Niin se vain tämäkin kesä vetelee viimeisiänsä ja samalla on myös aika saattaa tämä kolme kuukautta kestänyt kesähaasteeni päätökseen. Paljon on tapahtunut ja paljon olen kirjoittanut. Välillä asiaa ja välillä täysin sen vierestä. Olen kuitenkin iloinen, että kehitin itselleni tämän haasteen, koska muuten blogiin olisi tullut kirjoitettua kesäaikana huomattavasti vähemmän. Samalla olen päässyt tutkiskelemaan itseäni ja paljastanut uusia puolia jopa itselleni.
Antoisimpia haasteita ovat olleet ne, joissa olen päässyt oikeasti pohtimaan ja raottamaan omaa ajatusmaailmaani. Haasteissa halusin tuoda esille monia puoliani ja ajatuksiani useista minulle tärkeistä asiosta. Ja mielestäni onnistuin siinä melko hyvin, vaikka välillä olikin vaikeaa löytää kirjoitusmotivaatiota. Yksi tärkeä aihe on kuitenkin jäänyt lähes kokonaan käsittelemättä ja sen vuoro on syyskuussa. Jos vain uskallan. Se on nimittäin aiheista se kaikista henkilökohtaisin.
Blogini on ollut taas pitkän aikaa kaikkea muuta kuin matkustusblogi. Silti se on ollut minua ja elämääni, minun matkaani. Syksyn tullen se tulee kuitenkin taas muuttumaan paljon enemmän reissauspainotteiseksi, mistä olen itse ainakin todella innoissani. Olen niin kyllästynyt näihin iän ikuisiin jaaritteluihini siitä, mitä olen, mitä haluan ja mihin olen menossa. Aikansa kutakin, nyt on aika lopettaa märehtiminen ja antaa syksyn tuulien viedä mennessään. (Okei, tulen vähän ehkä vielä märehtimään ihmissuhteita ja Turun jättämistä, mutta lupaan että siihen rinnalle tulee myös reissusuunnitelmia :D).
 |
| Syksyn myötä on aika lähteä taas noudattamaan lausetta, jonka olen väkertänyt jääkaappini oveen. |
Elämäni on ehkä enemmän sekaisin kuin koskaan ja silti olen onnellinen juuri nyt. Elämä kantaa, kävi miten kävi. Ja kyllä se oma paikkakin taas löytyy, kunhan ei lakkaa yrittämästä ja uskomasta itseensä. Unelmat on tehty toteutettaviksi ja onni löytyy pienistäkin asioista, kun niistä vain opettelee nauttimaan. Tässä niistä seitsemän.
Arkeni onnellisuustekijöistä aina se ykkönen. Ei ole hymytöntä päivää, kun Mindi on kanssani, niin paljon kaikkea suloista ja hullunkurista tuo rakkausrakki aina kehittää päivän aikana. Mindi on myös ainoa oikea syy, minkä takia epäröin pidemmälle matkalle lähtöä jälleen, koska pelkään, ettei se anna sitä minulle enää ikinä anteeksi. Tietysti huolta aiheuttavat myös Mindin kaikki sairaudet, vaikka ne vaikuttavatkin olevan tällä hetkellä hyvässä tilassa. Mitään ei voi kuitenkaan ennustaa etukäteen ja se riski on aina olemassa, että Mindin tila menee taas huonommaksi. Tiedän kuitenkin, että Mindi on matkani ajan parhaassa mahdollisessa hoidossa vanhempieni luona ja että he tekevät kaikkensa Mindin hyvinvoinnin eteen. Sen takia uskallan lähteä jälleen reissuun, vaikka tiedänkin, etten antaisi sitä ikinä itselleni anteeksi, jos Mindille tapahtuisi sillä aikaa jotain. Mutta jos peloille antaa vallan, siinä jää äkkiä koko elämä elämättä ja sitä en todellakaan halua.
 |
| Maailman rakkain, mamman rakkain <3 |
Voi elämä, miten rakastan syksyn telkkariantia ja melkein jopa harmittaa, että matkani keskeyttää TV-putkeni aika pahasti :D Suurin osa lemppareistani starttaa vasta syyskuussa, kuten Iholla, Mentalist, Vain elämää ja TTK sekä jokunen mielenkiintoinen sarjauutuus. Tänään alkaa vihdoin taas Olipa kerran ja tähän asti iltojani ovat viihdyttäneet muun muassa Salkkarit, Huippumalli haussa, BB ja Sinkkuelämää (ties kuinka monetta kertaa!). Addikti mikä addikti, mutta syksy ja telkkari kuuluvat täysin saumattomasti yhteen <3
3. Tigerin laukkulöytö
En tiedä, olenko aikaisemmin hehkuttanut krääsätaivasta nimeltä Tiger, mutta olen ihan hulluna siihen kauppaan. Sieltä saa muun muassa ihania tarvikkeita lahjapaketteihin, siellä tekee aina mahtavia löytöjä ja se on jo ties kuinka monta kertaa pelastanut minut, kun olen jo luopunut toivosta jonkin tavaran etsimisen suhteen. Tällä kertaa hakusessa oli yleislaukku reissulle mukaan otettavaksi. Sen piti olla pieni mutta tilava, edullinen, musta ja varustettu tarpeeksi pitkällä kantohihnalla. Kiersin kaikki mahdolliset liikkeet Skansissa löytämättä kuitenkaan oikeanlaista laukkua. Luovutin etsintöjen kanssa ja suuntasin muille ostoksille Tigeriin ja mitä sieltä löysinkään. No tietysti sen sopivan laukun! Okei, se on ehkä kuminen, mutta ainakin se kestää sitten myös sadetta. Ja kauempaa katsottuna se menee ihan tyylikkäästä käsilaukusta. Hintaa oli se 7 euroa, joten ei tosiaan itketä, jos se hajoaa tai katoaa jostain syystä. Tiger <3
On siitä teknologian kehittymisestä aina välillä jotain iloakin, kuten skypettely ystävien kanssa. Emily on ollut jo lähes kaksi viikkoa nauttimassa jälleen reissuelämästä ja oli ihanaa kuulla hänen äänensä tuhansien kilometrien takaa. Maailma on pienentynyt valtavasti kehityksen myötä ja nykypäivänä reissuun lähtö ei onneksi tarkoita sitä, ettei voisi pitää yhteyttä läheisiinsä. Vaikka puhelut ja viestit eivät tuokaan Emilyä takaisin, ainakin välillä voimme jakaa pienen hetken yhdessä nauraen ihan niin kuin aina ennenkin.
Vaikka välillä nämä päivät täällä Turussa ovat aikamoista ajan tappamista, yritän ottaa kaiken irti tästä ylhäisestä yksinäisyydestä, nyt kun sitä vielä on. Tämmöiselle erakkoluonteelle tulee olemaan aikamoinen haaste elää kuukausi tuntemattomien ihmisten kanssa samassa huoneessa. Joten nyt yritän kerätä varastoon tätä yksinolemisen autuutta. Tänään tiedossa on muun muassa herkuttelua omatekoisella pizzalla ja löhöilyä sohvalla Olipa kerran, nyyhkyleffan ja Suomi-USA korispelin parissa. Jonkun mielestä ehkä tylsä tapa viettää lauantai-iltaa, mutta minulle se paras mahdollinen.
6. Reissusuunnitelmat
Eilen ja tänään olen tehnyt viimeisiä matkajärjestelyitä, kuten varannut hostelleita yms. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka reissuun lähtö jännittää tuhottomasti, olen siitä myös ihan älyttömän innoissani. Vaikka aikataulu matkan suunnittelemiseen on ollut melkoisen kiireinen, ainakin paperilla se vaikuttaa olevan kaikkea, mitä toivoinkin ja vielä paljon enemmän. Ensi viikoksi saan rustailtua suunnitelmistani varmasti vähän enemmänkin, joten palaan asiaan tarkemmin silloin. Matkustaminen on kyllä ehdottomasti yksi parhaista asioista elämässä, pelkästään sen suunnitelukin saa minut aina täyteen intoa.
Jotenkin tämä muutto on saanut minut vihdoin tajuamaan, miten tärkeää on välillä pysähtyä nauttimaan pienistä hetkistä. Liian usein sitä tulee elettyä päivästä toiseen kuin laput silmillä ja oltua välinpitämätön ympäristöänsä kohtaan, kun mukamas on aina niin kiire jonnekin. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut tarkkailla ja nauttia ympäristöstäni ihan eri tavalla. Nyt kun tiedän, etten näe näitä paikkoja ja maisemia kohta enää joka päivä, haluan ottaa niistä kaiken irti, vielä kun se on mahdollista.
Onnellisuus on kiinni niin pienistä asioista, mutta välillä sen vain unohtaa kaiken paineen keskellä. Viime päivinä päässäni on soinut Neljän Ruusun biisin sanat: "Jospa onkin niin, että elän vain kerran." Eikö silloin siitä kerrasta pitäisi ottaa kaikki irti ja tehdä kaikkensa, jotta siitä tulisi mahdollisimman onnellinen, mielenkiintoinen, nautinnollinen ja unohtumaton matka?
Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille, muistakaa pysähtyä nauttimaan elämästä ja siitä mitä teillä jo on :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti