torstai 28. marraskuuta 2013

To Me From Me ( Part II )

Nyt päätin saada aikaiseksi tämän postauksen parin eli kirjeen 10 vuotta vanhemmalle itselleni. Sen kirjoittaminen oli paljon vaikeampaa, koska tuntui, että minulla oli pelkästään kauheasti kysyttävää vanhemmalta painokseltani. Jälkiviisastelu onkin siis selvästi helpompaa kuin etukäteen viisastelu :D Tietysti minulla on ajatus siitä, millaista elämäni voisi olla kymmenen vuoden kuluttua. Tavallaan en kuitenkaan uskalla ajatella sitä kauheasti, koska pelkään, että mitä enemmän toivon joitain asioita tapahtuvan, sitä varmemmin ne eivät tapahdu. Tai, kun tähänkään mennessä elämä ei ole mennyt ihan niin kuin sen on suunnitellut, niin miksi se menisi tulevaisuudessakaan. Sen takia ajattelen, että on parempi olla suunnittelematta kauheasti mitään ja katsoa vaan, mitä yllättävää elämä oikein eteeni heittää. Nojoo, mutta sitten itse asiaan...

Moikka!

Täällä sinulle kirjoittelee kymmenen vuotta nuorempi versio itsestäsi, joka on välillä enemmän eksyksissä elämänsä kanssa kuin laki sallisi. Toivonkin siis, että sinä olet jo löytänyt jonkinlaisen paikkasi ja tarkoituksesi tässä maailmassa, mutta et silti ole jämähtänyt paikoilleen.

Minulla olisi sinulle loputon määrä kysymyksiä, mutta vain yksi niistä on oleellinen. Oletko onnellinen? Toivon kovasti, että olet. Minä ainakin olen, vaikka asiat eivät aina olekaan meneet niin kuin olisin toivonut. Elämää ei ehkä kannata suunnitella, mutta ainakin siitä kannattaa nauttia täysillä. Muistatkohan sinä pysähtyä nauttimaan elämästä? Jos et, niin tee se nyt heti. Mene vaikka illalla ulos tuijottamaan tähtiä ja nauti universumin kauneudesta. Ja toivottavasti se on vielä kaunis, eivätkä ihmiset ole pystyneet tuhoamaan sitä.

Uskon, että elämäsi on aika erilaista kuin minun. Ehkä elät elämäsi ruuhkavuosia, mitä helvettiä ne sitten ikinä tarkoittavatkaan? :D Tulikohan sinusta oikeasti opettaja? Onkohan sinulla jo oma perhe? Missäköhän päin maailmaa oikein asustelet? Millaista tahansa elämäsi onkaan, toivon kuitenkin, että olet säilyttänyt itsessäsi kyvyn ilahtua maailman pienimmistä ja lapsellisimmista asioista, kuten Hello Kitty-krääsästä, saippuakuplien puhaltamisesta tai piirrettyjen katsomisesta peittoon käpertyneenä. Itse en ole aikuinen ja toivon, ettet sinäkään ole, ainakaan siinä sanan ankeimmassa merkityksessä.

Oletko löytänyt jo Sen Oikean? Tai edes muutaman väärän tässä välissä? Tai ehkä olet yksin, niin kuin minä. No eipä sillä väliä, kunhan olet tyytyväinen, onnellinen ja tunnet itsesi rakastetuksi juuri sellaisena kuin olet. Paitsi toivon kyllä todella, ettet ole sortunut epätoivoisiin tekoihin, kuten minimiehiin. No, nyt kun se tuli kirjoitettua, niin aivan varmasti olet naimisissa 165 senttisen pätykän kanssa ja teillä on kokonainen miniarmeija kasvamassa kotona! Never say never ;D

Haluaisin niin kovasti tietää, että kaikki rakkaat ovat vielä elossa ja terveitä. Toivottavasti vuodet ovat tuoneet tullessaan uusiakin rakkaita. Toivottavasti olet myös itse elossa ja terve, muuten tällä kirjeellä ei ole kauheasti merkitystä. Ja sehän ei passaisi, kun olen uhrannut tähän kallisarvoista aikaani, vaikka pitäisi kirjoittaa gradua! Tulikohan siitä koskaan valmista? Hauskaa, miten joku asia, mikä täyttää tällä hetkellä kaikki päiväni, on sinulle varmaan täysin unohdettu asia. Muistatkohan enää edes sen aihetta? Ei se mitään, en minäkään yleensä! Ai, miten niin ajatus alkaa vähän karkailla? :D

No, koska seuraavaksi alan varmaan selittää lisää jotain "tärkeää", yritän lopettaa tämän lyhyesti ja ytimekkäästi. Toivon, että olet tasapainossa itsesi kanssa ja että sinulla on ympärilläsi paljon asiota ja ihmisiä, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Toivon, että olet epäitsekkäämpi kuin minä ja muistat olla kiitollinen siitä kaikesta, mitä elämä on sinulle antanut. Oli se sitten hyvää tai huonoa. Kaikella on kuitenkin jokin tarkoitus, itse ainakin uskon niin, toivottavasti vielä sinäkin. Muista haaveilla, tehdä kaikkesi niiden toteutumisen eteen ja nauttia elämästä, niin kuin tämä päivä olisi viimeisesi. Älä kadu, vaan naura virheillesi. Naura oikeastaan kaikelle, etenkin minulle ja sinulle.

See you in ten years!

Terkuin,

Nuorempi painoksesi

P.S Minä tiedän, miltä näytän nyt. Sinä tiedät, miltä näytän 10 vuoden kuluttua. Tässä kuitenkin sinullekin vielä kurkistus tulevaisuuteen. 



Nelikymppisenä siis muistutamme drag queenia ja viisikymppisenä kaikki toivo on menetetty, jos näitä kuvia on uskominen. Toivottavasti todellisuus ei ole kuvitelmia karumpaa ja näytätkin jo nyt samalta kuin alemmassa kuvassa! Parempi vaan alkaa kehittää sitä sisäistä kauneutta, koska ulkoinen tulee rapistumaan pikemmin kuin arvaammekaan :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti