koluta tärkeimmät nähtävyydet kävellen. Kantorinkka oli taaperon kanssa ehdoton väline, rattaiden kanssa oli aika hankalaa kulkea vanhoja, epätasaisia katuja. Saatuamme tavarat asuntoon lähdimme kävelylle läheiseen puistoon, josta avautui maisemat rotkoon sekä ympäröiville vuorille ja peltoaukeille.

Ruskan sävyt olivat nähtävissä puiden lehdissä auringon kuitenkin vielä lämmittäessä kuumasti. Aamuisin ja iltaisin takille ja lämpimille vaatteille oli tarvetta, mutta päivisin pärjäsi hyvin ilmankin. Puistossa oli myös kiva leikkipaikka, jossa kävimme useita kertoja Aarnin kanssa. Leikkipuiston vieressä oli paljon lintuja, jotka tulivat heiluttelemaan pyrstöjään ruuan toivossa.

Puistosta kävelimme Plaza del Socorrolle, jossa oli kaunis kirkko ja paljon erilaisia ravintoloita. Istahdimme niistä yhteen ja tilasimme tapaslautaset. Tapakset olivat Rondassa huomattavasti edullisempia kuin Aurinkorannikolla ja niitä tulikin syötyä paljon parin päivän aikana. Ruuan jälkeen siirryimme takaisin asunnolle, jossa vietimme lopuillan satumaisia rotkomaisemia ihaillen.

Seuraava aamu valkeni jälleen aurinkoisena. Kävimme aamupalalla läheisessä hotellissa ja sen jälkeen jatkoimme Rondaan tutustumista. Lähdimme Puente Nuevoa pitkin rotkon toiselle puolelle Rondan vanhaan kaupunkiin. 

Ronda on yksi kauneimmista kaupungeista, joissa olen käynyt. Niin paljon upeita yksityiskohtia, kapeita katuja ja upeita puistoja. Piipahdimme Mondragonin palatsissa, joka oli otettu käyttöön museona. Taaperon kanssa itse näyttelyyn ei ehtinyt juuri syventyä, mutta rakennus itsessään puutarhoineen oli jo näkemisen arvoinen.

Palatsilta jatkoimme kohti Iglesia de Santa María la Mayorin katedraalia, jossa kävimme myös sisällä. Kirkko on alunperin ollut moskeija ja se oli todella näyttävä koristeluineen ja holvikattoineen. Katoliset kirkot ovat kyllä jotain aivan toista kuin luterilaiset kirkot. Kultaa ja yksityiskohtia riittää loputtomasti.

Aarnin päiväunien jälkeen lähdimme katsomaan El Tajo -rotkoa jälleen uudesta näkökulmasta. Laskeuduimme aluksi portaita pitkin ja loppumatkan kuljimme kapenevaa polkua pitkin. Mitään turvakaiteita ei tietenkään ollut ja vähän hirvitti kymmenien metrien pudotus rotkoon, mutta selvisimme ehjinä. Rotkon pohjalla virtaa Guadalevínjoki, joka syöksyi upeana vesiputouksena sillan alta.

Meidän oli tarkoitus mennä seuraavaksi katsomaan arabialaisen kylpylän raunioita, mutta matkalla huomasimme La Casa del Rey Moron, jonka upea puutarha houkutteli luokseen. Itse palatsiin ei päässyt sisälle, mutta puutarha upeine näkymineen oli todella kaunis. Erikoisuutena puutarhasta lähti kallion sisään rakennettu portaikko ja luolasto, jota pitkin pystyi laskeutumaan aina rotkon pohjalle asti. Laskeuduimme 60 metriä portaita (ja nousimme saman verran tietysti takaisin ylös), mutta näkymät olivat kyllä huhkimisen arvoiset. Guadalevínjoki kulki jyrkkinä nousevien kallioseinämien välissä hohtavan turkoosina.

Puutarhasta oli myös näkymät Puente Viejolle, joka on rakennettu jo 1500-luvulla. Joen yli kulkee vielä kolmaskin silta, Puente Romano, jonka senkin näimme matkamme varrella. 

Lopulta nälkä kävi sen verran kovaksi, että jätimme arabialaiset kylpylät toiseen kertaan ja suuntasimme kohti ravintolaa. Vaikka etäisyydet eivät Rondassa ole pitkiä, tuli meille yhden päivän aikana valtava määrä nousua ja laskua, mikä takasi hyvän ruokahalun. Loppuilta kului pakkauksen merkeissä, mutta kerkesimme toki myös ihastella mykistäviä terassimaisemia. En unohda tuota näkyä varmasti koskaan.

Aamupalan jälkeen ehdimme vielä pikaisesti käydä Rondan härkätaisteluareenalla. Tuon brutaalin lajin juuret juontavat juurikin Rondaan ja vuonna 1785 valmistunut Plaza de Toros de Ronda on Espanjan vanhin härkätaisteluareena. Härkätaistelua lajina en hyväksy yhtään ja mielestäni se kuuluisi lopettaa täysin, mutta rakennuksena areena oli kaunis ja historiallisessa mielessä kiinnostava. 

Kaksi päivää Rondassa oli aivan liian vähän ja totesinkin miehelle, että tuonne sitten palataan eläkkeellä ajan kanssa koluamaan vanhoja katuja ja syömään tapaksia. Rondaan voi helposti tehdä päiväretken Aurinkorannikolta, mutta suosittelen ehdottomasti viipymään pidempään. Ronda on maagisen upea!