Elä NYT!

Pahoittelut taas pitkäksi venyneestä blogihiljaisuudesta. En vain muuttokiireiltäni ehtinyt kirjoittaa Maltan matkakertomuksia loppuun ennen Kroatian matkaa. Kroatiasta taas en kerkeä kirjoittamaan ennen huomenna alkavaa partioleiriä. Ja sieltä lähden suoraan Ouluun, joten seuraavan kerran minusta kuuluu varmaan elokuussa.

Paljon on tarinoita kerrottavana ja kuvia näytettävänä, mutta palaan niiden pariin sitten myöhemmin. Kroatian matka Viivin kanssa oli ihan mahtava ja Dubrovnik todella kaunis kaupunki. Oikeastaan matkan ainoa negatiivinen asia tapahtui matkalla Dubrovnikin lentokentälle. Mutta se saikin sitten oikein kunnolla havahtumaan elämän rajallisuudelle.

Matkalla kentälle kuskimme autosta puhkesi rengas, minkä seurauksena ajauduimme vastaantulevien kaistalle ja törmäsimme kivimuuriin. Kuin ihmeen kaupalla kenellekään meistä ei kuitenkaan käynyt mitään. Nousimme autosta ulos ja meille soitettiin taksi, jonka kyydissä kerkesimme ajoissa Suomeen lähtevälle lennolle. Ei voi muuta kuin olla kiitollinen siitä onnesta ja suojeluksesta, mikä meillä oli mukana matkassa.

Tuo kokemus sai taas muistamaan, miten pienestä elämä on kiinni. Ja miten kaikki voi muuttua yhdessä silmänräpäyksessä. On turha suunnitella tekevänsä asioita sitten joskus eläkepäivillä, koska ei ole mitään takeita, että ne päivät koskaan tulevat. On parempi näyttää ja kertoa läheisilleen tunteistaan liian usein kuin liian harvoin. On turha kantaa kaunaa, katumusta tai vihaa, vaan pyrkiä selvittämään erimielisyydet heti eikä vasta huomenna. Koska huomenna voi olla liian myöhäistä.

Tuon pysäyttävän tapahtuman myötä elämä tuntuu entistä arvokkaammalta. Jopa nyt, kun olen muuttanut viimeiset neljä päivää ja pitäisi vielä jaksaa pakata kahden viikon reissurupeamalle. Meillä kaikilla on vain yksi, ainutlaatuinen elämä. Muistetaanhan siis elää nyt, eikä vasta huomenna.

Turvallista ja elämäntäyteistä kesän jatkoa kaikille. Palataan asiaan taas elokuussa :)