Syysreissu Lappeenrantaan ja yö Verlassa

Syksyn reissut aloitimme Itä-Suomesta, kun lähdimme syyskuun alussa veljeni perheen luokse Lappeenrantaan. Viimeksi olimme käyneet heillä kun olin raskaana, joten edellisestä käynnistä oli kulunut jo ihan liian kauan. Samalla reissulla vietimme myös yhden yön Verlassa.

Perjantaina kävimme veljen perheen kanssa Hoplopissa ja löhöilimme loppuillan. Lauantaina näimme erästä opiskelukaveriani ja hänen lastaan Sataman leikkipuistossa ja jatkoimme siitä herkuttelemaan linnoituksilla sijaitsevaan Majurskaan. Ihanan kahvilan lisäksi samassa talossa on useampi pikkupuoti, joista löytyi vaikka mitä ihania käsityöjuttuja. Ostimme yhdestä niistä matkamuistoksi saimaannorppaheijastimen. 

Myöhemmin iltapäivästä lähdin vielä veljeni vaimon kanssa käymään Pulsan Asemalla, josta löytyy mm. kahvila, putiikkeja ja puutarhamyymälä. Pulsan miljöö on todella kaunis ja siellä on mahdollista myös yöpyä. Hienoa, että vanhalle asemarakennukselle on löydetty uusi tarkoitus. 

Sunnuntaina kävimme aamusta ajelemassa pyörillä Lasten liikennepuistossa, mikä oli todella kiva ja iso kokonaisuus. Meillä oli omat pyörät mukana mukana, mutta kesäisin puistossa on myös polkuautoja. Sen jälkeen menimme vielä Lappeenrannan torin syysmarkkinoille, josta ostimme paikallisia herkkuja ja nautimme tietysti Vedyt kaikilla mausteilla. 

Sitten jätimmekin hyvästit veljeni perheelle ja jatkoimme matkaa kohti Verlaa. Ihastuin Verlaan edellisellä kerralla niin paljon, että halusin käydä siellä myös perheen kanssa. Tällä kertaa jäimme myös yöksi.

Mies kävi museokierroksella ja minä söin sillä aikaa Aarnin kanssa Verlan kahvilassa ja kiertelimme putiikeissa ja pihalla katsomassa eläimiä. 

Osa Verlan tehtaan työntekijöiden entisistä asuinmökeistä on kunnostettu majoituskäyttöön ja yövyimme yhdessä niistä. Mökki oli aivan ihanalla paikalla järven rannalla ja sitä ympäröi iso puutarha, joka oli täynnä syksyn satoa. Mökki oli myös todella tilava ja viihtyisä. 

Mökin viereisellä tontilla sijaitsi yhteissauna, johon sai varata yhden saunavuoron majoittumisen ajalle. Kävimme ottamassa koko perhe hyvät löylyt ja jopa minä uskaltauduin vielä uimaan syysillassa. 

Paikka oli niin kiva, että siellä olisi tehnyt mieli majailla pidempäänkin. Alueella on myös useampia luontopolkuja, joista yhden kävimme kävelemässä seuraavana päivänä. Kokkokallion luontopolku on noin 2 kilometrin mittainen rengasreitti, joka oli ainakin syyskuussa hyvin rauhallinen. Metsäinen reitti nousi vähitellen kohti kalliota, josta löytyi iso hiidenkirnu. Juuri sopiva aktiviteetti ennen kotimatkaa.

Sellaista kaikkea mahtui meidän pitkään viikonloppuun. Ollaan nyt syksyn ajan otettu joka kuukausi vähintään yksi irtiotto arjesta, mikä on auttanut jaksamaan paremmin tämän muuten melko uuvuttavan ajan vuodesta. Pari-kolme päivää jossain muualla riittää aivan mainiosti piristämään ja unohtamaan arjen kiireet. Suomesta löytyy paljon kivoja kohteita minilomille, aina ei tarvitse lähteä kauas irtautuakseen arjesta.

Mikä on sinun suosikkikohteesi Suomessa minilomalle?

Road trip itäisessä Suomessa

Heipparallaa! Niin se vaan heinäkuukin lähenee loppuaan ja elokuu kolkuttelee jo ovella. Heinäkuu on pitänyt sisällään monenlaista mukavaa tekemistä mm. mökkeilyä, häät, synttärijuhlat ja lähes kahden viikon mittaisen road tripin lähinnä itäisessä Suomessa. Viime kesänä tuli pyörittyä aika paljon Länsi-Suomessa ja ihastuin kotimaan road trippailuun ihan tosissani. Ja koska minulle ei edelleenkään ole iskenyt suurta hinkua ulkomaan matkoihin (kiitos viime syksyisen maailmanympärimatkamme) päätimme viettää tämänkin kesäloman kotimaan mielenkiintoisista kohteita koluten. Ja niitähän riittää!

Reissun viimeinen ilta Saimaan rannalla Lappeenrannassa.

Oulu on meidän jokavuotinen matkakohteemme, koska miehen sukua ja ystäviä asustelee siellä sen verran paljon. Se oli tällä kertaa myös ainoa läntisessä Suomessa sijaitseva pysähdyspaikkamme. Oulussa vietimme viisi rentoa päivää kaupungilla kulkien ja tuttavia tavaten. Pääsin myös ensimmäistä kertaa kreikkalaiseen ravintola Crecianiin, jossa oli aivan taivaallisen hyvää ruokaa. Lähestulkoon suutuin miehelle, kun hän ei ollut aiemmin tutustuttanut minua tuohon Oulun ravintolahelmeen. Suosittelen ehdottomasti, jos kreikkalainen ruoka on lähellä sydäntä.

Oulusta käänsimme nokan kohti itää ja ajelimme Suomussalmelle, missä mies taas on viettänyt lapsuutensa. Yövyimme kaksi yötä kylpylähotelli Kiannon Kuohuissa, jonka kylpylä oli erittäin positiivinen kokemus ja hotelli taas melko kulahtanut, mutta ihan toimiva. Pyörimme miehen opatuksella hänen vanhoissa kotimaisemissaan väistellen tielle vähän väliä poukkoilevia poroja.

Ajoimme myös katsomaan 5-tien varressa olevaa Kainuun hiljaista kansaa, joka on kyllä todella vaikuttava ympäristötaideteos. Kansalaisille saisi halutessaan myös tuoda omia vaatteita, mutta tyydyimme tällä kertaa vain sulautumaan hiljaisen kansan joukkoon.

Kultaisessa kukossa nautitun maittavan lounaan jälkeen jatkoimme matkaa kohti Raatteentietä, jossa käytiin yksi talvisodan ratkaisutaisteluista hyytävissä olosuhteissa neuvostoarmeijan järjetöntä ylivoimaa vastaan. Vierailimme myös Raatteen Portin mielenkiintoisessa museossa ja lukuisilla tien varressa sijaitsevilla muistomerkeillä. Vaikka kuinka yrittäisi, on mahdotonta kuvitella sitä kauheutta, mitä sotilaat ovat noissa taisteluissa kokeneet. Ja miten uskomaton ja tärkeä voitto se on ollut koko Suomen kansan ja itsenäisyyden kannalta. Nämä asiat vetävät kyllä mielen aina hyvin nöyräksi, kun miettii, millaisen uhrauksen veteraanit ovat aikanaan tehneet, jotta me saamme nykyään nauttia suomalaisen hyvinvointivaltion yltäkylläisyydestä.

Viimeinen visiittimme Suomussalmella suuntautui Soivaan metsään, joka sijaitsee Kaunisharjulla. Maisemat olivat harjulla nimensä mukaisesti todella kauniit ja metsässä kulki polu, jonka varrella oli mitä ihmeellisimpiä soittimia. Lempparini olivat ehdottomasti kilisevät keinut, joita oli metsässä lukuisia.

Suomussalmelta lähdimme ajelemaan kohti etelää ja pysähdyimme yhdeksi yöksi miehen kaverin mökille Kajaaniin. Teimme myös kiertoajelun Kajaanissa ja vierailimme upeassa Paltaniemen kuvakirkossa. Vuonna 1726 valmistuneen kirkon seinämaalaukset ovat säilyneet uskomattoman hyvässä kunnossa. 

Seuraava kohteemme oli Koli, joka on ollut jo pitkään matkakohdelistani kärkisijoilla. Meillä oli reissuautona isäni paku, joten päätimme testata siinä yöpymistä Holiday Koli Campingin leirintäalueella Pielisen rannalla. Alueen fasiliteetit eivät olleet kovin kummoiset, mutta maisemat sitäkin upeammat. Heräsin puoli viiden aikaan yöllä käymään vessassa ja vastassa oli mitä kaunein auringonnousu. 

Seuraavana päivänä lähdimme valloittamaan Kolin kansallispuistoon sen korkeimpia huippuja ja niistä avautuvia kansallismaisemia. Näkymät Ukko-Kolin, Akka-Kolin ja Paha-Kolin päältä olivat henkeäsalpaavan upeat. Teimme noin kolmen kilometrin mittaisen kävelyn nauttien kesäisestä luonnosta. Sen jälkeen nautiskelimme vielä maittavan lounaan Break Sokos Hotel Kolin ravintolassa, josta myös aukeaa hienot näkymät Pieliselle. Turhaan ei ole noita maisemia kehuskeltu ja vaikka ihmisiä heinäkuussa olikin alueella paljon, sai poluilla kulkea kuitenkin yllättävä rauhassa ilman hirveää tungosta.

Alunperin meidän oli tarkoitus viettää Kolilla kaksi yötä, mutta ilmeisesti meidän maailmanympärimatkasta oli kulunut vasta liian vähän aikaa, koska autossa nukkuminen ei tuntunut kovin mieluisalta vaihtoehdolta yhden yön jälkeen. Niinpä päädyimme yöksi Joensuuhun, joka ei varsinaisesti ollut edes meidän reissusuunnitelmassa. Yövyimme Hotel GreenStarissa aivan kaupungin keskustassa, joka oli varsin miellyttävä ja kohtuuhintainen hotelli.

Joensuu yllätti meidät ihan täysin, koska kummallakin oli jotenkin todella ankeat mielikuvat siitä. Vastassa olikin ihana kesäkaupunkin upeine kirkkoineen, vanhoine puutaloineen, viihtyisine ravintoloineen ja vehreine jokimaisemineen. Erityisesti ihastuin siihen, että osa jokivarren penkeistä oli muutettu mukaviksi istuskelukeinuiksi, joissa oli ihana istua iltaa auringon laskiessa. Lopulta päädyimme jäämään Joensuuhun vielä toiseksikin yöksi, koska kumpikin meistä nukkui niin huonosti, ettemme uskaltaneet ajaa seuraavana päivänä eteenpäin. Söimme hyvin, kävelimme Pielisjoen rantaa ja Ilosaareen syömään torilta ostettuja marjoja, kiersimme kaupoissa ja käsityöputiikeissa ja nautimme vaan kesäisestä tunnelmasta ja auringosta.

Joensuusta jatkoimme matkaa kohti Lappeenrantaa, jossa veljeni Jaakko perheineen asustelee. Matkalla teimme useampia pysähdyksiä, joista ensimmäinen oli Savonlinnassa. Vierailimme jylhässä Olavinlinnassa, söimme lounasta ja ostimme paikallisia lörtsyjä torilta. Vaikka ilma oli pilvisen harmaa ja välillä sateinen, jäi Savonlinnasta ehdottomasti sellainen olo, että sinne on palattava vielä paremmalla ajalla joku toinen kerta.

Savonlinnasta ajelimme Punkaharjulle, jonka upean Harjutien ajoimme kahteen kertaan päästä päähän. Kävimme myös Hotelli Punkaharjun pihassa ihastelemassa sen syötävän suloista ulkokuorta. Ehkä vielä joku päivä pääsemme yöpymäänkin tuossa kauniissa hotellissa ja nauttimaan Punkaharjun luonnosta ihan ajan kanssa.

Viimeinen pysähdyksemme ennen Lappeenrantaa oli Parikkalan patsaspuisto, jossa on nähtävillä Veijo Rönkkösen (1944-2010) yli 50 vuotta kestäneen taiteellisen työn tulokset, noin 560 moni-ilmeistä ja -aiheista betonipatsasta. Puisto oli kyllä hyvin mielenkiintoinen ja aika karmivakin kokonaisuus, mutta suosittelen ehdottomasti pysähtymään siellä, jos se osuu matkan varrelle. Puistoon on muutaman euron suuruinen vapaaehtoinen pääsymaksu ja halutessaan puiston toimintaa voi myös rahoittaa lunastamalla oman nimikkopatsaan kahdeksi vuodeksi.

Alkuillasta saavuimme lopulta Lappeenrantaan, jossa vietimme kolme päivää veljen perheen parissa. Koska mies oli Lappeenrannassa ensimmäistä kertaa, kiersimme kaupungin maamerkeillä, satamassa, linnoituksen alueella sekä katsastimme Hiekkalinnan taideteokset ja söimme tietysti vedyt paikkalliseen tapaan. 

Viimeisenä iltana teimme risteilyn Saimaan saaristomaisemissa kanavalle, josta kuljimme ensimmäisen sulun läpi nauttien samalla herkullista illallista. Kotimatkalla pysähdyimme vielä syömään ja shoppailemaan Vaalimalle avattuun Zsar Outlet Villageen. Matka Helsinkiin tuntui loputtoman pitkältä, mutta vihdoin olimme takaisin kotona.

Meillä oli jälleen ihan mahtava reissu Suomessa ja parissa viikossa ehdimme nähdä ja kokea tosi paljon. Silti huomasi, että reissuinto ei ole vielä täysin kohdillaan, kun välillä vain tuli sellainen fiilis, että emmekö voisi jo mennä kotiin. Syksylle meillä on suunnitelmissa yksi matka, joten toivottavasti krooninen matkakuumeeni palautuu pian entiselle tasolleen. Tämä on minulle ihan uusi tunne, kun olen aina ollut se tyyppi, joka suunnittelee jo reissun päällä seuraavaa kolmea matkaa. Ilmeisesti reissukiintiö tuli tankattua niin äärimmilleen viime syksynä, että tällä hetkellä koti tuntuu ihan mahtavalta paikalta. 

Miten teidän muiden heinäkuu on sujunut? :)

Ristiäiset Lappeenrannassa

Viikonloppu oli täynnä onnea, iloa ja rakkautta, kun suuntasimme Lappeenrantaan Jaakon pojan ristiäisiin. Yövyimme Hotelli Lappeessa isommalla porukalla ja myös Mindi pääsi yöpymään ensimmäistä kertaa hotellissa.

Lauantaina oli yksi niistä tämän kesän hienoista päivistä, joten kävelimme syömään Lappeenrannan Kasinon terassille, josta on kivat näkymät Saimaalle. Ruokailun jälkeen tallustelin vielä Mindin kanssa ihastelemaan Lappeenrannan upeita hiekkaveistoksia, joiden teemana oli tänä vuonna sankarit.

Veistoksissa esiintyi moni peleistä, sarjakuvista, elokuvista, urheilusta ja arjesta tuttu sankari. Yllättävän hyvin veistokset olivat kestäneet runsassateisen kesän, vaikka joissakin alkoi näkyä jo vähän murenemisen merkkejä. Veistokset on toteutettu todella taitavasti ja yksityiskohtaisesti. Ne kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa, jos eksyy Lappeenrannan suunnalle kesäaikaan, alueelle kun on ilmainen sisäänpääsy.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa itse kastetilaisuus, joka järjestettiin Jaakon perheen kodissa. Ilma oli kaikkea muuta kuin kesäinen, mutta tunnelma sisätiloissa oli lämmin. Eipähän ainakaan tullut vollotettua, kun piti jännittää tuhatta eri asiaa, kuten sitä, etten tiputa hikipisaroita vauvan päälle :D Toimitus sujui kokonaisuudessaan hyvin, poika oli oikein rauhallinen ja käteni jaksoivat pidellä häntä juuri ja juuri.

Kummipoika sai yhteensä kolme nimeä, jotka tulivat kaikki jollakin tapaa vanhempien suvuista. Kaimoja pojalle löytyy muun muassa näyttelijöistä, urheilijoista, säveltäjistä ja Salkkareista (kummitäti arvostaa :D). Yksityisyyssyistä en kuitenkaan julkista pojan nimeä tai kuvaa blogissani. Hän on kyllä aivan ihana töyhtöhyyppä <3

Juhla-asunani toimi yksi Kreikasta ostamistani mekoista, johon olen tykästynyt kovasti. Äiti hääri tuttuun tapaan keittiössä meidän muiden nauttiessa mukavasta seurasta ja hyvästä ruuasta.

Olen niin onnellinen Jaakon puolesta, että hänellä on vihdoin oma perhe. Ja olen todella otettu siitä, että Jaakko halusi minut todennäköisesti ainoan lapsensa kummiksi. Jotenkin Jaakon tarina, ikisinkusta perheenisäksi alle kahdessa vuodessa, luo toivoa myös itselle siitä, että ehkä vielä joku päivä minäkin pääsen pyytämään Jaakkoa oman lapseni kummiksi :)

Pikavisiitillä Lappeenrannassa

Palasin äskettäin Porvooseen Lappeenrannasta, jonne siis suuntasin eilen. Veljeni oli perheineen ostanut uuden asunnon ja sitä lähdin sitten ihmettelemään. Olisihan siellä viihtynyt pidempäänkin, mutta työt kutsuvat taas huomenna. Kerettiin kuitenkin viettää aikaa ihan mukavasti yhdessä heidän ihanassa rivitalossaan ja läheisellä rannalla uiden ja aurinkoa palvoen. Illasta pyöräilimme keskustaan, jossa söimme ja siitä siirryimme satamaan kävelemään ja istuskelemaan.

Lappeenranta on ainakin näin kesäaikaan todella mukavanoloinen kaupunki ja Saimaa on tietysti lumoavan kaunis. Kävelimme myös katsomaan Lappeenrannan ylpeyttä, joka vuosi rakennettavaa, hiekkalinnaa, joka oli tänä vuonna musiikkiteemainen. Upeita veistoksia olivat kyllä rakentajat saaneet jälleen aikaan. Ilta kului leppoisasti ihanasta kesäilmasta nauttien, tuollaisia lämpimiä iltoja on Suomessa niin harvoin, että niistä pitääkin nauttia nyt kun niitä vielä on.

Tänään sain nukkua pitkään ja syödä rauhassa aamupalaa ihastellen asunnolta aukeavia upeita järvimaisemia. Ihan älytöntä, että toiset saavat joka aamu herätä tuollaisissa maisemissa. Asunnolta pääsee suoraan rantaan uimaan ja sitä tulikin harrastettua paljon pikavisiittini aikana. Ehkä sitä itsekin vielä joku päivä asuu jossain muualla kuin opiskelijakämpässä, vaikkei siinäkään varsinaisesti mitään vikaa ole.

Lopulta oli aika kääntää nokka takaisin kohti Porvoota ja nyt keräilen voimia huomista työpäivää varten. Lämpöä pitäisi edelleen riittää, joten tiedossa on ainakin hikinen torikojun purku-urakka. No, mutta en valita, tällaiset lämpöilmiöt kun ovat Suomessa niin harvinaisia.

Lämpöä riitti myös Lappeenrannassa

Hikistä loppuviikkoa kaikille!