Matkaunelmia maata ja merta pitkin

Koronavuodet yhdistettynä ilmastokriisiin ovat saaneet minut tarkastelemaan omia matkustustottumuksiani melko kriittisesti. Olenkin vähentänyt vuodesta 2019 lähtien lentojeni määrää radikaalisti ja uskon muutoksen olevan pysyvä. Vaikka en olekaan lentolakossa, punnitsen jokaista lentomatkaani nykyään hyvin pitkään ja tarkasti. Kun matkustamista ei enää ajattele pelkästään lentojen kautta, on mieleni lähtenyt rakentamaan aivan uusia matkaunelmia.

Nyt ajattelin listata seitsemän Euroopan reissu-unelmaa, jotka on mahdollista toteuttaa junalla, autolla, laivalla tai bussilla. Suomen maantieteellisen sijainnin takia lähes kaikkiin näihin reissuihin täytyy käyttää useampaakin kulkuneuvoa. Maata ja merta pitkin matkustaessa aikaa menee lähes väistämättä enemmän kuin lentäen, mutta toisaalta silloin matkanteko itsessään on enemmän osa reissua. 

Yöjunalla Tukholmasta Berliiniin

On mahtavaa, että Eurooppa on palauttamassa ja laajentamassa yöjunaverkostoaan. Se on mainio tapa taittaa pitkiäkin matkoja yöunien aikana. Heti, kun kuulin että Snälltåget aloittaa yöjunayhteyden Tukholmasta Berliiniin, alkoi mieleni tehdä reissusuunnitelmaa. 

Reitti kulkisi laivalla Tukholmaan, jossa voisi mennessä ja tullessa viettää päivää junan/laivan lähtöä odottaen. Nyt lapsen kanssa kävisimme varmasti ainakin Junibackenilla ja Wasa-laivakin on minulta vielä jäänyt näkemättä. Illalla hyppäisimme yöjunan kyytiin ja heräisimme aamusta Berliinissä. Berliini on jäänyt minulle todella tuntemattomaksi, olen käynyt siellä vain kerran kuukauden mittaisen reilin viimeisinä päivinä, jolloin emme jaksaneet juurikaan kaupungissa kierrellä. Olen myös kuullut, että Berliinissä on todella hyviä leikkipuistoja lapsille.

Berliinissä viettäisimme varmaankin 3-4 päivää ja palaisimme sitten samaa reittiä takaisin. Tämä reissu olisi siis toteutettavissa noin viikossa, mikä on aika tyypillinen aika lomalle. Vähän elättelen toiveita, että tämä matka toteutuisi jo vaikka tänä keväänä, mutta saa nyt nähdä.

Asuntoautolla Pohjois-Norjaan

Tämä reissu on ollut unelmalistallani jo pitkään. Suunnitelmissa olemme välillä olleet lähdössä omalla autolla ja välillä vuokratulla asuntoautolla, molemmissa on varmasti ne omat hyvät ja huonot puolet. Jos lähtisimme matkaan asuntoautolla, ottaisimme yöjunan Rovaniemelle tai Kolariin ja jatkaisimme siitä eteenpäin asunto-autolla. 

Reitti kulkisi varmaankin Kilpisjärven kautta Lofooteille ja sieltä sitten Pohjois-Ruotsin läpi takaisin Suomeen. Toisaalta Pohjois-Norjassa on niin valtavasti upeita paikkoja, joten voi olla että reitti koukkaisi Lyngenin tai Senjan kautta. 

Aikaa tähän matkaan olisi varattava vähintään kaksi viikkoa, mielellään enemmänkin. Pitkään ajattelin, että tänä kesänä olisi vihdoin Pohjois-Norjan vuoro, mutta taapero viihtyy sen verran huonosti edelleen pitkillä automatkoilla, että tämä unelma saa vielä odottaa ainakin muutaman vuoden.

