Tammikuun parhaat palat

Koska nykyään minulla on entistä vähemmän aikaa bloggaamiselle, ajattelin alkaa koota jokaisen kuun lopussa yhteen kuukauden tärkeimpiä tapahtumia. Kun en enää yritä väkisin kirjoittaa joka välissä kuulumisiani, jää minulla toivottavasti aikaa myös vähän syvällisempienkin postausten tekemiseen. Kuulumisiani olen muutenkin kirjoittanut lähinnä itseäni varten, jotta muistaisin myöhemmin, mitä kaikkea elämässäni on tapahtunut milloinkin. Matkoista tulen kirjoittamaan edelleen erikseen, joten näihin postauksiin kokoan sitä kaikkea muuta, mitä elämässäni on tapahtunut kuukauden aikana. Mutta sitten niihin tammikuun parhaisiin paloihin.

Nuorten leijonien MM-kulta

Reissusta arkeen palaaminen on aina vähän haastavaa. Etenkin, kun joutuu lähtemään maanpäällisestä paratiisista Suomen 25 asteen pakkasiin. Onneksi paluupäivänämme pelattiin nuorten jääkiekon MM-finaali, mikä helpotti kotiinpaluuta huomattavasti. En ole eläissäni nähnyt niin jännittävää lätkämatsia ja miten upeasti se päättyikään Suomen voittoon. Sitä oli tietysti pakko lähteä seuraavana päivänä juhlimaan vielä paukkupakkaseen, ei niitä maailmanmestaruuksia nimittäin turhan usein Suomeen saada.

Viikonloppu Turussa

Tammikuun puolessa välissä kävin pitkästä aikaa viikonloppuvisiitillä Turussa. Majoituimme äidin ja hänen ystävänsä kanssa hotelliin ja kävimme katsomassa Linnateatterissa Rantarouvat. Voin suositella esitystä lämpimästi. Välillä sai nauraa niin, että tuoli hytkyi. Esityksen jälkeen kävimme syömässä Sergiosissa, minne tulivat myös molemmat pääosien esittäjät Sinikka Sokka ja Jaana Saarinen.

Illalla lähdin vielä käymään Naantalissa kummipoikani synttäreillä, jossa näin pitkästä aikaa monia rakkaita ihmisiä. Sen jälkeen kävimme vielä blineillä ja drinkeillä Turun keskustassa. Vaikka viihdyn Lauttasaaressa paremmin kuin hyvin, minuun iskee Turussa aina tietty kaipuun tunne. On ikävää, etten pysty enää käymään siellä niin usein ja näkemään siellä päin asuvia ihmisiä niin usein.

Sunnuntaina kävimme vielä Turun linnassa, joka oli todella kaunis upeana talvipäivänä. Koko kuuden vuoden asumisaikana en saanut vierailtua linnan sisällä, mutta nyt näin vihdoin senkin. Turun linna on kyllä upea ja mielenkiintoinen pala Suomen historiaan, johon kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Salon Design Hillillä, joka on aivan ihana paikka. Myynnissä on paljon erilaisia merkkituotteita hyvin tarjouksin ja paikan kahvilan ruoka- ja juoma-annokset ovat todella näyttäviä ja herkullisia. Ehdottomasti Helsinki-Turku motarin paras pysähdyspaikka.

Synttärit

Tammikuun 23.päivä oli vuorossa minun synttärit (23 tuli täyteen neljättä kertaa!). Samalla vietimme myös Fyllin 2-vuotissynttäreitä. Sain aivan ihania lahjoja, kuten vaatehöyrystimen, Ray-Banin aurinkolasit ja aktiivisuusrannekkeen (jota en ole vielä käynyt ostamassa, olkoot helmikuu vasta kuntokuu :D).

Iltaa vietin Viivin kanssa aluksi Cantina Westissä ja lopuksi Kaarle XII:ssä. Ilta oli taas hulvattoman hauska, vaikka moni ihmettelikin, miten voi olla vain kahden hengen synttärijuhlat. Laatu korvaa määrän, aina <3 Illan mieleenpainuvin tyyppi oli tanssilattian vallannut pyörähtelijä. Muutenkin olimme iloisesti yllättyneitä, miten aikaisin etenkin miehet uskaltautuivat tanssilattialle. Kalleen tulemme varmasti menemään uudemmankin kerran.

Vanhojen harrastusten paluu

Tammikuussa olen tehnyt paluun kahden vanhan harrastukseni pariin. Tänä viikonloppuna kävimme Mindin kanssa monen kuukauden tauon jälkeen ilahduttamassa vanhuksia Kaverikoira-porukalla. Sekä Mindin että minun sairastelut aiheuttivat harrastukseemme paussin, mutta toivottavasti terveydelliset vastoinkäymiset pysyvät kurissa tänä vuonna.

Toinen harrastus taas on ollut tauolla lähes 10 vuotta. Päätin nimittäin liittyä takaisin partioon. Se oli aikanaan minun pitkäaikaisin harrastukseni, jonka parissa kasvoin 10 vuotta. Kun kuulin Suomessa ensi kesänä järjestettävästä jamboreesta, Roihusta, päätin, että haluaisin kokea partioelämyksiä vielä näin aikuisenakin. Niinpä liityin takaisin lippukuntaani Lauttasaaren Luotsityttöihin ja ilmoittauduin mukaan heinäkuiselle Roihulle. Ainakaan toistaiseksi minulla ei tule olemaan mitään vakituista roolia lippukunnassa, mutta yritän auttaa tapahtumien ja leirien järjestämisessä parhaani mukaan.

Messut

Nyt loppukuusta kävin kahdilla messuilla. Ensin oli vuorossa Matkamessut, jossa kävin moikkailemassa Olympian väkeä ja hakemassa tietoa tämän vuoden matkakohteistani. Nuo messut ovat mukava tapa aloittaa reissuvuoden suunnittelu ja kehittää matkakuumetta entisestään.

Tänä viikonloppuna kävin puolestaan ensimmäistä kertaa opetusalan Educa-messuilla. Messuilla oli paljon mielenkiintoisia esittelijöitä ja osallistuin varmaan kymmeneen arvontaan. Tuomas lähti seurakseni ja messuja tulikin kierrettyä useampi tunti. Messujen ainoa huono puoli on se, että jossakin vaiheessa tulee kauhea infoähky, jota on pakko sulatella metrilakuilla :D

Tinder-tulva

Mikähän siinä on, että miehet tulevat aina aalloissa? On aikoja, kun ketään ei näy mailla eikä halmeilla ja sitten yhtäkkiä niitä tulvii ovista ja ikkunosta. Tinderissä en ollut saanut keneltäkään kuukausiin viestiä ja nyt tammikuussa minulle on viestitellyt ainakin 5 miestä. Myös synttäreinä oli seuraantunkijoita riesaksi asti. Oma reaktioni miestulvaan on yleensä ahdistus, kun haluaisin mieluummin keskittyä yhteen kerrallaan (enkä viiteentoista). Ja tietysti näistä kaikista mahdollisuuksista jumitun siihen ainoaan, jonka kanssa ei ole mitään toivoa edetä mihinkään suuntaan. Jaa, miksi olinkaan sinkku? :D

Talvi

Ihana talvi kävi piipahtamassa tammikuussa, vaikka nyt se onkin vain pelkkä kaunis muisto. Olisin mieluummin kestänyt niitä paukkupakkasia kuin tätä loskaa ja liukkautta, joka on vallannut kadut. Merikin oli hetken aikaa kunnolla jäässä, joten pääsin pitkästä aikaa nauttimaan myös jäällä kävelystä Mindin kanssa.

Rentoutuminen

Tammikuussa olen pyrkinyt suhtautumaan elämään entistä rennommin. Työstressiä olen vähentänyt mm. lukemalla, saunomalla, herkuttelemalla ja telkkaria katsomalla. Myös toista kuukautta jatkuva flunssani on pakottanut ottamaan aiempaa rennommin ja lepäämään enemmän. Toivon todella, että tänä vuonna sairastaisin ja stressaisin huomattavasti vähemmän.

SuomiLOVE

Kuukauden paras TV-löytöni oli YLE:n SuomiLOVE. En tajua, miten minulta on voinut mennä noin ihana ohjelma ohitse. Onneksi toinen kausi löytyy Areenasta, niin pystyin pitämään viikonlopun pituisen itkumaratonin. En ole pystynyt katsomaan vielä yhtäkään jaksoa ilman kyyneleitä, niin koskettavia tarinoita suomalaiset ovat elämästään jakaneet. Ohjelma on ehdottomasti Venlansa ansainnut.

Sellaista kaikkea on mahtunut tammikuuhuni reissaamisen, matkasuunnittelun ja töiden lisäksi. Monien mielestä tammikuu on kuukausien maanantai, mutta minulle se kuvastaa uuden luvun alkua. Lisäksi siihen kuuluu aina paljon iloisia juhlia, joista ei voi tulla muuta kuin hyvälle mielelle. Jos koko vuosi kuluu yhtä hyvin kuin tämän vuoden tammikuu, niin siitä on tulossa hyvin onnistunut ja onnellinen.

Miten teidän muiden tammikuu on sujunut? Mukavaa helmikuun alkua kaikille!:)

Kesää kohti

AAAAAA, halkean onnesta!!!! Musta tuli tänään toista kertaa täti, kun Jaakolle syntyi poika iltapäivällä. Ja ihan kuin se ei olisi vielä riittänyt, niin saan myös kunnian toimia pikkuisen kummitätinä. Olen vain niin onnellinen koko heidän perheen puolesta ja itken täällä silmiäni pois päästä <3<3<3

 

Onneksi kerkesin jo kirjoitella muun postauksen ennen ilouutista, joten tässä vähän muitakin kuulumisiani viime ajoilta. Toukokuu on edennyt hurjalla vauhdilla ja kesä kolkuttelee jo ovella. Tämä kuukausi on ollut ja tulee vielä olemaan niin matkustus painotteinen, että päätin suosiolla siirtää toukokuun MatkaMuistoja postauksen kesäkuulle, jolloin kirjoittelen sitten sekä Etelä-Amerikan kierroksesta että Kyproksen matkasta. Nyt tiedossa on siis vaan jonkinlainen ajatusoksennus höystettynä kesäisillä kuvilla, joita olen räpsinyt Lauttasaaressa viime päivinä.

 

Jääkiekon MM-kisat oli ja meni, eikä Leijonien menestys ikävä kyllä  enää jatkunut meidän ahkerien kannattajien palattua takaisin Suomeen. Olihan siinäkin pelissä taas niitä surullisen kuuluisia tuomarisekoiluja, mutta eivät pelaajatkaan olleet lähelläkään täydellistä suoritustasoa. Harmittavaa oli myös se, ettei Pertti Kurikan Nimipäivät päässeet Euroviisujen finaaliin. Eipähän tarvitse sitten tänä viikonloppuna kuunnella niitä kymmeniä sisällöttömiä ja puuduttavia blingblingesityksiä, joiden joukossa PKN oli virkistävä ja aito poikkeus.

 

Viime viikolla juhlimme Mindi-kultaa, joka täytti jo 5 vuotta. Reilu vuosi on kulunut Mindin sairaskierteen alkamisesta, eikä loppua ikävä kyllä näy. Pelkään nykyään jokaista eläinlääkärikäyntiä, kun joka kerta tuntuu löytyvän jokin uusi asia, josta murehtia. Pikkuisella on sellainen sairauscocktail kannettavanaan, että jokainen hyvä päivä on mittaamattoman arvokas. Sydän pakahtuu onnesta, kun näen Mindin kirmaavan onnellisena tai kalastelevan kaisloja rantavedessä. Teen kaikkeni, että Mindi pystyisi nauttimaan elämästään mahdollisimman paljon sairauksistaan huolimatta.

 

Käytiin tällä viikolla Mindin kanssa ensimmäistä kertaa koirien Match Show'ssa eli vapaamuotoisessa näyttelyssä. Itsehän olen aina ollut kaikkia koiranäyttelyitä vastaan, eivätkä ajatukset ole ainakaan muuttuneet yhtään positiivisemmiksi Mindin sairastumisen jälkeen. Mielestäni on kuitenkin ehkä vähän kyseenalaista haukkua jotakin, missä ei ole koskaan edes käynyt, joten käytin tilaisuuden hyväksi, kun kyseinen tapahtuma järjestettiin Lauttasaaressa. 

 

En varsinaisesti yllättynyt, että näyttelyissä tuntuivat pärjäävän parhaiten ne koirat, jotka kehän ulkopuolella olivat hulluja räksyttäjiä. Mindi taas oli ihastelun kohteena kehän ulkopuolella hurmaavan luonteensa takia, mutta näyttelyssä menestys oli heikkoa. Sain myös tuomarilta palautetta siitä, että ensi kerralla koiralla pitää olla kaulapanta valjaiden sijasta. Totesin, että se ei ole mahdollista Mindin sairauksien takia. Teki hetken mieli lisätä, että ne ovat sairauksia, jotka johtuvat liikajalostuksesta, jota muun muassa näyttelytoiminta edesauttaa, mutta pysyin hiljaa. Nappasin mukaan vain sponsorilahjat ja kävelin tapahtumasta pois ykköskoiran kanssa.

 

 

Huomenna on onneksi luvassa paljon mielekkäämpää harrastustoimintaa Mindin kanssa, kun meillä on viimeinen Kaverikoirakäynti ennen kesätaukoa. Koska vierailuja on kertynyt kevään aikana jo yli kuusi, on Mindillä nyt oikeus käyttää Kaverikoirien virallista työhuivia. Jokainen harrastakoot koiransa kanssa mitä haluaa. Minulle kuitenkin merkitsee paljon enemmän se, että tiedän Mindin huomenna ilahduttavan 20 vanhusta kuin se, että se olisi miellyttänyt yhtä koiranäyttelyn tuomaria.

 

  



Päivät kuluvat ihan älytöntä vauhtia, vaikken ole edes kauheasti tehnyt mitään. Sijaisuuksiakaan ei ole nyt ollut. Niin mun tuuria, että reissun aikana sain vaikka kuinka monta sijaispyyntöä, mutta kun olen kotona toimettomana, ketään ei kiinnosta :D Suureksi yllätykseksi olen kuitenkin saanut useammankin työhaastattelukutsun, joista kaksi on takana ja yksi vielä edessä. Haastatteluista on jäänyt hyvä fiilis, mutten ole nostanut odotuksia kovinkaan korkealle. On kivampi yllättyä iloisesti kuin pettyä syvästi. Olen muutenkin taas luopunut kaikenlaisesta tulevaisuusstressistä ja luotan elämän johdattavan minut sinne, minne pitääkin.

 

Ajatukset ovat jo kovasti ensi viikon Lontoon matkassa, jota odotan suurella innolla. Ihana Emily oli jo ostanut meille liput Harry Potter studioille, tuskin maltan odottaa! En oikeastaan osaa päättää, kumpaa odotan enemmän Lontoota vai Emilyn näkemistä pitkästä aikaa. Luultavasti jälkimmäistä, vaikka onhan Lontookin ihan kiva ;) 9 kuukautta on vierähtänyt edellisestä tapaamisesta ja vaikka mitä on kerennyt tapahtua kummankin elämässä. Naurettiinkin, että varmaan vaan kävellään kaikkien nähtävyyksien ohi tajuamatta mitään, kun höpötetään suut vaahdossa toisillemme :D

 

Pakko vielä lopuksi hehkuttaa tuhannennen kerran parvekettani, se on vaan täydellinen kesäkeidas. Aurinko, lämpö ja maisemat <3 Melkein jokaisen aterian olen siirtänyt partsin puolelle ja herkutellut jätskillä lähes päivittäin. Mikä rantakunnon tavoitteleminen? Jokainenhan on rantakunnossa, kun kiskaisee uikkarit päälle ja suuntaa biitsille. Toivottavasti nekin kelit ovat jo ihan nurkan takana. 

Tämmöisiä alustavia kesätunnelmia täällä päin. Joko te muutkin olette jo ihan kesäfiiliksissä? :)

Aurinkoisia juttuja

Onneksi tämän viikon upea auringonpaiste on hälventänyt edellisen viikonlopun pelon ja pettymyksen ja tuonut valoa elämääni. Ikäviin asioihin jumiutuminen on niin kamalan helppoa, mutta aion tehdä kaikkeni, että tämä kevät sujuisi paljon paremmissa merkeissä kuin edellinen. Kaikki asiat eivät ole käsissäni, mutta niistä on turha murehtia etukäteen.

 

 

Olen ottanut kaiken ilon irti tästä aikaisesta kevätviikosta ja ulkoillut Lauttasaaren eri puolilla kävellen ja pyöräillen. Myös parvekkeeni on ollut kovassa käytössä tällä viikolla. On aikamoista arjen luksusta istahtaa työpäivän jälkeen ihastelemaan upeaa merimaisemaa ja auringonlaskuja suoraan omalta parvekkeelta. Myös Mindi on löytänyt itselleen sopivan kyyläyspaikan, jossa tiirailla rantatiellä kulkevia ihmisiä (Itsehän en moista harrasta! :D).

 

 

Upeiden ilmojen lisäksi tämä viikko on sisältänyt paljon positiivisia asioita. Flunssa helpotti juuri sopivasti, kun oli aika palata eskariin töihin. Nyt käynnissä on viimeinen kolmen viikon pätkä siellä ja sen jälkeen saa nähdä, missä sitä tulee huideltua loppukevät. Toivottavasti sijaisuuksia riittäisi ihan toukokuun loppupuolelle asti. Vaikka työpäivät ovat välillä todella rankkojakin, tuovat ne sopivaa rytmiä elämää ja vähentävät yleistä passiivisuuttani. Ja tietysti "säännölliset" tulotkin ovat enemmän kuin tervetulleita nyt, kun kaksi matkasuunnitelmaa on jo viety käytännön tasolle.

 

Tällä viikolla saimme vihdoin Emilyn kanssa lyötyä lukkoon Lontoon reissumme ajankohdan, mistä olen todella innoissani. Menemme sinne toukokuun viimeisellä viikolla, joten matka toimii hyvänä kesäloman aloituksena. Mahtavaa päästä vihdoin tutustumaan tuohon kiehtovaan metropoliin kunnolla ja vielä mitä parhaimmassa seurassa. Emilylläkin on ollut niin huikea mullistusten ja reissujen vuosi, että on ihanaa päästä vaihtamaan kuulumisia oikein kunnolla viimeistään tuolloin.

 

 

Muutenkin kesän suunnitelmat ovat alkaneet hahmottua tällä viikolla. Menen tänäkin kesänä noin kuukaudeksi mansikanmyyntihommiin Porvoon torille, missä viihdyin hyvin viime vuonna. Siinä tulee samalla taas mökkeiltyä oikein kunnolla, mistä nautin myös suunnattomasti. Työviikkoja on sekä kesä- että heinäkuussa ja muuten kesä kuluu varmaankin rennosti lomaillen.

 

Heinäkuun alkupuolella suuntaamme Viivin kanssa sitten reiluksi viikoksi Kreikkaan. Kauhean säädön jälkeen saimme vihdoin koottua itsellemme sopivan matkarungon. Lennämme aluksi Ateenaan, jossa yövymme kolme yötä. Sieltä jatkamme lautalla kohti Kreetan Haniaa, jossa vietämme loppulomamme. Lauttalippuja emme ole vielä hankkineet ja olisikin kiva kuulla, jos jollakin on kokemuksia niiden ostamisesta. Eniten mietityttää, kannattaako ne ostaa etukäteen netin kautta vai vasta paikanpäällä? Tiedossa on varmasti joka tapauksessa ikimuistoinen ja nauruntäyteinen reissu ja toivottavasti mukaan mahtuu myös niitä kreikkalaisia pyllyjä :D

 



 

Onnistuneen viikon kruunasi vielä lauantai, kun menimme Mindin kanssa ensimmäistä kertaa Kaverikoirakäynnille Pohjois-Haagan vanhainkoteihin. Mindi oli hommassa todellinen luonnonlahjakkuus, mitä osasin kyllä odottaakin. Puolitoista tuntia meni ihan hujauksessa vanhusten kanssa jutellessa samalla, kun Mindi hurmasi heistä jokaisen. On mahtavaa löytää harrastus, joka tuottaa iloa meille molemmille ja myös todella monelle muulle ihmiselle. Seuraava työkeikka on jo ensi lauantaina Ruoholahden Mustissa ja Mirrissä, joten jos olet lähistöllä, niin tule moikkaamaan ja rapsuttelemaan :)

 

Illasta lähdimme vielä Viivin kanssa istumaan iltaa keskustaan. Aluksi kävimme drinkeillä Liberty or Deathissa, joka oli kyllä pienoinen pettymys. Sen takia vaihdoimmekin melko nopeasti läheiseen El Jefeen, jossa oli koko illan todella hyvä tunnelma, täysi tanssilattia ja jopa miellyttäviä tanssittajia. Niinpä ilta venähtikin aina pilkkuun asti ja aika paljon siitä ylikin. Onnistuneen illan jälkeen ei voi herätä muuta kuin väsyneenä mutta onnellisena.

 

 

Ei voi olla muuta kuin kiitollinen siitä kaikesta, mitä tämä viikko on minulle antanut. Ei haittaisi yhtään, jos nämä aurinkoiset päivät jatkuisivat vähän pidempäänkin, niin paljon iloa ne ovat minulle tuoneet. Yritän säilöä tämän tunteen talteen, jotta voin ammentaa siitä positiivista energiaa elämääni myös silloin, kun harmaat sadepilvet taas peittävät taivaan.

 

Toivottavasti myös te muut olette nauttineet näistä upeista päivistä! :)