Vanha Porvoo ja yö parvekkeella

Ajattelin nyt yhdistää samaan postaukseen kaksi asiaa, jotka eivät oikeastaan liity mitenkään toisiinsa, paitsi että satuin kokemaan ne molemmat samana päivänä. Ja ne molemmat ovat myös oivia vinkkejä kesäpuuhaksi.   

 

 

Asuin ja työskentelin yli kuukauden Porvoossa ja silti kerkesin käymään vanhassa kaupungissa vain kerran pikaisesti. Tosin eipä olleet ilmatkaan silloin kovin houkuttavia päiväkävelyille. Toisin oli viime lauantaina, kun kiersimme Emilyn ja hänen poikaystävän kanssa tunnelmallista vanhaa Porvoota. Aurinko paistoi vielä alkuillastakin paahtavan lämpimästi.

 

 

Vanha Porvoo on ihana paikka viettää rentoa kesäpäivää ja se on tullut tutuksi kaikkien Porvoossa viettämieni kesien aikana. Tunnelmalliset kadut ovat täynnä kauniita puutaloja, toinen toistaan ihanampia pikkuputiikkeja ja laadukkaita ravintoloita ja kahviloita. Alue on melko pieni, joten sen kiertää helposti muutamassa tunnissa.



 

Punaisten ranta-aittojen lisäksi yksi vanhan kaupungin tunnusmerkeistä on mäen päällä sijaitseva, kaunis Porvoon tuomiokirkko. Monta kertaa olen miettinyt, että menisin käymään siellä joulukirkossa, mutta aina se on jäänyt tekemättä. Ehkä vielä joku päivä.



 

Vanhassa kaupungissa käydessä on myös aina päästävä maistelemaan Brunbergin makeistehtaan maistiaisia, mutta ikävä kyllä myymälä oli juuri kerennyt sulkeutua ennen kuin kerkesimme paikalle. Ainoa huono puoli vanhassa kaupungissa onkin juuri se, että monet liikkeistä sulkevat ovensa melko aikaisin, joten sinne kannattaa suunnata jo heti alkupäivästä.



 

Vanhassa kaupungissa sijaitsee monia hyviä ravintoloita, mutta tällä kertaa menimme syömään jokirannassa sijaitsevaan Wilhelm Å ravintolaan. En ollut ennen käynyt siellä syömässä, mutta ainakin tilaamani lohihampurilainen oli niin hyvää, että tuskin jää viimeiseksi kerrakseni.

 

Ajoin Porvoosta vielä illaksi kotiin Mindin kanssa. Asuntoni on näillä ilmoilla aikamoinen pätsi, eikä nukkumisesta meinaa tulla oikein mitään. Niinpä päätin kantaa Emilyn yökyläilystä jääneen patjan parvekkeelle ja koittaa nukkua siellä. Oli ihanaa ensin katsoa rauhassa auringonlaskua ja sen jälkeen odottaa pimeyden laskeutumista ja tähtien syttymistä taivaalle. Siinä tähtiä tuijotellessa tajusin taas, miten pienistä asioista onni koostuu ja miten helppoa omasta elämästään on tehdä mielekkäämpää. Välillä muutaman metrin matka voi muuttaa niin paljon. 



Mindi oli jo ihan unessa, kun yritin saada meistä yhteiskuvaa :D

Aluksi mietin, saisinko ollenkaan nukuttua, kun olen aika herkkä kaikille äänille, mutta uni tuli paljon nopeammin kuin sängyssä. Nukuin myös läpi koko yön ja heräsin ensimmäisen kerran vasta kuuden jälkeen, kun normaalisti herään yössä vähintään kerran tai kaksi. Mindiäkin on vaivannut kuumuus viime aikoina, mutta nyt se nukkui koko yön sikeästi.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli ihanaa herätä aurinkoiseen aamuun, käydä kävelyllä ja nauttia aamupalaa parvekkeella. Sen jälkeen raahasin opetusmateriaalit patjalle ja ryhdyin suunnittelemaan tunteja aamuauringon paisteessa. Ei hassumpi tapa aloittaa sunnuntai!

 

Raitis ilma on aina ollut minulle tärkeää ja huomaan heti, jos en ole saanut sitä tarpeeksi. Se myös parantaa kummasti unen laatua ja piristää mieltä. Tämän viikon parvekkeemme lattialankut ovat olleet maalattavina, mutta luulen, että teemme paluun parvekkeelle taas tulevana viikonloppuna. Suosittelen parvekeöitä myös kaikille muille, joilla se mahdollisuus on olemassa.

Hyvää viikon jatkoa kaikille! :)

Turistina Helsingissä: Suomenlinna

Elokuun ihanat helteet mahdollistivat vihdoin visiittini Suomenlinnaan, jonne lähdimme eilen Viivin kanssa leikkimään turisteja. Edellisestä käynnistäni oli vierähtänyt seitsemän vuotta, joten oli jo korkea aika käydä katsastamassa tuo yksi Helsingin suosituimmista kesäkohteista. Suomenlinnaan pääsee kaupungin lautalla, joka lähtee Kauppatorilta. Emme kuitenkaan jaksaneet viettää hienoa kesäpäivää jonossa seisten, joten hyppäsimme yksityisen vesibussin kyytiin. Edestakainen matka sillä maksoi 7 euroa.

Suomenlinna eli Sveaborg on rakennettu 1700-luvulla, jolloin Suomi oli vielä Ruotsin hallinnon alaisena. Se on yksi Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta ja siellä vierailee vuosittain satojatuhansia ihmisiä. Samalla se on myös yksi Helsingin kaupunginosista, jossa asuu noin 800 ihmistä. Suomenlinna koostuu yhteensä kahdeksasta saaresta, joista kävimme viidellä (ehkä).

Aloitimme kierroksemme Isolta Mustasaarelta, jonka Siwassa kävimme täydentämässä herkkuvarastomme päivää varten. Suomenlinnaan ei vaan voi mennä ilman eväskasseja. Kyseisellä saarella sijaitsee myös kaunis Suomenlinnan kirkko, joka on yksi Helsingin suosituimmista vihkikirkoista.

Jatkoimme matkaamme sillan toiselle puolelle Pikku-Musta saarelle, jossa on myös Merisotakoulu. Herkutteluhetken ja miesangstailun jälkeen siirryimme Länsi-Mustaan, jossa sijaitsee paljon asuinrakennuksia. Sieltä aukeaa myös hienot maisemat ympäri Helsinkiä. Vaikka lautat olivat ihan tupaten täynnä, jotenkin kummasti ne kaikki ihmiset hävisivät ympäri saaria ja oman, rauhallisen paikan löysi melko helposti.

Ei se poseeraaminen oo aina niin helppoa :D

Tarpeeksi istuskeltuamme kuljimme kaikkien kolmen saaren läpi takaisin lähtöpisteeseemme Tykistönlahdelle. Sieltä siirryimme Susisaarelle, jossa sijaitsee paljon erilaisia linnoitusalueita, kellareita ja tykkejä, joita ihmetellä. Ikävä kyllä aikamme ei riittänyt ihan koko saaren tutkimiseen ja muun muassa Kustaanmiekka jäi meiltä melkein kokonaan näkemättä.

Itse sain pakkomielteen sukellusvene Vesikosta ja ilmoitin Viiville, etten poistu Suomenlinnasta ennen kuin olen löytänyt sen. Ja löytyihän se onneksi lopulta. Taivaalta löysin myös tekemistä eläkepäivilleni, kun ilmassa leijaili mies jonkinlaisella liitovarjosysteemillä. Olisi just rentoa, kun saisi vain chillailla makuupussissa ja lennellä ilmassa. Voi kyllä olla, että se näytti helpommalta kuin mitä se oikeasti on!

Lopulta oli aika sanoa hyvästit Suokille ja suunnata kohti rauhoittunutta keskustaa. Helsingin keskusta on kyllä huomattavasti mukavampi paikka silloin, kun se ei ole täynnä ihmisiä. Ai niin, melkein unohdin! Lautalla koin myös unelmieni täyttymyksen, kun Tuomo Ruutu oli samalla lautalla. Ah, miten ihana mies! Ikävä kyllä jouduin kohtaamaan karun todellisuuden, koska myös Tuomon perhe oli mukana lautalla. Ehkä sitten seuraavassa elämässä :D

Sellainen turistipäivä tällä kertaa. Suosittelen Suomenlinnaa vierailukohteena kaikille, koska jokainen löytää sieltä varmasti jotain tekemistä. Sieltä löytyy myös kuusi museota, jos pelkästään ulkoilmakohteiden kiertely ei riitä tyynnyttämään historiannälkää. Parhaimmillaan Suomenlinna on tietysti tällaisina kauniina kesäpäivinä, kun mukaan voi pakata piknikkamppeet ja vaikka pulahtaa uimaan kalliorannoilta. Toimii myös takuuvarmana luokkaretkikohteena, tosin en tiedä, miten tuolta voi ikinä päästä pois ilman, että puolet oppilaista on kadonnut :D

Ai, miten niin jännittää eka työpäivä?! Huomenna edessä on vasta Veso-päivä ja keskiviikkona tapaan sitten oman luokkani ensimmäistä kertaa. IIIIIKÄÄÄÄÄK!!!! Voi siis olla, että minusta ei täällä blogin puolella kuulu enää yhtä usein, kun uusi työ vie varmasti paljon aikaa ja energiaa. Tai sitten olen täällä joka päivä purkamassa paineitani. Postausideoita olisi vaikka kuinka, mutta intoa niiden tekemiseen ei vain jotenkin ole. Kai se on tää jännittäminen, joka pistää koko kropan sekaisin. Viikonloppunakin olisi tiedossa kaikkea kivaa, josta yritän ehtiä sitten kirjoittamaan. Kunhan nyt ensin selviän näistä ensimmäisistä työpäivistä hengissä.

Tuoko syksy mukanaan teille muille uusia tuulia? :)

Last Call from London

Tässä tulisi vielä loput palat meidän Lontoon reissusta. Ennen siirtymistämme Harry Potter studioille kuluttelimme perjantaista sadepäivää Lontoon kauppoja kierrellen. Shoppailukierroksemme aloituspaikka oli Piccadilly Circus, josta kävelimme Covent Gardenin alueelle. Mukaan tarttui vain pieniä ostoksia, koska niitä piti kantaa mukana koko päivä. Markkinakojusta löysin muun muassa ihanan pöllöhuivin lämmittämään kaulaani viileänä päivänä.



 

Oli myös pakko pysähtyä ottamaan puhelinkoppikuvia, kun seurassani oli pitkästä aikaa hovikuvaajani. Näistä tuli kyllä yllättävän onnistuneita, toisin kuin monista Aasian reissumme kuvista :D Lounastimme Lontoon vanhimmassa intialaisessa ravintolassa Punjabissa, jonka asiakaspalvelu oli melko kehnoa, mutta onneksi ruuat olivat herkullisia. Vatsat täynnä suuntasimme kohti British Museumia, jonne on ilmainen sisäänpääsy.

 

Museo on valtava, mutta kiertelimme siellä vain noin tunnin ajan. Kokoelmat koostuivat lähinnä eri kulttuurien ja aikakausien esineistöstä. Egyptin osasto oli ehdottomasti kiehtovin muumioineen. Kaipasimme molemmat maalaustaidetta, johon ainakin itse jaksan keskittyä edes vähän paremmin kuin erilaisiin kippoihin ja kuppeihin. Useat Lontoon museot ovat tosiaan ilmaisia, joten ne ovat loistava tapa kuluttaa sadepäivää. Seuraavalla kerralla haluaisin ainakin itse vierailla Luonnonhistoriallisessa museossa.

 

 

Toinen loistava tapa kuluttaa aikaa missä päin maailmaa tahansa on tietysti syöminen. Koska meillä molemmilla oli aika pieni matkabudjetti, söimme reissun aikana melko edullisissa ravintoloissa, joissa annokset maksoivat noin 8-15 puntaa.



Ruokalistallemme mahtui muun muassa italialaisia, meksikolaisia ja intialaisia makuja. Eikä herkkujakaan tietenkään unohdettu. Hävettää vähän myöntää, että lopulta koko reissun aikana ei tullut syötyä mitään tyypillistä englantilaista ruokaa. Fish & chipsit olivat joka päivä listallamme, mutta aina tuli jokin mutka matkaan ja päädyimme muualle syömään. Lopulta ajattelin syödä ne rautatieasemalla ennen lähtöäni, mutta ainoa niitä tarjoava ravintola pulitti niistä 18 puntaa, joten päädyin sitten mäkkäriin :D

 

 

Museot, syöminen ja shoppailu olivat siis Lontoossa melko edullisia, toisin kuin metrolla kulkeminen. Yhdensuuntainen matka keskusta-alueella maksoi melkein 5 puntaa ja koko päivän metrokortti 12 puntaa. Alkoivat Helsinginkin julkiset tuntua ihan älyttömän edullisilta noihin verrattuna. Lauantaille ostin sitten tuon päivälipun, kun suuntasimme Oxford Streetille shoppailemaan. Myöhemmin illasta suhasin vielä itsekseni ihastelemaan uudestaan Thamesia, London Eyetä ja Big Beniä. Kävin myös Westminster Abbeylla, joka oli ikävä kyllä julkisivuremontissa.

 

Meillä oli tarkoituksena suunnata viimeisen illan kunniaksi Lontoon yöelämään, mutta toisin kävi. Kolme täyttä turistipäivää verottivat voimia sen verran, että olimme molemmat ihan uuvuksissa. Niinpä suuntasimme vain syömään hyväksi todettuun ravintolaan ja sen jälkeen sänky veti puoleensa houkuttelevasti. Siitä kyllä tietää mummoutuvansa kovaa vauhtia, kun Moulin Rougen katsominen yökkäreissä tuntuu paljon houkuttavammalta vaihtoehdolta kuin cocktail Lontoon kattojen yllä :D

 

 

Sunnuntaina oli taas sadepäivä ja kun Emilykin lähti jo aamulla kohti kotiaan, en asettanut päivälle kovin suuria tavoitteita. Kirjoittelin blogia ja kortteja hotellilla, jonka jälkeen siirryin kuluttamaan aikaa Victorian rautatieaseman kauppoihin. Sieltä siirryin hyvissä ajoin junalla Gatwickin lentokentälle, jossa tein vielä viime hetken tuliaisostoksia. Sitten olikin aika ahtautua täyteen Norwegianin koneeseen ja suunnata kohti kotia. Norwegianista on kyllä tullut ihan lemppari lentoyhtiöni. Halvat hinnat, hyvä palvelu ja Wi-Fi lennolla vain muutamia syitä mainitakseni.

 

Mun selfiekaveri oli vähän liian pitkä :D

Suomen sääkin yllätti pitkästä aikaa ja pääsin ihastelemaan kaunista auringonlaskua koneen ikkunasta. Onneksi sentään maanantai oli perinteinen harmaa sadepäivä. Eihän sitä muuten tietäisi tulleensa takaisin kotiin :D Sellainen ihana pikaloma meillä. Kiitos vielä Emily mahtavasta reissuseurasta, otetaanhan pian uusiksi :)

Lontoon turistikierros

Jo kolmas päivä Lontoossa alkamassa iloisissa merkeissä. Eilinen oli varsinainen turistipäivä, jonka aikana tuli nähtyä melkein kaikki Lontoon "pakolliset" nähtävyydet. Lontoo ei ole ollut minulle ikinä mikään ehdoton vierailukohde ja siksi olenkin yllättynyt positiivisesti kaupungista. Ajattelin Lontoon olevan modernimpi, mutta kaupunki onkin täynnä toinen toistaan upeampia, vanhoja rakennuksia. Voipi siis olla, että tästä tulee yksi vakiokohde, etenkin kun Emily asuu nykyään täällä Englannissa :)

 

 

Keskiviikkona saavuin Lontooseen noin puoli kahdeksalta ja löysin onneksi Emilyn helposti Victorian rautatieasemalta. Oli ihanaa ja outoa nähdä 9 kuukauden tauon jälkeen, kun tässä välissä on kerennyt tapahtua vaikka ja mitä. Juttu jatkui ihan yhtä luontevasti kuin ennenkin ja naurua on riittänyt. Ennen illallista kävelimme pikaisesti viemään tavarat hotellillemme, joka on hintaansa nähden ihan loistava. Enrico Hotel sijaitsee rauhallisella kadulla, mutta siitä pääsee nopeasti kävellen esimerkiksi Buckinghamin palatsille.





Sinne menimmekin heti eilen aamusta ja jouduimme keskelle valtavaa ihmismassaa. Olimme ihan varmoja, että koko kuninkaallinen perhe on saapumassa paikalle, mutta kyseessä olikin vain vartijoiden vaihto, joka oli toteutettu astetta massiivisemmin. Niinpä jumiuduimme pitkäksi aikaa ihmettelemään juhlallista seremoniaa muiden tupputuristien kanssa.

 

Lopulta vaihto oli ohi ja ihmiset hajaantuivat alueelta ja pääsin räpsimään kuvia itse palatsista, joka on ihan valtava. Huoneita palatsissa on yli 700 ja Elisabeth käyttää niistä vain seitsemää. Aikamoista haaskausta! Me suunnittelimme jo Emilyn kanssa sinne asuntolaa kodittomille.

Palatsilta hyppäsimme hop on hop off periaatteella toimivaan turistibussin, johon meillä oli kyllä lippukin, vaikkei kukan sitä kysynytkään koko päivän aikana. Ikävä kyllä hyppäsimme johonkin pisimmän linjan bussiin, joka meni aivan väärää suuntaan kuin meidän oli tarkoitus mennä. Niinpä huristelimme melkein kaksi tuntia ympäri Lontoota päätyen lopulta lähes samaan pisteeseen, mistä lähdimmekin :D

 

Tulipahan ainakin nähtyä paljon sellaisia paikkoja ja rakennuksia, joita muuten tuskin olisimme nähneet reissumme aikana. Ilmakin oli onneksi hyvä, joten saimme nautiskella upeista rakennuksista kaksikerroksisen bussin ylätasanteella istuen.

 

Matkan varrelle osuivat muun muassa Hyde Park, Natural History Museum, Harrods, Piccadilly Circus ja Trafalgar Square. Lopulta kuitenkin nälkä ja vessahätä veivät voiton ja meidän oli pakko hypätä pois bussista ja suunnata lounaalle. Sen jälkeen kävelimme joen toiselle puolelle kohti London Eyen jonoja, jotka onneksi etenivät ripeästi.

 

Niinpä pääsimme ihastelemaan Lontoon maisemia myös yläilmoista käsin. Kaupunki tuntui jatkuvan silmänkantamattomiin, mutta on yllättävän vihreä. Lontoon pinta-alasta noin 40 prosenttia on puistoja, joka näkyy ihanasti kaupunkikuvassa. Lähes joka kadunkulmassa on pienempiä tai suurempia puistoja, jotka loistavat kevätvehreydessään.

 

London Eye on kyllä loistava tapa nähdä Lontoo ja ehdottomasti jonottamisen arvoinen. Itse ostimme lipun samalla bussilipun kanssa, jolle tuli hintaa 45 puntaa. Bussilipulla saamme kulkea turistibusseilla kahden päivä ajan niin paljon kuin haluamme ja hintaan sisältyy myös kävelykierros sekä jokiristeily pitkin Thames jokea.

 

Veneellä siirryimme London Eyen luota kohti upeaa Tower Bridgeä ja Tower of Londonia. Sieltä hyppäsimme jälleen turistibussin kyytiin ja palasimme takaisin Victorian asemalle. Onnistunutta turistipäivää juhlistimme herkullisella ruualla ja Suomesta tuomillani suklaalla ja salmiakilla.

 

Tänään vuorossa on ainakin shoppailua Oxford Streetillä ja illasta vierailu Harry Potter studioilla. Olen kyllä täysin ihastunut Lontooseen ja harmittelen jo nyt, miten paljon kaikkea kivaa ei keretä tällä reissulla tehdä. No, aina pitää jättää jotain myös tuleviin kertoihin!

Tälle päivälle on luvattu tyypillisempää englantilaista säätä eli sadetta, mutta ainakin vielä ilma näyttää kohtuulliselta. Siksi lopetan jaarittelut tähän, että päästään keskittymään shoppailuun. Emilyn pitää kuulemma uusia koko vaatekaappi, joten hommaa riittää :D

 

Mukavaa päivää kaikille!

Pattayan valoisia ja varjoisia puolia osa 2/2

Aika rientää taas vaihteeksi hurjaa vauhtia. Uskomatonta, että Pattayalta lähdöstä on jo lähes kuusi viikkoa eli saman verran kuin siellä aikaani vietin. Suomeen paluustakin on jo yli kolme viikkoa, vaikka kotiutumisprosessi onkin edennyt "hieman" hitaasti. Eilen päädyin taas jotenkin kummasti selailemaan lentoja ympäri maailmaa, addikti mikä addikti! :D  Nyt olisi vuorossa kuitenkin loput plussat ja miinukset Pattayalla vietetystä kuudesta viikosta. 

YMPÄRISTÖ

Ympäristönä Pattaya ei ollut minulle kovinkaan mieleinen. Viihdyn paremmin paikoissa, joissa pääsee enemmän kosketuksiin luonnon kanssa. Pattayalla luonto rajoittui rantoihin ja mereen, jotka olivatkin ne harvat positiiviset puolet siellä. Tosin nekin, kuten joka paikka, oli pilattu lähes täysin roskaamisella. En voi käsittää paikallisten ja turistien välinpitämättömyyttä roskaamisen suhteen. Jos samanlainen meno jatkuu, koko Pattaya tulee vielä hukkumaan kaikkeen roskaansa.

Pattayan parempia puolia

Tuntui järjettömältä, että esimerkiksi juuri Pratamnakin alueella rakennetiin koko ajan toinen toistaan hienompia rakennuksia, mutta yleisestä viihtyisyydestä kukaan ei välittänyt ollenkaan. Itse en ainakaan koskaan sijoittaisi asuntoon, joka sijaitsisi lähinnä keskellä kaatopaikkaa, vaikka itse asunto olisi kuinka hieno tahansa. Toinen asia, mikä pisti tietysti myös silmään, oli ero turistien ja paikallisten asumusten välillä. Samassa korttelissa saattoi hyvin olla hulppeita asuintaloja ja paikallisten peltipaloista kyhäämiä majoja. Elämän eriarvoisuuteen ei vaan totu koskaan.

Pattayan pahempia puolia

Rannoilta saattoi roskien lisäksi tehdä myös muita mielenkiintoisia löytöjä, joita kuvaa hyvin H:n ja minun keskustelu eräänä iltana, kun lähdimme kulkemaan pitkin vesirajaa hämärän aikaan. Keskustelu meni suurin piirtein näin:

H: "Miks me ei kävellä useemmin rantaa pitkin?"
E: "No niinpä, tää on just ihanaa!"
Muutama askel eteenpäin
H: "HYIIII!!! Kuollut lintu!!!"
E: "NO HYI!!!"
Muutama askel eteenpäin
E: "YÄÄÄK! Kuollut kala!!!
H: HYIII!!! Eiku elääks se??!!
E: No HYI, nyt kyl mennään takas kadulle!
H: Joo, eiköhän tää rantakävely taas riittänyt!

AURINKO JA LÄMPÖ

Toisin kuin monet muut, en varsinaisesti lähtenyt Pattayalle auringon ja lämmön takia, koska en ole kumpaakaan niistä koskaan kovin hyvin sietänyt. Mutta täytyy myöntää, että kyllähän niistä silti tuli nautittua. Varsinkin tuon Suomen pitkän, märän, kylmä ja ankean syys-talven jälkeen oli ihanaa tuntea aurinko ja lämpö taas iholla.

Mutta sitten päästäänkin siihen varjopuoleen eli palamiseen. En ole koskaan viettänyt noin pitkää aikaa missään lämpöisessä maassa, joten ajattelin että palaisin vain aluksi ja sen jälkeen alkaisin jo ruskettua. No, eipä taas kaikki mennyt niin kuin Strömsössä, vaan polttelin vuoronperään eri ruumiinosiani ja siitä huolimatta päivetyin vain hyvin hennosti :D Kai se on vaan pakko pikku hiljaa tyytyä joko ravun tai maitovalaan osaan.

Auringon valoisia ja punaisia puolia :D

Ja sitten oli vielä se hikoileminenkin! Sille ei vaan tullut loppua. Ei, vaikka ilmastointia piti täysillä ja yritti kulkea mahdollisimman kevyissä vaatteissa. Jääkylmän suihkun jälkeen raikkaudesta sai nauttia ehkä 3 minuuttia, kunnes tuskanhiki nihkeili jo iholla. Hiukseni eivä nähneet pesuista huolimatta puhdasta päivää, niin rankasti päänahkani hikosi, ei auttanut kuivashamppoot tai muut. Aamuisin, kun oli juuri saanut meikattua ja laitettua itsensä jotenkin ihmisen näköiseksi, ei tarvinnut ottaa kuin viisi askelta, niin meikit olivat pitkin poskia, vaatteet täynnä hikiläikkiä ja hiukset liimautuneena päähän. +35 lämpötila oli vain yksinkertaisesti liikaa tällaiselle valmiiksi jo ylikuumaveriselle ihmiselle.

AKTIVITEETIT JA NÄHTÄVYYDET

Varinaisia nähtävyyksiä Pattayalla ei juurikaan ollut lukuunottamatta sitten erilaisia buddhia ja temppeleitä, jotka olivat kyllä ihan mielenkiintoisia vierailukohteita. Itsehän kävin ihastelemassa Big Buddhaa, yhtä keskustan temppelialuetta ja Totuuden temppeliä. Noista kolmesta vaikuttavin oli ehdottomasti Totuuden temppeli, joka kannattaa käydä katsomassa, jos Pattayalla päin liikkuu.

Ylhäältä alas: Big Buddha, Temppelialue, jonka nimeä en vieläkään tiedä (:D) ja Totuuden Temppeli

Aktiviteettimahdollisuuksia taas Pattayalla riitti vaikka kuinka paljon. Shoppailuun, syömiseen ja yleiseen kiertelyyn sai tietysti kulutettua aikaa jo ihan kiitettävästi, mutta tuli siellä välillä jotain muutakin tehtyä. Kolmiulotteinen taidemuseo Art in Paradise oli yksi ehdottomista lemppareistani. Myös leffassa käynti oli mieleenpainuva kokemus kaiken säädön jälkeen. Synttäreinäni tekemä laskeutuminen Pattaya Towerista oli sekin unohtumaton kokemus. Tekemistähän olisi riittänyt vielä vaikka kuinka paljon, koska Pattayalta löytyi muun muassa vesipuisto, golf-, keila- ja mikroautoratoja, akvaario, eläinpuistoja, kelluvat markkinat, erilaisia museoita, kabareeta, thainyrkkeilyä ja loputon määrä vesiaktiviteetteja.

Vasemmalta oikealle: Art in Paradise, elokuvateatteri ja Pattaya Tower

Jos Pattayan aktiviteetit eivät vielä riittäneet, löytyy sen lähistöltä vielä lisää vaihtoehtoja. Näistä kävin itse kokeilemassa Flight of the Gibbon viidakkovaijerirataa, mikä oli yksi koko reissun ikimuistoisimmista kokemuksista. Samalla kävin myös tutustumassa Khao Kheow Open Zoon ihastuttaviin eläimiin. Nuo aktiviteetit löytyivät siis tunnin matkan päästä Pattayasta. Lisäksi olisin kovasti halunnut päästä käymään aivan Pattayan edustalla sijaitsevalla Koh Larnin saarella, joka olisi myös varmasti ollut näkemisen arvoinen. Ikävä kyllä sairastelu vei aina voiton, joten se jäi kokematta.

Yksi parhaimmista kokemuksista ikinä, venäläisturisteista huolimatta!

Vaikka Larnin saari jäikin näkemättä, pääsin Pattayan viikkojen aikana tekemään sentään yhden pidemmänkin reissun sen ulkopuolelle. Pattayan yhdeksi hyväksi puoleksi voikin laskea sen hyvät yhteydet vähän kauempana sijaitseville saarille, kuten Koh Sametille ja Koh Changille, joista jäkimmäisestä pääsin nauttimaan viideksi päiväksi H:n kanssa.  Reissun parasta antia olivat useat mielenkiintoiset aktiviteetit, kuten melonta, snorklaus, elefanttisafari ja itsenäinen hortoilu keskellä viidakkoa. Noiden lisäksi saarella pystyi nauttimaan puhtaista ja rauhallisista rannoista, hyvästä ruuasta ja rennosta tunnelmasta. Suosittelenkin lämpimästi yhdistämään edes jonkinlaisen saarivisiitin Pattayan reissuun, jos se vain on mahdollista. Saaret kun ovat edelleenkin mielestäni se paras osa Thaimaata.

Koh Changin aktiviteettimahdollisuuksia

PROSTITUUTIO

Sitten päästään asiaan, joka tulee lähes kaikilla ensimmäisenä mieleen Pattayasta, nimittäin prostituutioon. Vaikka kuinka yritin jo etukäteen valmistautua siihen, löi todellisuus minua rumasti päin kasvoja. Pattayalla oli oikeastaan mahdotonta lähteä ulos ovesta törmäämättä johonkin prostituution muotoon. Joko vastaan käveli "hieman" epäsuhtaisia pariskuntia (nuori ja kaunis thainainen + järkyttävän ruma ja lihava länkkärimies) tai sitten prostituoidut yrittivätt hankkia seuraa itselleen baareissa tai kadunvarsilla. Kaiken tuon kuvottavuuden keskittymä oli sitten keskustassa sijaitseva Walking Street, joka täyttyi iltaisin ällöttävistä miehistä, toinen toistaan vähemmissä vaatteissa esiintyvistä naisista ja ladyboysta sekä sisäänheittäjistä, jotka tyrkyttivät milloin mitäkin pingpong-show'ta kaikille vastaantuleville ihmisille. Ja siltikin siellä jotkut vanhemmat kävelyttivät pieniä lapsiaan!

Mysteeriksi jäi, mitä naapurin Husband Day Care Centerissä oikein tehtiin, mutta Walking Streetin kuviot tulivat sitäkin selvemmiksi.

Kaikista hirveintä oli kuitenkin se, miten siihen kaikkeen tottui. Aluksi kyyläsin jokaista vastaantulevaa "pariskuntaa" havaitakseni edes jotakin merkkejä siitä, että kyseessä saattaisi olla oikeasti rakastuneet ihmiset. Järkytyin jokaisesta huorasta, ladyboysta tai sisäänheittäjän ehdottamista esityksistä. Loppuaikana noihinkaan asioihin ei enää jaksanut juurikaan kiinnittää huomiota, sitä vain kulki jonkinlaiset lasit silmillä ja yritti unohtaa karun todellisuuden. Kun sitten Camilla tuli pariksi päiväksi Pattayalle ja järkyttyi syvästi kaikesta näkemästään, tajusin miten "normaaliksi" asiaksi prostituutio oli minulle käynyt. Vastustan prostituutiota kaikissa muodoissa ja olikin pelottavaa, miten nopeasti siihen kuitenkin alkoi tottua. Se kuuluu ehdottomasti yksiin Pattayan huonoimmista puolista. 

ARKIELÄMÄN TOIMIVUUS

Yllättävän nopeasti sitä onnistui muodostamaan Pattayallakin "arkirutiinit", vaikka elämä erosikin melko paljon Suomen kuvioista. Eniten ehkä yllätti ja samalla ärsytti asumisen kallius ja sen ihanan netin toimimattomuus. Asuntonihan oli 19 neliön kokoinen kalustettu yksiö, joka oli ihan siisti, mutta hintaansa nähden hyvinkin pelkistetty. Lähes kaikki piti hankkia asuntoon itse ja myös petivaatteista piti maksaa erikseen vuokraa. Siihen päälle vielä vesi- ja sähkömaksut, niin yhteensä asumiskuluihin minulla meni 6 viikossa noin 500 euroa. Suomessa maksan 46 neliöisestä pihallisesta kaksiosta sähköineen, vesineen ja toimivine netteineen vähän päälle 500 euroa kuussa, joten siihen verrattuna asuminen Thaimaassa oli älyttömän kallista. Varmasti olisi saattanut löytyä halvempiakin vaihtoehtoja, jos asiaan olisi paneutunut enemmän. Koska aloitin kuitenkin asunnon etsinnän suhteellisen myöhässä ja halusin vuokrata sen suomalaisen kiinteistövälitystoimiston kautta, olivat vaihtoehdot todella suppeat.

Kotitalo vasemmalla ja monikäyttöinen keittiö oikealla :D

Asunto itsessään vielä menetteli (paitsi se NETTI!), mutta koko asuinrakennus oli itsessään aika ankea. Muut saman rakennuttajan talot olivat melko hulppeita ja niissä kaikissa oli viihtyisä oleskelualue uima-altaineen, jota olisin kovasti kaivannut myös tuonne rakennukseen. Rakennuksen alakerrassa sijaitsi myös se Spicies-ravintola, jonka läpi meidän asukkaiden oli aina kuljettava, jos halusimme kämpillemme. Aivan älytön ratkaisu sekä meidän asukkaiden että ravintolan asiakkaiden puolesta! Vai nauttisitko sinä, jos kesken ravintolakäynnin joku tuntematon ihminen puskisi pöytäsi ohi lenkistä hikisenä tai suoraan rannalta hiekkaa ja vettä valuen? :D

Monia hyvinkin arkisia asioita oppi arvostamaan, kun ne menetti. Kuten pyykkikonetta. Suurimmat pyykit vein alakerran pesulaan, mutta sen ollessa melko kallista päädyin pyykkäämään pienemmät vaatekappaleet omin käsin. Todella rasittavaa puuhaa ja niiden kuivaminen kesti ikuisuuden, kiitos ilmankosteuden, joten jokaisessa ovessa tai kaapinkahvassa roikkui lähes koko ajan vaatteita tuoden persoonallisuutta sisustukseeni :D Pykkikone, kuinka rakastankaan sinua!

Lähikauppani oli seiskaleiska alias 7 eleven, jonka valikoimat eivät olleet kummoiset, mutta eipä siellä kauheasti mitään kaivannutkaan, kun tuli aina syötyä ravintoloissa. Ainoastaan myslit yms. piti hakea kauempaa olevasta Foodmartista ja tuoreet hedelmät joko toreilta tai kiertävistä mopokojuista. Seiskan edessä oli myös pankkiautomaatti, joka tosin veloitti jokaisesta nostosta melkein 4 euroa, joten siitä kannatti nostaa aina kerralla enemmän. Vettä pystyi kaupan lisäksi ostamaan automaateista, joita oli lähes joka kadunkulmassa hintaan 1 baht(noin 2 senttiä)/1 litra. Edullisuuden lisäksi vältin samalla myös turhan muovijätteen, jota riitti Pattayalla ihan tarpeeksi muutenkin!

Itse kävelin lähes joka paikkaan, ainoastaan isommille markkinoille ja välillä keskustaan piti napata 10-taxi alleen. Ruuhkat keskustaan tosin olivat välillä niin kovat, että kävellen oli melkein nopeammin perillä. Arvostan Suomen rauhallista ja hyvin toimivaa liikennettä, mutta olihan siinä lavataksin perässä roikkumisessa, iloisessa tööttäilyssä ja hallitussa liikennekaaoksessa omat puolensa. Suomi tuntuu niin älyttömän hiljaiselta ja kuolleelta, kun kerkesin jo hetken tottua siihen, että kaikki elämä on kaduilla, ei neljän seinän sisällä. 

Arjen välttämättömyyksiä Pattayalla: 10-taxit, lähikauppa ja vesiautomaatti

Pattayasta riittäisi varmasti loputtomasti kerrottavaa, mutta lopetan jaaritteluni ainakin tällä erää tähän. Jos jotakuta kiinnostaa tietää vielä jotain enemmän, vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin :)

Mikä sitten on lopullinen tuomioni? Pattaya oli minulle likainen, monipuolinen, kiinnostava ja opettavainen kaupunki, jossa sain kokea uskomattoman määrän ikimuistoisia kokemuksia, niin hyvässä kuin pahassa. Hyviä ja huonoja puolia löytyi lähes yhtä paljon, mutta suurin osa hyvistä puolista on koettavissa koko Thaimaassa. Sen takia en usko, että itse tulen koskaan enää palaamaan Pattayalle. Thaimaassa kun on niin paljon hienompiakin paikkoja.

6 viikkoa Pattayalla opetti minulle todella paljon itsestäni ja opetusharjoittelu Pattayan suomalaisessa koulussa kehitti opettajuuttani monella tavalla. En kadu hetkeäkään päätöstäni lähteä Pattayalle ja olen kiitollinen kaikille niille, jotka tekivät matkastani mahdollisen ja niille, jotka tekivät matkastani unohtumattoman. Pattaya tulee pysymään aina sydämessäni ja muistuttaa, ettei kaikki ole välttämättä vain sitä, miltä näyttää.

9 asiaa, jotka kannattaa kokea New Yorkissa

Koska New Yorkissa kirjoittamani postaukset vähän räjähtivät käsiin, halusin vielä tehdä yhden koonnin reissun parhaista paloista. Ajattelin valita vain muutaman kohokohdan, mutta valinnanvaikeus kasvoi niin suureksi, että jouduin laajentamaan listaani. Olen yrittänyt kerätä myös hyödyllisiä tietoja jokaisesta asiasta, jotta kirjoituksesta olisi mahdollisimman paljon käytännön hyötyä teille lukijoille. Asiat eivät ole mitenkään parhausjärjestyksessä, koska se olisi ollut täysin mahdoton tehtävä. Toivottavasti tästä listasta on jollekin tulevalle New Yorkin matkaajalle iloa. 

1. Empire State Building

 

Yksi New Yorkin suosituimmista nähtävyyksistä, eikä suotta. Upea sisältä ja ulkoa, mutta kaikista paras anti avautuu näköalatasanteelta yli New Yorkin. Näkymät olivat mielestäni huumaavat jo 86. kerroksesta, joten uskon ylemmän tasanteen olevan vain rahastusta, josta on turha maksaa itseään kipeäksi. Hintaa perustasolle tulee 25$ eli noin 18 euroa ja ylemmälle halvimmillaankin 42$ eli noin 30 euroa. Jos on New Yorkissa useampia päiviä ja tietää kiertävänsä useita nähtävyyksiä ja museoita, kannattaa satsata New York City Passiin, jolloin säästää rahaa ja aikaa, koska ei tarvitse jonottaa nähtävyyksien lippukassoilla erikseen. Vierailu kannattaa sijoittaa alkulomaan, jolloin jaksaa vielä aikaerosta johtuen nousta pirteänä aikaisin aamusta. Itse suuntasimme Empire State Buildingille heti aamusta hieman ennen kahdeksaa, jolloin se avautui. Silloin emme joutuneet juurikaan jonottamaan ja pääsimme ripeästi jatkamaan päivää muihin nähtävyyksiin.

2. Rockefeller Center ja Top of the Rock

Kuten Empire State Buildingistakin myös Rockefeller Centeriin kuuluvasta korkeimmasta GE Buildingin Top of the Rock näköalatasanteelta avautuvat huikeat näkymät ympäri kaupunkia. Näköalatasanteita on useampi kerroksissa 67-70, itse meinasimme vahingossa lähteä alas jo ensimmäisen tasanteen jälkeen, mutta onneksi huomasimme ylemmäs johtavat portaat. Ylin tasanteista on rakennuksen keskellä, ilman pleksejä tai muita kaiteita, josta näkymät ovat henkeäsalpaavan kauniit. Jos käyt molemmissa New Yorkin suosituimmissa pilvenpiirtäjissä, kannattaa täällä ehdottomasti käydä illalla, kun koko kaupunki on täydessä valoloistossaan. Rockefeller Center on useista rakennuksista ja aukioista koostuva kokonaisuus, jossa riittää paljon muutakin ihmeteltävää. Hintaa Top of the Rock vierailulle tulee 27$ eli noin 19 euroa. City Passiin kuuluu vaihtoehtoisina käynteinä joko tämä tai Guggenheim museo, joista omien kokemusten mukaan suosittelisin tätä.

3. Central Park

Central Park on ehdottomasti New Yorkin sydän. Uskomaton vehreys, keskellä betoniviidakkoa ja pilvenpiirtäjien saartoa, on yksinkertaisesti kaunista. Itse kävimme puistossa sunnuntaina, jolloin puisto oli pyhitetty pelkästään jalankulkijoille ja pyöräilijöille ja autoilla ajo oli kiellettyä. Kaupungin keskellä Central Park on seesteinen keidas, jossa unohtuu kaikki ympäröivä kiire, tungos ja hälinä. Koirat juoksevat vapaina pitkin jättimäisiä nurmikenttiä, lapset pelaavat vanhempineen baseballia ja vehreys ympäröi kaikkialla. Upeat istutukset, vanhat puut, useat lammet sekä kauniit rakennukset ja sillat muodostavat ihanan kokonaisuuden, jossa voisi vaellella loputtomiin. Paras tapa nauttia Central Parkista onkin vain kävellä päämäärättömästi ympäri sen erilaisia maisemia, istahtaa välillä penkille seuraamaan paikallisten viikonlopunviettoa ja nauttia puiston tunnelmasta ja kiireettömyydestä.

4. Circle Line -risteily

Koska saari, jossa Vapaudenpatsas on, kärsi pahoin Sandy-myrskystä, meillä ei ollut mahdollisuutta vierailla itse patsaassa. City Passin toisena vaihtoehtona tälle oli Circle Line -risteily ympäri Manhattania. Luulen, että risteily antoi lopulta paljon enemmän kuin pelkkä saarivierailu olisi antanut. Jälleen kerran meillä kävi hyvä tuuri jonottamisen suhteen. Lähdimme riskillä viimetingassa kohti satamaa ja onneksemme kerkesimme jo aikaisempaan ristelyyn, joka oli juuri lähdössä. Emme joutuneet jonottamaan ollenkaan ja pääsimme heti laivaan. Välillä riskikin siis kannattaa! Päivä oli upean aurinkoinen ja kannelta oli loistavat näkymät ympäri Manhattania ja sen ympäristöä. Laiva kulki myös aivan Vapaudenpatsaan vierestä sekä kolmen Manhattanille johtavan sillan ali. Risteily antoi hyvän kokonaiskuvan Manhattanista ympäristöineen ja oli mukava tapa viettää päivää. Se kestää noin kaksi tuntia ja maksaa 35$ eli noin 25 euroa ilman City Passia. Mukaan risteilylle kannattaa ottaa ymmärrystä yli-innokkaita turisteja kohtaan ja paljon aurinkorasvaa.

5. American Museum of Natural History

Ei kannata luulla, että luonnontieteellinen museo olisi vain lapsia varten. Minulle se oli ainakin yksi mielenkiintoisimmista New Yorkin nähtävyyksistä. Museo on täynnä toinen toistaan upeampia eläinasetelmia maailman jokaisesta kolkasta, valtavia dinosaurusten luurankoja sekä mielenkiintoisia maailmankaikkeuden ja ihmisen historiaan liittyviä teoksia. Museossa kävellessä voi oikeasti kuvitella sen heräävän eloon öisin, ihan niin kuin Night at the Museum elokuvassa! Liput museoon maksavat halvimmillaan 19$ eli noin 15 euroa, mutta tämäkin nähtävyys sisältyy City Passiin.

6. The Metropolitan Museum of Art

Jos olet New Yorkissa vain vähän aikaa, kannataa taidemuseokäynnit tiivistää yhteen, nimittäin MET:iin. Sinne on koottuna taidetta joka puolelta maailmaa tuhansien vuosien ajalta ja koko valtava rakennus upeine näyttelysaleineen on jo itsessään taideteos. MET:stä löytyy jokaiselle jotakin, on veistoksia, tauluja, arkkitehtuuria, käsitöitä, pienesineitä ja vaikka mitä muuta. Museoon on helppo hukkua vaikka kuinka pitkäksi aikaa, joten jos aikataulu on kiireinen kannattaa valita vain muutama osasto tai teos, jotka haluaa käydä katsomassa. Meillä oli onneksi aikaa enemmän, joten pystyimme kiertämään koko museon haahuillen osastolta toiselle. Kannattaa myös ehdottomasti vierailla MET:in kattoterassilla, josta aukeaa huikeat näkymät yli Central Parkin kohti pilvenpiirtäjärivistöjä. Hintaa MET -käynnille ilman City Passia tulee 25$ eli noin 18 euroa.

7. Ruoka

Harvoilla matkoilla olen nauttinut niin paljon ruuasta kuin New Yorkissa. Ravintolatarjonta on uskomattoman laaja ja ruokaa löytyy jokaisesta maailmankolkasta. Parasta kuitenkin oli, että kerrankin sai hyvällä omalla tunnolla syödä roskaruokaa, koska se on Amerikan kansallisruoka :D Niinpä viikon ruokalistaan mahtui tietysti hampurilaisia, ranskalaisia, bageleita ja pizzoja, mutta myös herkullista thaimaalaista ruokaa, sushia, äyriäisiä ja pihvejä. Makeanhimon taltuttivat taas donitsit, cupcaket, pirtelöt ja jäätelöt. Syöminen on Suomeen verrattuna edullisempaa ja jokaisesta kadunkulmasta löytyy ravintoloita, kahviloita ja pieniä kauppoja, joissa voi taltuttaa nälkänsä. New Yorkissa ei tosiaan kannata jäädä vain yhden ravintolan kanta-asiakkaaksi, vaan lähteä rohkeasti kokeilemaan upeita makuelämyksiä.

8. The Lion King -musikaali

Minulle, ikuiselle Disney-fanille, The Lion King Broadwaylla oli tietysti unelmien täyttymys, mutta uskon että jokainen kokee unohtumattoman kokemuksen tuon huikean musikaalin parissa. Vaikka liput esitykseen ovat kalliita, suosittelen silti sijoittamaan niihin. Itse en ole yksinkertaisesti koskaan nähnyt teatterin lavalla mitään vastaavaa. Koko esitystä, pukuja, maskeja, lavasteita, näyttelijöitä ja lauluja kuvaa yksi sana: UPEA! Myös vanhempani olivat erittäin vaikuttuneita esityksestä, joten mielipide ei ole vain yhden disneyhullun ;D Liput hankimme jo ennen matkaa, koska emme halunneet ottaa riskiä, ettei paikkoja enää olisikaan. Paikanpäällä liput ovat varmaankin hieman edullisemmat, jos on valmis ottamaan riskin.

Tästä voi katsella esimakua musikaalista, upea aloitusnumero Circle of Life.

P.S Jos haluat musikaalista jonkin muiston, mutta et ole valmis pulittamaan itseäsi kipeäksi, kannattaa väliajalla suunnata juomakojulle. Siellä myydään ihanaa jäähilejuomaa näppärässä Lion King -muovimukissa ja se maksoi vain 7$.

9. Kaupat

New Yorkin kaupat tarjoavat jokaiselle jotakin. Luksumerkkien ystävälle se on taivas lukuisine merkkiliikkeineen ja hurjine tarjouksineen. Myös meitä pienemmän budjetin omaavia hellitään New Yorkissa, kaupunki on pullollaan toinen toistaan ihanampia ja edullisempia vaate-, kenkä- ja korukauppoja. Ainoa ongelma onkin, että kun päätyy ostamaan jotain, tulee seuraavan kulman takaa vastaan jotain vielä ihanampaa ja halvempaa. Jos etsii merkkituotteita suurilla alennusprosenteilla kannattaa ehdottomasti suunnata Century 21:een. New Yorkin valtavat tavaratalot ovat itsessään näkemisen arvoisia, mutta itse viihdyin paremmin pienemmissä kaupoissa, joissa oli enemmän tilaa kulkea, lyhyemmät jonot ja halvemmat hinnat.

+ 1 Yleinen fiilistely

Oli vielä pakko lisätä yksi abstraktimpi asia listalle. New Yorkissa on mielestäni ainutlaatuinen tunnelma, joka huumasi ainakin minut. Yleensä inhoan suuria ihmismassoja, liikenneruuhkia, hälyä ja kiirettä. New Yorkiin ne vain jotenkin tuntuivat kuuluvan täysin luonnollisena asiana, josta alkoi melkein nauttia. Se on myös kaupunki täynnä kontrasteja ja kulttuurien pyörremyrsky, jossa on vaikea erottaa turistia paikallisesta. Myös paikalliset ihmiset ovat oma lukunsa. Matkalla kohtasin muun muassa kaupassa huonointa asiakaspalvelua, jota olen koskaan saanut ja taas toisaalta sain useaan otteeseen sponttaaneita kehuja vaatteistani ja koruistani täysin tuntemattomilta ihmisiltä keskellä kiireistä ihmisvilinää. Joka tapauksessa tunnelma ja ihmiset New Yorkin kaduilla ovat ainutlaatuisia ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Reissun jälkeen todella uskon, että New York on paikka, jossa kaikki on mahdollista. Niin hyvässä kuin pahassa.