Laivalla ja autolla Iso-Britanniaan

Vaikka sainkin parhaan ystäväni Viivin loppuvuodesta Englannista takaisin Suomeen, asuu edelleen Emily perheineen Englannissa, joten Britanniaan tulee varmasti matkustettua vielä tulevaisuudessa. Sen ympärille aloin suunnitella pidempääkin road tripia. 

Reitti kulkisi todennäköisesti Finnlinesin laivalla Saksaan ja siitä Hollannin ja Belgian kauttaa Ranskaan, josta ottaisimme DFDS:n lautan joko Doveriin tai Newhaveniin ja jatkaisimme siitä autolla Bristolin alueelle, jossa Emilyn perhe asuu. Takaisin voisimme ajella vaikka Luxemburgin ja Saksan kautta. Tällä matkalla tulisi käytyä myös Belgiassa ja Luxemburgissa ensimmäistä kertaa ikinä.

Tähän reissuun varaisin aikaa ainakin kaksi viikkoa, mieluiten kolme, jotta matkan varrella ehtisi pysähdellä usemmassa maassa ja kaupungissa. Amsterdamista olisi myös lauttayhteys Newcastleen, josta olisi lyhyehkö ajomatka Skotlantiin, jonne haluaisin myös joskus päästä käymään. Voi siis olla, että Britteihin tulee tehtyä vielä useampikin reissu tulevaisuudessa.

Automatka Etelä-Saksaan ja Sveitsiin

Minulla on useampiakin sukulaisia Etelä-Saksassa, jossa en ole käynyt sitten teini-iän. Olisi mukava tehdä automatka noihin maisemiin pitkästä aikaa ja samalla haluaisin käydä Sveitsissä ensimmäistä kertaa elämässäni. 

Reitti kulkisi Finnlinesilla Travemünden satamaan, josta jatkaisimme kohti Stuttgartin aluetta. Siellä seuduilla sijaitsee myös Saksan Legoland, jossa olisi hauska käydä Aarnin kanssa. Lisäksi Baden-Baden ja käynti Ranskan puolella Strasbourghin puolella kiinnostaisi. Sveitsissä haluaisin ehdottomasti käydä tekemässä päiväretkiä Alppien maisemissa. Tähän matkaan varaisin myös noin kolmisen viikkoa, jotta jokaisessa paikassa ehtisi viettää rauhassa aikaa. Jos Sveitsin tiputtaa suunnitelmasta pois, riittäisi kaksi viikkoa varmasti hyvin.

Laivalla Tanskasta Färsaarille ja Islantiin

En todellakaan tiennyt, että Islantiin on mahdollista mennä omalla autolla. Niin sitä vain oppii uutta, kun alkaa googlailla. Islanti teki suuren vaikutuksen minuun 2000-luvun alkupuolella ja siitä asti olen halunnut palata tuohon maagiseen maahan ajan kanssa. 

Jos matkaan haluaa lähteä omalla autolla kulkisi reitti Ruotsin kautta Tanskaan ja sieltä Smyril Linen laivalla Färsaarten kautta Islantiin ja takaisin samaa reittiä. Ja koska laiva kulkee Färsaarten kautta, kannattaisi siellä ehdottomasti viettää vaikka viikko mennessä tai tullessa. 

Islannissa haluaisin nähdä lähinnä kaiken ja vielä enemmän, joten tähän matkaan kuluisi varmasti lähemmäs kuukausi, jos ei enemmänkin. Tämä suunnitelma tuskin on toteutumassa ihan lähitulevaisuudessa, mutta eihän elämästä koskaan tiedä.

Balkanin kierros bussilla

Haaveissani on jo pitkään ollut kiertää kerralla laajemmin Balkanin alueen maita. Olen käynyt ainostaan Kroatiassa ja Montenegrossa aiemmin ja niihinkin palaisin mielelläni uudestaan. Tämä matka olisi helpointa varmaan toteuttaa busseilla, koska olen ymmärtänyt, ettei junayhteydet tuolla ole kovin hyvät. Omalla autolla en tuonne uskaltaisi lähteä (vuonna 2016 jouduimme Viivin kanssa auto-onnettomuuteen Kroatiassa, josta selvisimme kuin ihmeen kaupalla ilman vammoja). 

Maista kiinnostaisi ainakin Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Pohjois-Makedonia, Kosovo ja osittain Balkaniin kuuluva Slovenia. Miksei myös Serbia, Bulgaria ja Romania, jos tuonne päin lähtisi ihan ajan kanssa. Jos matkan haluaisi tehdä Suomesta asti maata pitkin, olisi siihen varattava varmasti ainakin kuukausi. Mutta lyhyemmin sen voisi toteuttaa lentämällä esimerkiksi Kroatiaan ja lähtemällä sieltä sitten eteenpäin bussilla. 

Rail Balticaa pitkin Tallinnasta Varsovaan

Viimeinen matkahaave on todellakin vasta haave, koska Rail Baltica valmistuu arvion mukaan vasta vuonna 2025. Odotan sitä kyllä innolla ja varmasti tulemme matkustamaan sitä pitkin Tallinnasta Latvian ja Liettuan kautta Puolan Varsovaan.

 

Matkalla voisi pysähtyä ainakin Riiassa ja Kaunasin kaupungissa Liettuassa. Varsovasta voisi vielä jatkaa matkaa Gdańskin rannikkokaupunkiin ja tulla sieltä laivalla Ruotsin kautta takaisin Suomeen. Aikaa varaisin tähän matkaan noin kaksi viikkoa. Toivottavasti rakennustyöt etenevät aikataulussa ja matka olisi mahdollinen jo seuraavan viiden vuoden aikana. 

Sellaisia matkaunelmia minulla, jotka toivottavasti toteutuvat kaikki vielä jossakin vaiheessa elämää. Millaisia reissuhaaveita sinulla on? Unelmoitko lentomatkailusta vai maata tai merta pitkin matkustamisesta?

Kanadan karavaanarielämän viimeiset palat

Terveisiä Los Angelesista, jossa olemme viettäneet muutamat viime päivät. Ajattelin ensin kirjoitella kuulumisia täältä, mutta päädyin nyt kumminkin kirjoittamaan vielä viimeiset jutut meidän Kanadan karavaanarielämästä, jotta postaukset etenevät edes jotenkin kronologisesti. Päivät Losissa ovat menneet nopeasti ja olemme ottaneet ne myös tietoisesti levon kannalta, koska olimme aika uuvuksissa tuon Kanadan osuuden jälkeen. Siksi en ole jaksanut kirjoitella blogiakaan, vaan olen mieluummin käyttänyt sen ajan tuijottamalla suomalaisia Reality-ohjelmia, mikä tuntuu ihan luksukselta monen viikon tauon jälkeen :D tänään jatkamme matkaa Tahitille ja siellä minulla on toivottavasti kunnolla aikaa kirjoitella blogi taas ajantasalle. Mutta nyt siis vielä Kanadaan. 

Jasperista lähdimme ajamaan hyvin talvisissa maisemissa takaisin kohti Vancouveria. Paluureittimme kulki jälleen Brittiläisen Kolumbian halki ensin Kamloopsiin, jossa vietimme yhden yön ja sitten tietä 99 pitkin Whistleriin, jossa yövyimme kaksi yötä. 

Kamloops sijaitsee melko lähellä Kelownaa, jossa vierailimme menomatkallamme Albertaan. Nämä kuvat ovat sieltä,  koska Kamloopsin keskustassa emme ehtineet käydä ollenkaan.

Kelowna on yksi Brittiläisen Kolumbian suurimmista kaupungeista suur-Vancouverin ulkopuolella ja siellä asuu reilut 100 000 ihmistä. Se sijaitsee kauniilla paikalla Okanaganjärven rannalla.

Kelownan keskustassa oli paljon viihtyisiä puisto- ja ranta-alueita, joissa kävelimme ennen kuin siirryimme nauttimaan perjantaipizzojamme. Vaikka teimmekin melkein kaikki ruuat asuntoautossa itse, välillä soimme itsellemme myös pientä hemmottelua ravintolaruuan muodossa.

Whistlerissa vietimme tosiaan kaksi yötä. Se sijaitsee reilun sadan kilometrin päässä Vancouverista ja on erittäin suosittu talviurheilukeskus. Myös Vancouverin olympialaisten useat kisapaikat sijaitsivat juurikin Whistlerissa vuonna 2010.

Whistlerissa meitä hemmoteltiin upeilla syyspäivillä, jotka innostivat kiertämään kaupungilla ja luonnossa. Voi, kun tuollaisia päiviä olisi osunut vähän useampi meidän matkan varrelle. Laskimme, että 20 reissupäivästämme vain 4 oli täysin sateetonta.

Teimme Whistlerissa myös vajaan kymmenen kilometrin vaelluksen Cheakamus-järvelle. En voi kyllä suositella sitä asuntoauton kanssa liikkuville, koska reitin alkuun päästäkseen täytyy ajaa 7 kilometriä todella huonokuntoista ja jyrkkää tietä ja olin ihan varma, että Big Ned hajoaa tielle. Muutenkin aloin tuossa vaiheessa olla jo niin uuvuksissa karavaanarielämästä, etten oikein pystynyt nauttimaan koko vaelluksesta, vaikka maisemat olivatkin kauniit.

Koko reittimme Jasperista Vancouveriin kulki jälleen kerran ihan käsittämättömän upeissa maisemissa. En vieläkään meinaa uskoa, miten kauniit näkymät avautuivat joka päivä auton ikkunasta <3

Viimeiseksi päiväksi ja yöksi ajoimme Vancouveriin leirintäalueelle, joka sijaitsi aivan lähellä Lions Gate Bridgea ja Stanley Parkia. Kyseinen silta on valmistunut vuonna 1938 ja se muistuttaa rakenteeltaan saman aikakauden kuuluisampaa siltasisartaan Golden Gate Bridgea. Kävelimme upean sillan päästä päähän aurinkoisessa säässä ja ihastelimme vielä kerran näkymiä Vancouverin kaupunkiin ja Tyynelle valtamerelle vesitasokoneiden lentäessä ylitsemme. Loppuillan vietimme rentoutuen leirintäalueen porealtaassa juhlistaen Kanadan karavaanareitaipaleemme loppua. Niin paljon uskomattomia maisemia ja ikimuistoisia hetkiä mahtui tuohon kahteen viikkoon ja lähes 3000 kilometriin. 

Vaellusta Glacier National Parkissa

Viimeinen yöpaikkamme Brittiläisen Kolumbian puolella ennen Albertaan siirtymistä oli Glacier National Park. Maisemat olivat koko matkan olleet hienot ja mitä pidemmälle matkamme eteni, sitä korkeammaksi vuoret kasvoivat. Kunnes ne lopulta muuttuivat lumihuipuiksi, jotka nousivat ylväinä pilvien yläpuolelle. 

Majoitumme Illecillewaet Campgroundille, joka sijaitsi kirkkaiden jokien ja vuorien ympäröimänä. Alueelta lähtee monia mielenkiintoisia vaellusreittejä metsiin, vuoristoon ja jäätiköille. 

Saavuimme perille sen verran myöhään, että teimme illalla ainoastaan lyhyen kävelyn kauniiseen paikkaan, jossa kaksi jokea kohtasivat toisensa. Metsässä kasvoi paljon mustikoita ja niidenkin kohdalla saimme todeta kaiken olevan suurempaa Kanadassa kuin Suomessa. 

Sadetta on täällä Kanadassa riittänyt ja seuraavanakin aamuna heräsimme sateen ropistessa Big Nedin (nimesimme asuntoautomme :D) kattoon. Päätimme kuitenkin urheasti suunnata kohti vuorille nousevaa vaellusreittiä, josta olisi mahdollista nähdä kaksi jäätikköä.

Reitti kulki sankan ja vehreän metsän siimeksessä ja itse vilkuilin vainoharhaisesti karhuja, joista oli ollut useita havaintoja lähipäivinä noilla samoilla reiteillä. Niitä ei kohdallemme kuitenkaan vielä osunut, mutta onhan tässä vielä päiviä jäljellä. Nousu vuorenrinnettä pitkin oli minulle sen verran raskasta, etten tosin olisi varmaan edes huomannut karhua vieressäni.

Välillä sää näytti jo kääntyvän parempaan päin ja maisemat olivat sen mukaiset, mutta sitten meidät ympäröi sankka pilviverho ja kaikki näkymät katosivat kokonaan. Itse olin jo sen verran uuvuksissa lähes 1000 metrin noususta, että päätimme suosiolla kääntyä takaisin, koska tarkoituksenamme oli vielä ajaa perille Banffiin samana päivänä. Väljemmällä aikataululla, paremmalla ilmalla (ja kunnolla) tuon olisi varmasti jaksanut kokonaan, mutta nyt oli pakko myöntää rajallisuutensa ja jättää reitti kesken. Glacier National Park oli mykistävän upea huonosta säästä huolimatta, joten sinne kannattaa ehdottomasti koukata, jos on liikkeellä Brittiläisessä Kolumbiassa. 

Asuntoautolla Brittiläisen Kolumbian halki kohti Kalliovuoria

Keskiviikkona jätimme Vancouverin vilinän taaksemme ja lähdimme ajamaan vuokra-asuntoautolla Brittiläisen Kolumbian halki kohti Kalliovuoria. Asuntoautomme on oikea jättiläinen, sillä on pituutta peräti 7,5 metriä. Itse en hallitse ollenkaan isoja ajoneuvoja, mutta onneksi mukana on loistokuski, joka uskalsi hypätä asuntoauton rattiin <3 

Oman helpotuksen matkantekoon tuo Kanadan loistava tieverkosto, joka on ainakin tähän asti ollut leveää,  hyväkuntoista ja upeiden maisemien ympäröimää. Kun muita autoja on vielä ollut liikkeellä hyvin vähän, on matka edennyt erittäin leppoisasti.

Ensimmäisen yön vietimme E.C Manning Provincial Parkissa joka sijaitsee aivan Brittiläisen Kolumbian eteläosissa lähellä Yhdysvaltojen rajaa. Maisemat muuttuivat hyvin nopeasti Vancouverin jälkeen jo todella jylhiksi ja välillä vuoret ympäröivät meitä joka puolelta.

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa kohti Okanaganjärven rannalla sijaitsevaa Peachlandia. Tie kulki välillä ihan kiinni vuorissa ja niiden rinteillä, välillä taas jokien ja järvien reunoilla. Kuviin on mahdotonta saada taltioitua näitä maisemia, ne ovat aivan mykistävän upeita. Kuten maisemat, myös sää vaihtelee täällä hyvin tiuhaan, samana päivänä voi olla aurinkoa ja sadetta, täysin tyyntä ja todella tuulista.

Lounastimme autossamme päästyämme perille Peachlandiin ja sen jälkeen kävimme kävelyllä kauniilla rannalla, jossa myös leirintäalue sijaitsi. Kanadassa on kiellettyä yöpyä muualla kuin leirintäalueella, mikä tuntuu vähän oudolta, kun on tottunut jokamiehenoikeuksiin. Leirintäalueiden hinnat per yö vaihtelevat 20-50 Kanadan dollarin välillä riippuen alueen sijainnista ja palveluista.

Peachland vaikutti oikein viihtyisältä paikalta ja hetken jo haaveilimme omakotitalosta Okanaganjärven rannalla. Kunnes kävelimme kiinteistönvälitystoimiston ohitse ja näimme talojen hinnat. Ehkä hankimme sen kuitenkin vasta sen lottovoiton jälkeen :D

Meistä on nopeasti kuoriutunut ihan kunnon karavaanareita ja ymmärrän kyllä, miksi niin monet hurahtavat tähän touhuun. Maisemat ovat jo nyt olleet ihan mahtavat ja paljon lisää on onneksi vielä luvassa. On tämä vaan ihan uskomattoman hieno maa <3