Mummi

Lokakuussa suru tuli luoksemme, kun mummini nukkui pois 92 vuoden iässä. Vaikka kuolemaa osasi odottaa ja mummin vointi oli yhä heikompi, tuli lähtö silti yllättäen. Mummille oli juuri myönnetty pitkäaikaishoitopaikka ja vielä reilu viikko ennen hänen kuolemaa äitini otti hänet muutamaksi päiväksi kotiin sairaalasta ja kokoonnuimme mummin luokse isommalla porukalla, kuten monta kertaa aiemminkin. 

Olen onnellinen, että viimeinen muistikuvani mummista on tuolta päivältä, koska minun oli tosi vaikea käydä katsomassa mummia sairaalassa. Hän eli pitkän elämän ja sai viettää sen viimeistä neljää kuukautta lukuun ottamatta kotonaan asuen.

Suru-uutinen tuli kesken työpäivän ja siirsin sen työtuntien ajaksi sivuun, jotta en romahtaisi. Koko ilta menikin sitten itkiessä ja pidimme perheen kesken pienen muistohetken mummille. Vaikka sitä oli myös helpottunut, ettei mummin tarvitse enää kestää kipuja ja muuta ikävää, ei se poista surua ja kaipausta.

Mummi on aina ollut elämässäni ja tuntuu tyhjältä, kun häntä ei enää olekaan. Vaikka muistisairaus oli jo vuosia kutistanut keskustelut muutamaan samaan kysymykseen, oli mummi ihan loppuun asti kiinnostunut meidän elämästä ja siitä, että meillä on kaikki hyvin. Ja onneksi hän myös tunnisti meidät ihan loppuun asti.

Mummi oli etenkin lapsuudessani ja nuoruudessani kiinteä osa meidän perhettä ja välillä tuntui, että näin häntä enemmän kuin omia vanhempiani. Tämä aiheutti usein myös ristiriitoja välillemme. Suhteeseemme liittyi paljon kipukohtia, mutta muuttoni Turkuun toi siihen tarvittavan etäisyyden. Kun vuonna 2014 sitten palasin Helsinkiin, päätin yrittää unohtaa menneisyyden kiistat ja keskittyä luomaan mummin kanssa uusia, parempia muistoja. Kävin melko säännöllisesti katsomassa mummia ja etenkin lapsen syntymän jälkeen kyläilimme säännöllisesti mummin luona. Mummi ehti saada yhdeksän lapsenlapsenlasta, jotka toivat kovasti iloa mummin viimeisiin vuosiin.

Mummi oli viimeinen elossa oleva isovanhempani ja myös ainoa, jonka kanssa minulla oli läheinen suhde. Olen kiitollinen siitä, että mummi oli jakamassa niin monta elämäni tärkeää päivää ja arkista hetkeä. Muistan hänet ikuisesti postikorteista, tuulihatuista, saksan kielestä, puhelinsoitoista, kananmunaleivistä, kukista, lihapiirakoista, kalentereista, joulusta, berliininmunkeista, kesästä ja jääkiekosta. Ne olivat meidän yhteisiä asioita ❤️

Mummi eli uskomattoman pitkän elämän ja tuntuu käsittämättömältä, mitä kaikkia historian tapahtumia hänen elämänsä varrelle mahtui. Hän oli myös se viimeinen linkkini sota-aikaan ja tuntuu surulliselta, ettei maailma tunnu sen suhteen oppineen mitään tähän päivään mennessä. Ihmiset, jotka joutuvat elämään sodassa, kantavat sitä sydämessään koko loppuelämänsä. Niin teki mummikin.

Nyt kun mummia ei enää ole, on vain syvä kiitollisuus, että hän oli elämässämme niin pitkään. Että oma lapsenikin sai vielä tutustua häneen ja heillä ehti olla ihanat omat juttunsa. Ja kiitollisuus siitä valtavasta rakkaudesta, jonka mummi meille antoi ❤️

Lepää rauhassa rakkain Mummi. Odotathan ja suojelethan meitä siellä korkeuksissa, kunnes jälleen tapaamme ❤️

Minä muistan sinut

365 päivää ilman sinua ovat olleet elämäni raskaimmat. Vuosi sitten saatoin sinut viimeiselle matkalle eläinlääkärin lattialla ja maailmani synkkeni. Aluksi sydämeni oli vain suuri, musta aukko, joka veti minut sisälle suruun ja tuskaan joka ikinen päivä. Ajan kuluessa alkoi tulla myös päiviä, jolloin tuo musta aukko ei saanut minusta enää ylivaltaa joka päivä. Silti yhä edelleen tulee hetkiä, jolloin ikävä sinua kohtaan kasvaa niin suureksi, että tunnun musertuvani sen alle. Se on välillä niin kovaa, etten saa henkeä ja mieleni tekee vain huutaa kivusta. 

