Helmikuu hurahti sellaisella vauhdilla, etten edes kerennyt kirjoitella sen parhaista paloista ennen sen loppua. Töihin paluu hiihtoloman jälkeen otti veronsa ja alkuviikon olin todella uuvuksissa. Nyt alkaa taas pikkuhiljaa tottua arkirytmiin ja kirjoitteluunkin on vihdoin aikaa. Helmikuu oli täynnä ihania hetkiä läheisten ihmisten kanssa ja se mullisti elämääni toden teolla. Helmikuu oli vielä monin kerroin ihanampi kuin tammikuu, joten vähän pelottaa, tuoko maaliskuu mukanaan murheita. Toivottavasti ei.
Valo
Joka vuosi jaksan hämmästyä siitä, miten nopeasti valon määrä kasvaa talven taittuessa kevääksi. Jossakin vaiheessa sitä vain havahtuu siihen, että kello neljän säkkipimeys onkin vaihtunut upeaan auringonpaisteeseen. Olen myös todella iloinen siitä, että talvi teki jonkinlaisen paluun myös tänne etelään ja helmikuuhun mahtui paljon kauniita talvipäiviä.
Ystävät
Helmikuussa näin myös paljon tärkeitä ystäviäni. Vietin Viivin kanssa lukuisia hulvattomia hetkiä ja nauroin vedet silmissä. Emily tuli käymään pitkästä aikaa Suomessa Englannista ja kerkesimme onneksi tapaamaan pikaisesti. Kävin myös tervehtimässä erästä ihanaa ystävääni sairaalassa, joka onneksi toipuu hienosti isosta leikkauksestaan. Jos jotakin olen oppinut näiden viimeisimpien vuosien ansiosta, niin sen, miten tärkeitä ystävät ovat. Olen valtavan kiitollinen heistä jokaisesta, vaikka osaa näenkin nykyään vain melko harvoin.
Hyvä ruoka
Helmikuusta piti tulla kuntokuu, mutta siitä tulikin herkkukuu (yllättävää :D). Helmikuussa sain nauttia herkullisesta ruuasta läheisten kanssa, kävin useammankin kerran ulkona syömässä ja innostuin myös itse kokkailemaan entistä enemmän.
 |
| Blini-ilta perheen kanssa, nam! |
Kallio
Helmikuussa tutustuin myös tarkemmin Helsingin boheemimpaan osaan, Kallioon. Elämänrytmi on siellä kyllä huomattavasti vilkkaampaa kuin täällä Lauttasaaressa, mutta etenkin aamuisin sielläkin saa nauttia rauhallisesta tunnelmasta ja kauniista rakennuksista. Myös Mindi pääsi tutustumaan Kallion kahviloihin, kun kävimme kahvila Berggassa, jonne myös koirat ovat tervetulleita. Sieltä sai myös suussa sulavia suklaabrownieita. Viime sunnuntaina nautin puolestaan ihan mahtavan brunssin Kallion Oivassa, josta sai koko päiväksi järkyttävän ihanan ähkyn. Suosittelen molempia paikkoja lämpimästi, jos sattuu pyörimään Kalliossa päin.
 |
| Kallion kauneutta |
Perhe
Perhe on pahin sanotaan, mutta minusta tuntuu, että pidän omastani vuosi vuodelta enemmän. Helmikuuhun mahtuikin paljon mukavia hetkiä perheen parissa. Minulle merkitsee aivan valtavasti, että voin edelleen viettää aikaa ja matkustaa vanhempieni kanssa. On myös todella mukavaa, että edes toinen veljeni asuu perheineen niin lähellä, että heillä voi piipahtaa melkein koska vaan. Ja toisellekin voi soitella ja päivitellä muun muassa Salkkareiden viimeisimpiä käänteitä.
 |
| Äiti <3 |
Loma
Kyllä sitä lomaa osaa arvostaa ihan eri tavalla, kun tekee kokopäivätyötä. Hiihtoloma kului Vilnan reissun jälkeen todella rennoissa merkeissä. Katsoin Dexterin 7. kauden, leivoin pizzaa, join teetä parvekkeella, tein pitkiä lenkkejä Mindin kanssa, herkuttelin, unohdin työhommat kokonaan ja keskityin täysillä relaamiseen.
 |
| Loma <3 |
Mullistava maanantai
Ajattelin ensiksi, etten kirjoita tästä mitään, mutta tuntuisi vähän oudolta, jos en mainitsisi kuukausikatsauksessa sitä isointa ja tärkeintä tapahtumaa, joka keikautti koko elämäni ihanasti sekaisin. Se tapahtui ihan tavallisena maanantaina 8.2. Sinä päivänä mahdottomasta tuli mahdollista, kun minulle lausuttiin sanat, joiden kuulemista olin toivonut jo kuukausia. Sinä päivänä eräs ihminen pyyhki muutamalla lauseella pois kaikki edellisten ihmissuhteiden mustelmat ja arvet. Ja toi sydämeeni sellaisen varmuuden, jollaista en ole tuntenut koskaan aiemmin.
Puolitoista vuotta sitten kirjoitin tänne blogiin näin koettuani jälleen yhden pettymyksen rakkaudessa:
Ehkä joskus tulee vielä päivä, etten jää kakkoseksi työlle, päihteille, kuntoilulle, kavereille, toiselle naiselle tai millekään muulle. Ehkä joskus joku vielä kohtelee minua hyvin ja tajuan myös arvostaa sitä. Ehkä joku vielä rakastaa minua kaikkine virheineni. Ja ehkä se tunne on molemminpuoleinen. Ehkä joku vielä joskus nauraa kanssani sekä minun että hänen huonoille puolille. Ehkä pystyn taas joku päivä avaamaan sydämeni ja antamaan kaikkeni, jos joku osoittautuu sen arvoiseksi. Ehkä opin rakastamaan oikein, jos löydän sen oikean ihmisen.
Nyt en voi lukea tuota pätkää hymyilemättä ja olla ajattelematta, että se oikea ihminen taisi vihdoin osua kohdalleni. Ja mitä yllättävimmällä tavalla. Elämästä ei koskaan tiedä, se yllättää niin hyvässä kuin pahassa. Sen takia on nautittava siitä, mitä meillä on juuri nyt <3
Millaisia tapahtumia teidän muiden helmikuuhun mahtui? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti