Travelisan 10 suosittua hakusanaa

Nyt, kun bloggaamista on takana jo kaksi vuotta, ajattelin koota postauksen, jossa käyn läpi Travelisan suosituimpia hakusanoja viimeisen kuukauden ja koko blogihistorian ajalta. Blogini aihepiiri on melko laaja ja siksi onkin aika hassua, että hakuhistoriassa tuntuvat silti toistuvan lähes aina samat aiheet. Navigointia helpottaakseni tein jokin aika sitten tuonne blogin sivupalkkiin luettelon tunnisteista, jotka esiintyvät eri teksteissäni. Niitä selailemalla voi sitten löytää lisää luettavaa haluamastaan aihepiiristä. Nyt esittelen kuitenkin 10 suosittua aihealuetta, joita hakemalla blogiini on päädytty. Esittelyihin laitan myös linkkejä kyseisiin aiheisiin liittyviin blogiteksteihini.

1. Travelisa

Koko blogin historian ja viimeisimmän kuukauden suosituin hakuasana on "todellinen yllätys" eli blogini nimi. Tämä kertonee siis siitä, että moni tuttu ja tuntematon päätyy blogiini hakukoneiden kautta. Blogia voi muuten myös seurata blogilistan kautta, jonne pääset tuolta sivupalkista. Travelisan matkahan alkoi tästä tekstistä. Sitä on seurannut kaksi matka- ja tapahtumarikasta vuotta, jotka löytyvät tiivistettyinä tästä ja tästä.

Tästä se kaikki alkoi :)

Blogien nimillä on minulle suuri merkitys ja olin päättänyt, etten aloita blogin pitämistä, jos en keksi sille tarpeeksi hyvää nimeä. Halusin, että nimessä yhdistyisi jollakin tavalla oma nimeni ja blogin tärkein aihealue matkustus. Pyörittelin päässäni lukuisia vaihtoehtoja, mutta kaikki niistä tuntuivat liian pitkiltä tai liian huonoilta. Lopulta tajusin päästää irti suomenkielestä ja aloin keksiä vaihtoehtoja Travel-sanan ympärille. Yhtäkkiä sitten vain tajusin, että tuon sanan kaksi viimeistä kirjaintahan ovat oman nimeni kaksi ensimmäistä kirjainta. Travelisa tuntui heti oikealta nimeltä blogilleni. Se sisälsi kaiken tarpeellisen ja vielä hämmästyttävän ytimekkäässä muodossa. 

2. Praha

Praha kokemuksia, Praha blogi, Praha Kutna Hora, Norwegianilla Prahaan jne. Praha on yksi blogini ehdoton kestosuosikkiaihe. Siihen liityvät sanat ovat hakusanatilastoissa aina korkealla ja molemmat Prahaan liittyvät postaukseni ovat ylivoimaisesti koko blogitaipaleeni luetuimpia tekstejä. Teksteihin pääset tästä ja tästä. Niistä jälkimmäisestä löytyy myös koko blogitaipaleeni ainoa negatiivissävyinen kommentti, jonkinlainen saavutus kai sekin :D

Praha on yksi suomalaisten suosikkikohteista, enkä yhtään ihmettele miksi. Se tarjoaa kaiken, mitä onnistuneelta lomaltaan voi toivoa. On upeita rakennuksia, kauniita maisemia, kiehtovia vierailukohteita, edullisia ostoksia ja herkullista ruokaa. Kun tähän lisätään vielä lyhyet ja edulliset lentomatkat, voi Prahaa kutsua melko täydelliseksi kaupunkilomakohteeksi. Ajattelinkin, että voisin tässä jossain vaiheessa kirjoitella vielä jonkinlaisen koonnin omasta mielestäni Prahan parhaista paloista, kun kiinnostusta aiheeseen tuntuu löytyvän.

3. Päivä, jolloin en enää tuli se

Tämä on siitä mielenkiintoinen hakusanayhdistelmä, etten itse ainakaan tajua sen merkitystä. Kuitenkin juuri näillä sanoilla blogiini on löydetty monia kertoja. Matkablogin lisäksi Travelisa on alusta asti ollut myös kuvaus siitä pisimmästä matkastani, elämästä. Siihen mahtuu monenlaisia päiviä, joita olen kahden vuoden ajan jakanut kanssanne. Vuosien aikana olen muun muassa muistellut päivää, jolloin maailmastani tuli tyhjempi, jakanut päivän, jolloin tajusin jotain oleellista elämästä ja itsestäni, kirjoittanut tylsääkin tylsemmistä päivistä ja päivistä, jolloin vuorokauden tunnit eivät tunnu riittävän. Blogiin on tallennettu täydellisiä päiviä ja epätäydellisiä päiviä, onnentäyteisiä päiviä ja itkuisia päiviä, luksuspäiviä ja arkipäiviä, päiviä, jolloin on jätetty hyvästejä ja päiviä, jolloin on otettu askeleita kohti tuntematonta.

Välillä mietin, miten monta kahden vuoden aikana kokemista päivistä muistaisin, jos en olisi tallentanut niitä tänne blogiin. Tuskin kovin montaa. Siksi minulle on tärkeää, että Travelisa ei ole pelkästään matkustusblogi, vaan myös blogi elämänmittaisesta matkastani.

4. New York kesäkuussa

Myös New York keikkuu hakuasanatilastoissa korkealla. Matka New Yorkiin kesäkuussa 2013 oli minulle yhden suuren matkustusunelman täyttyminen. Samalla se oli myös ensimmäinen matka, jonka tein Travelisan perustettuani. New Yorkissa kirjoittamani postaukset (tämä ja tämä) räjähtivät käsiin, kun kirjoitettavaa oli niin valtavan paljon tuosta upeasta metropolista. Siksi teinkin vielä myöhemmin koonnin, jossa listasin 9 asiaa, jotka kannattaa kokea New Yorkissa.

5. Suurkaupunki

Blogissani olen esitellyt monenlaisia suurkaupunkeja, joten ei ole suuri yllätys, että myös tämä hakusana on suosituimpien joukossa. Itse en pystyisi pysyvästi muuttamaan suurkaupunkiin, koska inhoan ihmismassoja, mutta niihin on mielenkiintoista päästä tutustumaan matkustuksen kautta. Suurkaupungit tarjoavat loputtomasti tekemistä, joten tylsyyttä niissä joutuu harvemmin kokemaan.

Tunnistatko suurkaupungit?

Blogini alkutaipaleella esittelin suurkaupunkien Top 7:n. Sen jälkeen on tullut kuitenkin vierailtua monissa niin upeissa suurkaupungeissa, että lista näyttäisi nykyään aika erilaiselta. Prahan ja New Yorkin lisäksi olen vieraillut blogihistoriani aikana Bangkokissa (postaukset tässä, tässä ja tässä), tutustunut luksuselämän lisäksi myös Singaporen muihin puoliin sekä kierrellyt ja apinoinut Kuala Lumpurissa. Viime vuonna puolestaan asuin ja työskentelin vapaaehtoisena Kapkaupungissa ja kiertelin kolmessa muussa Etelä-Afrikan suurkaupungissa Durbanissa, Pretoriassa ja Johannesburgissa. 

Tämän vuoden alussa aloitin myös MatkaMuistoja-postaussarjan, jossa muistelen matkojani ennen blogia. Niissä olen esitellyt jo kaksi suurkaupunkia, Sydneyn ja Kairon. Noissa muisteluissa on luvassa vielä monia metropoleja, joita en ole vielä kunnolla esitellyt täällä blogissani. Lisäksi tämän vuoden aikana vierailen ainakin kahdessa suurkaupungissa, Lontoossa ja Ateenassa. Joten suurkaupunkien ystäville pitäisi riittää ainakin lukemista!

6. Kevättä rinnassa

Keväällä on vuodenajoista ehkä suurin vaikutus minuun, vaikka se ei lempivuodenaikani olekaan. Pitkän talven jälkeen lisääntynyt valonmäärä saa minut kaivautumaan sekä henkisesti että fyysisesti ulos kuorestani. Kevätaikaan minun tulee yleensä kokeiltua uusia asioita tai harrastuksia, tehtyä paljon erilaisia suunnitelmia, raivattua kaappejani turhasta tavarasta ja hakeuduttua enemmän ihmisten seuraan. Huomaan myös viihtyväni enemmän kodin ulkopuolella, tekeväni pidempiä lenkkejä yms. Ja tietysti kevätaikaan kuuluu myös se kutkuttava tunne, että olisi kiva saada vähän jotain sutinaa :D

Kevät on tänä vuonna ollut aikaisessa, koska yleensä yhdistän sen alkamisen vasta pääsiäisen korville. Tänäkin vuonna pääsiäistä tuli vietettyä osittain maalaismaisemissa mökillämme. Aikaisemmat pääsiäiskertomukseni löydät tästä ja tästä. Blogitaipaleeni kaksi edellistä kevättä ovat olleet hyvin erilaiset. 2013 vuoden kevät oli pääosin iloista aikaa, vaikka opiskelut pitivätkin todella kiireisinä. Tuo kevät sisälsi muun muassa hauskoja tapahtumia, mielenkiintoisia makuelämyksiä, vapun turkulaisittain ja uusia elämyksiä. Viime kevät taas oli yksi elämäni rankimmista ajanjaksoista. Riemukkaat kotiinpaluutunnelmat muuttuivat nopeasti huoleksi, peloksi ja suruksi. Onneksi tuohon kevääseen mahtui myös positiivisiakin asioita, kuten elämän pieniä iloja, täydellinen viikko ja valmistujaisten riemua.

7. Melanooma

Listan neljä viimeistä hakusanaa löytyvät vain kuluvan kuukauden hakusanatilastoista ja niistä ensimmäinen on hyvinkin vakava, vaikka blogissa olenkin siitä myös jonkin verran vitsaillut (muun muassa Pattayalla ja Amsterdamissa). Palan auringossa todella herkästi, eivätkä suuretkaan suojakertoimet yleensä riitä suojaamaan minua auringolta. Siksi palaminen kuuluukin yleensä tavalla tai toisella kaikkiin matkoihini, joissa vähänkään sattuu paistamaan aurinko, vaikka en edes ole auringonpalvoja luonteeltani.

 

Palamisella ja melanoomallahan on todettu olevan jonkinasteinen yhteys ja olenkin monta kertaa miettinyt, että on ihme, jos selviän koko elämäni ilman melanoomaa. Mutta turha huolehtia tulevia, sen näkee sitten. Jos jollakin on hyviä vinkkejä auringolta suojautumiseen, niin otan ne kiitollisena vastaan.

8. Pitkän matkan jälkeinen masennus

Tämä ilmiö on myös minulle tuttu, vaikka pisimmät reissuni ovatkin olleet vain noin kahden kuukauden mittaisia. Tosin tuntuu, että reissun jälkeinen masennustila iskee minuun kaikkien lyhyempienkin matkojen jälkeen. Matkustaessa tapahtuu koko ajan niin paljon, että kotiin- ja arkeenpaluu voi tuntua alkuriemun jälkeen todella ankealta ja yksitoikkoiselta. Matkalla sitä irtautuu myös kaikista arkisista velvoitteista, joiden kohtaaminen matkan jälkeen on kaikkea muuta kuin mieluista.

Pahimman reissun jälkeisen masennuksen/ahdistuksen koin palatessani Aasiasta viime maaliskuussa. Silloin pallo oli todella pahasti hukassa ja tuo oli vasta alkusoittoa painajaismaiselle keväälle. Etelä-Afrikan reissun jälkeen taas sorruin asettamaan itselleni ja muille liian suuria odotuksia, mutta ymmärsin myös, mistä onnellisuus on kiinni. Matkan jälkeiseen masennukseen ei ainakaan omien kokemusteni mukaan auta muu kuin aika ja se, että yrittää keskittyä elämänsä hyviin puoliin täällä Suomessa. Niin, ja tietty uuden reissun suunnittelu ;)

9. Pattaya

Blogiini on löydetty myös useilla Pattayaan liittyvillä hakusanoilla. Muun muassa Pattayan prostituutio ja rauhalliset alueet ovat kiinnostaneet hakusanojen perusteella. Asuessani ja suorittaessani opetusharjoitteluani Pattayalla alkuvuodesta 2014 sain aika hyvän käsityksen molemmista aiheista.

Prostituutioon ei voi olla törmäämättä Pattayalla, vaikka sen suurin keskittymä löytyykin keskustasta ja etenkin Walking Streetin ympäristöstä. Pattayalta löytyy kuitenkin myös paljon rauhallisia alueita, joihin kuuluvat esimerkiksi Pratamnak, jossa itse asuin ja sen vieressä sijaitseva Jomtienin alue. Myös erilaiset temppelialueet tuovat rauhaa ja kauneutta muuten niin eläväiseen ja roskaiseen Pattayaan. Kaikki Pattayalta kirjoittamani postaukset löytyvät vuoden 2014 alusta. Niiden lisäksi olen tehnyt kaksi yhteenvetoa Pattayan valoisista ja varjoisista puolista, joihin pääset tästä ja tästä.

10. Nazca kuviot

Nazcan linjoista ja kuvioista olen kirjoitellut ensimmäisenä blogivuotena kootessani Perun ja Bolivian reissun parhaita paloja. Tuohon reissuun on tarkoitus palata myös tarkemmin tänä vuonna tuossa MatkaMuistoja osiossa. Nazcan linjat kuuluvat kyllä ehdottomasti maailman WTF?!-osastoon. Kuka oikeasti saa päähänsä, että alanpa tästä piirtää 10 kilometriä pitkiä viivoja tai lähes 150 metrisen kondorin kuvan autiomaahan? Käsittämättömiä ovat intiaanien tiet, mutta lopputulos on kyllä varsin upea.

Nonni, tästähän muodostui taas tämmöinen Elisan perinteinen sillisalaattimainen kilometripostaus :D Toivottavasti tästä nyt olisi iloa edes niille, jotka ovat päätyneet blogiini joillakin ylläolevilla hakusanoilla. Ainakin tämä toimi hyvänä muistutuksena itselleni, mitä kaikkea sitä onkaan tullut tänne blogiin kirjoiteltua vuosien varrella. Postaustoiveita, mielipiteitä ja kysymyksiä saa edelleen esittää kommenttiboksin puolella :)

Pattayan valoisia ja varjoisia puolia osa 2/2

Aika rientää taas vaihteeksi hurjaa vauhtia. Uskomatonta, että Pattayalta lähdöstä on jo lähes kuusi viikkoa eli saman verran kuin siellä aikaani vietin. Suomeen paluustakin on jo yli kolme viikkoa, vaikka kotiutumisprosessi onkin edennyt "hieman" hitaasti. Eilen päädyin taas jotenkin kummasti selailemaan lentoja ympäri maailmaa, addikti mikä addikti! :D  Nyt olisi vuorossa kuitenkin loput plussat ja miinukset Pattayalla vietetystä kuudesta viikosta. 

YMPÄRISTÖ

Ympäristönä Pattaya ei ollut minulle kovinkaan mieleinen. Viihdyn paremmin paikoissa, joissa pääsee enemmän kosketuksiin luonnon kanssa. Pattayalla luonto rajoittui rantoihin ja mereen, jotka olivatkin ne harvat positiiviset puolet siellä. Tosin nekin, kuten joka paikka, oli pilattu lähes täysin roskaamisella. En voi käsittää paikallisten ja turistien välinpitämättömyyttä roskaamisen suhteen. Jos samanlainen meno jatkuu, koko Pattaya tulee vielä hukkumaan kaikkeen roskaansa.

Pattayan parempia puolia

Tuntui järjettömältä, että esimerkiksi juuri Pratamnakin alueella rakennetiin koko ajan toinen toistaan hienompia rakennuksia, mutta yleisestä viihtyisyydestä kukaan ei välittänyt ollenkaan. Itse en ainakaan koskaan sijoittaisi asuntoon, joka sijaitsisi lähinnä keskellä kaatopaikkaa, vaikka itse asunto olisi kuinka hieno tahansa. Toinen asia, mikä pisti tietysti myös silmään, oli ero turistien ja paikallisten asumusten välillä. Samassa korttelissa saattoi hyvin olla hulppeita asuintaloja ja paikallisten peltipaloista kyhäämiä majoja. Elämän eriarvoisuuteen ei vaan totu koskaan.

Pattayan pahempia puolia

Rannoilta saattoi roskien lisäksi tehdä myös muita mielenkiintoisia löytöjä, joita kuvaa hyvin H:n ja minun keskustelu eräänä iltana, kun lähdimme kulkemaan pitkin vesirajaa hämärän aikaan. Keskustelu meni suurin piirtein näin:

H: "Miks me ei kävellä useemmin rantaa pitkin?"
E: "No niinpä, tää on just ihanaa!"
Muutama askel eteenpäin
H: "HYIIII!!! Kuollut lintu!!!"
E: "NO HYI!!!"
Muutama askel eteenpäin
E: "YÄÄÄK! Kuollut kala!!!
H: HYIII!!! Eiku elääks se??!!
E: No HYI, nyt kyl mennään takas kadulle!
H: Joo, eiköhän tää rantakävely taas riittänyt!

AURINKO JA LÄMPÖ

Toisin kuin monet muut, en varsinaisesti lähtenyt Pattayalle auringon ja lämmön takia, koska en ole kumpaakaan niistä koskaan kovin hyvin sietänyt. Mutta täytyy myöntää, että kyllähän niistä silti tuli nautittua. Varsinkin tuon Suomen pitkän, märän, kylmä ja ankean syys-talven jälkeen oli ihanaa tuntea aurinko ja lämpö taas iholla.

Mutta sitten päästäänkin siihen varjopuoleen eli palamiseen. En ole koskaan viettänyt noin pitkää aikaa missään lämpöisessä maassa, joten ajattelin että palaisin vain aluksi ja sen jälkeen alkaisin jo ruskettua. No, eipä taas kaikki mennyt niin kuin Strömsössä, vaan polttelin vuoronperään eri ruumiinosiani ja siitä huolimatta päivetyin vain hyvin hennosti :D Kai se on vaan pakko pikku hiljaa tyytyä joko ravun tai maitovalaan osaan.

Auringon valoisia ja punaisia puolia :D

Ja sitten oli vielä se hikoileminenkin! Sille ei vaan tullut loppua. Ei, vaikka ilmastointia piti täysillä ja yritti kulkea mahdollisimman kevyissä vaatteissa. Jääkylmän suihkun jälkeen raikkaudesta sai nauttia ehkä 3 minuuttia, kunnes tuskanhiki nihkeili jo iholla. Hiukseni eivä nähneet pesuista huolimatta puhdasta päivää, niin rankasti päänahkani hikosi, ei auttanut kuivashamppoot tai muut. Aamuisin, kun oli juuri saanut meikattua ja laitettua itsensä jotenkin ihmisen näköiseksi, ei tarvinnut ottaa kuin viisi askelta, niin meikit olivat pitkin poskia, vaatteet täynnä hikiläikkiä ja hiukset liimautuneena päähän. +35 lämpötila oli vain yksinkertaisesti liikaa tällaiselle valmiiksi jo ylikuumaveriselle ihmiselle.

AKTIVITEETIT JA NÄHTÄVYYDET

Varinaisia nähtävyyksiä Pattayalla ei juurikaan ollut lukuunottamatta sitten erilaisia buddhia ja temppeleitä, jotka olivat kyllä ihan mielenkiintoisia vierailukohteita. Itsehän kävin ihastelemassa Big Buddhaa, yhtä keskustan temppelialuetta ja Totuuden temppeliä. Noista kolmesta vaikuttavin oli ehdottomasti Totuuden temppeli, joka kannattaa käydä katsomassa, jos Pattayalla päin liikkuu.

Ylhäältä alas: Big Buddha, Temppelialue, jonka nimeä en vieläkään tiedä (:D) ja Totuuden Temppeli

Aktiviteettimahdollisuuksia taas Pattayalla riitti vaikka kuinka paljon. Shoppailuun, syömiseen ja yleiseen kiertelyyn sai tietysti kulutettua aikaa jo ihan kiitettävästi, mutta tuli siellä välillä jotain muutakin tehtyä. Kolmiulotteinen taidemuseo Art in Paradise oli yksi ehdottomista lemppareistani. Myös leffassa käynti oli mieleenpainuva kokemus kaiken säädön jälkeen. Synttäreinäni tekemä laskeutuminen Pattaya Towerista oli sekin unohtumaton kokemus. Tekemistähän olisi riittänyt vielä vaikka kuinka paljon, koska Pattayalta löytyi muun muassa vesipuisto, golf-, keila- ja mikroautoratoja, akvaario, eläinpuistoja, kelluvat markkinat, erilaisia museoita, kabareeta, thainyrkkeilyä ja loputon määrä vesiaktiviteetteja.

Vasemmalta oikealle: Art in Paradise, elokuvateatteri ja Pattaya Tower

Jos Pattayan aktiviteetit eivät vielä riittäneet, löytyy sen lähistöltä vielä lisää vaihtoehtoja. Näistä kävin itse kokeilemassa Flight of the Gibbon viidakkovaijerirataa, mikä oli yksi koko reissun ikimuistoisimmista kokemuksista. Samalla kävin myös tutustumassa Khao Kheow Open Zoon ihastuttaviin eläimiin. Nuo aktiviteetit löytyivät siis tunnin matkan päästä Pattayasta. Lisäksi olisin kovasti halunnut päästä käymään aivan Pattayan edustalla sijaitsevalla Koh Larnin saarella, joka olisi myös varmasti ollut näkemisen arvoinen. Ikävä kyllä sairastelu vei aina voiton, joten se jäi kokematta.

Yksi parhaimmista kokemuksista ikinä, venäläisturisteista huolimatta!

Vaikka Larnin saari jäikin näkemättä, pääsin Pattayan viikkojen aikana tekemään sentään yhden pidemmänkin reissun sen ulkopuolelle. Pattayan yhdeksi hyväksi puoleksi voikin laskea sen hyvät yhteydet vähän kauempana sijaitseville saarille, kuten Koh Sametille ja Koh Changille, joista jäkimmäisestä pääsin nauttimaan viideksi päiväksi H:n kanssa.  Reissun parasta antia olivat useat mielenkiintoiset aktiviteetit, kuten melonta, snorklaus, elefanttisafari ja itsenäinen hortoilu keskellä viidakkoa. Noiden lisäksi saarella pystyi nauttimaan puhtaista ja rauhallisista rannoista, hyvästä ruuasta ja rennosta tunnelmasta. Suosittelenkin lämpimästi yhdistämään edes jonkinlaisen saarivisiitin Pattayan reissuun, jos se vain on mahdollista. Saaret kun ovat edelleenkin mielestäni se paras osa Thaimaata.

