Ruska-aika on tänäkin vuonna ollut aivan uskomattoman kaunis, vaikka olemme nauttineet siitä ihan vain täällä Helsingissä. Lauttasaaressa on onneksi vielä toistaiseksi säilytetty niin paljon luontoa, että ruskaretkille voi lähteä omalta kotiovelta.
Ruska kuitenkin väistämättä muistuttaa myös siitä, että inhokkikuukauteni marraskuu tekee tuloaan nopealla vauhdilla. Tosin tänä vuonna uskon sen olevan paljon siedettävämpi kuin aiempina vuosina. Jos tähdet ovat nimittäin kohdillaan, olemme ensi viikolla Espanjan Aurinkorannikolla, jossa vietämme kokonaisen kuukauden.
Vielä alkuvuodesta tai edes keväällä en uskonut, että lähtisimme ulkomaille tämän vuoden aikana. (Enkä kyllä usko sitä ennen kuin oikeasti istumme koneessa kohti Malagaa ensi viikolla.) Niin vain kuitenkin päädyimme heinäkuun alussa varamaan lennot ja osan majoituksista Andalusiaan loka-marraskuulle. Meidänhän oli tarkoitus lähteä marraskuupakolaisiksi jo viime vuonna, mutta emme onneksi ehtineet tehdä mitään varauksia ennen kuin korona tuli ja sekoitti koko pakan.
Saimme mieheni kanssa toiset koronarokotteet elokuussa ja niiden myötä uskallan suhtautua matkustamiseen vähän rohkeammalla mielellä. Aarnihan ei tietenkään tuota rokotusta ole saanut, mikä vähän mietityttää, mutta pitää vain luottaa siihen, että noin pienillä lapsilla korona ei todennäköisesti aiheuta vakavia oireita. Espanjan koronatilanne on suht hyvä ja rokotusprosentti korkea. Toki aiomme myös vältellä suuria ihmismassoja, huolehtia hyvästä käsihygieniasta ja käyttää maskeja.
Mieli on seilannut edestakaisin tämän reissun suhteen, välillä olen ollut ihan valmis perumaan sen ja välillä taas meinaan haljeta innosta. Kaiken epävarmuuden takia en ole siitä täällä blogissakaan aiemmin kirjoitellut. Lennot ja lähes kaikki majoitukset varasimme niin, että ne voi perua ilmaiseksi vielä hyvin lähellä lähtöä. Tosin yhden upean Airbnb-asunnon varasimme, vaikka peruutuksen sattuessa menettäisimme siinä jonkin verran rahaa.
Suunnitelmissa on viettää aluksi kaksi viikkoa Fuengirolassa, mistä varasimme Airbnb-asunnon keskeiseltä sijainnilta. Sen jälkeen teemme vajaan viikon autoreissun Rondaan ja Granadaan, jonka jälkeen vietämme loppuajan Airbnb-asunnossa Benalmádenassa. Tarkoituksena on nauttia toivottavasti lämmöstä ja auringosta (ainakin verrattuna Suomen marraskuuhun), tehdä retkiä ja patikointeja lähiseiduilla, syödä herkullista espanjalaista ruokaa, löhötä ja lomailla sekä viettää yhdessä aikaa perheenä.
Ensi vuoden alussa Aarni aloittaa päiväkodin, minä toivottavasti jonkinlaisen työn ja mies jatkaa opiskeluja, minkä myötä meidän arki muuttuu radikaalisti. On ihanaa saada tehtyä tuollainen pidempi irtiotto koko perheen voimin vielä ennen uuden elämänvaiheen alkua. Se oli oikeastaan se suurin syy, miksi päätimme reissuun lähteä. Ei voi nimittäin yhtään tietää, milloin meillä on seuraavan kerran tällainen elämäntilanne, jossa emme kukaan ole sidottuna mihinkään velvollisuuteen.
Pitkään yritin saada reissun toteutumaan maata pitkin, joko autolla tai junalla, mutta lopulta jouduin toteamaan sen liian vaikeaksi toteuttaa. Junalla emme saisi mukaamme tarpeeksi tavaraa ja autolla reissaaminen koko Euroopan halki lapsen kanssa, joka saa hermoromahduksen 20 minuutissa auton kyydissä, olisi vain varma tapa pilata loma heti alkuunsa. Niinpä siis oli valittava lento, jonka päästöt tietysti kompensoimme.
Ennen en olisi miettinyt näitä asioita hetkeäkään, mutta jokin muutos itsessäni on tapahtunut viime vuosina. Edellisestä lentomatkasta on kulunut yli kaksi vuotta ja se on saanut tajuamaan, ettei minun tarvitse lentomatkustaa joka vuosi, saati useita kertoja vuodessa.
Matkustaminen ulkomaille pitkän tauon jälkeen jännittää jotenkin todella paljon. Vaikka olen tehnyt sitä koko ikäni, niin jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä pystyn samastumaan paljon enemmän niihin ihmisiin, jotka eivät koskaan matkusta ulkomaille. Kaikki tuntuu jotenkin vieraalta ja vaikealta, eikä vähiten sen takia, että edessä on ensimmäinen lentomatka Aarnin kanssa. Inhoan lentämistä muutenkin ja sitten pitäisi vielä yrittää huolehtia melkein 2-vuotiaan tarpeista lennon aikana. Unohtamatta kaikkia koronaan liittyviä asioita, jotka aiheuttavat ylimääräistä päänvaivaa matkustamiseen. Mutta silti haluan lähteä, koska uskon matkan antavan paljon enemmän kuin se ottaa.
Blogiin olisikin sitten pitkän tauon jälkeen luvassa jälleen reissujuttuja muualtakin kuin kotimaasta. Edellisistä onkin aivan liian pitkä aika!
