lauantai 23. lokakuuta 2021

Staycationit saivat ihastumaan Helsinkiin

Helsinki on ollut kotikaupunkini yli 25 vuotta. Ja silti en ole koskaan pitänyt siitä erityisen paljon. Lauttasaari on minulle koti ja miellän itseni lauttasaarelaiseksi, en niinkään helsinkiläiseksi. Vaikka olen helsinkiläinen jo kolmannessa polvessa, kaupunki itsessään on jäänyt aika etäiseksi. Helsinki on jotenkin liian iso ja sekava. Kaikilla on kiire ja ihmiset ovat tosi usein epäkohteliaita toisiansa kohtaan. Tänä vuonna olen tietoisesti lähtenyt tutustumaan Helsinkiin. Pelkästään tämän vuoden aikana olen viettänyt kolme staycationia kotikaupungissani. Ja nyt voin sanoa olevani jopa ihastunut Helsinkiin.

Viimeisimmän lähiloman vietin viime viikolla Klaus K:ssa. Varasin itselleni Desire King huoneen kylpyammeella. Soitin hotellin asiakaspalveluun varmistaakseni ammeen, koska kaikista huoneissa ei sitä ole. Samalla sain huoneen myös paljon edullisemmin kuin netin kautta. Yksi yö yhdelle hengelle maksoi 105 euroa. Klaus K:n sijainti on loistava ja sisustus todella tyylikäs.

Huoneeni oli erittäin tilava ja siitä oli suoraan näkymät Bulevardille. Oli ihanaa katsella kaupungin menoa ja kuunnella ratikoiden ääniä omassa rauhassa. Eniten pidin valtavasta sängystä ja sen neljästä tyynystä sekä tietysti kylpyhuoneesta, jossa vietin merkittävän osan ajasta ammeessa lilluen. 

Levähdettyäni hetken hotellilla lähdin nauttimaan syyspäivästä Helsingin kaduille. Kuljin aika päämäärättömästi ympäri ämpäri ja poikkesin välillä pieniin liikkeisiin. Pääasiassa keskityin vain nauttimaan rauhallisesta maanantaista ja pääsemään irti stressistä.

Kävin ensimmäistä kertaa myös Relovessa, jossa yhdistyvät second hand -vaatteet ja kahvila. Kiva konsepti, tosin itse en löytänyt mitään ostettavaa ainakaan tällä kertaa. Löysin myös aivan mahtavan karkkikaupan, Roobertin herkun. Ihanaa vanhan ajan tunnelmaa, josta löysin kaikkia suosikki-irtokarkkejani, mikä on harvinaista.

Jatkoin matkaa ihastelemaan Eiraa ja Ullanlinnaa. Tuolla päin tulee käytyä ihan liian harvoin, vaikka se on ehdottomasti yksiä Helsingin upeimmista alueista. Ruskan värittämät puut toivat vielä omaa tunnelmaansa vanhoihin rakennuksiin.


Ikuisena Salkkarit-fanina oli pakko tietysti poiketa myös Huvilakatu 23:n kohdalla, vaikkei sarjaa enää tuolla kuvatakaan. Liian usein tulee ajateltua, että Helsinki on jotenkin todella ruma kaupunki, vaikka täältäkin löytyy kuitenkin paljon kauniita, vanhoja rakennuksia.

Paluumatkalla hotellille poikkesin vielä Putinki-paperikaupassa. Oli ihanaa nauttia kiirettömästi Helsingistä, kun lähes aina sen kaduilla tulee viiletettyä kauhean kiireen vallassa. Ensimmäistä kertaa tajusin, että lomailijan näkökulmasta Helsinki on oikeastaan aika ihana.

Kävin viemässä ostokset hotellille ja vaihdoin samalla vaatetta. Sitten olikin illallisen aika, jota päädyin nauttimaan Yes Yes Yes -ravintolaan. Olin kuullut siitä paljon hyvää ja halusin kerrankin kokeilla ravintolaa, jonka menu koostui pelkästään kasvisruuista. Vaikka arjessa olenkin saanut lisättyä kasvisruuan määrää merkittävästi, jotenkin ravintolassa tulee edelleen liian usein tilattua lihaa tai ainakin kalaa.

Tykkäsin ravintolan sisustuksesta ja tunnelmasta. Myös palvelu oli ystävällistä. Ravintola on myös ilmeisen suosittu, koska maanantainakin kaikki pöydät oli varattu niin, että sain paikan tiskiltä. Siitä oli kuitenkin hauskaa seurata kokkien työskentelyä ja ravintolan tapahtumia. Tilasin ruuaksi gnoccheja tomaattikastikkessa sekä paahdettuja bataatteja kantarellien ja erilaisten kastikkeiden kanssa. Molemmat ruuat olivat hyviä ja tulin niistä todella täyteen, vaikka ne näyttivätkin aluksi pienehköiltä. 

Vatsa täynnä lyllersin takaisin hotellille, jossa kävin kosmetiikkalainaamon kautta hakemassa itselleni kylpyvaahtoa illan hemmotteluhetkeä varten. Kylpeminen on niin rentouttavaa ja otan siitä ilon irti aina kun siihen on mahdollisuus. Loppuilta sujui todella rennoissa merkeissä. Kuuntelin äänikirjaa, söin jättimaisen pussin irtokarkkeja ja katsoin telkkarista tietysti Salkkarit sekä todellisen arkistojen helmen, 90-luvun Tuttu Juttu Shown, jossa vieraina olivat Ahtisaaret ja Rehnit ja artistina Tauski :D 

Klaus K:ssa oli edelleen käytössä porrastettu aamupala. Olin varannut itselleni kattauksen puoli yhdeksästä puoli kymmenneen. Hotellien aamupalat ovat kyllä niin parasta hemmottelua. Se vaihtoehtojen määrä huumaa ja lähes kaikkeahan sitä oli taas maistettava. Valikoima oli melko perinteinen, mutta kivoja yllätyksiäkin oli joukossa, kuten chia-vanukasta, korvapuusteja ja omenapiirakkaa. Järkyttävä ähkyhän siitä taas seurasi, koska itse pyrin aina siihen, että syön sen mitä otan. Ärsyttää aina, kun ihmiset hamstraavat kauheasti buffetista ja heittävät valtavat määrät ruokaa hukkaan.

Koska ilma oli muuttunut ulkona sateiseksi, päätin pysytellä hotellihuoneessa aivan viime hetkiin asti. Keitin kupin teetä ja nautin hitaasta aamusta ja omasta ajasta. Lopulta oli pakko kuitenkin nousta sängystä ja sanoa hyvästit Klaus K:lle, jota voin suositella lämpimästi. Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että staycationin pituutta täytyy kasvattaa vähintään kahteen yöhön, jotta Helsingistä ja rentoutumisesta ehtii saada kaiken irti <3

2 kommenttia: