Kevätkuulumiset

Kevät on kulunut todella nopeasti ja kesä kolkuttelee jo ovella. Toukokuu on ollut niin ihana ja lämmin, että tuntuu jotenkin hassulta, että koko kesä on vielä edessä. Blogiakaan en ole ehtinyt päivitellä haluamaani tahtiin kevään aikana, mutta nyt ajattelin tehdä tällaisen kuvapitoisen koosteen siitä, mitä kaikkea on mahtunut minun maalis-, huhti- ja toukokuuhun.



Kaksi uutta maata, kun maaliskuussa matkustin Nepalissa ja Bhutanissa. 

Muuttoa, huonekaluostoksia, järjestelyä ja uuden kodin sisustamista. 

Lunta, sadetta ja ihanan aurinkoisia päiviä. 

Kaksi mökkireissua , joista toisella heitin talviturkkini. 

Kotimaan matkailua rakkaassa Turussa. 

Töitä, opiskeluja ja pääsykokeet (joiden jälkeen ihmettelen jos pääsen opiskelemaan) 

Cats-musikaali Tampereella äidin kanssa. 

Neljä elokuvakäyntiä joululahjalipuilla. The Shape of Water, Ikitie, The Post ja Call me by your name olivat kaikki omalla tavallaan onnistuneita. 

Kukkien ihastelua omalla patiolla. 

Luonnossa. 

Ja mökillämme Porvoossa. 

Järkyttävä kevätväsymys.

Kahdet tuparit, pääsiäinen, vappu, äitienpäivä, kummipojan synttärit ja monia muita iloisia tapahtumia.

 Paljon hyvää ruokaa kotona, grillissä, kylässä ja ravintoloissa. 

Lukemattomia kyyneleitä hautajaisissa ja Mindin kuolinpäivänä. 

Lukuisia lenkkejä Lauttasaaren lumoavilla rannoilla. 

Pyöräilyä Espoossa ja Helsingissä.

Golflyöntejä vuosien tauon jälkeen rangella. 

Kolme veneretkeä upeassa säässä. 

Paljon tärkeitä hetkiä läheisten ja ihanien ystävien kanssa. 

Hääkutsujen lähettämistä, hääruokien maistelua Ravintola Särkänlinnassa ja hääpuvun sovittelua.

Syksyn maailmanympärimatkan suunnittelua. 

Pinkkiä, pinkkiä ja vielä vähän pinkkiä <3 

Sellaista kaikkea ja aika paljon enemmän on mahtunut kevääseeni.

Mitä kaikkea teidän muiden kevääseen on kuulunut?

Ihanaa alkukesää kaikille! :)



Thimphu - Ensikosketukseni Bhutaniin

Bhutan on maa, johon liitetään monenlaisia mielikuvia. Se oli pitkään suljettu länsimaalaisilta ja yhä edelleen maahan kohdistuvaa turismia säännellään tiukasti. Ensimmäiset länsimaalaiset pääsivät Bhutaniin vasta vuonna 1974, jolloin maassa kruunattiin Kolmas lohikäärmekuningas. Varsinainen turismi Bhutaniin alkoi vasta paljon myöhemmin, minkä takia se on edelleen monelle matkaajalle tuntematon ja mystinen kohde. Itse pääsin tutustumaan tuohon pieneen, mutta sitäkin kiehtovampaan, maahan maaliskuussa Olympian matkassa. 

Bhutanin pieneen, alle miljoonan asukkaan kuningaskuntaan, mahtuu monenlaista maisemaa aina subtrooppisesta alangosta Himalajan vuoristoon. Korkeuserot maan eri osien välillä ovatkin suuria, jopa yli 7000 metriä. Olympian matka keskittyi kiertämään Länsi-Bhutanissa, jonka kauniita kaupunkeja reunustavat Himalajan lumihuippuiset vuoret. 

Jo pelkkä lentomatka Nepalista Bhutaniin on kirkkaalla säällä todellinen elämys. Meillä kävi menomatkalla hyvä tuuri ja pystyimme ihastelemaan Mount Everestia ja muita Himalajan huippuja aurinkoisessa säässä. Laskeuduimme Paroon, jossa sijaitsee Bhutanin ainoa kansainvälinen lentokenttä. Astuessani ulos lentokoneesta näin koristeellisen, perinteiseen bhutanilaiseen arkkitehtuurityyliin rakennetun lentokenttärakennuksen ja lumihuippuiset vuoret. Jo silloin tiesin olevani jonkin todella ainutlaatuisen äärellä. 

Lentokentällä meitä oli vastassa paikallisopas, joka muiden paikallisten tapaan oli pukeutun kansallispukuun. Bhutanissa kansallispuku toimii ihmisten virka-asuna ja ne värittävätkin katukuvaa kaikkialla maassa. Miesten kansallispuku on nimeltään Gho ja naisten puolestaan Kira. Kansallispukuja on monissa eri väreissä ja kuoseissa, esimerkiksi monilla kylillä ja kouluilla on omat väriyhdistelmänsä.