Sinä olit minulle tärkeämpi kuin moni muu tässä maailmassa, eikä elämä vieläkään tunnu löytäneen uomaansa kuolemasi jälkeen. Sinä olit minun piristävä aurinkoni, jota ilman on niin kovin vaikeaa päästä irti ikävistä tunteista. Aika auttaa aina, mutta toisaalta se myös hukuttaa muistoja. Pelkään, että edessä on vielä se päivä, kun en pysty enää muistamaan sinua juuri sellaisena kuin olit. 

Haluan, että muistan aina kuinka...

...jaksoit nuolla loputtomasti kaikkia ja kaikkea. Etenkin vastarasvattuja kehonosia ja hikisiä jalkoja.

...tulit iloisena vastaan eteiseen riipumatta siitä, olinko ollut poissa monta tuntia tai vain muutaman minuutin.

...lähdit joka päivä innoissasi ulos ovesta ja olit aina valmis uuteen seikkailuun kanssani.

...vaivuit heti automatkoilla rauhalliseen uneen.

...kuorsasit joka yö kovempaa kuin aikuinen mies.

...hurmasit kaikki tutut ja tuntemattomat iloisella hännän heiluttelulla ja ihanalla olemuksellasi.

...rakastit syödä ruohoa, keppejä ja käpyjä, vaikka meinasit lähes aina tukehtua niihin.

...suostuit hyvin harvoin noutamaan asioita.

...painit tai "paneskelit" lempilelujesi kanssa.

...et haukkunut juuri koskaan, mutta sinusta pääsi muita ääniä, kuten röhkintää, aivastuksia, ulinaa ja murinaa.

...halusit aina olla siellä, missä ihmisetkin olivat.

...jaoimme aina huulirasvan yhdessä.

...jahtasit lintuja, lentäviä lehtiä ja lumihiutaleita ilmasta.

...etsit sopivaa kakkapaikkaa loputtoman pitkiä aikoja töpötellen.

...kuuntelit tarkkaavaisena, mitä sinulle puhuttiin.

...tottelit hienosti käskyjä, jopa silloin, kun olit jo lähes kuuro.
... turkkisi oli kuin pehmeää samettia  etenkin kun se oli leikattu lyhyemmäksi. 

...nuolit kyyneeleet kasvoiltani ja muutit suruni iloksi.

...saatoit välillä pitää kolmen päivän paastoja ja välillä taas ahmia kolmen päivän edestä.

...pelkäsit hassuja asioita, kuten vappupalloja.

...rakastit seurata maailman menoa parvekkeelta tai ikkunasta.

...pidit lähes ainoastaan muista cavaliereista ja collieista.

...nautit silityksistä, rapsutuksista ja hellyydestä täysillä.

...korvasi kääntyivät usein hassusti lurpalleen.

...kävit tonkimassa omatoimisesti herkku- ja ruokakasseja.

...et pitänyt lääkkeiden ottamisesta, harjaamisesta, kynsien leikkuusta tai suihkusta, mutta alistuit aina  kiltisti kohtaloosi.

...inhosit uimista, mutta rakastit kahlaamista rantavedessä kaislojen ja keppien perässä.

...olit todella taitava kaikissa älypeleissä.

...harrastit mielelläsi uusia juttuja, kuten jäljestystä ja agilitya.

...toimit esimerkillisesti ja aina ystävällisesti kaverikoirana vanhuksille.

...olit mukana luokkaretkillä ja kaikki oppilaat fanittivat sinua.

...asetuit mielelläsi ihan lähelle nukkumaan, välillä jopa vatsan päälle tai samalle tyynylle.

...söit salaa korvatulppia yöpöydältä

...jäit rauhallisesti syömään kanakierrettä, kun lähdin kotoa, paitsi jos olin mielestäsi ollut liikaa poissa, silloin tuijotit minua syyllistävästi.

...inhosit, jos naamasi puhalsi ja yritit tukahduttaa ilmavirran asettumalla naamani päälle makaamaan.

...pyysit lupaa päästä sänkyyn tai sohvalle.

...sinulla oli lukuisia ilmeitä aina iloisesta surulliseen ja häpeävästä ylpeään.

...kävit hakemassa maistiasiraksun kupistasi matolle ennen kuin ryhdyit syömään ruokaasi kunnolla.

...suostuit syömään tiettyjä herkkuja vain tiettyyn aikaan päivästä.

...paljon sinua rakastin. Ja rakastan edelleen.

Toivottavasti sinulla on hyvä olla, missä ikinä oletkin. Ja että vielä joskus koittaa se päivä, kun saamme olla aina yhdessä ilman surua ja kipua. Minulla on niin valtava ikävä sinua, mamman rakkain Mindi-kulta <3

Koti, jonka Sinä täytit

Minun piti julkaista nämä kuvat jo lähes vuosi sitten. Muutama päivä näiden kuvien ottamisen jälkeen jouduin kuitenkin yllättäen luopumaan sinusta ja ajattelin, etten koskaan julkaise näitä kuvia. Kuolemastasi on kulunut jo kymmenen kuukautta ja ensi kuussa jätämme hyvästit tälle asunnolle ja muutamme uuteen kotiin. Siksi päätin julkaista nämä kuvat, jotta muistaisin tämän kodin juuri sellaisena kuin haluan sen muistaa. Kun sinä vielä täytit sen.

Ennen sinä tulit minua aina ovelle vastaan häntä heiluen. Se oli parhaita hetkiä päivästäni ja sai minut aina hymyilemään. 

Nyt avaan oven ja vastassa on vain pimeys. Naapuri avaa kotiovensa samaan aikaan ja huudahtaa iloisen tervehdyksen koirallensa juuri sillä iloisella äänenpainolla, jolla minäkin aina tervehdin sinua. Suljen oven ja valahdan lattialle kyynelten vuotaessa.

Pyysit aina kohteliaasti lupaa sänkyyn nousemiseen. Nukuit kaikki yöt välissämme sängyssä. Halusit olla ihan lähellä ja välillä nukuit jopa pää tyynylläni. Herätessäni öisin silitin sinun silkkistä turkkia ja vaivuin uudestaan uneen.

Nyt välissämme on pehmoinen petisi täyttämässä sinun jättämää aukkoa. Joskus öisin kosketan sitä puoliunessa ja hetken aikaa luulen koskettavani pehmoista turkkiasi, kuten ennen. Kunnes taas muistan, etten enää koskaan pääse koskettamaan sinua. Yöpöydälläni on ystävän tekemä maalaus sinusta, jotta näen sinut viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla, kuten niin monta vuotta ennenkin.

Ennen rouskutit ruokaasi tyytyväisenä keittiön nurkassa. Otit aluksi yhden raksun maistiaiseksi olohuoneen matolle ja vasta todettuasi sen hyväksi ryhdyit syömään omalla paikallasi. Silloin tällöin annoin sinulle keittiön kaapista pieniä herkkupaloja, jotka saivat sinut erityisen tyytyväiseksi.

Nyt ruokapaikallasi on pieni pöytä, jonka alla on edelleen tarvikekassisi, jossa on cavalierien kuvia. Monta kertaa olen suunnitellut käyväni sen läpi ja yhtä monta kertaa olen jättänyt sen tekemättä.

Rakastit makoilla olohuoneen isolla matolla ja sohvalla kanssamme. Sohvalta katselit myös kadulla kulkevia ihmisiä suurella kiinnostuksella. Kun kuulosi heikkeni otit vakiopaikaksesi pienen sivupöydän alustan, josta näit sekä eteiseen, olohuoneeseen ja keittiöön, jotta pystyit tarkkailemaan liikkumistamme mahdollisimman hyvin.

Nyt tuolla paikalla on pieni hyllykkö, jonka alle et mahtuisi makaamaan. Oli pakko hankkia siihen jotain muuta, koska hain jatkuvasti katseellani sinua tuon pöydän alta, vaikka tiesin, ettet ole enää siellä.

Ennen ärsytti imuroida karvojasi ja siivota kuraisia tassunjälkiäsi kodistamme. Nyt vaalin jokaista karvaasi, jonka vielä kodistamme löydän. Kuvittelen sinun olevan vielä jollakin tavalla läsnä niin pitkään kuin vain löydän karvojasi nurkista, sängyn alta, lakanoista tai vaatteista.

