perjantai 24. lokakuuta 2014

It's hard to say goodbye

Miten päästää irti pienestä kädestä, kun tietää,  ettei siihen pääse enää tarttumaan uudestaan?


 
Miten herätä aamuun, kun tietää, ettei pääse enää näkemään niitä suloisia kasvoja, jotka saivat aina hymyilemään?



 
Miten olla ikävöimättä lasten aurinkoisia nauruja, elämäniloa ja hölmöjä juttuja?




Miten täyttää se tyhjä tila sylissä, johon on kuukauden ajan ollut tungosta?


 
Miten elää ilman jatkuvaa huolta siitä, mikä näitä pieniä ihmeitä odottaa tulevaisuudessa?

 

Miten kiittää näitä tyttöjä ja poikia siitä, että he tekivät minusta ehjemmän, vahvemman ja onnellisemman?



Miten sanoa hyvästit lapsille, jotka muuttivat käsitystäni maailmasta, elämästä ja itsestäni?


 
Iso itkuhan siinä lopulta tuli, vaikka vietimmekin iloisen päivän lasten kanssa hämmästellen akvaarion ihmeellistä maailmaa. Vihaan hyvästejä ja tämän päiväiset olivat yhdet pahimmista ikinä. Olen särkenyt sydämeni monen ihmissuhteen takia. Tämä ero oli vähintään yhtä vaikea. En joutunut luopumaan vain yhdestä ihmisestä, joka on mullistanut maailmani. Heitä on yli kolmekymmentä. Jokainen omalla tavallaan ihmeellinen ja rakas. Ja jokainen heistä on parantanut hajalla ollutta sydäntäni. Tänään sen oli kuitenkin aika jälleen särkyä. Jää valtava ikävä jokaista kultahippua. Nämä lapset elävät ikuisesti sielussani. Jätän heille palan sydäntäni ja toivon, että pystyin antamaan heille takaisin edes murto-osan siitä onnesta, jonka he antoivat minulle. Ja toivon koko sydämestäni, että heitä jokaista odottaa valoisa tulevaisuus.

6 kommenttia:

  1. Tuollaista ikävää on vaikea kuvitella, jos ei ole kokenut sitä itse. Lapsiin kiintyy niin valtavan nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tätä tunnetta voi tosiaan kuvitella, se pitää itse kokea. Se on kyllä uskomatonta, miten nopeasti lapsiin syntyy kiintymyssuhde!

      Poista
  2. Voi surku! Oli varmaan rankka päivä...
    Ihania kuvia lapsista =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. He ovat niin ihania <3 Oli kyllä rankka päivä, mutta elämä jatkuu, ainakin toivottavasti :) samoin kuin mun matka, jos nyt pääsisin sinne bussille! :D

      Poista
    2. Tulee mieleen Perun tyttöni ja lähtemisen vaikeus. Onneksi uusia vapaaehtoisia tulee ja ottaa kiinni niistä pienistä käsistä. Ja onhan sulla onneksi täällä yhdet pienet kädet, jotka odottavat tätiä maailmalta. Ja yhdet rakkaat karvatassut ��M&M&M&M

      Poista
    3. Niinpä :) Tänään olen kaivannut kovasti teitä kaikkia siellä Suomessa. Vaikka oli vaikeaa luopua lapsista, on myös ihanaa päästä teidän kaikkien luokse takaisin kotiin <3

      Poista