Parosta lähdimme heti ajamaan kohti Bhutanin pääkaupunkia Thimphua, jossa yövyimme ensimmäiset kaksi yötä. Matkalla ihastelimme Bhutanin vuoristoista ja puhdasta luontoa. Pysähdyimme myös maan vanhimmalle riippusillalle, jonka ali virtasi kirkasvetinen joki. Riippusillat ovat edelleen tärkeässä asemassa ihmisten kulkemisessa, koska autoja ja autoteitä on Bhutanissa melko vähän. 

Välimatkat ovat Bhutanissa melko lyhyitä, joten saavuimme Thimphuun jo hyvissä ajoin lounasaikaan. Hotelliin kirjautumisen jälkeen lähdimme vielä tutustumaan paikalliseen käsityökouluun, jossa nuoret opiskelivat monia erilaisia kädentaitoja aina vaatteiden valmistuksesta veistoksiin ja maalauksiin. Kävimme myös koulun vieressä sijaitsevassa perinnemuseossa tutustumassa bhutanilaiseen maalaistaloon, työvälineisiin ja elämäntapaan.

Loppupäivä kului Thimphun keskustan kauppoja kierrellen ja illallisen merkeissä hotellilla. Thimpussa, kuten koko Bhutanissa arkkitehtuuri on tiukasti säänneltyä. Kaikkien talojen täytyy noudattaa perinteistä arkkitehtuuria, mikä tekee kaupungeista todella kauniita ja harmonisia. Maan pääkaupungissakin liikenne on rauhallista, sitä ohjaavat poliisit, eikä liikennevaloille ole tarvetta. Autojen sijaan Thimphun kadut ovat täynnä kulkukoiria, jotka ovat todellinen ongelma, koska niille ei voi tehdä mitään, koska buddhalaiset eivät saa kajota eläimiin millään tavalla, mikä estää esimerkiksi koirien steriloimisen. Päivisin koirat nuokkuvat rauhallisina kaduilla, mutta yöllä alkaa valtava meteli, kun koiralaumat aloittavat tappelut reviireistään.

Seuraavana aamuna jatkoimme tutustumista Thimphuun. Bhutanin pääaupunki sijaitsee yli 2300 metrin korkeudessa, jonka huomasi etenkin portaita noustessa. Päivän ensimmäinen vierailukohde oli Thimphu Memorial Chorten, joka on yksi kaupungin tärkeimmistä buddhalaistemppeleistä. Bhutanissa buddhalaisuus on valtionuskonto, jolla on keskeinen rooli ihmisten elämässä. Kauniita temppeleitä, rukousmyllyjä ja -lippuja näkyy kaikkialla.

Seuraava kohteemme oli vuonna 2015 valmistunut valtava Buddha-patsas ja sen alla sijaitseva temppeli. 52 metrinen Buddha on yksi maailman suurimmista ja se on sijoitettu korkealle rinteelle niin, että se näkyisi lähes kaikkialle Thimphuun. Koko alue ja temppeli on koristeltu käsittämättömällä määrällä pienempiä Buddha-patsaita ja koko projektin hinnaksi on arvioitu noin satamiljoonaa yhdysvaltojen dollaria.

Loppupäivän kulutimme vierailemalla eläinpuistossa, jossa näimme vilahduksen Bhutanin kansalliseläimestä, takinista. Lounastimme mukavassa ravintolassa, josta oli näkymät Thimphu Dzongiin eli luostarilinnoitukseen. Palaan niihin tarkemmin tulevissa kirjoituksissa, koska Punakhassa ja Parossa vierailimme niissä myös sisällä. Lopuksi kävimme vielä tekstiilimuseossa, pääsimme  seuraamaan paperin valmistamista käsin ja ostamaan kauniita paperituotteita.

Aika Thimphussa kului todella nopeasti ja seuraavana aamuna jatkoimme jo matkaamme kohti Punakhaa. Siitä kertoilen lisää omassa postauksessaan.

Aurinkoista viikkoa kaikille! :)

Bhutan mielessä

Bhutanin maisemat ja tunnelmat ovat pyörineet viime aikoina paljon mielessäni. Tuo matka osui hirvittävän hässäkän keskelle, joka alkaa rauhoittua vasta pikku hiljaa. Vaikka tuo matka omalta osaltaan myös sekoitti koko kevään pakkaa, niin en kadu hetkeäkään, että päätin lähteä sille vain vajaan viikon varoitusajalla. Elämä matkan jälkeen on ollut sen verran hektistä, etten ole löytänyt sopivaa rauhaa sille, että saisin todella pureuduttua tuohon kiehtovaan maahan täällä blogin puolella. Odotan niin kovasti, että pääsen syventymään kaikkiin niihin ajatuksiin ja elämyksiin, joita sain tuon matkan aikana kokea. Se hetki on toivottavasti jo toukokuun aikana. 

Nyt sain vihdoin reissun kuvat siirrettyä koneelleni, joten ajattelin jakaa jo pieniä maistiaisia taianomaisesta Bhutanista ennen varsinaisia matkakertomuksia. En kuitenkaan ehdi istua koneen ääressä nyt tämän enempää, koska lähdemme äidin kanssa pian kohti Tamperetta. Vietämme äitienpäivää etukäteen menemällä katsomaan Cats-musikaalia ja tietysti nautiskelemme myös näistä upeista kevätkeleistä.

 

Tällaista kaikkea siis luvassa, kunhan saan aikaa kirjoitella matkakertomuksia tarkemmin. Nyt toivottelen oikein ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! :)