Matkustus on suurin intohimoni, jota ilman en osaa kuvitella eläväni. Matkaan voi suunnata autolla, junalla tai laivalla, mutta jos haluaa nähdä koko maailman ja kaikki mantereet, on lentokone välttämätön kulkuväline. Lentämisessä ei omasta mielestäni ole juuri muita positiivisia puolia kuin se, että se mahdollistaa liikkumisen nopeasti paikasta toiseen. Ja siksi olen hyväksynyt sen välttämättömänä pahana, joka helpottaa matkustamistani ympäri maailmaa.
Itsellenihän lentäminen on aina ollut jossain määrin tuskallista, etenkin nuorempana. Voin lähes jokaisella lennolla todella huonosti ja koneiden oksennuspussit tulivat aivan liian tutuiksi. Nykyään olen saanut pahoinvoinnin lähes kokonaan pois lääkkeiden avulla, mutta en vieläkään pidä lentämistä mitenkään miellyttävänä kokemuksena. Etenkin pitkät lennot ovat todella uuvuttavia, kun unta ei yleensä saa juuri ollenkaan, koneruokaa ei pysty syömään ja olo on kuin sillillä purkissa. Silloin on vain pidettävä määränpää kirkkaana mielessä, joka, ainakin yleensä, on aina sen kaiken tuskan arvoinen.
Lentämisestä tulee minulle myös aina jossain määrin huono omatunto. Siitä aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ovat edelleen suuria, vaikka niitä onkin pystytty pienentämään viime vuosina. Itselleni maapallon tulevaisuus ei ole yhdentekevää ja sen takia tunnen aina jollain tasolla tekeväni väärin lentäessäni. Matkustaminen on kuitenkin asia, josta en pysty luopumaan. Siksi pyrin muilla tavoin pienentämään hiilijalanjälkeäni.
Matkoja suunnitellessa olisi kuitenkin hyvä käydä läpi kaikki vaihtoehdot ja miettiä, onko lentäminen ainoa tapa toteuttaa kyseinen matka. Esimerkiksi junamatkustus on asia, jota kannattaisi lisätä myös ulkomaille suunnatessa. Suomen sijainnin takia junamatkustus vaatii lähes aina kuitenkin myös laivamatkan. Esimerkiksi Venäjälle pääsee kuitenkin helposti rautateitä pitkin ja sinne minulla onkin ollut tarkoitus suunnata jo pidemmän aikaa. Ne suunnitelmat saavat kuitenkin odottaa siihen asti, että tilanne Venäjällä vähän rauhoittuu. Huhtikuussa puolestaan muistelen elämäni pisintä junamatkaa, kuukauden interrailia Euroopassa.
Myös lentoturvallisuus on aihe, joka herättää keskustelua tasaisin väliajoin. Viime päivinä aihe on ollut jälleen otsikoissa erittäin ikävän Ranskassa tapahtuneen lento-onnettomuuden takia. Onnettomuus on saanut suurta huomiota erityisesti sen takia, että se tapahtui Euroopassa ja kyseessä oli yhden arvostetuimman lentoyhtiön, Lufthansan, tytäryhtiön Germanwingsin kone. Viimeisimpien tietojen mukaan onnettomuus oli perämiehen tahallinen teko, mikä on todella käsittämätöntä ja anteeksiantamatonta.
Onnettomuudet järkyttävät ja koskettavat aina, erityisesti silloin, kun ne tulevat jollakin tavalla lähelle. Myös esimerkiksi viime vuonna tapahtuneet kaksi malesialaisen lentoyhtiön onnettomuutta pysähdyttivät henkilökohtaisesti. Ensimmäinen niistä kun tapahtui vain muutaman päivän päästä siitä, kun olin itse palannut Aasian kiertomatkaltani. Jälkimmäinen onnettomuus taas tapahtui AirAsia lentoyhtiölle, jonka koneilla lensin itsekin tuolla reissullani useamman kerran.
On erittäin tärkeää, että lento-onnettomuuksiin johtaneet syyt selvitetään mahdollisimman tarkasti, jotta vastaavilta onnettomuuksilta säästyttäisiin tulevaisuudessa. Uskon kuitenkin, että vaikka kaikki lentoturvallisuuteen liittyvät asiat hoidettaisiin kuinka täydellisesti tahansa, onnettomuuksilta tuskin voitaisiin täysin välttyä. Itse kun en ole ainakaan koskaan törmännyt teknologiaan tai ihmiseen, joka toimisi virheettömästi. Ja niistä molemmista lentoturvallisuus on loppupeleissä kiinni. Itse olen maailmanmatkoillani käyttänyt lukuisia eri lentoyhtiöitä, pieniä ja suuria, hyvä- ja huonomaineisia sekä useampia halpalentoyhtiöitä. Kaikilla lennoilla olen kokenut oloni turvalliseksi.
En ole koskaan osannut pelätä lentämistä. Joskus valtavan turbulenssin keskellä mielessä on saattanut käväistä ajatus siitä, että mitä jos tämä lento jääkin viimeiseksi. Eipä siinä tilanteessa asialle ole kuitenkaan voinut kauheasti mitään tehdä. Eihän elämässä ylipäätänsä tiedä, koska loppu tulee. Sen takia lentopelko on mielestäni yhtä turhaa kuin se, että pelkäisin joka aamu herätessäni kuolevani tänään. Tietyt asiat elämässä eivät ole meidän käsissämme. Sen voi joko hyväksyä ja nauttia jokaisesta päivästään tai elää koko elämänsä jatkuvassa pelossa.
Lentokone on tilastojen valossa turvallisin kulkuväline. Lento-onnettomuuksien sattuessa kuolonuhrien määrä on yleensä kuitenkin paljon suurempi kuin monissa muissa onnettomuuksissa, minkä takia ne nousevat myös isompiin otsikoihin kuin esimerkiksi auto-onnettomuudet. Uutisointi onkin yksi tehokkain tapa lietsoa turhia pelkoja.
Lento-onnettomuudet ovat aina suuri tragedia, etenkin niille, joita se henkilökohtaisesti koskettaa. Ne saavat kuitenkin mielestäni suhteettoman paljon huomiota mediassa, kun ottaa huomioon, että maailmassa on aika paljon tragedioita, jotka koskettavat miljoonia ihmisiä. Pelkästään nälänhätään kuolee joka päivä 25 000 ihmistä, mutta se tuntuu olevan asia, johon kaikki ovat tottuneet, toisin kuin se, että lento-onnettomuudessa kuolee 150 ihmistä. Hirvittäviä asioita molemmat, mutta vain toisesta puhutaan mediassa. Kumpi järkyttää sinua enemmän?
Sellaisia mietteitä lentämisestä. Tulipas jotenkin todella negatiivinen teksti pitkästä aikaa. Viimeiseen kuvaan tiivistyy kuitenkin yksi lentämisen parhaista puolista. Se tunne, kun pilvien takaa avautuu näkymä harmaaseen koti-Suomeen. Mikähän siinä on, että aina reissusta palatessa Suomessa on aivan hirveä ilma?
Lentämiseen liittyvät asiat eivät todellakaan ole yksiselitteisiä ja nämä olivatkin vain omia, henkilökohtaisia mietteitäni aiheeseen liittyen. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten te muut suhtaudutte lentämiseen? Löytyykö lukijoista esimerkiksi lentopelkoisia tai ihmisiä, jotka lentävät työkseen?
Itsellenihän lentäminen on aina ollut jossain määrin tuskallista, etenkin nuorempana. Voin lähes jokaisella lennolla todella huonosti ja koneiden oksennuspussit tulivat aivan liian tutuiksi. Nykyään olen saanut pahoinvoinnin lähes kokonaan pois lääkkeiden avulla, mutta en vieläkään pidä lentämistä mitenkään miellyttävänä kokemuksena. Etenkin pitkät lennot ovat todella uuvuttavia, kun unta ei yleensä saa juuri ollenkaan, koneruokaa ei pysty syömään ja olo on kuin sillillä purkissa. Silloin on vain pidettävä määränpää kirkkaana mielessä, joka, ainakin yleensä, on aina sen kaiken tuskan arvoinen.
Lentämisestä tulee minulle myös aina jossain määrin huono omatunto. Siitä aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ovat edelleen suuria, vaikka niitä onkin pystytty pienentämään viime vuosina. Itselleni maapallon tulevaisuus ei ole yhdentekevää ja sen takia tunnen aina jollain tasolla tekeväni väärin lentäessäni. Matkustaminen on kuitenkin asia, josta en pysty luopumaan. Siksi pyrin muilla tavoin pienentämään hiilijalanjälkeäni.
Matkoja suunnitellessa olisi kuitenkin hyvä käydä läpi kaikki vaihtoehdot ja miettiä, onko lentäminen ainoa tapa toteuttaa kyseinen matka. Esimerkiksi junamatkustus on asia, jota kannattaisi lisätä myös ulkomaille suunnatessa. Suomen sijainnin takia junamatkustus vaatii lähes aina kuitenkin myös laivamatkan. Esimerkiksi Venäjälle pääsee kuitenkin helposti rautateitä pitkin ja sinne minulla onkin ollut tarkoitus suunnata jo pidemmän aikaa. Ne suunnitelmat saavat kuitenkin odottaa siihen asti, että tilanne Venäjällä vähän rauhoittuu. Huhtikuussa puolestaan muistelen elämäni pisintä junamatkaa, kuukauden interrailia Euroopassa.
Myös lentoturvallisuus on aihe, joka herättää keskustelua tasaisin väliajoin. Viime päivinä aihe on ollut jälleen otsikoissa erittäin ikävän Ranskassa tapahtuneen lento-onnettomuuden takia. Onnettomuus on saanut suurta huomiota erityisesti sen takia, että se tapahtui Euroopassa ja kyseessä oli yhden arvostetuimman lentoyhtiön, Lufthansan, tytäryhtiön Germanwingsin kone. Viimeisimpien tietojen mukaan onnettomuus oli perämiehen tahallinen teko, mikä on todella käsittämätöntä ja anteeksiantamatonta.
Onnettomuudet järkyttävät ja koskettavat aina, erityisesti silloin, kun ne tulevat jollakin tavalla lähelle. Myös esimerkiksi viime vuonna tapahtuneet kaksi malesialaisen lentoyhtiön onnettomuutta pysähdyttivät henkilökohtaisesti. Ensimmäinen niistä kun tapahtui vain muutaman päivän päästä siitä, kun olin itse palannut Aasian kiertomatkaltani. Jälkimmäinen onnettomuus taas tapahtui AirAsia lentoyhtiölle, jonka koneilla lensin itsekin tuolla reissullani useamman kerran.
On erittäin tärkeää, että lento-onnettomuuksiin johtaneet syyt selvitetään mahdollisimman tarkasti, jotta vastaavilta onnettomuuksilta säästyttäisiin tulevaisuudessa. Uskon kuitenkin, että vaikka kaikki lentoturvallisuuteen liittyvät asiat hoidettaisiin kuinka täydellisesti tahansa, onnettomuuksilta tuskin voitaisiin täysin välttyä. Itse kun en ole ainakaan koskaan törmännyt teknologiaan tai ihmiseen, joka toimisi virheettömästi. Ja niistä molemmista lentoturvallisuus on loppupeleissä kiinni. Itse olen maailmanmatkoillani käyttänyt lukuisia eri lentoyhtiöitä, pieniä ja suuria, hyvä- ja huonomaineisia sekä useampia halpalentoyhtiöitä. Kaikilla lennoilla olen kokenut oloni turvalliseksi.
En ole koskaan osannut pelätä lentämistä. Joskus valtavan turbulenssin keskellä mielessä on saattanut käväistä ajatus siitä, että mitä jos tämä lento jääkin viimeiseksi. Eipä siinä tilanteessa asialle ole kuitenkaan voinut kauheasti mitään tehdä. Eihän elämässä ylipäätänsä tiedä, koska loppu tulee. Sen takia lentopelko on mielestäni yhtä turhaa kuin se, että pelkäisin joka aamu herätessäni kuolevani tänään. Tietyt asiat elämässä eivät ole meidän käsissämme. Sen voi joko hyväksyä ja nauttia jokaisesta päivästään tai elää koko elämänsä jatkuvassa pelossa.
Lentokone on tilastojen valossa turvallisin kulkuväline. Lento-onnettomuuksien sattuessa kuolonuhrien määrä on yleensä kuitenkin paljon suurempi kuin monissa muissa onnettomuuksissa, minkä takia ne nousevat myös isompiin otsikoihin kuin esimerkiksi auto-onnettomuudet. Uutisointi onkin yksi tehokkain tapa lietsoa turhia pelkoja.
Lento-onnettomuudet ovat aina suuri tragedia, etenkin niille, joita se henkilökohtaisesti koskettaa. Ne saavat kuitenkin mielestäni suhteettoman paljon huomiota mediassa, kun ottaa huomioon, että maailmassa on aika paljon tragedioita, jotka koskettavat miljoonia ihmisiä. Pelkästään nälänhätään kuolee joka päivä 25 000 ihmistä, mutta se tuntuu olevan asia, johon kaikki ovat tottuneet, toisin kuin se, että lento-onnettomuudessa kuolee 150 ihmistä. Hirvittäviä asioita molemmat, mutta vain toisesta puhutaan mediassa. Kumpi järkyttää sinua enemmän?
Sellaisia mietteitä lentämisestä. Tulipas jotenkin todella negatiivinen teksti pitkästä aikaa. Viimeiseen kuvaan tiivistyy kuitenkin yksi lentämisen parhaista puolista. Se tunne, kun pilvien takaa avautuu näkymä harmaaseen koti-Suomeen. Mikähän siinä on, että aina reissusta palatessa Suomessa on aivan hirveä ilma?
Lentämiseen liittyvät asiat eivät todellakaan ole yksiselitteisiä ja nämä olivatkin vain omia, henkilökohtaisia mietteitäni aiheeseen liittyen. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten te muut suhtaudutte lentämiseen? Löytyykö lukijoista esimerkiksi lentopelkoisia tai ihmisiä, jotka lentävät työkseen?
Minä olen aina pitänyt lentämisestä, mutta se liittyy ehkä eniten siihen, mitä se symboloi eikä matkustamisen muotoon itseensä. Ainoat ongelmat, joita minulla on lentokoneessa ollut, ovat lukkiutuvat korvat ja hankaluus asetella pitkät jalkani sillä tavalla, ettei asento olisi kovin epämukava tai etten kolhisi niitä esimerkiksi ruoka- ja juomakärryihin :D lentopelosta en ole kärsinyt koskaan. Olen täysin samaa mieltä sen turhuudesta. Mihin tahansa pelkoon takertumalla menettää otteen elämästä. Nämä viimeaikaiset lento-onnettomuudet toki järkyttävät, mutta uutisoinnilla on merkittävä rooli siinä, kuinka ne vaikuttavat ihmisiin ja käsityksiin lentoturvallisuudesta.
VastaaPoistaJa sitten, ympäristö. Toivon, että tulevaisuudessa lentämisestä pystytään tekemään ympäristöystävällisempää. Ennen kaikkea toivon, että tulisimme viisaammiksi ja ryhtyisimme tekemään enemmän maapallon hyvinvoinnin eteen myös pienissä asioissa. Että riisto vaihtuisi vaalimiseen, tuhoaminen luomiseen. Toisaalta olen vahvasti sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus seurata unelmiaan ja tutustua tähän upeaan maailmaan, joka meillä on. Toivon ja uskon, että matkailusta tulee tulevaisuudessa suurempi osa elämääni, ja siinä vaiheessa varmasti tulee mietittyä entistä tarkemmin näitä ympäristökysymyksiä.
Lopuksi vielä hatunnosto sinulle siitä, kuinka olet onnistunut voittamaan kaikki nuo lentämiseen liittyvät ikävät tunteet ja oireet! Ihan jokainen ei kykenisi samaan :)
Kiitos mielenkiintoisesta kommentista :)
PoistaNykyään pystyn itsekin suhtautumaan lentämiseen edes vähän positiivisemmin, kun en kärsi jatkuvasta pahoinvoinnista. Lyhyet lentomatkat sujuvatkin yleensä ihan hyvissä tunnelmissa ja pidemmätkin lennot kestää valtavan matkainnostuksen ansiosta. Tuota lentopelkoa en vain voi jotenkin käsittää, vaikka esimerkiksi monet ystävistäni siitä kärsivätkin. Onkin ikävää, että uutisoinnilla lietsotaan niiden ihmisten pelkoja entisestään.
Myös noista ympäristöasioista olen täysin samoilla linjoilla. Välillä ahdistaa todella paljon elää näin itsekeskeisessä maailmassa. Mutta ei tässä auta muuta kuin toivoa, että jossakin vaiheessa asiat muuttuisivat parempaan suuntaan ja yrittää siinä samalla tehdä itse mahdollisimman hyviä ratkaisuja.
Kiitos kehuista! Minulle rakkaus matkustusta ja kiinnostus maailmaa kohtaan ovat aina olleet niin valtavia, että minulla ei ole ollut muita vaihtoehtoja kuin kestää ja voittaa ikävät asiat. Toivottavasti sinäkin pääset tulevaisuudessa toteuttamaan reissu-unelmiasi ja ihastelemaan tätä upeaa maailmaamme :)