Koh Changin aktiviteettimahdollisuuksia

PROSTITUUTIO

Sitten päästään asiaan, joka tulee lähes kaikilla ensimmäisenä mieleen Pattayasta, nimittäin prostituutioon. Vaikka kuinka yritin jo etukäteen valmistautua siihen, löi todellisuus minua rumasti päin kasvoja. Pattayalla oli oikeastaan mahdotonta lähteä ulos ovesta törmäämättä johonkin prostituution muotoon. Joko vastaan käveli "hieman" epäsuhtaisia pariskuntia (nuori ja kaunis thainainen + järkyttävän ruma ja lihava länkkärimies) tai sitten prostituoidut yrittivätt hankkia seuraa itselleen baareissa tai kadunvarsilla. Kaiken tuon kuvottavuuden keskittymä oli sitten keskustassa sijaitseva Walking Street, joka täyttyi iltaisin ällöttävistä miehistä, toinen toistaan vähemmissä vaatteissa esiintyvistä naisista ja ladyboysta sekä sisäänheittäjistä, jotka tyrkyttivät milloin mitäkin pingpong-show'ta kaikille vastaantuleville ihmisille. Ja siltikin siellä jotkut vanhemmat kävelyttivät pieniä lapsiaan!

Mysteeriksi jäi, mitä naapurin Husband Day Care Centerissä oikein tehtiin, mutta Walking Streetin kuviot tulivat sitäkin selvemmiksi.

Kaikista hirveintä oli kuitenkin se, miten siihen kaikkeen tottui. Aluksi kyyläsin jokaista vastaantulevaa "pariskuntaa" havaitakseni edes jotakin merkkejä siitä, että kyseessä saattaisi olla oikeasti rakastuneet ihmiset. Järkytyin jokaisesta huorasta, ladyboysta tai sisäänheittäjän ehdottamista esityksistä. Loppuaikana noihinkaan asioihin ei enää jaksanut juurikaan kiinnittää huomiota, sitä vain kulki jonkinlaiset lasit silmillä ja yritti unohtaa karun todellisuuden. Kun sitten Camilla tuli pariksi päiväksi Pattayalle ja järkyttyi syvästi kaikesta näkemästään, tajusin miten "normaaliksi" asiaksi prostituutio oli minulle käynyt. Vastustan prostituutiota kaikissa muodoissa ja olikin pelottavaa, miten nopeasti siihen kuitenkin alkoi tottua. Se kuuluu ehdottomasti yksiin Pattayan huonoimmista puolista. 

ARKIELÄMÄN TOIMIVUUS

Yllättävän nopeasti sitä onnistui muodostamaan Pattayallakin "arkirutiinit", vaikka elämä erosikin melko paljon Suomen kuvioista. Eniten ehkä yllätti ja samalla ärsytti asumisen kallius ja sen ihanan netin toimimattomuus. Asuntonihan oli 19 neliön kokoinen kalustettu yksiö, joka oli ihan siisti, mutta hintaansa nähden hyvinkin pelkistetty. Lähes kaikki piti hankkia asuntoon itse ja myös petivaatteista piti maksaa erikseen vuokraa. Siihen päälle vielä vesi- ja sähkömaksut, niin yhteensä asumiskuluihin minulla meni 6 viikossa noin 500 euroa. Suomessa maksan 46 neliöisestä pihallisesta kaksiosta sähköineen, vesineen ja toimivine netteineen vähän päälle 500 euroa kuussa, joten siihen verrattuna asuminen Thaimaassa oli älyttömän kallista. Varmasti olisi saattanut löytyä halvempiakin vaihtoehtoja, jos asiaan olisi paneutunut enemmän. Koska aloitin kuitenkin asunnon etsinnän suhteellisen myöhässä ja halusin vuokrata sen suomalaisen kiinteistövälitystoimiston kautta, olivat vaihtoehdot todella suppeat.

Kotitalo vasemmalla ja monikäyttöinen keittiö oikealla :D

Asunto itsessään vielä menetteli (paitsi se NETTI!), mutta koko asuinrakennus oli itsessään aika ankea. Muut saman rakennuttajan talot olivat melko hulppeita ja niissä kaikissa oli viihtyisä oleskelualue uima-altaineen, jota olisin kovasti kaivannut myös tuonne rakennukseen. Rakennuksen alakerrassa sijaitsi myös se Spicies-ravintola, jonka läpi meidän asukkaiden oli aina kuljettava, jos halusimme kämpillemme. Aivan älytön ratkaisu sekä meidän asukkaiden että ravintolan asiakkaiden puolesta! Vai nauttisitko sinä, jos kesken ravintolakäynnin joku tuntematon ihminen puskisi pöytäsi ohi lenkistä hikisenä tai suoraan rannalta hiekkaa ja vettä valuen? :D

Monia hyvinkin arkisia asioita oppi arvostamaan, kun ne menetti. Kuten pyykkikonetta. Suurimmat pyykit vein alakerran pesulaan, mutta sen ollessa melko kallista päädyin pyykkäämään pienemmät vaatekappaleet omin käsin. Todella rasittavaa puuhaa ja niiden kuivaminen kesti ikuisuuden, kiitos ilmankosteuden, joten jokaisessa ovessa tai kaapinkahvassa roikkui lähes koko ajan vaatteita tuoden persoonallisuutta sisustukseeni :D Pykkikone, kuinka rakastankaan sinua!

Lähikauppani oli seiskaleiska alias 7 eleven, jonka valikoimat eivät olleet kummoiset, mutta eipä siellä kauheasti mitään kaivannutkaan, kun tuli aina syötyä ravintoloissa. Ainoastaan myslit yms. piti hakea kauempaa olevasta Foodmartista ja tuoreet hedelmät joko toreilta tai kiertävistä mopokojuista. Seiskan edessä oli myös pankkiautomaatti, joka tosin veloitti jokaisesta nostosta melkein 4 euroa, joten siitä kannatti nostaa aina kerralla enemmän. Vettä pystyi kaupan lisäksi ostamaan automaateista, joita oli lähes joka kadunkulmassa hintaan 1 baht(noin 2 senttiä)/1 litra. Edullisuuden lisäksi vältin samalla myös turhan muovijätteen, jota riitti Pattayalla ihan tarpeeksi muutenkin!

Itse kävelin lähes joka paikkaan, ainoastaan isommille markkinoille ja välillä keskustaan piti napata 10-taxi alleen. Ruuhkat keskustaan tosin olivat välillä niin kovat, että kävellen oli melkein nopeammin perillä. Arvostan Suomen rauhallista ja hyvin toimivaa liikennettä, mutta olihan siinä lavataksin perässä roikkumisessa, iloisessa tööttäilyssä ja hallitussa liikennekaaoksessa omat puolensa. Suomi tuntuu niin älyttömän hiljaiselta ja kuolleelta, kun kerkesin jo hetken tottua siihen, että kaikki elämä on kaduilla, ei neljän seinän sisällä. 

Arjen välttämättömyyksiä Pattayalla: 10-taxit, lähikauppa ja vesiautomaatti

Pattayasta riittäisi varmasti loputtomasti kerrottavaa, mutta lopetan jaaritteluni ainakin tällä erää tähän. Jos jotakuta kiinnostaa tietää vielä jotain enemmän, vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin :)

Mikä sitten on lopullinen tuomioni? Pattaya oli minulle likainen, monipuolinen, kiinnostava ja opettavainen kaupunki, jossa sain kokea uskomattoman määrän ikimuistoisia kokemuksia, niin hyvässä kuin pahassa. Hyviä ja huonoja puolia löytyi lähes yhtä paljon, mutta suurin osa hyvistä puolista on koettavissa koko Thaimaassa. Sen takia en usko, että itse tulen koskaan enää palaamaan Pattayalle. Thaimaassa kun on niin paljon hienompiakin paikkoja.

6 viikkoa Pattayalla opetti minulle todella paljon itsestäni ja opetusharjoittelu Pattayan suomalaisessa koulussa kehitti opettajuuttani monella tavalla. En kadu hetkeäkään päätöstäni lähteä Pattayalle ja olen kiitollinen kaikille niille, jotka tekivät matkastani mahdollisen ja niille, jotka tekivät matkastani unohtumattoman. Pattaya tulee pysymään aina sydämessäni ja muistuttaa, ettei kaikki ole välttämättä vain sitä, miltä näyttää.

Pattayan valoisia ja varjoisia puolia osa 1/2

Nyt on vihdoinkin aika tiivistää Pattayalla viettämäni kuuden viikon plussat ja miinukset. Käyn läpi yleisesti Pattayan hyviä ja huonoja puolia, mutta myös siellä vietetyn elämäni valoisia ja varjoisia puolia. Asiaa on niin paljon, että jaoin koko jutun suosiolla puoliksi. Tässä niistä ensimmäinen.

IHMISET

Minulle itselleni ihmiset vaikuttavat paikan viihtyisyyteen yllättävän paljon. Pattayalla ihmiset jakautuivat melkoisiin ääripäihin. Suurin osa paikallisista oli todella iloisia ja sydämellisiä ihmisiä (eivät toki kaikki) ja heidän kanssa oli helppo tulla toimeen, kun muisti itse olla myös kohtelias ja hyväntuulinen. Rakastin sitä, että kadulla sai kävellä hymyillen, ilman että kukaan katsoi sitä kieroon. Tuollaista peruspositiivista suhtautumista muihin ihmisiin kaipaisin kovasti myös Suomeen! Opettelinkin muutamia perusfraaseja thaiksi ihan vain osoittaakseni, miten paljon arvostan paikallista kulttuuria ja niitä käyttäessä sainkin yleensä reaktioksi iloisen hymyn, hyvän palvelun ja välillä myös halvemman hinnan.

Ehdottomasti reissun positiivisiin puoliin ihmisten suhteen lukeutuu tietysti myös H, jonka tiedän säilyvän elämässäni, vaikka Pattayan taipaleemme on jo ohi. On vaikeaa edes kuvitella, millaisia nuo viikot olisivat olleet, jos en olisi tavannut H:ta. Myös koko kouluyhteisöstä (opettajista, oppilaista ja harjoittelijoista) muodostui minulle viikojen aikana tärkeä yhteisö.

 

 Isoja ja pieniä rakkauspakkauksia <3



Sitten on se toinen ääripää, johon lukeutuivat muun muassa venäläiset turistit ja suomalaiset juopot. En ole ehkä koskaan nähnyt samassa paikassa niin paljon huonosti ja urposti käyttäytyviä ihmisiä kuin Pattayalla! Venäläisten töykeys, epäkunnioittava käytös ja maailmanomistajan elkeet ovat asioita, joita en vaan voinut yksinkertaisesti sietää. Samoin suomalaisten punanenäisten ja kaljavatsaisten äijien ällöttävät letkautukset ja känniörinät pistivät hetkittäin todella häpeämään suomalaisuuttaan.

SYÖMINEN

Syömisestä tuli ehdottomasti lempiharrastukseni Pattayalla. Ruoka siellä oli vaan niin hyvää ja edullista, että kaipaan sitä joka päivä edelleen. Suomessa saan yhdellä kauppareissulla helposti kulutettua 30-40 euroa, kun Thaimaassa ruokin sillä itseni viikon tai jopa kaksi! Lisäksi rakastin myös sitä, että tuoreita hedelmiä oli koko ajan saatavilla, koska Suomessa niitä tulee syötyä aivan liian vähän. Hedelmien kirjo oli uskomaton ja paljon tuli maisteltua myös täysin itselle tuntemattomia hedelmiä. Useinmiten ostin hedelmät valmiiksi paloiteltuina, mutta myös hedelmäshaket oliva ihana tapa nautiskella hedelmistä.





Ajattelinkin nyt kertoilla muutamasta lempisyömäpaikastani Pattayalla, jos joku sattuu joskus eksymään samoihin maisemiin.

Eniten tuli varmaan syötyä asuinrakennukseni alakerran (Pratamnak Soi 4) Spicies ravintolassa, kun se nyt vaan sattui olemaan siinä näppärän lähellä, söimme siellä koulun kanssa ja se tarjosi myös hyvää ruokaa. Etenkin kipeänä en useinkaan jaksanut lähteä pidemmälle syömään ja siellä pystyi myös seuraamaan suomalaisten suorituksia olympialaisissa. Kaikki thairuuat, mitä maistoin olivat tosi hyviä ja Spiciessa osattiin myös tehdä hyviä länsimaisia ruokia. Esim. kana-cesarsalaatti ja Club Sandwich olivat oikein hyviä. Yleisestihän Thaimaassa ei länkkäriruokaa kannata tilata, koska se maksaa paljon enemmän ja makunautinnosta ei yleensä ole tietoakaan. Spiciesin ainoat huonot puolet olivatkin sen vähän kalliimmat hinna (annokset noin 3-7 euroa) ja se, että siellä törmäsi lähes varmasti suomalaisiin.

 



Toiseksi eniten tuli syötyä Two Phum Puy (nimi tarkoittaa kahta pullukkaa, joten se oli kuin tehty mulle ja H:lle :D) ravintolassa, joka sijaitsi Pratamnakin Soi 5:lla. Kaikki ruuat, mitä maistoin olivat suussa sulavia ja niitä ei ollut myöskään hinnalla pilattu (annokset n. 2-3 euroa). Lemppariannoksiani olivat muun muassa thaimaalainen katkarapukeitto, green curry, kana cashewpähkinöillä, friteeratut kasvikset, tulinen papaijasalaatti ja jättivohvelit. NAM, NAM ja vielä kerran NAM!

 



 

Kolmanneksi eniten tuli syötyä erilaisilla toreilla, joista lähimmät olivat "thaikkutori" Pratamnakin Soi 5:lla ja venäläistori Pratamnakin Soi 6:lla. Toreilla oli tarjolla vaikka ja mitä, joten jokainen löytää varmasti omat suosikkinsa. Kaikki ruoka, mitä maistoin oli hyvää ja todella edullista, joten jos haluaa säästää rahaa, kannattaa ehdottomasti suosia torisyömistä. Syömisen lisäksi voi samalla nauttia torielämästä ja tehdä edullisia löytöjä myyntikojuista.



Vaikka paikallinen ruoka oli todella hyvää, kaikista parhaimmat ruuat Pattayalla nautin intialaisessa. H:n ja minun ruokataivas Kohinoor löytyi keskustan Second Roadin alkupäästä Pratamnakista päin tultaessa. Sieltä sai noin kuudella eurolla taivaallisen intialaisbuffetin, johon kuului kolme erilaista annosta, riisi, raita, naan-leipää ja salaatti. Ja se maku vei joka kerta tajunnan, joten jos rakastat intialaista ruokaa, suuntaa sinne!

 



Spesiaalimpaa ruokapaikkaa etsiessä kannattaa suunnata Pratamnakin Soi 4:lla sijaitseva Cabbage & Condoms ravintola, joka tarjoaa upeat puitteet herkulliselle illalliselle. Matka ravintolaan ihanaa viidakkopolkua pitkin sai unohtamaan, että oltiin edes Pattayalla. Ravintolasta aukesi upeat näkymät suoraan merelle ja auringonlaskuun ja se oli muutenkin todella tunnelmallinen paikka. Ruuista ainakin kana cashewpähkinöillä ja kana sellaisessa syötävässä korissa olivat erinomaisia. Hinnat olivat vähän kalliimpia (annokset noin 3-7 euroa) ja laskuun lisättiin palvelumaksu, mutta noista puitteista se oli pieni hinta!



OSTOKSET

Ruuan lisäksi myös ostosmahdollisuudet olivat yksi niistä Pattayan isoista positiivisista puolista. Myyntikojut, erilaiset markkinat, ostoskeskukset ja outletit tarjosivat ostettavaa enemmän kuin tarpeeksi. Hintataso oli huomattavasti edullisempi kuin Suomessa, mikä aiheutti välillä "pientä" shoppailuhulluutta. Onneksi sain osan tavaroistani tungettua Camillan laukkuun, koska siitä huolimatta laukkuni painoi 22,9 painorajan olleessa 23 kiloa :D



Etenkin markkinoilla ja kojuista sai hintaa tingittyä lähes aina hieman alaspäin, vaikka sekin riippui hyvin paljon myyjästä. Itse pidin aika pitkälle periaatteena sitä, että jos myyjä ei ollut valmis tulemaan hinnassa yhtään alaspäin, jätin tavaran ostamatta. Eniten ostin vaatteita, joiden hinnat vaihtelivat yleensä 2-7 euron kieppeillä. Kalleimmat asiat, joita kojuista ostin taisivat olla jotain vähän päälle 10 euroa. Ostoskeskuksissa ja merkkiliikkeissä hinnat olivat tietysti selvästi kalliimpia, mutta edelleen edullisia Suomen hintoihin verrattuna. Ostin esimerkiksi Converset merkkiliikkeestä vähän päälle 30 eurolla. Voi, miten kalliilta kaikki täällä Suomessa taas tuntuukaan!



TERVEYS JA TURVALLISUUS

En ole vuosiin sairastanut Suomessa, mutta sen kuittasin tällä reissulla moninkertaisesti. Täysin tervettä viikoa en Pattayalla kokenutkaan. Ensimmäiset kolme viikkoa olin flunssassa, sitten alkoi vatsatauti, joka sitten vaihtui taas ärhäkämpään flunssaan. Onneksi alun flunssa ei rajoittanut tekemisiä läheskään niin paljon kuin jälkimmäinen. Eihän sille mitään voi, mutta kyllä sitä tuli silloin kirottua, hajoiltua ja itkettyäkin. Onneksi pystyin kuitenkin tekemään ja kokemaan melko paljon sairastelusta huolimatta, vaikka jouduinkin luopumaan useammastakin reissusuunnitelmasta.

Tätä tuli harrastettua vähän liikaa :D



Hauskaa, miten turvallisuuskin voi olla hyvin suhteellinen käsite. Liikennehän oli Pattayalla aivan järjetöntä ja aluksi pelkäsin ihan hulluna jokaista tienylitystä. Jalankulkijoillahan ei ole siellä minkäänlaista etuoikeutta. Päinvastoin, jos seisoi tienreunassa sen näköisenä, että haluaisi ylittää sen, mopot ja autot painoivat vaan kahta kovempaa kaasua. Yllättävän nopeasti tuohon liikennekaaokseenkin kuitenkin tottui, kuten myös kaikkeen muuhun. Turvattomuutta en kokenut kertaakaan, mutta toisaalta liikuin aika vähän yksin ja nekin kerrat pääosin valoisalla. Örisijöitä ja ällöjähän nyt riittää aina, mutta siinä nyt ei ole mitään uutta. En myöskään joutunut ainakaan tietoisesti ryöstetyksi tai huijatuksi, paitsi niiden synttäridrinkkien kanssa!

Siinä ensimmäinen puolikas Pattayan hyvistä ja huonoista puolista. Toisessa osassa käsittelen muun muassa Pattayan mielekkyyttä ympäristönä, ilmastoa, aktiviteettimahdollisuuksia, prostituutiota ja arkisen elämän sujuvuutta. Luvassa myös lopullinen tuomioni Pattayan suhteen :)

Bye Bye Pattaya & Hello Bangkok

Niin se vain 6 viikkoa hujahti Pattayan maisemissa järjettömän nopeasti ja tänään oli aika jättää haikeat hyvästit kaupungille ja ihmisille, joista omalla oudolla tavalla muodostui minulle hetkeksi se "arkinen" todellisuus. Camilla ilmestyi torstaina Pattikselle, joten viimeiset päivät kuluivatkin yleisesti kaupunkia ja rantoja kierrellessä sekä nauttien viimeisistä hetkistä harjoittelijaporukalla. Sen lisäksi pyörin tuttuun tapaan myös koululla, jossa viikko huipentui iloisiin ystävänpäiväjuhliin. 

 

Keskiviikkona kävimme vielä lenkillä näköalapaikalla, josta aukesi ihan mukavat maisemat yli Pattayan. On ollut vähintäänkin mielenkiintoista tutustua ja elää kaupungissa, josta ainakin itselläni oli melko negatiiviset mielikuvat etukäteen. Monilta osin ne osoittautuivat tosiksi, mutta paljon löytyi myös hyvää. Vaikka tuskin tulen enää koskaan palaamaan Pattayalle, ovat kuluneet viikot olleet yksiä elämäni antoisimmista ja mielenkiintoisimmista. 

 

Torstaina pidimme iltapiknikin ja -uinnin erään harjoittelijan asuintalon kattoaltaalla, josta aukesi hienot näkymät yli pimenevän Pattayan. Ilta kuluikin jälleen ähkyssä, jota yritimme sulatella riehumalla altaassa kuin pikkulapset. Miten niin pitäisi kasvaa aikuiseksi? :D

 

Perjantaina tosiaan järjestimme koululla ystävänpäiväjuhlat, jossa oppilaat esittivät lauluja. Lisäksi eskarit ja ykköset esittivät ystävänpäivärunon, jota oltiinkin treenattu viikkotolkulla. Ja hyvinhän se lopulta sujui ja ope sai olla ylpeä pikkuisistaan <3 Yleisöä oli paikalla lähemmäs sata henkeä ja juhlan jälkeen tarjolla oli vielä herkullisia korvapuusteja, joilla kerättiin varoja oppilaiden retkikassaan. Sitten olikin aika jättää haikeat hyvästit oppilaille ja muulle koulun väelle. Kieltämättä oli vähän kyynelissä pidättämistä.

 

Viimeistä iltaa lähdimme viettämään isommalla porukalla keskustaan, jossa suuntasimme Aloha-ravintolaan. Siitä jatkoimme vielä mutakakulle/jätskille, joten tulihan ne ähkyt vedettyä vielä viimeisenäkin päivänä. Loppuilta kuluikin pakkaillen ja intouduimme Camillan kanssa vielä valvomaan kaksi ensimmäistä erää Suomi-Norja ottelusta. Hyvältähän se Suomen peli on näyttänyt, toivottavasti saavat pidettyä saman vireen tulevissakin matseissa.

 

Aamulla oli aika jättää vetiset jäähyväiset H:lle, jota tulee hirvittävän kova ikävä. Onneksi tiedän, että nämä kuluneet kuusi viikkoa olivat vasta yhteisen matkamme alkusoitto ja ystävyytemme tulee jatkumaan läpi elämän. Haikeudesta huolimatta mieleni valtasi myös innostus tulevasta reissusta, jota olen odottanut jo niin pitkään.

 

Saimme Camillan kanssa nauttia vähintäänkin mielenkiintoisesta kyydistä Bangkokiin ADHD-taksikuskin kyydissä. Kolmen tunnin matkan jälkeen saavuimme vihdoin hotellillemme, jossa Emily jo odottelikin meitä. Hysteerisen jälleennäkemishetken jälkeen lähdimme hortoilemaan pitkin katuja. Lopulta päädyimme kiertämään Tuk-Tukilla kaupunkia, jonka aikana pääsimme muun muassa ihastelemaan temppeliä ja kieltäytymään monista myyntiyrityksistä.

Emme kerenneet enää toiselle temppelille, joten päädyimme mutustamaan näännyksissä eväitä alueelle, jossa olimme lähes ainoat turistit. Ympärillä oli paljon mielenosoituksiin viittaavia rakennelmia, mutta päiväsaikaan niissä ei ainakaan ollut mitään toimintaa. Tuk-Tukin kyydissä näimme myös palaneita autoja, barrikadeja ym. joten kyllä täällä ilmeisesti vielä jotain meuhkataan. 

 

 

Lopulta päädyimme vielä hämmästelemään China Townin meininkiä, jossa nautimme myös maittavat ateriat katukeittiöistä (noin eurolla). Bangkok vaikuttaa ensisilmäyksellä eläväiseltä ja mielenkiintoiselta kaupungilta, jossa saamme varmasti nopeasti kulumaan tulevat kolme päivää.

 





 

Yritän päivitellä kuulumisia blogiin parhaani mukaan, mutta voi olla, että etenkin tekstiosiot jäävät normaalia lyhyemmiksi ajanpuutteen takia. Kuulemisiin!

Lahnasta apinaksi

Viime viikkokin on kulunut taas vaihteeksi sairastaessa (vatsatauti vaihtui ärhäkkään flunssaan), joten pakkolepoa ja yleistä lahnailua on taas tullut harrastettua enemmän kuin tarpeeksi. Olen yrittänyt koota postausta Pattayan reissuni hyvistä ja huonoista puolista, mutta sekin jotenkin levähti käsiin, joten tulen tekemään sen loppuun vasta Suomen päässä. Ehkä ihan hyväkin, että kerkeää saada vähän etäisyyttä näihin kuvioihin, ennen kuin tekee lopullisen tuomionsa tästä kaikesta.

 

Sairastelun takiahan jouduin luopumaan ensiksi suunnittelemastani matkasta Kambodzhaan (tosin en myöskään löytänyt sopivaa pakettimatkaa siihen). Sen ajattelin korvata pitkällä viikonlopulla Koh Sametilla, mutta heikosta voinnista johtuen jätin senkin tekemättä. Viimeisenä vaihtoehtona päästä irti Pattayalta oli lähteä päiväreissulle läheiselle Koh Larnin saarelle sunnuntaina, mutta aamusta vointini kääntyi taas huonompaan suuntaan, joten jätin senkin välistä. Eikä ärsyttänyt yhtään! Ärsytyksen ja sairastelun takia hamstrasinkin kämpän täyteen herkkuja ja päädyin monena yönä syömään jäätelöä tai sipsejä samalla kuin katselin  musakanavaa (osaan sen kaikki biisit varmaan ulkoa :D).

 

Flunssaa on yritetty selättää myös perinteisellä lohella ja Banana Splitillä :D



 

Niinpä viikko on kulunut jälleen hyvin paljon kämpän ja koulun välillä. Lauantaina riuhdoin itseni rannalle ja illalla vielä Thepprasitin iltamarkkinoille muiden harjoittelijoiden kanssa Olo olikin noiden suoritusten jälkeen taas kuin katujyrän alle jääneellä! Onneksi sunnuntaina sattui sentään jotain positiivistakin, kun alakerran Spiecies-ravintolassa näytettiin lumilautailun olympiafinaali, jota päädyttiin katsomaan kahdestaan erään suomalaisnaisen kanssa. Vitsi, miten jännä kisa ja miten huikea suoritus Enni Rukajärveltä! Ihan mahtavaa, että Suomi sai ainakin yhden mitalin noistakin kisoista, tosin sais tulla vielä monta lisää.

 

Illalla käpystelin vielä venäläistorille tekemään viimehetken tuliaisostoksia ja ilokseni löysinkin ihan kivoja juttuja muille ja ehkä vähän myös taas itselleni (lentokentän puntareita kauhulla odottaen!). Siihen päälle vielä vatsa täyteen herkkususheja ja hedelmäshake, niin kummasti semiankea sairasteluviikko sai mieluisan päätöksen.
 

Viime viikkojen ihania shoppailulöytöjä <3

 

Viimeinen Pattayaviikkoni on onneksi startannut pirteämmissä merkeissä, mitä nyt edelleen meinaan tukehtua öisin yskänpuuskiini ja räkä valuu jatkuvasti pitkin naamaa :D Eilen päätin kuitenkin toteuttaa yhden unelmani, jota en antanut edes sairastelun perua. Lähdin nimittäin viidakossa sijaitsevalle vaijeriradalle leikkimään apinaa. Kyseessä oli siis Flight of the Gibbon-niminen rata, joka sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä Pattayalta.



Rata oli keskellä sademetsää ja siinä liikuttiin puusta puuhun vaijereita pitkin liukumalla. Vaijerit oli kiinnitetty todella korkeisiin puihin ja pisin niistä oli 300 metriä pitkä. Vaijereita oli yhteensä 15 ja niiden lisäksi oli pari laskeutumista köyttä pitkin alas ja siltoja joita pitkin kulkea. Olin ihan fiiliksissä alusta loppuun, se oli juuri niin hauskaa puuhaa kuin olin aina ajatellutkin.

 





Retkeen sisältyivät kuljetukset paikan päälle, vaijerirata, kolmen ruokalajin lounas ja kierros ihanassa avoimessa eläintarhassa. Ihmettelin aluksi tuon retken korkeaa hintaa (3300 bahtia noin 80 euroa) mutta, kun taas näin mitä kaikkea se sisälsi, ei se harmittanut enää yhtään. Se eläintarha (Khao Kheow Open Zoo) oli niin kiinnostava paikka, että siellä olisi mieluusti viihtynyt pidempäänkin. Nyt kerkesimme vain nähdä hipot, leijonat, kirahvit, sarvikuonot, norsut, erilaisia lintuja, antilooppeja, apinoita ja possuja.

 

 



Nähtävää olisi kuitenkin ollut vaikka kuinka paljon enemmän, koska eläintarha oli niin iso, että siellä liikuttiin golfautoilla. Itseäni miellytti etenkin eläinten aitaukset, jotka olivat mahdollisimman kaukana kalseista rautahäkeistä. Osa eläimistä kulki täysin vapaana ja osa hyvin kevyesti aidattuna, joten ainakin nopealla silmäyksellä eläinten oltavat vaikuttivat hyviltä. Suosittelenkin ehdottomasti molempia aktiviteetteja, jos kaipaa jotakin tekemistä Pattayan lähistöllä.



 

Täydellisen päivän kruunasi vielä illallinen Cabbages & Condoms ravinolassa, jossa juhlistimme erään harjoittelijan synttäreitä. Ihanaa kokea tällaisia todella onnistuneitakin päiviä taas pitkästä aikaa täällä Pattayalla, kun päivät täällä lähenevät uhkaavasti loppuaan. Käsittämätöntä, että jo huomenna Camilla pöllähtää tänne Pattayalle ja lauantaina on aika jättää hyvästit elämälle täällä ja jatkaa kohti uusia seikkailuja. Mielessäni risteilevät monenkirjavat tunteet ilosta ja innostuksesta haikeuteen. Nyt keskityn kuitenkin vielä nauttimaan täysillä viimeisistä Pattayapäivistäni :) 

Ripsarapsaa ja muuta mukavaa

Kuukauden päivät siihen melkein menikin, ennen kuin vatsani vastustuskyky antoi periksi täkäläiselle bakteerikannalle. Itsehän odotin sen jo tapahtuvan heti ekoina päivinä, kun wc-pönttönikin oli toimintakyvytön, joten siihen nähden tämä oli suorastaan huippusuoritus :D Mistään vakavammasta tuskin tässä on kuitenkaan kyse, kunhan vatsa vain vähän oireilee ja yleisvire on lähempänä mollia kuin duuria. Viime viikon loppupuolella alkoivat ensimmäiset oireilut ja perjantaina oloni meni koulussa niin heikoksi, että melkein pyörryin. Siirryinkin loppupäiväksi kämpille lepäilemään ja olo kohentuikin huomattavasti iltaa kohden.

 

Eniten vaan ärsyttää, että tuollaisen semisairastelun takia hyvä viikonloppu meni lähes kokonaan hukkaan. Oli meinaa aika tylsää, kun hauskat suunnitelmat retkestä lähisaarelle vaihtuvat pöntöllä istumiseen ja rannalla makoilu koomailuun peiton alla. Kun siihen vielä lisätään se, että sain ainoan mukanani olleen kirjan luettua jo perjantaina ja samaan aikaan nettikin lopetti jälleen lähes kokonaan toimintansa, niin voin kertoa, että aika kävi AIKA pitkäksi.

Lauantaina raahasin itseni väkisin hetkeksi rannalle, mutta muuten viikonloppu kuluikin vain nukkuen, kävellen, koomaten, syöden, siivoten(!) ja talviurheilua Eurosportilta seuraten. Viikonlopun kohokohdaksi muodostuikin lauantai-ilta, jolloin päätimme suunnata H:n kanssa elokuviin. Sinne pääseminen olikin taas sellainen tuskien taival, että onneksi sentään elokuva, jota päädyimme lopulta katsomaan, oli todella hyvä.

Päätimme puolikuntoisuudestamme huolimatta siis lähteä leffaan noin tuntia ennen kyseisen elokuvan alkamista. Aikaa oli siis ihan tarpeeksi, mutta kun kaikki asiat lähtee menemään päin mäntyä, niin tunti on yllättävän lyhyt aika! Kävelimme kadulle, jota pitkin 10-taxit kulkevat, mutta kun pääsimme perille vapaita takseja ei tullutkaan. Jouduimme siis odottelemaan noin 10-15 minuuttia ennen kuin kohdallemme tuli taksi, johon sulloimme väkisin itsemme. Odottelu ei loppunutkaan siihen, vaan keskustaan päin mentäessä olikin järkyttävä ruuhka, jossa sitten maleksimme seuraavat 15 minuuttia. Yhtäkkiä taksi kääntyikin väärälle kadulle, joten meidän oli pakko jäädä kyydistä, vaikka matkaa perille oli vielä noin kilometri.

Tässä vaiheessa elokuvan alkuun oli enää vartti, joten ei auttanut muuta kuin pistää töppöstä toisen eteen. Niinpä lähdimme ryysimään keskustan ahtaita ja täysiä katuja väistellen maleksivia ihmisiä, autoja, mopoja ja muita esteitä. Lopulta pääsimme perille Central Festivalille, mutta sitten edessä oli vielä hissien etsiminen, niihin jonottaminen ja nouseminen kuudenteen kerrokseen hissin pysähtyessä tietysti jokaisessa kerroksessa. Lopulta pääsimme järkyttävä tuskan hiki joka puolelta valuen lipputiskille 5 minuuttia ennen leffan alkua. Sitten myyjä ilmoittaa, että näytökseen on enää vapaina kolme kertaa normaalia kalliimpia VIP-paikkoja. Siinä vaiheessa meidän naamat varmaan venähti lattiaan asti!

Eipä sitten otettu lippuja, vaan siirryttiin kokoamaan ajatuksia ja hengitystä sohville. Lopulta päädyttiin ostamaan liput tunnin päästä alkavaan 12 Years A Slave-elokuvaan. Kaikki se älytön säätö otti niin pahasti aivoon, että päätimme tuon hetken olevan juuri sopiva ensimmäiseen mäkkärikäyntiin. Aika kunnioitettavaa, että H on ollut täällä jo sen 5 kuukautta ja päätyi vasta nyt ensimmäistä kertaa mäkkäriin.

 

Hamppareiden jälkeen oli tietysti pakko vielä hamstrata leffapopparit, mikä oli suuri virhe, koska oltiin molemmat jo mainoksien aikana aivan räjähdyspisteessä. Elokuvissa käynti on täällä, yllätysyllätys, halpaa, lippu maksoi noin 4 euroa. Teatterin tuolit olivat ihan ylimukavat ja taittuivat vielä vähän lepoasentoonkin, voisivat ottaa Suomeenkin mallia niistä! Onneksi H oli varoittanut teatterin viileydestä etukäteen, siellä oli jäätävää. Pitkät housut ja paita eivät olleet yhtään liioittelua. Muuten elokuvakokemus oli aikalailla samanlainen kuin Suomessakin. Mainoksia oli vähintään yhtä paljon ja sen lisäksi katsottiin vielä kuninkaan ylistysvideo seisaaltaan ennen elokuvan alkua.

Sitten muutama sana vielä itse elokuvasta. Kyseessä oli siis tositarinaan perustuva kertomus 1800-luvulla eläneestä vapaasta, perheellisestä, mustasta miehestä Solomon Northupista, joka joutui kidnapatuksi ja sitä kautta myydyksi orjaksi New Orleansin plantaaseille. Elokuva antoi ahdistavan todentuntuisen kuvan orjuudeesta ja sen osapuolista. Samalla se kuvasi upealla tavalla Solomonin vuosien aikana kokemaa tunneskaalaa aina raivosta lamaannukseen ja ahdistuksesta toivoon. Todella pysähdyttävä elokuva, yksi parhaista, joita olen nähnyt pitkään aikaan. Joten menkäähän ihmeessä katsomaan, paitsi kaikista herkimmille en suosittele, elokuvassa kun on todella raakoja ja rankkoja kohtauksia. Ja tätä raakuutta ei voi ohittaa vain olankohautuksella, koska se ei ole vain elokuvaa, vaan perustuu todellisiin tapahtumiin.

Alkuviikko on sujunut aika normaalisti koululla ja kotona pyörien. Olo on edelleen hyvin vaihteleva, välillä tuntuu, että olen jo parantumassa, mutta seuraavana hetkenä otetaankin taas takapakkia. Paikallaankaan ei vaan jaksa koko ajan, vaikka netti onkin nyt taas toiminut paremmin. Niinpä suuntasimme tänään H:n kanssa Art in Paradise taidemuseoon. Museo oli täynnä kolmiulotteisia maalauksia, maisemia ym. joihin kävijät pääsivät sulautumaan. Tosi hauska ja erilainen idea, mikä oli toteutettu myös hienosti. Aluksi koimme poseeraamisen hyvin vaivaannuttavaksi, mutta loppua kohden siitä alkoi tulla ihan hauskaakin puuhaa. Ärsytystä aiheuttivat vaan muut kävijät (kiinalaiset/japanilaiset), jotka suurina valokuvauksen ja poseeraamisen ystävinä kuvailivat tuollakin raivostuttavan intensiivisesti :D

 

 

Museoon pääsy maksoi 300 bahtia (noin 7 euroa), joten suosittelen kyllä ehdottomasti käymään, jos Pattayalle joskus eksyy. Tuolla hinnalla kun pääsee muuan muassa viimeistelemään Mona Lisaa ja täydentämään muita klassikkoteoksia...

 

 

...seikkailemaan erilaisten villieläinten kanssa...

 



 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

...ihastelemaan ja horjumaan vesiputouksilla...

 

 

 

 

...taistelemaan jättiläistä ja aikaa vastaa ja kuluttelemaan sitä Venetsian kanaaleissa...

 



 

...sekä muuttumaan enkelistä paholaiseksi hetkessä (plus vielä vaikka mitä muuta!). Ei ihan huono saldo yhdelle päivälle! Tuli kuitattua viikonlopun tekemättömyys tolla moninkertaisesti :)

 

Uskomatonta, että kuluva viikko on toiseksi viimeiseni täällä Pattayalla ja sen jälkeen matka jatkuu taas uusiin maisemiin. Vaikka välillä tunnit tuntuvat järkyttävän pitkiltä tuijottaen koomassa kämpän kattoa, on nämä viikot silti kuluneet uskomattoman nopeasti. Viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä vielä jonkinlainen karkumatka pois Pattayalta, mutta mikään ei ole vielä sen suhteen varmaa. Tärkeintä on, että suunta tuntuu taas olevan kohti positiivisempaa :)