Longyearbyen - pala arktista kauneutta

Tämä pääsiäinen tuskin unohtuu kovin nopeasti. Sen verran jännittävä se oli, vaikka elävät jääkarhut jäivätkin näkemättä. Ennen kuin kirjoitan tarkemmin siitä, mitä kaikkea Huippuvuorilla voi tehdä ja kokea, ajattelin omistaa yhden postauksen kokonaan Longyearbyenille, jossa vietin kolme unohtumatonta pääsiäispäivää.

 

Huippuvuoret on Norjalle kuuluva saaristo pohjoisella Jäämerellä. Longyearbyen sijaitsee Länsimaalla, joka on yksi Huippuvuorten kolmesta asutetusta saaresta. Se on koko Huippuvuorten merkittävin asutuskeskus, joka perustettiin vuonna 1906. Se toimi pitkään pelkkänä hiilikaivoskylänä, mutta nykyään Longyearbyenissä on paljon matkailupalveluja ja siellä toimii myös maailman pohjoisin yliopisto, jossa serkkuni opiskelee.

 

 

Longyearbyenissä on vain vähän reilu 2000 asukasta ja tuntuikin, että minne tahansa menimmekään, aina tuli vastaan joku serkkuni tuttu. Pienuutensa ja sijaintinsa takia se on myös todella turvallinen kyläyhteisö. Matkani aikana en lukinnut huoneeni ovea tai matkalaukkuani kertaakaan, koska siihen ei ollut minkäänlaista tarvetta.

 

 

Vaaroja paikallisten elämään aiheuttaa lähes ainoastaan luonto. Kylän ulkopuolella on kannettava kivääriä mukana jääkarhuvaaran takia. Vuoristovaelluksille on varustauduttava myös lumivyöryvälinein. Kylään iski loppuvuodesta myrsky, joka lennätti katon irti talosta, jossa serkkuni oli tarkoitus majoittua. Samasta myrskystä johtuen kylään tuli myös lumivyöry, joka teki aikamoisia tuhoja.

 

Sääolot ovat Huippuvuorilla todella vaihtelevat, minkä sain kokea jo muutamassa päivässä. Enimmillään pakkasta oli 15 astetta ja vähimmillään lämpötila pyöri nollassa asteessa. Kahtena päivänä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja tuuli oli hyvin vähäistä, yhtenä päivänä taas tuuli todella kovasti ja tuprutti sakeasti lunta.

 

Serkun takapihalla :)



 

Kun saavuin Longyearbyeniin perjantaina, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Lumipeitteiset vuoret kohosivat Jäämeren rannoilta. Olen aina rakastanut arktisen luonnon karua kauneutta. Siinä on jotakin hyvin majesteettista. Yksinkertaiset elementit muodostavat upean kokonaisuuden. Olen nähnyt Huippuvuoret aikanaan kesäaikaan, joten oli todella mahtavaa päästä näkemään ne myös lumipeitteisinä.

 

 

Kentältä kulkee kylään bussi, joka maksaa 75 kruunua. Autoja kylällä näki myös yllättävän paljon, vaikka moottorikelkka vaikutti olevan suosituin kulkuväline. Myös sukset ja muut talvivälineet olivat asukkaiden ahkerassa käytössä.

 

Kiertelimme serkun kanssa ensimmäisenä päivänä ympäri Longyearbyeniä, joka oli todella autio pitkäperjantain vuoksi. Kylä on pieni, mutta sitäkin sympaattisempi. Se koostuu lyhyestä "pääkadusta", jonka molemmin puolin on hurmaavia puutaloja. Suurin osa kylästä sijaitsee aivan Jäämeren rannalla ja osa asutuksesta on syvemmällä solassa.

 

 

Itse asuin serkkuni opiskelija-asuntolassa, josta sain onneksi vuokrattua huoneen todella edullisesti. Majapaikat ovat Huippuvuorilla todella kalliita ja olisin joutunut muuten pulittamaan yli sata euroa (per yö) huoneesta jaetulla kylpyhuoneella. Nyt sain 20 eurolla siistin huoneen omalla kylppärillä ja pystyin viettämään samalla paljon aikaa serkkuni kanssa.

 

Muutaman päivän Longyearbyenissä vietettyäni aloin ymmärtää, miksi ihmiset muuttavat sinne. Luonto on upealla tavalla läsnä koko kylässä ja siellä vallitsee ihanan rauhallinen ja rento tunnelma. En tiedä, olisiko minusta Longyearbyenin vakiasukkaaksi, mutta vierailijana viihdyin paremmin kuin hyvin. Seuraavassa postauksessa kerron, millä tavoin kuluttelin lomapäiviäni Longyearbyenissä.

 

Miten teidän muiden pääsiäinen sujui? :)