Ilman sinua tämä koti on niin kovin tyhjä, täynnä sinun kokoisia aukkoja. Nyt ikkunalaudalla on uurnasi, mitali Kaverikoira-työstäsi ja digikehys, jossa vaihtuvat lukuisat kuvasi. Joka ilta silitän uurnaasi ja kuvaasi toivottaen hyvää yötä mamman rakkaimmalle Mindille. Kuten aina ennenkin.

Joulun kanssas jaan

Hulinaa, kadut täynnä valoja vaan

Valoja väreissä taivaan ja maan
Joku piiloutuu lahjavuorten taa
Joku kadulle pulloja soittelemaan

Juoskoon tää kansa sen kiireensä kii
Jota varten tänne muka synnyttiin
Mulla ei oo kiire minnekään
Aion sulle kynttilän nyt sytyttää

Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa
Tahtoisin päästä sua halaamaan
Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan

Joka päivä yritän sen ymmärtää
Kuinka tää kaikki joskus häviää
Ja se rikkaus joka kuuluu elämään
Sitä silmillä pysty mä en näkemään

Särkyköön suruni hetkeksi pois
Eikä viha mun sisällä vaikeroi
Tahdon vain hetkisen hengähtää
Aion sulle kynttilän nyt sytyttää

Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa
Tahtoisin päästä sua halaamaan
Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan

Tuol on nimettyjen kivien maa
Vielä hetken kanssas olla mä saan

Kerran tänne tullaan,

 kerran täältä lähdetään

Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa
Tahtoisin päästä sua halaamaan
Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan

Tuol on nimettyjen kivien maa

(Haloo Helsinki! Joulun kanssas jaan)

Hyvää joulua Mindi-rakas sinne Sateenkaarisillalle, olet mielessä ja sydämessä mukana tänäkin jouluna <3

Ja rauhallista joulua kaikille lukijoille! 

Jos sua ei ois ollut

Jos sua ei ois ollut,

niin olisin keksinyt sut.

Ois susta samanlainen tullut,

mitään en ois muuttanut.

Ohikulkijat luulee,

minun seinille puhuvan.

Tyhjyyteen he sanovat mun kuulee,

sua aina rakastan.

Tahdon susta kiinni pitää,

vaikken sua oikeesti enää nää.

En tahdo irtikään päästää,

taas ilmestyt vierellein.

On pakko itseään säästää,

sen velkaa sulle jäin.

Olet jokaikinen yön ääni,

kukkamerestä poimin sut.

Hyvä ajatus sisällä mun pääni,

kun elämä on suuttunut.

Oot valona mun tiellä,

silloin kun on vaikeaa.

Hullummaksi oisin tullut vielä,

jos sua ei ois ollutkaan.

Jos sua ei ois ollut,

niin olisin keksinyt sut.

Vuoteeseeni kuvitellut,

sulle kadulla puhunut.

Hiljaisuutena öissä,

ääriviivoissa pihakoivun.

Ilman sua oon kuin vöissä,

ilman sua lakastun.

Saanhan susta kiinni pitää,

vaikken sua oikeesti enää nää.

En tahdo irtikään päästää,

siis ilmesty vierellein.

On pakko itseään säästää,

sen velkaa sulle jäin.

Olet jokaikinen yön ääni,

kukkamerestä poimin sut.

Hyvä ajatus sisällä mun pääni,

kun elämä on suuttunut

Oot valona mun tiellä,

silloin kun on vaikeaa.

Hullummaksi oisin tullut vielä,

jos sua ei ois ollutkaan.

Ei sua minusta voi erottaa,

jäät osaksi mieleni maisemaa.

Kiitos, kun olit totta hetken.

Nyt mun täytyy tästä jatkaa.

Vierelläni teet loppuretken,

vaikka se ois kuvitelmaa.

Olet jokaikinen yön ääni,

osa lempeää valonkajoa.

Kesäsateena saavut elämääni,

en kuivuuteen hajoa.



Oot valona mun tiellä,
silloin kun on vaikeaa.
Hullumaksi oisin tullut vielä,
jos sua ei ois ollutkaan.

(Kaija Koo: Jos sua ei ois ollut)

Hyvää syntymäpäivää rakkain Mindini <3
Ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille, etenkin omalleni <3