perjantai 3. maaliskuuta 2017

Hiihtolomailua Ylläksellä ja Oulussa

Hiihtoloma Pohjois-Suomen talvisissa maisemissa tuli enemmän kuin tarpeeseen ja olo on ollut sen jälkeen jotenkin uudestisyntynyt. Varmasti asiaan vaikuttaa myös se, ettei minun tarvitse stressata ja murehtia työasioita reiluun kuuteen viikkoon. Nyt loman jälkeen olen vasta todella tajunnut, miten lopussa olin ennen lomaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Onneksi selvisin siitä.


Nuoruudessani kävimme Ylläksellä lähes vuosittain, mutta edellisestä reissusta noihin tunturimaisemiin oli kerennyt vierähtää jo 8 vuotta. Menomatkan teimme yöjunan kyydissä, jonne lastasimme mukaan myös automme. Ford Fiesta paljastui todelliseksi tila-autoksi matkamme aikana. Parhaimmillaan se veti sisäänsä kaksi ihmistä ja koiran tavaroineen sekä sukset ja ruokakassit.

Yöjuna on yksi mielyttävimmistä tavoista matkata Suomen halki ja olinkin innoissani, kun pääsin pitkästä aikaa junan kyytiin. Mindi-raukka taas oli niin ihmeissään Pasilan hälinästä, ettei se toimittanut edes asioitaan ennen junaan nousemista. Onneksi Tampereella oli sen verran pitkä pysähdys puolenyön aikoihin, että Mindi sai tehtyä pissat ennen yöunille ryhtymistä. Heräsin vielä varmuudeksi Mindin kanssa myös ennen kuutta lenkille, jolloin juna pysähtyi Oulussa puolisen tuntia. VR:n yöjunat ovat vuosien kuluessa kokeneet muuten huiman kasvojenkohotuksen ja hyttimme oli todella viihtyisä ja yllättävän tilava.

Juna kulkee vaan!
Noin yhdentoista aikoihin saavuimme perille Kolariin, haimme auton, lounastimme ja teimme välttämättömimmät ostokset ennen Ylläsjärvelle ajamista. Pienen harhailun jälkeen löysimme vuokramökillemme. Mökki oli metsän siimeksessä, valtavien lumikinosten ympäröimänä. Ihana talviparatiisi, jonka vierestä kulkivat ladut ja rinteisiinkin oli vain lyhyt ajomatka.

Mökkitunnelmaa

Ensimmäisestä päivästä nautimme ihan kolmen hengen tiimillämme ja seuraavana päivänä myös vanhempani ja Tuomas perheineen liittyivät seuraamme. Aluksi kelit olivat ihanan aurinkoiset, mutta muuttuivat loppua kohden lumisateisiksi.

Vaihtelevasta säästä huolimatta saavutin kuitenkin matkalleni asettamani tavoitteet. Yhtenä päivänä olin hiihtämässä (noin 8 kilometriä) ja kerran pääsin myös laskettelemaan. Hiihtäminen sujui yhtä tahmeasti kuin aina ennenkin, mutta laskettelu sujui yllättävän hyvin olosuhteisiin nähden. Tuli kyllä taas sellainen olo, että laskettelemaan pitäisi päästä huomattavasti useammin ja ehkä voisin jopa harkita omien välineiden ostamista jossakin vaiheessa.


Muuten aika kului rennosti hiihdon MM-kisoja katsellen, syöden, saunoen ja jutellen. Yhtenä iltana pidimme kotaillan pihallamme nauttien makkaran ja vaahtokarkkien paistamisesta ja yhtenä iltana kävimme syömässä Tuomaksen ja Anun kanssa Pihvikeisarissa. Ruoka oli tuolla todella hyvää, mutta sitä sai odottaa tolkuttoman kauan.
Myös Mindi nautti lumesta :)

Neljä päivää Ylläksellä hurahti tosi nopeasti, jonka jälkeen jatkoimme avomieheni ja Mindin kanssa matkaa kohti Oulua. Siellä vietimme viikonlopun nauttien ihanan aurinkoisista keleistä. Tuo oli ihan ensimmäinen kertani Oulussa ja kaupunki vaikutti todella mukavalta, sympaattiselta ja mukavan pieneltä. Toivottavasti pääsisin ensi kesänä näkemään Oulun myös kesäaikaan.

Hei Oulu, olet iloinen paikka ja kaupunki! :)

Avomieheni kierrätti minua turistin lailla ympäri kaupunkia ja suurimpia nähtävyyksiä. Nähtyä tuli mm. Nallikari, Toripolliisi, kauppatori, kaupungintalo, tuomiokirkko, Rotuaari ja Ainolan puisto. Sen lisäksi tapasimme myös paljon hänen sukulaisiaan ja ystäviään.

Mukavan viikonlopun jälkeen oli aika aloittaa pitkä taival takaisin etelään, tällä kertaa auton kyydissä. Koko päivä siihen melkein kuluikin, jonka jälkeen yöjunassa matkustaminen tuntui entistä paremmalta kulkuvaihtoehdolta.

Onneksi matkaeväät olivat ajomatkalle kunnossa! :D

Palattuamme reissusta täällä Helsingissä alkoi taas vesisade. Oli todella ihanaa päästä edes hetkeksi nauttimaan kunnon talvesta, kun ne alkavat olla niin harvassa enää täällä etelässä. Muutenkin hiihtolomamme oli todella onnistunut ja rentouttava. Tuosta reissusta sain myös uutta innostusta matkavuoteeni, kun sain taas nähdä, miten mahtavia elämyksiä täällä Suomen rajojen sisäpuolellakin voi kokea. Tuskin maltan odottaa, mitä kaikkea kerkeänkään Suomessa tämän vuoden aikana kokea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti