Matkustaessa yksi pahimmista ja toisaalta parhaimmista puolista on se, miten nopeasti tilanteet, tunteet ja olotilat voivat muuttua. Koska tähän viikkoon asti matkani on edennyt melko täydellisesti, oli odotettavissa, että jossakin vaiheessa otetaan myös sitä kuraa niskaan. Sen vuoro on ollut tällä viikolla. Onneksi näen huomenna taas lapset, jotka saavat varmasti hymyn takaisin huulilleni.
Kulunut viikko on sujunut melko tahmeasti, kiitos flunssan, jonka onnistuin nappaamaan jostakin edellisenä viikonloppuna. Maanantaina ja tiistaina pystyin vielä menemään töihin, mutta keskiviikkona ja torstaina näin parhaaksi pysytellä sängyssä, ihan jo senkin takia, etten tartuttaisi lapsia. Alkuviikosta lapsia oli koululla tosi vähäsen ja päivät kuluivatkin melko rauhallisesti leikkien, pelaten ja uusia asioita oppien.
Kulunut viikko on sujunut melko tahmeasti, kiitos flunssan, jonka onnistuin nappaamaan jostakin edellisenä viikonloppuna. Maanantaina ja tiistaina pystyin vielä menemään töihin, mutta keskiviikkona ja torstaina näin parhaaksi pysytellä sängyssä, ihan jo senkin takia, etten tartuttaisi lapsia. Alkuviikosta lapsia oli koululla tosi vähäsen ja päivät kuluivatkin melko rauhallisesti leikkien, pelaten ja uusia asioita oppien.
Keskiviikkoaamuna oloni oli todella flunssainen ja kuumeinen, joten jäin suosiolla nukkumaan oloani paremmaksi. Myös torstai kului sängynpohjalla Finrexiniä juoden ja uutta rakkauttani, Oreosuklaata, mutustaen. Onneksi lepo teki tehtävänsä ja perjantaina olo oli jo huomattavasti parempi, joten ei se ilmeisesti ollut ainakaan ebolaa (pliis, älkää laittako mua karanteeniin! :P). Perjantaina muutama townshipin lapsi tuli viettämään päivää asuntolallemme, jonka jälkeen suuntasin läheiselle malille hankkimaan toimivaa kännykkää.
Kaksi ja puoli viikkoa ilman puhelinta on sujunut kivuttomasti ja on ollut todella vapauttavaa, kun on voinut olla tavoitettavissa vain kun sitä itse haluaa. Tuli vanhat, hyvät lankapuhelinajat mieleen <3 Harmi vaan, että Suomessa kännykkä on nykyään aikamoinen välttämättömyys, joten kai sitä kapistusta täytyy taas opetella käyttämään. Olisin mielelläni ollut koko loppureissun ilman kännykkää, mutta on se ehkä ihan hyvä olla puhelin, kun lähtee itsekseen reissaamaan pitkin maita ja mantuja. Niinpä mulla on nyt ihana vanhanajan kännykkä ilman väri- taikka kosketusnäyttöä, mutta eipä sillä ollut hintaakaan kuin 9 euroa (vain matopeli puuttuu :D).
Kaksi ja puoli viikkoa ilman puhelinta on sujunut kivuttomasti ja on ollut todella vapauttavaa, kun on voinut olla tavoitettavissa vain kun sitä itse haluaa. Tuli vanhat, hyvät lankapuhelinajat mieleen <3 Harmi vaan, että Suomessa kännykkä on nykyään aikamoinen välttämättömyys, joten kai sitä kapistusta täytyy taas opetella käyttämään. Olisin mielelläni ollut koko loppureissun ilman kännykkää, mutta on se ehkä ihan hyvä olla puhelin, kun lähtee itsekseen reissaamaan pitkin maita ja mantuja. Niinpä mulla on nyt ihana vanhanajan kännykkä ilman väri- taikka kosketusnäyttöä, mutta eipä sillä ollut hintaakaan kuin 9 euroa (vain matopeli puuttuu :D).
 |
| Syys-/kevätflunssan taltuttajat ja uusi yhteydenpitovälineeni |
Perjantai-iltana kävimme yksillä läheisessä News Cafessa, jossa on herkullista ruokaa ja ihania cocktaileja. Ihme kyllä, tällä kertaa se jopa jäi siihen yhteen. Toisaalta lauantaina tulikin taas juotua senkin edestä! Lauantai kului rennosti rannalla ja uima-altaalla makoillen, koska ilma oli pitkästä aikaa ihanan helteinen. Yritän nauttia tästä lämmöstä nyt mahdollisimman paljon ennen paluuta Suomen räntäsateisiin. Illemmasta suuntasimme sitten Kapkaupungin keskustaan isommalla porukalla, mikä meni taas aikamoiseksi säädöksi. Usean mutkan kautta päädyimme lopulta 169 baariin/yökerhoon, jossa tanssimme aina kolmeen asti hyvän musiikin tahdissa.
Tänään oli tarkoitus tehdä jäähyväiskierros Kapkaupungissa, johon olisi sisältynyt bussiajelu ympäri kaupunkia ja Pöytävuoren valloitus. Kohtalo kuitenkin päätti, ettei tästäkään krapulapäivästä todellakaan selvitty helpolla ja suunnitelmat jäivät lopulta toteuttamatta. Jos sitä nyt vihdon oppisi, ettei krapulapäiville pidä varata mitään muuta ohjelmaa kuin löhöily ja mässäily!
Aluksi sain kärsiä yli tunnin kuumassa bussissa, kiitos jalkapallo-ottelusta johtuneitten ruuhkien, jotta pääsin Waterfrontiin, josta Hop On, Hop Off-bussi olisi lähtenyt. Kun menin ostamaan lippuja bussiin ja vuorelle, myyjä ilmoittikin, että kaapelihissi vuorelle oli juuri suljettu koko loppu päiväksi. Koska vuoren valloitus oli päätavoitteeni päivälle, päätin sitten jättää bussikierroksenkin tekemättä, koska kaupunkia olen muuten päässyt jo näkemään jonkin verran. Niinpä minua odotti vain hikinen paluumatka takaisin kotinurkille täpötäydessä bussissa. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä :D Sen takia oli pakko mennä News Cafen herkullisille wrapeille, jotta suuhun jäi edes vähän parempi maku.
Voi siis olla, että Kapkaupungin tunnetuin nähtävyys jää tällä reissulla valloittamatta, mutta onneksi olen saanut ihailla sitä muuten lähes joka päivä. Ehkä se on kaupungin tapa kertoa, että minun on vielä joskus palattava tähän upeaan kaupunkiin. Tai sitten se halusi näyttää huonon puolen itsestään, jotta en kaipaisi sitä niin kovasti, kun ensi viikolla jatkan matkaani kohti uusia seikkailuja. Niin tai näin, kyllä minä vielä joskus tuon samperin vuoren valloitan!
Uskomatonta, miten nopeasti aika on kulunut. Tuntuu, että siitä on vasta hetki, kun saavuin tänne ja ensi viikolla pitäisi jo jatkaa matkaa. Tunteet lähdön suhteen on tosi ristiriitaiset. Toisaalta on surullista jättää hyvästit kaikille lapsille, kun haluaisi vielä jäädä heidän luokseen. Toisaalta odottaa taas innolla uusia paikkoja ja kokemuksia ja aikaa itsensä kanssa. Vaikka yhteiselo viiden samassa asunnossa asuvan ihmisen kanssa onkin sujunut yllättävän hyvin ennakko-odotuksiini nähden, niin kyllä tämä erakkosielu on taas alkanut kaivata aikaa ihan vain yksikseen. Jännittävä ja tunnerikas viikko varmasti edessä. Toivottavasti yleisvire pysyy kuitenkin parempana kuin tällä viikolla.
Hyvää alkavaa viikkoa myös teille kaikille! :)
 |
| Perjantai-iltaa ja lauantaiaamua |
Tänään oli tarkoitus tehdä jäähyväiskierros Kapkaupungissa, johon olisi sisältynyt bussiajelu ympäri kaupunkia ja Pöytävuoren valloitus. Kohtalo kuitenkin päätti, ettei tästäkään krapulapäivästä todellakaan selvitty helpolla ja suunnitelmat jäivät lopulta toteuttamatta. Jos sitä nyt vihdon oppisi, ettei krapulapäiville pidä varata mitään muuta ohjelmaa kuin löhöily ja mässäily!
Aluksi sain kärsiä yli tunnin kuumassa bussissa, kiitos jalkapallo-ottelusta johtuneitten ruuhkien, jotta pääsin Waterfrontiin, josta Hop On, Hop Off-bussi olisi lähtenyt. Kun menin ostamaan lippuja bussiin ja vuorelle, myyjä ilmoittikin, että kaapelihissi vuorelle oli juuri suljettu koko loppu päiväksi. Koska vuoren valloitus oli päätavoitteeni päivälle, päätin sitten jättää bussikierroksenkin tekemättä, koska kaupunkia olen muuten päässyt jo näkemään jonkin verran. Niinpä minua odotti vain hikinen paluumatka takaisin kotinurkille täpötäydessä bussissa. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä :D Sen takia oli pakko mennä News Cafen herkullisille wrapeille, jotta suuhun jäi edes vähän parempi maku.
Voi siis olla, että Kapkaupungin tunnetuin nähtävyys jää tällä reissulla valloittamatta, mutta onneksi olen saanut ihailla sitä muuten lähes joka päivä. Ehkä se on kaupungin tapa kertoa, että minun on vielä joskus palattava tähän upeaan kaupunkiin. Tai sitten se halusi näyttää huonon puolen itsestään, jotta en kaipaisi sitä niin kovasti, kun ensi viikolla jatkan matkaani kohti uusia seikkailuja. Niin tai näin, kyllä minä vielä joskus tuon samperin vuoren valloitan!
Uskomatonta, miten nopeasti aika on kulunut. Tuntuu, että siitä on vasta hetki, kun saavuin tänne ja ensi viikolla pitäisi jo jatkaa matkaa. Tunteet lähdön suhteen on tosi ristiriitaiset. Toisaalta on surullista jättää hyvästit kaikille lapsille, kun haluaisi vielä jäädä heidän luokseen. Toisaalta odottaa taas innolla uusia paikkoja ja kokemuksia ja aikaa itsensä kanssa. Vaikka yhteiselo viiden samassa asunnossa asuvan ihmisen kanssa onkin sujunut yllättävän hyvin ennakko-odotuksiini nähden, niin kyllä tämä erakkosielu on taas alkanut kaivata aikaa ihan vain yksikseen. Jännittävä ja tunnerikas viikko varmasti edessä. Toivottavasti yleisvire pysyy kuitenkin parempana kuin tällä viikolla.
Hyvää alkavaa viikkoa myös teille kaikille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti