Veneilykauden avaus: Iso Vasikkasaari

Veneily on ollut minulle aina rakasta kesäpuuhaa ja olen ollut vauvasta lähtien mukana perheemme veneretkillä. Meri ja saaristo ovat minulle yhä todella tärkeitä elementtejä. Isälläni on edelleen vene ja sillä olemme päässeet lähes joka kesä jonkinlaiselle ajelulle. Viime kesänä veneily jäi kuitenkin kokonaan välistä, joten tänä vuonna halusin olla hyvissä ajoin liikkeellä. Niinpä soitin isin venetaksille heti, kun toukokuulle luvattiin parinkympin lämpötiloja. 

Vähän jännitti etukäteen, miten 3-vuotiaan kanssa sujuisi veneily, kun hän ei muistanut edellisistä kerroista mitään. Hän odotti retkeä innokkaasti ja suostui pukemaan pelastusliivit ilman uhmailuja. Muutenkin hän käyttäytyi veneessä esimerkillisen rauhallisesti ja noudatti tarkasti ohjeita. Pitäisi selvästi käydä useamminkin veneilemässä. 

Otimme retkemme kohteeksi Espoon Ison Vasikkasaaren, jonka katsoin olevan sopivan lyhyen venematkan päässä Lauttasaaresta ja tarjoavan monipuolista tekemistä lapsen kanssa. Aurinko paistoi matkalla ihanasti ja merituuli pöllytti hiukset sekaisin. Merellä ollessa arjen kiireet unohtuvat ja olen aina täydellisen onnellinen. 

Kiersimme veneellä katsomassa saaren yhden erikoisuuden, Poseidonin temppelin. On kyllä hämmentävä näky, kun antiikin Kreikka yhdistyy suomalaiseen saaristomaisemaan. Sen jälkeen rantauduimme Ison Vasikkasaaren pohjoiseen vierasvenesatamaan, jonne pääsee kesäkaudella myös yhteysveneellä eri puolilta Espoota. 

Kesäisin saarella riittää varmasti kävijöitä, mutta toukokuisena perjantaina saimme lähes koko saaren omaan käyttöömme. Lähdimme tutkimaan saarta rantaa pitkin mutkittelevaa kävelyreittiä pitkin. Lapselle olimme ottaneet mukaan potkupyörän, jolla hän jaksoi hyvin potkutella polkuja pitkin. 

Ihailimme kauniita merimaisemia ja lopulta suuntasimme keskemmälle saarta etsimään näköalatornia metsän siimeksestä. Hetkeksi meinasi iskeä epätoivo, kun tornia ei näkynyt missään, mutta lopulta se putkahti esiin puiden lomasta. Pitihän sinne toki myös kiivetä, vaikka kovin paljon sieltä ei merta näkynytkään. Pidimme myös evästauon tornin juurella. 

Sitten teimme retken ainoan virhearvion, kun päätimme oikoa lyhintä reittiä pitkin peli- ja leikkikenttää kohti. Metsä oli todella tiheää ja jyrkkää, joten hermo paloi yhdellä jos toisellakin meistä. Lopulta kuitenkin pääsimme ryteikön läpi valtavalle nurmikentälle, jossa ei ollut ketään muita ihmisiä. 

Ison Vasikkasaaren palvelut ovat todella monipuoliset. Kesällä saarelta löytyy kahvila ja ravintola. Lisäksi on useita uimarantoja, pelikenttiä, leikkitelineitä, ulkokuntosali, grillipaikkoja ja vesivessat. Emmekä ehtineet nähdä saaresta kuin vasta pienen osan. 

Viihdyimme pitkään nurmikentällä loikoillen, keinuen ja kiipeillen. Aurinko lämmitti ihanasti ja tuntui jo ihan kesältä. Lopulta oli aika pakata tavarat takaisin veneeseen, että ehdimme kotiin ennen Suomen jääkiekko-ottelua. 

Myös paluumatka sujui hyvin ja venekausi saatiin avattua mallikkaasti. Toivottavasti tämä veneretki ei jäänyt tämän kesän viimeiseksi. Suosittelen lämpimästi Isoa Vasikkasaarta retkikohteena, menemme varmasti toistekin. 

Pidätkö sinä veneilystä? 

Hurmaava Saariston Rengastie

Kesä vetelee viimeisiään ja vaikka kuinka monta kesäreissua odottaa vielä blogiin pääsyään. Olen tietoisesti siirtänyt kirjoittamista syksymmälle ja keskittynyt nauttimaan kesästä ja läheisistä. Kesäisiä juttuja tuleekin vielä riittämään pitkälle syksyyn. Nyt palaan muisteluissa heinäkuun lopulle, jolloin lähdimme Turusta käsin kiertämään Saariston Rengastietä. Tuo reitti oli ollut haaveissani jo pitkään, eikä se tuottanut pettämystä. Päinvastoin, kaksi päivää oli aivan liian vähän tuolle upealle saaristotielle.

Ilma oli kaikkea muuta kuin kesäinen lähtiessämme aamusta liikkeelle. Vettä satoi kaatamalla, vaikka koko kesä oli siihen asti ollut yhtä paistetta. Koska olimme kuitenkin varanneet majoituksen, ei reissua voinut enää peruakaan. Lähdimme ajamaan reittiä Naantalin ja Kustavin suuntaan, koska olin jostain lukenut, ettei se olisi niin ruuhkainen ja lautoille mahtuisi helpommin. Kaatosateessa oli tosin se hyvä puoli, että ruuhkaa ei juuri muutenkaan ollut Iniön lautalle.

Saavuttuamme Iniöön satoi aivan kaatamalla, joten ajelimme hetken aikaa autolla, jotta Aarni sai otettua päiväunet. Kävin pikaisesti myös kauniissa Iniön kirkossa, joka on nimetty Sophia Wilhelminan  mukaan. Lounasta nautimme Björklund Båtslip venesataman thairavintolassa. Ruoka oli oikein hyvää, mutta hinnoissa oli aika paljon "saaristolisää". 

Syömisen aikana sadekin alkoi vähitellen loppua, joten lähdimme vielä kiertelemään autolla saarta. Maalaismaisemat lampaineen ja venevajoineen huokuivat idyllisyyttä ja Iniössä olisi mieluusti viettänyt pidemmänkin aikaa.

Lautta kohti Houtskaria ei kuitenkaan odottanut, joten Iniöön täytyy palata joku toinen kerta paremmalla ajalla. Lauttamatka Houtskariin kesti noin tunnin, jonka aikana saimme nauttia vain muutaman muun ihmisen kanssa saaristomaisemista. Aarni viihtyi hyvin lautan kannella touhuten, jossa vietimme lähes koko matkan sateen lakattua. Pidemmät automatkat ovat Aarnin kanssa hyvin uuvuttavia, kun herra ei vaan viihdy istuimessa usein puolta tuntia pidempään. Siksi olinkin helpottunut, kun yöpymispaikamme odotti heti Mossalassa, jonne saavuimme lautalla iltapäivästä.

Mossala Island Resort on lomakeskus, jossa on todella iso leirintä- ja mökkialue. Olin varannut meille modernin mökin yhdeksi yöksi, joka oli juuri sopiva tuohon tarkoitukseen. Lomakeskus tarjoaa monipuolisia palveluita, hyviä ulkoilumahdollisuuksia ja ruokailun voi hoitaa paikan ravintolassa. Teimme pienen iltakävelyn lomakeskuksen alueella, jonka jälkeen haimme ravintolasta kalakiettoa mökillä syötäväksi. 

Aamu valkeni upean aurinkoisena, jota menimme ihastelemaan lomakeskuksen rantaan ennen aamupalan syömistä. Sen jälkeen lähdimme kävellen alueella sijaitsevalle näköalatornille, josta aukesi huikaisevat maisemat merelle ja saaristoon. Sitten olikin aika pakata auto ja jatkaa matkaa kohti Houtskarin keskustaa.

Matkan varrelle mahtui suloisia bussipysäkkejä, lyhyitä lossimatkoja, kauniita saaristomaisemia ja juhannussalkoja. Ikävä kyllä aikataulu seuraavalle lautalle oli sen verran tiukka, että ehdimme pysähtyä ainoastaan pikaisesti Houstkarin kauniilla kirkolla.

Pelkästään Houtskarissa olisi voinut kierrellä useamman päivän, mutta meidän oli kiirehdittävä kohti Korppoota, jotta ehtisimme takaisin Turkuun ajoissa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja saaristo näyttäytyi meille kaikessa kauneudessaan lauttamatkan aikana.

Lauttarannasta ajoimme Korppoon keskustaan, jossa vietimme aikaa leikkipuistoilun, lounaan ja viimeisen kirkkovierailun merkeissä. Jotenkin noissa saaristokirkoissa on aivan oma tunnelmansa. Korppoon kirkon erikoisuus on ennen alttaria oleva puinen kuorilehteri 1400-luvulta, joka on Suomen ainoa ehjänä säilynyt kuorilehteri.

Pikaisen ostoskierroksen jälkeen menimme vielä käymään Korppoon Kotiseutumuseossa. Pihapiirin rakennuksen muodostivat viihtyisän kokonaisuuden, jossa oli mielenkiintoisia yksityiskohtia. Alueella järjestetään myös kirpputori välillä. Lopulta oli aika jatkaa kohti Nauvoa. Lautta Korppoosta Nauvoon oli ainoa koko matkalla, johon jouduimme jonottamaan useamman lautan verran. Ajoimme Nauvon läpi pysähtymättä, koska teimme päiväretken sinne jo aiemmin kesällä. Aivan ihana paikka sekin, josta voit lukea lisää tästä.

Viimeinen pysähdyksemme Rengastien varrella oli Paraisten kalkkilouhos, jota pääsi ihmettelemään näköalapaikalta käsin. Siitä jatkoimme takaisin reissun lähtöpisteeseen Turkuun. 250 kilometrin mittainen matka teitä ja vesireittejä pitkin oli tullut päätökseensä. Lähtisin kyllä ehdottomasti uudestaan, mutta varaisin vähintään yhden yön jokaiselta reitin saarelta, jotta aikaa kiertelemiseen olisi paljon enemmän. 

Onko Saariston Rengastie sinulle tuttu? :)